Sattuiko sopivasti? Osa 1.

Sisäministeri Anne Holmlundin työryhmän ehdotukset kerjäämisen kieltämisestä vesittyivät hallituksen iltakoulussa keskiviikkona lähes täydellisesti. Jostain syystä kerjäämisen kiellon sijasta hallitus päätti täsmentää luvattoman leiriytymisen kieltoa järjestyslaissa.

Vaikka luvaton leiriytyminen on nykyisinkin kiellettyä ilman maanomistajan tai vuokralaisen lupaa,niin järjestyslain muutoksella pykäliä pyritään selkeyttämään.

Sattuiko tämä sopivasti tähän aikaan, kun Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä ja suomalaisten ikimuistoisia nautintaoikeuksia – ns. jokamiehenoikeuksia – kaventamassa ja mahdollisesti lopettamassa?

Vai olisiko taustalla vieläkin suurempi liiketoimi? Sellainen, jossa Suomesta tehdään hissukseen raaka-aineita maailmalle toimittava kolonialisoitu uuden ajan siirtomaa?

Niin tai näin, suosittelemme tutustumista  Metsähallituksen pohjavesien ryöstöprojektin lisäksi ainakin tähän yhtiöön ja sen puuhiin Pohjois-Suomessa.

Tämän yhtiön luulisi kiinnostavan myös vihreitä, koska sen toimet ovat  tuomassa pohjoiseen massiivisen rekkarallin, mutta kovin hiljaista on vihertehtaalla.

Northland Resources on päättänyt laivata rautarikasteen Kiinaan ja muihin Aasian maihin Norjan Narvikista. Yhtiö hylkäsi lähes varmana pidetyn Kemin Ajoksen sataman, jolloin malmi olisi kulkenut sähköistettävää malmirataa myöten Kolarista.

Tämä tarkoittaa käytännössä raskaalla rekkaliikenteellä Lapin herkässä luonnossa Narvikiin hoidettavaa syöttöliikennettä  – 7 dollaria tonnilta halvempaan satamaan.

Vaikka nyt jostain lukijasta saattaisi tuntua siltä, että nämä asiat liittyvät huonosti toisiinsa, niin elävässä elämässä ne saattavat kuitenkin liittyä varsin tukevasti toinen toisiinsa.

… palaamme asiaan…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Metsähallitus, MMM

Advertisement

 

Metsähallitus kansallisomaisuuden hoitajana – pukki kaalimaan vartijana?

Tässä blogissa partioliikkeen ja puoluepolitiikan välisestä suhteesta julkaistu kirjoitus kirvoitti runsaan keskustelun. Tuosta keskustelusta hyppäsi pöydälle myös Metsähallituksen asema kansallisomaisuutemme – suomalaisen luonnon –  hoitajana.

Useat keskusteluun osallistuneet viittasivat Metsähallituksen kaksoisrooliin liikelaitoksena ja kansallisomaisuuden hoitajana. He esittivät samassa yhteydessä myös huolensa kyseisen (valtion omistaman) julkishallinnon laitoksen haluamasta muutosprosessista.

Tuossa prosessissa metsähallituksen virkistyspalveluja hoitava Villi Pohjola yhtiöitettäisiin yritykseksi.

Tämä asia on jäänyt uutisvuossa hieman mediapimentoon, vaikka se on ollut pöydällä jo viime keväästä saakka.

Tänään tilanne on muutunut. Kauppalehti kertoo, että Metsähallituksesta tulee yhteiskunnallisia tehtäviä hoitava valtion erityisyhtiö vastaavasti kuin Yleisradio Oy ja Veikkaus Oy.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ovat (yllättäen, kaksi kepulaista ministeriä)  päätyneet yhteiseen näkemykseen, että valtion liikelaitoksen organisaatiomuutosta valmistellaan erityisyhtiömallin mukaisesti. Laajasta luontopuolen virastosta ollaan luopumassa.

Erityisyhtiöön kootaan sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen liiketoimintapuoli eli suurimpana metsätalous ja ympäristöministeriön alaiset luontopalvelut sekä luonnonsuojelu- ja ympäristösuojelutehtävät. Ainoastaan viranomaistehtävät siirtyvät muualle.

Metsähallituksen pääjohtajan Jyrki Kankaan jo viime keväänä esittämän kannan mukaan yhtiönä Villi Pohjola olisi samalla viivalla kilpailijoidensa, muiden matkailuyritysten kanssa.

Kankaan mukaan mahdollisella yhtiöittämisellä ei ole vaikutuksia esimerkiksi Villin Pohjolan tuotevalikoimaan. Valtion liikelaitoksen matkailuyksikön työntekijät siirtyisivät vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön palvelukseen. Samalla Metsähallituksen viime vuonna ostama rovaniemeläinen ohjelmapalveluyritys Eräsetti Oy sulautettaisiin Villi Pohjola Oy:öön.

Yhtiöittämispäätöksen tekee valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön esityksen pohjalta. Metsähallituksessa toivotaan, että päätös tehtäisiin vielä tänä vuonna, jotta yhtiö voisi aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Villi Pohjola vuokraa vuosittain noin 300 lomamökkiä ja tuo Suomeen, lähinnä Lappiin, kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia turisteja. Lisäksi se järjestää yritysmatkoja. Villin Pohjolan ja Eräsetin vuotuinen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin 50 henkilöä.

Kun Metsähallitus puhuu pääjohtajansa suulla, asiaan pitää suhtautua vakavasti. Metsähallitus haluaa itse tätä muutosta.

Kangas kertoo, että  EU:n komission vaatimus vauhditti myös Villin Pohjolan yhtiöittämistä. Tämä vaatimus perustuu siihen, että EU:n komissio pitää liiketoimintaa harjoittavia valtion liikelaitoksia kilpailulainsäädännön vastaisena. Komission mukaan niillä on konkurssisuoja ja ne saavat veroetua verrattuna vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Totta tämäkin, mutta näemme jälleen tässä sen asian, että kun asioista päätetään niistä ymmärtämättömien parissa ja kaukana sieltä mihin nämä päätökset vaikuttavat, saadaan aikaan tyypillinen EU-päätös- ei päätä, ei häntää.

Tämä hyväntahtoisuus jää nimittäin sen asian alle, että näin (vastoin alkuperäistä vaatimusta) Metsähallitus pystyy luomaan EU-komission  (ja Suomen kumileimasimena toimivan valtionhallinnon) siunauksella Villi Pohjola Oy:sta virkistyskäytössä olevia maa-ja vesialueita ja infrastruktuuria hallinnoivan (valtion omistaman ja tarvittaessa ulkomaille myytävissä olevan) monopoliyhtiön.

Tämä tilanne tullee aiheuttamaan sen, että Villi Pohjola voi kuristaa kuoliaiksi pienet paikalliset toimijat ja yrittäjät sekä liittää ne itseensä itse sanelemillaan ehdoilla – kuten Rovaniemellä toimineen Eräsetin.

Tai ajaa halutessaan paikalliset luontomatkailuyrittäjät konkurssiin. Jos tämä yhtiöittäminen tapahtuu, Villi Pohjolan johdolla on EU:n komission valtuutus ja suomalaisen veronmaksajan rahat takanaan tätäkin päämäärää varten.

Asiaa olisi syytä tarkastella myös hiljattaisen Destian antaman esimerkin kautta. Kun valtionyhtiössä on tällaista intoa muuttua yhtiöittää toimintaa, on veronmaksajan syytä miettiä sitä, onko jollain ketunhäntä kainalossa?

Kaikissa (etenkin yhteisissä) asioissa kannattaa esittää kysymys siitä kuka hyötyy? Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoa joka tästä hyötyy, on se sama valtioyhtiöihin ja niiden ympärille pesiytynyt saalistajien sakki.

Näiden esimerkkien valossa valtioyhtiöiden yhtiöittämine ja muuttamine liikelaitoksiksi oli vertaansa vailla oleva virhe koko historiassamme. Kahdella penkillä kun on huono istua – yhteisten etujen valvojan ja bisneksen tekijän.

Asiassa on muitakin kuin yrittäjinä elantonsa saavia suomalaisia koskevia uhkia. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että Metsähallitus ja sen käsikassara Villi Pohjola ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa pukeiksi suomalaisen kansallisomaisuuden kaalimailla.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on pelännyt, että luonnonsuojelu unohdetaan, kun metsät siirretään tulosta tavoittelevan yhtiön hallintaan.

Pahimmillaan on vilauteltu skenaariota, jossa kansallisomaisuutta eli esimerkiksi kansallispuistoja ja eräkämppiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Tämä skenaario on askeleen lähempänä toteutumista tuon aiemmin tekstissä siteeratun Kauppalehden tänään julkaiseman utisen mukaan.

Tämä on jälleen kerran todellinen malliesimerkki siitä, mitä on odotettavissa nyt ja tulevaisuudessa, kun EU siirtää lopunkin paikallisen päättämisen Brysseliin.

On mahdotonta vaatia, että suomalaiset yrittäjät pystyisivät ajamaan edes omia etujaan lobbaamalla Brysselissä, etenkin kun vastassa on monopoliaseman saanut Suomen valtion verorahoilla ja valtionvirallisella statuksella pyörittämä ns. yhtiö.

Yrittäminen on Suomessa kova laji – ilman valtiota kilpailijanakin. Kun valtio saa monopolin sekä myyntipalveluihin että verotukseen, ollaan aika kaukana kommision alkuperäisestä vaatimuksesta.

Tai ehkä juuri se on tarkoituskin?

Luoda jossain tulevaisuudessa kenties Suomesta eurooppalainen luontoreservaatti, jossa paikallisten asukkaiden oikeudet luontoon ja siellä oleskeluunkin ovat rajoitetut ja jota myydään parhaiten maksavalle?

Nyt minun on syytä lopettaa näiden kauhuskenaarioiden luominen, niiden toteutuminen kun saattaa olla ihan mahdollistakin.

Lähteet: STT, IL, MMM, Metsähallitus, YLE

Päivitys 08012010: Turjalainen on sivunnut samaa aihetta blogissaan.

 

Ja mitä saakaan sitten 72000:lla eurolla?

Etäisesti liittyen aikaisimpiin kirjoituksiini – kun kysyin sitä, että mitä saa 12000:lla eurolla ja mitä saa puolestaan 57000:lla eurolla – on ihan pakko jatkaa sarjaa kysymyksellä, mitä sitten saakaan 72000 eurolla?

Sillä rahalla saa Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle uudet ja uljaat 72 000 euron toimistokalusteet upeisiin toimistopuitteisiinsa.

Sosiaalijohtaja Voutilainen katsoo puheiden mukaan kauas eteenpäin. Hänellä on kirkas visio Helsingin tulevaisuudesta ja hän kantaa huolta Helsingin maahanmuuttajista (kantaväestö pärjätköön sitten vaikka siltojen alla ja skutseissa) ja hän haluaa monikulttuurista stadia (vaikka stadilaisten enemmistön mielipiteen vastaisesti) .

Yhdennentoista kerroksen avarista ikkunoista onkin varmasti helppo nähdä pitkälle. Edessä avautuu upea maisema yli Kaisaniemen lahden. Tokoinranta on kuitenkin lähellä.

… niinpä niin….

Voutilainen teetätti arkkitehdilla sisustussuunnitelman ja hankitutti (vastoin kaupungin ohjeita) kilpailuttamatta suurjohtajatasoisen ökysisustuksen (moottoroitune työpöytineen) työtilaansa. Voutilaisen lakeijat ja alamaiset ovat jo ehtinet hänen puolestaan selittämään, että edellisen (160 cm pitkän) johtajan jälkeen (190 cm pitkälle) äijänköriläälle piti saada sopivammat kalusteet.

Toki, toki… mutta; niitä löytyy myös normaaleista konttorikalustevalikoimista.

Unohtamatta sitä, että tämä sosiaalijohtajan tekemä ökyilevä kalustehankinta on ristiriidassa sosiaalivirastolle asetettujen tavoitteiden, kaupungin toiminnalle määriteltyjen arvojen ja eettisten periaatteiden sekä hankintalain ja kaupungin hankintasäännön kanssa ja toisaalta unohtamatta sitä, että se rikkoo ilman kilpailuttamista hankintalaissa ja Helsingin kaupungin valtuuston hyväksymässä hankintasäännössä määriteltyjä kynnysarvoja ( joiden mukaan hankinnat on kilpailutettava 15 000 eurosta alkaen) niin asiassa on eräs vielä tärkeämpi näkökulma.

Nimittäin se, että onko ihminen joka tekee sosiaalijohtajan asemassa näinä vaikeina aikoina tällaisen päätöksen, täysin (tai mitenkään) sopiva tehtäviensä tasolle?

Millaisen signaalin tällainen sosiaalijohtaja antaa niille ihmiseille, jotka joutuvat henkensä pitimikseen nöyrtymään ja pyytämään mitättömiä sosiaalisia almuja sosiaalivirastolta?

Etenkin kun sama sosiaalijohtaja vaatii samaan aikaan päivähoidon, harkinnanvaraisen toimeentulotuen, vanhustenpalvelujen ja muiden menojen leikkaamista.

Ja etenkin, kun tämä sama sosiaalijohtaja on aivan samassa tilanteessa asiakasjoukkonsa kanssa – hän ei nimittäin ole sanan varsinaisessa merkityksessä mikään veronmaksaja – hän saa palkkansa samoista varoista joista maksetaan myös sosiaalituet.

Tuolla 72000:lla olisi saanut (taas lyhyen laskutoimituksen jälkeen, 72000 jaettuna kuukauden toimeentulotuella 375 euroa) 192:lle ihmiselle kuukauden toimeentulotuen.

(Turha tulla itkemään – budjetoitu yhteiskunnallinen raha on aina jostain muualta (tässä tapauksessa ihmiseten toimeentuloedellytyksistä) pois.)

Tässäkin nähdään taas kerran se, mitä tarkoittaa suomalainen priorisointi.

Sosiaalijohtajalle on tärkeämpää ostattaa kaupungilla (eli meillä veronmaksajilla) omaan käyttöönsä johtajatason kalusteita sekä suunnitteluttaa työhuoneensa sisustus arkkitehdilla – kuin huolehtia perustehtävästään, eli hädänalaisten ihmisten auttamisesta.

(Jumalauta!)

Samaan aikaan yhteiskunnallemme on tärkeämpää auttaa jokaista maamme rajojen takaa tänne rantautuvaa ihmistä, kuin taata hyvinvointiyhteiskunnna tarjoama hyvinvointi ja turvallisuus kaikille omille jäsenilleen.

(Oksettaa…)

Luojalle kiitos, että vanhempieni eikä isovanhempieni tarvitse nähdä tätä nykyistä järjettömyyden kilpalaulantaa. Hullu on maailma nykyään ja hulluja olemme me, jotka hyväksymme tämän hulluuden.

(Perkele!)

Lähde: IS

Jk. Myös (ja ainakin) kanssasyyllinen Octavius kirjoittaa samasta taudista.

 

ViNO – vahvasti vinossa

Päivän mielipide tulee Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton – ViNO:n piiristä.

Kyseinen järjestö on julkaissut Hyysärin uutiskynnyksen ylittäneen tiedotteen. 26.1.2008 päivätyssä julkilausumassaan ViNO vaatii kaikille Suomessa oleskeleville yhtäläisiä oikeuksia

Viime aikoina tiedotusvälineissä on keskusteltu Helsingin kaduilla kerjäävistä ihmisistä ja turvapaikanhakijoiden karkotuksista. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn mukaan molemmissa kysymyksissä huomio tulee kiinnittää kaikkien mahdollisuuksiin elää Suomessa tasavertaisina, itsenäisinä ihmisinä.

ViNo kertoo myös, että suuri osa romanikerjäläisistä on kotoisin Itä-Euroopan maista, joissa romaniväestön tilanne on erittäin kehno. Kerjäläisiä on kuitenkin haluttu jopa karkottaa lähtömaahansa rikokseksi koetun kerjäämisen nojalla.

Aivan. Vastoin ViNO:n esittämää vähemmistön mielipidettä, enemmistö pääkaupunkiseudulla asuvista ihmisistä haluaisi palauttaa kerjäämiskiellon lakiin ja tehdä näin kerjäämisestä lainvastaista. Tätä täysin järjestäytyneenä toimintana – huoltoketjuineen, rahankerääjineen ja rekvisiittavarastoineen – todellisuudessa olevaa toimintaako pitisi ViNO:n mielestä tukea veronmaksajien rahoin?

Tämä mielipide ei sinänsä ollut ihan uusi. Emma Kari – Helsingin ViNOutuneiden nuorten puheenjohtaja- kirjoitti Hyysärin yleisönosastolla 16.1.2008 seuraavasti:

Köyhyys ei ole rikos romanienkaan kohdalla

Helsingin kaduille ilmaantuneet kerjäläiset ovat saaneet viime aikoina osakseen paljon palstatilaa Helsingin Sanomissa. Toimittaja Kimmo Oksanen kirjoittaa (HS 9. 1.): ”Isoa aaltoa odotetaan kevään lämpimiksi, ja viranomaiset pelkäävät sen tuovan mukanaan myös rikollisuutta.” Ikään kuin kerjäläiset olisivat jonkinlainen luonnonvoima, joka uhkaa pohjoista lintukotoamme.

Viranomaiset ovat kommentoineet kerjäämistä huolestuneeseen sävyyn ja harmitelleet erityisesti ilmiöön puuttumisen vaikeutta. Lausunnoissa ovat vilahdelleet käännyttäminen, kerjäämisen kieltäminen ja muut kriminaalipoliittiset toimenpiteet.

Viranomaisia tuntuu harmittavan, että Euroopan unionin takaama oikeus ihmisten vapaaseen liikkumiseen koskee jopa köyhiä romaneja.

On surullista, että yhä edelleen sosiaalisia ongelmia yritetään ratkaista rikosoikeuden keinoin. Suomi tai Eurooppa ei tarvitse uutta irtolaislainsäädäntöä. Itä-Euroopan romanien huono tilanne on jo pitkään ollut yleisessä tiedossa. On täysin selvää, että jatkuvan syrjinnän ja rasismin kohteena olevat ihmiset yrittävät etsiä parempaa elämää muualta.

Kerjääminen on romanien ainut mahdollisuus jatkaa elämää kotimaansa ulkopuolella. He tietävät, että turvautuminen sosiaaliapuun voi johtaa takaisin kotimaahan käännyttämiseen, kuten Helsingin Sanomissa 9. 1. todetaan. Tämä tarkoittaisi joutumista takaisin kotimaan rasististen viranomaisten käsiin.

Kerjäläisuutisoinnissa on kiinnitetty huomiota erityisesti kerjäämisen ”epäjaloihin” piirteisiin kuten vammautuneeksi tekeytymiseen. Paheksunnan taustalla on vanha ajatus ”hyvistä köyhistä”, jotka ovat tarpeeksi surkeita ansaitakseen almunsa.

Tasa-arvoisen yhteiskunnan lähtökohtana on oltava kaikkien oikeus sosiaaliturvaan. Tämä periaatteen on koskettava koko Eurooppaa ja kaikkia eurooppalaisia – myös Euroopan sorretuinta vähemmistöä.

EMMA KARI

puheenjohtaja
Helsingin Vihreät Nuoret

Ajattelin tuolloin, että katsotaan miten asia kehittyy. Ja järjettömämmäksihän se on kehittynyt. Vanha sananlasku, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa, osoittautuu jälleen paikkansa pitäväksi – vihreiden suhteen.

Mikä mahtaa sitten olla todellisuus tässä kerjäläiskysymyksessä?

Sattumoisin Daily Mail kirjoittaa aiheesta näin (kiitos vinkistä Herjalle).

Uutisessa kerrotaan Romaniassa sijaitsevasta koulusta josta on kadonnut 150 romanilasta. He ovat kadonneet koska suvut vieneet heidät kerjäläisiksi ja varkaiksi muualle Eurooppaan.

ViNO:n mukaan:

kotoutuminen ja laajemmin normaali elämä edellyttävät mahdollisuutta oleilla ja toimia maassa ilman karkotuksen tai syrjinnän pelkoa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden sulkeminen eristyksiin säilöönottokeskuksiin ehkäisee kotoutumista. ViNO vaatiikin turvapaikanhakijoiden säilöön ottamista lopetettavaksi.

Kuka tahansa saa siis kulkea ViNOn mukaa vapaasti Suomessa – väärällä tai puutteellisella identiteetillä varustettuna – sekä tehdä mitä haluaa – suomalaisen veronmaksajan maksaessa viulut?

Kertokaapa vinoilijat minulle mistä saamme rahat näihin ideoihinne? Kuka maksaa tämän kuuluisan sosiaaliturvan kaikille siinä vaiheessa kun maassa on puolitoista miljoonaa alkuperäisväestöä edustavaa työntekijää ja veronmaksajaa ja näitä kerjäläisiä alkaa olla kaksi miljoonaa – tai enemmän?

Lisäksi pitäisi tietää mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä huoltosuhteen huonommalla puolella oleville alkuperäisväestöä edustaville ihmisille? Siis suomalaisille – lapsille, vanhuksille, opiskelijoille, sairaille ja työttömille?

Pitäisikö heiltä kenties ottaa terveydenhuolto, eläkkeet, sosiaaliturva, koulu- ja opiskelupaikat pois ja antaa ne maahan tuleville kerjäläisille?

ViNOn puheenjohtaja Heikki Korpela vaatii:

Esimerkiksi kerjäämisen taustalla on yleensä se, että ihmisellä ei
ole todellista mahdollisuutta työhön, opintoihin tai sosiaaliturvaan.
Nämä oikeudet on taattava kaikille Suomessa oleskeleville

Edelleen kenen rahoilla? Miksi näitä oikeuksia ei ole pystytty takaamaan edes alkuperäisväestölle?

Juttu on edelleen niin, että jokainen yhteiskunta on ensisijaisesti rakennettu omia jäseniään varten, toissijaisesti muualta tulevia yhteiskunnan toimiin rakentavasti osallistuvia maahanmuuttajia varten ja viimeiseksi humanistista syistä autettavia ihmisiä varten.

Se ei ole missään nimessä rakennettu yhteiskunnan ulkopuolelta siihen suuntautuvaa sosiaaliturismia ja hyväksikäyttöä varten.

ViNOn mielestä tarvitaan päinvastoin avoimempi kansalaisuuskäsitys uhkakuvien sijaan.

Tämä vaatimus kuvastaa näiden ViNOon kasvaneiden ihmisten täydellistä irtautumista kaikesta elämään ja yhteiskuntaan liittyvästä realismista. Edelleen: kuka rahoittaa tämän toiminnan?

Mikä näissä vihreissä ja heidän hahmottamis- ja ymmärtämiskyvyssään sitten mättää?

Suurinta osaa näistä nuorista ihmisistä, jotka vaativat, ei muuten lasketa kuuluvaksi työvoimaan – ja sitä kautta veronmaksajien joukkoon. Heidän veronmaksunsa on välillisten hyödykkeiden kautta valtion kassaan palautuvien subventioiden takaisinsiirtoa. Tässä joukossa on toki myös veronmaksajia – mutta varsin paljon yhteiskuntaan vihamielisesti suuntautuvia ihmisiä.

Entisiä taistolaisia ja heidän lapsiaan – vallankumouksellisia, ihmisvihaajia, kommunisteja, eläinaktivisteja, Greenpeacen hölmöjä tukijoita, anarkisteja, prekaristeja ja muita ei-niin-kovin yhteiskunnan tukipylväinä pidettäviä ääriryhmiä.

Ihmisiä joiden tavoitteena näyttäisi oleva se kuuluisa vallankumous työmarkkinatuen voimin.

Vihreät ovat puolueena mahdollisimman yhteiskunnallisesti muutenkin rikkova järjestö. Puolue hyväksyy – tai ainakin suvaitsee -joukoissaan myös huumausaineiden käyttäjiä ja huumausaineiden puolesta jopa propagandaa tekeviä ihmisiä ja tahoja – rikollisia.

Kun muut puolueet pyrkivät demokraattisin keinoin sopimaan ja vaikuttamaan asioista rakentavasti, vihreät eivät suostu taipumaan vähemmistöön jäädessään enemmistöpäätöksiin vaan aloittavat valitussarjan. Sellaisen joka hidastaa päätöksen toteuttamista ja aiheuttaa veronmaksajille täysin turhia ja ylimääräisiä kuluja.

Kuten tästä ViNOnkin vaatimuksesta voimme huomata; vihreiden mielestä raha tulee automaatista ja sähkö pistorasiasta.

Lisäksi – kuten jo totesinkin – Virheet De Dorka hyväksyy kansalaistottelemattomuuden sekä aktivismin. Harhauttavia nimiä rikoksille joka todellisuudessa ovat paljasta ilkivaltaa, pakottamista, tuhotöitä, anastamista, varkauksia, eläinsuojelurikoksia, murtoja, kotirauhanrikkomisia ja jopa kapinaa laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Jk: Jokainen voi halutessaan kommentoida tätä todellisuudesta täysin irrallaan olevaa ViNOa toimintaa. Palautetta voi antaa esimerkiksi tänne:

Puheenjohtaja Laura Nordström, puh. 050 367 6671, s-posti
laura.nordstrom@vihreat.fi
Puheenjohtaja Heikki Korpela, puh.040 848 6022, s-posti
heikki.korpela@vihreat.fi

Järjestön oman ilmoituksen mukaan Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa…