EU:n preussilainen sotilassaapas kopisee

Iltalehti uutisoi sellaisesta Euroopan unioniin liittyvästä asiasta, jonka pitäisi herättää huolestumista jokaisessa sellaisessa ihmisessä, joka uskoo kansanvaltaan ja ihmisten oikeuteen päättää itse omista asioistaan.

Kaksi saksalaista kansanedustajaa nimittäin  ehdottaa (ilmeisesti aivan vakavissaan), että Kreikka harkitsisi joidenkin asumattomien saariensa myymistä.

Konkurssiin ajautuneet joutuvat myymään kaiken, jotta voivat maksaa velkojilleen. Kreikka omistaa rakennuksia, yhtiöitä ja asumattomia saaria, joita kaikkia voitaisiin käyttää velanmaksussa.

Näin sanoi kristillisdemokraatti Josef Schlarmann Bild-lehdelle. Samoilla jäljillä oli myös vapaiden demokraattien Frank Schäffler.

Kreikan hallituksen on ryhdyttävä radikaaleihin toimiin myydäkseen omaisuuttaan — esimerkiksi asumattomia saariaan

Saman uutisen mukaan Kreikan varaulkoministeri Dimitris Droutsas kertoi saksalaisen ARD-tv:n haastattelussa kuulleensa ehdotuksia kuuluisan Akropoliskukkulan myymisestä.

Tällaiset ehdotukset eivät ole suotavia näinä aikoina

Sumuverho alkaa haihtua ja EU:n todellinen olemus paljastua päivä päivältä yhä selvemmin.  EU:sta on kehittymässä Saksan ja Ranskan johtama eurooppalainen uuskolonialistinen ja imperialistinen hirviö.

Sen lisäksi, että jo nyt esimerkiksi suomalaisia sotilaita on sidottu hiljalleen kiihtyvään EU:n ja Kiinan käymään siirtomaasotaan Afrikan luonnonvaroista, EU näyttäisi naamionsa takaa kiinnostuneelta toteuttamaan kolonialismia myös omien jäsenvaltioidensa luonnonvaroilla ja omaisuudella – kuten tässä Kreikkaa koskevassa esimerkissä näemme.

Kaikista kauniista puheista ja lupauksista huolimatta, hätään houkuteltua ja sinne joutunutta jäsenmaata potkitaan todellisuudessa päähän – jopa kolonialismin keinoin. Se mikä näyttää kansanvallalta teoriassa, on pienen oligarkkien muodostaman yläluokan häikäilemätöntä vallananastamista ja tulokseen perustuvaa omaneduntavoittelua.

Jos ihmisten paha olo purkautuu Kreikassa nykyisiä demonstraatiota vieläkin voimakkaammiksi mielenilmaisuiksi en hämmästyisi yhtään sitä, että EU:ssa tehtäisiin päätös lähettää joukkoja turvaamaan EU:n ylikansallista valtaa järjestystä Kreikassa. Mitä siitä taas seuraa, se on varmaan helppo jokaisen kuvitella itsekin. Sotilaallinen interventio aiheuttaa aina väkivaltaista vastustusta miehittäjää vastaan.

Sama kehitys on nähtävissä myös Suomessa. Nykyinen hallituksemme tekee velkaa sellaista vauhtia, että jossain vaiheessa tulee aivan varmasti pää vetävän käteen ja joudumme kaikkein pahimmassa skenaariossa Kreikan asemaan. Kohtelu tulee tuolloin olemaan tämän esimerkin valossa tylyä ja kyyti kylmää.

Samaan aikaan Metsähallitusta, jolle on siirretty ilmaiseksi kaikki valtion maaomaisuus,  ollaan hyvää vauhtia yhtiöittämässä – ja luovuttamalla samalla kansallisomaisuuttamme kenen tahansa eniten kertamaksulla tarjoavalle – unohtaen samalla maaomaisuuden tärkein olemus. Nimittäin se, että sen valmistus on jo lopetettu ja sen arvo kasvaa koko ajan.

Myös muiden julkisten instanssien hämärissä puuhailuissa soi sama sävel. Turjalainen kertoi hetki sitten siitä, kuinka:

(Oulun) kaupunki yhteistyössä ympäryskuntien ja Jaakko Pöyry Oy:n sekä Oulun Veden kanssa pumpata pohjavettä ”kasvavan kaupungin tarpeisiin” Viinivaaran alueelta.

Nyt alueen vesivarat aiotaan valjastaa. Hanke haisee ja pahasti. Alueelta aiotaan pumpata tulevaisuudessa yli 20 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa, mikä on yli kaksinkertaisesti oululaisten vedenkulutuksen määrä.

Tämä hämäräperäinen kansallisiin luonnonvaroihin kohdistuva anastustoimi on herättänyt myös vastareaktion. Jokainen voi itse miettiä sitä, millaiseksi Suomi (ja laillisuus) on muuttumassa virkavallan lailliseen mielenosoitukseen kohdistaman voimatoimen vuoksi. Jiri Keronen on kertonut asiasta laajemmin täällä.

Vihervasemmiston suhtautumisesta sanan- ja mielipiteenilmaisunvapauteen  saa loistavan kuvan, kun lukee Pekka Haaviston US-blogiinsa kirjaaman mielipiteen:

Suomessa voi vaikka parkkeerata asuntovaununsa viikkokausiksi eduskunnan eteen, ja huutaa ikkunasta ohikulkeville kansanedustajille ”Korruptiota! Korruptiota!”. Muualla maailmassa vaunu olisi jo pommiuhan pelossa saanut kyytiä.

Tämä on – kuten jo totesin – paljon puhuva ja kertova kommentti siitä, miten vihreät oikeasti suhtautuvat kansalaisoikeuksiin ja luonnonsuojeluun…

Itse asiassa kun päästiin vihreisiin, niin Tuija Braxin viimeaikaiset puuhastelut ovat loistava esimerkki siitä, kuinka paljon vihervasemmisto vihaa Suomea ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Pyrkimykset rajattomaan maailmaan, ns. monikulttuuriin ja kontrolloimattomaan maahanmuuttoon ovat muuttuneet noissa joukoissa sellaiseksi uskonnoksi, että nämä tiitiäiset ja vasemmistonatsit ovat valmiita epäpyhään allianssiin kasvottoman globaalin kapitalisminkin kanssa -aivan kuten oppi-isänsä Josif Stalin aikoinaan.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Vapaavuori joko sumuttaa tai ei oikein ymmärrä näiden asioiden laajempaa viitekehystä. Hänen mielestään:

Itseäni tämä ”on voitava keskustella” -keskustelu on alusta asti huvittanut, vaikka meillä on monia typeriä lakeja, meillä ei kuitenkaan ole sensuuriviranomaisia. Minua huolestuttaa enemmän, että keskustelijat ilman mitään sanottavaa saavat niin paljon huomiota salaliittoteorioilleen ilman, että heiltä kuulee yhtään uskottavia esityksiä.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mikä mahtaakaan olla Vapaavuoren motiivi tuohon kommenttiin…

Nimittäin totuus on se, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa ja ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi meillä on kuitenkin  kolmaskin tie kuljettavanamme.

Aikaa ei ole kulunut kuin hieman yli kuusikymmentä vuotta siitä, kun saksalainen sotilassaapas alisti edellisen kerran  Kreikan (ja lähes koko muunkin Euroopan) nastoitetun teräspohjansa alle.

Vaikka EU tekee julkisuudessa pesäeroa tuohon aikaan ja sen ajan halintomalleihin, sittä on kehittymässä hyvää vauhtia kansalaisiaan sortava, imperialistinen, uuskolonialistinen ja pienen sisäpiirin hallitsema imperiumi.

Toivon koko maailman ja etenkin kaikkien eurooppalaisten vuoksi, että tämä hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ennen kuin Uusi Uljas Eurooppa pääsee jälleen toteuttamaan ambitiotaan – ja käynnistämään kolmannen maailmansodan.

Toivon tätä sydämestäni.

Lähteet: Iltalehti, Kauppalehti

Advertisement

 

Marraskuun viimeisenä päivänä 2009

Tänään tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun Josif Stalinin yksinvaltaisesti johtama diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pienen demokraattisen naapurinsa, Suomen,  kimppuun. Näin syttyi talvisotana tunnettu 105 päivää kestänyt nykyaikainen sankaritarina  Daavidin taistelusta Goljatia vastaan.

Tuo sota raskaine uhreineen takasi kuitenkin Suomen itsenäisyyden, kansallisen yksimielisyyden syntymisen  ja yhteiskuntajärjestelmämme säilymisen.  Ilman tuon sukupolven ihmisiä ja heidän uhrauksiaan Suomi ei olisi nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio. Taistelullaan sitkeä ja peräänantamaton Suomi osoitti ansaitsevansa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.

Tänään minä kuljen Hietaniemen hautausmaalle ja otan lakin päästäni, sytytän kynttilän, hiljennyn hetkeksi sekä kumarran syvään edellisille sukupolville ja julman hyökkäyssodan  uhreille.

Lähteet: Puolustusvoimat, http://www.mil.fi, Wikipedia

 

Anarkomäki on todellisuudessa pakkopaavo

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ollut varsin näkyvästi esillä aina kun anarkistit ovat saaneet tarpeeksi julkisuutta. Julkisuudessa on syntynyt kuva valtiota ja kaikenlaista yhteiskunnallista pakkoa vastustavasta anarkohenkisestä hahmosta. Tällä pohjalla anarkomarkot ja prekaeetut äänestivät Paavon myös Eduskuntaan.

Tämä kuva on nyt sitten lopultakin kadonnut kuin flatus Siperiaan kesäisen itätuulen mukana. Paavo Arhinmäki on todellisuudessa luunkova vasemmistolaisten arvojen ja pakkovaltiomallin kannattaja. Tosin kuin ns.oikeistolaisesti ajattelevat henkilöt, Arhinmäki uskoo kansalaisten olevan valtiota varten – eikä päinvastoin.

Päivän uutisvuosta nousi esiin varsin selväsanainen ja avoimesti marxilaishenkinen julistus.

Pakkopaavomme  pidentäisi oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Arhinmäki sanoo Aamulehdessä, että perusopetus voisi kestää yhä yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen nuoren pitäisi  jatkaa koulua vielä kolme vuotta teoriapainotteisella lukiotyyppisellä linjalla, ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuksen turvin.

Paavon ehdotuksen  taustalla on (sinänsä asiallinen) huoli siitä, että moni nuori jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa tai töitä.

”12-vuotinen peruskoulu tarkoittaisi sitä, että kuntien ja valtion vastuulla olisi taata opiskelupaikka kaikille.”

Ideassa on ainoastaan se ikävä puoli, että se on täysin toteuttamiskelvoton.  Yhteiskunnalliset varat ovat rajallisia, eikä tällä hetkelläkään kaikille nuorille löydy opiskelupaikkaa heti peruskoulun jälkeen.

Siinä ei auta töpselistä tuleva sähkö eikä taikaseinästä tuleva raha. Kun limiitti on täysi ja rahat syöty, on vaikea taikoa niitä mistään lissää – etenkään kun yhteisiä rahoja työnnetään täysin edesvastuuttomasti suoraan Kankkulan kaivoon.

Ongelma syntyy myös siitä, että mitä tehdään silloin kun opiskelu ei maistu ja kahdeksantoista ikävuotta tulee täyteen. On aika helppoa heittää villi arvaus, että koulu jää tuolloin kesken. Tuossa tapauksessa on (vanhaa sananlaskua hieman murjoen) kulutettu kolme ylimääräistä vuotta opettajien hermoja, koulun penkkejä, omia housunpersauksia – ja yhteiskunnan rahoja.

Mutta Paavolla on ratkaisu. Se ratkaisu on (yleisvasemmistolaiseen tapaan) tuo edellä mainittu pakko.

(Se miten hyvin tämä sopii Paavon prekaristi– ja anarkistiäänestäjien maailmankuvaan onkin sitten aivan toinen kysymys.)

Vasemmiston poltellessa ganjaa ja makasiineja sekä  masinoidessa työmarkkinavallankumousta, kärsijäksi jäävät normivirtaset. Lainkuuliaiset  ihmiset alistuvat väkivallan ja sanktioiden edessä pakon alle, mutta  pakkokeinoilla ei ole koskaan saatu kovin pysyviä tuloksia – eikä tulla nytkään saamaan. Myöskään kannettu vesi ei ole kovin hyvä pysymään kaivossa.

Porkkana on keppiä parempi pitkäjänteistä työtä tehdessä – se olisi vasemmiston syytä oppia esimerkiksi Isä Aurinkoisen touhujen jälkisaldoa tarkastellessaan.

Myös Spd:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on mukana näissä  vasemmistolaisissa propagandatalkoissa. Urpilaisen mukaan oppivelvollisuutta voisi pidentää nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi, mutta demareiden mallissa koulu jatkuisi vain vuodella.

”Jos on ollut jo vuoden vaikka ammatillisessa oppilaitoksessa parturikampaajalinjalla, silloin voi olla motivaatiota jatkaa tutkinto loppuun asti”

Urpilainen rysäyttää demarillaan pusikkoon vielä tukevammin ja syvemmälle kuin Arhinmäki.

Tuollaisen puolittaisen hällä-väliä-tyylin (vasemmalla kädellä) hoidetun pöhköpolitiikan aika on ohi – Urpilainen ja muut (1970-luvulle sekä henkisesti ja poliittisesti jääneet) demarit sitä eivät vielä kuitenkaan ymmärrä – eikä he myöskään ymmärrä sitä, että näin lähtee kierros näyttelykehässä käyntiin.

Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että demarit ja vihreät ovat nyt vasemmiston kennelin näyttelykoirat – kennelin emäntä on vasemmistoliitto.

Olisi väärin olla antamatta Paavo Arhinmäelle ensimmäisen luokan Macchiavellin ritarikunnan komentajamerkkiä – komeasti Paavomme on aloittanut oman poliittisen valtataistelunsa.

Pitää nostaa hattua myös  sille, että aidosti vasemmistolaista pakkovaltaa (ilmeisesti) ajava poliitikko nousi nimen omaan valtiota vihaavien anarkistien äänillä eduskuntaan.

Sillekin pitää nostaa hattua, että Paavo pystyi (vaikka vasemmistoliiton ay-jyrät vastustivat raivoisasti) nousemaan puolueensa johtoon.

Ja tämän päivän jälkeen pitää nostaa hattua ehdottomasti myös sille, että Paavo on onnistunut nostamaan itsensä suomalaisen vasemmiston keulahahmoksi – huolimatta siitä, että hän on änkyränä tunnettu marginaalipuolueen edustaja.

Demareiden Antti Kalliomäki ehdotti nimittäin maanantaina puolueen lehdessä Uutispäivä Demarissa, että Sdp:n olisi hylättävä molemmat perinteiset hallitusmallit punamulta ja sinipuna.

Kalliomäki haluaisi Sdp:n tavoittelevan enemmistöhallitusta, joka koottaisiin ilman kahta muuta suurta puoluetta. Hän myöntää, että tavoitteessa piilee riski Sdp:n oppositiotaipaleen venymisestä entisestään.

Vähemmän yllättäen, maanantaina Uutispäivä Demarin verkkosivulla niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistökin pitivät Kalliomäen ehdotusta varteenotettavana.

(Niin ovatko Vihreät edelleen porvaripuolue, kysyy äänestäjä?)

Myös Jutta Urpilainen huomautti maanantaina puhuneensa toistuvasti ”punavihreän” yhteistyön tarpeesta tulevaisuudessa.

”Politiikan sisältöjen näkökulmasta punavihreä yhteistyö olisi luontevinta. Se on unelma, joka on äänestäjien käsissä”,

Urpilainen ei kuitenkaan usko unelman toteutuvan vielä ensi vaaleissa.

Onneksi olkoon Paavo – olet antanut vasemmistolle kasvot.  Toivon vilpittömästi, että suomalaiset ymmärtävät mitä niiden kasvojen takana piilee.

Ihmiskasvoista sosialismia ei nimittäin ole olemassakaan – kuten ei kapitalismiakaan.

Olen usein todennut, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.

Lähteet: AL, IS, HS, STT

 

Muutoksen aika?

Tämä muutaman viikon loma ja aivan tietoisesti tehty irtiotto maailmasta ja sen todellisuudesta alkaa ilmeisesti tuottamaan tuloksia.

Kun katselin tänään Hyysärin uutisia, niin käsitykseni siitä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut kiehunta ja muutos maailmassa ei ole vielä saavuttanut kliimaksiaan – muutos kehittyy edelleen.

Otan tässä muutaman esimerkin.

Kahdessa eri uutisessa kerrottiin radikalismin jatkavan kulkuaan – vaikka sen olisi pitänyt loppua äärivasemmiston kohdalta jo tuohon kuuluisaan kommunismin konkurssiin – ja äärioikeiston kohdalla Nurnbergin oikeudenkäyntiin ja sitä seuranneeseen amerikaanisaatioon.

Jostain syystä – kivuliaassa maanosassamme – sekä äärivasemmisto että äärioikeisto on päässyt jälleen kerran yli uutiskynnyksen. Uutiset kertovat äärivasemmiston aloittaneen mellakat Italiassa G8-kokouksen vastustamisen tiimoilta ja samaan aikaan poliisi on joutunut taiteluun äärioikeistoa edustavien ryhmien kanssa Unkarissa.

Kun samalla uutissivulla – ja samaan aikaan – paheksutaan sitä, että Formula 1:n ehdottoman itsevaltiaan – Bernie Eccklestonen – kehuneen Adolf Hitlerin kykyä ”saada asiat hoidetuiksi”.

Asia muuttuukin tässä uutisvuossa – nykymaailman kaikkien pinnalla olevien ilmiöiden tavoin – varsin paradoksaaliseksi.

Eccklestone ylistää samassa haastattelussa vahvoja johtajia ja moittii nykyisiä poliitikkoja heikoiksi. Ecclestone kehuu Hitlerin kykyä johtaa suuria ihmisjoukkoja. Samalla hän sanoo kallistuvansa enemmän totalitarismiin demokratian sijaan.

Ecclestone puhuu haastattelussa myös esimerkiksi Saddam Husseinista.

Teimme pahan virheen, kun kannatimme ajatusta päästä Saddam Husseinista eroon. Hän oli ainut, joka pystyi kontrolloimaan tuota maata [Irakia]

Tämä samainen Ecclestone on herättänyt hämmennystä kommenteillaan myös aiemmin. Viime kuussa hän sanoi F1-sarjan tarvitsevan tummaihoisen juutalaisnaisen, joka voittaisi muutaman kisan.

Mistä sitten on kyse?

Vaikka kaiken tämän sekavuuden keskellä näyttäisi siltä, että äijä on menettänyt järkensä, niin kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että vaikka Eccklestonekin vaalii lompakkoaan ja omaisuuttaan, hän hakee myös muutosta nykyiseen järjestelmään. Hän on nimittäin lukenut läksynsä, ymmärtää muutosta ja tietää myös sen, että se kenellä on todellista valtaa (mammonaa ja suhteita), pärjäilee sekä äärioikeistolaisten että äärivasemmistolaisten kanssa.

Kuten Kruppin suku pärjäsi kansallissosialistien tai Fordin suku kommunistien kanssa – loistavasti jo pelkästään rahallisesti.

Kyse on kuitenkin siitä miten valjastetaan ideologioita rahan ja kansainvälisen kapitalismin vankkureita vetämään.

Vaikka juuri ja nyt näyttäisi siltä, että äärioikeisto saattaisi viedä pidemmän korren, todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Äärivasemmisto kansainvälisyyteen ja valtiottomuuteen perustuvine ideologioineen on juuri sitä mitä globaali kapitalismi tarvitsee.

Nimittäin kaikkien orjien näennäiseen yhdenvertaisuuteen perustuvan ja ahkerien työläismuurahaisten muodostaman paariakastin. Siinä ei ihmisen ihonvärillä, uskonnolla tai mielipiteellä ole mitään merkitystä.

Samaan aikaan nationalistien ajattettelemattomin osa haluaa lähteä mukaan pelkän Formula 1 kilpailuissa soitettavan kansallishymnin tai – pahimmassa tapauksessa – sokean markkinataloususkonnon vuoksi.

Circus et panem – sanoisivat roomalaiset.

Tai kuten Joseph Göbbels sanoi, tulemme pääsemään valtaan laillisin keinoin, miten me valtaa sen jälkeen käytämme on oma asiamme.

Tai kuten Vladimir Iljitsh Lenin sanoi, vallankumous tarvitsee hyödyllisiä idiootteja.

Häviäjiä tässä kilpailussa ovat kaikki kansat, kulttuurit, diversiteetti – ja loppupelissä orjiksi viihteen ehdoilla antautuvat yksilöt.

Ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.

Valinta on Sinun – on muutoksen aika, halusit tai et.

Halusit tai et.

Lähde: HS

 

Onko RKP:n politiikka rasismia?

Lainaus eräästä valtakunnallisesta mediasta:

Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä.

Nyt viikon kysymys:

(Ja tuo mediahan oli siis Hufvudstadsbladet – ja vuosi oli 1940.)

Tämä liittyy tiistaina eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Maanmuuttoministeri Astrid Thors (r) pahoitti syvästi mielensä perussuomalaisten Pentti Oinosen lyötyä suomenruotsalaisia siirtokarjalaiskysymyksellä.

Episodi sai alkunsa sen jälkeen, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli irtisanonut itsensä ja puolueensa irti rasismista.

Oinonen luki salissa pitkän sitaatin Hufvudstadsbladetissa vuonna 1940 julkaistusta kirjoituksesta, jossa ilkein ja rasistisin sanakääntein vastustettiin karjalaisevakkojen asuttamista suomenruotsalaisille alueille. Oinonen sanoi pitävänsä tätä esimerkkinä ajattelusta, jollaista hän ei soisi enää koskaan maassa näkevänsä.

Thors huomautti Oinoselle, ettei 69 vuotta vanhojen yksittäisten lausumien perusteella voi demonisoida koko hänen edustamaansa pienryhmää, jos toimii sillä tavalla kuin Soini aiemmin salissa edellytti.

Oinonen lisäsi, että siirtokarjalaisia oli vaikea asuttaa rannikkoseuduille, ja silloin eräät väestöryhmät osoittivat rasistisia piirteitä. Se oli liikaa Thorsille.

Minun isäni seudulla on hyvin monta hautaa, joissa on selkeästi karjalankielinen nimi,

vastasi Thors itkua vääntäen.

Karjalankielinen nimi?

Öh?

Thors ilmeisesti viittaa Josif Stalinin keinotekoiseen karjalankieleen. Siihen, jota kukaan ei puhunut eikä osannut ja joka oli venäläiselle aakkostolle litteroituna käytössä vuosina 1938-40? Samoihin aikolihin kun todelliset karjalaiset joutuivat pakenemaan kotisuduiltaan saman Stalin joukkoja ja laitonta hyökkäystä Suomen kimppuun.

Aika mielenkiintoisia nämä Thorsin lausunnot ovat – kertakaikkiaan…

Toisaalta tämä osoittaa sen, että Suomi on kantanut oman osansa pakolaisten huolehtimisesta – RKP: vastustuksesta huolimatta…

Lähteet: HS, Hbl

Jk. Terveiset täältä Pohjois-Suomen pikkupakkasten sävyttämiltä ja aurinkoisilta hangilta – kaikille lukijoille.

 

Identtiset kaksoset?

Josif Tshugasvili, Isä aurinkoinen – ja kaikkien kansojen ystävä


Johan Bäckman, dosentti – ja virolaisten ylin ystävä