Asepalveluksesta vapautettu Jyrki Kataisen kilju- ja pussikaljahallituksen puolustusministeri Carl Haglund  on antanut julkisen itku-potku-raivarin liittyen  perussuomalaisten puheenjohtajan  Timo Soinin kansainväliseen tv-esiintymiseen  brittiläisellä BBC:llä esitetyn HARDtalk-ohjelmassa.

Haglundin mielestä ohjelmassa Soini osoitti ilmiselvästi, ettei hän puoluejohtajana ota puolueessaan ilmeneviä rasistisia piirteitä vakavast

Haastattelussa Soini ei häpäise vain omaa puoluettaan vaan vahingoittaa myös koko Suomen mainetta puheillaan yhdessä maailman kunnioitettavimmista medioista. Virne naamalla hän vähättelee hyvin vakavaa ongelmaa

itkee tämän rasistisen kielipuolueen  puheenjohtaja  lähettämässään tiedotteessa ja jatkaa:

Puoluejohtajakollegana pidän valitettavana että Soini välttelee vastuutaan. Henkilökohtaisesti koen puoluejohtajien olevan vastuussa siitä mitä puolueen keskeiset jäsenet tekevät ja sanovat.

Niinkö? Ihan oikeasti?

Haglundin omasta puolueesta on kuulunut tasaiseen tahtiin suomenkileistä valtaväestöä halventavia – jopa aidosti kieleen, perimään ja kulttuuriin liittyviä rasistisia kommentteja. Tältäkin pohjalta voi huoletta väittää, että ilman RKP:n olemassaoloa, ruotsia äidinkielenään (tai toisena kielenään) puhuvan väestöosan tilanne Suomessa olisi huomattavasti parempi. RKP luo avointa kieliriitaa ja halveksuu kansanvaltaa.

Löytyykö Kullervoblogin toimitukselta sitten todisteita väitteidensä perustaksi?

Toki.

Ensimmäisen väitteen tueksi ei tarvitse kuin hakea internetistä kirjoitetuista asioista hakusanoilla ”Axel Olof Freudenthal”. Toinenkin väite on todistettavissa.

Viime eduskuntavaalien tuloksen selvittyä, RKP ei ollut siihen tyytyväinen – päin vastoin tyhmät finnet äänestivät väärin, perussuomalaisia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi RKP:n likaisten temppujen oaston puolelta ja saatiin aikaan hyvin erikoislaatuinen tilanne (näennäisesti) kansanvaltaisessa maassa.

Suomen ulkoministeriö järjesti (virallisesti) tiedotustilaisuuden, jossa analysoitiin Suomen eduskuntavaaleja kansainväliselle yleisölle ja medialle. Todellisuudessa tilaisuuden järjesti RKP ja pääpropagandistina tuossa tapahtumassa toimi  professori Jan Sundberg  – virallisesti Helsingin yliopiston poliittisen tutkimuksen osastolta.
Sundberg laski suustaan seuraavanlaisia väitteitä:

Vaalituloksella ei ole mitään merkitystä.  Suomessa ollaan skitsofreeneja siten, että EU:sta ei lähdetä eikä velkatakauksista livetä, vaikka kansalaiset ilmaisivat edellämainittuihin seikkoihin tahtonsa vaaleissa.

Olkaa huoletta, teitä tietenkin kiinnostaa, aikooko se Suomi, jossa perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoiton,  maksaa Portugalin ja muiden köyhtyneiden EU:n jäsenvaltioiden velat vai ei. Vastaus on, kyllä Suomi maksaa. Me vain olemme, katsokaas, hiukan skitsofreeneja.

Hälyä tässä tulee enemmän kyllä. Suomen linjan ei tarvitse pelätä muuttuvan silti missään lupauksissa. Suomi lunastaa aina lupauksensa.

Suomi seurailee yleensä, mitä EU:n isot valtiot tekevät, ja tekee perästä, mitä osoitetaan.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei merkitse missään tapauksessa Suomen eroa EU:sta. Perussuomalaiset ovat sanoneet olevansa EU-kriittisiä, mutta eivät aja suomen eroamista  EU:sta. Onhan heidän pj:nsä Soini palvellut EU-parlamentin jäsenenäkin näihin saakka. 

Soinin ja hänen joukkonsa, heh heh, täytyy kyllä olla todellisia akrobaatteja , kun selittävät asian äänestäjilleen. Poliittista akrobatiaa siihen tarvitaan, että he äänestävät sovitusti kokoomuksen esitysten ja sopimusten mukaisesti myönteisesti velkatakuista  ja silti säilyttävät kasvonsa äänestäjäkunnan edessä.

Mutta olkaa siis huoletta. Tämä on Suomi, heh heh hee…

Perussuomalaisille  annetaan ehkä hallituksessa (jonne he hillittömästi hinkuvat, Suomessa yleensäkin on kova halu hallitukseen), lupa äänestää velkatakuupakettia vastaan, joka silti varmasti toteutuu sovitulla tavalla!

Näin asiat on tapana ratkaista Suomessa. heh, heh. Meteliä, äänekkyyttä tulee kyllä parlamenttiin lisää, mutta ääntä tehdään perussuomalaisia äänestäneitä varten.

Keskustan, pääministeripuolueen vaalitappio? Oli pikkuisen vaalien rahoituksessa edellisen pääministerin kanssa epäselvyyttä.

Videon lopussa Japanin suurlähettiläs kysyy, mikä olisi pahin mahdollinen hallituskokoonpano, ”Voisivatko SDP ja Persut liittyä keskenään hallituksen sisällä?”. Prof.S. nauraa jälleen: – Eivät voisi. Seliseliseli. Eivät mitenkään.

Näin Sinua kustaan silmään, suomalainen äänestäjä.

*  *  *
Niin, palataanpa siihen toiseen otsikoituun aiheeseen, joka on siis tämä tapaus Calle Haglund.

Hänen toimimisensa sekä RKP:n puoluejohtajana että puolustusministerinä kertoo omaa korutonta tarinaansa RKP:n kyvykkyydestä ja niistä poliittisista kyvyistä, jotka kyseisessä koplassa vaikuttavat. Calle on kaukana siitä sarjasta, joss esimerkiksi Astrid Thors ja Stefan Wallin painivat. Kummanikin poliittinen ura on ajautunut sivuraiteelle,  joten RKP:ssa on jouduttu kaivamaan laarinophjaa.

Timo Soini kommentoi Haglundia tänään varin tuoreeltaan ja aika suoraviivaisesti. Hän totesi näin:

Rkp saa olla mitä mieltä haluaa ja jätän Haglundin kommentit omaan arvoonsa. Haglund on kateellinen. Ministerillä on sananvapaus ja hän voi itse mennä BBC:lle haastateltavaksi, jos hän saa kutsun ja on siinä sarjassa

Touche!
Lähteet: UM, STT, IL, Riikka Söyring

Site Meter

HP

Mainokset

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Miksi juuri Jan Vapaavuori on ensimmäisenä heittelemässä kiviä Halla-ahon sakkotuomion vuoksi, vaikka hänellä on itsellään takana kolme tuomiota sekä omaisuus-, väkivalta- että rattijuopumusrikoksista?

Me vastaamme; Duoda, duoda… (kuten Nikke Pärmi sanoisi) – juuri  ammattilaistahan tällaisessa hommassa tarvitaankin.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Site Meter

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

Site Meter

KK

Kirjoittajakaverini KK kirjoitti toissapäivänä (ainakin) ajatuksia herättävän kirjoituksen täällä Kullervoblogissa. Kirjoituksessa ruodittiin suomalaisen oikeuslaitoksen nykytilaa  yhdestä katsantokannasta ja yhden kyseenalaisen oikeusprosessin kautta asioita tarkastellen.

Tänään on syntynyt valtava haloo siitä, että kyseisessä oikeusprosessissa poliittisen näytöstuomion saanut Jussi Halla-aho kyseenalaisti tiedotteessaan KKO:n päätöksen (ja vielä kansanedustajana)

Totuuden nimessä on todettava, että oikeuslaitoksemme ei ole puolueeton ja riippumaton.

Sen jäsenet nimitetään Hyvä Veli/Sisko-periaatteella poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Tuollainen menettely ei voi luoda missään olosuhteissa puolueetonta, luotettavaa, oikeudenmukaista  ja riippumatonta oikeusjärjestelmää.

Suurin kysymys tämän puolueettomuusvakuuttelun keskellä on, miksi tuomioistuimien jäseniltä (tai muiltakaan virkamiehiltä) ei vaadita  todellista sitoutumattomuutta politiikkaan ja poliittisiin eturyhmiin?

Ammattisotilailta sitä on nimittäin vaadittu jo vuosikymmenten ajan.

Site Meter

HP

Ajattelin nyt ja tässä avautua tästä tärkeämmät yhteiskunnalliset keskusteluaiheet  (Nato, EU, talouskriisi jne) syrjäyttäneestä  Jussi Halla-ahon (poliittisen näytösoikeuden kautta väkisin väännetystä)  oikeudellisesta ennakkotapauksesta .

Koko oikeusfarssiin liittyvä historia lienee kaikille tuttu, joten en ryhdy kaivamaan sitä tähän. Ainoastaan sen verran, että jokainen tuon kuuluisan kirjoituksen lukenut, ymmärtää kirjoituksen olevan puhdasta ja perisuomalaista vittuilua oikeuslaitokselle – ja etenkin sitä varsin puusilmäisesti edustavalle valtionsyyttäjä Mika Illmanille.

Halutessaan jokainen lukija voi hakea itse myös sen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu kyseisestä prosekuuttorista, en viitsi linkittää tähän muuta, kuin sen  kuuluisan täällä julkaistun  Seppo Lehdon tuomion – se nimittäin on yksi etappikivi koko tässä farssissa.

Tämän teen senkin uhkan edessä, että tämänkaltainen oikeusjärjestelmä saattaa naulata kirjoittajapoloisen ristille julkisen oikeuden päätöksen julkistamisesta.

Asian avautumiseksi lainaan Matias Turkkilaa, joka kirjoitti erinomaisen osuvasti ja koko prosessin ytimen kiteyttäen FB-seinällään:

Elämän hassuja ja pikkuruisia paradokseja: käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus käyttävät noini neljä vuotta poistattaakseen netistä neljä erään nimeltä mainitsemattoman blogitekstin kappaletta. Näin tehtyään korkein oikeus menee ja julkaisee samat, juuri äsken laittomaksi määrittelemänsä tekstit omilla verkkosivuillaan.

… niinpä niin.

Turkkila viittasi siis tähän päätökseen, josta todellakin löytyy uudelleen (oikeuslaitoksen toimesta) nettiin lisätyt ja sieltä (yhtä kaikki) samaan aikaan poistettavaksi määrätyt kappaleet.


Koko oikeusfarssin tekee erittäin ikäväksi se
, että kaikki pahimmat foliohattuteoriat  ammattiloukkaantuneen virkamiehen (virka-asemastaan käsin)  aikaansaamasta kostosta (yksityistä kansalaista kohtaan) ovat sitten osoittautuneet todeksi.

Hufvudstadsbladet uutisoi aiheesta eilen tuoreeltaan (koko juttu on luettavissa täältä). Jutussa oli haastateltu myös koko prosessin käynnistäjää, valtionsyyttäjä Mika Illmania. Illman loihe lausumaan seuraavasti:

Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva, säger Illman.

Eli tämä samainen Illman, jolle Halla-ahon kirjoitus esitettiin alunperin täkynä, tulkitsee KKO:n päätöksen suomeksi näin;

On hyvä, että laintulkitsijat ovat saaneet aikaan ennakkopäätöksen. Korkein tuomioistuin on vetänyt rajan sille laajuudelle, kuinka pitkälle vallanpitäjiä kritisoivilla (kansalaisilla) on oikeus provosoida ja yliampua.

(Tuo kirjoitus löytyy muuten alkuperäisenä aika monesta paikasta, esimerkiksi täältä. Sen nykyinen versiokin on lukemisen arvoinen…)

Tuo Illmanin kommentti on erittäin suora tunnustus. Hän antaa ymmärtää käyttäneensä valtiosyyttäjänä koko oikeuskoneistoamme yksityisen kostonsa toteuttamiseen sekä perustuslakiin kirjatun sananvapauden rajoittamiseen – oman poliittisen näkemyksensä, agendansa ja tavoitteidensa pohjalta.

Tällainen ei kuulu oikeusvaltioon. KKO:n tuomiota vastaan taistelu on nykyisessä järjestelmässä (ja tällaisessa poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä) aika hankalaa. Illmanin toimet tosin voi kuka tahansa viedä EOA:n pöydälle kanteluna.

Lienee turhaa sanoa, että oma uskoni EIT:n puolueettomuuteen on hyvin huteralla pohjalla nykyisin. Se on aivan samanlainen Euroopan Yhdysvaltojen vallanpitäjien käsikassara, kuin näköjään omakin oikeuslaitoksemme on.

Lisäksi olen kovasti taipuvainen epäilemään sitä, että kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva lainsäädäntö on vahvasti perustuslain (ja jopa ihmisoikeussopimusten) suojaaman sananvapauden vastainen.

Perustuslaissa on selvä esimerkki siitä, ettei perustuslain tasoiseen lakiin voida tehdä mitään poikkeuksia muuten kuin perustuslakiin itseensä kirjattuina.

Sananvapaudesta löytyy yksi perustuslakiin kirjattu poikkeama yleiseen ja yhtäläiseen sananvapauteen ja se kuuluu seuraavasti:

12 §
Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Eli ainoa siihen kuuluisaan perustuslakiin kirjattu poikkeama sananvapaudesta on lause, joka kuuluu; Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näin olemme päässeet siihen, että KKO rikkoi perustuslakia tuomitessaan Jussi Halla-ahon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta.


Itse asiassa koko ongelman ydin
on siinä, että nykyisin vallanpitäjä ajokoirineen tulkitsee lakia monopoliasemasta käsin. Mitään ulkopuolista valvojaa (Eduskunnan oikeusasiamiestä lukuun ottamatta) ei ole olemassa – jopa poliisi tutkii siihen kohdistuvat rikosepäilyt itse.

Se miten tällaisesta korruptiosta ja vääryydestä päästään eroon on erinomaisen yksinkertaista paperilla.

Suomeen pitää perustaa perustuslakituomioistuin

Käytännössä törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, etteivät vallanpitäjät halua luopua vallastaan ja asettaa itseään ulkopuolisen tuomioistuimen tuomiovallan alaisiksi.

Tämä asia (kuten suora kansanvaltakin) ovat asioita, jotka vaativat Jytkyäkin suuremman poliittisen tömähdyksen ja aitoa poliittista tahtoa. Tahtoa ja kykyä muuttaa kurssia sille tielle, jolla kulkee oligarkia nimeltä Suomi.

Kun tarkastelee sananvapauden olemuksen kieroutumista nykyisessä yhteiskunnassamme, näkee hyvin sen kuinka kauas lainsäädäntö on (aika laajasti muutenkin) ajautunut oikeudenmukaisuudesta ja -tajusta.

Sananvapauden tarkoituksena on ollut suojata hallintoalamaista hallitsijan mielivallalta. Se on tuossa oikeassa ja alkuperäisessä muodossaan vertikaalinen ihmisoikeus.

Jossain vaiheessa siitä on kuitenkin muodostunut horisontaalinen. Kun hallitsija ottaa toisen hallintoalamaisen sananvapauden erityissuojeluun ja käyttää sitä poliittisena astalona toisen hallintoalamaisen sananvapautta vastaan, ollaan kaukana kohtuudesta, oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Suomeksi sanoen, hallitsija on raiskannut sananvapauden ja käyttää sitä mielivaltaan alaisiaan vastaan.

* * *

Summa Summarum.

Mika Illman antaa selvästi ymmärtää, että koko casen tavoite on ollut nimenomaisesti rajoittaa sananvapautta, jotta vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu voidaan kieltää – ja rangaista siihen syyllistyviä.

Ja jotta tähän prejudikaattiin on päästy, ei tarvittu kuin neljä vuotta kestänyt julkinen poliittinen ajojahti ja Korkeimman oikeuden räikeä perustuslain rikkominen.

Onnea kansalaiset. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Koska kohta voi käydä niin, ettette seuraavassa projektin vaiheessa ole oikeutettuja äänestämäänkään.

Lähteet: HBl, Scripta, OM, Finlex, Teemu Lahtinen

Site Meter

KK

Suomalaisen yhteiskunnan omahyväisin, itsekeskeisin ja omasta ajattelustaan piirunkin  poikkeavaa näkemystä äänekkäästi paheksuva  (… pöyristyttävää! … taidat olla rasisti, kun et hyväksy homojen perheensisäistä adoptiota?) pseudointellektuelien ja näennäissuvaitsevaisten (pieni, mutta kovin äänekäs) joukko on hurahtanut omaan hurmoshenkiseen joukkopsykoosiinsa – hihhuloimaan ja  haihattelemaan vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston perässä.

Tämä olisi sinänsä lähinnä kainoa myötähäpeää herättävää tai hymynkareen poskille nostattavaa  touhua – jos kyseisen lauman liepeillä, joukossa – ja etenkin perässä – ei liikkuisi aitoja vasemmistolaisia kansanvallan halveksujia.

Iltalehti uutisoi tänään peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (SDPöö) olleen erityisen aktiivisesti ajamassa hedelmättömyysvaatimuksen poistamista laista.

Nykyinen laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta edellyttää, että henkilö on steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Käytännössä tuo lakimuutos tarkoittaisi sitä, että henkilö, joka on lain perusteella mies (suomeksi; täti joka on setä) , voisi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Hieman yllättäen tämä Pöö-puoluetta edustava  joka paikan touhottaja Guzenina-Richardson ei kuitenkaan ole ollut ajamassa lakimuutosta eteenpäin, vaan kunnia (tai lähinnä vastuu) kuuluu hänen erityisavustajalleen Martta Octoberille (Demla). October on ohittanut Suomen lain, kansanvallan ja asemansa esiintymällä aktiivisesti (ja ihan itse itsensä ministeriksi nimittäneenä) tässä asiassa.

Jostain syystä iltapäivän uutisvuo kertoikin sitten jatkona juttuun, että erityisavustaja October on eronnut oma-aloitteisesti.

Guzeninan avustaja, valtiosihteeri Sinikka Näätsaari kertoi, että asia tuli hänellekin yllätyksenä:

  Melkein aamukahvit lensivät ulos, kun huomasin lehden. Minulla ja ministerillä ei ollut tästä mitään käsitystä.

Näätsaari sanoo, ettei lainmuutos ole ollut ministerin agendalla. Erityisavustaja October  oli hänen mukaansa  puhunut joskus sivulauseessa järjestön (SETA) ehdotuksesta, mutta ministeri ei tarttunut siihen. Näätsaaren mukaan Octoberin tausta on ihmisoikeusjärjestöissä.

– Hän on toiminut ymmärtämättä, että aina kun jotain sanoo, se on sama kuin ministeri sanoisi.

– Se oli hänen sydäntään lähellä oleva asia. Hän piti asiaa tärkeänä ja oli enemmän aktiivinen kuin mitä me muut tiesimme.

Tämä loistava on esimerkki siitä, miksi vasemmistolaiseen hurmosliikehdintään pitää suhtautua vakavasti. Presidentti Tarja Halonen on onnistunut kahdentoista (itse)valtiasvuotensa nimittämään yhteiskunnallisesti tärkeisiin solmu- ja avainpisteisiin Octoberin ja itsensä hengenheimolaisia – eräitä  jopa hallituksen ( ja eduskunnan pankkivaliokunnan)  yksimielistä kantaa vastaan – kuten tapauksissa Sinikka Salo ja Ritva Viljanen  – tai ohittaen muodollisenkin pätevyyden avatessaan oven suojavirkaan (pätevien hakijoiden ylitse) uskonsisarelleen Eva Biaudetille.

Kun nyt näyttää siltä, että nuoremmat uskonsisaret kävelevät mistään piittaamatta sekä avustamansa ministerin, muun hallituksen ja jopa eduskunnan yli, jokaisen joka rakastaa omaa vapauttaan ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä on syytä miettiä kenelle antaa äänensä –  näissä presidentinvaleissa mutta etenkin syksyn kunnallisvaaleissa.

Jytkyn pitää olla vain alkusoitto sille kehitykselle, jolla kansanvalta palautetaan kansalle sekä enemmistövallan ja yleisen  kohtuuden periaatteet nostetaan nykyisten perverssiyden ja poikkeavuuden tilalle kansakunnan johtotähdiksi.

Vielä sananen näistä presidentinvaaleista.

Vakavan asian keskelläkin tämän leperryksen kirjoittajaa on huvittanut juuri se intohimo ja joukkohurmos, joilla itseään yksilöllisinä ja älykkäinä pitävät ns. hyvät ihmiset (poikkitaiteilijat, kotimaiset koomikot, tekoälyköt, kulmakuppilan baskeripäiset tenu-ukot, femakot ja niin edelleen) marssivat gurunsa perässä tahtimarssia kuin tahdottomat zombiet.

Toivottavasti häpeä ei laskeudu tulevaisuudessa näiden hassunhauskojen  2010-luvun mellereiden  (hirviniemien, kuustosten, saartamoiden, knihtilöiden) päälle  yhtä vahvana, kuin se laskeutui naganintuoksuisten 1970-luvun stallareiden (sinnemäkien, tuomiojien, salojen, hassien) niskaan.

Site Meter

KK