Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) kokosi viime kesänä työryhmän pohtimaan keinoja asunnottomuuteen aiheuttamaan ongelmaan. Ryhmään pyydettiin neljä viisasta miestä pohtimaan, miten asunnottomuus hävitettäisiin kokonaan Suomesta. Kommentoin tätä asiaa tuolloin tuoreeltaan. Ne löytyvät täältä.
Työryhmä päätyi siihen – aika oletettavaan – päätelmään, että sivistysvaltiossa ketään ei saa jättää kadulle. Jokaisella pitää olla oikeus saada nimensä oveen. Vasta sitten häntä autetaan vaikkapa pääsemään irti viinasta.
Nyt ahkerien virkamiesten ryhmä on ahertanut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen johdolla kokoon pitkän listan asuntohankkeita. Seuraavaksi on tarmokkaiden ja sinnikkäiden vuoro toteuttaa ne.
Päivä uutisvuo on tuonut sitten asiaan liittyvän positiivisen uutisen.
Helsinki järjestää asunnottomille 1 500 asuntoa lähivuosina. Helsingin kaupunki peruskorjaa noin 700 asuntoa pitkäaikaisasunnottomille tänä ja ensi vuonna. Esimerkiksi Koskelan ja Marian sairaala-alueilla kunnostetaan kaksi taloa, joihin tulee yhteensä 150 tukiasuntoa.
Kaupunki ponnistelee, että Hietaniemenkadun palvelukeskus saataisiin avattua vielä tänä vuonna. Monista ongelmista kärsivät asunnottomat saavat sieltä ensimmäisen avun ja tilapäisen huoneen. Taloon mahtuu runsaat sata ihmistä.
Kalasataman uuteen kaupunginosaan on suunniteltu 250 uutta palveluasuntoa. Kalasatamaan varataan viisi tonttia. Uudet asuintalot valmistuvat vuonna 2011.
Pääkaupunki aikoo puolittaa asunnottomuuden kolmessa vuodessa yhdessä eri järjestöjen kanssa. Kumppanukset masinoivat peräti 1 500 tukiasuntoa pitkäaikaisasunnottomille.
Myös Espoon ja Vantaan kaupungit osallistuvat Vapaavuoren käynnistämään projektiin. Kummallakin on valmiit suunnitelmat 250 asunnon rakentamisesta. Valtio lupaa maksaa puolet rakennus- ja korjauskustannuksista. Lisäksi samalla on tulossa valtion rahaa myös asukkaiden tarvitsemien palveluiden kattamiseen.
Asunto ensin -periaate otetaan nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Asunnottomalle tarjotaan asunto, vasta sitten annetaan neuvontaa ja etsitään hoitoapua. Vasta asunto luo edellytykset esimerkiksi alkoholismin hoidolle.
Näin Vapaavuori kuvaa uutta tapaa ratkaista ongelmia. Helsingin haasteena ovat vanhat asuntolat.
Nyt on tarkoitus siirtää ne vähitellen historiaan. Yhteisasuminen ei ole enää tätä päivää.
sanoo puolestaan Kokkonen.
Asuntoloita pitävien järjestöjen kanssa Helsinki on jo sopinut niiden muuttamisesta tuetun asumisen yksiköiksi. Raha-automaattiyhdistys on sitoutunut rahoittamaan asuntoloiden peruskorjaamista. Myös ryhmäkotien ja niiden palveluiden kehittämiseksi aiotaan etsiä uusia ideoita. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) järjestää yhdessä Helsingin kanssa kilpailun Hesperian sairaala-alueelle tulevasta rakennuksesta.
Jotta ihmisiä ei jäisi tulevaisuudessa enää kadulle, Kokkonen lupaa järjestää ennaltaehkäisevää neuvontaa erityisesti nuorille. Helsingissä on jatkuvasti noin 600 nuorta, jotka uhkaavat pudota syrjäytymisen loukkuun.
Heillä on usein kaupungin vuokra-asunto, josta jää vuokria maksamatta. Sitten tulee häätö, ja kierre alkaa. Tilanteeseen yritetään puuttua tarpeeksi ajoissa
Myöskään vankien ei anneta Kokkosen mukaan vapautua kadulle, jos he sattuvat vapautumaan vankilasta ”vääränä päivänä”.
Vapautuneille on myös tarkoitus tarjota asuntoja.
Tämä Nimi ovessa -ohjelma projekti vaikuttaa – täältä tarkasteltuna – vakavalta aikomukselta puuttua tähän varsin suureen ja ikävään ongelmaan.
Varsin usein nämä asunnottomat ovat syrjäytyneitä miehiä. Syrjäytymisketjun alkamiseen ei tarvita kuin avioero, asunnottomuus ja asuntolanm kautta ryyppyremmiin ajautuminen. Tämän jälkeen on helppo päästä eroon työpaikastaan ja aloittaa perseellään liukuminen alamäkeen.
Jos Sinulla ei ole asuntoa, et saa työpaikkaa ja jos Sinulla ei ole työpaikkaa, et voi maksaa asuntoa.
Suomi asettaa pohjoisen sijaintinsa ja ilmastonsa vuoski erikoistarpeita asumiselle maailmanlaajuisestikin tarkastellen. 60 celsiusasteen vuotuisilla lämpötilaeroilla ei voi kuvitellakaan, että kenenkään pitäisi asua tilapäisrakennelmissa – vailla vakituista asuntoa.
Lisäksi asunnottomuus on synkkä häpeä maamme kaltaiselle hyvinvointivaltiolle – etenkin sen kohdistuessa yhteiskuntamme alkuperäisasukkaisiin.
Uskallan muuten arvostella tässä edelleen Astrid Thorsin ja hänen hengenheimolaistensa maahanmuuttopolitiikkaa – sensuurin kiristymisestä, sananvapauden rajoittamisen lisääntymisestä ja suoranaisista oikeusmurhista huolimatta.
Minusta on käsittämätöntä, että samaan aikaan kun omien kansalaisten asiat jäävät hunnigolle – ja ihmiset pahimmillaan talvipakkaseen – puuhataan täysin edesvastuutonta maahanmuuton lisäämistä. Nämä maahanmuuttajat saavat valmiin kalustetun asunnon sekä räätälöidyn sosiaali- ja työttömyysturvan – vain saapumalla maahan. Omat syrjäytyneet on unohdettu ja uutta paarialuokkaa hankitaan innolla tekemään puoli-ilmaiseksi paskaduuneja – tietysti yhteiskunnan subventoimana.
Samaan aikaan omaa työttömyystilastoa siivotaan järjettömällä ja turhalla pakkokouluttamisella turhiin asioihin ja siirtämällä ihmisiä minimieläkkeen piiriin. Tämä minimieläke n.500 euroa kuukaudessa. Työvoimastamme on tuoreimman julkistetun tilaston mukaan virallisesti työttömänä 6,1 % eli 161 000 henkilöä. Työvoima on tuon tilaston mukaan kokonaisuudessa 2 633 000 henkilöä. Työvoimaan kuulumattoman väestön määrä on 1 357 000 henkilöä.
Edellä mainittujen kaunistamistoimien lisäksi ihmisiä lähetetään tukityöllistämiskeinoin pakkotyöhön ja myös näin subventoidaan yksityistä liiketoimintaa – ja jonkun voittojen keräämistä -verovaroin.
Mielenterveyspotilaat heitetään avohoitoon – eli suoraan kadulle eikä vanhuksista huolehdita todellisuudessa. Vanhainkodeista ja vanhustentaloista on tullut tarpeettoman väestönosan välivarastointipaikkoja ennen exitusta ja sen jälkeistä verorahojen käyttäjän terminointia. Vanhainkodin Hilman täytynee jossain vaiheessa opiskella serbokroatiaa, ukrainaa tai puolaa saadakseen hoitoa ja palveluita itsellen – jonon mukaisessa järjestyksessä tietysti.
Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy lastensuojelun kriisissä ja Jokelan kaltaisissa tapahtumissa. Ei mene hyvin – ei.
Ja kuten jo totesin, samaan aikaan joukko ahneita egoisteja ja haihattelijoita on haalimassa lisää suita ruokittavaksi suomalaisen veronmaksajan kukkarolle. Jos kyse olisi edes ammatti- ja kielitaitoisten maahanmuuttajien haalimisesta voisin ymmärtää asiaa jotenkin. Kyse on kuitenkin pakolaispolitiikan muuttamisesta aktiiviseksi halpatyövoiman maahanhaalimispolitiikaksi ja rajojen avaaminen – yleisesti ottaen – eri maanosista ja kulttuureista saapuville kieli- ja ammattitaidottomille onnen onkijoille ja sosiaalituristeille.
Pahin pelko tässä projektissa on se, että Astrid ja muu vihervasemmisto ohjaakin nämä hyvään tarkoitukseen rakennettavat asunnot maahanmuuttajille.
Pelkoni taitaa olla aiheellinen tässä nykyisessä hölmöläisten ja ahneiden politiikkojen valtakunnassa. Maassa, jota kutsuttiin ennen Suomen tasavallaksi.
Lähde:HS
Kullervo Kalervonpoika 