Suomi on ja tulee olemaan monikulttuurinen maa. Nyt voimme pohtia sitä, miten tätä monikulttuurista yhteiskuntaa kehitetään järkevästi kaikkien täällä asuvien kannalta.

Ana María Gutiérrez Sorainen (SDP, Stjälar Dina Pengar) US-blogissaan 11.7.2009

Ottamatta tässä enää uudelleen kantaa siihen, mikä on kohteliasta käytöstä vieraalta tai siihen, että kenelle suomalainen kansallisvaltio on ensisijassa rakennettu ja keiden uhrauksin ja työllä, niin tällainen propagandistinen ja suomalaisia halveksiva huuhaa pitää ampua välittömästi alas.

Jokainen voi päätellä kuinka monikulttuurinen on sellainen maa, jossa yli 90 prosenttia väestöstä jakaa saman etnisyyden, perimän, kielen ja kulttuurin – sellaista on tavattu yleensä kutsua yksikulttuuriseksi kansallisvaltioksi.

Jokaisella on toki oikeus mielipiteisiinsä ja sananvapauden tulee olla varsin rajoittamatonta kansanvaltaisessa yhteiskunnassa (olen joskus todennut, että sananvapauden raja kulkee siinä kun joku haluaa rajoittaa toisen kanssakansalaisensa sananvapautta). Tällaiset siäsllöltään täyttä potaskaa ovat valheet ovat tätäkin vasten aivan erinomainen asia.

Sananvapaus takaa sen, että tällaiset ihmiset pääsevät ihan itse viemään omilla jutuillaan uskottavuutensa – niin itseltään kuin ajamaltaan asialtaankin.

Ikävintä taas tällaisessa asiassa on se, että sellaiset vieraat jotka eivät ymmärrä normaaleja isäntäväen ja vieraiden välistä suhdetta määritteleviä (yleismaailmallisia) käytöstapoja ja pahimmassa tapauksessa ovat valmiita haukkumaan ja opastamaan isäntäväkeä, aiheuttavat itse negatiivista suhtautumista (pahimmillaan jopa rasismia) itseään kohtaan.

Ikävä kyllä kaikki eivät ole vieläkään oppineet vanhaa (yleismaailmallista) totuutta; maassa maan tavalla tai maasta pois.


Site Meter

Olen tässä jonkin aikaa seurannut ns. suvaitsevaiston ja etenkin vihervasemmiston paasausta työvoimapulan vääjäämättömyydestä- Ja etenkin sitä informaatiotulvaa, että sellainen vitsaus pitää hoitaa Suomessa (jossa on ainakin 200 000 erilaista työtöntä ja suuret ikäluokat ovat tilastollinen kupla) maahanmuuttajista koostuvan, kieli- ja ammattitaidottoman, suomalaista kulttuuria ymmärtämättömän, (toistaiseksi)vähään tyytyvän ja etenkin kustannuksiltaan halvan työvoima-armeijan voimin.

Tämä herättää taas uusia kysymyksiä kaltaisessani omassa parastaan ymmärtämättömässä hallintoalamaisessa.

Mitä kaikkia kieliä vanhustenkodissa makaavien Hiljan ja Helmin pitää osata, pystyäkseen kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa? Esimerkiksi kertomaan näille, että

* minulla on jano.
* minulla ei ole jano. Ei en halua yhtään enemmän juomaa (tukehdun siihen).
* minulla on nälkä.
* minulla ei ole nälkä. Ei en halua yhtään enemmän ruokaa (tukehdun siihen)
* vaippani on märkä (voitko vaihtaa)
* haluan huikan konjakkipullostani (sopiiko se uskontoosi/onko joku varastanut sen?)

Tai ihan vain kommunikoinnin ja höpinän vuoksi.

Toinen kysymys kuuluu – miten aioitte hoitaa tämän kielenopetuksen?

Kolmas kysymys kuuluu sitten näin. Osaan – nyt ja tässä – noin kymmentä kieltä, voitteko ystävällisesti kertoa riittävätkö ne tulevaisuuden Suomessa, vai joudunko opettelemaan vielä lisää?