Isosisko valvoo ja kertoo Juuri Sinulle, kuinka Sinun tulee ajatella ja mikä on virallisesti kerettiläistä harhaoppia. Verorahoilla maksetussa  suojatyöpaikassaan hääräten, tietenkin.

On varsin hämmästyttävää, ettei journalisti itse ymmärrä sitä, kuinka naurettavaksi hän itse tekee itsensä ja edustamansa median julkaisemalla tällaisen propagandalle sadan kilometrin päähän haiskahtavan uutis… öööh…. propagandakirjoituksen.

Oltiin nyt MitäVittua-lehdestä sitten mitä mieltä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että ja kun yhteiskunnan verorahoilla pyöritetty valtakunnallinen YLE hyökkää Ilja Janetskinin kimppuun näinkin kovalla voimalla, se pudottaa itse itsensä lähinnä kurahousuissaan kuralätäkössä kiukuttelevan pikkulapsen tasolle.

Myös Magneettimedian kimppuun käyminen on varsin läpinäkyvää ja muuttaa Johanna Vehkoo toimittajasta lähinnä Suomi24:n seinällä riehuvaksi trolliksi. Kohteenahan ei ole magneettimedia, kohteena on Suomen Vastarintaliike.

 

Voi hellandudelis… 

Tämän Vehkoon kyhäilemän kirjoitelman muuttuminen parodiahorisontin paukkuen ylittäväksi vasemmistopopulistiseksi roskaksi tapahtuu sitten kohdassa satiiri.

Vehkoo nimittäin luettelee nipun vasemmistolaisia (ja äärivasemmistolaisia) väkisin  (naura-tai-itket-ja-naurat-metodilla) väännettyjä huuhaasivustoja.

Satiiri näkyy olevan niin vaikea laji, että Vehkoon käsityskyky ei sen ymmärtämiseen riitä.

Kullervoblogin toimituksen neuvona roskan erottamiseen satiirista ja todellisesta kansalaismediasta suosittelemme medialukutaidon kohentamista, pipoa kiristävän vanteen löysäämistä ja vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta luopumista.

Vasemmistolaisuus on nimittäin niin veristä ja totista puuhaa, että totuus jää yleensä uskonnon jalkoihin ja vastaavasti se vihervasemmistolainen huumori on aina tahatonta.

yle_aivopesu

KK

Mainokset
J.Crash Good Times create weak men Juha Sipilä

*****

Helsingin Sanomat ei ole menettänyt näköjään tarpeeksi tilauksia ja maksavia asiakkaita.  Tämä päättely perustuu siihen havaintoon, että kyseinen ”puolueeton päivittäislehti”  jatkaa edelleen valitsemallaan harhaisella toimituspolitiikan ja journalismin linjalla
Tänään  HS:n itkuisessa kirjoituksessa kotimaiset punavihreässä kuplassa elävä journalisti Maria Manner kyynelehtii vääryyden ja laittomuuden kautta Suomeen saapuneiden ja nyt sitten (varsin odotetusti)  Suomesta palautettavien onnenonkijoiden kohtaloa. Näiden kertoessa Tuhannen ja Yhden Yön Satujaan  ja etsiessä jotain syytä jäädä Suomeen – tai päästä johonkin muuhun eurooppalaiseen maahan.

Samalla myös pääministeri Juha Sipilän  typerä ja käsittämätön vuoden takainen lupaus siitä, että hän antaa Kempeleen omakotitalonsa pakolaisten käyttöön tulee päätyneeksi siihen kontekstiin, jossa sitä pitäisi aidosti arvioida

Kas näin:

”Monet irakilaiset turvapaikanhakijat ottavat puheeksi erään tietyn talon Kempeleellä.
 
Pääministeri Juha Sipilän lupausta antaa kotinsa pakolaisten käyttöön esiteltiin viime syksynä Irakissa televisiossa. Se vaikutti monien mukaan osaltaan siihen, että irakilaisia vaelsi juuri Suomeen.
 
”Miksi hän sanoi niin?”, kysyy eräs Bagdadista kotoisin oleva, päätöstään yhä odottava nuori mies.
 
Hän ajatteli silloin, että Suomessa on enemmän tilaa turvapaikanhakijoille kuin vaikkapa Saksassa.
 
”Me olisimme voineet mennä muualle. Nyt olemme jumissa täällä.””

 *****

Nuo lainatut lauseet  lauseet kertovat oikeastaan kaiken olennaisen näistä Eurooppaan laittomasti tulleista ”turvapaikanhakijoista”.

Eivät tällaisia kommentteja latovat ole henkensä edestä pakenevia pakolaisia. Nämä ovat Eurooppaan tietoisesti päätyneitä elintasopakolaisia ja turvapaikkaturisteja.

Onnenonkijoita.

Tämä on väkeä, joka saapuu esimerkiksi Suomeen täysin ulkopuolisina (niin rodun, kielen, kulttuurin, uskonnon ja kaiken muunkin kannalta tarkasteltuna). Tällainen on puhdasta kutsumattomien vieraiden harjoittamaa onnen ongintaa alkuperäisväestön uhrauksilla ja työpanoksella rakennetussa yhteiskunnassa.

Tällä kehityksellä olemme kansana kohta Ruotsin jäljillä. Kuten yhdysvaltalainen journalisti, Christopher Caldwell, kirjoitti jo viime vuosikymmenellä erittäin tarkasti;

 

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin tyystin erilaiseen asiakokonaisuuteen.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti ruotsalaisen yhteiskunnan perustuvan tasa-arvolle, mutta ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

*****

Juha Sipilän (ja muiden päättäjiemme) edesvastuuton toiminta alkaa saamaan nyt todellisia mittasuhteita. Kun savuverho alkaa hiljalleen repeilemään sekä todellisuuden muodostamasta pakosta, että kokoomuksessa tapahtuneen vallanvaihdon myötä. Vaikka Petteri Orpo ei sinänsä ole yhtään sen isänmaallisempi kuin edeltäjänsä Alexander Stubb, hän ei ole kuitenkaan stubbimaisen imelä ja liukas. Tämä avaa näkymiä SOS-hallituksen kulisseihin.

Vaikka Sipilä väitti jälkikäteen, ettei hänen lausunnoillaan ollut mitään vaikutusta siihen, että Suomeen on saapunut poikkeuksellisen suuri määrä Irakilaisia suhteessa muihin turvapaikanhakijoihin, niin tässä valossa Sipilä valehteli suoraan kansalaisille. Pääministerinä ja virkavastuullisena.

Suomen hallitus veti kädet levälleen, rajat ammoilleen ja päästi (valtion suvereeniteetia loukaten) valtavat massat laittomia maahantulijoita rajojemme yli.

Sen jälkeen hallituksemme tarjosi näille rikollisesti Suomeen tulleille (maahamme kuulumattomille ja identitfoimattomille) ilmaisen ylöspidon hotelleissa, taskurahaa velttoilusta ja ilmaiset terveydenhoitopalvelut . Sellaiset, joihin työtätekevällä ja veroja maksavalla alkuperäisväestön keskiluokalla ei ole mahdollisuutta edes päästä.

Tämä yhteydessä luotiin pakolaisbisnes, jossa poliitikot jakoivat keskenään verommaksajien rahoja SPR:n kaltaisten suojatyöpaikkoja kukkahattutädeille tarjoavien  verenimijäorganisaation kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Jossain vaiheessa savuverho katosi näiden  ”pakolaisten” todellisen funktion kohdalta. Yht´äkkiä näistä onnenonkijoista tulikin suomalaisen yhteiskunnan (olemattoman) työvoimapulakuplan ratkaisijoita.

Siis halpatyövoimaa suorittaviin töihin (ja alentamaan samalla suomalaisen duunarin mahdollisuutta saada elantonsa omalla työllään).

*****

Mutta ei pidä syyttää pelkkää porvarihallitusta tästä katastrofista. Syyllisiä maahanmuuttokatastrofiin ovat kaikki päättäjät, jotka ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana mukana näissä poliittisissa vallan saleissa. Tämä korruptoitunut oligarkkien joukko on huolehtinut sulle-mulle-systeemillä toki jo aikaisemminkin veronmaksajien rahojen jakamisesta itselleen ja itseään lähellä oleville etupiireille.

Tässä tilanteessa on syytä muistaa edellisen presidentin, Tarja Halosen, puuhastelut tämän pakkomonikulttuurin ja suomalaisen kansan vaihtamisen saralla. Jos ollaan rehellisiä, arabien houkuttelun Suomeen aloitti tämä presidentti Halonen vierailullaan Egyptissä.

Halonen päästi julkisuuteen tällaisen viestin ja se oli lähtölaukaus näistä Lähi-Idän arabimaista Suomeen suuntautuneen sosiaaliturismin jyrähtävälle alkamiselle

Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.

Sill´viissin…

Ja unohtamatta myöskään & mitenkään Halosen rahansyytöä muslimimaailman virtuaalitodellisuuteen tapauksessa Muxlim.com.

*****

Palataan kuitenkin varsinaiseen asiaan. On hyvä muistaa myös se, että kansainvälinen suojelu ei ole ensisijainen suojelutapa, vaan nimenomaan maan sisäinen pakolaisuus. Kansainvälinen suojelu on vasta toissijainen keino, joka on ollut jo pitkään kirjattuna myös ulkomaalaislakiin.

Nämä ihmiset, jotka ovat luvatta Suomeen tulleet, eivät kuulu myöskään Dublin-sopimuksen perusteella Suomeen. He kuuluvat (sopimuksen perusteella) ensimmäiseen maahan, johon he ovat EU:ssa saapuneet.

Moraalisesti ajatellen, nämä ihmiset eivät kuulu ollenkaan Eurooppaan.

He kuuluvat sinen aivan yhtä vähän, kuin nykyiset päättäjämme kuuluvat valtaan. He nimittäin kuuluvat pääsääntöisesti leivättömän pöydän ääreen.

Syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, väärinkäytöksistä, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

KK

Uutisvuo kertoo, että  julkisrahoitteisen (ja näennäisesti tasapuolisen) Yleisradion ohjelmat menestyivät hyvin Bonnierin Suuri journalismipalkinto -kilvassa. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Uutisen mukaan, viime lokakuussa järjestetty keskustelu käynnisti laajan keskustelun kirkosta ja homoseksuaalisuudesta.

Palkintoraati perusteli päätöstään näin:

… teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta.

Sieltähän se tuli – totuuskin. Kyse ei siis ollut homojen (eikä  yleensäkään vähemmistöjen)  oikeuksien ajamisesta, vaan kylmästä maailmankatsomuksellisesta propagandasta.

Propagandasta, joka oli tunteisiin vetoavaa ja älykkäästi käsikirjoitettua.  Näistä peruselementeistä, mahdollisuudesta käyttää valtakunnallista mediaa pienen ryhmän etujen ajamiseen sekä hyvästä näyttelijävalinnasta (mukaan lukien hyödylliset idiootit) saatiin rakennettua kaikki ennakko-odotukset pöydältä lyönyt mielipiteenmuokkauspaketti – sellainen josta jopa Joseph Göbbels olisi ollut kateellinen.

Jokainen voi halutessaan käydä ihastelemassa tuolla sitä, kuinka journalistiseksi keskusteluksi naamioitu näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Toimittajia voi vielä erikseen onnitella Päivi Räsäsen keksimisestä.

Toimittajia pitää myös onnitella ennen kaikkea siitä ovelasta vedosta, että miten  tämä yksittäinen kiihkoileva maallikko saatiin mukaan ohjelman vetonaulaksi . Se kuinka Räsänen sai suuren yleisön edessä kirkon viralliset kasvot – se jos mikä oli ovela veto. Se osoittaa ohjelman tekijöiltä erinomaista mediamanipuloinnin osaamista ja täydellistä irtautumista kaikesta journalistisesta etiikasta.

Suurelle yleisölle tarjottiin yhden näkyvän persoonan tarjoamaa hihhulointia valtionkirkon virallisena kantana homojen parisuhteenrekisteröintikysymykseen – joka oli jo tuolloin ratkaistu valtiovallan ( ei kirkon) toimesta. Vanhimpien vihaoppien mukaisesti,  kansa saatiin manipuloitua mukaan juoneen ja suuttumaan – näin kaikki pogromit syntyvät.

Homoillan tuottanut toimitus oli tutustunut esikuvansa ajatteluun ja omaksunut tämän edustaman ajattelumallin loistavasti:

”Kun kerrot valheen, kerro iso.”
”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.”

Välittömänä seurauksena tästä erinomaisesti toteutetusta spektaakkelista oli kirkon rakenteita murtava (itsenäiseen ajatteluun kykenemättömän ja johdateltavissa olevan)  sopulilauman joukkoeroaminen kirkosta.Tällä on tulevaisuudessa lukemattomia seurauksia – maltillisen valtionkirkon aseman heikentymisen kautta tapahtuvan uskonnollisen tyhjiön syntyminen ja sen täyttyminen toinen toistaan eksoottisimmilla ja fundamentalistisimmilla opeilla ja lahkoilla (vahvistuvaa ja käännytystyötä tekevää islamia mitenkään tässä unohtamatta).

Muita pitkäaikaisempia vaikutuksia ovat kiintiöajattelun (se, jolla lyödään lahjakkuutta päähän ja suositaan tyhmyyttä ja lahjattomuutta) lisääntyminen, vähemmistöjen  etuoikeuksien lisääntyminen enemmistöön nähden ja arvoliberalismin kieroutuneimpien ilmiöiden esiinmarssi.

Ne joita tässä näytelmässä on käytetty hyväksi eivät  kuitenkaan ole uskonnollisia yhteisöjä. Hyväksi käytettyjä ovat Räsänen, homoseksuaaliset vähemmistöt ja se kuuluisa enemmistö – suurine yleisöineen.

Kysymys Sinulle, oi Suvaitsevainen suomalainen; joko Sinusta hiljalleen tuntuu siltä, että aamupuuroosi on kustu?

Lähde: YLE

Site Meter

YLE esitti aseasiaa koskevan jakson Tuomio-sarjassaan. Otsikolla Asehullujen paratiisi, YLE teki taas viihdettä vakavasta aiheesta. Toimittajat pääsivät leikkimään oikeutta ajankohtaisella oikeussalidraama teemalla
Tässä leikissä oli syytettynä Anne Holmlund. Syyttäjänä toimi Nina Stenros, puolustajana J-P Raeste ja tuomarina Matti Pitko.

Jokainen varmaan ymmärtää mikä tällaisten ohjelmien arvo on? Etenkin, kun näillä pyritään luomaan kuvaa siitä, että Suomessa olisi muka anglo-amerikkalaistyyppinen oikeusjärjestelmä. Nämä ohjelmat voidaan nähdä – vailla sen kummempia salaliittoteorioita – aivan suorana ja peittelemättömänä propagandana.

Ja etenkin tässä tapauksessa, jossa aseasioiden asiantuntijana esiintyi Laura Lodenius Rauhanpuolustajista. Tilanne olisi hieman vastaavanlainen kuin se, jos absolutisti esiintyisi viiniasiantuntijana tai vegaani kertosisi totuuksia liharuoista.

Kaiken asiaan liittyvän koohkauksen ja huuhaan voisi jättää omaan arvoonsa, mutta sainpa minäkin pienen kipinän.

Nimimerkki Jouko esitti asiaan seuraavan kommentin Jussi Halla-ahon vieraskirjassa. Tätä en kuitenkaan malta olla kommentoimatta:

Ampuma-aseista, ruutiaseista, omaan sellaisen mielipiteen että koska ne on yleensä ottaen tehty tappamaan ja niillä on liian helppo tappaa niin ne ovat tavalliselle ihmiselle olla vain poliisin ja armeijan hallussa, joissa porukoissa aseenkäyttö on tarkasti valvottua, ohjattua ja harkittua. Metsästää voi vaikka jousipyssyllä jos sekään on tarpeellista nykyihmiselle. tarkkuutta voi harjoitella ilmakiväärilläkin. Niitäkin on tosi tehokkaita. muuten eräs parhaista ystävistäni ampui aivonsa kankaalle haulikolla. Sekin vaikutti mielipiteeseeni voimakkaasti.

Jouko, kaikella kunnioituksella kuollutta ystävääsi kohtaan, haluan kuitenkin sanoa Sinulle seuraavat asiat:

Otan osaa ystäväsi puolesta.

Tähän täytyy sanoa kuitenkin, että ihminen joka haluaa tehdä itsemurhan tekee sen. Yksi omista ystävistäni heittäytyi vuosia sitten junan alle Linnunlaulun kohdalla, tuttavani hirtti itsensä, kolmas hukkui (tai hukuttautui) Aurajokeen kännipäissään ja eräs yritti tehdä lääkkeillä itsemurhan. Viimeisessä tapauksessa väliin ehdittiin, mutta hän tappoi itsensä puoli vuotta myöhemmin autotalliin häkäkaasulla.

Ei ihmistä voi estää tekemästä itsemurhaa, jos hän haluaa. Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset tappavat, eivät aseet.

Jos joku haluaa tappaa jonkun, hän ei tarvitse siihen tuliasetta. Veitset ja kirveet ovat edelleen yleisimpiä astaloita veritöissä tässä maassa.

Se asia, millä itsemurhia ja väkivaltarikoksia saataisiin kaikkein tehokkaimmin vähennettyä on – itse asiassa – aika yksinkertainen. Yhteisöllisyyden lisääminen ja yksilöllisyyden kunnioittaminen yhdistettynä kansallisvaltioon perustuvan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen palvelemaan omia kansalaisiaan.

Alhaalta ylöspäin – yksilö, perhe, suku, heimo, kansa.

Mutta palataanpa takaisin niihin aseisiin.

Täydessä järjessä oleva ihminen on täysin vastuuntuntoinen – ja paras ratkaisu – pitämään omistamansa ampuma-aseen hallussaan ja valvonnassaan. Naapurissamme ollut yhteiskuntakokeilu näytti varsin selkeästi sen, mitä tapahtuu isännättömälle omaisuudelle. Tuskin kukaan haluaa päästää ampuma-aseita isännättömiksi.

Käsiaseiden hallussapidon kieltäminen tai aseiden siirtäminen keskitettyihin varastoihin palvelee ainoastaan rikollisia. Näin saadaan pimeiden aseiden markkina-arvo nousemaan tai vaihtoehtoisesti keskitettyä kaikki alueen käsiaseet helpommin varastettaviksi.

Tämä on varsin mielenkiintoinen aihe kun sitä vertaa esimerkiksi maahanmuuttajien väkivaltarikoksista käytävään keskusteluun. Vastapuoli vetoaa – aina – että kyseessä on yksittäistapaus. Nämä kahjot aseiden kanssa ovat yksittäistapauksia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Aseita heitä ei kukaan pysty estämään saamaan valvontaansa. Niitä saa pimeiltäkin markkinoilta. Ja niitä tulee samaan enemmän ja enemmän pimeiltä markkinoilta, jos aseiden hallussapito kielletään tai esimerkiksi käsiaseiden hallussapitoa rajoitetaan.

Poliisin tulee hoitaa – tässäkin asiassa – lakiin kirjatut tehtävänsä.

Minä uskon vankasti siihen mitä Helsingin poliisilaitoksen eläkkeelle jäänyt lupatoimiston päällikkö Ralf Gustafsson aikoinaan sanoi. Lainaan tässä erästä toista kirjoitustani. Se löytyy täältä:

Helsingin poliisilaitoksen entinen – eläkkeelle jäänyt – aselupayksikön päällikkö Ralf Gustafsson totesi, että Suomessa on yhdistymisvapaus. Se koski hänen mielestään myös yhdistymättömyysvapautta.

Kuitenkin hän halusi saada järjestäytymättömältä aseluvan hakijalta ampumaharrastuksen selvittämiseksi kahden tunnetun aseharrastajan suosituksen, ennen kuin myönsi luvan määräaikaisesti vuodeksi.

(Itse olen muuten 1970-luvulla joutunut hakemaan ensimmäiseen isäni omistamaa asetta koskevaan rinnakkaislupaan kahdeksan nimeä.)

Jos ongelmia sen – esimerkiksi vuoden aikana – ei synny, lupa voitaisiin muuttaa termille “toistaiseksi”.

Rafu-herra sanoi kerran allekirjoittaneelle kesyttäneensä tällä menetelmällä satoja kännipäissään katutappeluihin orientoituneita – mutta muuten kaikin puolin kansalaiskelpoisia – yhteiskuntamme jäseniä.

Hän muisti myös ilmoittaa, että “toistaiseksi” päättyy ensimmäiseen rähinään.

Mikko Auvisen tapauksesta olen sitä mieltä, että HSC:n – eli yksityisen yrittäjän ansiotarkoituksessa pyörittämä “ampumakerhon” – myöntämä “jäsenkortti” – yhden kertakäynnin jälkeen – ei ole sellainen lainsäätäjän edellyttämä todiste ampumaharrastuksen vakavuudesta eikä seuran jäsenyydestä.

Palaan tuohon Jokelaan vielä tuonnempana – aivan kuten olen luvannutkin.

Mutta mennäänpä viimein siihen asiaan. Siis siihen miksi tämän kirjoitukseni kirjoitin.

Tässä maassa tuntuu nykyisin olevan vallalla sellainen käsitys, että kuka tahansa kuka tarpeeksi kovaa huutaa, saa vaatia keneltä tahansa ihan mitä vaan. Tällainen hassu ajattelutapa tuo väkisinkin mieleeni tällaisen vastakommentin:

Viherasemmistopoliitikoista, -virkamiehistä ja – toimittajista omaan sellaisen mielipiteen, että koska heidän tarkoituksenaan on yleensä ottaen vallankumous ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen ja niiden on liian helppo tehdä vallankumousta niin heidän kommunikointi- ja ajatteluvälineensä pitäisivät olla vain poliisin ja armeijan hallussa, joissa porukoissa lainkäyttö on tarkasti valvottua, ohjattua ja harkittua.

Yhteiskuntaa murtavaa mielipidettään voi kailottaa vaikka megafonilla synkimmässä korpikuusikossa yksin, jos sekään on tarpeellista nykyihmiselle. Yhteiskuntaa tuhoavaa hölmöilyä voi harjoitella yliopistossakin. Niitäkin on tosi tehokkaita.

Vai kuinka?