Viikon mokutus 25/11

Mutta voin kuvitella, että sekin (kirkon tilojen lainaaminen muslimeille) olisi mahdollista. Pitää vain puolin ja toisin katsoa, mitkä ovat sellaiset pyhät toimitukset, joita ei voi toisen tiloissa tehdä.

Helsingin hiippakunnan (nais)piispa Irja Askola HS:ssa 24.6.2011.

Advertisement

 

Kysymys päättäjille turvallisuudesta

Kansainvälisesti arvostettu terrorismintutkija Magnus Ranstorp arvioi päivän Hyysärissä, että Suomea ei uhkaa samanlainen jihadistinen terrorismi kuin Ruotsia ja Tanskaa. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä Ranstorp sanoo, että

”Suomi on sitä, mitä Ruotsi oli ennen: rauhaisa poukama myrskyisässä maailmassa”,

Kun katsoo nykyistä monikulttuuripuuhastelua niin vääjäämättä tulee mieleen kysymys siitä, että onko nykyisten päättäjiemme  todellinen tavoite seurata tässäkin asiassa Ruotsia ja tehdä maastamme samanlainen monikulttuurinen helvetti ja islamilaisen terrorin mekka kuin Ruotsi ja Tanska jo ovat?

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 50/09

Suomen mittakaavassa islamilaisia on niin vähän, vain noin 40 000, että yhtä hyvin tai paremmin voisi sanoa, että me esimerkiksi saamelaistuisimme.

Jaakko Hämeen-Anttila Verkkoapilassa 10.12.2009.

Professori Hämeen-Anttilan logiikka alkaa muistuttamaan lähinnä uskonnollisen fundamentalismin lähetyssaarnaajan logiikkaa.

Perusvirhe on tietenkin se, että saamelaiset Suomessa ovat enemmänkin häviävä, kuin lisääntyvä kansanryhmä. Ja päinvastoin maahanmuuttoperäiset muslimit ovat puolestaan enemmänkin lisääntyvä, kuin häviävä kansanryhmä.

Toinen perusvirhe on siinä, että saamelaiset ovat kotiseudullaan elävä ja kansainvälisin sopimuksin suojattu alkuperäiskansa. Maahanmuuttoperäiset muslimit ovat puolestaan vieraaseen maahan ja kulttuuriin (pääosin) toisesta ilmastosta ja kulttuurista saapuva (osittain islamilaista ekspansiota edustava) ryhmä.

Eli Hämeen-Anttilan lausahduksen voisi hyvin (normaalilla ymmärryksellä) käsittää suuntautuneen alkuperäisväestöä edustavaa vähemmistöryhmää leimaavaksi kommentiksi.

Hämeen-Anttilan nykyisestä valtakunnan dhimmiasemasta reilusti islamiin kääntymistä odotellessa…

Lähde: Verkkoapina

 

Viikon mokutus 48/09

Toivotan Sinut tervetulleeksi rakennusfoorumiimme, joka pidetään tiistaina 1.12.2009 klo 16.00–18.00

Joulukuun rakennusfoorumin järjestämme yhteistyössä YTK:n URBA-hankkeen kanssa ja sen aiheena on Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?

Keskusteluun johdattelevat alustuksellaan

– tutkija Hanna Dahlman, Helsingin yliopisto: Kaksi olohuonetta ja tilaa riisisäkille? – Asumisen suunnittelu maahanmuuttajien näkökulmasta.
– toimitusjohtaja Johannes Kangas, Forenom: Kansainvälistymisen vaatimukset asumisen suunnittelussa ja rakentamisessa.
– professori Kimmo Lapintie TKK Arkkitehtuurin laitos: Ihminen ei ole kaiken mitta. Biopoliittisesta suunnittelusta kulttuuriseen suunnitteluun.

Osallistumisesta pyydän ilmoittamaan viimeistään 27.11.2009 Merja Laitiselle, sähköposti: merja.laitinen@rakennustieto.fi, fax 0207 476 320, puh. 0207 476 301.
Tilaisuudessa on kevyt tarjoilu.

Tervetuloa!

Rakennustietosäätiö RTS
Matti Rautiola
yliasiamies

Rakennustietosalissa, Runeberginkatu 5, Helsinki, 2. kerros.

Rakennustietosäätiön yliasiamies Matti Rautiola kutsussaan RTS:n rakennusfoorumiiin teemalla : ”Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö”.

Nyt täytyy sitten varmaan viimeistenkin skeptikkojen  jo  uskoa, että rakennusteollisuudessa on todella syvä laskusuhdanne ja siellä tartutaan jokaiseen eteen tulevaan oljenkorteen.

Vai miten muuten on selitettävissä, että yli 90 %:sti samaa väestöä edustavassa kansallisvaltiossa mennään jo liike-elämänkin toimesta syvälle rähmälleen muutaman prosentin kovaäänisen vierasperäisen vähemmistön edessä?

Minusta jo pelkkä kysymyksenasettelu on tässä asiassa suoraan sanoen päälaellaan. Ei pidä kysyä sitä mitä uusi kotimaasi voi tehdä Sinun hyväksesi, vaan maahanmuuttajilta pitää kysyä mitä Sinä voit voit tehdä uuden kotimaasi hyväksi?

Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?. Tällaiset kysymykset ja niiden takana oleva ajattelu eivät edistä maahanmuuttajien kotoutumista/sopeutumista/integraatiota mitenkään.

Päin vastoin – tällainen nuoleskelu ja huonoa itsetuontoa osoittava kumartelu ja brownnosing valtaväestön suunnalta, aiheuttavat, voimistavat ja lisäävät kaikkia niitä maahanmuuttosta aiheutuvia kielteisiä ilmiöitä – niitä joista on saatu jo muualta esimerkkiä.

White Flightia, maahanmuuttajalähiöitä, eriarvoisuutta, islamisaatiota, naisten aseman huonontumista, järjestäytynyttä etnistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, monikulttuurista rasismia, väkivaltaa, turvattomuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan luhistumisen loppupeleissä.

Nimimerkki imulippo  kiteytti erinomaisesti nykyisen kehityksen suunnan ja pahimmat uhkakuvat erään toisen kirjoituksen kommenttiosiossa:

Tuli mieleen tätä lukiessa, että ehkä konsensus oli kasvanut ennen väestönvaihdon aloittamista liiankin suureksi. Meistä tuli naivin luottavaisia siihen, että kaikki hoituu omalla painollaan. Emme enää ymmärtäneet suojella omaamme. Ei ymmärretty, että jokainen yhteiskunta on yhteisresurssi jonka olemassaolon mahdollistaa vain se, että ulkopuoliset voidaan sulkea ulos ja että omien puolta pidetään viimeiseen asti.

Surullista huomata nyt, miten painajainen on käymässä toteen…

Lähde: Homma/Kiitokset jälleen Roopelle.

 

Jukka Mallinen – epäloogisuuden Suomen mestari?

En tiedä mitä perustavaa vikaa on Suomen Penissä, mutta nyt näyttää (tosin aika suppean otannan perusteella) siltä, että tuon järjestön puheenjohtajuus vaikuttaa ihmisen logiikan ymmärtämiseen negatiivisesti.

Suomen Penin entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen on kirjoittanut Vihreän Langan lukijain leperryksiin jalat puoli metriä ilmassa (tukevasti) kirjoitetun epäloogisuuden ylistyksen. Tämä kirjoitus on otsikoitu raflaavasti Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä. Mallinen pitää itseään Venäjän asiantuntijana, koska häneltä ilmestyi vuonna 2008 varsin tyhjänpäiväinen Venäjää käsittelevä esseekirja Varastettua ilmaa.

Mallinen oikaisee heti alkuun mutkat suoriksi. Hän väittää (varsin persoonallisesti, että Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Mallisen yleistys perustuu ilmeisesti sellaiseen ahaa-elämykseen, että Vihavainen on Venäjän politiikan tutkija ja Halla-aho on slaavilaisten kielten tutkija. Näin ollen heidän ajatusmaailmansa pitää (Mallisen esittämän logiikan mukaan) perustua nykyvenäläiseen rasistiseen mielipideilmastoon.

Eli kaikki johtuu Mallisen mukaan siitä, että kumpikin kirjoittajista on työnsä piirissä tekemisissä Venäjän kanssa? Eikö tätä mallisen logiikkaa (tarpeeksi pitkälle vedettynä) saada väännettyä sellaiseksi, että ihan kaikki sellaiset suomalaiset jotka työskentelevät Venäjän kanssa ovat rasisteja?

Ihan kaikkea Mallisen suoltamaa tarkoitushakuista jätettä en viitsi lainata hygieenisyyssyistäkään johtuen tänne – kommentointi on typeryyden kohdalla joskus tarpeetonta. Lukekaa sieltä Mallisen kirjoituksesta (ja yrittäkää tehdä se hymyilemättä).

Mallinen vääntää logiikkaa kirjoituksessaan päälaelleen ihan tosissaan. Vasemmistolainen änkyrämme mielipidekirjoittajamme saa (suomettuneisuutta todellisuudessa itse edustavana) sorvattua Vihavaisen näkemyksen Euroopasta linnoituksena edustamaan suomettuneisuutta – eli nöyristelemistä kommunistien edessä.

Uskomatonta – mutta näköjään totta. Kaikkea se usko teettääkin ihmisille…

Mallinen avaa hieman motiivejaan (ilmeisesti vahingossa). Hän tunnustautuu vasemmistolaiseksi – ja samaa epäloogisuuttaan noudattaen – väittää (eurooppalaisuudesta), että tällainen vanhaidealistinen kulttuurikonservatismi ja normiuskonto saneli ahtaat rajat suomalaiselle ajattelulle 1930-luvulla, kun koskenniemeläisyys, aitosuomalaisuus ja Saksa-sympatiat olivat nousussa.

Huomaamatta sitä, että sekä Vihavaisen että Halla-ahon kritiikki on kohdistettu islamilaisen vanhaidealistisen kulttuurikonservatismin ja normiuskonnon hyysääjiä ja hyväksyjiä vastaan…

Tänään Mallisen turbaanipäinen dhimmi näyttää anakronismilta, eli se sijoittuu väärään aikakauteen – kuin pakkokäännytetty, entinen kristitty, 1500-luvulta ilmestyisi miekalla huitoen huitoen opettamaan Johanna Suurpäätä.

Suuri ajattelijamme väittää, että historioitsija Vihavainen ja lingvisti Halla-aho paljastuvat hengentieteilijöinä harrastelijoiksi, jotka eivät tunne edes oman kulttuurinsa juuria: antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista.

Tämä väite on syytä ampua saman tien alas. Se tosiasia, että osa Aleksandrian kirjastosta jäi muslimien käsiin, ei poista sitä totuutta, että muslimit hävittivät edellisen valtausyrityksensä aikana eurooppalaista kulttuuria ja sivistystä varsin verisesti.

Rooman valtakunnan perintöä (myös kulttuuriperintöä) säilyttänyt Bysantti tuhoutui kulttuureineen muslimien käsissä. Minun mielestäni ihminen, joka vielä nykyään väittää, että antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista, ampuu lähinnä itseään jalkaan.

Lähinnä säälittävää.

Mutta hauskuuttakaan ei tästä surkuhupaisasta kirjallisesta oksennuksesta puutu. Mallisen seuraava suuri väite koskee sitä, että kristinusko on paha ja islam on joutunut puolustautumaan sen edessä.

Vapaasti islamin omille alueilleen päästävä nykyinen rauhantahtoinen kristillisyys on samassa asemassa kuin ekspansiotaan jatkava islam. Mallisen väitteen mukaan suvaitsevaisuus–dogmaattisuus- ja sotaisuus–rauhanomaisuus-mittareilla arvioituna islam on kutakuinkin identtinen kristinuskon kanssa.

Mallisen olisi tällaisen väitteen jälkeen ehkä jo oikeasti syytä tutustua uskontoon nimeltä islam – ja etenkin siihen kiinteästi liittyvään Šaria-lainsäädäntöön.

Mallisen väiteeseen siitä, että islamin nykyinen konservatiivinen jälkeenjääneisyys ja islamismin synty selittyvät historiallisilla tilanteilla ja prosesseilla – ei niistä mitään ylimaallista lopullista tarkoitusta löydy, pitäisi kaiketi suhtautua huumorilla- jos kyse ei olis kuolemanvakavasta asiasta.

Islamin tilaan on monia syitä ja Mallisen esittämä väite on raaka yleistys. Sen enemmän historiaa tässä tonkimatta, on syytä muistaa (etenkin ylimaallista tarkoitusta käsiteltäessä)  että islam on käännyttävä uskonto-  eli jo kyseisen uskonnon perustassa on sisäänrakennettuna ylimaallinen tarkoitus.

Islam tarkoittaa alistumista Allahin tahtoon ja jokainen joka tulee Umman (maailmanlaajuisen islamilaisen yhteisön jäseneksi) palaa takaisin (ei siis käänny) islamiin – tämän uskonnon oman käsityksen mukaan.

Vasemmistolaisuus ei jää todellakaan piiloon tässä avautumisessa – se korvaa historialliset tosiasiat ja logiikan ja osoittautuu lähes islamin veroiseksi uskonnoksi Malliselle.

Mallinen kuvaa Vihavaisen kirjaa (ilmeisesti lukematta sitä?) taantumukselliseksi visioksi todellisesta lännestä, joka jää (Mallisen mielestä) utopiaksi.

Mallinen näkee, että Vihavaisen kaipaama porvarillinen menneen maailman Eurooppa ei tänään olisi uusi antiikin Ateena tai renessanssin Firenze, vaan Vladimir Sorokinin Pyhän Venäjän palveluksessa-kirjassa kuvattu painajainen.

Mallinen väittää, että 1920-luvun Italia ja Saksa osoittavat, mitä sulkeutuneisuus tuottaa – kuten Putinin Venäjäkin.

Unohtaen iloisesti oman ideologiansa ja sen hirveyden mitä kommunismi on aiheuttanut ihmiskunnan historiassa.

Tällainen tarkoitushakuinen vääristely paistaa koko Mallisen mielipideräpellyksen läpi sen punaisena lankana toimien.

Vihavaisen kuvailema (kansallisvaltiohin perustuva) malli suojaisi eurooppalaista kulttuuria, perintöämme, kieliämme, arvojamme ja oikeusjärjestelmäämme.

Mallisen ja hänen tovereidensa ajama Eurostoliitto  on erittäin suuri todellinen uhka nykyisessä Euroopassa.

Alkuvaiheessa (kuten on jo nähty ) se vie ihmisiltä mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioihinsa. Seuraavassa vaiheessa se aiheuttaa (liian suuren väestömäärän ja llian monen kulttuurin alistamisella) etnisiä levottomuuksia (kuten sekin on jo nähty) ja aitoa rasismia.

Loppuvaiheessa seuraa uskonnollis-kulttuurillinen sisällissota – tuhoa, kärsimystä, vääryyksiä ja kuolemaa.

Ja jos näin käy, syypäitä ovat Mallisen kaltaiset haihattelijat.

Mallinen käy kirjoituksessaan ajoittain – suoraan sanoen – täysin kuutamolla. Hän esittää varsin sinisilmäisen väitteen siitä, että maahanmuuttajien integroiminen vapauksiimme ja hyvinvointiimme pitäisi olla helppoa, tulevathan he tänne kohottaakseen elintasoaan ja elämänlaatuaan sekä lisätäkseen vapauksiaan.

Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut siellä, missä maahanmuuttajien määrä on kasvanut suureksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Minun oli joskus vaikea ymmärtää näiden mallisten logiikkaa.Sen jälkeen kun tunnustin sen tosiasian, että nämä suhtautuvat maailmankuvaansa kuin uskontoon, asioiden ristiriitaisuuden ymmärtäminen muuttui helpommaksi.

Mallien on puuttumassa Vihavaiusen ja Halla-ahon sananvapauteen. Kuitenkin hän vetää sivulauseessa, että Euroopan paras perinne on toisinajattelu, loputon kritiikki ja skepsis. Se on antiikin, renessanssin ja valistuksen yleisinhimillisiä arvoja ja vapauksia: Sokrateen kahleetonta kyselyä, Lutherin omantunnon vapautta ja Strindbergin individualismia.

Vihavainen ja Halla-aho noudattavat noita perinteitä selvemmin ja aidommin kuin Mallinen hengenheimolaisineen. Silti juuri Mallinen käy älyllisen individualismin kimppuun.

Mallisen poskettomin väite kuuluu niin, että Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja.

Vai niin (pitäisikö tässä kohtaa itkeä vai nauraa)?

Minun mielestäni sekä Vihavaisen että Halla-ahon esittämä yhteiskuntakritiikki puolustaa juuri niitä eurooppalaisina pitämiämme perusarvoja – yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, sananvapautta, mielipiteenvapautta, ilmaisunvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumisvapautta, yksilön oikeutta omaan ruumiiseensa, yhteiskunnallista vallan kolmijakoa, puolueetonta tuomioistuinlaitosta, uskonnonvapauden, äänioikeutta sekä (islamin kohdalla erikseen) yksilön oikeutta päättää omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Kun Mallinen ei siis hyväksy näitä Vihavaisen ja Halla-ahon puolustamia arvoja oman arvomaailmansa pohjaksi, niin pitäisikö tässä heittäytyä yhtä hurjaksi kuin Mallinenkin.

Pitäisikö minun puolestani esittää villi arvaus niistä arvoista, joille tämä Mallisen islamin puolustuspuhe perustuu?

Veikkaan (ihan leikilläni ja huvin vuoksi) Mallisen kohdalla näin, että hänen kirjoituksensa ja asenteensa perustuvat joko-ja-tai:

• täydelliseen ymmärtämättömyyteen islamilaisen kulttuurin ja uskonnon olemuksesta.
• ruusunpunaiseen näkemykseen ihmisluonnosta.
• omaa kulttuuria kohtaan tunnettuun häpeään.
• alemmuudentunteeseen.
• rahapalkkioon.
• UFOihin.

Tai ihan yksinkertaisesti siihen, että kenties Mallinen pitää esimerkiksi häntä europpalaisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustajana?

Lähde:  Vihreä Lanka

 

Tärkein turvallisuusuhkamme

Jari Rantapelkonen on kiteyttänyt erinomaisesti suomalaisen yhteiskunnan ja kansallisvaltion tärkeimmän turvallisuutta uhkaavan asiakokonaisuuden:

Sodan riski…. on todellinen niin kauan kuin Venäjällä on kyky ja mahdollisuudet erilaisiin sotiin. … hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio …. Vuonna 2020 puhutaankin arvoperäisestä sodankäynnistä … Suomessa ei käydä laajoja maataisteluja vaan kamppailuja informaatiosolmuista.

Carl von Clausewitz hahmotteli aikoinaan, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin – sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus.

Clausewitz näki asian myös niin, että sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta joka on luonteeltaan ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.

Tätä vasten suoittelen jokaista lukijaa miettimään sitä, keitä ovat ne hyödylliset idiootit, jotka päästävät valloittajan vapaasti sisään suomalaiseen yhteiskuntaan muuttamaan sitä – pyrkien samalla hiljentämään kaiken puolustustahdon ja viimeisenkin vastarinnan?

Lähde: Jari Rantapelkonen ”Strategiset valinnat ja Suomen puolustusuratkaisu 2020” teoksessa Huhtinen , Aki-Mauri (toim.) ”Länsimaisen yhteiskunnan kriisinsietokyky 2020”. Julkaisusarja 2, n:o 7, Johtamisen laitos. Helsinki 2002, Maanpuolustuskorkeakoulu. s. 221, 225.