Oodi verotukselle

Verotusoikeus on kuulunut perinteisesti suvereenin valtion valtiosääntöoikeudellisiin perusoikeuksiin. Kotimaamme Suomen kohdalla pitää muistaa nyt kuitenkin se, että Suomi ei ole ollut pitkään aikaan suvereeni valtio. Se on ollut jo parisenkymmentä vuotta EU:n kuvernementti.

Tällä pohjalla verotusoikeus on siirtynyt yleisneuvostoliitt.. korjaan…  yleiseurooppalaiselle keskushallinnolle.

Verotus on tapa rahoittaa yhteisestä päätöksestä syntyneitä hankintoja, julkisia palveluja, julkista omaisuutta ja sen ylläpitoa. Kun tällaisista asioista päättävien ijhmisten joukko supistuu muutamaan (korruptoituneeseen) politiikkoon ja heidän näistä päätöksistä hyötyvään lähipiiriinsä, ollaan kaukana kansanvaltaisesta päätöksenteosta.

Ja kun tätä kaikkea säätelee ja komentaa (muutamaa hassua suomalaista lukuunottamatta)  yhteiskuntamme ulkopuolisista ihmisistä koostuva EU, ollaan tilanteessa, jossa Suomi on muuttunut Eurostoliiton syrjäiseksi kuvernementiksi.

Kun Suomessa toimiva EU:n kuvernementin senaatti (leikillisesti, Suomen valtioneuvosto) ilmoitttaa ”rakennemuutoksesta” ja ”umpirehellisesti tehdystä budjetista”, jokaisen veronmaksajan on syytä poistaa varmistin tajunnastaan.

Nykyisen hallinnon aikana on nähty sellaisiakin innovaatioita, että verotus on laajennettu myös ns. perinteiseen talkootyöhön  – joka on verottajan kannalta ns. pehmeä ja hyvä kohde,. Näillä ihmisillä on toistaiseksi ryöstämätöntä omaa rahaa ja he ovat yhteiskunnan valvonnassa suomalalisuutensa kautta –  toisin kuin romanialaisilla kerjäläisillä, pimeää rakennusduunia tekevillä virolaisilla tai ihmiskaupan uhreina tänne päätyneillä thaimaalaisilla puolukanpoimijoilla.

Suomalaisesta veronmaksajasta on tällä toiminnalla tehty EU:n omistama maaorja.

Merkillepantava on se, että verotuksen kiristämistä (ja sen kautta ihmisten elämän kurjistamista), ulkomaalaisen halpatyövoiman ja pitkäaikaistyöttömien ja osittain työkyvyttömien ihmisten orjatyöhön ajamista ajavat vihervasemmistolaiset veijarit.

Nämä, jotka kaikissa julkisissa puheenvuoroissa vastustavat (muka) pätkätyötä, eriarvoistumista ja tuloerojen syntymistä.Todellisuudessa he ovat tukevasti istuneet mukana Jyrki Kataisen Kansallisen Katastrofihallituksen päätöksissä, niillä joilla on pyritty ja päästy siihen tilaan, että Suomi olisi entistäkin pahempi paikka tulevaisuudessa

Samaan aikaan jatkuu oman ns.valtiomme ottaman velkarahan kaataminen Kreikan moolokinkitaan  ja Paavo Arhinmäki on vahvasti sitä mieltä, että entiset velat pitää antaa anteeksi.

Juuri ne piirit ja toverit, joilla ei ole mitään jaettavaa ja/tai menetettävää, ovat valmiita kuppaamaan muiden ihmisten työn hedelmät ja jakamaan ne ulkopuolisille (tai itseään lähellä oleville tahoille).

Se, jota oikeasti  verotetaan, on kuitenkin hyvin hiljainen. Ei siksi, että hän olisi samaa mieltä verottajan kanssa.

Hän on hiljaa siksi, että hänen aikansa kuluu omaa verovelvoitettaaan kerätessä ja sitä verottajalle (byrokratian ehdoin) tilastoidessa, dokumentoidessa ja  maksaessa.

Jopa orjalle suodaan tietty lepoaika. Se ei kuitenkaan koske verovelvollista.

Koska verovelvollinen on nykyään yksityisyrittäjä – ja sitä kautta yhtiö.

Ei työntekijä oikeuksineen.

KK

Advertisement

 

Tapaus Carl Haglund sekä RKP:n käsitys kansanvallasta ja sananvapaudesta

Asepalveluksesta vapautettu Jyrki Kataisen kilju- ja pussikaljahallituksen puolustusministeri Carl Haglund  on antanut julkisen itku-potku-raivarin liittyen  perussuomalaisten puheenjohtajan  Timo Soinin kansainväliseen tv-esiintymiseen  brittiläisellä BBC:llä esitetyn HARDtalk-ohjelmassa.

Haglundin mielestä ohjelmassa Soini osoitti ilmiselvästi, ettei hän puoluejohtajana ota puolueessaan ilmeneviä rasistisia piirteitä vakavast

Haastattelussa Soini ei häpäise vain omaa puoluettaan vaan vahingoittaa myös koko Suomen mainetta puheillaan yhdessä maailman kunnioitettavimmista medioista. Virne naamalla hän vähättelee hyvin vakavaa ongelmaa

itkee tämän rasistisen kielipuolueen  puheenjohtaja  lähettämässään tiedotteessa ja jatkaa:

Puoluejohtajakollegana pidän valitettavana että Soini välttelee vastuutaan. Henkilökohtaisesti koen puoluejohtajien olevan vastuussa siitä mitä puolueen keskeiset jäsenet tekevät ja sanovat.

Niinkö? Ihan oikeasti?

Haglundin omasta puolueesta on kuulunut tasaiseen tahtiin suomenkileistä valtaväestöä halventavia – jopa aidosti kieleen, perimään ja kulttuuriin liittyviä rasistisia kommentteja. Tältäkin pohjalta voi huoletta väittää, että ilman RKP:n olemassaoloa, ruotsia äidinkielenään (tai toisena kielenään) puhuvan väestöosan tilanne Suomessa olisi huomattavasti parempi. RKP luo avointa kieliriitaa ja halveksuu kansanvaltaa.

Löytyykö Kullervoblogin toimitukselta sitten todisteita väitteidensä perustaksi?

Toki.

Ensimmäisen väitteen tueksi ei tarvitse kuin hakea internetistä kirjoitetuista asioista hakusanoilla ”Axel Olof Freudenthal”. Toinenkin väite on todistettavissa.

Viime eduskuntavaalien tuloksen selvittyä, RKP ei ollut siihen tyytyväinen – päin vastoin tyhmät finnet äänestivät väärin, perussuomalaisia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi RKP:n likaisten temppujen oaston puolelta ja saatiin aikaan hyvin erikoislaatuinen tilanne (näennäisesti) kansanvaltaisessa maassa.

Suomen ulkoministeriö järjesti (virallisesti) tiedotustilaisuuden, jossa analysoitiin Suomen eduskuntavaaleja kansainväliselle yleisölle ja medialle. Todellisuudessa tilaisuuden järjesti RKP ja pääpropagandistina tuossa tapahtumassa toimi  professori Jan Sundberg  – virallisesti Helsingin yliopiston poliittisen tutkimuksen osastolta.
Sundberg laski suustaan seuraavanlaisia väitteitä:

Vaalituloksella ei ole mitään merkitystä.  Suomessa ollaan skitsofreeneja siten, että EU:sta ei lähdetä eikä velkatakauksista livetä, vaikka kansalaiset ilmaisivat edellämainittuihin seikkoihin tahtonsa vaaleissa.

Olkaa huoletta, teitä tietenkin kiinnostaa, aikooko se Suomi, jossa perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoiton,  maksaa Portugalin ja muiden köyhtyneiden EU:n jäsenvaltioiden velat vai ei. Vastaus on, kyllä Suomi maksaa. Me vain olemme, katsokaas, hiukan skitsofreeneja.

Hälyä tässä tulee enemmän kyllä. Suomen linjan ei tarvitse pelätä muuttuvan silti missään lupauksissa. Suomi lunastaa aina lupauksensa.

Suomi seurailee yleensä, mitä EU:n isot valtiot tekevät, ja tekee perästä, mitä osoitetaan.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei merkitse missään tapauksessa Suomen eroa EU:sta. Perussuomalaiset ovat sanoneet olevansa EU-kriittisiä, mutta eivät aja suomen eroamista  EU:sta. Onhan heidän pj:nsä Soini palvellut EU-parlamentin jäsenenäkin näihin saakka. 

Soinin ja hänen joukkonsa, heh heh, täytyy kyllä olla todellisia akrobaatteja , kun selittävät asian äänestäjilleen. Poliittista akrobatiaa siihen tarvitaan, että he äänestävät sovitusti kokoomuksen esitysten ja sopimusten mukaisesti myönteisesti velkatakuista  ja silti säilyttävät kasvonsa äänestäjäkunnan edessä.

Mutta olkaa siis huoletta. Tämä on Suomi, heh heh hee…

Perussuomalaisille  annetaan ehkä hallituksessa (jonne he hillittömästi hinkuvat, Suomessa yleensäkin on kova halu hallitukseen), lupa äänestää velkatakuupakettia vastaan, joka silti varmasti toteutuu sovitulla tavalla!

Näin asiat on tapana ratkaista Suomessa. heh, heh. Meteliä, äänekkyyttä tulee kyllä parlamenttiin lisää, mutta ääntä tehdään perussuomalaisia äänestäneitä varten.

Keskustan, pääministeripuolueen vaalitappio? Oli pikkuisen vaalien rahoituksessa edellisen pääministerin kanssa epäselvyyttä.

Videon lopussa Japanin suurlähettiläs kysyy, mikä olisi pahin mahdollinen hallituskokoonpano, ”Voisivatko SDP ja Persut liittyä keskenään hallituksen sisällä?”. Prof.S. nauraa jälleen: – Eivät voisi. Seliseliseli. Eivät mitenkään.

Näin Sinua kustaan silmään, suomalainen äänestäjä.

*  *  *
Niin, palataanpa siihen toiseen otsikoituun aiheeseen, joka on siis tämä tapaus Calle Haglund.

Hänen toimimisensa sekä RKP:n puoluejohtajana että puolustusministerinä kertoo omaa korutonta tarinaansa RKP:n kyvykkyydestä ja niistä poliittisista kyvyistä, jotka kyseisessä koplassa vaikuttavat. Calle on kaukana siitä sarjasta, joss esimerkiksi Astrid Thors ja Stefan Wallin painivat. Kummanikin poliittinen ura on ajautunut sivuraiteelle,  joten RKP:ssa on jouduttu kaivamaan laarinophjaa.

Timo Soini kommentoi Haglundia tänään varin tuoreeltaan ja aika suoraviivaisesti. Hän totesi näin:

Rkp saa olla mitä mieltä haluaa ja jätän Haglundin kommentit omaan arvoonsa. Haglund on kateellinen. Ministerillä on sananvapaus ja hän voi itse mennä BBC:lle haastateltavaksi, jos hän saa kutsun ja on siinä sarjassa

Touche!
Lähteet: UM, STT, IL, Riikka Söyring

HP

 

Radio Jore Vaan: Miksi Italian pääministeri Monti vastustaa Suomea?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi Italian pääministeri Mario Monti vastustaa Suomea EU:ssa?

Me vastaamme; siksi, että Mario Montin mielestä nykyisessä EU- demokratiassa kansa ei nöyristele tarpeeksi kaikkivoipaa  hallitusta. Montin mukaan hallitus kuuntelee eduskuntaa liikaa eurokriisiin liittyvissä päätöksissä.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

 

 

Radio Jore Vaan: Jan Vapaavuori ja kansanedustajan rikostuomio

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Miksi juuri Jan Vapaavuori on ensimmäisenä heittelemässä kiviä Halla-ahon sakkotuomion vuoksi, vaikka hänellä on itsellään takana kolme tuomiota sekä omaisuus-, väkivalta- että rattijuopumusrikoksista?

Me vastaamme; Duoda, duoda… (kuten Nikke Pärmi sanoisi) – juuri  ammattilaistahan tällaisessa hommassa tarvitaankin.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Vallanpitäjien puudelit

Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää  verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.

Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne  oli näin  –  jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina.  Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.

(Tuo toinen lehti oli muuten  Uusi Suomi –  jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti  tukevan virtuaalisen  huuskohyyskäpaperirullan kanssa,  kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä  tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.

Viimeisessä kyseisen julkaisun kuukausiliitteessä  julkaistu kirjoitus ihmiskaupasta ja ankkurilapsista oli hyvin harvinaislaatuinen objektiivisuudessaan. Kun kyseisen lehden päivälehtiversio  julkaisi eilen koko sivun kokoisena upseerien keskuudessa tehdyn mielipidekyselyn (kriittisine kommentteineen) luottamuksesta hallituksen toimiin,  alkoi jo hetken tuntua siltä,  että ehkä kyseinen läpyskä on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa vallan vahtikoirana.

Turha luulo.  Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne  omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.

HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä.  Näin siitä huolimatta,  että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan

Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä –  myös pelkän  mielipiteenkin tasolla.  Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.

Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.

Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.

Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:

Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.

Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia.  MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä.  Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta  nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.

Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.

Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.

Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.

Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin.  Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.

Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.

He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana.  Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.

Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.

”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”

Komentajakapteeni, merivoimat

”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”

Kapteeni, maavoimat

”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”

Majuri, maavoimat

”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”

Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”

Luutnantti, maavoimat

”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”

Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”

Kapteeni, maavoimat

”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”

Kapteeni, ilmavoimat

””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””

Luutnantti, maavoimat

”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”

Luutnantti, maavoimat

”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”

Luutnantti, merivoimat

*    *    *

Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.

Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Vähemmän yllättäen,  Jonkan Jaska on tullut siihen lopputulokseen, että Wallinin kohdalla jääviyttä ei ole ja uhkailua ei ole tapahtunut (vaikka kansa pääsi sen vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun  puoluetoverin todistuksen vuoksi:

Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko

Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja)  Nils Torvalds.

Kansanvallan toteutumisen vuoksi, tässä täytyy toivoa, että kansanedustaja Pentti Oinonen pitää lupauksestaan kiinni ja vie asian eteenpäin.

Lähteet: HS, IL, YLE

JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?

Aivan – Puolustusvoimat.

KK

 

Juntista ja jutista

Satunnainen ulkopuolinen tarkkailija saattaisi ihmetellä viimeisten aikojen menoa ja meininkiä tässä maanosassa nimeltä Eurooppa- ja etenkin sen (ah, ennen niiiiiiin rauhallisessa) periferiassa nimeltään Suomi.

Jos kukaan muu, kuin muuan Suuri Vihreä Kaupunkipyöräilijä ja saksalainen  EU-komissaari,  ei tässä EU:ssa saa miettiä sotilasjunttaa (edes spekulatiivisesti ja yksityisesti), auttaisikohan Kreikan tilannetta sitten sotilasjuntan sijaan Demari-Jutta?

Tähän mennessä Jutan puuhastelut takuiden kanssa muistuttavat lähinnä erään fiktiivisen  Liisan seikkailuja (myös fiktiivisessä) Ihmemaassa. Jos Jutta saa takaajan jo takausvaiheessa maksuvelvolliseksi, hän ehkä pystyy muuttamaan myös Kreikan velat saataviksi?

HP

 

Eduskunta valtiopetoksen tiellä

Huomenna 13.9.2011 tuodaan nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi edellisten valtiopäivien kiirellä läpi runnoma ja täydessä hiljaisuudessa (ilman kansalaiskeskustelua) valmisteltu perustuslainmuutos.

Edellinen eduskunta hyväksyi (tämän lähinnä valtiopetokseksi luokiteltavan) lainmuutoksen  yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Perustuslakimuutos tulee  siis nykyisen eduskunnan käsittelyyn 13.9. Asiasta käydään yleinen keskustelu ja päätettäväksi se tulee muutama päivä (jo nyt turhalta näyttävän) keskustelun jälkeen.
Nykyinen eduskunta ei voi tehdä tekstiin enää muutoksia, vaan ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä sen. Hyväksymiseen tarvitaan  kahden kolmasosan enemmistö.Käytännössä 67 kansanedustajaa pystyy estämään perustuslakimuutoksen voimaan tulon.

Valtiopetokseen lähinnä rinnastettavat muutokset on kirjattu ensimmäiseen eli Valtiosääntöpykälään  sekä  95 §:än.

Ensimmäinen pykälä kuulu nykyisessä muodossaan  näin:

”Suomi on täysivaltainen tasavalta”

Tähän muotoon on tulossa lisäys

”Suomi on Euroopan Unionin jäsen”.

95  §:än on tulossa vieläkin suurempi ja kansanvaltaa murentava muutos:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Tästä itsenäisyyden kannalta elämän ja kuoleman kysymyksestä  on keskusteltu ja muistuteltu tässäkin blogissa aikaisemmin. Kirjoitukset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jokainen teistä joka äänesti kokoomusta, demareita, vasemmistoliittoa, vihreitä, RKP:ta ja keskustaa on välillisesti mukana tässä valtiopetoksessa.  Sellainen ihminen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaalien jälkeenkin näyttää siltä, että poliittinen kähmintä ja kansan mielipiteen halveksiminen on ja  pysyy korruptoituneen parlamentarismin räikeimpänä piirteenä. Tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, jolloin väite siitä, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle on groteskia pilkkaa äänestäjiä (ja heidän ymmärrystään) kohtaan.

(Tämä osoittaa myös todeksi sen, että suora kansanvalta on aitoa demokratiaa – suorassa kansanvallassa tällaista ei pääse tapahtumaan…)

Valta näyttäisi todellisuudessa Suomessa kuuluvan ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – sekä sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Se mitä voit vielä tehdä, on ottaa yhteyttä kansanedustajaasi ja ilmoittaa, että hänen työsuhteensa seuraavien vaalien jälkeen on purettu – jos tämä äänestää perustuslainmuutoksen puolesta.

Päätös on Sinun – vielä pienen hetken ajan.

KK

 

Jutta Urpilainen ja Suuri Takuukusetus

Tämä kuva kertoo kaiken olennaisen nykyisestä hallituksesta, EU:sta ja Euroopan talouskriisistä:

* * *

Päivän kysymys kuuluukin näin:

Lähde: HS

 

KK

 

Miksi kokoomuslaiset ja kepulit tulee pitää erossa valtion omaisuudesta?

Näinä hallitusneuvottelujen aikoina on ehkä syytä muistuttaa siitä, miksi kokoomusta ja keskustaa edustavat talouspolitiikan diledantit on syytä pitää erossa valtion omaisuudesta.

Kullervoblogin toimitus herätteli kanssabloggaaja Turjalaisen sekä Pauli Vahteran  kanssa jokin aika sitten keskustelua yhteisen maa- ja vesiomaisuuden polkuhintamyynnistä. Nuo aloitukset löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Näin referaattiina linkitettyihin teksteihin, noissa kirjoituksissa käsitellään sitä, kuinka markkinatalouden nimiin vannovat ns.oikeistopoliitikot ovat yksityistämiskiimassaan valmiita rikkomaan sijoittajan tärkeimpiä perusperiaatteita; omistajan etujen valvontaa, tuottavan omaisuuden hävittämiseen liittyviä  periaatteita ja ennen kaikkea sellaisen omaisuuden myymistä, jonka valmistus on jo lopetettu – nimittäin maaomaisuuden.

Pseudonyymiblogi on tutkinut kolikon malmi- ja mineraalipuolta ansiokkaasti (kiitokset vinkistä hattiwatille). Kokoomusta edustava Jyri Häkämies on nähtävästi tehnyt koko Suomen historian suurimman taloudellisen munauksen toimiessaan yhteisen omaisuutemme vartijana.

Valtion omistajaohjauksesta edellisessä hallituksessa vastannut Häkämies nimittäin lahjoitti 200 miljoonalla eurolla miljardin verran yhteistä omaisuutta ja lannoitemonopolin norjalaiselle Yaralle.  Vaikka Häkämiehelle kuuluu tässä tapauksessa Kaikkien Aikojen Vahingollisin Ministeri-palkinto, ei pidä unohtaa myös keskustalaisia ministereitä – etenkään kauppa-ja teollisuusministeri Mauri ”Tupé”  Pekkarista.

Ei nimittäin ole kovinkaan uskottavaa, että tällainen kauppa (GrowHow) tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Lisää aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä.

* * * * *

Ye-eversti ja Mannerheim-ristin ritari Wolf Halsti totesi muistelmissaan, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen vastuulle. Nyt näyttää vahvasti siltä, että talouskin on samanlainen asia.

 

 

 

 

Miksi rasismista tuli tärkein osa hallitusohjelmaa?

Kun Kataisen hallitusneuvotteluista on käynyt jo varsin selväksi, että Luuseri I hallitus on lähes mahdoton synnyttää ja jos se nyt sattuisi syntymään hätäkakkana, niin sen ura on kovin lyhyt.

Tämän johtopäätöksen pohjalta, sekä Tasavallan Presidentti että Jyrki Kataisen johtama sixpack valmistautuvat siihen, että tuo hallitus saa yhden asian kirjattua lainsäädäntöön ennen hajoamistaan.

Siellä on nimittäin  helvetinmoinen kiire kirjata maahanmuuttokriittisyys rikoslakiin ja kriminalisoida se. Siinä sivussa saadaan näppärästi kriminalisoitua nykyisen hallinnon arvosteleminenkin.

 

Kuka kusettikaan kansaa Portugaliäänestyksessä?

Eduskunta on tänään hyväksynyt Suomen  EU-kuvernöörin Jyrki Kataisen ajaman Portugalin velkapiikin avaamisen ennakko-odotusten mukaisesti. Se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on kysymys siitä kuka kusettikaan kansaa?

Ennen vaaleja kansanedustajat ilmoittivat kannastaan näin:

Kyllä: 56                 Ei: 135

Puolueet

Kyllä: 0    Ei: 6

Kyllä: 11    Ei: 23

Kyllä: 23    Ei: 20

Kyllä: 0       Ei: 36

Kyllä: 7       Ei: 2

Kyllä: 9       Ei: 30

Kyllä: 0       Ei: 14

Kyllä: 6       Ei: 4

Edustajat puolesta

		Kiviranta Esko	●
		Komi Katri	●
		Korhonen Timo V.	●
		Lehtomäki Paula	●
		Lintilä Mika	●
		Maijala Eeva Maria	●
		Pekkarinen Mauri	●
		Pirttilahti Arto	●
		Rossi Markku	●
		Tiilikainen Kimmo	●
		Vehviläinen Anu	●
		Grahn-Laasonen Sanni	●
		Heinonen Timo	●
		Jaskari Harri	●
		Jokinen Kalle	●
		Katainen Jyrki	●
		Kataja Sampsa	●
		Kopra Jukka	●
		Kurvinen Esko	●
		Mäkelä Outi	●
		Mäkinen Tapani	●
		Mäntymaa Markku	●
		Pelkonen Jaana	●
		Risikko Paula	●
		Sankelo Janne	●
		Sarkomaa Sari	●
		Sasi Kimmo	●
		Stubb Alexander	●
		Suutari Eero	●
		Tolvanen Kari	●
		Vahasalo Raija	●
		Vapaavuori Jan	●
		Virolainen Anne-Mari	●
		Wallinheimo Sinuhe	●
		Blomqvist Thomas	●
		Gestrin Christina	●
		Nauclér Elisabeth	●
		Nylund Mats	●
		Thors Astrid	●
		Wallin Stefan	●
		Wideroos Ulla-Maj	●
		Kantola Ilkka	●
		Kari Mika	●
		Kumpula-Natri Miapetra	●
		Lipponen Päivi	●
		Mäkisalo-Ropponen Merja	●
		Paasio Heli	●
		Taimela Katja	●
		Tainio Hanna	●
		Tuppurainen Tytti	●
		Brax Tuija	●
		Niinistö Ville	●
		Sinnemäki Anni	●
		Soininvaara Osmo	●
		Toivola Jani	●
		Tynkkynen Oras	●

Edustajat vastaan

		Ahvenjärvi Sauli	●
		Jääskeläinen Jouko	●
		Palm Sari	●
		Rauhala Leena	●
		Räsänen Päivi	●
		Östman Peter	●
		Alatalo Mikko	●
		Anttila Sirkka-Liisa	●
		Hautala Lasse	●
		Kaikkonen Antti	●
		Kalmari Anne	●
		Katainen Elsi	●
		Kerola Inkeri	●
		Kiviniemi Mari	●
		Kääriäinen Seppo	●
		Leppä Jari	●
		Lohi Markus	●
		Paloniemi Aila	●
		Puumala Tuomo	●
		Rantakangas Antti	●
		Rehula Juha	●
		Reijonen Eero	●
		Rundgren Simo	●
		Saarikko Annika	●
		Savola Mikko	●
		Sipilä Juha	●
		Torniainen Ari	●
		Tölli Tapani	●
		Vehkaperä Mirja	●
		Autto Heikki	●
		Eestilä Markku	●
		Harkimo Leena	●
		Hemmilä Pertti	●
		Häkämies Jyri	●
		Kanerva Ilkka	●
		Kauma Pia	●
		Kiuru Pauli	●
		Lauslahti Sanna	●
		Lehti Eero	●
		Matikainen-Kallström Marjo	●
		Männistö Lasse	●
		Orpo Petteri	●
		Ravi Pekka	●
		Salolainen Pertti	●
		Satonen Arto	●
		Toivakka Lenita	●
		Vikman Sofia	●
		Virkkunen Henna	●
		Zyskowicz Ben	●
		Eerola Juho	●
		Elomaa Ritva	●
		Hakkarainen Teuvo	●
		Halla-aho Jussi	●
		Heikkilä Lauri	●
		Hirvisaari James	●
		Hongisto Reijo	●
		Immonen Olli	●
		Jalonen Ari	●
		Joutsenlahti Anssi	●
		Juvonen Arja	●
		Jääskeläinen Pietari	●
		Kivelä Kimmo	●
		Kokko Osmo	●
		Koskela Laila	●
		Lindström Jari	●
		Lohela Maria	●
		Louhelainen Anne	●
		Mattila Pirkko	●
		Mäkipää Lea	●
		Mäntylä Hanna	●
		Mölsä Martti	●
		Niikko Mika	●
		Niinistö Jussi	●
		Packalén Tom	●
		Ruohonen-Lerner Pirkko	●
		Saarakkala Vesa-Matti	●
		Soini Timo	●
		Soukola Ismo	●
		Tolppanen Maria	●
		Tossavainen Reijo	●
		Turunen Kaj	●
		Tuupainen Kauko	●
		Virtanen Pertti	●
		Vähämäki Ville	●
		Väätäinen Juha	●
		Henriksson Anna-Maja	●
		Nylander Mikaela	●
		Backman Jouni	●
		Eloranta Eeva-Johanna	●
		Feldt-Ranta Maarit	●
		Filatov Tarja	●
		Gustafsson Jukka	●
		Guzenina-Richardson Maria	●
		Hiltunen Rakel	●
		Huovinen Susanna	●
		Ihalainen Lauri	●
		Jungner Mikael	●
		Karhu Saara	●
		Kiljunen Anneli	●
		Kiuru Krista	●
		Koskinen Johannes	●
		Kuusisto Merja	●
		Kymäläinen Suna	●
		Lindtman Antti	●
		Myller Riitta	●
		Ojala-Niemelä Johanna	●
		Paatero Sirpa	●
		Peltonen Tuula	●
		Piirainen Raimo	●
		Rajamäki Kari	●
		Saarinen Matti	●
		Salonen Kristiina	●
		Skinnari Jouko	●
		Urpilainen Jutta	●
		Viitamies Pauliina	●
		Viitanen Pia	●
		Väätäinen Tuula	●
		Arhinmäki Paavo	●
		Kalliorinne Risto	●
		Kontula Anna	●
		Korhonen Martti	●
		Kyllönen Merja	●
		Lapintie Annika	●
		Modig Silvia	●
		Mustajärvi Markus	●
		Myllykoski Jari	●
		Pekonen Aino-Kaisa	●
		Tiainen Eila	●
		Uotila Kari	●
		Virtanen Erkki	●
		Yrttiaho Jyrki	●
		Alanko-Kahiluoto Outi	●
		Haapanen Satu	●
		Haavisto Pekka	●
		Karimäki Johanna	●

*   *   *

Näin lupasivat siis kansanedustajat kansalle ennen vaaleja.  Tänään he kuitenkin äänestivät  näin:

Jaa:	137
Ei:	49
Tyhjiä:	7
Poissa:	6
Yhteensä:	199

Äänestys kansanedustajittain

Ahvenjärvi Sauli /kd	Jaa		Mustajärvi Markus /vas	Ei
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Jaa		Myller Riitta /sd	Jaa
Alatalo Mikko /kesk	Jaa		Myllykoski Jari /vas	Ei
Anttila Sirkka-Liisa /kesk	Jaa		Mäkelä Outi /kok	Jaa
Arhinmäki Paavo /vas	Ei		Mäkinen Tapani /kok	Jaa
Autto Heikki /kok	Jaa		Mäkipää Lea /ps	Ei
Backman Jouni /sd	Jaa		Mäkisalo-Ropponen Merja /sd	Jaa
Blomqvist Thomas /r	Jaa		Männistö Lasse /kok	Jaa
Brax Tuija /vihr	Jaa		Mäntylä Hanna /ps	Ei
Eerola Juho /ps	Ei		Mäntymaa Markku /kok	Jaa
Eestilä Markku /kok	Jaa		Mölsä Martti /ps	Ei
Elomaa Ritva /ps	Ei		Nauclér Elisabeth /r	Jaa
Eloranta Eeva-Johanna /sd	Jaa		Niikko Mika /ps	Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd	Jaa		Niinistö Jussi /ps	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa		Niinistö Ville /vihr	Jaa
Gestrin Christina /r	Jaa		Nylander Mikaela /r	Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok	Jaa		Nylund Mats /r	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa		Oinonen Pentti /ps	Ei
Guzenina-Richardson Maria /sd	Jaa		Ojala-Niemelä Johanna /sd	Jaa
Gästgivars Lars Erik /r	Jaa		Orpo Petteri /kok	Jaa
Haapanen Satu /vihr	Jaa		Paasio Heli /sd	Jaa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa		Paatero Sirpa /sd	Jaa
Hakkarainen Teuvo /ps	Ei		Packalén Tom /ps	Ei
Halla-aho Jussi /ps	Ei		Palm Sari /kd	Poissa
Harkimo Leena /kok	Jaa		Paloniemi Aila /kesk	Jaa
Hautala Lasse /kesk	Tyhjää		Pekkarinen Mauri /kesk	Poissa
Heikkilä Lauri /ps	Ei		Pekonen Aino-Kaisa /vas	Ei
Heinonen Timo /kok	Jaa		Pelkonen Jaana /kok	Jaa
Heinäluoma Eero /sd	Jaa		Peltonen Tuula /sd	Jaa
Hemmilä Pertti /kok	Jaa		Piirainen Raimo /sd	Jaa
Henriksson Anna-Maja /r	Jaa		Pirttilahti Arto /kesk	Tyhjää
Hiltunen Rakel /sd	Poissa		Puumala Tuomo /kesk	Jaa
Hirvisaari James /ps	Ei		Rajamäki Kari /sd	Jaa
Holmlund Anne /kok	Jaa		Rantakangas Antti /kesk	Tyhjää
Hongisto Reijo /ps	Ei		Rauhala Leena /kd	Poissa
Huovinen Susanna /sd	Jaa		Ravi Pekka /kok	Jaa
Häkämies Jyri /kok	Jaa		Rehula Juha /kesk	Jaa
Ihalainen Lauri /sd	Jaa		Reijonen Eero /kesk	Jaa
Immonen Olli /ps	Ei		Risikko Paula /kok	Jaa
Jalonen Ari /ps	Ei		Rossi Markku /kesk	Jaa
Jaskari Harri /kok	Jaa		Rundgren Simo /kesk	Jaa
Jokinen Kalle /kok	Jaa		Ruohonen-Lerner Pirkko /ps	Ei
Joutsenlahti Anssi /ps	Ei		Räsänen Päivi /kd	Jaa
Jungner Mikael /sd	Jaa		Saarakkala Vesa-Matti /ps	Ei
Jurva Johanna /ps	Ei		Saarikko Annika /kesk	Jaa
Juvonen Arja /ps	Ei		Saarinen Matti /sd	Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd	Jaa		Salolainen Pertti /kok	Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps	Ei		Salonen Kristiina /sd	Jaa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa		Sankelo Janne /kok	Jaa
Kalli Timo /kesk	Jaa		Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Kalliorinne Risto /vas	Ei		Sasi Kimmo /kok	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Poissa		Satonen Arto /kok	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Jaa		Savola Mikko /kesk	Jaa
Kantola Ilkka /sd	Jaa		Sinnemäki Anni /vihr	Jaa
Karhu Saara /sd	Jaa		Sipilä Juha /kesk	Jaa
Kari Mika /sd	Jaa		Skinnari Jouko /sd	Jaa
Karimäki Johanna /vihr	Jaa		Soini Timo /ps	Ei
Katainen Elsi /kesk	Jaa		Soininvaara Osmo /vihr	Jaa
Katainen Jyrki /kok	Jaa		Soukola Ismo /ps	Ei
Kataja Sampsa /kok	Jaa		Stubb Alexander /kok	Jaa
Kauma Pia /kok	Jaa		Suutari Eero /kok	Jaa
Kerola Inkeri /kesk	Jaa		Taimela Katja /sd	Jaa
Kettunen Pentti /ps	Ei		Tainio Hanna /sd	Jaa
Kiljunen Anneli /sd	Jaa		Thors Astrid /r	Jaa
Kiuru Krista /sd	Jaa		Tiainen Eila /vas	Ei
Kiuru Pauli /kok	Jaa		Tiilikainen Kimmo /kesk	Jaa
Kivelä Kimmo /ps	Tyhjää		Toivakka Lenita /kok	Jaa
Kiviniemi Mari /kesk	Jaa		Toivola Jani /vihr	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa		Tolppanen Maria /ps	Ei
Kokko Osmo /ps	Ei		Tolvanen Kari /kok	Jaa
Komi Katri /kesk	Jaa		Torniainen Ari /kesk	Jaa
Kontula Anna /vas	Ei		Tossavainen Reijo /ps	Ei
Kopra Jukka /kok	Jaa		Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Korhonen Martti /vas	Ei		Tuppurainen Tytti /sd	Jaa
Korhonen Timo V. /kesk	Jaa		Turunen Kaj /ps	Tyhjää
Koskela Laila /ps	Ei		Tuupainen Kauko /ps	Ei
Koskinen Johannes /sd	Jaa		Tynkkynen Oras /vihr	Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd	Jaa		Tölli Tapani /kesk	Jaa
Kurvinen Esko /kok	Jaa		Uotila Kari /vas	Ei
Kuusisto Merja /sd	Jaa		Urpilainen Jutta /sd	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Ei		Vahasalo Raija /kok	Jaa
Kymäläinen Suna /sd	Jaa		Wallin Stefan /r	Jaa
Kärnä Jukka /sd	Jaa		Wallinheimo Sinuhe /kok	Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk	Jaa		Vapaavuori Jan /kok	Jaa
Lapintie Annika /vas	Ei		Vehkaperä Mirja /kesk	Jaa
Lauslahti Sanna /kok	Jaa		Vehviläinen Anu /kesk	Jaa
Lehti Eero /kok	Jaa		Wideroos Ulla-Maj /r	Jaa
Lehtomäki Paula /kesk	Jaa		Viitamies Pauliina /sd	Jaa
Leppä Jari /kesk	Jaa		Viitanen Pia /sd	Jaa
Lindström Jari /ps	Tyhjää		Vikman Sofia /kok	Jaa
Lindtman Antti /sd	Jaa		Virkkunen Henna /kok	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Jaa		Virolainen Anne-Mari /kok	Jaa
Lipponen Päivi /sd	Jaa		Virtanen Erkki /vas	Ei
Lohela Maria /ps	Ei		Virtanen Pertti /ps	Ei
Lohi Markus /kesk	Jaa		Vähämäki Ville /ps	Ei
Louhelainen Anne /ps	Tyhjää		Väätäinen Juha /ps	Ei
Maijala Eeva Maria /kesk	Jaa		Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok	Poissa		Yrttiaho Jyrki /vas	Ei
Mattila Pirkko /ps	Ei		Östman Peter /kd	Jaa
Modig Silvia /vas	Ei

* * *

Kusettajien määrä ei kuitenkaan tässä uudessa(kaan) eduskunnassa ole vakio. Se tulee vielä lisääntymään – ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kohdalla.  Tulevat hallituspuolueet ovat sitoutumassa siihen, että Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita.

Onneksi olkoon suomalaiset. Parlamentarismi on osoittanut jälleen kerran voimansa – kähminnän ja antidemokratian pesänä.

Parlamentarismi on käytännössä kansanvallan irvikuva.

Lähteet: Eduskunta, Kansan Muisti

 

Miksi Jyrki Katainen haluaa laajan hallituksen?

Viimeisten eduskuntavaalien jälkifarssi jatkuu tänään alkaneina hallitusneuvotteluina. Neuvotteluja vetää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen – joka ensi töikseen pudotti vaalien suurimman voittajan, perussuomalaiset, pois hallitusneuvotteluista.

Kataisen käsitys kansanvallasta sen kunnioittamisesta on tullut varsin selväksi tähän mennessä. Suurin kysymys kuuluukin; miksi Jyrki Katainen haluaa laajapohjaisen hallituksen?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Katainen haluaa viedä loppuun vallansiirtämisen Suomen kansalta muutamalle EU:ta hallitsevalle oligarkille – hinnalla millä hyvänsä. Tähän hän tarvitsee eduskunnassa mahdollisimman laajan enemmistön.

Ettekö usko? Katsokaapa mitä tarinassa on tapahtunut aikaisemmin. Aikaisemmat episodit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

 

Paavo Arhinmäen poliittinen selkäranka

Paavo ”Anarkopaavo” Arhinmäen johtama vasemmistoliitto on syönyt sanansa ja osoittautunut samanlaiseksi valtaa keinolla millä tahansa haluavaksi poliittisten pyrkyreiden joukkioksi kuin esimerkiksi vihreät ovat.

Eilinen päivä osoitti Paavon olevan jo ilman takkia – ja paitaakin. Kosmeettisen Portugali-kysymyksen jälkeen, Arhinmäki ilmoitti (täysin päinvastoin kuin ennen vaaleja), että vasemmistoliiton näkemyksen mukaan (vaalien jälkeen)  EU:n väliaikaisessa lainoitusvälineessä (ERVV) ja pysyvässä vakausvälineessä (EVM) on Arhinmäen mukaan neuvotteluvaraa.

Niissä on mukana sijoittavavastuuta. Selvitämme nyt asiaa, ja niistä olemme valmiita neuvottelemaan hallitusneuvotteluissa, jos sinne asti pääsemme.

Arhinmäki sanoi Kataisen tapaamisen jälkeen. Aikaisemmin (siis edelleen ennen vaaleja)puolue on vastustanut ERVV:n takauksien kasvattamista nykyisestä sekä pysyvän vakausvälineen perustamista.

Otetaan esimerkiksi Paavo Arhinmäen parin viikon takainen vappupuhe.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vaaleissa kansalaiset uskoivat erityisesti perussuomalaisiin muutoksentekijöinä. Timo Soinin puheissa perussuomalaiset tarjosivat vaihtoehdon ”vanhoille puolueille”. Vajaassa kahdessa viikossa ääni kellossa on muuttunut.

Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on todennut hallitusneuvotteluista: ”Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja.” Euro-kriittisyys on myös karissut Soinin puheista ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi.

Sosiaalidemokraateilla ja perussuomalaisilla on todellinen näytönpaikka kokoomuksen Jyrki Kataisen johtamissa hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksen euro-, talous- ja veropolitiikka ajettiin nurkkaan vaaleissa, Katainen on syytä pitää myös hallitusneuvotteluissa köysissä. Esimerkiksi hallitustunnustelukysymyksissä esitetty valtiotalouden tervehdyttämisvauhti merkitsisi rajuja leikkauslistoja.

Niin? Kukahan se käänsikään takkiaan?

Kaksinaamaisuus ja falskius ovat ne sanat jotka tulevat mieleen ensimmäiseksi, kun tarkastelee Vasemmistoliittoa puolueena. Ainoa todellinen saavutus tässä kansalaisia ja kansanvaltaa pilkkaavassa vasemmistosirkuksessa on se, että vasemmistoliiton poliittinen muisti on vihreääkin poliittista muistia lyhyempi.  Tuossa samassa vappuhuheessaan Arhinmäki sanoi myös näin:

Kahden viikon takaisissa vaaleissa oli kaksi voittajaa: demokratia ja perussuomalaiset. Seitsemän muuta eduskuntapuoluetta hävisivät.

Kansa halusi vaaleissa protestoida harjoitettua politiikkaa ja poliitikkoja vastaan. Mahtavasta vaalityöstä huolimatta emme voittaneet vaaleja.

Demokratian voitto oli äänestysaktiivisuuden kasvu ja uudenlaisen poliittisen kiinnostuksen herääminen. Politiikasta keskusteltiin kaikkialla: joukkoliikennevälineissä, työpaikkojen kahvipöydissä ja ostarien baareissa.

Tätähän kansa ei sitten vaalien jälkeen ilmeisesti tule saamaan – ainakaan aluksi. Jos Jyrki Kataisen tekeilläoleva hätäkakka/ripulihallitus kasataan, sille tuskin voi ennustaa edes kolmen promillen humalatilassa kovin pitkää tulevaisuutta. Olennaista on kuitenkin se, että tällainen hallituspuuhastelu lyö pitkin korvia kansalaisten vaaleissa ilmoittamaa tahtoa poliittisesta suunnanmuutoksesta.

Jos tässä touhussa käy niin, että kansa lopettaa äänestämisen uurnilla ja siirtyy muunlaisiin keinoihin, syylliset ovat ainakin helposti löydettävissä. Tämä vaalien jälkeinen farssi osoittaa varsin selvästi sen, että nykyinen edustuksellinen demokratia on demokratian irvikuva.

Tässä sekoilussa on kassillinen syitä harkita aidosti suoraan kansanvaltaan siirtymistä.

Lähteet: Arhinmäki, HS, US

 

Kaatuneiden muistopäivänä 2011

Näin kaatuneiden muistopäivänä, on syytä miettiä vapauden ja itsenäisyyden merkitystä.

Kolmessa viime vuosisadan aikana käydyssä sodassa 140000 suomalaista miestä kaatui itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Nyt suomalaiset päättäjät ovat – Jyrki Kataisen vetämän kokoomus kärkijoukkona – antamassa kalliilla uhrilla saadun vapauden vieraiden käsiin ja myymässä Suomen itsenäisyyden EU:ta johtavalle pienelle oligarkkien joukolle.

Samaan aikaan maahan valuu jatkuvasti kasvava joukko ulkomaalaisia, jotka muuttavat tätä maata ilman aseita.

Vaikka ajatus Suomen kansalaisuuden saaneista entisen vihollisen kansalaisista onkin tietenkin  mielessä, niin on myös eräs toinen asia, joka on jäänyt hieman kaivelemaan parin viime viikon aikana.

Nimittäin se, että miten hyödyllinen ja integroitunut meidän pienelle yhteiskunnallemme onkaan sellainen  maahanmuuttaja, joka saatuaan koulutuksen, kansalaisuuden ja turvan Suomesta käyttää tätä hyväkseen ja alkaa ulkomailla asuvaksi ammattiurheilijaksi? Meillä on ihan riittävästi kokemuksia siitä, kuinka ammattilaisurheilu aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia monen ns. ammattilaisurheilijan aktiiviuran jälkeen.

Sekin mietityttää, että missä on roti silloin, kun tällainen maahanmuuttaja uhkaa väkivallalla yrittäjätaustaista kansanedustajaa? Peruselinkeinosta (esimerkiksi metsätaloudesta ja sen jalostusvaiheista) leipänsä saava yrittäjä on nimittäin aito verotulojen tuoja yhteiskunnalle. Ei mikään Panem et Circus-hahmo. Sellainen joka täyttää yhteiskunnan klinikoiden erikoispalvelulistat ja juorulehtien palstat saavutettuaan kehäraakkiuden noin 30-vuotiaan korkeassa iässä.

Kysykääpä muuten joskus (ihan huviksenne) joltain äänekkäästi Suomea ja suomalaisuutta kritisoivalta maahanmuuttajalta, että mitä se Sinun sukusi tekikään vapautemme ja itsenäisyytemme eteen talvi- ja jatkosodan aikana?

Kaikesta huolimatta arvokasta kaatuneiden muistopäivää vuonna 2011 kaikille kanssasuomalaisille.

 

Oppositio oli oikea päätös Soinilta

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

 

Halpatyövoimapulasta

On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen.  Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.

Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.

Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa  ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.

Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö  ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua)  ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja  siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.

Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.

Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?

Yllättäen  HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.

Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.

Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin ,  määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole.  Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.

Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.

Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä

sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen.  Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.

Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt

Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on  puolueena  ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.

Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.

Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.

MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).

Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)

Peruskokoomuslainen esittää toki vastaväitteen:

Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.

Niinkö?

Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa)  Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä,   miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.

Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä)  on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään  moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan  vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Myös nämäkään  ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.

Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.

Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.

Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.

Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.

Lähteet: HS, US

 

Vaalipäivänä 2011

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

 

Varoitus kuluttajalle – näin vaalien alla

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

 

Näin Jyrki Katainen laskee valtionbudjetin

Jos nyt joku vielä ihmettelee sitä, kuinka Suomi on joutunut taloudelliseen ahdinkoon markkinatalouden lippua heiluttavan kokoomusjoukkion kanssa, niin kysymykseen löytyy vastaus kokoomuksen vaaliohjelmasta.

Kenenkään ei todellakaan tarvitse enää ihmetellä sitä, miksi olemme taloudellisesti kaulaamme myöten kusessa

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Valtionvarainministeriksi päässyt kansakoulunopettaja on ilmeisen suurpiirteinen – eikä nykyaikainen tietojenkäsittely näköjään kuulu Kataisen agendaan tai menetelmiin.

Vanha viisaus kuuluu niin , että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Sen tuoreempi versio kuuluu;, että kansakoulunopettajan pitää pysyä Siilinjärvellä – siellä tämä diletantti saa vähemmän vahinkoa aikaan.

Lähde: Kokoomus

 

Kokoomuksen ongelma

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

 

Miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa?

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

 

Isänmaan kauppiaat

Eduskunta on hyväksynyt 11.2.2011 pidetyssä täysistunnossa EU-jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin. Ohessa äänestystulos kansanedustajittain esitettynä.

Ahde Matti /sd	Jaa		Matikainen-Kallström Marjo /kok	Jaa
Ahonen Esko /kesk	Jaa		Mieto Juha /kesk	Jaa
Akaan-Penttilä Eero /kok	Jaa		Mustajärvi Markus /vas	Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Poissa		Mäkelä Outi /kok	Jaa
Alatalo Mikko /kesk	Jaa		Mäkinen Tapani /kok	Jaa
Andersson Janina /vihr	Jaa		Nauclér Elisabeth /r	Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk	Poissa		Nepponen Olli /kok	Jaa
Arhinmäki Paavo /vas	Jaa		Niinistö Ville /vihr	Jaa
Asell Marko /sd	Jaa		Nordman Håkan /r	Jaa
Asko-Seljavaara Sirpa /kok	Jaa		Nurmi Tuija /kok	Jaa
Autio Risto /kesk	Poissa		Nylander Mikaela /r	Poissa
Blomqvist Thomas /r	Jaa		Nylund Mats /r	Jaa
Brax Tuija /vihr	Jaa		Oinonen Lauri /kesk	Jaa
Feldt-Ranta Maarit /sd	Jaa		Oinonen Pentti /ps	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa		Ojala-Niemelä Johanna /sd	Jaa
Forsius Merikukka /kok	Jaa		Ojansuu Kirsi /vihr	Jaa
Gestrin Christina /r	Jaa		Ollila Heikki A. /kok	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa		Orpo Petteri /kok	Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd	Poissa		Paajanen Reijo /kok	Poissa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa		Paasio Heli /sd	Poissa
Hakola Juha /kok	Poissa		Paatero Sirpa /sd	Jaa
Harkimo Leena /kok	Jaa		Pakkanen Markku /kesk	Jaa
Hautala Lasse /kesk	Poissa		Palm Sari /kd	Ei
Heikkinen Hannakaisa /kesk	Poissa		Paloniemi Aila /kesk	Jaa
Heinonen Timo /kok	Jaa		Pekkarinen Mauri /kesk	Jaa
Heinäluoma Eero /sd	Jaa		Peltonen Tuula /sd	Poissa
Hemmilä Pertti /kok	Jaa		Pentti Klaus /kesk	Jaa
Hemming Hanna-Leena /kok	Jaa		Perkiö Sanna /kok	Poissa
Henriksson Anna-Maja /r	Jaa		Pihlajaniemi Petri /kok	Jaa
Hiltunen Rakel /sd	Jaa		Piirainen Raimo /sd	Jaa
Holmlund Anne /kok	Poissa		Puhjo Veijo /vas	Jaa
Hoskonen Hannu /kesk	Jaa		Pulliainen Erkki /vihr	Jaa
Huovinen Susanna /sd	Poissa		Puumala Tuomo /kesk	Jaa
Hurskainen Sinikka /sd	Jaa		Rajala Lyly /kok	Jaa
Häkämies Jyri /kok	Jaa		Rajamäki Kari /sd	Jaa
Hänninen Tuomo /kesk	Jaa		Rantakangas Antti /kesk	Jaa
Jaskari Harri /kok	Jaa		Rauhala Leena /kd	Ei
Jokinen Kalle /kok	Jaa		Ravi Pekka /kok	Poissa
Juurikkala Timo /vihr	Jaa		Rehula Juha /kesk	Jaa
Järvinen Heli /vihr	Jaa		Reijonen Eero /kesk	Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps	Ei		Risikko Paula /kok	Poissa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa		Rossi Markku /kesk	Jaa
Kalli Timo /kesk	Jaa		Ruohonen-Lerner Pirkko /ps	Ei
Kallio Reijo /sd	Jaa		Räsänen Päivi /kd	Ei
Kalliomäki Antti /sd	Jaa		Rönni Tero /sd	Jaa
Kallis Bjarne /kd	Ei		Saarinen Matti /sd	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Jaa		Salo Mauri /kesk	Jaa
Kaltiokumpu Oiva /kesk	Jaa		Salo Petri /kok	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Jaa		Salolainen Pertti /kok	Jaa
Kangas Matti /vas	Ei		Salovaara Pertti /kesk	Poissa
Kankaanniemi Toimi /kd	Ei		Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Kantola Ilkka /sd	Jaa		Sasi Kimmo /kok	Poissa
Karhu Saara /sd	Jaa		Satonen Arto /kok	Jaa
Karhuvaara Arja /kok	Poissa		Seurujärvi Janne /kesk	Poissa
Karimäki Johanna /vihr	Jaa		Sihto Paula /kesk	Jaa
Karjula Kyösti /kesk	Jaa		Sinnemäki Anni /vihr	Jaa
Karpela Tanja /kesk	Jaa		Sirnö Minna /vas	Jaa
Karvo Ulla /kok	Poissa		Skinnari Jouko /sd	Jaa
Kasvi Jyrki /vihr	Jaa		Sumuvuori Johanna /vihr	Jaa
Katainen Elsi /kesk	Poissa		Särkiniemi Seppo /kesk	Jaa
Katainen Jyrki /kok	Jaa		Söderman Jacob /sd	Jaa
Kataja Sampsa /kok	Jaa		Taimela Katja /sd	Jaa
Kaunisto Timo /kesk	Jaa		Taiveaho Satu /sd	Jaa
Kauppila Matti /vas	Jaa		Tallqvist Tarja /kd	Ei
Kerola Inkeri /kesk	Jaa		Tennilä Esko-Juhani /vas	Ei
Kiljunen Anneli /sd	Poissa		Thors Astrid /r	Jaa
Kiljunen Kimmo /sd	Jaa		Tiilikainen Kimmo /kesk	Jaa
Kiuru Krista /sd	Poissa		Tiura Marja /kok	Jaa
Kiviniemi Mari /kesk	Jaa		Tiusanen Pentti /vas	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa		Toivakka Lenita /kok	Jaa
Komi Katri /kesk	Jaa		Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Korhonen Martti /vas	Poissa		Tynkkynen Oras /vihr	Jaa
Korhonen Timo V. /kesk	Jaa		Tölli Tapani /kesk	Poissa
Korkeaoja Juha /kesk	Jaa		Ukkola Tuulikki /kok	Jaa
Koski Valto /sd	Poissa		Uotila Kari /vas	Jaa
Koskinen Johannes /sd	Jaa		Urpilainen Jutta /sd	Jaa
Koskinen Marjaana /sd	Poissa		Uusipaavalniemi Markku /ps	Ei
Kuisma Risto /sd	Jaa		Vahasalo Raija /kok	Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd	Jaa		Wallin Stefan /r	Poissa
Kuoppa Mikko /vas	Ei		Valpas Unto /vas	Ei
Kuusisto Merja /sd	Jaa		Vapaavuori Jan /kok	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Ei		Vehkaperä Mirja /kesk	Jaa
Kähkönen Lauri /sd	Jaa		Vehviläinen Anu /kesk	Jaa
Kärkkäinen Kari /kd	Ei		Wideroos Ulla-Maj /r	Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk	Jaa		Viitamies Pauliina /sd	Jaa
Laakso Jaakko /vas	Ei		Viitanen Pia /sd	Jaa
Lahtela Esa /sd	Jaa		Viljanen Ilkka /kok	Jaa
Laitinen Reijo /sd	Jaa		Vilkuna Pekka /kesk	Ei
Lapintie Annika /vas	Jaa		Virén Lasse /kok	Jaa
Larikka Jari /kok	Jaa		Virkkunen Henna /kok	Jaa
Laukkanen Markku /kesk	Jaa		Virolainen Anne-Mari /kok	Jaa
Lauslahti Sanna /kok	Jaa		Virtanen Erkki /vas	Poissa
Laxell Jouko /kok	Jaa		Virtanen Pertti /ps	Ei
Lehti Eero /kok	Jaa		Vistbacka Raimo /ps	Ei
Lehtomäki Paula /kesk	Jaa		Vuolanne Antti /sd	Poissa
Leppä Jari /kesk	Poissa		Väyrynen Paavo /kesk	Jaa
Lindén Suvi /kok	Jaa		Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Jaa		Yrttiaho Jyrki /vas	Ei
Lipponen Päivi /sd	Jaa		Zyskowicz Ben /kok	Jaa
Manninen Hannes /kesk	Jaa

Mitä tästä äänetystuloksesta voi tulkita?  Ainakin sen, että nämä Jaa-äänen antaneet kansanedustajat ovat valmiita siirtämään Suomen kansalle kuuluvan päätösvallan EU:lle, eikä heitä kiinnosta kansan mielipide tässä asiassa. Toisaalta tästä voi päätellä sen, että suurissa puolueissa kansanedustaja on muutaman oligarkin käyttämä tahdoton kumileimasin – säälittävä kansanedustajan palkkaa nostava sätkynukke.

Toimitus näkee asian niin, että kansallismielisesti tai edes isänmaallisesti ajatteleva suomalainen ei voi hyvällä omallatunnolla äänestää ketään näistä isänmaan kauppiaista – eikä myöskään heidän edustamiaan puolueita.

Hävettää jakaa kansallisuus tällaisen joukkion kanssa…

Lähde: Eduskunta

 

Näin perustuslakivaliokunta käänsi takkinsa

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)

Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?

1. Onko perustuslain  muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?

Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.

Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.

Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.

Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty  myös kansalaisaloitteen mahdollisuus.  Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään  mitään muuta.

Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.

Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja  johdonmukainen laintulkinta.

Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten  tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa)  perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.

Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on,  jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten)  etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä,  kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.

Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…

Lähde

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta valehtelee

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §

Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

 

Viikon mokutus 05/11

Pidän todella tärkeänä Suomenkin kannalta sitä, että Euroopan kilpailukykyä parannetaan. Länsimaisten arvojen kannattajien on yhdistettävä voimansa, jos haluamme säilyttää arvojemme mukaisen yhteiskunnan.

Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen Hommafoorumilla 4.12. puolustaessaan pimein lyhdyin tehtyä kansallisen päätösvallan siirtämistä Suomen kansalta markkinavoimille ja EU:lle.

Kokoomukselle kilpailukyky merkitsee ilmeisesti enemmän kuin isänmaa. Näihin arvoihin sisältyy ilmeisesti halvan työvoiman maahan rahtaaminen ja monikulttuurisuuden ajaminen itsenäisyyden myymisen lisäksi.

Mikä on tällaisen kilpailukyvyn ja näiden arvojen merkitys tavalliselle suomalaiselle? Maahanmuuton lisääntyminen, työolojen huonontuminen, turvattomuuden lisääntyminen ja vapauden menettäminen.

Päinvastoin kuin Siekkinen selittää, tämä avaa portin täysin hallitsemattomalle maahanmuutolle ja sen kautta islamisaatiolle. Tattis vaan, Stadin kokkarikakarat.

Kun maahan saadaan tarpeeksi halpaa ulkomaalaista työvoimaa, voidaan myös kantaväestön työoloja ja -ehtoja heikentää – tai jopa romuttaa kokonaan.

Seuraavana kokoomuksen  listalla ovat terveys- ja hyvinvointipalvelut – ja lisää kohteitahan löytyy.

Minusta on outoa, että kokoomusnuorten agendassa puhutaan ainoastaan humanitaarisesta maahanmuutosta. Se on sosiaalituristeineen kasvava ongelma, mutta se on myös vastaus ahneen katteenkasvattajan pyyntöihin saada (yhteiskunnan vielä osittain tai jopa kokonaan maksamaa) nöyrää työvoimaa.

Tuosta huolimatta puolalaiset ja virolaiset vitosen miehet ja IT-alalle tunkeva Bombay-menien  joukko on tällä hetkellä akuutein suomalaista työympäristöä uhkaava ongelma. Puhumattakaan korkeakouluja miehittävästä EU:n ulkopuolelta tulevasta teollisuusvakoilijoiden joukosta.

Veteraanit kääntyvät sairasvuoteissaan ja haudoissaan, kun kokoomus myy edellisten sukupolvien arvot, uhraukset ja työn kilpailukyvyn nimissä vähiten tarjoavalle. Itsenäisyys menee saman kylpyveden mukana.

Hävettääkö edes? Ei näköjään.

Jk. Muistakaa, että isänmaallinen ihminen ei äänestä nykyistä kokoomusta.

 

Onko kassa jo nyt tyhjä?

Jokainen meistä on varmaan ymmärtänyt sen, että Suomi elää nykyisten EU-kuvernöörien (Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Tuija Brax,  Anni Sinnemäki, Astrid Thors, Anne Holmlund,  Paavo Väyrynen, Jyri Häkämies, Tapani Tölli, Henna Virkkunen, Stefan Wallin, Sirkka-Liisa Anttila,  Anu Vehviläinen, Suvi Lindén,  Mauri Pekkarinen, Juha Rehula, Paula Risikko,  Paula Lehtomäki, Jan Vapaavuori)  myöntyväisyyssenaatin johtamana tällä hetkellä täysin edesvastuuttomasti yli varojensa ja syö velaksi.

Kassan täytyy jossain vaiheessa tällä menolla tyhjentyä ja kun likvideetti loppuu niin luottokin loppuu – tai siitä tulee huomattavasti kalliimpaa. Tämän asian luulisi olevan ymmärrettävissä ihan normaalin tietämyksen, ymmärryksen ja sivistyksen pohjaltakin. En ryhdy tässä sen enempää tonkimaan kansantalouden teoriaa tai nykytilanteen seurauksia. Kanssasyyllinenblogisti Octavius tekee sen paremmin ja ymmärrettävämmin kuin tämän blogin toimitus, joten tutustukaapa todellisuuteen täällä.

Otsikkokysymys kuului siis, onko kassa jo nyt tyhjä?

Ikävä kyllä siltä alkaa vaikuttamaan – ja vahvasti.

Uutiset ovat parin viime viikon aikana kertoneet toistuvasti OP-Pohjolan ja  eräiden pienten kotimaisten pankkien (Säästöpankit, paikallisosuuspankit ja Aktia)  tietoliikennevaikeuksista ja siitä, että rahat eivät siirry asiakkaiden tileille – tai jos siirtyvät, asiakas ei pysty käyttämään omia varojaan.

Suomen kaltaisessa korkean teknologian ja syvän luottamuksen maassa on totuttu siihen, että sekä yksilöt että yhteisöt pitävät kiinni velvoitteistaan sekä siihen, että omaisuudensuoja on lähestulkoon pyhä asia. Esimerkkinä sen pyhyydestä voitaisiin käyttää 1990-luvun alun pankkikriisiä. Tuolloin veronmaksajat maksoivat pankkien holtittoman rahankäytön seuraukset (itse laman alla kärvistellessään) ja mahdollistivat kuntoon pumpattujen pankkien (siis kansallisomaisuuden) myynnin pilkkahintaan ulkomaille.

Mikään ei tosiaan näytä muuttuvan tässä piilokorruption ja häikäilemättömän saalistuksen maassa. Hälyttävintä tällä kerralla ei ole rahan kylväminen konkurssikypsiin liikelaitoksiin. Hälyttävintä tässä ja nyt  on  se, että itse (aikoinaan omalla työllään) tekemänsä eläkkeen varassa elävät vanhukset eivät ole saaneet eläkettään siten kun se on luvattu. Kaikista kauniista puheista ja lupauksista huolimatta, nyt näyttää tosiaan siltä, että ongelma näyttäisi vain laajenevan ja leviävän.

Eräs eläkkeellä oleva (elämäntyönsä tehnyt, eläkkeensä ansainnut ja kohtuullisen korkean iän saavuttanut) lähisukulaiseni soitti tänään hädissään ja sanoi, että hänen eläkkeensä ei ollut tullut Ilmarisesta hänen Nordeassa sijaitsevalle tililleen.

Läheiselläni on rahaa ja varallisuutta, joten hänellä ei sinänsä ole hätää, mutta tulipa mieleen siivoojana elämänsä töitä tehnyt (kuvitteellinen) Hilja tai Hilma. Hän on joutunut tinkimään pienestä eläkkeestään ja kituuttamaan tämän kuukauden alkuun. Hänellä ei olekaan rahaa nyt ostaa ruokaa eikä mahdollisesti lääkkeitäkään. Puhumattakaan siitä, että minkälaisena häpeänä hän kokee sen, ettei pysty maksamaan vuokraansa /tai yhtiövastikettaan) ajoissa.

Kävin ruokatunnillani sitten selvittelemässä läheiseni  tilannetta ja näin oli tosiaan tapahtunut. Ilmarisen asiakaspalvelunumeroon soitettaessa nauha kertoo selitellen pankkiyhteyshäiriöstä ja Ilmarisen pyrkimyksestä maksaa eläkkeet tämän päivän aikana eläkkeensaajille.

Arvatkaa miltä tämä minusta katsoen näyttää? En ole ollenkaan vakuuttunut näistä selvityksistä. Nämä kuulostavat aivan hätävalheilta, sellaisilta joita yleensä on totuttu kuulemaan taloudellisissa vaikeuksissa (kassakriisissä)  olevien pienyrittäjien suusta; asiakas ei ole maksanut laskujaan, maksoin laskun vahingossa väärälle tilille, pankin tietoliikenneohjelma ei toiminut…

Olisikohan todellisuus se, että eläkeyhtiöiden ja tiettyjen pankkien kassavaranto on huvennut ja näillä on ajoittain todellisia kassakriisejä – eli rahat ovat aidosti lopussa.? Jos näin on käynyt, tekevätkö nämä (tällaisessa tilassa olevat) lisää velkaa korkealla korolla?

Ja odottavatko nämä potentiaaliset kriisipesäkkeet (jotka ovat mahdollisesti tuhlanneet oman ja asiakkaidensa omaisuuden lisäksi  koko säästetyn eläkekassan),  että valtio tulee taas kerran pelastamaan ne?

Ja veronmaksaja maksaa – taas kerran.

Lähteet: Valtioneuvosto, Wikipedia, TS, US, ESS, YLE

 

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin – uusi vaihe valtiopetoksessa

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi (perustuslain) muutosta

Näin kommentoi toiminnassaan  lähinnä korruptioon  keskittyneen Keskusta rp:n puoluesihteeri Timo Laaninen Iltalehden uutisoinnin mukaan.

Normaalin demokratiakäsityksen omaavan suomalaisen on puolestaan mahdotonta nähdä, että nykyinen hallitus pakottaa seuraavan hallituksen (äänestystuloksesta riippumatta) jatkamaan sen käynnistämää valtiopetoksen valmistelua ja Suomen itsenäisyyden antamista ilmaiseksi EU nimiselle liittovaltiolle

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti perjantaina kynnyskysymykseksi puolueensa hallitukseen menolle EU-jäsenyyden kirjaamisen Suomen perustuslakiin – ja tämä etukäteen rehellisesti äänestäjille annettu ilmoitus aiheutti ns. kolmessa suuressa puolueessa paniikin.

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin on osa nykyisen (ja maamme kaikkien aikojen tuhoisimman)  hallituksen antamaa perustuslain muutosesitystä – ja aivan uusi vaihe näiden puolueiden valmistelemassa maanpetoksessa.

Laaninen nikottelee, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä Soinin suomeksi ennen vaaleja äänestäjille  antamaa lupausta. Hän haluaisi kuulla, mitä Soini tarkoittaa kynnyskysymyksellä.

Haluaako Soini varata vain oikeuden ryhmälleen äänestää vastaan, kuten vihreät ydinvoiman suhteen vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa? Jos hän tarkoittaa kynnyskysymyksellä kieltäytymistä hallituksesta, joka hyväksyisi perustuslain muutoksen, Soini ilmoittautui käytännössä oppositioon.

Laaninen muistuttaa (hyvä niin, tulevaisuudessa on helpompi löytää syylliset) siitä, että keskusta on hallituksessa ollut antamassa esitystä perustuslain muutoksesta.

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi muutosta, Laaninen sanoo.

Tämä on siis keskustan käsitys demokratiasta Suomessa – keskustan  rehellisyyskäsityksestä ja moraalista on varmaan viime aikoina syntynyt (muille kuin keskustalaisille)  myös varsin selvä kuva.

Tämä keskustaksi itseään kutsuva kopla on ollut syvällä mukana myös siinä kähminnässä, jossa Suomen itsenäisyys ja suomalaisten tulevaisuus on ollut maksuvälineenä poiliittisen elittin henkilökohtaisten etujen haalimisessa.

Mutta ei keskusta ole tässä hämäräbisneksessä suinkaan yksin mukana. Myös kokoomus ja demarit ovat sitoutuneet uuden perustuslain hyväksymiseen

Olimme mukana sopimassa asiasta hallituksessa. Sen päätöksen takana olemme edelleen

Näin kertoo kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen Iltalehdelle. Myöskään Tujusta ei kiinnosta vaalien tulos eikä kansan mielipide – hän on tuudittautunut siihen, että olipa tulos mikä tahansa, päätös on tehty eikä sitä voida muuttaa.

Kansanvaltaisessa Suomen tasavallassa.

Nyt muistutuksena jokaiselle sellaiselle äänioikeutetulle, joka vielä on jäänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kokoomuskuvaan (kansallinen ja isänmaallinen porvaripuolue? …  joo oli joskus)  kiinni, niin tutustukaapa oikeasti siihen, mitä nykyinen kokoomus edustaa:

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että auringonlaskun puolueeksi vajonnut ja oppositiota suurimpana ryhmänä edustava SDP on mukana tässä hankkeessa.

Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä metodia, jolla ns. maan tapaa on ylläpidetty Suomessa – ja kansalle kuuluva valta on luisunut käytännössä kolmen suurimman puolueen (joista yksi on ollut aina sopimuksen mukaan vuorollaan oppositiossa) muutaman päättävän oligarkin haltuun.

Se mikä on puolestaan  yllättävää, on avoimuus mikä yllättäen kuuluu puoluesihteerien kommenteissa. Joko vaalit ovat todella lähellä (ja tulos hirvittää) tai sitten tässä on tapahtunut kömmähdys median hallinnan kanssa. Veikkaan ensimmäistä, koska nyt näyttää siltä, että historian siivet havisevat ja tässä maassa saadaan ensimmäistä kertaa (kovin, kovin pitkään) aikaan ravistuttavia muutoksia eduskunnan voimarakenteisiin.

Ja vaikka tässä kävisi nyt niin, että perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle ja kepuleiden torniolaisen edustajan Hannes Mannisen hätärykäisy kolmen suuren hallituksesta päätyisi lopulta kolmen suuren housuihin, niin sekin olisi voitto.

Jos perussuomalaiset saavat otaksutun äänimäärän (ja sen mukaisen määrän paikkoja), tuolla joukolla pystytään torppaamaan (perustuslain säätämisjärjestyksessä) tämä hanke seuraavien vaalien yli. Ja siihen mennessä kolmen suuren hätä on kasvanut todennäköisesti niin suureksi, että pieni lapsikin voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Tämä touhuilu on taas erinomainen osoitus siitä, että Suomessa tulisi siirtyä mahdollisimman pikaisesti sitoviin kansanäänestyksiin ja suoraan kansanvaltaan – ja siinä oikeassa perustuslain muuttamisäänestyksessä muuttaa lakia siten, että maahan muodostettaisiin perustuslakituomioistuin.

Perustuslain muutos on nyt eduskunnan käsittelyssä. Lopullisesti sen hyväksymisestä päättää uusi eduskunta. Sinulla ja minulla on vielä mahdollisuus pistää stoppi tälle valtiopetoksen valmistelulle – äänestämällä oikein vaaleissa.

Sellainen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaikka tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, on syytä muistaa sekin, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle.

Ei ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – eikä etenkään sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Päätös on Sinun.

Lähteet: AL, IL, YLE

Päivitys 310111 0933: Myös Riikka Söyring käsittelee samaa aihetta.

 

Viikon typerin mokutus 02/11

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kuvaa suureksi virhearvioksi sitä, että uusien EU-jäsenmaiden kansalaisilta kiellettiin kahdeksi vuodeksi töihintulo. Katainen sanoi, että vuonna 2004 tehty päätös on johtanut Suomessa verotulojen ja työehtojen valvontamahdollisuuksien menettämiseen.

Verkkouutisten julkaisema varsin erikoinen näkemys siitä, miten rakennusalan harmaa talous syntyi suuresta virhearviosta.

Rakennusalan harmaa talous syntyi tosiaan virhearviosta,  mutta aivan päinvastaisesta kuin mitä Katainen sössöttää.  Sellaisesta, johon Katainen on itsekin päättäjänä syyllinen ja pyrkii tässä peittelemään tekosiaan ja kääntämään todellisuuden päinvastaiseksi.

Tästä nähdään taas se totuus, että EU:n vapaa liikkuvuus ei palvele kenenkään rehellisen ihmisen etuja – se palvelee rikollisten ja huijareiden etuja.

 

Onko Suojelupoliisi poliittisten helppoheikkien marionetti?

Erkko-konserniin kuuluva TV-yhtiö Nelonen julkaisi tänään varsin mielenkiintoisen puhelinnauhoituksen ja siihen liittyvän uutisen. Tämä valtamediasta ulos tullut tiedonjyvä oli omiaan vahvistamaan täällä suunnassa syntynyttä käsitystä siitä, että Supo on joko luopunut (tai joutunut luopumaan) roolistaan Suomen valtiollista turvallisuutta puolustavana elimenä ja myöskin sen, että kyseisestä virastosta on tullut valtaapitävien täydellinen naruista vedettävä käsinukke.

Nelosen taustat tietäen, sille täytyy  (ehkä) nostaa hattua. Tuo aiemmin lähinnä vallan sylikoirana profiloitunut  teki pitkästä aikaa uutisteon julkistamalla taustoja poliittiselle vallankäytölle tässä maassa. Toisaalta saattaa olla myöskin niin, että tässä on kyseessä aito keskustan likaisten temppujen osaston masinoima huomion vaalirahakohusta pahimpaan kilpailijaan kohdistuva siirto-operaatio.

Tuon uutisen mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen hyökkäsi kovin sanoin suojelupoliisin kimppuun Nato-asiassa viisi vuotta sitten.Katainen oli tuohtunut lausunnoista, jotka vähättelivät Naton roolia terrorismin torjunnassa.

Nelosen uutisten hankkimasta aineistosta käy ilmi, että kokoomusjohtaja syytti sekä Supon silloista päällikköä Seppo Nevalaa sekä (nimeltä mainitsematonta) Supon virkamiestä yrityksestä suistaa hänet puoluejohtajan tehtävästä. Tämän Kataisen (lähinnä ns.myllypuheluksi luokiteltavan)  yhteydenoton jälkeen Nevala kielsi alaiseltaan kaikki poliittiset lausunnot.

Uutinen liittyy kiinteästi siihen, että vuonna 2004 kokoomuksen puheenjohtajaksi noussut Katainen on vaatinut (yleisestä mielipiteestä ja Suomen todellisista eduista viisveisaten)  Suomen liittymistä pikaisesti Natoon. Heinäkuussa 2005 Katainen väitti kotiseutunsa ykkösämyrin, Savon Sanomien, tekemässä tilaushaastattelussa , että terrorismin uhka on synnyttänyt Suomeenkin turvavajeen, jonka Nato täyttäisi.

Suojelupoliisin silloinen päällikkö (nyttemmin jo  edesmennyt)   Nevala torjui väitteen tietovajeesta heti tuoreeltaan. Vain runsas kuukausi myöhemmin Supon terrorismin torjunnan asiantuntija oli sisäministerin kutsumassa tilaisuudessa Nevalan kanssa samoilla linjoilla. Katainen närkästyi lausunnosta ja oli heti yhteydessä Nevalaan.

Kataisen (joka oli siis tuolloin oppositiojohtaja) yhteydenoton jälkeen Nevala käyttäytyi harvinaisen tylysti alaistaan kohtaan ja sanoi (ilmeisesti alaisen 6.9.2005 nauhoittamassa puhelinkeskustelussa) :

”Tämä alkaa jo olla liian paksua, että sinä menet ottamaan kantaa tulenpalaviin poliittisiin kysymyksiin. Tähän on reagoitu korkealta poliittiselta tasolta, että suojelupoliisin pikkuvirkamies on ottanut tällaisen kannan”

”Sinä et ota mitään kantaa Naton ja terrorismin torjunnan suhteisiin koska se ei sinulle kuulu. Se on viraston päällikön ja ehkä sitäkin yläpuolella olevien henkilöitten asia. Jos tämä lausunto leviää tämmöisenä niin kuin on levinnyt, sinähän olet munannut raskaimman jälkeen”

Keskustelun aikana ulkomailla oleva Nevala mainitsee nauhalla useasti Kataisen nimen ja kertoo tämän kovasta syytöksestä.

”Minuun on otettu yhteyttä ja tiedät kuka henkilö on kyseessä. Ei mikä tahansa henkilö, vaan oppositiopuolueen puheenjohtaja, joka syyttää nyt minua että .. on minun asiallani pantu suistamaan hänet puheenjohtajan tehtävästä.”

”Jos sinä olet tämän sanonut niin tuota sinähän toivottavasti pystyt nyt tajuamaan viimeistään minkälaiseen rakoon sinä olet saattanut viraston päällikön”

Nauhalta paljastuu myös sellainen yksityiskohta, että Nevala luottaa poliitikkona toimivan  Kataisen sanaan enemmän kuin virkavelvollisuuden velvoittaman alaisensa sanaan.

”En mä nyt usko että kokoomuksen puheenjohtaja lähtee ihan semmoisella tiedolla liikkeelle joka ei pidä paikkaansa, vaan tällä hetkellä minä uskon .. valitettavasti enemmän Kataista kuin sinua.”

”Onhan se aivan ennenkuulumatonta että pikkuvirkamies, joka sinä kuitenkin olet ja me kaikki olemme sitä jossakin määrin niin sinä menet ottamaan kantaa Naton ja terrorismin väliseen suhteeseen. Jos et sinä ymmärrä, että se on tulenarka poliittinen kysymys Suomessa niin kuten sanottu, joudun totemaan, että sinä olet väärällä paikalla”

Nevala kielsi tässä yhteydessä alaisenaan toimineelta virkamieheltä kaikki lausunnot. Nelosen uutisten mukaan Katainen lähestyi omaa sydäntänsä ja agendaansa  lähellä olleessa Nato-asiassa henkilökohtaisesti myös ryöpytyksen kohteeksi joutunutta virkamiestä – unohtaen asemansa poliitikkona ja suomalaiseen virantoimitukseen kuuluvan virkatien.

Tänään Brysseliin Ecofin-kokoukseen lentänyt Katainen oli (vähemmän yllättäen) täysin haluton kommentoimaan käymiään Nato-keskusteluja.

Tämä  on oikeastaan vain looginen jatko viime aikoina vähän sieltä jos täältä hiljalleen tihkuneille tiedoille suomalaisen yhteiskunnan päättäjien korruptoituneisuudesta ja tiettyjen virastojen ja virkamiesten lammasmaisesta alistumisesta poliittisen vääryyden ja tarkoituksenmukaisuuden vankkurien vetojuhdiksi.

Kun valtakunnan turvallisuudesta vastaavan keskusviraston päällikkö kyseenalaistaa ammattilaiseksi katsottavan (ja virkavelvollisuuden sitoman) alaisensa näkemykset ja  nostaa jonkun puoluejohtajaksi päässeen poliitikon poliittiset ambitiot niiden yli, ollaan kaukana kansanvaltaisesta ja rehellisestä hallintokulttuurista.

Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa lähtökohdan tulisi olla  se, että kansalainen saa luotettavaa ja puolueetonta informaatiota kaikkien virkamiesten taholta. Ei se, että jokin poliittinen ryhmä käyttää valtion salaista poliisia omien tavoitteidensa ajamiseen.

Tällä toiminnalla Katainen on astunut ulos kansanvaltaisuudesta ja on näköjään  matkalla kohti tyranniaa. Samaan aikaan valtion salainen poliisi on kastroinut itsensä ja ripustautunut ihan itse kulloisenkin poliittisen eturyhmän marionetiksi.

Tästä kehityskulusta on olemassa riittävä määrä varoittavia esimerkkejä pitkin aikoja ja maailmaa . Viimeisin tuollaisen toiminnan kulminaatio kuopattiin virallisesti 1991, mutta sen perilliset ovat hyvinkin voimissaan samassa Venäjän maassa – väittää Katainen sitten ihan mitä tahansa.

Tämä uutinen asettaa myös täysin uuteen valoon Supon (keskustalaista) Alpo Rusia vastaan käynnistämän maanpetostutkinnan ja sen jälkimainingit.  Se herättää paljon uusia kysymyksiä.

Tuliko Rusista poliittinen valapatto jo silloin, kun hän asettui (SDP:n ehdokkaana valitun) presidentti Martti Ahtisaaren avustajaksi?

Vaikuttiko tähän tutkinnan käynnistymiseen SDP:n putoaminen oppositioon?

Pystyikö kokoomus vaikuttamaan asioihin vahvemmin oppositiosta, kuin SDP ja keskusta hallitusvastuusta käsin?

Eikö keskustalainen poliittinen eliitti halunnut enää suojella Rusia?

Tuliko Rusista sopiva uhrilammas?

Mikä on todellisuus virallisen informaation takana?

Kuinka paljon valtapuolueet nokittelevat näennäisesti toisiaan,mutta sopivat saaliinjaosta kabineteissa?

… ja niin edelleen…

Ehkä huolestuttavimpana  herää kuitenkin kysymys siitä, kuinka vahva on Kataisen todellinen  asema vallan kulisseissa ja mitä hän saattaakaan saada aikaiseksi mahdollisena seuraavan hallituksen pääministerinä?

Se  (unohtamatta koko nykyistä parlamentarismiin kuin home kasvanutta poliittista korruptiotamme) on todella huolestuttavaa. Sekä yksityisen kansalaisen, että koko yhteiskuntamme kannalta katseltuna.

Lähteet: HS, Nelonen, SS, YLE

 

”Onhan meillä varaa” – vuorossa Kreikka

Moni meistä varmaan muistaa uudenvuoden 2002? Tuolloin kansallisen yleisradioyhtiömme televisiolähetyksissä hehkutettiin euroalueen valuutanvaihdosta ja sitä kuinka Suomi ja Kreikka olivat ensimmäiset maat, jotka ottivat uuden valuutan käyttöön.

Tuolloin toimittajat tuntuivat autuaasti unohtaneen sen, että Kreikan pääseminen yhteisvaluuttaan mukaan oli lähinnä siinä ja siinä – johtuen maan holtittomasta julkisesta rahankäytöstä ja budjetin huolestuttavasta alijäämäisyydestä. Itse asiassa kukaan ei tuntunut muistavan myöskään sitä, että Kreikka oli viimeinen maa, joka sai luvan (vuotta myöhemmin kuin muut) liittyä vuonna 2001 euroalueeseen. Tuolloinkin kriittisten puheenvuorojen säestämänä.

Kun euroaluetta alettiin aikoinaan muodostamaan, kyseessä oli suhteellisen kunniahimoinen ja pitkäkestoinen projekti. 1990-luvun alussa (Neuvostoliiton romahduksen aikoihin) oli tultu tilanteeseen, jossa yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta.

Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n, ensimmäisen vaiheen lasketaan käynnistyneen vuoden 1990 puolivälistä alkaen. Tuolloin kansallinen kansanvalta oli saatu alistettua silloisen EY:n alueella pienen oligarkkien joukon tahdon alle ja näin myös oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet.

1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut kansainvälisesti levoton aika kuitenkin lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan. Unionissa ajateltiin idealistisesti, että monen maan yhteinen raha mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva.

Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta. Tuolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat myös tuolloin. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro.

Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä ja peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan muuntokertoimeksi. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla.

Eurosta tehtiin – tulevaisuuteen sokeasti luottaen – varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen.

Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n. EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa yhdessätoista maassa. Käteisvaluuttana euro tuli käyttöön 1.1.2002. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti maaliskuun alkuun 2002.

Nyt tämä uusi, uljas valuutta alkaa olemaan sitten tiensä päässä. Eräs historiaan kirjattavista syypäistä kokeilun epäonnistumiseen on Kreikan hallitus.

Kukaan ei varmaankaan ole välttynyt huomaamasta sitä, miten Kreikan hallinto on itsensä tuohon taloudelliseen tilaan ajanut – ja jatkanut kaikista kauniista lupauksista huolimatta holtitonta talouspolitiikkaansa. Kreikka on elänyt kuin pellossa.

Esimerkkejä tästä edesvastuuttomuudesta on lukuisia ja ne ovat lähinnä käsittämättömiä. Uutistoimisto Reuters listasi eriskummallisimpia menoeriä, joiden takia Suomikin joutuu nyt maata tukemaan.

Bonuksia työpaikalle saapumisesta

Valtion palveluksessa olevat kreikkalaiset voivat saada jopa 1300 euroa palkanlisää erilaisista bonuksista. Virkamiehille on maksettu esimerkiksi lisiä siitä, että he käyttävät tietokonetta. Bonuksia tulee myös, jos ilmestyy ajoissa työpaikalle tai osaa edes yhtä vierasta kieltä. Lisäksi kreikkalaiset metsurit voivat saada ulkotyölisää.

Vuodessa 14 kuukauden palkka

Kaikki julkisella sektorilla työskentelevät saavat vuodessa 14 kuukauden palkan. Tällä on pyritty pitämään keskimääräiset kuukausipalkat ja eläkkeet pienempinä. Ylimääräinen puolen kuun palkka maksetaan pääsiäisenä ja toinen puolikas kesällä.

Virkamiehet saavat jouluna ylimääräisen kuukausipalkan. Vastaavasti joulun aikoihin esimerkiksi taksit, parturit ja ravintolat saavat laskuttaa asiakkailta normaalia enemmän ”joululahjana”. Bonuksista on nyt leikattu 12 prosenttia.

Kuolleiden eläkkeet maksetaan sukulaisille

Virkamiesten naimattomat tai eronneet tyttäret saavat nostaa isiensä eläkettä sen jälkeen kun isät ovat kuolleet. Tästä edusta on nauttinut capital.gr-verkkosivujen mukaan noin 40000 naista, ja siihen kuluu valtion varoja 550 miljoonaa euroa vuodessa. Laskujen mukaan kreikkalaisten eläkkeisiin kuluisi tätä menoa 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun EU-maiden keskiarvo on kolme prosenttia.

Virkamiehiä ei voi erottaa, eläkkeelle 50-vuotiaana

Virkamiehiä ei voi lain mukaan erottaa, mutta he ovat oikeutettuja eläkkeeseen 50-vuotiaina. Hallitus on jo luvannut nostaa eläkeikää.

Tyhjänpäiväiset komiteat

Sadat valtion nimittämät komiteat ovat palkanneet työntekijöitä, vaikka ei ole selvää, mitä komiteat ylipäänsä tekevät. Valtio on ylläpitänyt esimerkiksi Kopaisjärveä hoitavaa komiteaa, vaikka järvi on kuivunut jo 1930-luvulla.

Kreikkalaislehtien arvioiden mukaan komiteat työllistävät 10000 ihmistä, ja niihin palaa 220 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus on luvannut lakkauttaa ainakin 200 hyödytöntä komiteaa.

Puolustusmenot toista Nato-maata vastaan

Kreikan armeija nieli viime vuonna 14 miljardia euroa eli kuusi prosenttia maan bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi yli EU-keskiarvon. Perusteena on kiristyneet suhteet Turkkiin, vaikka molemmat ovat Nato-maita. Lisäksi asemenojen sijaan hallintokuluihin ja palkkoihin menee summasta peräti 80 prosenttia

Velkainen valtionyhtiö tarjosi ilmaisia lentoja

Työmarkkinajärjestöt estivät vuosikymmenien ajan hallitusta myymästä velkaantuneen lentoyhtiön Olympic Airwaysin. Lentoyhtiö teki miljoonatappiot joka vuosi, mutta tarjosi työntekijöille avokätisiä etuuksia. Esimerkiksi työntekijöiden perheet saivat lennellä ilmaiseksi ympäri maailmaa. Valtio maksoi velat, vaikka samaan aikaan yksityiset yhtiöt lensivät samoja reittejä halvemmalla.

Yhtiö myytiin 2008, mutta sitä ennen työntekijöille maksettiin irtisanomisista, tai heidät palkattiin muihin tehtäviin.

Kiitokseksi tästä holtittomasta taloudenpidosta, muut euroalueen jäsenvaltiot ovat päättäneet tukea Kreikkaa lahjoittamalla tähän Kankkulan kaivoon (nimellisesti lainan muodossa) yli 80 miljardia euroa.

Kun tarkastelee omien päättäjiemme  (ja virkamiestemme) tähän asiaan liittyviä kommentteja, niin  ei voi muuta kuin ihmetellä.

Ensimmäisenä tässä täytyy tietysti huomioida (poliittisen broilerin pätevyydellä toimeensa nimitetyn ja sitä hoitavan) Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen naiivi lausahdus. Liikanen totesi YLE:n aamuohjelmassa, että Kreikan valtiolle annettavaan lainaan liittyvä riski on vähäinen. Liikanen sanoi myös, että Kreikka maksaa lainan ”aika varmasti” takaisin.

Kuka uskoo tähän? Minä en.

Toisaalta kansankoulunopettajan pätevyydellä puolestaan valtionvarainministeriötä luotsaava valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok) löysi päivässä muutenkin ylivelkaantuneesta valtiontaloudestamme 1,48 miljardia heitettäväksi tuohon Moolokin kitaan. Hän oli myös varma siitä, että eduskunta antaa tuon rahan tuosta noin vaan. Tämä lahjoitus tarkoittaa tässä (talouskriisin alkuvaiheessa) noin 300 euroa per jokainen suomalainen.

Sokerina pohjalla on (rehellisyytensä ja pätevyytensä useasti  kuluneen hallituskauden aikana esitellyt) pääministerimme Matti Vanhanen. Hän totesi Kataisen säestämänä, ettei vaihtoehtoja ole: Kreikan tukemisella estetään kriisin leviäminen muualle Eurooppaan ja puolustetaan näin omaa lamasta toipuvaa maata.

Velan ottamisella vähennetään velkaantumista?

Talouskriisi on tosin vielä alkuvaiheessa – todellakin. Nimittäin nyt näyttää siltä, että myös Espanja, Portugali ja Italia ovat ajautumassa konkurssin partaalle. Tämä tarkoittaisi monikymmenkertaisia taloudellisia satsauksia näiden maiden edesvastuuttoman talouden pönkittämiseen – ja kestämätöntä kasvavaa taloudellista rasitusta (yhä pienenevän) suomalaisen veronmaksajajoukon niskaan.

Silläkin uhkalla, että joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) tulee kommentoimaan avun välttämättömyyttä ja euron uskontoon verrattavaa institutionaalista olemusta tähän kirjoitukseen, väitän tässä ja nyt kuitenkin, että yksinkertaisin, halvin ja fiksuin tie olisi erota koko rahaliitosta.

Vaikka kriisin suurin syypää ei ole se kuka pyytää (Kreikka) vaan se joka maksaa, niin en usko sellaisen toiminnan järkevyyteen jossa maksaja vaihdetaan ahneista ja moraalittomista sijoittajista yleiseurooppalaisiin veronmaksajiin. Meillä on edellisen laman seurauksena kokemusta siitä, kuinka konkurssikypsät ja edesvastuuttomat yritykset (pankit) nostettiin veronmaksajien subventoimilla rahoilla jaloilleen – ja myytiin pilkkahintaan sen jälkeen (ulkomaalaisille ) sijoittajille. ja näin tulee käymään tässäkin leikissä, tosin jaloilleen nouseminen ei ole ollenkaan varmaa.

Kaksinaismoralismin väkevimpänä ilmentymänä näyttäisi tämänkertaisen varallisuudensiirtoleikin alkuvaiheessa olevan se, että nimenomaan Saksan ja Ranskan pankit ja sijoittajat näyttävät olleen Kreikan valtion suurlainottajia.

Julkisuudessa on hieman sivuun jäänyt se, että juuri näiden maiden sijoittajat ovat holtittomasti rahoittaneet Kreikkaa (euroaikana) sadoilla miljardeilla euroilla. Nähtäväksi vielä jää, kuinka syvälle näiden sormeaan virallisesti Kreikan suuntaan heiluttavien maiden hallitukset ovat sotkeutuneet kriisin luomiseen ja ylläpitoon.

Joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) voi tietysti olla sitä mieltä, että jos nämä lainat joudutaan mitätöimään, se uhkaa Euroopan talousalueen taloutta. Ensisijaisesti syöksykierre kohdistuu kuitenkin (vielä) tässä tapauksessa rahalaitoksiin ja sijoittajiin.

So?

Liiketoiminta on liiketoimintaa ja sen sääntöjen pitää vapaassa markkinataloudessa koskea kaikkia tasapuolisesti. Ei voi olla mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, että eurooppalaisten veronmaksajien varoja siirretään tilanteen aiheuttaneiden spekulanttien ja riskirahoittajien taskuun. Riskin pitää realisoitua juuri sinne mihin se kuuluukin – itsekkäisiin sijoittajiin sekä kasvottomaan ja isänmaattomaan kapitalismiin.

Lähteet: Reuters, HS, IS, AL, EU, VM, YLE

Jk:  Tuo Kreikan valtiollinen lentoyhtiö oli muuten jo aikaisemminkin EU:n suurennuslasin alla. Joulukuussa 2002 (siis noin vuosi sen jälkeen kun euro muuttui käteisvaluutaksi) EU-komissio vaati Olympic Airwaysin maksavan takaisin Kreikan hallitukselle 194 miljoonaa euroa laitonta valtionapua, jota se oli saanut talousvaikeuksiinsa. Tuolloisen komissaarin, Loyola de Palacion, mukaan tuki oli komission selvitysten perusteella vaikeuttanut kilpailijoiden asemaa markkinoilla.

Palacio ilmoitti tuolloin, että nyt on Kreikan hallituksen aika vastata teoistaan.

… vaan miten sitten kävikään?

 

Ulkopuolinen ulkoministeri

EU:n Suomi nimisen provinssin kuvernööri Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on julkaisuttanut päivän Pravdassa Helsingin Sanomissa käskykirjeen haastattelun hallintoalamaisilleen äänestäjilleen.

Otsikolla Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta julkaistu manifesti haastattelu antaa varsin selvän kuvan kyseisen herran ajatusmaailmasta ja olemuksesta.

Stubbin näkemyksen mukaan kriitikoiden hallitsema maahanmuuttokeskustelu on muuttunut vastenmieliseksi. Hänen mielestäään turvapaikanhakijoiden yhdistäminen sosiaaliturvan väärinkäytöksiin on pölhöpopulismia.

Stubbin sanoma tiivistyy siihen ilmoitukseen, jossa hän kertoo tehneensä meidän hallintoalamaisten puolesta päätöksen siitä, että Suomen pitää olla kansainvälinen ja monikulttuurinen.

Eipä mitään uutta Suomenkaan auringon alla. Kun hallitsija kertoo sen, miten kansan pitää ajatella ja toimia, olemme lähempänä 100 vuotta sitten ollutta olotilaa.

Suomen tasavalta ja siihen liitetty kansanvaltaisuus valuu askel askeleelta kohti Suomen suurruhtinaskuntaa. Euroeliitti on korvannut tsaarin, mutta muuten meno on kovin tuttua tässä maassa.

Stubbin mukaan Suomessa vellova maahanmuuttokeskustelu on kääntynyt pahasti vinksalleen.

”Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia . Se on hyvin vastenmielistä”

Rasismin nykyiseen inflaation syömään ja laajennettuun käsitteeseen on mahdotonta ottaa objektiivista kantaa – kuvaukseksi riittänee se, että jos nykytulkinnan mukaan ei ole ihmisrotuja, ei voi olla rotuvihaakaan (rasismia).

Aito nationalismi on kaunis asia. Ilman sitä Alexander Stubbiakaan tuskin olisi olemassa nykyisenkaltaisena hahmona – kysykää vaikka virolaisilta. Stubb sotkee (mahdollisesti tahallaan) nationalismin ja imperialismin käsitteet –  suomalaisen kansallisvaltion puolustamiseen liittyvä nationalismi on Stubbin edustaman (Euroopan Unioni) suurvaltaimperialismin vastakohta. Näin tarkasteltuna Stubbin toimiminen Suomen ulkoministerinä on enemmän kuin huolestuttava asia (palaan tähän vielä kirjoituksen lopussa).

Todellisen nationalismin on määritellyt erinomaisesti Viron presidentti (itsekin pakolaisvanhempien lapsena Tukholmassa syntynyt) Toomas Hendrik Ilves sanoessaan, kun suurten kansojen edustajat puhuvat “pahasta nationalismista”, en voi ottaa heitä vakavasti. He eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa oman kielensä ja kulttuurinsa menettäminen.

Luonnolle puolestaan on ominaista vahva nepotismi – oman suosiminen ja  vieraan hylkiminen. Ilman tätä ominaisuutta emo hylkäisi pentunsa eikä mitään yhteistä olisi saatu aikaan ihmiskunnankaan historiassa. Näin ollen ksenofobia kuuluu myös ihmisluontoon olennaisena osana. Tämä ei ole mikään suomalaisten erityinen geneettinen ominaisuus.

Populismi puolestaan on osoittanut käyttökelpoisuutensa vastustajan aliarviomisessa ja leimaamissa.  Stubbin käyttämä sana pölhöpopulismi on erinomainen taikasana, jolla voidaan kuitata kaikki vastapuolen kommentit – kuten sanalla rasistikin.

Kuten jo todettiin, Stubb on antanut julistuksensa tämän haastattelun aivan  omasta aloitteestaan. Aihe on lähellä sydäntäni, Stubb perustelee ministerisalkkunsa ulkopuolisen aiheen kommentointia.

”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.”

Stubb hehkuttaa monikulttuurisuuden rikkautta ja kansainvälisyyden ihanuutta. Kuitenkin hän väittää tuossa julistuksessaan, että myös maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää puhua avoimesti.

”Ongelmia on kaksi: suomalaisella yhteiskunnalla on vaikeuksia asenteellisella tasolla ottaa maahanmuuttajia vastaan. Toisaalta suomalaisella järjestelmällä on ollut huono valmius ottaa turvapaikanhakijoita, kun niiden määrä on niin voimakkaasti kasvanut. Näihin epäkohtiin meidän pitää puuttua.”

Vaikea yhtälö – kansan alistaminen päättäjien mielipiteelle ja taloudellisen vaurauden luominen teollisuuden itse ulosliputtaneessa, yli varojensa eläneessä ja laman kourissa kituvassa maassa.

Mieleni tekisi kysyä Stubbilta, että mikä on sitten hänen mielestään  ratkaisu tähän hänen esittämäänsä kysymykseen? Miten mr. Stubb aikoo puuttua näihin epäkohtiin?

Hiljentämällä toisinajattelijat ja/tai vaihtamalla kansan nöyrempään ja halvemmalla töitä tekevään uuteen kansaan ja lisäämällä puolue- ja ministeritoverinsa Jyrki Kataisen malliin Suomen valtionvelkaa?

Ja ajamalla loppupeleissä näin Suomikin selvitystilaan ja EU:n todelliseksi provinssiksi –  Kreikan tapaan.

Stubb myöntää, että Suomi on ollut liian houkutteleva kohde turvapaikanhakijoille.

”Siihen on yritetty hallituskauden aikana puuttua.”

Helmikuussa turvapaikanhakijoiden toimeentuloturvan perusosaa leikattiin ja osa tuesta annetaan elintarvikkeina. Myös hakemusten käsittelyä on nopeutettu.

Ja höpö, höpö. Juuri tämän hallituksen aikana Suomen houkuttelevuus on lisääntynyt –  juurikin hallituksen toimenpiteistä johtuen. Aivan päinvastoin kuin mitä Stubb möläytti suustaan.

Jokainen joka on seurannut uutisia tietää, että nykyisessä halölituksessa on maamme ensimmäinen maahanmuuttoministeri ja sen, että nykyisen hallituksen aiknan eduskuntaa käytettiin kumileimasimena – houkuttelevuutta lisäävän – uuden ulkomaalaislain läpijyräämisessä.

Stubb on ilmeisesti ollut niin pitkään kepulaisten kanssa hallituksessa, että hänkin puhuu niin totta kuin voi…

Oli tässä puheenvuorossa toki sentään jotain hyvääkin. Hallituksessa on viimeinkin huomattu, että hallintoalamaisia kansalaisia kiihdyttää se, että Suomeen tulee paljon turvapaikanhakijoita Bulgariasta ja Romaniasta (jotka molemmat ovat EU-maita ja lähtökohtaisesti turvallisia). Hallitus aikookin poistaa toimeentulotuen myös EU-maista tulevilta turvapaikanhakijoilta.

”Maahanmuuton pitää tuntua oikeudenmukaiselta. Sen pitää olla oikeudenmukaista sitä henkilöä kohtaan, joka tulee. Mutta myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka tämän ylläpitävät ja maksavat tämän järjestelmän. Eli me suomalaiset.”

Eli me suomalaiset ? Jassoo, tästä me suomalaiset käsitteestä voidaan toki esittää toisenlaisiakin näkemyksiä…

Stubbin suomalaisuus on varsin erilaista kuin normivirtasen suomalaisuus. Enemmänkin Stubb edustaa tämän uuden ajan uljasta euroeliittiä.

Alexander Stubb on käynyt koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä. Stubb on sotilasarvoltaan korpraali.

Varusmiespalveluksen jälkeen hän suoritti valtio-opin perustutkinnon (BA) Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä jatko-opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja Bruggen College of Europessa, jossa hän on myös vieraileva professori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi London School of Economicsissa vuonna 1999.Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Aikaisemmin Stubb on toiminut erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä, jossa hän vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Vuosina 2001–2003 Stubb oli Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja. Lisäksi hän on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana. Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita.

Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta. Stubb asui Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.^[22]

Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia.

Kun katsoo Stubbia tämän todellisuuden valossa, niin ymmärtää helpommin sen, miksi Stubbin käsitykset ovat ristivedossa ns.yleisen mielipiteen kanssa. Stubbin monikulttuurisuus on eliitin monikulttuurisuutta – siihen eivät kuulu jonottamiset julkisissa palvelulaitoksissa tai kulttuurikonfliktit naapurustossa.

Stubb myöntää myös sen, että ristivetoa on myös maahanmuuttokysymyksissä Kokoomuksen sisällä . Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtajan Wille Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden korostaminen on väärin. Rydmanin mukaan kiintiöpakolaisten ottamisesta pitäisi luopua.

Stubb tyrmää Rydmanin ajatukset täysin ja kuittaa ne totuttuun tyyliin sanomalla, että joka puolueessa on rydmaneja. Heidän ajatuksillaan ei ole mitään tekemistä kokoomuksen maahanmuuttolinjan kanssa. Ei mitään.

Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, kuinka paljon kannatusta Rydmanin ajamalla tiukalla linjalla on todellisuudessa kokoomuksessa.

”Uskon ja toivon, että mahdollisimman vähän. Ehkä promillen verran.”

Toivottavasti ulkopuolinen ulkoministerimme ei tule putoamaan kovin lujaa ja korkealta kun paska osuu tuulettimeen tulevaisuudessa…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, UM

 

Hyvästit hyvinvointivaltiolle?

Eilen putkahti viimein julkisuuteen se uutinen, jota (ainakin jotkut meistä) ovat odottaneet (kaiken tähän mennessä ryssineen) valtionjohdon viimeinkin tunnustavan julkisesti.

Vastoin valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) ilmoituksia siitä, että meillä on varaa, (rikostutkinnan kohteena oleva) pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti  maanantai-iltana virka-asunnossaan Kesärannassa:

”Suomalaisille annetun hyvinvointilupauksen toteuttamiseen ei ole rahaa”

Tämä asia on ollut  – aika hyvin ja aika pitkään – kansalaisten tietoisuudessa ja tajunnassa, mutta ilmeisesti poliittinen kulttuuri on aidosti muuttumassa siihen, että poliitikonkin pitää jossain vaiheessa luopua ”ei”-mantran julistamisesta.

Toisaalta Vanhanen lopettelee uraansa politiikassa samalla tavalla kuin hän on sitä  toteuttanutkin – siirtämällä vastuun omista toimistaan Suomen kansalle ja seuraajalleen sekä irtisanoutumalla aikaisemmista puheistaan ja lupauksistaan.

Media kertoi siis eilen, että Suomen julkinen talous on ajautumassa umpikujaan.  Suomessa on aloitettava mittava sopeutusohjelma, kertoo valtiovarainministeriön tuore raportti. Tässä yhteydessä termi julkinen talous tarkoittaa valtiota, kuntia ja erilaisia sosiaaliturvarahastoja (esimerkiksi eläkeyhtiöiden hallussa olevia eläkerahastoja).

Julkisen talouden kestävyysvaje on jo 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaje on uhannut aiempienkin tietojen mukaan, mutta nykyinen  talouskriisi – ja sen aikana hallituksen suruton velanotto –   on pahentanut tilannetta.

Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon pitäisi löytää säästöjä tai lisätuloja, jotta raha riittäisi tulevaisuudessakin esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen pyörittämiseen ja eläkkeiden maksamiseen.

Vanhasen hallituksen tyylin  koreografisesti sopien, tämä sopeutusohjelma alkaa heti ensi vaalikaudella eli kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Eli Vanhasen hallitus mätkäyttää seuraavan hallituksen persauksilleen jäähän – kerien tai ilman.

Ministeriön raportin laatinut ylijohtaja Jukka Pekkarinen laskee, että sopeutus vie koko vuosikymmenen eli kaksi vaalikautta. Taloutta pitäisi joka vuosi vahvistaa 1,5 miljardilla eurolla. Pekkarinen korostaa sitä, että toimien pitää tulla pian. Käytännössä se tarkoittaa leikkauslistoja ja veronkorotuksia.

Vanhanen on (tyylilleen aina uskollisena) ilmoittanut puolestaan, ettei menoleikkauksia tarvita, vaan muut keinot riittävät.

Tämän (kauan tiedossa olleen) vajeen paikkaaminen pelkästään tuloveronkorotuksilla,  tarkoittaisi nykyisten tuloverotuottojen kaksinkertaistamista. Se taas tarkoittaisi nykyisen taloudellisen taantuman aikana sitä, että ne joilla vielä on tuloverotettavia töitä, läkähtyisivät ennätysmäisen verotaakan alle.

Vasemmiston näkemyksen mukaan, verojen nostaminen on aina paikallaan ja heidän mielestään paljon lisätuloja olisi saatavissa esimerkiksi poistamalla verotuet eli erilaiset verovähennysoikeudet. Verotukien poistamisen  merkitys olisi valtion budjetissa noin 13 miljardia , joten (vasemmistolaisen näkökulman mukaan) yksin niiden poistaminen täyttäisi kestävyysvajeen.

Jos koko vaje haluttaisiin puolestaan (libertalistien toiveiden mukaan)  täyttää pelkillä menoihin kohdistuvilla leikkauksilla, se tarkoittaisi julkisten menojen leikkaamista 11 prosentilla. Pelkästään valtion rahoista otettuna se tarkoittaisi neljäsosaa valtion budjetista.

Konsensukseen perustuvassa yhteiskunnassa talouden tasapainotukseen (l.konsensuspolitiikalla itseaiheutetun tuhon korjaamiseen) käytetään kuitenkin  useita erilaisia keinoja.

Tässä on jälleen kerran nähtävissä sekä perinteisen vasemmiston, että uuslibertalistien ajattelumaailmojen suurimmat sokeat pisteet.

Vasemmistolla on edelleen se  ikuinen ja sokea usko veronkorotusten autuaaksi tekevään voimaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastusrenkaana – huomioimatta verotuksen kiristämisen aiheuttamia muita vaikutuksia.

Huomattavimpia nykyisiä  verotukia ovat ansiotulovähennys sekä laskennallinen asuntotulo. Nämä poistamalla saadaan kyllä budjetti tasapainoon, mutta seurauksena on ihmisten elämän kurjistaminen entisestään ja pakkohuutokauppojen esiin vyöry – kun asuntovelalliset eivät pysty enää huolehtimaan velvoitteistaan.

Kun tähän lisätään vielä kokonaisveroasteen korottaminen ja nykyinen sosiaalipolitiikka, päädymme ilman kaavailtua maahanmuuttajavyöryäkin seuraavan vaalikauden aikana hyvinvointivaltion konkurssiin.

Kun veroaste nousee liian kireäksi, kukaan ei halua tehdä töitä (etenkään jos saman toimeentulon saa kotona makaamalla). Jos kukaan ei tee töitä, kassassa ei ole rahaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaisten (ajattelemattomien) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Toisaalta nämä libertalistit ovat supistuksiin ja hyvinvoinnin romuttamiseen (kuin pässi suuriin sarviinsa) uskova ja itsekeskeistä talouskasvumantraa kiljuva minä-minulle-kaikki-ja-heti-heimo.

Jos lakkautamme kaiken hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvan ja siirrymme ns. yövartijayhteiskuntaan, siirrymme hetken päästä anarkiaan ja yhteiskunnan menot (eli tuossa yhteisössä ainoastaan yksityisen omaisuuden valvontaan kuluvat) kasvavat hetkessä yli yhdenvertaisuuteen perustuvan yhteiskunnan rauhallisena pitävien välttämättömien menojen.

Tällaiseen yhteiskuntaan liittyy myös (vääjäämättä ja  jossain vaiheessa), joko yhteiskunnan vähäosaisten alistaminen puoliorjuuteen tai näiden korvaaminen yhteiskunnan ulkopuolelta tuodulla vierastyövoimalla.

(Sivuhuomiona; se mitä en ymmärrä, että miksi miksi jotkut libertalistit ovat maahanmuuttokriittisiä?. Etenkin jos suomalainen kansallisvaltio, oma kansa, kulttuuri, traditiot, käytöstavat ja kaikki siihen muuten liittyvä ei kiinnosta pätkääkään?

Onko näiden (nimeltä mainitsemattomien) ihmisten maahanmuuttokritiikin syy (jos he eivät noita asioita tunnusta) ksenofobia vai ihan aito rasismi?)

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaistenkaan (itsekkäiden) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Tämän ministeriön julkaiseman raportin luvuissa ei kuitenkaan ole laskettu erilaisten (todellisten) rakenteellisten uudistusten varaan.

Vastoin eräiden ns.suurien ajattelijoiden  näkemyksiä, todelliset uudistukset tarkoittavat työnteon kannattavuuden lisäämistä, väestönkasvuun liittyvästä odotteesta luopumisesta ja työperäisen maahanmuuton patoamista (omaan massatyöttömyyteen perustuen).

Työnteon kannattavuuden lisääminen olisi erinomaisen helppoa pelkillä veroteknisillä toimenpiteillä. Jos työtulon nollaveroprosentti (edes valtionverotuksessa) nostettaisiin 700-1000 euroon kuukaudessa, suurin osa tällä hetkellä aikaansa kannusteloukuissa viettävistä suomalaisista palautuisi todennäköisesti kiljuen työelämään. Tätä kautta menetetyt tuloveroeurot palautuisivat valtion kassaan kasvavan kulutuksen ja välillisten verojen kautta.

Köyhällä kun saattaisi olla useampikin akuutti hankinta edessään, kuin varakkaammalla ja ultrakuluttaneella kanssakansalaisella  – vaikka jollakin olisi seitsemän autoa, ei hän pysty ajamaan niistä kuin yhdellä kerrallaan.

Väestönkasvun rajoittaminen on myös eräs tärkeä rakenteellinen muutos. Vaikka sen vaikutukset ovatkin  hieman hitaammat, se on ekologisesti, työvoimapoliittisesti, teollisesti ja rakenteellisesti jossain vaiheessa elintärkeää Suomella ja suomalaisten tulevaisuudella.

Meidän pitäisi (niin äkkiä kuin mahdollista) luopua ajattelusta, jossa >5,3 miljoonaa asukasta nähdään Suomen elinehdoksi. Tällainen ajattelu johtaa itse asiassa täysin päinvastaiseen tulokseen – Suomen tuhoutumiseen sivistys-, kansallis- ja hyvinvointivaltiona.

Nykyinen yli viiden miljoonan ihmisen muodostama väestömme on pääasiassa sodan ja sitä seuranneiden  ns.suurten ikäluokkien syntymän  aiheuttama tilastollinen harha – jota on pahentanut täysin järjetön ulkomaalaispolitiikkamme ja EU:n jäsenyys.

Kun suuret ikäluokat siirtyvät noin 10-15 vuoden sisällä luonnollisella tavalla historiaan, Suomen väestön pitäisi antaa painua luonnolliseen määräänsä – noin 3,5 – 4 miljoonaan suomalaiseen. Siitä miten tästä mahdollisesta ylikäymisen ajasta selviydytään, jos työvoimapula tuleekin (johon en enää milloinkaan  suostu uskomaan tällä näytöllä), olen kertonut aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ehkä tärkein kaikista näistä toimenpiteistä on kuitenkin työperäisen maahanmuuton rajoittaminen. On täysin järjetöntä jakaa samaan aikaan suomalaisille yhteiskunnallisia tukia työttömyyden ajalta ja raahata maahan (usein alle minimipalkan ja – työehtojen työtä tekevää) ulkomaalaista työvoimaa. Tähänkin pystymme puuttumaan lainsäädännöllä (ja aktiivisilla toimilla), ilman että EU:lla olisi sanansijaa asiassa.

Puhumattakaan eräiden todellisuudeesta vieraantuneiden elitistien näkemyksistä siitä, että tällaisen ns.työperäisen maahanmuuttajan mukana pitäisi tuoda koko hänen sukunsa – rasittamaan jo muutenkin vinossa olevaa huoltosuhdettamme.

Lainaan tähän erään Kullervoblogin lukijan oivaltavaa kommenttia:

Kuka sitten elättää sen 500000 (Helsingin väestömäärän kokoisen lisäväestön sitä kuuluisaa työvoimapulaa odotellessa?

Kirjoitukseen linkitetyn (ilmeiasesti luotettavan) tilaston mukaan työllisiä oli vuoden 2009 joulukuussa 2 410 000. Kun koko väestö on 5 350 000 (nyt 5352332) ja siitä vähennetään tämä 2 410 000, tulokseksi saadaan 2 940 000.

Tästä päästään sellaiseen lukuun, tämän lyhyen laskutoimituksen 2 940 000 – 2 410 00 = jälkeen, kuin 530 000.

Meillä on nytkin yli puoli miljoonaa ruokittavaa enemmän kuin ruokkijoita. Tällaisen suunnitelman jälkeen pelkkä ns. vierastyövoima noataa ruokittavien määrän yli miljoonan.

Tämän kun kertoo vaimolla + kolmella lapsella + mummilla + ukilla eli kuudella luku onkin , lyhyen laskutoimituksen jälkeen 500000 x 6 =, 3 000 000.

Tähän 3 000 000 miljoonaan kun listään kotimainen elätettävä väestö 500 000, ollaan siinä tilanteessa, että huoltosuhteemme on muuttunut raskaasti negatiiviseksi.

Vai uskooko joku, että 2 400 000 ihmisen työllä voidaan elättää 3 500 000 työvoiman ulkopuolista ihmistä ja säilyttää siinä sivussa vielä hyvinvointiyhteiskunta?

Niinpä niin… Siinä muuten kysymys…

Puhumattakaan sitten humanitaarisesta maahanmuutosta. Nykyinen täysin hallitsematon humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvä politiikkamme tulee jouduttamaan (tällaisena jatkuessaan) hyvinvointivaltiomme romahdusta, etnisiä konflikteja, avointa rasismia ja yhteiskunnallisia väkivaltaisuuksia.

Minusta on aivan käsittämätöntä se, miten sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen voi leijua kaksi metriä maan pinnan yläpuolella. Miten hän voi kuvitella, että kieli- ja ammattitaidoton, lapsia kotona hoitava ja kulttuurinsa mahdollisesti alistama maahanmuuttajanainen voisi ”tienata” sosiaalisesti subventoiduilla tukirahoilla enemmän kuin 20 senttiä työtätekevän suomalaisen eurosta?

Maahanmuuttajanaiset ovat taloudellisesti hyvin heikossa asemassa. Siinä missä naisen euro on Suomessa 82 senttiä, maahanmuuttajanaisen euro on vain noin 20 senttiä, sanoo Etnisten suhteiden foorumin puheenjohtaja Ritva Viljanen.

Kuule Ritva, ei se ole 20 senttiä kummallisempi suomalisenkaan – miehen tai naisen – saama sosiaalinen tulonsiirto. Työ on työtä ja tulonsiirrot ovat tolonsiirtoja.

Koska muuten aloitat suomalaisen syrjäytyneen, köyhän tai työttömän puolesta puhumisen? Luulisi feministiä kiinnostava se, kuinka paljon Suomessa onkaan vielä sodan kärsineitä ja sotien jälkeen suomalaisen yhteiuskunnan ritvoille rakentaneita tyynejä ja hilmoja – ilman työeläkettä, pelkän kansaneläkkeen perusosan varassa kituuttaen?

(Kysymys oli retorinen. Tyyne ja Hilma ovat vääränvärisiä tai vääräuskoisia herättääkseen rouva kansliapäällikön mielenkiintoa.)

Kun lukee näitä ministeriöiden kommentteja tulee (kansalaisena) varsin skitsofreeninen olo. Eikä sisäministeriössä todellakaan tiedetä sitä, missä jamassa Suomi on. Luuleeko Viljanen, että rasistiset rahanjakotalkoot vieläkin jatkuva?

* * *

Niin… Minulla on muuten eräs muukin ihan vakava ehdotus säästötalkoisiin. Lakkautetaan parlamentarismi, poistetaan palkkalistoilta kaikki poliittiset virkamiehet ja palkataan näiden tilalle aitoja alojensa ammattilaisia.

Niin – ja alistetaan kaikki yhteiskunnalliset asiat (myös nimitykset) suoraan kansanäänestykseen. Ehkä siten saamme pelastettua jotain kansallisvaltiosta – sekä sen solidaarisuuteen perustuvasta hyvinvoinnista.

Ehkä saamme näin karsittua myös tarpeettomat rimpsut pois hyvinvointivaltion turvaverkosta.

Lähteet: VM, SM, UM, HS, STT, IL, Wikipedia

 

Kuka on syyllinen Sellon tapahtumiin?

Edes lomaileva suomalainen ei ole voinut välttyä vuodenvaihteen ikäviltä uutisilta.  Suomessa oleskellut kosovolainen albaani Ibrahim Shkupolli tappoi Espoossa viisi suomalaista, jonka jälkeen hän riisti hengen itseltään.

Surmatyöt hän aloitti kiduttaen viiltelemällä entisen naisystävänä hengiltä tämän asunnossa Leppävaarassa. Hän jatkoi verityötään tappamalla luvattomalla 9 mm:n pistoolilla naisen neljä työtoveria Prisman myymälässä, Sellon kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen hän ajoi kotiinsa Suvelaan, jossa hän pakeni maallista tuomiota itsemurhan kautta.

Kullervoblogin toimitus välittää syvimmän osanottonsa kaikille niille, joita tämä tragedia on koskenut. Samaan hengenvetoon täytyy myö todeta, että tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaikeimpia asioita Jokelan ja Kauhajoen lisäksi koko blogin historian aikana.

Lopputulos pitkän harkinnan jälkeen oli kuitenkin se, että vaikka tapauksesta on kirjoitettu paljon, jotain on jäänyt vielä kommentoimatta.

Asiasta on uutisoitu laajasti, joten lienee turha toistaa muualla kerrottuja faktoja muuten kuin lyhyesti lainaten.

Tässä kirjoituksessa ei kaivata Lahtista ja konekivääriä, vaan syyllisiä Sellon tapahtumiin.

Ibrahim Shkupolli on  pääsyyllinen näihin tapahtumiin – täysin ja henkilökohtaisesti, tietenkin.  Hän tappoi yhden ihmisen erityistä julmuutta osoittaen ja tämän tekonsa jälkeen hän murhasi kylmäverisesti neljä muuta ihmistä.

Shkupollilla oli hyvin viranomaisten tuntema aikaisempi rikostausta.

Hänet oli tuomittu 1990-luvulla Mikkelin käräjäoikeudessa  ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä. Tämän lisäksi Shkupolli oli samaisella 1990-luvulla useita kertoja tekemisessä poliisin kanssa.

Tuomiot jatkuivat 2000-luvulle tultaessa.

* Espoo 2003, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta
* Espoo 2004, käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelystä
* Vantaa 2006, käräjäoikeuden tuomio asuntoyhtiön oven lukon murtamisesta
* Helsinki 2007, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä
* 2008 Poliisin antama lähestymiskielto
* Huhtikuu 2009 Laajennettu lähestymiskielto Selloon ja Prismaan.
* Syksy 2009 Lähestymiskiellon rikkominen useita kertoja.

Kuollessaan Shkupollia epäiltiin myös uudemmista rikoksista
* Espoossa syyteharkinnassa kaksi eri petosta
* Espoossa syyteharkinnassa laiton uhkaus
* Espoossa syyteharkinnassa laitoman maahantulon järjestäminen.

Viimeisestä käytetään myös nimeä ihmiskauppa.

Näistäkään tapahtumista huolimatta Shkupollia ei saatu karkoitettua Suomesta – tosin hänelle ei myöskään annettu Suomen kansalaisuutta. Se tästä vielä oikeudenmukaisuuden irvikuvasta olisikin puuttunut

Maahanmuuttoviraston mukaan poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Shkupollia karkotettavaksi. Viraston mukaan tämä olisi tosin ollut turhaa, koska oleskeluluvalla Suomessa asunutta miestä ei olisi voitu hänen tekemiensä aiempien pikkurikosten perusteella karkottaa. Maastakarkotus onnistuu maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan vasta törkeiden rikosten perusteella.

Suomen lainsäädännön ja voimassaolevan tuomioistuinkäytännön mukaan karkottamisen edellytykset tuskin olisivat täyttyneet

Kyseisen viraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kertoo ja jatkaa:

Karkottamiseen joutuu törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joilla on ehdottomia vankeusrangaistuksia

Taskinen kertoo, että mikäli ulkomaalainen henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin Suomessa, tekee poliisi karkottamisesityksen maahanmuuttovirastolle. Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto arvioi karkotetaanko henkilö vai ei.

Poliisi puolestaan sanoo, että se ei halua tehdä (resurssipulaansa vedoten) turhaa työtä. Poliisin mukaan kyseinen maahanmuuttovirasto hylkää 90 % poliisin tekemistä karkotusesityksistä.

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 150 000 ulkomaalaista ja maasta karkoitetaan alle sata ulkomaalaista vuodessa.

Mitä laki siten sanoo? Millainen on sitten se kuuluisa törkeä rikos, jonka jälkeen maahanmuuttoviraston mielestä rikollinen maassaoleskelija voidaan karkottaa Suomesta?

Ulkomaalaislaki (jota tässäkin tapauksessa olisi pitänyt käyttää virantoimituksen pohjana ja perusteena) kertoo asiasta näin:

149 §

Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;

2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;

3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.

Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Eli – ulkomaalainen,  jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, voidaan karkottaa Suomesta.

Kun katsoo Shkupollin rikossaldoa, niin ensimmäinen johtopäätös on se, että hän oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.

Täten karkottamisen edellytykset olisivat täyttyneet – vastoin Taskisen kantaa – varsin selvästi hänen kohdallaan.

Kannattaa huomata myös sellainen seikka, että ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa Shkupollin kohdalla sitä, että Kosovon itsenäistyessä vuonna 2008, viranhaltijoilla olisi viimeistään ollut (virkavelvollisuuden lisäksi) mahdollisuus lähettää Shkupolli takaisin Kosovoon.

Tätä kaikkea vasten tarkasteltaessa on aika selvää, että maahanmuuttovirasto (ja etenkin sen ajama edesvastuuton maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka) on yksi tärkeimmistä osasyyllisistä näihin tapahtumiin.

Eikä oikeusministeri Tuija Braxin johtama tuomioistuinlaitoskaan ole täysin syytön.

Vaikka oikeudessa tulee epäselvissä asioissa tulkita vastaajan edun mukaisesti, niin Shkupollin kohdalla ei voida puhua mistään epäselvästä tapauksesta.

Ovatko oikeuslaitos ja maahanmuuttovirasto syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen vai on kyseessä työtapaturma, lienee makuasia. Tässä (ja ilmeisesti monessa muussakin tapauksessa) lakia on mitä todennäköisimmin tulkittu väärin – tuhoisin seurauksin.

Shkupollin tapauksessa hänen pitkäaikainen oleskelunsa ja henkilökohtaiset siteet Suomeen olisivat maahanmuuttoviraston mielestä painaneet kupissa.

Tärkeimpänä siteenä maahanmuuttovirasto on pitänyt Shkupollin murhaamaa tyttöystävää. Toisena siteenä kyseinen virasto on pitänyt Shkupolin Kosovosta Suomeen tuomaa alistettua vaimoa ja perhettä.

(Löytääkö kukaan tästä minkäänlaista logiikkaa?)

Eräs Kainuun Sanomien haastattelema kajaanilaisnainen muistaa Shkupollin röyhkeänä. Koska mies osasi ruotsia, hänen ajatuksensa eivät jääneet epäselviksi.

Hänen vaimonsa oli alistettu, ja hän oli usein täysin rahaton. Autoin häntä ja lapsia, joilla ei ollut ruokaa.

Shkupollin vaimo odotti Kajaanissa kolmatta lastaan.Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Mies jätti Kajaanissa suomen kielen kurssin kesken ja ilmoitti lähtevänsä Kosovon vapautusarmeijaan.

Nämäkö sitten ovat kiinteitä siteitä Suomeen. Sellaisia siteitä, joiden vuoksi Shkupollia ei olisi voitu karkottaa Suomesta?

Seuraavaksi epäiltyjen listalla tuleekin sitten eräs toinen viranomainen. Tämän viranomaisen ylipäällikkö syyllistyi rikokseen aikaisemman uransa aikana ja silti hänet potkittiin yhteiskunnan lainvalvonta- ja väkivaltakoneiston johtoon.

Kun katsoo seuraavaa videota ja tietää, että (sinänsä asiallista) moraalisaarnaa nuorisolle pitävä poliisiylijohtaja on itsekin tuomittu liikenteen vaarantamisesta, niin tulee sellainen tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – etenkin tämän Sellon tragediaan liittyvän  uutisen yhteydessä:

Suurin ongelma poliisia koskevassa asiassa on (suomalaisen hallintoalamaisen kannalta katsoen) se, että toki kansalainen voi valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta poliisi on luonut itsestään varsin varsin itsenäisen ja vallastaan pöhöttyneen mastodontin. Tämä taas on eräänä osasyynä viime aikojen ikäviin ampuma-aseisiin liittyviin ikäviin uutisiin.

Poliisi juoksee nyt (itsensä jälleen kerran täysin munattuaan) poliitikkojen helmoihin ja hakee apua sieltä. Normaalissa kansanvaltaisessa yhteisössä ei tulisi kuuloonkaan, että poliisi kaataa omat virheensä erittäin suuren lainkuuliaisen kansanosan niskaan.

Eli suomeksi – poliisin tekemät käsittämättömät lupa- ja operaatiovirheet yritetään hukuttaa laillisten aseenomistajien syyksi – ja samaan aikaan poliisi ihmettelee sitä, että sen  toimet tuottivatkin täysin halutusta poikkeavan lopputuloksen.

Jotenkin enemmän tai vähemmän skitsofreenista ajattelua edustaa poliisin (ja sisäministeriön) näkemys siitä, että laittomat aseet vähentyisivät kieltämällä laillinen aseenomistus. Ja se,että tämä tapaus liittyisi jotenkin lailliseen aseenomistukseen ja laillseen aseharrastukseen.

Todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa kävisi niin, ettän huomattava määrä aseita katoaisi – ja muuttuisi samalla laittomiksi. On typerää kuvitella aseiden kuitenkaan todellisuudessa katoavan Suomen kaltaisesta maasta hallitsijan mahtikäskyllä – se ei ole onnistunut aikaisemminkaan eikä se onnistu nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Samoin poliisin huolena oleva salametsästys saattaisi laajentua nykyisestä huomattavasti. Kun ase on laiton, niin voiko silloin metsästää enää laillisesti?

Kun luodaan yleistä oikeustajua vastaan olevaa lainsäädäntöä, pudotetaan myös lainrikkomiskynnystä.

(Toisaalta kun tietää, että yksityisaseiden holhoukseensaattaminen tai sosialisointi on eräs vasemmistön keppihevosista, niin ihmetyttää suuresti etteikö porvarienemmistöinen eduskunta saa näitä pula-ajan sosialisteja kuriin? Kaikki omaisuus on kuitenkin varmimmin hoidossa ja tallessa yksityisomistuksessa.)

Palataanpa kuitenkin takaisin  poliisiin – ja sen paniikkireaktioon. Poliisin komentoketju kaikissa viimeisten vuosikymmenten aikana sattuneissa kriiseissä (alkaen Mikkelin panttivankidraamasta 1986)on kerta kerran jälkeen osoittautunut heikoksi, olemattomaksi ja jopa täysin vastuuttomaksi.

Jokelan ja Kauhajoen verilöylyissä käsiaseen hallusapitoon oikeuttavan luvan (vastoin ohjeita tai varoituksia) myöntäneet poliisit eivät ole mitenkään (ainakaan moraalisesti) syyttömiä noihin tapahtumiin. Myös selkeät sekoilut toiminnassa, vastuuhenkilöiden puuttuminen ja rinnakkaisten järjestelmien (jotka hidastivat toimintaa, lamautuivat tai tekivät ristiriitaisia päätöksiä) keskinäinen toiminta eivät olleet varsinainen kukkanen poliisiorganisaation ja sen luotettavuuden hattuun.

Sellon verilöylyssä poliisi ei pystynyt eristämään aluetta, suorittamaan evakuointia, tiedottamaan asiallisesti, estämään kahta jälkimmäistä murhaa (Shkupolli pääsi ilman esteitä uudestaan Prismaan poistuttuaan sieltä jo kerran) eikä estämään tekijän liikkumista Suvelaan ja tämän itsemurhaa.

Jos miettii tämän vastuunpakoilun lisäksi myös poliisihallinnon tapaa syödä budjettiin kirjatut määrärahat jo vuoden kolmannella kvartaalilla loppuun – ja kerjätä sen jälkeen lisärahaa eduskunnalta – tuota tapaa liike-elämässä käyttäen johto saattaisi olla alle aikayksikön epäiltynä petoksesta.

Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että poliisin toimia tutkisi aidosti poliisin  ulkopuolinen (poliisivaltuuksin varustettu) erillinen viranomainen – sellainen jolla olisi munaa myös viedä poliisi käräjille saakka tarvittaessa.

Yksi ratkaisu olisi myös se, että tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset (poliisikin on siviili) alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Mutta epäiltyjen listalta löytyy vielä virkamiehiäkin suuremmista munauksista epäiltyjä tahoja. Virkamiehet noudattavat (tai heidän piäisi noudatta) lakeja ja asetuksia – tosin nykyään tulee vahva tunne siitä, että poliittinen ohjauskaan ei ole täysin olematonta.

Syyttävä sormi osoittaa myös poliitikkoja – yksin ja kokonaisena oligarkkisena ryhmänä. Poliitikot esittävät aloitteita lainsäädäntöön ja säätävät lakeja. Osa heistä johtaa ministereinä lakien toteuttamista – jokaisen meistä näkemin tuloksin.

Kun tämä monikulttuurihulluus aikanaan laantuu ja krapula iskee, siinä vaiheessa olisi syytä perustaa Suomeen totuuskomissio. Syyttömiä eivät ole nykyinen hallitus ja eduskunta eivätkä niiden edeltäjätkään.

Astrid Thors, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Anne Holmlund, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre, Liisa Hyssälä, Jan-Erik Enestam – ja monet muut. Suomen kansalla olisi oikeus kuulla puolueettoman tutkinnan jälkeen, ovatko poliitikkomme (ja poliittiset vrkamiehet)  hoitaneet yhteisiä asioitamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Unohtamatta demokratian ylikävellyttä Tarja Halosta ja hänen nimittämäänsä Ritva Viljasta.

Jokaisen itsenäiseen ajatteluun pystyvän kansalaisen nähtävissä on se, että maamme on matkalla kohti (monikulttuurista) helvettiä, jos poliittinen kulttuuri ei muutu pikaisesti eikä saalistajien konsensukseen perustuvalle jakopolitikalle ja poliittiselle sekoilulle  saada loppua aikaiseksi.

Aika suuret kertoimet voi kukin asettaa sille, että vaikka kaikki lailliset aseet maassa takavarikoitaisiin, tulemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkemään tämän (laittomalla aseella) tehdyn verityön jatkumoita ja uusintoja.

Tämä nykyinen poliittinen johtomme ei pysty takaamaan yhteiskuntarauhaa eikä kansalaisten turvallisuutta. Kohta se ei pysty takaamaan enää edes hyvinvointivaltion rippeitäkään – eikä maksamaan koko ajan kasvavaa valtionvelkaa.

Lähteet: Valtioneuvosto, Eduskunta, HS, TS, KS, KSML, SS, IL, IS, MTV3, YLE, HBL, Finlex, Edilex, YouTube, poliisi

 

Hallitus seisoo orjuuden, veronkierron ja harmaan talouden takana

Kaikista kauniista puheista huolimatta hallitus aikoo ilmeisesti jatkaa orjien välittämistä vihreitä lähellä oleville veronkierto- ja rahankeruujärjestöille. Ainakin, jos työministeri Anni Sinnemäen tahto tulee huomioiduksi.

Päivän uutisvuo kertoo, että järjestöjen palkkatukityöllistämisen ehtoja aiotaan muuttaa. Hallitus antoi esityksensä asiasta torstaina.Kyse on kuitenkin ns. nahkapäätöksestä tai kaurapuurokompromissista.

Näistä lupauksista ja nykyiseen käytäntöön kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, suurin osa järjestöistä saa myös tulevaisuudessa palkkatukea (l. orjia palvelukseensa)  pääsääntöisesti aivan kuten ennenkin Näin siksi, että valtaosa järjestöistä ei harjoita elinkeinotoimintaa. Näin meille vakuutetaan  hallituksen tiedotteessa .

Samainen jallitus hallitus ehdottaa, että palkkatuki myönnetään elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai de minimis -tukena. Starttiraha ehdotetaan myönnettäväksi de minimis -tukena. Ehdotuksella täytetään EU:n valtiontukisäädökset.

Tämän ns. uudistuksen kyseenalaisin kohta on kentällä tapahtuva elinkeinotoiminnan harjoittamisen määrittely eli mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei. Sinnemäki selittää:

Ehdotus jättää harkintavaltaa TE-toimistoille. Ne arvioivat toiminnan luonnetta tapauskohtaisesti. TE-toimistot tullaan ohjeistamaan lain tulkinnasta tältä osin kevään aikana.

Eniten nämä muutokset vaikuttaisivat niihin kilpailuolosuhteissa maksullisia tuotteita ja palveluja tuottaviin yhdistyksiin ja säätiöihin, jotka ovat nykyisin voineet kattaa työntekijän palkkauskustannukset kokonaan palkkatuella.

Esityksen mukaan yksityinen työvoimapalvelua harjoittava yritys voisi edelleensijoittaa palkkatuetussa työssä olevia työntekijöitään muille työnantajille. Nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi palkkatuen ehtoja ehdotetaan määräaikaisesti lievennettäviksi alle 25-vuotiailla.

Työministeri Sinnemäki  toteaa.

Moni työtön on saanut työtä järjestöjen avulla. Lakiesityksen valmistelussa on lähdetty siitä, että järjestöjen tekemä hyvä työ ja mahdollisuudet työllistää ihmisiä eivät vaarannu.

Hallituksen päätös on käsittämätön veto – etenkin näin taloudellisen taantuman aikana. Juurikin nyt  joukoittain ihmisiä joutuu ilman oma syytään  kilometritehtaalle, hallitus siirtää lopunkin teollisuuden Kiinaan ja Intiaan, pääministeri Matti Vanhanen jakaa surutta väheneviä verovaroja maailmalle,  valtionvaraiministeri Jyrki Katainen ottaa surutta valtiolle velkaa  ja yritykset kamppailevat olemassaolostaan.

Samaan aikaan hallitus on päättänyt suuressa viisaudessaan tukea vihervasemmistolaista ihmisten riistoa, veronkiertoa, harmaata taloutta ja kilpailun vääristämistä.

Tämä ei ole työllistämistä – tämä on epätoivotun kehityksen kiihdyttämistä.

Lähde: HS

 

Typeryyden tynnyreistä : Jyrki Katainen 310707

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

 

Työvoimapula – niinkö?

Muistatte varmaan sellaisen asian, että muutaman viimeisen vuoden ajan meille (omaa parastamme ymmärtämättömille) suomalaisille on rummutettu työvoimapulan tulevan ja kurjistavan meidän elämämme – ilman ulkomailta saapuvia moniosaajia, jotka tulevat ja pelastavat hyvinvointimme.

Niinkö?

Halvan työvoiman vaatijat

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi meille aivan hetki sitten oman visionsa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Jyrki sanoi,jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Niinkö?

Eikä tästä ole kovinkaan kauan siitä, kun esimerkiksi EK olisi sitä mieltä, että yritysten työvoimapula pahenee. EK:n asiantuntija Satu Ågren pelkäsi tuolloin sitä, että on ennakoitavissa, että osaavan työvoiman hankinta vaikeutuu entisestään lähivuosina.

Niinkö?

Myös Matti Vanhanen on kantanut kortensa tähän kekoon. Viimeisten – kansanvallalle varsin vieraiden kommenttiensa lisäksi Matti on aikaisemminkin loistanut tällä saralla:

Vanhanen nimittäin harmitteli taannoin sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan työperäinen maahanmuutto. Hänen mielestään nyt nähtävillä olevan ikärakenteen muutoksen takia tulemme siihen tilanteeseen, jossa monet teollistuneet maat ovat olleet jo aiemmin. Oma väki ei välttämättä riitä kaikkiin niihin tehtäviin, joita yhteiskunnassa olisi tarjolla.

Niinkö?

Eikä toimeton ole ollut demarikaan. Paavo Lipponen on osallistunut visiointiin. Hän on kertonut meille, että työvoiman maahanmuutto on maamme hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja palvelujen kehittämisen kannalta tärkeätä tulevaisuudellemme.

Niinkö?

Virheelliset johtopäätökset

Vihreän liiton taannoinen puoluesihteeri Ari Heikkinen uskoi puolestaan (ja taitaa uskoa edelleen) , että Suomella on lähitulevaisuudessa todella suuri pula työvoimasta. Hänen mielestään suomalaisten on yksinkertaisesti nöyrryttävä:

Suomen etu olisi, jos se pystyisi muuttumaan monikulttuuriseksi kansakunnaksi hyvin nopealla aikataululla

Niinkö?

Heidi Hautala puolestaan väljentäisi vauhdilla Suomen ulkomaalaispolitiikkaa, koska hänen mielestään me tarvitsemme tulijoita väestön ikääntymisen takia.

Hän on myös esittänyt työpaikoille maahanmuuttajakiintiöitä ja nipun muita uusia, osin radikaalejakin ehdotuksia työntekijöiden saamiseksi Suomeen ulkomailta.

Kiintiöt olisivat tapa tehdä maahanmuuttajat näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa

Niinkö?

Sama puolue on ehdottanut muutakin.

Vihreät haluavat perustaa Afrikkaan EU:n työvoiman rekrytointipisteitä. Muita keinoja Suomen nykyisen tilanteen korjaamiseen ovat virheiden mukaan määräaikainen siirtolaisuus ja EU:ssa asuvan kuuden miljoonan paperittoman siirtolaisen laillistaminen. Näillä keinoilla unioniin joka tapauksessa tulevat siirtolaiset eivät Anni Sinnemäen mukaan joutuisi turvautumaan laittomaan työnvälitykseen.

Niinkö?

RKP:n jousenlaulu

Hiljalleen puoluekartalta menneisyyteen katoava RKP yrittää pitää kynsin hampain kiinni vallastaan ja sen joutsenlaulu on suunnattu enemmistössä olevaa suomenkielistä väestöä vastaan.

Astrid Thors voidaan jättää tässä yhteydessä käsittelemättä – niin paljon hän on ollut mielipiteineen julkisuudessa, että hänestä on varmaan muodostunut suomalaiselle kansanmiehelle varsin kirkas ja totuudenmuotoinen kuva.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Stefan Wallin on osoittanut sinnikkyyttään monella eri tavalla. Kun kansa kyllästyi Thorsin ja RKP:n ajamaan edesvastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan, niin Wallin ei ollut moksiskaan:

Adressit tai nettikeskustelut eivät minun ajatteluuni vaikuta mitenkään. Näitä virtuaalisia kansantuomioistuimia on lukuisia ja niitä voi nimimerkkien takaa manipuloida. Keskustelijat näyttävä olevan myös samoja, jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

Niinkö?

Työvoimapula todellisuudessa

No minkälainen on se kuuluisa työvoimapula todellisuudessa?

Sehän kuuluu olevan sellainen, että viimeisen kuukauden aikana on noin 100 000 suomalaista joutunut YT-toimien kohteeksi. Sen uusin episodi on tänään ja eilen uutisoitu rakennustyömaita koskeva työvoimapulauutinen. Tuon uutisen mukaan, työvoimapula on jo niin huutava, että Uudenmaan rakennuksilta jää työttömäksi tuhat ihmistä viikossa – jopa 15 000 rakentajaa voi olla maaliskuun lopussa kortistossa.

Niinkö?

Hyysärin haastattelema Eretuotannon toimitusjohtaja Jari Rantamäki pelkää, että vähistä urakoista alkaa kova kamppailu virolaisten ja venäläisten firmojen kanssa (kiitos EU:n). Sekin saattaa iskeä suomalaisia kortistoon ja viedä yrityksiä konkurssiin.

Niinkö?

Ulkomailta viime vuosina tulleista yli 10 000 rakennusmiehestä moni on jo joutunut lähtemään, koska työmaat ovat loppuneet.

Ja samaan aikaan

Samaan aikaan maahanmuuttajia opastetaan työnhakuun Kampissa. Maahanmuuttajille avataan tänään maanantaina Polku-neuvontapalvelu Helsingin Kampissa. Polku tukee pääkaupunkiseudun maahanmuuttajia pääsemään alueen työelämään.

Niinkö?

Polku neuvoo Suomessa työskentelyssä, elämisessä ja asumisessa. Palvelua voivat käyttää Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien palvelukseen tai Seure-henkilöstöpalveluihin tulevat työntekijät ja heidän perheensä.

Niinkö?

—

Jatkan toisessa kirjoituksessa tätä samaa aihetta vielä lisäksi varsinaisen perinteisen vasemmiston osalta.

Jokaisen kannattaa kuitenkin tässä miettiä sitä, millaisia visionäärejä olemme valinneet edustajiksemme ja minkälaiset ihmiset päättävät Suomen asioista ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Tekin voisitte kysyä heiltä niinkö?

Lähteet: linkitetty tekstin yhteydessä sekä STT ja HS

Päivitys 03022009 1509: Octavius vastailee omalla tavallaan osaan esittämistäni kysymyksistä.

 

Vallananastajat

Pravdasta löytyi vaihteeksi mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoituksessa valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen tekee muutamia johtopäätöksiä siitä, kenelle – kansalle kuuluva – valta on Suomessa siirtynyt. Martikaisen mukaan puolueiden puheenjohtajille on yhtäkkiä keskittynyt hirveästi valtaa.

Valtaa on siirtynyt puolueille, ja puolueessa ylivoimaisessa asemassa on puoluejohtaja. Puolueet tuskin ovat kansanvaltaisesti hallittuja elimiä.

Vaikka juhlapuheissa ja julkisuudessa puhutaan ja paasataan parlamentarismin vahvistumisesta, uuden perustuslain myötä onkin käynyt toisin.

Vaikuttaa siltä kuin eduskunta olisi vastuullinen hallitukselle, eikä päinvastoin.

Hallituksen asema suhteessa eduskuntaan on vahvistunut, ja kun hallituksen jäsenistä – pääministeristä ja ministereistä – päättävät puolueet tai puolueiden puheenjohtajat, hämmästyttävä vallan siirtymä puolueiden voitoksi on tapahtunut.

Martikaisen mukaan samasta epätoivotusta ilmiöstä oli kyse myös silloin, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erotettiin.

Oikeastaan (kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri) Jyrki Katainen erotti Kanervan, vaikka Kanerva oli hallituksen jäsen.

Martikainen sanoo, että vastaavanlainen muutos on nähty Britanniassa, jossa parlamentin rooli suhteessa hallitukseen on heikentynyt.

Henkilökohtaisesti näen tämän – epätoivotun – kehityksen isänä Paavo Lipposen. Lipposen härski ja ylimielinen tapa hallita Suomea ja suomalaisia sai erinomaisen uuden poliittisen kulttuurin perintöprinssin Matti Vanhasesta.

Vanhasen aikana politiikka on viihteellistynyt ja valta on keskittynyt kansanvallan vastaisesti ja varsin ikävällä tavalla muutamiin – kuten Martikainenkin toteaa – puolueita johtaviin käsiin. Vanhanen on osoittautunut vallanhimoiseksi ja pikkusieluiseksi valtapoliitikoksi – pohjaltaan ja tavoiltaan varsin samanlaiseksi kuin edeltäjänsä Lipponenkin. Eikä valtapoliitikoista Kataisenkaan omena kauas tästä puusta putoa – puhumattakaan uusstalinistisesta hörhölaumasta, Virheet De Dorkasta tai … no, antaa olla… Tajusitte varmaan mitä tarkoitan?

Pahemmaksi näyttäisi päivä päivältä menevän.

Päivänpolitiikan ulkopuolella – ns. harmaaksi amanuenssiksi suomalaisten kiusaksi jääneen – vaikuttavan Paavo Lipposen viimeaikaiset vaatimukset ns. pitkistä listoista ovat avokas kansanvallan korvalle ja pippurikaasusuihke suomalaisen äänestäjän kasvoille. Tällaisessa järjestelmässä puolue (eli viime kädessä puolueen puheenjohtaja ) päättää kenet se asettaa Sinun äänelläsi eduskuntaan. Äänestäjä ei valitse tässä järjestelmässä – vastoin suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta kansanvallan perinnettä – edustajaa vaan puolueen.

Puolue tietää Sinua paremmin.

Tämä Lipposelle – ja muillekin vallananastajille – sopiva järjestelmä on käytössä esimerkiksi kansanvallan irvikuvaksi muuttuneessa pakkososialidemokratiavaltiossa nimeltään Ruotsi. Ja Lipposen nykyinen – eräs asemaansa reittä pitkin kiivennyt vallananastaja – vaimo pelottelee kansalaisia olemattomilla kummituksilla ja pyrkii rajoittamaan (perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) omasta mielipiteestään eroavien mielipiteiden ilmaisun.

Toisaalla Vanhasen käytös Susanna Kurosen oikeustapauksessa osoittaa Matin olevan sekä herkkähipiäinen että henkisesti pienimunainen. Se osoittaa myös sydämetöntä suhtautumista vastapuoleen ja häikäilemätöntä valta-aseman hyväksikäyttöä. Sekä – jälleen kerran – vallassa olevan henkilön pyrkimystä rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.

Kun pääministerin asemassa oleva ihminen hyökkää lakimiesarmeijan kanssa yksinhuoltaja-yksityisyrittäjää vastaan, se on – sanalla sanoen – kuvottavaa. Etenkin kun sama Matti on avannut aikaisemmin kotinsa ja suhteensa juorulehdille.

Ja samaan aikaan kansan suoraan valitsema arvojohtaja on kiinnostunut lähinnä virka-asemansa käyttämisestä henkilökohtaiseen elämysmatkailuun ja kansan enemmistön halveksimisesta. Pyrkien myös rajoittamaan sanan- ja mielipiteen vapautta.

Olemme varmaan kaikki huomanneet tähän asiaan liittyvän viimeisen ns. jäit-kiinni-housut-kintuissa-ilmiön. Tämä vaalirahoitussotku on varsin mielenkiintoista myös tätä aihetta vasten tarkasteltuna.

Jos – ja kun – poliitikko toimii jonkun tai jonkin tahon marionettina samaan aikaan, kun hän kahmii enemmän ja enemmän valtaa itselleen, ollaan matkalla kauas kansanvallasta. Hyvä tuore esimerkki on liikemies Toivo Sukarin pyrkimys murtaa edustuksellista tietä pitkin valmisteltu ja päätetty yleiskaava – omien liiketoimintaan liittyvien henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Palaan asiaan…

Näinä aikoina demokratian vahtikoira – media – juoksee pääsääntöisesti näiden vallanpitäjien touhuissa täysin kritiikittömästi. Helsingin Sanomat ja sen nykyinen toimituspolitiikka on – yleisesti, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – varsin hyvä merkki kansanvallan ja sananvapauden alemmuustilasta Suomessa vuonna 2008.

Vuonna 1991 maailma ja tulevaisuus näyttivät suomalaisestakin näkökulmalta – lamasta huolimatta – lupaavilta ja valoisilta. Neuvostoliiton romahtaminen loi uskoa tulevaan.

Se oli kuitenkin harhakuva.

YYA-sopimuksen jälkeinen aika muutti poliittisen – ja koko kansakunnankin – moraalin. Yhteisöllisyyden, yhteisen rakentamisen ja muista välittämisen tilalle nousivat egosentrisyys, ahneus ja kaiken maailman huuhaa-liikkeet.

Nykyisistä prekariaatti- ja anarkistipuuhailuista mieleeni nousee vääjäämättä mielikuva Länsi-Saksassa 1970-luvulla toimineista ääriliikkeistä ja kommuuneista. Näitä tuettiin hiljaisesti – mutta vahvasti – taloudellisin keinoin DDR:n toimesta. Kuinkahan moni näistäkin hippaheikeistä ja sen ajan anarkisteista lopultakin ymmärsi mitä heille olisi tapahtunut ns.sosialismissa? Kansandemokratiat eivät sulattaneet dekadenssia.

Olin muuten toisaalta aikanaan tavattoman hämmästynyt miten uuden vaurauden ja ahneuden aikana päättäjät pystyivät ajamaan kansalaisoikeuksiamme rajusti kaventaneet poliisi- ja pakkokeinolakien muutokset. Ja kuten huomaamme – sama linja jatkuu. Uusi valmiuslaki ja sen valmistelu jatkaa samaa hiljaisen hyväksynnän perinnettä.

Thaimaan lomat, uusi auto, uudet keittiökoneet ja tanssit tähtien kanssa ovat korvanneet osan kansalaisoikeuksista hiljalleen. Halpa on ollut hinta vallan siirtämiselle muutamiin käsiin ja sen pönkittäminen kansanvallan pelisääntöjen vastaisesti.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne ja miettikää tarkkaan tätä; mitä Te haluatte tulevaisuudeltanne. Kohta tahtonne voi olla kokonaan jonkun muun taskussa.

Lähde: HS