Suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

KK

Advertisement

 

Suomessa on uusi rikollisjärjestö

Olemme kaikki varmaan huomanneet, että päivän uutisoinnissa on kiinnitetty huomiota Suomesta löytyneeseen uudehkoon rikollisjärjestöön.

Kuten STT asian muotoili, Suomen alamaailmassa on meneillään myllerrys. Rikollisuuteen (etenkin järjestäytyneeseen sellaiseen) liittyy aito halveksinta lainsäädäntöä kohtaan ja hyvin usein viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta tai kiristys.

Piittaamattomuus lainsäädännöstä ja yhteisesti sovituista säännöistä on aiheuttanut jo tällaista (pahempaa odotellessa) ja viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta/kiristys on aiheuttanut tällaista .

(”v*tut niistä muutamasta tuhannesta helsinkiläisestä, , jotka kärsivät samasta ongelmasta”. Kaupunginjohtaja J.Pajunen ja Punavihreä kabinettiorkesteri).

Lähteet: STT, IS, US

 

Vihreät – luonnon suurin uhka

Tiistain Hyysäri kopaisi erästä vihreisiin liittyvää asiaa hieman toiselta kannalta. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että luonnonsuojelu ja vihreät eivät korreloi keskenään. Ja taas tämä asia osoittaututui todeksi

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi HS:n julkaisemassa uutisessa, että hän suhtautuu myönteisesti Santahaminan säilyttämiseen sotilassaarena myös tulevaisuudessa. Hän näkee – vanhana Laajasalolaisena – että Sipoon lounaisosien kuntaliitos sekä Helsingin edustan linnakesaarten avaaminen vaikuttavat Santahaminan asemaan. Santahamina juhlii parhaillaan 200-vuotista historiaansa sotilassaarena.

Puolustusvoimat ilmoitti viime vuonna luopuvansa neljän Helsingin edustalla sijaitsevan linnakesaaren hallinnasta. Alustavasti näitä saaria on kaavailtu helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Pajusen mukaan Kuivasaaren, Rysäkarin, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avautuminen helsinkiläisille vähentää paineita Santahaminan suunnalla. Tosin Pajunen toteaa myös, että Santahaminan käytöstä päättävät ensisijaisesti puolustusvoimat ja valtio.

Satamatoimintojen vetäminen Sompasaaresta ja Jätkäsaaresta on tuonut uutta tonttimaata Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Samaan suuntaan vievät myös Lounais-Sipoon alueliitokset.  Pajunen ei näe Santahaminan asuinrakentamista edes ajankohtaisena.

”Santahaminan merkitys tulevaisuuden asuinalueena on pienentynyt. Kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin, se avasi huikeita rantarakentamisen alueita käyttöömme.

Mutta miten sitten asiaan suhtautuvat vihreät? Se tuskin on yllätys kenellekään, joka on menettänyt illuusionsa vihreiden olemuksesta ympäristöpuolueena.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara huomauttaa, että Santahamina on merkitty (virheiden painostuksesta)  yleiskaavassa selvitysalueeksi.

Toisin sanoen sen käytöstä ei ole päästy sopimukseen. On grande kaupunkirakenteellinen moka, kun kokoomus pitää keskustassa Santahaminan kokoista aluetta aivan joutavassa käytössä

Puolustuslaitosta vastustava – ja pääkaupungissa olevan varuskunnan merkityksestä mitään  ymmärtämätön –  Soininvaara möläyttää.

Vihreiden kaupunginvaltuutettun roolissa tällä kertaa esiintyvä  Soininvaara ei pidä Pajusen näkemyksistä. Soininvaara haluaa jatkaa Santahaminan rakentamisesta käytävää keskustelua – vaikka muut tahot sitä eivät haluakaan.

Ei maailma tähän lopu. Sipoon rannat ja vanhat satama-alueet on rakennettu vuoteen 2015 ja viimeistään 2025 mennessä, sitten tarvitaan jälleen rakennusmaata. Päätökset Santahaminan rakentamisesta pitäisi tehdä nyt

Edes Santahaminan saaren luontoarvot (ja siihen liittyvät lukuisat uhanalaiset lajit)  eivät tätä entistä – nykyistä – koijärveläistä betoninsuojelijaa  hetkauta eivätkä ne häntä kiinnosta.

Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse heinäsirkoista – nyt on kyse myös  200:sta uhanalaisluokituksessa olevasta kasvi- ja eläinlajista.

Miten tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää? Homeenvihreän liikkeen suuren gurun tämän(kään)kertainen kommentointi ei ainakaan minua yllättänyt.  Pidin Odea joskus ihan fiksuna kundina, mutta olen nähnyt sen todellisen Osmonkin, joten verhot ja utu ovat kadonneet tämän tekovihreän ajattelijan ympäriltä.

Osmo Soininvaara ja Helsingin vihreät ovat ottaneet Santahaminan keppihevosekseen muutamasta varsin läpinäkyvästä syystä.

Vihreät ovat yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivä puolue.  He pyrkivät rikkomaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion perusteet – vaikka sitten hitaammallakin aikataululla. Tämän vuoksi konservatiivinen puolustuslaitos on joutunut näiden haihattelijoiden tulilinjalle.

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, että vihreät ovat pohjimmiltaan erittäin elitistinen järjestö – tavallisella kansalla ei ole asiaa vihreisiin, eikä heillä (virheillä) ole juuri mitään tarjottavaakaan normivirtaselle.

Jos et maksa kymmenyksiä ilmastonmuutos(kupla)uskonnolle, osta säännöllisiä kehitysyhteistyöaneita, kuljetuta ns. ekologisia elintarvikkeita maapallon toiselta puolelta vain itseäsi varten ja käytä muutenkin rahojasi pahan omantunnon poistamiseen (esimerkiksi tolkuttoman kalliita ekovaatteita ostamalla), et voi olla todellinen vihreä.

Tämän tietäen on varsin helppo päätellä, keitä ovat ne joiden  vihreät haluavat Santahaminassa asuvan tulevaisuudessa – joukon vihreitä napanaisia (ja pari vihreää puudelimiestä).

Vihreiden ympäristöystävällisyys kaavoituspolitiikan alueella on suuri kupla. Vihreät pyrkivät tiiviiseen kaupunkirakentamiseen – luonnosta ja ihmisten viihtymisestä välittämättä. Vihreät eivät usko niitä kokemuksia, mitä muualla maailmassa on saatu tiiviistä kaupunkirakentamisesta.

Nimittäin slummiutumista ja sen mukanaan tuomia muita erittäin ikäviä ilmiöitä. Kun tähän lisätään vihreiden ajama ”Suomi kuuluu kaikille”-politiikka,  avoimine rajoineen ja kaikille maahantulijoille jaettavien sosiaalisisten subventioiden kera, niin saadaan samaan vihreään slummisoppaan vielä eri etnisten vähemmistöjen välistä monikulttuurista syrjintää, vihaa ja väkivaltaa.

Puhumattakaan siitä, että myöskään joukkoliikenne ei ole saasteetonta eikä päästötöntä. Normaalilla matematiikalla laskettuna populaation kasvaessa myös liikenne ja siihen liittyvät päästöt kasvavat (mihin se ilmaston muutos nyt unohtui?). Näin ei taida kuitenkaan olla tuolla vihreässä todellisuudessa –  jossa asiaa lasketaan vihreällä (soininvaaralaisella) tilastomatematiikalla.

Eikä sekään riitä.  Sieltä mistä vihreä kaupunkisuunnittelu on kerran kulkenut yli, sieltä ei nouse kedon kukkaa eikä heinäsirkka siritä – enää koskaan. Tässäkin esillä olevassa tapauksesssa Santahaminaan kaavaillaan raitiovaunusiltaa kaupungista meren yli – piittaamatta edes  estetiikasta, joka on kuitenkin normivirtaselle tärkein luontoon liittyvä arvo.

Samaan aikaan  – tämä sama vihreä – ponipoppoo puuhastelee tuulivoimapuistojen kanssa – haluten pilata niin tunturi- kuin saaristomaisematkin.  Näiden helvetinkoneiden ympäristöystävällisyys katoaa esteettisen haitan lisäksi siihen, että ne tappavat lintuja ja että niiden aiheuttama meteli on infernaalinen (käykää huviksenne esimerkiksi Kielissä ja yrittäkää nukkua yönne hotellissa, joka sijaitsee tuulivoimapuiston viessä).

Vastaavaa viherpuuhastelua on nähtävissä muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vantaalla vihreät kannattavat kaupungin ainoan järven kupeeseen suunniteltua bussivarikkoa. Osa kokoomuslaisista vastustaa sitä, koska se vaarantaa Kuusijärven luonnon.

Espoon Histasta ollaan tekemässä vihreän näkemyksen mukaista ekologista asuinaluetta. Alueen osayleiskaavaehdotuksesta päätettiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vihreä piikki Lanka kertoo tänään, että Tiina Elo ja Espoon vihreät ovat tyytyväisiä eiliseen päätökseen.

Tämän lautakunnan varapuheenjohtajana toimiva  Elo kiittelee blogikirjoituksessaan päätöstä, joka sisälsi vihreiden keskeisimmät tavoitteet.

Haluamme Histan rakentuvan tulevaisuudessa uudenlaiseksi ekokaupungiksi junaradan varteen. Samalla edellytämme kuitenkin, että alueen poikki kulkevat toimivat viherkäytävät ja että Nuuksio säilyy erämaisena myös tuleville sukupolville.

Eli vihreät haluavat pilata pääkaupunkiseudun viimeisenkin yhtenäisen luonnonsuojelualueen. Erämaisuus on Nuuksiosta kaukana, mutta se on varsin viihtyisä ja kohtuullisen laaja yhtenäinen virkistysalue.

Kun sen yhteyteen rakennetaan tämä vihreiden kaavailema tiivis asutusalue, voidaankin sanoa hei, hei koko kansallispuistolle ja sen luonnonmukaisuudelle. Tehokas ja tiivis rakentaminen, joukkoliikenne sekä  luonnonrauha kun eivät oikein istu keskenään samassa paikassa.

Ehkä tulemme näkemään tulevaisuuden Nuuksion kansallispuiston Kontulan tai Kirstinmäen metsien kaltaisena nuorison ja spurgujen kaljoittelu- ja riehunta-alueena?

Koska kaupunki omistaa Histan alueella merkittävästi maata, voimme päättäjinä olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi alue aikanaan rakentuu.

Öh? Anteeksi kuinka?  Minun ymmärtääkseni tämä julkinen maan omistus Histassa kytkeytyi Luukin-Nuuksion alueen virkistyskäyttöön, eikä slummin rakentamiseen pääkaupunkiseudun henkireiän välittömään yhteyteen.

Jos nyt joku vielä luulee, että vihreät ovat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä vakavasti kiinnostunut puolue, niin suosittelen ottamaan korvatulpat pois korvista ja tarkistuttamaan näkönsä optikolla tai silmälääkärillä.

Vihreät ovat taloudellista kasvua haluava ja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava käskypuolue.

Lähteet: HS, STT, Vihreä Lanka

Jk. Mainostan tässä nyt vielä everstiluutnantti, kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen (sit)  tuotantoa. Tämän aidon luonnonystävän tuotantoon ja ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

 

Annika Forsander puhuu pötyä

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen osallistui ensimmäisenä poliittisena päättäjänä huolestuneiden kansalaisten jo pitkän ajan varrella käymään keskusteluun maahanmuutosta.

Pajunen kirjoitti virallisessa blogissaan olevansa huolissaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta. Pajusen kirjoituksen idea oli selvä; meidän suomalaisten on palattava sisäänheittäjistä portinvartijoiksi.

Hyysäri on (vastauksena tähän avaukseen) kiihdyttänyt monikulttuuriin liittyvää vyörytystään. Tänään, itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina lehden julkaisemassa suomalaisuuden häpäisyyn liittyvien kirjoitusten sarjassa vuorossa on penaali Anna-Stina Nykänen.

Tämä kirjoitelma on selvä hätähuuto. Hätähuuto, monikulttuuripropagandaa tekevien ja yhteiskuntaa järkyttämään pyrkivien tahojen suunnalta – nyt kun tuulen suunta on Suomessa muuttunut.

Puuttumatta yhtään enemmän tuohon oksennukseen, lainaan siitä tässä erästä kohtaa:

Helsingin kaupungin maahanmuuttojohtaja Annika Forsander ei halua kommentoida Pajusen blogia eikä asettua tämän kanssa vastakkain. Mutta fakta on, ettei turvapaikanhakijoiden määrää voi noin vain vähentää.

”Mistä sitä vähennettäisiin? Mehän olemme turvapaikanhakijoiden määrissä nytkin hännillä. Millä keinoilla hakijoiden määrää edes voisi vähentää? Sehän merkitsisi irtautumista esimerkiksi Geneven sopimuksesta ja koko ihmisoikeuspolitiikkamme muuttamista”, Forsander sanoo.

Forsander ei puhu totta.

Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat ovat valtioiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia. Näiden sopimusten osapuolia ovat lähes kaikki maailman valtiot. Hyväksymällä Geneven sopimukset ja sitoutumalla kohtelemaan vihollisiaan inhimillisesti valtio pyrkii takaamaan vastaavan kohtelun sotatoimien uhriksi joutuville omille kansalaisilleen.

Maahanmuutto ei liity näihin sopimuksiin millään tavalla. Näin ollen, Forsanderin väite siitä, että kiristämällä maahanmuuttopolitiikkaamme irtautuisimme Geneven sopimuksesta ei pidä paikkaansa.

Vapaa ja rajoittamaton maahanmuutto ei ole subjektiivinen ihmisoikeus. Jokaisella suvereenilla valtiolla on oikeus päättää siitä, miten ja ketä se päästää rajojensa sisään. Se, että olemme EU:n jäsenvaltio, ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi päästää vapaasti maahamme kaikki EU:n ulkopuolelta (Käytännössä Schengenin sopimuksella määritellyn alueen ulkopuolelta) tänne hakeutuvat ihmiset.

Jokainen valtio alkaa verotusoikeudesta. Sellainen ihminen, joka saapuu vieraaseen maahan ilman realistista mahdollisuutta tehdä töitä ja maksaa veroja, ei ole valtion kannalta edes hallintoalamainen.

Lisäksi – toiston vuoksi – jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten. Sillä on myös oikeus päättää siitä hylkääkö se vai hyväksyykö se tulijat.

Tästä ns. uutisesta näemme ainakin sen, kuinka alas on mennyt Helsingin Sanomien journalistinen taso – puolitotuuksista ja propagandasta on siirrytty suoraan valehteluun.

Lähteet: HS, Geneven sopimuskokoelma, SPR

Jk. Ai niin – melkein unohdin:

fakta on, ettei turvapaikanhakijoiden määrää voi noin vain vähentää.

Ei pidä tuokaan paikkaansa. Se on fiktioon perustuva mielipide, jonka todellisuusarvo on samaa luokaa sen väitteen kanssa, että aurinko kiertää maata.

(Mutta eikö se ole totta, kun näin kerrotaan Pyhässä kirjassa? )

… huoh…

 

Maahanmuuttokeskustelun poliittinen avaus

Maahanmuuttokeskustelu on sitten avattu poliittisten päättäjienkin taholta – viimeinkin.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) kirjoittaa blogissaan otsikolla Turvapaikan hakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimenpiteitä.

Maahanmuuttokeskustelun poliittinen avaus

Tapani mukaan lainaan – lähteen tietenkin mainiten – koko tuo kirjoituksen tähän. Pajunen kirjoittaa seuraavasti:

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia

Olen hyvin huolestunut kaupungin maahanmuuttajatilanteesta. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin.

Helsingin kaupungin 2000-luvun väestönkasvu selittyy käytännössä kokonaan maahanmuuttajataustaisen väestön kasvulla. Maahanmuuttajien väestöosuus on noussut 1990-luvun alun parista prosentista niin, että olemme juuri rikkomassa 10 %:n rajapyykin. Nykyvauhdilla maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu on Helsingissä 6 % vuodessa. Vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen olisi maahanmuuttajataustainen.

Kasvu on kiihtymässä entisestään. Turvapaikanhakijoiden määrä maassamme on tänä vuonna räjähtämässä. Viime vuoden kahdesta tuhannesta olemme nousseet jo viiteen tuhanteen hakijaan. Valtaosa heistä tullee saamaan myönteisen päätöksen. Lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, mikä suoraan heijastuu meille. Suurin osa hakijoista tulee sota-alueilta Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Useimpien pakolaisten perheenjäseniä tulee Suomeen muutaman vuoden viiveellä. Suurin osa pakolaisista asuu pääkaupunkiseudulla, ja kokemusten mukaan suuri osa muualle Suomeen sijoitetuista muuttaa ennen pitkää tänne.

Maahanmuuttajien työllistyminen on nykyiselläänkin suuri haasteemme. Heidän työttymyysprosenttinsa on 2,5 kertainen. Lisäksi työvoimaosuus on kantaväestöä alhaisempi. Erityisen vaikeaa työllistyminen on siinä ryhmässä, joka tulee lähialueiden ulkopuolelta. Uudella maahanmuuttajalla työhalu on maahan saapuessaan korkealla, mutta meidän oma järjestelmämme pakottaa jokaisen tulijan vähintään kuuden kuukauden pakkojonoon, ennen kuin työllistyminen on edes teoriassa mahdollista. Odotusaikana työmotivaatio laskee merkittävästi.

Nyt tarvitsemme pikaisia toimenpiteitä. Ensiksi turvapaikanhakijamäärät on saatava hallintaan vastaamaan vastaanottokykyämme. Sisäänheittäjästä on palattava portinvartijaksi. Ja toiseksi valtiovallan ja pääkaupunkiseudun jo valmiiksi neuvottelema aiesopimus, jonka keskeinen sisältö on maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttaminen, on hoidettava välittömästi voimaan.

Järjenkäyttö sallittua

Vaikka puskissa kahisee ja sivusta huudetuissa sivukommenteissa yritetään väittää, että suuntaa ei voi muuttaa ja että Pajunen maalaa uhkakuvia, niin oikeassahan Pajunen on.

(Jos krohnistit ovat (märissä päiväunissaan) päättäneet keskenään, että Suomesta tulee monikulttuurinen ja ganjalle tuoksuva helvetti, niin noissa kuvitelmissa kannattaisi muistaa myös realiteetit – ne, että he – eivätkä vihreät – tee tuollaisia päätöksiä. Heille ei ole annettu siihen valtuuksia Suomen kansan taholta – eikä tällä näkymällä annetakaan…)

Nämä näkymät tulevaisuuden Helsingistä ovat puolestaan niin paha painajainen, että mieleni tekevi kysyä, kuka tällaista haluaa ja miksi. Yleensä rikokseenkin liittyy sentään jokin motiivi.

Jos Helsingin väestö muuttuu neljäsosaltaan jotain muuta kuin alkuperäisväestöä tai työperäisen maahanmuuton kautta Suomeen saapuneita (tosin noin suuri osa työperäistäkin vähemmistöä on epätoivottu asia) edustavaksi, se on sekä taloudellinen, poliittinen että kulttuurillinen katastrofi. Kenenkään etu – ei edes hörhöimpien virheiden ituhippien – voi olla verotulojen räjähdysmäinen lasku, veronmaksajien katoaminen, kulttuurilliset konfliktit, slummiutuminen, rasismi ja väkivalta.

Kun tämä kasvanut maahanmuutto on pääasiallisesti lähtöisin kriisialueilta ja samaan aikaan lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, haluaisin todellakin kuulla perusteet sille väittämälle, että Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kuuluu kaikille.

Silloin kun tämä raskain uhrauksin ja kovalla työllä aikaansaatu hyvinvointi kuuluu kaikille, voidaan sanoa hyvästit sekä suomalaisuudelle että suomalaisten rakentamalle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Ja – kun todellakin – useimpien pakolaisten perheenjäseniä tulee Suomeen muutaman vuoden viiveellä, niin me saamme lisää huonosti integroituvaa – kieli- ja ammattitaidotonta – väestöä. Väestöä, jonka kansallishävittämisen päämäärän lisäksi toinen funktio on kasvattaa Suomen väkilukua (tulevaisuuden Suomessa, josta teollisuus ja työpaikat on viety pois…).

Epäilemättä myös suurin osa pakolaisista asuu – nyt ja tuolloin – pääkaupunkiseudulla ja ne loputkin valuvat nopeassa tahdissa pääkaupunkiseudulle – vaikka Kajaani tai Pudasjärvi olisikin tehnyt sijoittamispäätöksen ja saanut lisää valtionapuja (jotka on pääosin kerätty pääkaupunkiseudulta…)

Pääkaupunkiseutu slummiutuu ja tukehtuu tuon kehityksen jalkoihin ja viimeiset alkuperäisväestöä edustavat veronmaksajat pakenevat monikulttuurisesta helvetistä.

Käsi sydämelle: kuka tällaista haluaa oikeasti?

(Kirjoitin muuten eilen tätä asiaa sivuten.)

Muutos monikulttuurin mantraan

Pajunen on oikeassa siinä, kun hän sanoo, että meidän on palattava sisäänheittäjästä portinvartijaksi. Lisäksi nykyisen ns. maahanmuuttokeskustelun pinnalla killuvat monikulttuurin tuotoksista jääneet kikkareet on siivottava mahdollimman pian ja täydellisesti. Meidän on saatava aikaan muutos monikulttuurin mantraan – tai hukka perii.

Keksustelun pitää toki olla avointa ja sensuroimatonta, mutta ihmisille ei pidä valehdella siitä, että onko tietty näennäistotuus ja mantrojen toistelu kuitenkaan totta – tai edes heidän etujensa mukaista.

Tällä tarkoitan esimerkiksi jotain tällaista:

Kun Helsingin kaupunginvaltuuston tuleva puheenjohtaja Otto Lehtipuu (vihr) lausuu päivän Vihreässä Langassa näin:

Lehtipuun mukaan Suomen on hyväosaisena valtiona kannettava oma vastuunsa. Hänen mukaansa maahanmuutto ei saa tarkoittaa ainoastaan omatoimisesti maahan tulevaa työvoimaa, vaan siihen kuuluu myös pakolaisten vastaanottaminen.

”Maahanmuutto tulee olemaan osa Helsinkiä ja sitä tarvitaan”.

Tai, kun vallan kahvassa tällä hetkellä viimeisenä roikkuva krohnisti – Minerva Krohn – itkee Aamulehdelle, että:

”Ei kelkkaa voi yhtäkkiä kääntää, kun tulee pieni taantuma”.

Hän muistuttaa, että ikärakenteen muutos vaatii työperäistä maahanmuuttoa ja että pakolaisia otetaan vastaan humanitäärisistä syistä. Krohnin mukaan Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on pikemminkin pieni kuin suuri.

Tai, kun vähemmistötutkija Merja Pentikäinen väittää Apu-lehden numerossa 43/08, että:

” Meillä ei ole aikaa odotella keskustelukulttuurin kehittymistä”

”… Suomi on jo monikulttuurinen maa”

” Rajanveto pitää tehdä siinä millaista kulttuuria sekä tapoja ja perinteitä ei pidä hyväksyä. Tässä keskustelussa ei pidä jättää sivuun myöskään valtaväestön perinteiden ja tapojen kriittistä tarkastelua.”

Niin – haluaisin toki perusteet näille – jopa suomalaisittain varsin loukkaaville – väitteille.

Vaan eipä taida tulla tälläkään kertaa. Mantraa kun on paha perustella rationaalisilla syillä.

Oikeassa elämässä nämä totuudenvastaiset ja typeryyden maksimointia edustamat väiteet on ammuttu blogikirjoituksissa alas jo kauan sitten – nyt on aika ampua ne alas laajemmallakin julkisuudella.

Näyttää siltä, että vihervasemmisto ei kykene muuttamaan mantraansa, vaan roikkuu – kuin toivonsa menettäneenä – eilispäivän visioissa ja fantasioissa.

(Olen kerännyt lisää näitä sammakoita tämän vuoden puolella tänne. Lisäksi täällä voi tutustua hieman laajempaan kirjoon.)

Punavihreät ja toisinajattelijat

Tämä maahanmuuttokeskustelun poliittinen avaus liittyy erittäin selvästi Jussi Halla-ahon ja eräiden muiden ihmisten sitkeään työhön ihmisten herättelyyn ja maahanmuuttokeskustelun käynnistämisen tiimoilta.

Tämä on herättänyt sananvapauden rajoittamispyrkimyksiä näissä vihervasemmistolaisissa piireissä – niissä, joissa kansalaisoikeudet ja suomalaisten yhdenvertaisuus on samanlaista sananhelinää kuin heitä edeltäneiden kansandemokraattien näkemys demokratiasta.

Kun noita reaktiota katselee, ketään normaalia ihmistä ei varmaan enää ihmetytä se, miksi minäkin kirjoittelen anonymiteetin suojissa. Vihervasemmisto on sitten asia erikseen.

Nimimerkki Alumiinitaivas muotoili asian näin J H-a:n vieraskirjassa (kiitokset LOT:ille tämän pelastamisesta unohduksen syövereihin joutumiselta):

En voi muuta sanoa, kuin että voimia Jussille (toivottavasti voin sinutella) ja perheelle. Erityisesti perheelle eli tässä tapauksessa Hilla Halla-aholle: tiedät itse millaisen miehen kanssa olet naimisiin mennyt, ja mekin tiedämme aivan tasan tarkkaan ketä olemme äänestäneet – takaan, että paremmin kuin Minna Sirnöä äänestäneet. Se, että nämä muutamat saatanan tunarit heittävät lokaansa väärin ajattelevan niskaan, on vain ja ainoastaan heidän oma häpeänsä.

Olen muutamastakin asiasta herra Halla-ahon kanssa eri mieltä, mutta se, mitä nyt on tapahtumassa, on törkeää, alhaista, säälittävää ja väärin. Paremmin en osaa sanoa ja kiroilukiintiöni olen jo tämän viestin osalta käyttänyt.

Pelkään pahoin, että pitkällä tähtäimellä Jussista leivotaan se valtakunnan virallinen rasisti, samalla kun SDP ja Kokoomus ottavat vaivihkaa ajamanne tavoitteet käytännön politiikaksi. Tämä olisi toki voitto, mutta Jussin kannalta pyrrhinen voitto: pelkään, että järkevän työpaikan saaminen (ainakin yliopistomaailmasta, sikäli mikäli sitä yhtään tunnen) saattaa olla vaikeaa tämä hullunmyllyn jälkeen.

Minulla ei ole tällä hetkellä paljonkaan valtaa yhtään mihinkään, mutta vannon tämän: tulen muistamaan, miten (hullun)rohkean tempun sananvapauden, valistusajan ihanteiden, ja rationaalisuuden hyväksi olette tehneet. Minussa ei ole ainakaan vielä miestä tulemaan omalla nimelläni asian tueksi, mutta jos vain joskus tulevaisuudessa mitenkään voin teidän tai lastenne asiaa jotenkin edistää, sen tulen tekemään. Takaan tämän: te ette ole yksin.

Tämä on toinen vala mitä olen elämässäni vannonut, ja voin vain vakuuttaa, etten tälläisiä lupaa kevein perustein.

Ja lopuksi vetoomus kaikille muille tämän lukijoile: teidän kannatustanne ei mitata tänään eikä vuonna 2011. Se mitataan sitten, jos Jussi perheineen joutuu hankaluuksiin siitä, mitä hän on sanonut tai mitä hänen on oletettu sanoneen. Käytännössä hän on uhrannut uransa, jotta ajatus Suomesta sen asukkaille kuuluvana valtiona eläisi. Muistakaa tämä.

Minun on helppo yhtyä tuohon tekstiin.

Katsotaan mitä Pajusen avaus tuo tullessaan.

Lähteet: Helsingin kaupunki, Jussi Pajusen blogi, LOT, Scripta, J H-a:n vieraskirja, Vihreä Lanka, AL, Apu

 

Slummi-Reetta

Hyysärin toimituskunnan kruununjalokivi, Reetta Räty, on vaihtanut missionsa pahkasikajournalismista slummijournalismiin.

Kuusamosta kotosin oleva – mutta nykyisin Helsingin Kallion kaupunginosassa asuva – touhutätimme on kirjoittanut työnantajansa lippulaivassa ja sen blogosfäärissä) tänään keskustelun avauksena maassamuuttoon kohdistuvan tekstin, joka on otsikoitu Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Jotta en syyllistyisi väkivaltaan Reetan hengentuotetta kohtaan, lainaan sen kokonaisuudessaan tänne:

Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Kollega ja koulukaveri Kuusamossa on hermostunut Helsingin Sanomien Kainuu-kirjoittelusta.

”Kainuu on helvetti helsinkiläisille”, kirjoittaa toimittaja Petri Karjalainen kolumnissaan Koillissanomissa.

Alueellistamisesta on tosiaan kirjoitettu Hesarissa usein juuri pääkaupunkiseudun työntekijöiden näkökulmasta: miltä se tuntuu, kun työpaikka pakkosiirretään satojen kilometrien päähän, kauas kodista, ystävistä ja puolison työpaikasta.

Mutta Karjalaisella on hyvä pointti kirjoituksessaan:

”Tekeekö muuttaminen kipeää vain helsinkiläiselle?”

Hän muistuttaa, että tarina pakolaiseksi joutumisesta omassa maassa kuulostaa tutulta Kuusamosta käsin.

Vain muuttokuorman suunta on toinen.

Maaseudun autioituminen – ja autioittaminen – merkitsee sitä, että tuhatmäärin ihmisiä (pakko)siirretään vuosittain pääkaupunkiseudulle asumaan.

Tilanne on ihan sama: miltä tuntuu muuttaa satojen kilometrien päähän, kauas kodista ja ystävistä?

Kuusamosta – joka ei ole mitään Kainuuta, vaan Koillismaata – käsin ei käsitä, miksi juuri pohjoiseen muuttaminen olisi niin kamalaa. Ettekö tajua: korvesta saa kohtuuhinnalla palatsin järven rannalta!

Vaan eikö ihmisen pitäisi saada asua missä huvittaa?

Alueellistamisessa on järkeä, pitkällä tähtäimellä. Sillä pyritään luomaan tilanne, jossa Suomen sisäiset muuttokuormat eivät aina suuntaisi pohjoisesta etelään.

Parkua tietenkin tulee.

Entä lopputulos?

Eivät helsinkiläiset lähde millään politiikalla maakuntiin. Täällä on elämää, ja vaihtoehtoja.

Maaseudun tilanne on toinen.

Jos vaihtoehtoja ei ole, ei ole kohta elämääkään.

Täytyy myöntää – asiallinen avaus päivänpolttavaan kysymykseen.

Mutta …

Onko keskustalaisten harjoittaman siltarumpupolitiikan myötäily ja siihen liittyvä valtion virastojen siirto väkisin (työntekijöiden tai heidän perheensä mielipiteestä pätkääkään välittämättä) kuitenkaan aito ja kestävä tapa luoda maaseudulle uutta elämää?

Eikö tuollainen politiikka ole kuitenkin vedenkantamista toiseen kaivoon ja erittäin ikävä takauma keskusjohtoisesta ja autoritäärisestä hallintopolitiikasta? Minusta tässä haisee ikävällä tavalla vanha ruotsalainen ja venäläinen itsehallitsijan tapa käskeä suomalaisia. Tai toisin päin tarkastellen – tunkiolle tuoksahtava vasemmistolainen minä-tiedän-mikä-sinulle-on-parhaaksi-ajattelutapa.

Kyse ei todellakaan siitä, onko Reetan (tai minun) mielestä ihmiselämän autuus elää luonnonläheisesti ja huokealla – kyse on siitä, että ihmisiä (joilla on juuret ja perhe) ei voi valtiovallan mahtikäskyllä asuttaa erämaahan vastoin näiden omaa tahtoa. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Eräs ihmisryhmä perheineen on siirtymisvelvollinen – ammattisotilaat. Mutta tuokin asia on tiedossa silloin kun uralle lähtee – tai avioituu sotilaan kanssa. Se on tietoinen valinta.

Mutta – noin muuten – ei hallitus voi siirrellä suomalaisia ihmisiä ja täysivaltaisia kansalaisia omassa maassaan rauhan aikana kuin karjaa.

Tällainen hallintopolitiikka ei – omasta mielestäni – ole tervettä. Ei sekään tietysti oikein ole, että ihmiset joutuvat siirtymään kasvukeskuksiin uransa vuoksi. Tämä kuitenkin tapahtuu – yleensä – nuorella iällä ja omasta tahdosta.

Minullakaan ei ole tähän asiaan viisasten kiveä. Olen joskus aikaisemminkin pähkäillyt tätä kysymystä.

Mutta eräs ehdotus minulla kuitenkin on. Kun suomalainen yhteiskunta muuttuu enemmän ja enemmän tietotekniikkaan tukeutuvaksi palveluyhteiskunnaksi, yhteiskunta voisi hyvinkin huokutella yrityksiä siirtänmään suuremman osan etätyöstä harvaan asutuille seuduille. Tämän kautta palvelut ja alueiden säilyminen asuttuina saataiaiin taattua – ympärivuotisesti, eikä pelkän hiihtosesongin aikana.

Miksi Reetta sitten otti sitten juuri tämän asian, juuri tänään esille?

Mieleeni juolahti muutama asia. Reetta on muuttanut Kuusamosta Helsinkiin. Helsinki ei kuitenkaan – Reetan kauhuksi – ollut niiiiiiiin monikulttuurinen kuin hän haluaisi.

Tähän samaan aikaan elämme sen totuuden kanssa, että Helsinkiin tulvii enemmän ja enemmän maahanmuuttajia. Pääasiassa niitä, joiden työllistyminen on vaikeaa. Tämän asian nosti tänään ensimmäisenä poliitikkona pöydälle Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.

Se miljoonan ruplan kysymys.

Haluaako Reetta kenties tyhjentää Helsingin stadilaisista (kostaakseen oman muuttonsa), maahanmuuttokriittisistä (sehän edustaa hänen kannaltaan ns. väärää ajattelua) vai ihan kaikista suomalaisista (saadakseen ihqulle monikulttuurisuudelleen lisää tilaa)?

Olkoon vastaus ihan mikä tahansa noista vaihtoehdoista – se on kuitenkin tulevaisuuden kannalta väärä. Tosin se, että Helsinki slummiutuu ja suomalaiset muuttavat maaseudulle, saattaa olla tulevaisuudessa aivan oikeakin – vapaaehtoinen – vaihtoehto.

Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Suomi tarvitsee myös asutuskeskuksia – asutun maaseudun lisäksi.

Suomi on hyvä maa suomalaisille. Haluan sen pysyvänkin sellaisena – ja asutettuna Hangosta Petsamoon... öh, Utsjoelle.