Kaikki – ainakin vanhemman polven suomalaiset – muistanevat vanhan leikin ”Kuka pelkää mustaa miestä”?

Nykyisen YYA:n ja rauhanomaisen rinnakkaiselon – l. monikulttuurivouhotuksen – aikana kyseinen leikki on osoittautunut poliittisesti epäkorrektiksi – l. rasistiseksi.

Tästä leikistä on jo nähty useampi nykymenoon paremmin soveltuva versio – ehkä mieleenkiintoisimpana innovaationa eräässä alakoulussa kokeiltu ”Kuka pelkää lumimiestä?” versio. Rasismihan on vain ja ainoastaan VHM:n (Valkoisen HeteroMiehen) muihin kohdistamaa rasismia.

Poikki- ja käänteisrasismia ei ole olemassakaan. Näin meille sanoo Astrid Pitkätossu. Ja häneenhän me luotamme kuin pässi suuriin sarviin. Tai ainakin hänen asiantuntemukseensa satuolentojen suhteen.

Palataan kuitenkin takaisin tähän hauskaan perinteiseen leikkiin.

Pravda ja sen vihervasemmistolaisen nuorisotoimituksen kärkimies, Jaakko Hautamäki, on päättänyt lähteä taisteluun rasistis-fasistis-nationalistista Perussuomalaiset rp:tta vastaan samalla teemalla.

Leikin nimi on siis ”Kuka pelkää Perusmiestä?”.

Jaakko Hautamäki kirjoittaa päivän Hyysärissä perussuomalaisista varsin tarkoitushakuisen artikkelin otsikolla Räyhääjien joukkoliike.

Liitän poikkeuksellisesti koko artikkelin tänne koko kansan ihmeteltäväksi. Sen kirjoitustyyli on sellainen , että se on ansainnut sen.

Raflaavasti ingressi kertoo koko kansalle totuutena, että nopeasti kasvaneissa perussuomalaisten joukoissa on alkanut raju ja katkera taistelu. Helsingin lähiöissä kytee kapina, mutta maalla on vielä rauhallista.

Jep, jep… Komea aloitus tyyliin PS is eeeevil.

Ja lähde? Ilmeisesti perinteinen gallupkysely by HS. Eli suomeksi; haastatellaan kahtakymmentä ihmistä Juttutuvasta, Hyysärin toimituksesta, Anni Sinnemäkeä, Rosa Meriläistä ja Tapio Laaksoa.

Mutta katsotaanpa mitä Jaska on saanut näppäriltään ulostettua:

Puheenjohtaja Timo Soini istuu bensiinikauppiaiden eläkekassalta vuokratussa perussuomalaisten piskuisessa puoluetoimistossa Mannerheimintiellä. Pöydällä on keksejä, toffeekarkkeja ja laihaa kahvia muovimukeissa.

Soini ei tosiaan vaikuta mediatoimistojen tuunaamalta ja stailaamalta pukumieheltä. Vatsa roikkuu vyön päällä, kun hän röhnöttää tuolissaan.

Johtaja on puolueensa näköinen. Puolueensa, jota johtaja kuvaa perusviritykseltään moraalisesti konservatiiviseksi ja sosiaalisesti radikaaliksi.

Jännitys tiivistyy…

Saadaanko Soinista rakennettua tämän artikkelin aikana todella paha rasistinen juntti?

Kuvavalinta viittaa tähän aika vahvasti:
Lähde:HS

Onko tämän artikkelin kannalta todella oleellista, että PS:n toimiston vuokraisäntä on Bensiinikauppiaiden eläkekassa?
Viittaako tämä siihen, että persut ovat valmistautuneet taistoon Molotovin cocktailien voimalla?

Vai halutaanko tällä poistaa huomio tästä valtapuolueiden kannalta varsin kiusallisesta asiasta.

No, niin. Annetaanpa Jaskan kehitellä tarinaansa:

Perussuomalaisilla menee lujempaa kuin koskaan. Uutta väkeä puskee sisään nukkuvista, vasemmalta, oikealta ja keskeltä. Kannatus on vakiintumassa mittauksissa viiden prosentin tasolle.

Presidentinvaaleissa 2006 yli 100 000 ääntä kerännyt Soini on nostanut puolueensa marginaalista Rkp:n ja kristillisdemokraattien rinnalle ja ohi. Itse hän sai kevään eduskuntavaaleissa lähes 20 000 ääntä.

No mitä pahaa siinä on? Kansan äänen – ja tällä en tarkoita hyyskäpaperiksikaan kelpaamatonta vasurijulkaisua – kuuluminen on tosin suomalaisen poliittisen oligarkian kannalta katsoen varsin huolestuttavaa. Siinä voi mennä oma duunipaikka.

Tämän aasinsillan kautta Jaska pääseekin varsinaiseen aiheeseensa:

Mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Helsingissä on alkanut hajaannus ja sisäinen kapina.

Helsingin piirin nokkamiehiä on loikannut tai harkitsee loikkaamista kokoomukseen, kun heidän oikeistolainen linjansa ei tyydytä. Muualtakin kuuluu hajanaista napinaa. Se on puolueen kannalta huolestuttavaa, koska liike on jo kahteen kertaan hajonnut tuhansiksi päreiksi, jos mukaan lasketaan vanha Smp.

Jaska tuntuu kuitenkin olevan huolissaan lähinnä äärioikeistolaisuuden noususta ja haluaa kitkeä sen kuin ydinvoiman Suomesta. Mielenkiintoista informaatiota – kerta kaikkiaan. Mutta kyllähän HS ja Jaska asiat perussuomalaisia itseään paremmin tietävät ja tuntevat.

HS on luotettava media – kuten on aikaisemminkin todettu. Muun muassa täällä.

Jaska tarinoi lisää:

Helsingissä on syntynyt avoin riita lähiöiden, kuten Kontulan, perusvennamolaisten ja muualla kaupungissa hyörivien kravatteja käyttävien oikeistolaisten maistereiden välille. Riita on ankara ja julma.

Kiistan keskellä seisoo puoluejohtaja Soini. Hänen mukanaan puolue kaatuu tai nousee. Ilman häntä puolue olisi todennäköisesti jo hävinnyt marginaaliin.

Perussuomalaisten kiista koskee peruslinjaa. Helsingin piirin ykkösnimiin kuuluneet Jukka I. Mattila ja Ari Kähärä loikkasivat tällä viikolla kokoomukseen linjariitojen vuoksi. Näin sanoo piirin puheenjohtaja Arto Välikangas.

Puheenjohtaja Välikangas väittää, että Soini pyysi kolme vuotta sitten häntä ja muutamia muita luotsaamaan piiriä kohti Norjassa toimivan Carl I. Hagenin Edistyspuolueen linjauksia. Hagenin puolue on äärioikeistolainen ja rasistinen populistipuolue.

Tuleehan se sieltä – vaikka ei tökkisikään – äärioikeistolainen ja rasistinen. Epäilen Välikankaan käyttäneen tällaisia määrityksiä. Taitavat nämäkin määreet olla peräisin Jaskan ihan ikiomasta propagandatuutista.

Miltä tämä muuten vaikuttaa: äärivasemmistolainen ja lainsäädännön vastainen?

Välikankaan mukaan Helsingin piirin linjaksi valittiin tietoisesti vahva oikeistolaisuus, jonka kulmakivinä olivat luja maanpuolustus ja vaatimus maahanmuuttajien elämisestä valtaväestön ehdoilla. Linjaan kuului tiukka sosiaalipolitiikka. Syrjäytyneistä luvattiin huolehtia, mutta sosiaalipummeja ei hyväksytty. Vennamolainen pienen ihmisen asia ei tähän linjaan enää oikein mahtunut.

Nyt Soinin ohjeistama oikeistolinja on joutunut Välikankaan mukaan vaikeuksiin.

Hmmm… Nyt löytyi tämän artikkelin Ydin:

Perussuomalaiset ovat rasistisia, äärioikeistolaisia, eivät välitä todellisuudessa köyhästä kansasta ja riitelevät vielä keskenään, älkää ihmiset äänestäkö persuja – sanoo Jaska ja HS.

Tarkoitushakuista? Kyllä – ja kovin läpinäkyvää…

Kiistapukareista kauppatieteiden maisteri ja reservin kapteeni Jukka I. Mattila lyö luurin korvaan eikä sano erostaan sanaakaan. Bussikuski Ari Kähärä sanoo lähteneensä, koska tyhjän saa pyytämättäkin. Hän pettyi myös Soiniin.

”Johtoikoni rakentaa vain omaa uraansa”, Kähärä sanoo.

Kähärä kertoo tulleensa Helsingin piiriin Soinin pyynnöstä rakentamaan uutta politiikkaa, jossa olisi muutakin kuin vennamolaisuutta.

Niin? Mitä sitten?

Kaikissa puolueissa on linjaerimielisyyksiä. Ja pienen puolueen rasitteena on perinteisesti ollut joukko laskelmoivia itsekeskeisen politiikan tekijöitä. Sellaisia, jotka hyppäävät tarvittaessa tarpeeksi suureen puolueeseen saadakseen omat henkilökohtaiset tavoitteensa täytetyiksi.

Suo siellä – vetelä täällä…

Puoluejohtaja Soini ei tunnu välittävän Helsingin hajaannuksesta.

”Perseen pitää kestää merivettä. Aina on pieni klikki, joka itkee jotakin, mutta en vaivaa niillä päätäni”, Soini sanoo puoluetoimiston pöydän ääressä.

Hänen mukaansa ruikuttajagalleria on erinomaisen aktiivinen.

Tästä olen henkilökohtaisesti tasan samaa mieltä Soinin kanssa.

Soinin mukaan kaikki on mennyt kuitenkin ongelmitta tähän asti.

”Mutta nyt on tullut törmäyksiä. Helsingin piiri on oikeammalla kuin Kontulan porukka. Toiset ovat kravatti kaulassa enemmän kuin muut. Mutta ei vennamolaisuutta pidä tappaa. Minäkin olen henkeen ja vereen vennamolainen.”

Helsingissä puolueaktiiveissa esiintyy katkeruutta ja politiikan henkilökohtaisesti ottavien ihmisten pahaa mieltä. ”Nämä terapoivat itseään politiikassa. Tämä ei ole mikään itseterapianharjoituspuolue.”

Miten tämä ja Soinin tausta linkittyykään väitteeseen, että hän on edistämässä ainoastaan omaa poliittista uraansa. Ei Soini pysty rakentamaan uraansa minkään suuren universaalipuolueen riveissä. Hänellä kun ei ole mitään realistista mahdollisuutta loikata – omaneduntavoittelun takia – mihinkään suurpuolueeseen.

Kuten eräillä toisilla taas on…

Muutamaa viikkoa aiemmin lokakuun alussa Soini jalkautui Helsingin piirikokoukseen Konalaan. Kontulan parinkymmenen hengen delegaatio oli päättänyt yrittää vallankaappausta varapuheenjohtajansa Petri Haapasen johdolla.

Kokous ajautui jo alkumetreillä avoimeen riitelyyn menettelytavoista. Alkajaisiksi suurin osa Kontulan delegaatiosta heitettiin pihalle ja sisään päästettiin vain piirin henkilöjäsenet. Perussuomalaisten Helsingin piirissä jäseniä voivat olla vain henkilöt, eivät osastot. Tähän Kontulan osasto haluaa muutoksen kuten puoluekin.

Niin? Normaalia demokratiaan kuuluvaa itsesuojelua.

Kerronpa asiaan liittyvän – politiikan ulkopuolisen – esimerkin.

Helsingin Partiopoikapiiri suojeli aikoinaan itseään päinvastaisella keinolla; antamalla äänioikeuden sekä yhdistyksille (lippukunta) että osalle henkilöjäsenistä (PJ-valtakirjan saaneet partiojohtajat). Sama käytäntö on ymmärtääkseni edelleen käytössä nykyisessä PäPa:ssa (Pääkaupunkiseudun partiolaiset r.y.)

Tavoite ja tulos sama – aika ja keinot tavoitteiden mukaiset.

Ilmapiiri kokouksessa oli synkkä ja vihamielinen. Äänin 12–10 kokous päätti poistaa paikalta myös Helsingin Sanomien toimittajan. Soini ehti kysyä, että pitääkö tuostakin läsnäolosta äänestää.

Jaha. Jaskaa hatuttaa kun hänet heitettiin pihalle.

Mitä tekemistä Sinulla – Jaska – olisi muuten ollut tuossa kokouksessa? Sisäpiiritietojen kerääminen tämän artikkelin kaltaisen – tai vielä pahemman – disinformatiivisen roskan levittämiseksi?

Jännitys tihenee:

Kokouksen yhteydessä Kontulan Petri Haapanen sysäsi käteen paperin.

”Helsingin piirin politiikkana on ollut, että vennamolaisuus kitketään pois toiminnasta. Mielestäni tässä voidaan miettiä, syyllistyykö piiri syrjintään”, hän kirjoitti.

Tässä voidaan miettiä ainoastaan tämän artikkelin selvää pahansuopaa tarkoitushakuisuutta. Jäi rysän päältä kiinni Jaskaseni.

Helsingin piirin kahtiajako osoittaa, etteivät perussuomalaiset ole enää yhtä kuin Smp. Alle puolella aktiiveista kautta maan on enää Smp-tausta.

Mikäs uutinen tämä nyt sitten oli?

Riitelystä huolimatta Helsingin piirikokous osoitti sen, että puheenjohtaja Soini tulee juttuun molempien ryhmien kanssa.

No oliko tämä sitten joku uutinen?

Riidan syyt ovatkin vaikeammin havaittavissa. Riidelläänkö vain vallasta? Kun koko puolueen linja on epämääräinen ja tuntematon, on vaikea hahmottaa Helsinginkään linjariitoja.

No, siinäpä Jaskalle miettimistä – toivottavaksi kylliksi ja kerrakseen.

Vallastahan tässä on kyse. Kuten aina poliittisiin linjariitoihin liittyvissä kysymyksissä.

Muutamaa päivää myöhemmin Kontulan ostarin baarissa on koolla synkkä joukko perussuomalaisia. ”Olemme Itä-Helsingin ääni. Kyllä kansa tietää”, Petri Haapanen sanoo lippalakki päässään.

Ööh?

Eikö se ollutkaan Tony Halme? Se hörhö, joka teki suuremman luokan karhunpalveluksen koko demokraattiselle systeemillemme.

Halme, joka sai syrjäytyneet ääniuurnille – ja petti heidät. Kestää jonkin aikaa ennen kuin he luottavat seuraavan kerran johonkin ehdokkaaseen. Ja tällä välillä maahan saattaa syntyä tiiviitä vähemmistöjä. Sellaisia, jotka saavat äänensä kuuluviin yli alkuperäisväestön eräiden osien.

Kuten Itä-Helsingin syrjäytyneiden.

Kontulalaisten vallankaappausyritys päättyi siihen, että kaksi heidän edustajaansa putosi piirin hallituksesta. Suunnitelmissa oli koko johdon vaihtaminen.

Kun lähtee kaappaukseen, kannattaa varautua myös tappioon.

Kontulan osasto kasvaa kuin pullataikina. Osastossa on jo noin 70 jäsentä. Koko Helsingin piirissä on vain 40 henkilöjäsentä, kun osastojäsenyyttä ei vielä hyväksytä.

Kontulan porukka pitää piiriä jonkinlaisena oikeistoklikkinä. He luettelevat paljon puoluetta hajottavia nimiä, jotka ovat toinen toistaan tuntemattomampia.

Kysymys kuuluukin – kuka edustaa puoluetta; Soini ja puolueen johto vai Kontulan klikki? Ikävintä näissä asioisaa on se vanha totuus, että kämy-piirit onnistuvat ajoittain turmelemaan työnsä hedelmät keskinäisen riitelyn myllyssä.

Valitettavasti.

Mutta se ei kuitenkaan poista sitä totuutta, että tämä Jaskan artikkeli on edelleen kovin läpinäkyvä ja tarkoitushakuinen. Operaatio ilman maskirovkaa.

Syyttelyn pohjattomuudesta saa hyvän kuvan perussuomalaisten keskustelupalstoilta netissä. Siellä Soinikin päivitti tietonsa kentän tunnoista ennen tuloaan piirikokoukseen.

Pitäisikö Soinin huolestua? Ei ainakaan oman asemansa suhteen. Kontulalaiset ylistävät johtajaansa.

Niin? Ja miten tämä sitten suhtautuu edellisiin kappaleisiin?

Seuraavaksi päästään sitten nuorisoseuraan it is eeeeevil!:

He kertovat, että Teemu Lahtinen on nähty Helsingin piirin hallituksen kokouspaikalla. Vielä pitäisi tietää, kuka on Lahtinen. No hän on Suomen Sisun puheenjohtaja ja puolueen entinen eduskuntavaaliehdokas.

Verkosta löytyvä Suomen Sisun ohjelma on aika suoraa tekstiä:

”Ihmiskunnan luonnollisen monimuotoisuuden hävittäminen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava. Kansoja ei saa tarkoituksellisesti sekoittaa keskenään eikä tuhota historiallisesti kehittyneitä kulttuureita korvaamalla ne globaalilla alakulttuurien kirjolla”, kuuluu osa Sisun periaateohjelmasta.

Kauheaaaaaa!!!!!

Tässä Jaskankin edustamassa vihervasemmistossa minua on pitkään ihmetyttänyt se, että koko heidän maailmankuvansa on täusi paradoksi. Ekologisella puolella huudetaan diversiteetin ja maapallon ekologisen kantokyvyn puolesta kurkku suorana.

Samaan aikaan ollaan kuitenkin valmiita ruokkimaan maapallon väestöräjähdystä ja huudetaan globaalin maailman nimiin. Ja tapetaan siinä sivussa pieneiä kulttuureita ja kieliä – diversitettiä.

Tämä touhu ei-päätä-ei-häntää-pohjalta, on ainakin minulle täysin käsittämätöntä.

Kontulalaisille Lahtisen meno on hieman liian kovaa, vaikka eivät hekään mitään monikulttuurisuuden saarnamiehiä ole.

Sanoo kuka? Jaskako?

Jaskalla on huoli siitä, miten Timo Soini pärjää laumansa kanssa?

Palataanpa puoluetoimistoon.

Timo Soini tietää, että joukoissa on monenmoista sakkia. Soini tietää myös, mistä heitä tulee. Ja se tieto lisää hänen tuskaansa. Puolue natisee liitoksissaan, kun muiden päähän potkimat haluavat tulla perussuomalaisiin tekemään omaa politiikkaansa.

Soinin mukaan tulijoita on enemmän vasemmalta kuin keskeltä ja oikealta.

”Jäsenkirjademareita ja vassareita äänestäneitä. Tulee vanhan linjan miesdemareita tai, kuten minulla on tapana sanoa, karvaperseduunareita. He kokevat, etteivät voi olla puolueessa, jota johtaa Pia Viitanen.”
Kokoomuslaiset, Soinin kielellä ”sileäkätiset”, vetävät nyt niin oikeistolaista politiikkaa, että sieltä ei ole tulijoita.

Niinkö?

Eiköhän tässä kaikessa ole kuitenkin yksi suuri yhdistävä tekijä – se minkä muut puolueet ovat unohtaneet henkilökohtaisen edun saalistuksensa keskellä:

Ehdokkaat ovat välillä olleet aika erikoisia ja usein puolueeseen kuulumattomia. Kuten vaikka muinaiskirkkoslaavin asiantuntija, tohtori Jussi Halla-Aho, joka sai eduskuntavaaleissa yli 2 000 ääntä.

Se miksi monet äänestivät Jussi Halla-ahoa (opettele Jaska kirjoittamaan…) liittyy tuohon yhteen yhdistävään tekijään.

Kyse ei ole erikoisuudesta eikä muinaiskirkkoslaavista.

Kyse on kansallisuusaatteesta – nationalismista.

Se on se yhdistävä tekijä. Halusitpa Jaska vääntää omaa totuuttasi miten tahansa. Ja tässäkin jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle. Jaska yrittää viedä sanavalintansa kautta JHa:n uskottavuuden…

Jussi on hyvä kirjoittaja ja älykäs ihminen. Sellainen joka osaa esittää asiansa selkeästi ja ytimekkäästi. Ja osaa kirjoittaa myös yleensä ihmisten nimet oikein… toisin kuin eräät Pravdan toimittajat…

Ja nyt jyrähtää Jaskan hernepyssy:

Timo Soini, onko Halla-Aho avoimesti ulkomaalaisvihamielinen?

“En käytä sitä termiä. Hän kritisoi monikulttuurista agendaa.”

Niin?

Ja mitä väliä sillä on? Ulkomaalaiskielteisyys ei ole – toistaiseksi – rikos Suomessa.

Jaska, hoi! Oletko sinä vasemmistolainen ja monikulttuurimyönteinen?

Paranee taas:

Entäs ehdokkaana ollut Sisu-mies Teemu Lahtinen?

“Hän joutui sitoutumaan puolueen linjaan eikä päinvastoin.”

Lahtinen oli ehdolla, mutta ei puheenjohtajan asettamana. Olisiko hän kelvannut myös puheenjohtajan ehdokkaaksi?

“Todennäköisesti kyllä.”

Kaikki kelpaa. Toistaiseksi.

Voi kiesus… 😀

Sisumies ja Elliläboy – suvaitsevaiston supermiehen Puumiksen ja hänen side-kickinsä Ill-Manin pahimmat viholliset.

Jaskalla on ilmeisesti tarve leimata kaikki omasta mielipiteestään poikkeavat mielipiteet vääriksi ja niiden esittäjät läpeensä pahoiksi ihmisiksi.

Tätä kutsutaan sotilaskielellä vihollisen demonisoimiseksi. Sitä on käytetty iät ajat siihen, että kun vihollisen inhimillisyys riisutaan, häntä voidaan kohdella vaikka kuinka julmasti.

Tästä on paljon esimerkkejä – ihan eurooppalaisesta lähihistoriastakin – vilkaisepa vaikka tuonne entisen Jugoslavian suuntaan Jaska…

Njaah…

Ja sama laulu jatkuu:

Perussuomalaisten touhu tuntuu olevan yhtä nokittelua.

“Kun joku sanoo jotakin, se pitää kuitata sanomalla vielä kovempaa. Muuten sinä et ole kova jätkä. Minuakin on arvotettu aikanaan liian pehmeäksi. Nyt kun olen kova, minua haukutaan diktaattoriksi”, Soini sanoo.

Verbaalisen irrottelun osaavat muutkin kuin Soini. Yksi nokittajista on Soinin keväällä erottama puoluesihteeri Hannu Purho. Hän on Kymen piirin puheenjohtaja.

“Minulla oli liikaa ajatuksia. Soini haluaa päättää itse kaikesta. Vain yhdellä ihmisellä puolueessa saa olla aivot ja kasvot. Veikko Vennamo nosti vierelleen myös muita kasvoja”, Purho sanoo.

Purho uskoo vennamolaisten laittavan pian rukkaset naulaan. Hän sanoo puolueen olleen aina yhteinen koti turhautuneille.

Niin? Oliko tämä jokin suuri uutinen – taas?

Perussuomalainen poliittinen kulttuuri on äänekästä ja se kuuluu siihen poliittiseen kuvaan.

Soini ehkä haluaisi puolueensa olevan joskus myös jonkin asian puolella eikä aina vain yhtenä turhautuneena sakkina kaikkea vastaan.

Purho uskoo Soinin siirtyvän seuraavissa vaaleissa europarlamenttiin. Ex-puoluesihteeri sanoo Soinin myös ilmoittaneen, että hän valitsee itselleen seuraajan.

Salatut elämät – lisää juonipaljastuksia…

Ne tulevat täältä:

Sopiva perintöprinssi kasvaa korkoa Soinin työhuoneessa eduskunnassa.

Vesa-Matti Saarakkala, 23, on perussuomalaisten entinen varapuheenjohtaja – ja Soinin nykyinen eduskunta-avustaja.

Saarakkala on ulkoisesti Soinin vastakohta: terveen oloinen kirkassilmäinen opiskelija. Puku päällä häntä voisi luulla sileäkätisten ministerien avustajaksi.

Soini on sanonut, että Saarakkala on “kovin poliittinen lahjakkuus minun jälkeeni tässä liikkeessä”.

Kurikkalaisen Saarakkalan mukaan puheenjohtajan on heidän liikkeessään oltava lempeä viimeiseen asti, mutta rajojen saavuttamisen jälkeen pöytään on heilahdettava nyrkki.

Saarakkala kieltää olevansa Soinin koirakoulussa. Hänkin on huomannut uusien jäsenten tulvan.

Joukkoihin on Saarakkalan mukaan tulossa “markkinataloutta kannattavia monikulttuurikriitikkoja”, mutta vähemmän “hyvinvointivaltiota puolustavia monikulttuurikriitikkoja”. Miten tuon nyt tulkitsisi.

Tulkitse miten haluat. Olennaista ei ole markkinatalous tai hyvinvointivaltio, Olennaista on se, että suurin osa suomalaisista on edustamaasi poliittista korrektiutta ja sen agendaa vastaan…

Olisiko joukkoihin tulossa siis sileäkätisiä kokoomuskannattajia?

“Ei me ruveta minikokoomukseksi. Me saadaan joka tapauksessa äänet oikealta. Käytämme niiden valtaa, mutta ne eivät käytä meidän valtaa”, Saarakkala sanoo.

Miksi pitäisikään?

Kokoomus on unohtanut isänmaan, yrittäjän ja virkamiehen.
Demarit ovat unohtaneet isänmaan ja duunarin.
Vasemmistoliitto on unohtanut historian ja hylännyt isänmaan.
Vihreät ovat unohtanut järjen (löytäjä saa pitää) eivätkä ymmärrä isänmaasta tuon taivaallista. Kepu ei todellakaan ole unohtanut pelin politiikkaa.…

Onko se sitten ihme, että ihmiset hakevat isänmaahan sitoutunutta vaihtoehtoa?

Jatketaanpa uusilla sisäpiiripaljastuksilla…

Hän pitää puoluetta haavoittuvana osin Soinin takia.

“Timon pitäisi pitää enemmän huolta itsestään.”

Niin? Akilleen kantapää vastustajille?

Saarakkala sanoo, että puolueessa etiketti on tärkeä asia. Hän ei esimerkiksi uskalla kätellä tuntemattomia ihmisiä kokouksissa. Herkässä puolueessa se voidaan tulkita ylimielisyydeksi ja pröystäilyksi.

“Rami (Raimo Vistbacka) kättelee, mutta sillä on asema.”

Mitä vikaa käytöstavoissa on. Onko Jaska ns. vapaan kasvatuksen tulos?

Saarakkala on pehmoisen näköinen, mutta puheet ovat kovat. Hän iloitsee islamilaisen puolueen synnystä.

“Islamilaiseen puolueeseen voi nyt iskeä oikein kunnolla. Nyt he eivät pääse kiemurtelemaan vanhojen puolueiden kautta.”

Totta. Mitä pahaa tässäkin nyt – taas – muka on?

Helsinkiläisten mollaamisesta onkin hyvä hilpaista sopivan aasinsillan kautta maaseudulle etsimään junttimaista vennamolaisuutta:

Helsingin vaikeudet Saarakkala laittaa poliittisen kokemattomuuden piikkiin. Hän kehottaa tutustumaan tilanteeseen maaseudulla.

“Muualla maassa ollaan yhtä perhettä.”

Ainakin Parkanossa.

Riitaisan Helsingin jälkeen edessä on vihdoin perussuomalainen maalaismaisema.

Pirkanmaan Parkanossa eläkkeelle jääneen leipomoalan yrittäjäpariskunnan Helena ja Reijo Ojennuksen olohuoneessa keskellä kahvipöytää on isännän leipoma kakku. Pöydällä on kauniit kukkakuvioiset posliinikupit.

Ojennuksilla on vennamolaisesta liikkeestä 40 vuoden kokemus. Isäntä on ollut valtuustossa 27 vuotta ja johtaa puolueen Pirkanmaan piiriä.

Tämä on perussuomalaisten parasta kannatusaluetta. Naapurikunnassa Kihniössä melkein joka toinen äänesti eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. Parkanossakin kannatus lähenteli kahtakymmentä prosenttia.

Parkanolaiset äänestivät eduskuntaan Kihniön ehdokasta, entistä Smp:n kansanedustajaa Lea Mäkipäätä, mutta saivat sitoutumattoman Pertti “Veltto” Virtasen Tampereelta. Ojennukset eivät näytä pettyneiltä. Heille on pääasia, että puolue pärjää.

Just joo…

Eikä tässä vielä kaikki, sillä:

Emäntä tuli uskoon parikymppisenä Vennamoa kuunnellessaan.

“Ajattelin, että se olisi linnassa, jos ei puhuisi totta.”

“Uskoon”… mainio sananvalinta “toimittajalta” taas. Koska Jaska on hurahtanut monikulttuurisuus- ja vasuriuskoon? Voisikohan Jaskasta käyttää termiä vasemmistohihhuli?

Reijo Ojennus on huomannut, että nousun hetkellä mukaan on tulossa “onnenonkijoita”.

“Niitä näkyy jo. Helsingin päässä on ongelmia. Hyvinkin koulutettu väki hakee oikeistolaista linjaa. Mukaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole pärjänneet missään puolueessa, mutta täällä niitä ei näy.”

Niin? Tautofoniaa, Jaskaseni.

Miten puoluejohtaja Soini sen itse muotoilikaan: raja menee siinä, että rasistit, kommunistit ja fasistit pysyvät poissa.

“Ne pysyvät poissa. Tarpeen tullen häkki heilahtaa. Silmäkään ei värähdä”, Soini sanoo.

Valta on ja pysyy Soinilla, vaikka nurinaakin kuuluu.

Onko tässä nyt Jaskan mielestä jotain väärää tai pahaa?

Smp:n ja sen perillisten hajaannus on aina alkanut eduskuntaryhmästä. Toistaiseksi ryhmä tottelee Soinia, vaikka se on yhtä sekalainen kuin koko puolue.

Toistaiseksi hajaannus ei ole koskaan alkanut suoraan kentältä. Nyt Soini vaatii kentältä kunnioitusta.

“Kun sain puolueen, kannatus oli prosentin. Nyt se on viisi prosenttia. En minä kovin helkkarin huonona ihmisenä voi itseäni pitää.”

Tänä viikonloppuna Soini ilmoitti Etelä-Pohjanmaan piirikokouksessa “notta jatkaa” ainakin vuoden 2011 vaaleihin.

EU-parlamenttiin hän ei pyri, vaikka sellaista huhutaankin.

“Täytyy katkaista huhu. Räkä poikki ja äkkiä. En huku Brysselin hajuvesiin. Teen puolueesta kentän kanssa keskisuuren puolueen. Olen vasta pääsemässä hikeen.”

Ja blaa, blaa, blaa… Mitä jäi tästä – lähinnä – sosiaalipornoksi luokiteltavissa olevasta “lehtijutusta”.

Ainakin se, että kuka pelkää Perusmiestä?

Täältä katsoen vaikuttaa vahvasti siltä, että ainakin Helsingin Sanomat.

Lähde: HS

JK. Mutta kuka sitten pelkää PerusPekkaa? No, Panu ainakin… PerusPekka muuten ei ole Perussuomalaisten henkilöjäsen. PerusPekka on liikkuva äänestäjä…