Kansainvälisesti arvostettu terrorismintutkija Magnus Ranstorp arvioi päivän Hyysärissä, että Suomea ei uhkaa samanlainen jihadistinen terrorismi kuin Ruotsia ja Tanskaa. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä Ranstorp sanoo, että

”Suomi on sitä, mitä Ruotsi oli ennen: rauhaisa poukama myrskyisässä maailmassa”,

Kun katsoo nykyistä monikulttuuripuuhastelua niin vääjäämättä tulee mieleen kysymys siitä, että onko nykyisten päättäjiemme  todellinen tavoite seurata tässäkin asiassa Ruotsia ja tehdä maastamme samanlainen monikulttuurinen helvetti ja islamilaisen terrorin mekka kuin Ruotsi ja Tanska jo ovat?

Lähde: HS

Site Meter

    Kuva:HS/Vesa Oja
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomessa hyssytellään kriittistä keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.

Hyysäri on yllättäen kirjoittanut professori Timo Vihavaisesta aika laajan (ja yllättävän positiivisen) artikkelin:

Quote:
Kansakunta taas rähmällään

Professori Timo Vihavaisen mukaan suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Keskustelu vaiennetaan ja kriitikot leimataan aivan kuten 1970-luvulla.

Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön.

Tällaiseen tekstiin saattaisi törmätä ”maahanmuuttokriittisellä” nettisivulla, mutta harvemmin professorin esseekokoelmassa.

Katkelma on Timo Vihavaisen tuoreesta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava). Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, joka hätkähdytti suomalaisia viimeksi 1991 ilmestyneellä kirjallaan Kansakunta rähmällään, suomettumisen lyhyt historia. Neuvostoliiton kuolinkamppailun aikaan ilmestynyt teos käynnisti keskustelun Suomen lähihistorian kipupisteestä. Vihavainen kuvasi tragikoomisten esimerkkien kautta kulttuuria, jossa itsesensuuri kukoisti ja pisteitä kerättiin mielistelemällä itänaapurin totalitaristista systeemiä.

Viime vuosina Vihavainen on julkaissut pääasiassa Venäjää koskevia teoksia. Kanava-lehden kolumneissaan hän on purkanut havaintojaan kulttuurin rappiosta, joka on hänestä aiheena muuttunut täydellisen epämuodikkaaksi. Arvot ovat muuttuneet niin täydellisesti, ettei kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota.

Kolumneista kasvoi Länsimaiden tuho, jossa Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Läntisten klassikoiden lisäksi tekstissä vilisevät venäläiset ajattelijat ja kirjailijat.

Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

Ja kansakunta on taas rähmällään, etenkin älymystö.

”On tyypillinen älymystön tarina, että mennään halpaan. Suomalaisälymystö hairahti aikanaan stalinismiin, mutta se ei ole oppinut mitään”,

Vihavainen sanoo.

Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

”Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty”,

Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. ”Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida.”

Sitten päästään vielä polttavampaan aiheeseen, maahanmuuttoon. Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa ”länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi”. Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta. Silti siihen mennään mukaan, koska totuutta ei haluta katsoa silmiin.

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta.”

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

”Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava”,

Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

”Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta.”

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

”Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita.”

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi. Esimerkiksi sikhit tai hindut tuskin aiheuttaisivat ongelmia. Saati kiinalaiset.

”Kiinalaiset sopeutuvat hirveän hyvin ja nopeasti. Yleisemmin missään maissa ei ole ollut ongelmia kiinalaisten kanssa, paitsi että he pärjäävät paremmin kuin kantaväestö.”

Vihavainen suhtautuu nihkeästi jopa turvapaikanhakijoihin.

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

”Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri.”

”Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella.”

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Hän on välillä huolissaan naapurimaan suunnasta.

”Venäjän ’suvereeni demokratia’ ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä.”

Siirtolaisuuden seurauksista ja vaihtoehtojen hinnasta keskustelun avaava henkilö on Vihavaisen mukaan suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua sylkykupiksi. Tabut ovat immuuneja kritiikille kuten suomettumisen aikana, jolloin äärioikeistolaisleima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa.

Mitä hän mahtaa ajatella Jussi Halla-ahosta?

Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota ”pöyristyttävänä”.

”Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta.”

Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

Haluaako poliittisesti hyvin epäkorrekteja mielipiteitä luukuttava 62-vuotias professori Vihavainen itse kansakunnan sylkykupiksi? Hän on ensimmäinen raskaan sarjan akateeminen vaikuttaja, joka kritisoi näin suorasukaisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

”Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä.”

Suosittelen kaikkia niitä lukijoitani, jotka suhtautuvat nykyiseen menoon edes hieman kriittisesti, tutustumaan henkilökohtaisesti Timo Vihavaisen tähän Otavan kustantamaan uuteen kirjaan  Länsimaiden tuho.

    Kuva:Otava

Vihavainen kirjoittaa tässä juuri ilmestyneessä teoksessaan siitä, kuinka länsimaat (sellaisena kuin me ne tunnemme ja ymmärrämme) kulkevat kohti perikatoa. Kehitys ei ole enää pysäytettävissä.

Vihavainen perustelee näkemyksenä laajassa ja analyyttisessä teoksessaan muun muassa demografialla, siirtolaisuudella, maapallon lämpenemisellä ja taloudellisen painopisteen siirtymisellä Aasiaan. Kulttuurillamme on runsaasti sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia.

Lännen 1800-luvun puolivälissä alkanut kukoistus päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolle. Vahvan talouden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin surkastuessa vain kuluttaminen kukoistaa. Koko läntinen elämäntapa on alisteinen konsumerismille. Vihavainen ei näe perustetta Francis Fukuyaman optimismille vaan päinvastoin ihmettelee, miksi lännen tuhosta on lakattu puhumasta nyt, kun se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Vihavainen on kirjassaan tarkastellut 2000-luvun ilmiöitä kulttuurin muutoksen ja kriisiytymisen perspektiivistä pohtien Euroopan ja Amerikan kehitystrendejä ja niiden heijastumista Suomeen. Osansa saa myös kulttuurisesti omaleimainen Venäjä, jonka kehitystie on poikennut länsimaiden valtavirrasta.

Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita Venäjää käsitteleviä tutkimuksia. Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991) herätti aikanaan kiivaan keskustelun. Myös vuonna 2007 ilmestyneestä Opas venäläisyyteen -teoksesta (Otava) on otettu useita painoksia.

Lähteet: Otava, HS/Digilehti (Lyhyempi versio löytyy maksutta täältä)

Site Meter

Jk. Ihan tiedoksi Hyysärin toimittajaneroille, tämä blogi ei ole maahanmuuttokriittinen.

Homma-foorumia selatessa silmiini osui eräs nimimerkki Riston linkittämä alunperin  Turun Sanomissa julkaistu (tämä nimenomainen) uutinen, joka on jostain syystä mennyt minulta hieman ohi.

Uutinen koski siis Guantanamon vankilasta pois päästettävien terroristirikollisten sijoittamista länsimaihin (kaikkien länsimaalaisten turvallisuutta vähentämään) – ja etenkään kysymättä paikallisilta asukkailta sitä, että haluavatko he kenties Al Quaida-veijarin naapurikseen. Tätä asiaa on käsitelty muualla sen verran paljon, että säästän teidät – raakkkat lukijat – koko asian uudelleen repostelulta ja keskityn siihen, mikä asiassa pisti silmääni.

Vankien ihmisoikeuksia puolustava järjestö Reprieve haluaa yhdelle Guantanamo Bayn vangeista asuinpaikan Suomesta. Somalialaisen Ismail Mahmoud Muhammadin kolme siskoa asuu jo Suomessa.

Haluan – tässä ja nyt – kuitenkin keskittyä siis erääseen tuossa uutisessa olleeseen – periaatteen tasolla varsin häiritsevään – yksityiskohtaan.

Tässä lauseessa onkin tiivistettynä lähes kaikki se mitä inhoan nykyisessä globalisoituneessa monikulturismissa – ainoataan huutava työvoimapula ja sen paikkaaminen paarialuokalla (tässä tapauksessa rikollisella) puuttuu:

Suomi olisi Muhammadille sopivin paikka, sillä hänen siskonsa ovat hänen lähimmät sukulaisensa. Vaikka hän ei puhu suomea, niin sujuvan englannin ja korkean koulutuksensa ansiosta hän varmaan sopeutuisi maahan hyvin, Reprieven juristi Cori Crinder kertoo.

Joku corigringer, jostain reprievestä, katsoo oikeudekseen kävellä kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisten, itsemääräämisoikeuden ja demokratianyli.

Hän on sijoittamassa – kieleltään, väestöltään ja kulttuuriltaan kaikista muista länsimaista huomattavasti poikkeavaan – varsin syrjäiseen maahan terroristiepäiltyä sen vuoksi, että kyseinen sijoitettava puhuu englantia ja hänen kolme siskoaan on jo sijoitettuna Suomeen.

Huomioimatta paikallisten mielipidettä tai tutustumatta yhtään siihen, kuinka hyvin nämä siskot ja heidän heimolaisensa ovat Suomeen todellisuudessa sopeutuneet – englanninkielen taidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Asiaa ei paranna myöskään se, että omat monikulttuuriuskovaisemme, vihreät aneiden ostajat ja muu ns.suvaitsevaisto on takapuolipystyssä rähmällään näiden kaiken maailman gorigridereiden edessä. Suomeen kohdistuva kolonisaatio on muuttanut muotoaan alkuperäisestä, mutta se on edelleen olemukseltaan sama paha kuin aikaisemminkin.

Missä ne alkuperäisväestön, YK:n peruskirjassa sekä Geneven sopimuksessa määritellyt oikeudet nyt ovatkaan?
Missä on suvereenin kansallisvaltion kansalaisten oikeus päättää omista asioistaan?

Kun meidät vietiin vuonna 1995 EU:iin, meille puhuttiin kaupan esteiden poistamisesta – ei valtioliitosta. Nyt huomaamme elävä,mme keskellä Uutta Uljasta (monikansallista ja – kulttuurista sekä vahvasti imperialistista) Euroopan Liittovaltiota.

Meitä on kusetettu ja huolella.

Humanitaarinen maahanmuutto on globalisoitunut ja se pitäisi (kuten nykymuotoinen kehitysyhteistyökin) pistää jäihin ja toteuttaa aivan toisin kuin miten sitä nykyään toteutetaan.

Kumpikin ruokkii kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, nälänhätää, sosiaaliturismia, ääri-islamismia, ,maailaman väestöräjähdystä, ilmastonmuutosta sekä (pahimpana kaikesta) vallan keskittymistä muutamille globaaleille tahoille ja muutaman ihmisen käsiin.

Tällainen kehitys on erittäin epätoivottavaa tavallisen ihmisen ja koko maapallon ekosysteemin kannalta.

Humanitaarista apua tulee antaa hädässä oleville (YK:n määrittelemän perusperiaatteen mukaan) mahdollisimman lähellä näiden ihmisten kotiseutua. Suojaväistö pitäisi saada toteutettua tarpeeksi lähelle ihmisten juuria ja sen pitäisi kestää mahdollisimman lyhyen ajanjakson verran. Ihmisten raahaaminen näennäishumanitaarisin perustein toiselle puolelle maapalloa – toisenlaisen kulttuurin ja ilmaston – keskelle on karhunpalvelus kaikille muille paitsi rikollisille ja sosiaalituristeille.

Tällaisella kansainvaelluksella on myös taipumus tuhota alkuperäiskulttuureita. Jokaisen kannattaa mielessään pohtia sellaista seikkaa, että hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio.

Eräs muu minua häiritsevä asia liittyy sitten vielä samaisen Grinderin toiseen tuossa uutisessa julkaistuun lainaukseen.

Selvää on, ettei Somalian pääkaupunki Mogadishu ole Muhammadille nyt turvallinen paikka.

Koko tätä keskustelua (l.kansainvälistä Yhdysvaltain ohjailemaa painostusta) on leimannut ihmisoikeusaktiivien käsittämätön naiivius.

Nämä vangit edustavat ääri-islamilaista terrorijärjestöä Al Quaidaa. Miten heidän olonsa voi mahdollisesti olla kovinkaan turvaton ääri-islamistien (kuten Mogadishu) hallitsemilla alueilla? Hehän ovat valmiita sankareita kyseisten ryhmien keskuudessa.

Eräs asia mikä kuitenkin lienee varsin selvä on se, ettei Suomi ole välttämättä yhtä turvallinen paikka suomalaisille, jos Muhammad sijoitetaan Suomeen.

Lähteet: Homma, TS

Jk. Tätä(kin) uutista vasten olisi muuten mielkiintoista tietää tuoreen työttömyysministerimme Anni Sinnemäen nykyinen mielipide rajattomasta maailmasta. Minä nimittäin uskon, että tämä lausunto on poliittista jargonia puhtaimmillaan

Site Meter

Vihreä kestoehdokas, Zahra Abdullah, kommentoi vaalikone.fi:ssä kysymykseen Pitäisikö pääkaupunkiseudun ruuhkiin puuttua niin, että yksityisautoilijoilta alettaisiin kerätä ruuhkamaksuja? seuraavalla tavalla:

Ruuhkiin pitää puuttua, mutta pitää huomioida myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä autoa töissään. Esimerkiksi terapeutit, kodinhoitajat, valokuvaajat ja tulkit tarvitsevat kuitenkin autoa työssään, eivätkä he ehdi kulkea joka paikkaan bussilla, koska heidän aikansa on niin rajallista. Heidän pitää saada vähentää ruuhkamaksuja esimerkiksi verotuksessa.

Kiitos Zahra siitä, kun menit kursailematta asian ytimeen.

Tämä on juuri se asia, miksi nykyinen meno on perseellään. Kun kaiken maailman erinäiset yksityishenkilöt ja pienet (mutta niin kovaääniset ja hyvin ymmärretyt) painostusryhmät vaativat itselleen verovaroin subventoituja erioikeuksia ja etuuksia, ollaan kaukana Suomen laissa määritellyistä yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta.

Mitä enemmän tietyille individualisteille annetaan näiden vaatimusten suhteen periksi, sitä syvemmällä suossa ollaan. Kun poiketaan yhdenvertaisuudesta jossain, siitä aukeaa portti poikkeamiin kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa elämässä.

Pahimpana mahdollisena lopputuloksena – tässä omien etujen ja erikoisuuden tavoittelussa – saadaan sellainen yhteiskunta, jossa hiljainen enemmistö maksaa kovaäänisten vaatijoiden erioikeudet ja kilpailun paikasta auringossa.

Sama Zahra oli muuten Suomesta turvapaikan – ja sen kautta kansalaisuuden – saaneena Somalian islamistihallituksen vieraana ja tukemassa heitä työtä tekemällä pari vuotta sitten Somaliassa. Siis siinä maassa, josta hän on joutunut lähtemään pakolaiseksi. Tuolloin Helsingin kaupungin kunnanvaltuutettuna toiminut katsoi, että hänestä on tärkeämpää olla Somaliassa kuin ajaa äänestäjiensä etuja luottamushenkilönä Suomessa.

Kun islamistihallitus sortui, Zahra oli Mokuradion tuella huutamassa Suomen valtiota evakuoimaan hänet tuolta jo mainitusta Somaliasta…

Viimeistään tämän kommentin pitäisi kertoa, miksi oli oikeastaan hyvä, että Zahra ei päässyt kansanedustajaksi. Hän ei ole mielestäni henkilönä – ja nyt en todellakaan viittaa kansanryhmään enkä etnisyyteen – tarpeeksi integroitunut tai edes tarpeeksi kiinnostunut siitä tavasta, jolla Suomea hallitaan ja maamme lakeja säädetään.

(Luulisi muuten kunnallisvaaliehdokkaan tietävän sen, että Eduskunta säätää lakeja, joihin verohelpotukset perustuvat – ei Helsingin kaupunginhallitus. Ovatkohan vaalit ja tehtävät jäsentyneet nyt aivan oikein?)

Tuliko mielipiteeni Zahrasta henkilönä ja poliitikkona selväksi?

Lähde: Vaalikone.fi

Jk. tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään mihinkään kansanryhmään. Ei edes Korhosiin eikä Sotkamon Jymyyn.


Site Meter

Sunnuntain Pravda kertoo, että Suomen muslimit osoittivat mieltään Muhammed-kuvia vastaan.

Sama lehti ehti muuten mainostamaan tätä pienen ja militantin äärivähemmistön kyseenalaisin perustein tapahtunutta mielenilmaisua nettiversiossaan – ja sen etusivulla – jo perjantai-illasta alkaen.

Tulos ei kuitenkaan ollut ilmeisesti täysin toivotun kaltainen.

Lähde HS

Vain nelisenkymmentä – ilmeisesti joko äärilaitaa edustavaa, huijattua tai pakotettua – Suomen muslimia osoitti lauantaina iltapäivällä Eduskuntatalon portailla mieltään profeetta Muhammedista julkaistuja pilakuvia vastaan. Mielenosoitukseen osallistui sekä miehiä että naisia ja se sujui rauhallisesti.

Noin neljäkymmentä muslimia ei ole – ainakaan omasta mielestäni – Suomen muslimit.

Mielenilmaus alkoi kello kahden aikaan ja kesti noin puoli tuntia. Mielenosoituksessa ei kuultu iskulauseita, vaan mielenosoittajat seisoivat hiljaa ja pitelivät kylttejä, joihin oli kirjoitettu erilaisia iskulauseita.

Kyltteihin kirjoitetuissa teksteissä julistettiin, että islam ei tarkoita terrorismia vaan rauhaa. Vain yhdessä otettiin suoraan kantaa pilakuviin.

Lähde: HS

Suomen islamilaisten järjestöjen liiton puheenjohtaja Walid Hammudin mukaan mielenosoituksella ei ollut tarkoitus painostaa Suomen eduskuntaa.

Sopii varmaan kysyä, että miksi tämä mielenosoitus järjestettiin sitten Suomen eduskunnan portailla?

Herra Hammud totesi myös – muun muassa – seuraavaa:

Osoitamme mieltä profeetta Muhammedin pilakuvista, mutta emme mitään vastaan

Mielenkiintoinen kielikuva. Minulle se ei ainakaan auennut. Oman ymmärrykseni mukaan mielenosoituksella pyritään vastustamaan tai tukemaan jotain asiaa.

Kannatamme sananvapautta, emme haukkumista

Jaha. Sananvapautta tuetaan siis vastustamalla sananvapautta? Varsin mielenkiintoista…

Haluamme julistaa kunnioitusta kaikille profeetoille.

Kuten esimerkiksi Buddhalle? Hänelle, jonka kallioon hakatut maailmaperintöön kuuluneet kuvat Taliban-liike hävitti räjäyttämällä Afganistanissa? Edelleen – varsin mielenkiintoista…

Tämän mielenilmaisun taustalla oli pilakuvakohu, joka syntyi, kun tanskalainen Jyllands-Posten-lehti julkaisi syksyllä 2005 sarjan profeetta Muhammedia esittäviä pilapiirroksia. Kuvat johtivat laajoihin levottomuuksiin muslimien keskuudessa.

Wikipedia

Runsas viikko sitten Tanskan poliisi paljasti salahankkeen tanskalaisen piirtäjän murhaamiseksi. Vastavetona lukuisat tanskalaislehdet julkaisivat kohutut kuvat uudestaan.

Näistä aiemmin julkaistuista kuvista on tätä Kurt Westergaardin piirtämää Muhammed-kuvaa pidetty ääri-islamistien keskuudessa kaikkein vaarallisimpana.

Jyllands Posten

Tätä keppihevosenaan käyttäen – nämä Muhammedin kunniaa puolustaneet fanaatikot – suunnittelivat Westergaadin murhaamista – Tanskassa, perinteisessä demokratiassa.

Nyt kannattaa muistaa myös eräs ruotsalainen pilapiirtäjä – Lars Vilks. Hän piirsi viime vuonna myös kuvan Muhammedista – ja joutui välittömästi ääri-islamistien kostotoimien kohteeksi. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan täällä.

Näiden kostotoimien viimeisin episodi tuli julkisuuteen erään toisen väärinkäytöksen myötä. Eräs ääri-islamilaisuuteen sitoutunut mies suunnitteli Vilksin murhaa. Hänen kotoaan löytyi karttoja Vilksin kodille, yökiikareita ja muutakin asiaan liittyvää tarpeistoa. Asiasta kertoi Dagens Nyheter.

Tätä samaa miestä epäillään myös osallisuudesta islamilaisten päiväkotien rahoitukseen liittyviin miljoonahuijauksiin, joista yhteiskunnan päiväkotitoimintaan antamaa rahaa virtasi suoraan pankkisiirtoina terroristeille. Muun muassa Al Quaidalle ja sitä lähellä oleville tahoille.

Tältä pohjalta minusta vaikuttaa siltä, että eilinen mielenosoitus oli kaikista korulauseistaan huolimatta mielenosoitus sananvapautta ja länsimaisen yhteiskunnan arvoja vastaan.

Se saattoi olla myös tukimielenosoitus salamurhaajille ja terrorismille.

Onneksi osanottajamäärä oli vaatimaton. Se kuvastaa lähinnä sitä, että valtaosa Suomessa asuvista ja oleskelevista muslimeista piti kyseistä mielenosoitusta ja sen edustamia arvoja itselleen vieraina.

Toivottavasti meidän ei koskaan tarvitse kohdata Suomessa samaa asiaa, jonka ilmenemisen New York Timesin ansioitunut toimittaja Christopher Caldwell puki Ruotsia käsitelleessä artikkelissaan näin:

Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, JP, DN, NYT, Wikipedia