Kaikkien kansanmurhien äiti

Olemme tänään saaneet pari oppituntia aiheesta ”Edustuksellinen demokratia ja kuinka sillä kansaa kusetetaankaan”.

Ensimmäinen liittyy ns. Yhteiskuntasopimukseen. Palaamme siihen toisessa Juha Sipilää ja hänen Perskeko-hallitustaan koskevassa artikkelissamme.

Toinen liittyy siihen, että niin suomalaiset (ja muutkin eurooppalaiset) nielivät kuukauden käynnissä olleen antirasismikampanjan mukana tukevan koukun.

Koukun, joka vie eurooppalaisen vaalikarjan mukaan kohti  koko ihmiskunnan historian suurinta kansanmurhaa.

Päättäjät ovat jo kauan sitten  päättäneet (kansalta kysymättä) hankkia EU:n alueelle halpatyövoimaa Afrikasta ja Lähi-Idästä. Olemme varoittaneet tästä kehityksestä ja meidän päänmenoksemme tehdyistä kabinettisopimuksista jo vuonna 2011.

Varoitus ja siihen liittyvien artikkeleiden linkit löytyvät täältä.

Lainaus Kullervoblogin toimituksen omasta tekstistä:

Pahimmassa tapauksessa (liitteet sivu I-24) tulevaisuus on sellainen, että  (meitä huomattavasti suuremman ja vauraamman) Saksan ottaessa pakolaisia vastaan vuositasolla 15,776 kappaletta, Britannian kokonaiset 9,147 kappaletta ja Espanjan ottaessa näitä vastaan 25,923 kappaletta, EU työntää Suomeen (meiltä suomalaisilta mitään asiasta kysymättä) tulevaisuudessa 20,054 vekkulia paremman elämän tavoittelijaa vuodessa.

Tämänpäiväisten uutisten mukaan ennustus on toteutumassa. Ja nopeasti

Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisilta kysymättä, meidän päättäjämme ovat päättäneet kaikessa hiljaisuudessa tuoda maahan reilun divisioonan verran  (15000) erilaisia asekuntoisia, seksuaalisesti viriilejä ja länsimaiselle elintasolle ahneita  miehiä aivan toisen kulttuurin alueelta.

Tämä on edustuksellista Demokratiaa, Par Excellence. Isolla Deellä.

Jotenkin kuvainnollista koko touhulle on se, että jokainen tässä tiedotustilaisuuden eturivissä esiintyvä henkilö hyötyy tästä sosiaaliturismista, jota humanitaariseksi maahanmuutoksi myös kutsutaan.

SPR:n kotimaan valmiustoiminnan päällikkö Leena Kämäräinen (vas.), maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio, turvapaikkatutkinnan poliisitarkastaja Jukka Hertell, rajavartiolaitoksen apulaisosastopäällikkö Matti Sarasmaa ja sisäministeri Petteri Orpo.

SPR ja Petteri Orpo (lähipiireineen) tekevät maahanmuutolla puhdasta (inhimillisestä kärsimyksestä ja verestä voittonsa tahkoavaa) bisnestä ja virkamiehet taustalla hyötyvät välillisesti sekä kasvavasta maahanmuutosta, että sen seurauksena käsiin räjähtävästä rikollisuudesta. Heidän virkapallinsa on turvattu.

Kärsijänä tässä pelissä on suomalainen normivirtanen.

Tämä härski  leikki tulee päätymään joko suomalaisten (ja muidenkin euroopalaisten alkuperäiskansojen) etniseen kansanmurhaan tai kaikkien niiden pogromien (joita Euroopassa on nähty satojen vuosien ajan)  ultimaalliseen päätösjaksoon.

Toistaiseksi on avointa ainoastaan se kuka murhaa ja kuka katoaa.

Joko eurooppalaiset alkuperäiskansat todellakin katoavat historiasta tai Eurooppa tulee näkemään sellaisen keskitysleirien, polttouunien, lyhdynvarsikiikkujen ja lynkkausten aallon, jossa Kommunismin 100 miljoonaa uhria ovat kuin pieru Saharassa.

Ilman kuvaannollisuutta.

Käytännössä.

Kuoleman kautta,  ihan elävässä ja kuolevassa elämässä.

HP

Advertisement

 

Onko mistään opittu yhtään mitään?

Torstain Iltalehti uutisoi masennuslääkkeiden ja viime vuosien ampumatapausten yhteydestä seuraavasti:

Surmaajat Eero Hiltunen, Pekka-Eric Auvinen, Matti Saari ja esimerkiksi Columbinen kouluampuja Eric Harris käyttivät samantyyppisiä SSRI-masennuslääkkeitä.

Psykiatrian emeritus-ylilääkäri Tapani Sipilä on huolissaan SSRI- lääkityksen yleistymisestä. Sipilä pitää mahdollisena, että SSRI-masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välillä on yhteys.Tuoteselosteiden mukaan SSRI-lääkkeet kasvattavat itsemurhayritysten ja aggressiivisen käyttäytymisen riskiä erityisesti alle 18-vuotiailla potilailla.

Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, tässä blogissa esitettiin aivan asiallinen huolestuminen ja epäily jo Jokelan tapahtumista ja  juuri noista lääkkeistä – aika pian Jokelan tapahtumien jälkeen. Tuo varoitus löytyy täältä.

Suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä on ollut yli viisi vuotta aikaa tehdä asioille jotain, mutta mitään todellista ei ole tehty. Ainoastaan lainkuuliaisten ihmisten aseharrastusta on kiristetty poliisin tekemien raskaiden virkavirheiden vuoksi ja Sisäministeriö on laatinut vasemmiston väkivaltaa peittelevän ja tosaa kansalaisyhteiskunnan jäsenistä härskisti syyttelevän, leimaavan ja tuomitsevan  propagandaartikkelin – joka on naamioitu näennäisviralliseksi tilannekatsaukseksi.

Kysymys kuuluu, kuinka pitkään tällainen meno voi jatkua?

 

Lähteet: SM, IL, Wikipedia

HP

Jk. Palaamme laajemmin (lupauksemme mukaisesti) muihin yhteiskunnallisiin aiheisiin piakkoin. Pysykää Kullervo-kanavalla.

Toimitus

 

Toisenlaisia vapaus- ja oikeuskäsityksiä

”Uskonnonvapaus on vaarallinen aate, jonka nimissä levitetään mm.
yhteisölle vahingollista yksilönvapautta.”

Tätä mieltä on etnisesti suomalainen (ja ns. islamiin palannut),  kotimainen Muhammedin apostoli, Koraanin asiantuntija,  Islamia ilmeisesti (ainakin tarpeeksi, jos ei liikaakin?)  sisäistänyt kotikutoinen Islam-asiantuntijamme, ex-ovimies  ja nykyinen  Taha Islam, joka kertoili näitä näkemyksiään vapaudesta eräällä vasemmistoliiton peitefoorumilla.

Tämä peitefoorumi näyttää jatkavan (yrityksistä huolimatta) samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin.

Ei, hyvää päivää vaan…

Myös toisaalta kuuluu suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja oikeuskäsityksen kanssa riitasointuun päätyviä mielipiteitä. Eilisessä Hyysärissä oli kirjoitus toisen polven maahanmuuttajista ja näiden radikalisoitumisesta.

Tuosta kirjoituksesta hyppäsi silmille eräs (suomalaisittain) varsin ristiriitainen asia. Lasten kanssa päiväkodissa työskentelevä Abdillahi Farah Muhamed kertoi maailmankatsomuksestaan seuraavasti:

”Suurin ongelma Suomessa on, että somalialaiset naiset ajattelevat olevansa vapaita ja voivansa tehdä mitä haluavat. He ovat vieneet mieheltä kunnian olla vastuussa kaikesta siitä, mitä nainen syö, mihin hän pukeutuu tai mitä lapsille opetetaan.”

Silmää räpäyttämättä hän toteaa myös, että profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla.

”Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa.”

Vieläkin mielenkiintoisemmaksi nämä kommentit tekee se, että samaan tässä maassa eräs ministeri pyrkii rajoittamaan enemmistön sananvapautta – jopa sillä tasolla, että hän haluaa rasistisoida esimerkiksi ilmaisun kukkahattutäti.

Kaksoisstandardi näyttää olevan Suomessa enemmän ja vahvemmin voimissaan kuin koskaan. Kantaväestöltä pyritään viemään sananvapauden rajoittamisessa jopa oikeus arvostella poliitikkoja ja politiikkaa, kun samaan aikaan vähemmistöjen kovaäänisimmät yksilöt saavat esittää suomalaista elämänmenoa ja jopa lainsäädäntöä loukkaavia mielipiteitä – kenenkään niihin puuttumatta.

Jos valtakunnan asioista päättäviltä poliitikoilta vaadittaisiin tässä maassa samaa tulosvastuuta kuin esimerkiksi virkamiehiltä, niin koko sakki olisi todennäköisesti rikoksesta epäillyn asemassa esitutkinnassa.

Jos näiltä nomenklaturan edustajilta vaadittaisiin puolestaan samaa tulosvastuuta kuin mitä yksityisellä sektorilla vaaditaan, niin koko sakki olisi mittaamassa tietä.

Vaalit kuitenkin lähestyvät ja työnantajalla on mahdollisuus päättää oman kansanedustajansa työsuhteen loppumisesta tai jatkumisesta.

Siinä asiassa valta on vielä – vastoin ns.pitkien listojen vinkujia – vielä meidän jokaisen käsissä.

Lähteet: HS, YLE, Hikipedia, linkitetyt lähteet.

 

Lainauksia: ”Huivin alta”, Seura 5/10

”Huivitetut suomalaisnaiset ovat minulle outo asia. Ihmettelen, miksi vapaat naiset vapaassa Suomessa pukeutuvat 1400-vuotta sitten säädetyn lain mukaan. Vai onko heillä liian vahva ulkomaalaistaustainen mies?”

Iranilaistaustainen nainen nimeltään Azaden Seura lehden kuluvan vuoden numerossa 5 (s.8-9).

 

Vielä vihreästä ruokaterrorista

Palaan vielä Helsingin kaupunginvaltuuston päätökseen, jossa vihreät saivat historiallisesti ensimmäisen kerran pakotettua ja huijattua muut puolueet poliittisen ideologiansa alle ja tämän välikappaleiksi. Kirjoitin tuosta aikaisemmin täällä.

Mielenkiintoisinta (ja pelottavinta) koko päätöksessä on se, että tämä kuppikunta katsoo oikeudekseen pakottaa muita ihmisiä poliittisen ideologiansa perusteella – ja puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin lasten ruokavalioon.

Huolimatta siitä, että pelkkä kasvisruokavalio on osoitettu kasvuikäisille ( ja muillekin) terveydelliseksi haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi, kansalaisten itsemääräämisoikeuteen puututaan (miettikää mikä huuto syntyisi pakollisesta sianlihapäivästä), laillisuusnäkökohdat on unohdettu (opetusviraston juristien varoituksista tuon taivaallista piittaamatta), niin silti vihreätsaivat masinoitua tällaisen päätöksen aikaan.

Tämä on huolestuttavaa juuri pakottamisen vuoksi. Kasvisruoka kuuluu osana täysipainoista ruokavaliota, mutta pelkkä kasvisruoka on terveydelle haitallista ja siihen  pakottaminen ei kuulu 2000-luvun kansalaisyhteiskuntaan.

Vihreiden ajamaa (ja muun vasemmiston peesaamaa) pakkomallia on toteutettu viimeksi onnistuneesti Neuvostoliitossa ja pakollinen kasvisruokapäivä kerran viikossa on puolestaan Saksaa aikoinaan hallinneen Adolf Hitlerin keksintöä.

Kun Vihreät ovat näin kovin kiinnostuneita pakottamaan muut ihmiset syömään ideologiansa mukaista (tieteellisesti humpuukiksi osoitettua) anekauppaan verrattavaa hyvänomantunnon ravintoa, herää kysymys miten he itse suhtautuvat esimerkiksi itse heille ilmaiseksi tarjottuun ruokaan?

Aarno ”Loka” Laitinen valottaa viime lauantaisessa Iltalehden kirjoituksessaan asiaa näin:

Kun vihreiden eduskuntaryhmä kutsutaan yritys- tai järjestövierailulle, isännille lähtee pitkä sähköposti, jossa sihteeri kertoo kansanedustajien ruokarajoitteet. Vain kaksi suostuu syömään kaikkea, lihaakin.

Vihreiden tyttöset eivät syö lihaa, osa heistä ei syö kalaa. Muutamalle silakka on myrkkyä, koska siinä on dioksiinia. Vilja ja juureksetkaan eivät ole heille itsestäänselvyys, sillä osa ei kelpuuta perunaa, valkoista riisiä tai maissia.

Jotkut ovat allergisia kurkulle, tomaatille, paprikalle, kaalille, sienille. Lista lyheni jonkun verran, kun Heidi Hautala ja Satu Hassi veivät ruokarajoitteensa Brysseliin, mutta tällaisenakin vihreiden ryhmä on hankala vieras isännille ja kokeille, kun 14 kansanedustajalle pitää valmistaa lähes yhtä monta erilaista ateriaa.

Ruokaniuhotus on vihreiden uskonto, johon muutkin halutaan pakottaa. Nyt Helsingin vihreät ovat aloittaneet kaupunginhallituksessa taistelun liharuokia vastaan ja vaativat kouluihin pakollisia vihannesruokapäiviä. Siis pakkoruotsin lisäksi pakkokasvikset.

Miten näistä viherhöperöistä tuleekin mieleen eräät siat?

Mitähän kyseinen eduskuntaryhmä pitäisi siitä, että se saisi juuri samaa ruokaa kuin kaikki muutkin? Eikö se olisi täysin linjassa tämän kasvisruokapakon kanssa?

Lähde: IL

 

Blogosfääri: Aselaki-info

Käykääpä tutustumassa asialliseen sivustoon täällä.

Ja etenkin sen sisältöön:

Tervetuloa Aselaki-Infoon

Aselaki.info -sivuston tarkoituksena on koota yhteen Suomessa voimassa olevaan ampuma-aselakiin ja uuteen lainsäädäntöhankkeeseen liittyvää informaatiota. Tiedotuskokonaisuuteen liittyy myös Aselaki-Blogi, jossa eri intressipiirien edustajat ottavat kantaa ja esittävät mielipiteitään aselakihankkeen tiimoilta.

Meneillään oleva lainsäädäntöhanke koskettaa suoraan lähes 700.000 ampuma-aseiden luvanhaltijaa ja välillisesti useita eri intressipiirejä. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona. Hanke on asetettu ampuma-aselainsäädännön, ampumaratojen laittamista ja kunnossapitoa koskevan lainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Uuden lain tulisi edistää aseturvallisuutta, sen tulisi olla olla pitkäikäinen, kestävä ja huomioida harrastajat sekä asealan sidosryhmät aina yhdistyksistä luvanvararaista elinkeinoa harjoittaviin yrityksiin. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2009 ja se on edennyt valiokuntakäsittelyyn samana syksynä.

Tiedote: Poliisijohto ylittänyt toimivaltansa aselupaohjeissa – 13.12.2009 [pdf]
Kirjelmä: Kantelu Valtioneuvoston Oikeuskanslerille – 26.10.2009 [pdf]
Luentomateriaali: Infotilaisuus eduskunnassa – 7.11.2009 [pdf]
Liite – Yksityiskohtaiset lakiesityksen ongelmat [pdf]
Tiedote: Harrastajat huolissaan aseturvallisuudesta 9.9.2009 [pdf]
Tiedote: Sisäministeriö ei tunne aselain sisältöä 27.8.2009 [pdf]
Tiedote: Vain toimiva aselaki luo turvallisuutta 26.8.2009 [pdf]
På svenska – Bara en fungerande lag ökar den allmänna säkerheten [pdf]
In english: Only a working Firearms Law can improve Public Safety [pdf]

Lähde: Aselaki-info

 

Kysely: kahta en vaihda?

Vuoden ensimmäinen varsinainen yleisökysely liittyy viikon mokutukseen 02/10.

 

Viikon mokutus 02/10

Paikasta on tarkoitus tehdä niin toiminnaltaan, tuoksuiltaan kuin hengeltäänkin sellainen, että sinne saapuva asiakas voi kokea tulleensa ulkomaille. Haluamme luoda sinne rennon itämaista ja vilkasta ilmapiiriä.

Idän Basaari Oy:n yrittäjä Ahmed Al Chibib kertoo Fakebookissa Turun Varissuon liikekeskuksen pohjakerrokseen pääsiäiseen 2010 mennessä ilmoituksen mukaan avattavasta basaaristaan.

Hmmm… Tässä herää tietysti kysymys siitä, että kuinka moni suomalainen sitten haluaa vaihtaa turvallisen, rauhallisen ja tylsän suomalaisen arkensa kotimaassaan rennon itämaiseen ja vilkkaaseen ilmapiiriin?

Ja kuinka moni alkuperäisasukas sitten todellisuudessa haluaa kokea kotimaassaan tulleensa ulkomaille?

(Miten tämä Ahmed Al Chihib vaikuttaa noin muuten tutulta nimeltä? Pitäisiköhän vilkaista Googlesta?)

 

Kuka on syyllinen Sellon tapahtumiin?

Edes lomaileva suomalainen ei ole voinut välttyä vuodenvaihteen ikäviltä uutisilta.  Suomessa oleskellut kosovolainen albaani Ibrahim Shkupolli tappoi Espoossa viisi suomalaista, jonka jälkeen hän riisti hengen itseltään.

Surmatyöt hän aloitti kiduttaen viiltelemällä entisen naisystävänä hengiltä tämän asunnossa Leppävaarassa. Hän jatkoi verityötään tappamalla luvattomalla 9 mm:n pistoolilla naisen neljä työtoveria Prisman myymälässä, Sellon kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen hän ajoi kotiinsa Suvelaan, jossa hän pakeni maallista tuomiota itsemurhan kautta.

Kullervoblogin toimitus välittää syvimmän osanottonsa kaikille niille, joita tämä tragedia on koskenut. Samaan hengenvetoon täytyy myö todeta, että tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaikeimpia asioita Jokelan ja Kauhajoen lisäksi koko blogin historian aikana.

Lopputulos pitkän harkinnan jälkeen oli kuitenkin se, että vaikka tapauksesta on kirjoitettu paljon, jotain on jäänyt vielä kommentoimatta.

Asiasta on uutisoitu laajasti, joten lienee turha toistaa muualla kerrottuja faktoja muuten kuin lyhyesti lainaten.

Tässä kirjoituksessa ei kaivata Lahtista ja konekivääriä, vaan syyllisiä Sellon tapahtumiin.

Ibrahim Shkupolli on  pääsyyllinen näihin tapahtumiin – täysin ja henkilökohtaisesti, tietenkin.  Hän tappoi yhden ihmisen erityistä julmuutta osoittaen ja tämän tekonsa jälkeen hän murhasi kylmäverisesti neljä muuta ihmistä.

Shkupollilla oli hyvin viranomaisten tuntema aikaisempi rikostausta.

Hänet oli tuomittu 1990-luvulla Mikkelin käräjäoikeudessa  ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä. Tämän lisäksi Shkupolli oli samaisella 1990-luvulla useita kertoja tekemisessä poliisin kanssa.

Tuomiot jatkuivat 2000-luvulle tultaessa.

* Espoo 2003, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta
* Espoo 2004, käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelystä
* Vantaa 2006, käräjäoikeuden tuomio asuntoyhtiön oven lukon murtamisesta
* Helsinki 2007, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä
* 2008 Poliisin antama lähestymiskielto
* Huhtikuu 2009 Laajennettu lähestymiskielto Selloon ja Prismaan.
* Syksy 2009 Lähestymiskiellon rikkominen useita kertoja.

Kuollessaan Shkupollia epäiltiin myös uudemmista rikoksista
* Espoossa syyteharkinnassa kaksi eri petosta
* Espoossa syyteharkinnassa laiton uhkaus
* Espoossa syyteharkinnassa laitoman maahantulon järjestäminen.

Viimeisestä käytetään myös nimeä ihmiskauppa.

Näistäkään tapahtumista huolimatta Shkupollia ei saatu karkoitettua Suomesta – tosin hänelle ei myöskään annettu Suomen kansalaisuutta. Se tästä vielä oikeudenmukaisuuden irvikuvasta olisikin puuttunut

Maahanmuuttoviraston mukaan poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Shkupollia karkotettavaksi. Viraston mukaan tämä olisi tosin ollut turhaa, koska oleskeluluvalla Suomessa asunutta miestä ei olisi voitu hänen tekemiensä aiempien pikkurikosten perusteella karkottaa. Maastakarkotus onnistuu maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan vasta törkeiden rikosten perusteella.

Suomen lainsäädännön ja voimassaolevan tuomioistuinkäytännön mukaan karkottamisen edellytykset tuskin olisivat täyttyneet

Kyseisen viraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kertoo ja jatkaa:

Karkottamiseen joutuu törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joilla on ehdottomia vankeusrangaistuksia

Taskinen kertoo, että mikäli ulkomaalainen henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin Suomessa, tekee poliisi karkottamisesityksen maahanmuuttovirastolle. Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto arvioi karkotetaanko henkilö vai ei.

Poliisi puolestaan sanoo, että se ei halua tehdä (resurssipulaansa vedoten) turhaa työtä. Poliisin mukaan kyseinen maahanmuuttovirasto hylkää 90 % poliisin tekemistä karkotusesityksistä.

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 150 000 ulkomaalaista ja maasta karkoitetaan alle sata ulkomaalaista vuodessa.

Mitä laki siten sanoo? Millainen on sitten se kuuluisa törkeä rikos, jonka jälkeen maahanmuuttoviraston mielestä rikollinen maassaoleskelija voidaan karkottaa Suomesta?

Ulkomaalaislaki (jota tässäkin tapauksessa olisi pitänyt käyttää virantoimituksen pohjana ja perusteena) kertoo asiasta näin:

149 §

Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;

2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;

3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.

Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Eli – ulkomaalainen,  jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, voidaan karkottaa Suomesta.

Kun katsoo Shkupollin rikossaldoa, niin ensimmäinen johtopäätös on se, että hän oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.

Täten karkottamisen edellytykset olisivat täyttyneet – vastoin Taskisen kantaa – varsin selvästi hänen kohdallaan.

Kannattaa huomata myös sellainen seikka, että ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa Shkupollin kohdalla sitä, että Kosovon itsenäistyessä vuonna 2008, viranhaltijoilla olisi viimeistään ollut (virkavelvollisuuden lisäksi) mahdollisuus lähettää Shkupolli takaisin Kosovoon.

Tätä kaikkea vasten tarkasteltaessa on aika selvää, että maahanmuuttovirasto (ja etenkin sen ajama edesvastuuton maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka) on yksi tärkeimmistä osasyyllisistä näihin tapahtumiin.

Eikä oikeusministeri Tuija Braxin johtama tuomioistuinlaitoskaan ole täysin syytön.

Vaikka oikeudessa tulee epäselvissä asioissa tulkita vastaajan edun mukaisesti, niin Shkupollin kohdalla ei voida puhua mistään epäselvästä tapauksesta.

Ovatko oikeuslaitos ja maahanmuuttovirasto syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen vai on kyseessä työtapaturma, lienee makuasia. Tässä (ja ilmeisesti monessa muussakin tapauksessa) lakia on mitä todennäköisimmin tulkittu väärin – tuhoisin seurauksin.

Shkupollin tapauksessa hänen pitkäaikainen oleskelunsa ja henkilökohtaiset siteet Suomeen olisivat maahanmuuttoviraston mielestä painaneet kupissa.

Tärkeimpänä siteenä maahanmuuttovirasto on pitänyt Shkupollin murhaamaa tyttöystävää. Toisena siteenä kyseinen virasto on pitänyt Shkupolin Kosovosta Suomeen tuomaa alistettua vaimoa ja perhettä.

(Löytääkö kukaan tästä minkäänlaista logiikkaa?)

Eräs Kainuun Sanomien haastattelema kajaanilaisnainen muistaa Shkupollin röyhkeänä. Koska mies osasi ruotsia, hänen ajatuksensa eivät jääneet epäselviksi.

Hänen vaimonsa oli alistettu, ja hän oli usein täysin rahaton. Autoin häntä ja lapsia, joilla ei ollut ruokaa.

Shkupollin vaimo odotti Kajaanissa kolmatta lastaan.Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Mies jätti Kajaanissa suomen kielen kurssin kesken ja ilmoitti lähtevänsä Kosovon vapautusarmeijaan.

Nämäkö sitten ovat kiinteitä siteitä Suomeen. Sellaisia siteitä, joiden vuoksi Shkupollia ei olisi voitu karkottaa Suomesta?

Seuraavaksi epäiltyjen listalla tuleekin sitten eräs toinen viranomainen. Tämän viranomaisen ylipäällikkö syyllistyi rikokseen aikaisemman uransa aikana ja silti hänet potkittiin yhteiskunnan lainvalvonta- ja väkivaltakoneiston johtoon.

Kun katsoo seuraavaa videota ja tietää, että (sinänsä asiallista) moraalisaarnaa nuorisolle pitävä poliisiylijohtaja on itsekin tuomittu liikenteen vaarantamisesta, niin tulee sellainen tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – etenkin tämän Sellon tragediaan liittyvän  uutisen yhteydessä:

Suurin ongelma poliisia koskevassa asiassa on (suomalaisen hallintoalamaisen kannalta katsoen) se, että toki kansalainen voi valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta poliisi on luonut itsestään varsin varsin itsenäisen ja vallastaan pöhöttyneen mastodontin. Tämä taas on eräänä osasyynä viime aikojen ikäviin ampuma-aseisiin liittyviin ikäviin uutisiin.

Poliisi juoksee nyt (itsensä jälleen kerran täysin munattuaan) poliitikkojen helmoihin ja hakee apua sieltä. Normaalissa kansanvaltaisessa yhteisössä ei tulisi kuuloonkaan, että poliisi kaataa omat virheensä erittäin suuren lainkuuliaisen kansanosan niskaan.

Eli suomeksi – poliisin tekemät käsittämättömät lupa- ja operaatiovirheet yritetään hukuttaa laillisten aseenomistajien syyksi – ja samaan aikaan poliisi ihmettelee sitä, että sen  toimet tuottivatkin täysin halutusta poikkeavan lopputuloksen.

Jotenkin enemmän tai vähemmän skitsofreenista ajattelua edustaa poliisin (ja sisäministeriön) näkemys siitä, että laittomat aseet vähentyisivät kieltämällä laillinen aseenomistus. Ja se,että tämä tapaus liittyisi jotenkin lailliseen aseenomistukseen ja laillseen aseharrastukseen.

Todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa kävisi niin, ettän huomattava määrä aseita katoaisi – ja muuttuisi samalla laittomiksi. On typerää kuvitella aseiden kuitenkaan todellisuudessa katoavan Suomen kaltaisesta maasta hallitsijan mahtikäskyllä – se ei ole onnistunut aikaisemminkaan eikä se onnistu nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Samoin poliisin huolena oleva salametsästys saattaisi laajentua nykyisestä huomattavasti. Kun ase on laiton, niin voiko silloin metsästää enää laillisesti?

Kun luodaan yleistä oikeustajua vastaan olevaa lainsäädäntöä, pudotetaan myös lainrikkomiskynnystä.

(Toisaalta kun tietää, että yksityisaseiden holhoukseensaattaminen tai sosialisointi on eräs vasemmistön keppihevosista, niin ihmetyttää suuresti etteikö porvarienemmistöinen eduskunta saa näitä pula-ajan sosialisteja kuriin? Kaikki omaisuus on kuitenkin varmimmin hoidossa ja tallessa yksityisomistuksessa.)

Palataanpa kuitenkin takaisin  poliisiin – ja sen paniikkireaktioon. Poliisin komentoketju kaikissa viimeisten vuosikymmenten aikana sattuneissa kriiseissä (alkaen Mikkelin panttivankidraamasta 1986)on kerta kerran jälkeen osoittautunut heikoksi, olemattomaksi ja jopa täysin vastuuttomaksi.

Jokelan ja Kauhajoen verilöylyissä käsiaseen hallusapitoon oikeuttavan luvan (vastoin ohjeita tai varoituksia) myöntäneet poliisit eivät ole mitenkään (ainakaan moraalisesti) syyttömiä noihin tapahtumiin. Myös selkeät sekoilut toiminnassa, vastuuhenkilöiden puuttuminen ja rinnakkaisten järjestelmien (jotka hidastivat toimintaa, lamautuivat tai tekivät ristiriitaisia päätöksiä) keskinäinen toiminta eivät olleet varsinainen kukkanen poliisiorganisaation ja sen luotettavuuden hattuun.

Sellon verilöylyssä poliisi ei pystynyt eristämään aluetta, suorittamaan evakuointia, tiedottamaan asiallisesti, estämään kahta jälkimmäistä murhaa (Shkupolli pääsi ilman esteitä uudestaan Prismaan poistuttuaan sieltä jo kerran) eikä estämään tekijän liikkumista Suvelaan ja tämän itsemurhaa.

Jos miettii tämän vastuunpakoilun lisäksi myös poliisihallinnon tapaa syödä budjettiin kirjatut määrärahat jo vuoden kolmannella kvartaalilla loppuun – ja kerjätä sen jälkeen lisärahaa eduskunnalta – tuota tapaa liike-elämässä käyttäen johto saattaisi olla alle aikayksikön epäiltynä petoksesta.

Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että poliisin toimia tutkisi aidosti poliisin  ulkopuolinen (poliisivaltuuksin varustettu) erillinen viranomainen – sellainen jolla olisi munaa myös viedä poliisi käräjille saakka tarvittaessa.

Yksi ratkaisu olisi myös se, että tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset (poliisikin on siviili) alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Mutta epäiltyjen listalta löytyy vielä virkamiehiäkin suuremmista munauksista epäiltyjä tahoja. Virkamiehet noudattavat (tai heidän piäisi noudatta) lakeja ja asetuksia – tosin nykyään tulee vahva tunne siitä, että poliittinen ohjauskaan ei ole täysin olematonta.

Syyttävä sormi osoittaa myös poliitikkoja – yksin ja kokonaisena oligarkkisena ryhmänä. Poliitikot esittävät aloitteita lainsäädäntöön ja säätävät lakeja. Osa heistä johtaa ministereinä lakien toteuttamista – jokaisen meistä näkemin tuloksin.

Kun tämä monikulttuurihulluus aikanaan laantuu ja krapula iskee, siinä vaiheessa olisi syytä perustaa Suomeen totuuskomissio. Syyttömiä eivät ole nykyinen hallitus ja eduskunta eivätkä niiden edeltäjätkään.

Astrid Thors, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Anne Holmlund, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre, Liisa Hyssälä, Jan-Erik Enestam – ja monet muut. Suomen kansalla olisi oikeus kuulla puolueettoman tutkinnan jälkeen, ovatko poliitikkomme (ja poliittiset vrkamiehet)  hoitaneet yhteisiä asioitamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Unohtamatta demokratian ylikävellyttä Tarja Halosta ja hänen nimittämäänsä Ritva Viljasta.

Jokaisen itsenäiseen ajatteluun pystyvän kansalaisen nähtävissä on se, että maamme on matkalla kohti (monikulttuurista) helvettiä, jos poliittinen kulttuuri ei muutu pikaisesti eikä saalistajien konsensukseen perustuvalle jakopolitikalle ja poliittiselle sekoilulle  saada loppua aikaiseksi.

Aika suuret kertoimet voi kukin asettaa sille, että vaikka kaikki lailliset aseet maassa takavarikoitaisiin, tulemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkemään tämän (laittomalla aseella) tehdyn verityön jatkumoita ja uusintoja.

Tämä nykyinen poliittinen johtomme ei pysty takaamaan yhteiskuntarauhaa eikä kansalaisten turvallisuutta. Kohta se ei pysty takaamaan enää edes hyvinvointivaltion rippeitäkään – eikä maksamaan koko ajan kasvavaa valtionvelkaa.

Lähteet: Valtioneuvosto, Eduskunta, HS, TS, KS, KSML, SS, IL, IS, MTV3, YLE, HBL, Finlex, Edilex, YouTube, poliisi

 

Onko laki kaikille sama?

Päivän uutisvuo tuo (hieman enemmän tai vähemmän) hämmentäviä uutisia oikeuslaitoksen suunnasta. Näitä asioita pitäisi lukea sen periaatteen kautta, että onko laki kaikille sama.

Kihlakunnansyyttäjä Leena Hakavuori vaatii Joroisten terveyskeskuksen entiselle ylilääkärille  yli yhden vuoden ehdollista vankeustuomiota.

Ylilääkäriä syytetään kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kahdeksasta muusta rikoksesta. Syytökset liittyvät seitsemän potilaan hoitoon vuonna 2002.

Vakavimmat syytteet tässä kirjelmässä liittyvät kahden vanhuksen kuolemiin. Syyttäjän mielestä ylilääkäriaiheutti iäkkäiden potilaiden kuoleman liian vahvoilla kipulääkkeillä.

Ylilääkäri on kiistänyt syytteet. Hän kommentoi 80-vuotiaan naisen hoitoa kertomalla, että tämän ”ainoa toive oli päästä haudan lepoon”. Voimakasta laastarina annettua kipulääkettä tarvittiin, koska naisen verenkierto oli heikentynyt.

Jutun puinti Mikkelin käräjäoikeudessa kesti yli kolme viikkoa. Käsittely päättyi tiistaina syyttäjän ja puolustuksen loppulausuntoihin.

Oikeus antaa päätöksen jutussa 18. joulukuuta.

Tämä on varsin mielenkiintoinen tapaus noin oikeuspoliittisessakin mielessä. Tässä näkyy osittain se todeliinen yhteiskunnallinen intressi tuottaa kärsimystä rangaistuksen muodossa yhteiskunnallisia regulaatiota vastaan rikkoneelle jäsenelleen.

Ylilääkäri kiistää syytteet, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon, että hänen potilaanaan olleen 80-vuotiaan naisen ainoa toive oli päästä haudan lepoon. Näin ylilääkäri myöntää syyllistyneensä vähintään eutanasian avustamiseen.

Eutanasia on lainsäädännössämme kriminalisoitu asia.  Tämän tabuna pidetyn aiheen nosti viimein  Freddy Van Wontherghem viime vuodenvaihteessa pöydälle.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tosiasiassa eutanasia on jo nykyään (ja on ollut jo jonkin aikaa) laajasti käytössä saattohoidon yhteydessä, osoittaa taas sen, että suomalainen lainsäädäntö alkaa olla yhtä kaukana ihmisten todellisuudesta kuin Tarja Halonen kalliolaisen työttömän arjesta.

Yhteiskunta osoittaa tässä tapauksessa syyttäjän kautta joko tai/ja kaksi asiaa tämän tapauksen yhteydessä.

Ensimmäinen on se, että vanhukset ovat yhteiskunnallisesti tarpeetonta tai jopa haitallista  joutoväkeä – etenkin sellaiset, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa.

Virka-aseman väärinkäyttö ja virkavirhe, jotka ovat johtaneet tällä kerralla  kahteen (vanhuksen) kuolemantapaukseen, osoittautuvat syyttäjän mielestä  ehdollisen tuomion arvoisiksi  – ja oikeus tulee beesaamaan tätä näkemystä.

Näin yhteiskuntamme osoittaa sen, kuinka paljon se arvostaa vanhuksiaan.

Se toinen yhteiskunnan osoittama asia on sitten  se, että oikeuskäytännössä eutanasia näyttää olevan hyväksytty – vaikka sitä ei ole kirjattu lainsäädäntöön.

Eräänä asiaan – siis oikeuskäytäntöön ja – politiikkaan – liittyvänä kuriositeettina tulee mieleen Seppo Lehdon tapaus .

Kun vanhusten kuoleman aiheuttamisesta ehdollinen tuomio on oikeuslaitoksemme mielestä kohtuullinen, niin jotenkin absurdin mausteen antaase, että tunnettu alapäähuumorin suurmies ja kansantaiteilija tuomittiin internetissä yhteiskunnan vaikuttajista levittämien  (täysin epäuskottavien) tietojen perusteella 2 vuoden ja  4 kuukauden ehdottomaan  vankeusrangaistukseen.

Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntamme painottaa rikoksen uhrin yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta kansalaisen fyysisen koskemattomuuden kustannuksella.

Niin – onko laki kaikille sama?

Lähde:HS

 

Ruumiisi ei ole sinun – se kuuluu yhteiskunnalle

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää.

*

*

*

*

*

*

Eräs viime viikon uutisvuossa rannalle uineista asioista on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Media kertoi torstaina 26.10., että ihmisen lupaa omien elintensä luovutukseen ei kohta ehkä tarvita. Sosiaali- ja terveysministeriössä kaavaillaan kansalaisen ruumiseen puuttumista – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jos tämä lakialoite menee läpi eduskunnassa ja nämä aikeet toteutuvat, niin uusi käytäntö sallisi elinten luovutuksen aivokuolleiksi diagnotisoiduiltahallintoalamaisilta ilman eri kyselyjä. Ainoan poikkeuksen muodostaisi (nykyisen käytännön päälaelleen kääntävä) tilanne, jossa tiedettäisiin, että luovuttajaksi aiottu on erikseen vastustanut asiaa.

Alaikäisten osalta tilanne harkittaisiin erikseen. Harkinta jää ministeriön ehdotuksen mukaan lääkärille- vanhemmille ei varata sana sijaa tässä ehdotuksessa asian suhteen.

Lainmuutosten tavoitteena olisi helpottaa elinpulaa. Uudistusten lähtökohtana olisi sellainen ajatus, että kuollut on eläessään suhtautunut myönteisesti elinsiirtoihin, eikä sen vuoksi lupaa tarvitsisi erikseen hankkia.

Hetkinen …  Nyt tässä on jotain sellaista,mitä en oikein ymmärrä tai jotain sellaista, joka ei mielestäni kuulu suomalaiseen (kansanvaltaiseen) vapaaseen yhteiskuntaan.

Miten lainlaatija voi tietää mitä minä esimerkiksi ajattelen tästä asiasta?

Minä tunnen ihmisiä, jotka haluavat tulla kuolemansa jälkeen tuhkatuksi, eivät haudatuksi – ja päin vastoin. Tunnen myös ihmisiä, jotka uskovat kirjaimellisesti ylösnousemukseen – heille ruumiin silpominen olisi maallista kuolemaa pahempi asia.

Lisäksi on syytä ajatella myös omaisia. Vainajan tahdon vastainen (tai häntä hänen eläessään kuulematta tehty) ruumiin silpomispäätös saattaa toteutuessaan järkyttää aika monia ihmisiä.

Miettikää sitä, jos tämä laki tulee ilman laajaa julkista keskustelua (kuten on käynyt pakkokeino-, poliisi ja ulkomaalaislakien kanssa) voimaan ja omaiset avaavat arkun nähdäkseen rakkaansa viimeisen kerran, niin näky olisi jotain tällaista:

(Hän oli eläessään Wan Bin)

Tai tällaista:

(Hän oli eläessään Liu Yufeng)

Asiasta on tosiaan keskusteltu yllättävän vähän. Lainaan tähän Harri Vornasen HS:n mielipide-osastossa 27.10.2009 julkaistun kirjoituksen kokonaisuudessaan. Näin siksi, että en pysty linkittämään sitä ja ennen kaikkea siksi, että kukaan ei pystyisi syyttämään minua siitä, että lainaan toista kansalaista ja hänen mielipidettään väärin.

Luvatta tehty elinsiirto askel harmaalle alueelle

Munuais- ja Maksaliitto on teettänyt Suomen Gallupilla kyselyn, jonka taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelma lainmuutoksesta, jonka myötä elinsiirtoon ei enää tarvittaisi luovuttajan suostumusta (HS 26.10.).

Asiaa perustellaan sillä, että yhdeksän kymmenestä kansalaisesta hyväksyy elinsiirron. Sinänsä asiassa ei ole mitään pahaa. Voihan elinsiirto antaa toiselle ihmiselle lisäaikaa. Kaunis ajatus. Ongelmallisen asiasta tekee ilmapiiri, joka menee yksilön määräämisoikeuden ylitse. Kun emme varmuudella tiedä yksilön tahtoa, emme saa mennä sen yli.

Ollaan tilanteessa, jossa pelätään kieltäytyä, koska ”yleinen” ilmapiiri on lakia myöten tiukka. Jos kieltäytyy, leimautuu pahaksi ja yhteiskunnan vastustajaksi. Tämä on arka asia, kuten vaalisalaisuuskin, ja sitä tulee kunnioittaa. Olemmehan vapaassa Suomessa.

Tarkoitan tällä sitä, että pitäisi kunnioittaa omaisia, jotka eivät surun tai kriisin keskellä välttämättä pysty ajattelemaan rationaalisesti. Tuntemukset ovat tuolloin voimakkaita mutta aitoja.

Jos elinsiirrot sallitaan yhteiskunnan lakia myöten yli omaisten tahdon, se aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Tämä voi johtaa yhteiskuntatottelemattomuuteen, koska koetaan, että laki ei ole oikeudenmukainen.

Elinsiirtojen salliminen ilman lupaa olisi askel harmaalle alueelle. Seuraavaksi ruvetaan yhteisen edun nimissä vaatimaan muitakin asioita sallittavaksi ja sivuutetaan yksilön itsemääräämisoikeudet.

Oikea lähestymistapa olisi pakottavan lain sijaan yhteiskunnan tuella toteutettu mainoskampanja, jossa kerättäisiin ihmisiltä lupa tehdä elinsiirto.

Kenellä on oikeus päättää ruumiistaan? Mielestäni ensisijaisesti ruumiin haltijalla, sitten omaisilla ja sen jälkeen yhteiskunnalla. Näin se menee omaisuudenkin suhteen.

HARRI VORNANEN

Olen pitkälti samaa mieltä Vornasen kanssa, mutta haluan lisätä myös jotain muuta – palataan siihen myöhemmin.

Lainaan tähän myös erään toisen HS:n mielipide-osastossa julkaistun kirjoituksen kokonaisuudessaan – syyt ovat samat.

Suunniteltu lainmuutos mahdollistaisi elintensiirtoja ilman luovuttajan suostumusta (HS 26. 10). Harri Vornanen ilmaisi huolensa lainmuutoksen tuomasta ilmapiiristä, joka menee yksilön itsemääräämisoikeuden ylitse (HS 27. 10.).

Hyvin perustellusta kannanotosta jäi itselleni kuitenkin huoli ilmapiiristä, jossa toisen ihmisen auttaminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto, ja jossa hengen pelastamisesta voidaan puhua kauniina ajatuksena.

Maksaa, keuhkoja tai sydäntä tarvitseva kuolee lyhyessä ajassa ilman uutta elintä. Munuaissiirrännäinen merkitsee parhaassa tapauksessa pääsyä vakavan sairauden kourista takaisin työelämään.

On oikein, että yhteiskunta olettaa jäsentensä haluavan antaa toiselle ihmiselle tällaisen lahjan. Kieltäytyköön ken haluaa, ja pysyköön ilmoitus vaitiolovelvollisuuden suojassa.

Yllättävän menetyksen kokeneille omaisille ei tule antaa vastuuta päätöksestä poismenneen elinten luovuttamisesta, sillä ratkaisu on tehtävä hetkenä, jolloin moni on sokissa. Euroissa ajattelevia rauhoittanee tieto siitä, että elintensiirrot kannattavat myös taloudelliselta kantilta katsottuina.

Jos pieni kärjistys sallitaan, elinten luovuttajien ruuhkaa ei nykypäivänä olisi vaikeaa järjestää: lauantai-iltojen ratoksi pyörimään tosi-tv, jossa salskeat kolariuhrit pelastavat suurisilmäisiä lapsia letkuista kirmaamaan kesäisille niityille.

Koska luovuttajia etsivät tahot eivät tule tällaiseen peliin koskaan alentumaan, soisi myös meidän potentiaalisten luovuttajien pohtivan perusarvojamme muodostaessamme kantaamme.

CAMILLA MUNSTERHJELM

eläinlääkäri

Oulu

Camilla Munsterhjelmin mielestä siis, on oikein, että yhteiskunta olettaa jäsentensä haluavan antaa toiselle ihmiselle tällaisen lahjan.

Minä en tunnista oikein omakseni tuollaista yhteiskuntaa, joka olettaa jäsentensä ruumiin olevan (kuoleman jälkeen) yhteiskunnan omaisuutta. Tuollaisesta ajattelusta ei ole kovin pitkä matka siihen, että yhteiskunta omistaa jäsenensä ruumiin myös tämän eläessä.

Tuollainen ajattelu riipii, eikä se sovi oikein mitenkään vapaan kansanlaisyhteiskunnan malliin. Siitä tulee jotenkin mieleen eräs ihan toisenlainen yhteiskunta.

Kun muistaa tämän asian tiimoilta  myös sen syyn, miksi SPR:n veripankki ajautui lähes konkurssiin viime vuonna, niin se ei ole omiaan herättämään luottamusta. Veripankki joutui tehostetun kampanjan puitteissa kerjäämään suomalaisilta vuonna 2008 ylimääräisiä verenluovutuksia – vain ja ainoastaan siksi, että se oli myynyt ahneuksissaan suomalaisten luovuttaman veren ulkomaille.

Kun olemme tekemissä tällaisen moraalilla varustettujen instanssien ja viranomaisten kanssa, ei pidä ihmetellä yhtään, vaikka näillä häpäistyiltä ja silvotuilta ihmisiltä varastetuilla elimillä käytäisiin elinkauppaa – erään Suomea näköjään yhteiskuntana päivä päivältä yhä enemmän muistuttavan totalitarismin malliin.

Teistä muista en tiedä, mutta minuun tällainen yhteiskunnan kansalaistensa ruumiisiin kohdistama pakko, väkivalta ja häpäisy vaikuttaa  täysin  (ainakin tämän) lainvalmistelutyön tavoitteiden vastaisesti.

Olen repinyt elinluovutuskorttini, päivittänyt lompakkooni elintenluovutuskiellon – sen lisäksi, että  veripankkikriisin jälkeen olen luopunut aikaisemmin aktiivisesti harrastamastani verenluovutuksesta.

Saatan muuttaa kantani asiaan takaisin entiseen – mutta ainoastaan sen jälkeen, kun tästä kansalaisen oikeutta omaan ruumiiseensa loukkaavasta lainsäädäntöhankkeesta luovutaan. Minulle tämä on periaatekysymys ja toivoisin sen olevan sitä myös enemmistölle muista suomalaisista.

Ja otan sen riskin. Jos satun tarvitsemaan elimensiirtoa ja se jää tämän vuoksi tekemättä, niin totean siihen, että näin se sitten on.

Jokainen tehköön itse päätöksensä, mutta jokaisen kannattaa muistaa myös se, että jokaisen yksilönoikeuksiin kohdistuvan loukkauksen lainsäädäntötasolla tapahtuva hyväksyminen vie meitä lähemmäksi tyranniaa ja totalitarismia.

Valinta on vielä toistaiseksi meidän – mutta kuinka kauan?

Lähteet: HS, STT

 

Epäpätevyydestä vankilaan?

Sarjassamme nykysuomalaista oikeuspolitiikkaa on avattu taas uusi luku. Päivän Uusi Suomi on välittänyt aika hämmentävän uutisen. Tämän uutisen mukaan epäpätevyys liikeenteessä  muuttuu vakavaksi rikokseksi – sellaiseksi josta uhkaa vuodenvaihteen jälkeen vankeusrangaistus.

Epäpätevää taksin- tai linja-autonkuljettajaa voi uhata vastedes vankila. Ensi vuoden alussa tulee voimaan lakimuutos, joka tuo taksinkuljettajille uusia pätevyysvaatimuksia ja koventaa epäpätevien kuljettajien rangaistuksia.

Luvan uusimiseen tarvitaan jatkokoulutusta viiden vuoden välein. Jatkokoulutusvaatimus tulee paitsi uusille myös nykyisille kuljettajille. Jos ammattipätevyys ei ole kunnossa, voi joutua vankilaan.

Linja-autonkuljettajilla vastaavanlainen ammattipätevyysvaatimus on ollut jo aiemmin, mutta vankilatuomion uhka on heillekin uutta suomalista oikeuspolitiikkaa.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee sellainen havainto, että perinteiseen omaisuuden- ja yksilönsuojaan rikkomiseen liittyvissä rikoksissa on viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan kevennetty tuntuvasti rangaistusasteikkoa.

Nakkivarkaita ei suljeta enää vankiloihin ja raiskaajatkin pääsevät ehdonalaisella. Kettutytöt saavat lähestulkoon rangaistuksetta tuhota ihmisten omaisuutta, rikkoa toisten kotirauhaa, rääkätä eläimiä ja uhkailla jopa pieniä lapsia.

Oikeinajattelijat (so. vihervasemmistolaiset näennäissuvaitsevat) saavat nimitellä toisinajattelijoita rasisteiksi ja soveltaa sananvapautta oman poliittisen näkemyksensä perusteella – tyyliin Jarkko Tontin esittämä näkemys sananvapaudesta.

Perusoikeuksiimme kiinteästi liittyvää sananvapauden määritelmää vääristellään ja muokataan irvikuvaksi siitä mitä sen pitäisi olla – siis kauas siitä hallintoalaimaselle tarkoitetusta suojasta hallitsijan mielivaltaa vastaan.

Vertikaalinen sanavapauskäsite on venytetty myös horisontaaliseksi. Näin on saatu aikaan tilanne, jossa vallankäyttäjä ja hallitsija ottaa (yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti) kantaa toisen hallintoalamaisen puolesta ja toista vastaan – ja poikkeuksetta niin, että heikommassa asemassa on se enemmistöä ja periaatteellista laillisuutta edustava alamainen.

Tässä elämässämme ajassa hallitsija on valmis heittämään rehellistä työtä tekeviä ihmisiä epäpätevyydestä vankilaan, nostaa vähemmistöjä enemmistön yläpuolelle (rikkoen kansanvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta), uhkaa virallisesta totuudesta poikkeavia toisinajattelijoita vankeustuomiolla  sekä murtaa aktiivisesti yhteiskuntamme perusteisiin kuuluvia omaisuuden- ja yksilönsuojia.

Tosiaan, silloin kun työtään hoitavia ja tekeviä ihmisiä uhkaillaan vankeustuomiolla epäpätevyyden vuoksi ja todellisia rikollisia taputellaan päälaelle, niin olen vahvasti sitä mieltä, että tämä aika on aika kaukana siitä mitä eurooppalaisen kansanvallan pitäisi olla.

Tällainen hallinto ja oikeuspolitiikka  on yhtä kaukana kaukana käsitteistä Liberté, Egalité, Fraternité kuin ihmisoikeudet ovat  Saudi-Arabiasta.

Alan (ihan ilman salaliittoteorioita) vakavasti uskoa, että EU:ssa ja sen nykyisessä kehityksessä on takana eurososialistinen ajattelutapa ja pyrkimys muuttaa eurooppa puolitotalitaristiseksi, monikulttuuriseksi, puolissosialistiseksi sekä pienen oligarkian ylhäältä alaspäin hallitsemaksi liittovaltioksi.

Lähde: US

 

Arveluttavaa oikeudenkäyttöä – lomamatkoja Ruandaan?

Oikeusjärjestelmämme tarkoituksenmukaisuus ja sen puolueettomuus on syytä ottaa hieman lähempään tarkasteluun.

Samoihin aikoihin kun valtakunnansyyttäjänvirasto käy taistelua sananvapautta vastaan Jussi Halla-ahon tapauksen tiimoilla, samainen virasto ja Porvoon käräjäoikeus ovat järjestäneet työntekijöilleen (sekä joukolle poliiseja) ilmeisen (ja turhan) lomamatkan Ruandaan.

Kun asiaa tarkastelee siltä kannalta, että rikos on tapahtunut Suomen ulkopuolella ja sekä vastaaja että mahdolliset kantajat ja uhrit ovat ulkomaalaisia, en oikein näe tälle oikeusfarssille muita syitä kuin lomamatkojen järjestämisen veronmaksajien rahoilla Afrikkaan.

Tämä farssi on tullut jo nyt kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle – ja kulukattoa ei ole vieläkään näkyvissä.

Jos ajatellaan sitä, että Keskusrikospoliisi ryhtyi vuonna 2007 tutkimaan tätä Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä, jota epäillään joukkotuhonnasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.  Tutkimuksia tehtiin useamman poliisin voimin Afrikassa – ja pitkään. Kun varsinainen pääkäsittely  asiassa käynnistyi  Porvoon käräjäoikeudessa 1.9.200, tuli oikeudelle (ja valtakunnansyyttäjän virastolle) kiire päästä osingoille ja siirtää oikeudenkäynti (sekä etenkin itsensä) Ruandaan.

Se,  kuinka paljon tämä touhu on maksanut tähän mennessä, olisi erittäin mielenkiintoinen tieto. Luulen, että aika moni muukin normivirtanen on kiinnostunut siitä, kuinka paljon verovaroja tähän Afrikkaan suuntautuneeseen matkailuun on todellisuudessa käytetty – täysin turhaan.

Tätä asiaa ei olisi pitänyt alkuunkaan  käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa, eikä suomalaisen poliisin resursseja olisi pitänyt hukata tämän tapauksen tutkimuksiin alunalkenkaan.

Suomessa tämä asia tuli vireille sen johdosta, että joukkotuhonnasta epäilty vastaaja on oleskellut Suomessa. Rikosepäilyjen tultua poliisin tietoon Suomella oli (kansainvälisten sopimusten pohjalta)  velvollisuus joko itse tutkia tapausta tai luovuttaa epäilty sellaiseen valtioon, joka haluaa tutkia tapausta.

Ruandan hallitus pyysi Suomea luovuttamaan epäillyn Ruandaan, mutta oikeusministeriö (eli käytännössä demlisti Tuija Brax) päätti tammikuussa 2009 ettei häntä aiota luovuttaa. Perusteena oli se, ettei epäillylle  olisi voitu taata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa.

Ruanda on erittäin tiukan kansainvälisen seulan alla (johtuen juurikin siitä, että siellä on tapahtunut joukkotuhonta). Niin tiukassa, että  tuskin kyseisen vastaajan päätä olisi kuitenkaan irroitettu nykytilanteessa corpuksesta machetella.

Enkä jaksa oikein muutenkaan usko siihen, etteikö vastaaja olisi saanut omaan kulttuurinsa kuuluvaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (tästä asiasta paikallisetkin ovat valittaneet).

Ruandan kannalta suomalaisen oikeusjärjestelmän vienti on lähinnä uuskolonialismia.

Käytännössä koko touhusta  – samoin kuin oikeusjärjestelmämme politisoimisesta – on vastuussa joukko demlistejä. Demlistit ovat ns. oikeuspoliittisen yhdistyksen, Demla ry:n, jäseniä. Tämä Demla – entiseltä nimeltään Demokraattiset lakimiehet ry – on äärivasemmiston 1950-luvulla perustama äärivasemmistolainen ja näin  laillista yhteiskuntajärjestellmäämme murtamaan pyrkivä yhteenliittymä – varsinainen Hyvä Sisko-kerho.

Nämä demlistit ovat päässeet soluttautumaan kuin syöpä sisälle suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja edustavat ihan viime aikaisen uutisoinninkin pohjalta tarkasteltuna inhottavaa, kansanvallanvastaista ja Suomen itsenäisyyttä romuttamaan pyrkivää uusstalinismia.

Tuija Braxin osuminen oikeusministeriksi oli tuskin mikään sattuma, mutta se on vain jäävuoren huippu. Sellaiset nimet kuten Mika Illman, Jorma Kalske ja Mikko Puumalainen ovat tehneet pitkään määrätietoista työtä yhteiskunnallisen muutoksen eteen.

Jos jotain asialle haluttaisiin tehdä ihan todellisuudessa, se merkitsisi aika monen korkean oikeusviranomaisen erottamista jääviyden, todellisen oikeudenkäynnin tai siten vaikka totuuskomission kautta.

Kun molempien vetoomustuomioistuimien virkaa meillä tekevien oikeudenvaltontaviranomaisten – niin Oikeuskanslerinviraston kuin Eduskunnan oikeusasiamiehenkin – johtopaikat on miehitetty näillä demlisteillä, on typerää ja naiivia odottaa oikeudenmukaista kohtelua, etenkin  jos edustaa vastakkaista mielipidettä kuin vallaan kahvassa olevat demlistit.

Vielä kipeämpi paikka kansalaisoikeuksien kannalta on demlistien väkivaltakoneistona ja sananvapauden hiljentäjänä toimiva Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tuo laitos näyttää olevan niin pahasti mädättynyt jo luomisestaan alkaen, että sille pitäisi tehdä sama asia kuin mitä Valtiolliselle poliisille (Valpo) tehtiin vuonna 1948 – se pitää lakkauttaa ja korvata kokonaan uudella laitoksella ja aivan uusilla kasvoilla.

Ennen sitä suomalaisen oikeusjärjestelmän uskottavuus on banaanitasavallan tasoa.

Jk.  Saa nähdä kauan kestää siihen, kun normivirtasen ärsyyntymiskynnys ylittää mukavuudenhalun. Tätä menoa se tulee tapahtumaan jossain vaiheessa – toivotaan kuitenkin kaikkien asianosaisten  kannalta, että se tapahtuu vielä silloin kun meillä on kansalaisyhteiskunta ja yhteiskuntarauha.

Siihen saakka saamme kaiketi katsella mediasta sitä, kun demlistit lomailevat ulkomailla – jakamassa siinä sivussa suomalaista oikeutta veronmaksajien piikkiin.

 

Tarja Halonen ja oikeuslaitos pedofilian suojelijoina?

Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta on todellisuudessa oikeuden päätöksellä  toteutettu islamin uskonnon nostaminen kaiken arvostelun yläpuolelle Suomessa.

Samalla kun islam on nostettu pyhäksi, suomalainen tuomioistuin on kieltänyt kirjoittamasta islamin ja pedofilian suhteesta rangaistuksen uhkalla yhtään mitään. Tämä ei voi olla – eikä se olekaan –  suomalaisen kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista.

Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan islamilaisen oikeuden (sharian) mukainen tulkinta siitä, että seksi on sallittua ainoastaan avioliitossa mutta suojaikärajaa ei kuitenkaan ole, sai näin (de facto)  lainvoiman myös Suomessa – vastoin omaa lainsäädäntöämme ja ratifioimiamme ihmisoikeussopimuksia.

Eräs tämän kehityksen tärkeimmistä ylipapeista on Suomessa vaikuttava libanonilainen  imaami Chehab Khodr, joka on ilmoittanut identiteettinsä (kuten lapsensakin) olevan jossain muualla kuin Suomessa. Khodrin itsensä kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa virallistaa sharian ja hänen poikansa kohdalla sitä, että se sama maa mistä hän on saapunut turvapaikan hakijana henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi Suomeen, on hänen pojalleen kyllin turvallinen.

Imaamimme avautui keväällä Kainuun Sanomille ja kertoi omista käsityksistään näin:

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä?  Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Huomiomatta kovinkaan paljon tässä ja nyt sitä, että 13-vuotta ei ole Suomessa laillinen ikä mennä sänkyyn, niin koko tämä kommentti edustaa suomalaisen oikeudentajun kautta nähtynä  mitä iljettävintä pedofiilista ajattelumallia.

Joku saattaa ihmetellä sitä, miten Tarja Halonen liittyy aiheeseen? Presidentti halonen liittyy tiiviisti aiheeseen siten, että hän on kutsunut tämän pedofilian esipapin viisi kertaa Suomen tasavallan itsenäisyyspäiväjuhliin. Mielestäni näennäisuvaitseva arvo(ton)johtajamme antaa tällä valinnalaan myös oikeutuksen sharialain esiinmarssiin Suomessa – ja hyväksyy vanhana vasemmistolaisena ihmisoikeusjuristina lapsiavioliitot ja pedofilian ainakin henkisesti.

Jos Halonen kutsuu vielä kerran tämän libanonilaisen pedofilian puolustajan loukkaamaan menneiden sukupolvien uhrauksia ja suomalaisuutta itsenäisyyspäivänämme, lupaan omasta puolestani sen, että kun näen Halosen julkisella paikalla seuraavan kerran otan megafonin mukaan ja ilmoitan yleisölle:

Tuolta tulee presidenttimme, joka hyväksyy pedofilian puolustamisen, veteraanien ja menneiden sukupolvien halventamisen  ja ihmisten eriarvoisuuden kasvattamisen.

 

Muutama täky Illmanin Mikalle

Julkaistaan nyt sitten täälläkin tämä kirjoitus, jonka Helsingin käräjäoikeus – valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kumileimasimena toimien – on katsonut rikkovan uskonrauhaa:

3.6.2008

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Niinpä minäkin esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Tämän jälkeen Mika Illman meni itkemään Jorma Kalskeelle sitä kuinka häntä kiusataan ja toivotti niissä merkeissä sananvapaudelle hyvää yötä.

Lähde: Jussi Halla-ahon Scripta

 

Lainauksia: Miksi Jussi Halla-aho tuomittiin, Jouko Piho 080909

Jouko Piho Kertoo Hommassa oman näkemyksensä siitä miksi Jussi Halla-aho tuomittiin:

Jussi Halla-aho tuomittiin, koska syyttäjä ja tuomarit eivät ymmärtäneet oikein Halla-ahon kirjoituksia.
Tämä on sikäli outoa, että siitä toisesta eli somaleja koskevasta syytteestä luovuttiin, koska oikeus ymmärsi, että kyse oli satiirista, ei tahallisesta loukkaamisesta.

Myös tässä islamin pedofiilisuutta koskevassa asiassa kyse ei ollut siitä, että Halla-aho olisi halunnut loukata muslimeja. Halla-ahon taustalla oli nimittäin Kalevassa ollut pääkirjoitus, jossa esitettiin suomalaisista, että juopottelu ja väkivaltaisuus olisivat suomalaisten geneettisiä kansallisominaisuuksia. Halla-ahon mielestä sellainen kirjoittelu on kiihotusta kansanryhmää vastaan.
Siksi Halla-aho kirjoitti kirjoituksensa ”Muutamia täkyjä valtakunnansyyttäjä Mika Illmanille”, jossa Halla-aho kirjoitti kaksi esimerkkiä, toisen somaleista ja toisen islamista, että jos kerran suomalaisia saa loukata kansanryhmänä mennen tullen ilman oikeudellisia seuraamuksia, niin saako sitten tölväistä somaleja tai muslimeja ilman seuraamuksia.

Nyt se sitten nähtiin. Suomalaisia saa haukkua miten paljon vain ilman seuraamuksia, somaleita koskettanut juttu ymmärrettiin satiiriksi, mutta islamiin liittyvä Halla-ahon maininta (vaikka se on historiallisesti totta, koska Muhammedilla oli 9-vuotias Aisha-vaimo), toi tuomion, väärän tuomion.

Suomessa ei siis ole tasa-arvoa, vaan islamin usko on jostain syystä erityissuojelussa.

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

– Halusin osoittaa, että suomalaisista on luvallista esittää loukkaavia väitteitä, mutta muista kansanryhmistä ei. Eri ihmisryhmiä kohdellaan epätasavertaisesti.

Halla-aho aikoo valittaa hovioikeuteen. Toivon ja uskon, että ylemmissä oikeusasteissa on hiukan sisälukutaitoisempia ja sivistyneempiä sekä kielen eri tyylilajeja ymmärtäviä ihmisiä eikä tällaisia tosikkoja, jotka eivät tajua lukemansa tekstin todellista merkitystä.

Käräjäoikeus ei näemmä ymmärrä sen paremmin satiiria kuin parodiaa, vaan väittää Halla-ahon halunneen tositarkoituksella loukata muslimeja, kun Halla-aho halusi vain kiinnittää huomiota ilmeiseen epätasa-arvoon ja epäoikeudenmukaisten kaksoisstandardien olemassaoloon.

O, sancta simplicitas!

Katsoin juuri äsken Ajankohtaisen kakkosen ohjelman, jossa Halla-ahoa haastateltiin.

Siinä kävi ilmi sellainenkin asia, että Halla-aho vastustaa koko jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälää.

Mutta hän totesi myös, että sitä lakia ei ole sovellettu aikoihin kristinuskoon, jota on pilkattu viime aikoina jatkuvasti ilman mitään seuraamuksia.

Tämä on tärkeä huomio, eli jos on kansankiihotus- ja uskonrauhapykälä, niin sitten niitä lakeja pitäisi soveltaa kaikkiin, myös suomalaisiin ja myös kristittyihin eikä vain loukkaantuneisiin muslimeihin.

Minä olen sitä mieltä, että tosiasian sanominen ei voi olla rikos eikä laittomuus. Jos joku sanoo ääneen sen, minkä islamin omat kirjoitukset sanovat todeksi, eli että Muhammed nai 5-vuotiaan tytön ja oli hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa 9-vuotias, niin tällaisen faktan sanominen ei voi olla rikos.

Jos taas tästä tosiasiasta vetää sen johtopäätöksen, että koska islamin mukaan profeetta Muhammed oli pyhä mies ja kaikissa toimissaan esikuvallinen, niin silloinhan muslimimiesten pitää seurata esimerkillistä profeettaa ja naida alaikäisiä tyttöjä.

Jos tämä käytäntö on sitten OK islamin mukaan, niin se on muslimien käsitys. Muilla ihmisillä on kuitenkin oikeus sanoa, että heidän moraalinsa mukaan kyse on pedofiliasta ilman että siitä seuraa tuomio uskonrauhan rikkomisesta.

Mutta juuri niin kävi Halla-ahon kohdalla.

Länsimaisen sananvapauden mukaan on tähän asti ollut oikeus sanoa arvosteleva mielipiteensä eri asioista, ja varsinkin jos kritiikki perustuu tosiasioihin.

Nyt tämä arvostelu halutaan kieltää sillä perusteella, että arvostelun kohteena olevien muslimien uskonrauha järkkyy.

Tällainen perustelu on kestämätön. Maailma on täynnä erilaisia uskonnollisia, filosofisia ja poliittisia mielipiteitä ja niiden välisiä ideologisia taisteluita. Ei ketään pidä tuomita sakkoihin tai laittaa vankilaan sen takia, että hän on sanonut ääneen oman mielipiteensä.

Näin oli Neuvostoliitossa. Toisinajattelija passitettiin vankileireihin tai tapettiin.

Näin oli natsi-Saksassa. Hitleriä vastustavat surmattiin ja erirotuiset kaasutettiin kuoliaiksi.

Ja näin on tämän päivän Suomessa. Oikeutettua kritiikkiä antavat ajattelevat ihmiset tuomitaan sakkoihin.

Jouko Piho

Tämän varsin hyvin perustellun näkemyksen keskellä on eräs varsin tärkeä näkökulma:

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

Piho osuu sanansäilällään suoraan napakymppiin. Omat demlistimme (l. lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttävät demlalaiset korkeat virkamiehemme) ovat ilmeisesti jautuneet niin kauas nykytodellisuudesta ja siitä miten kansa näkee asiat, etteivät he todellakaan pysty enää näkemään metsää puilta eivätkä ymmärrä mistä on kyse.

Se on surullista, mutta olemassaolevana asiana se on hyväksyttävä – siis hyväksyttävä vain ja ainoastaan  olemassaolevana asiana.

Toinen asia kokonaan on se, pitääkö se hyväksyä ajatuksen ja elämän tasolla vai pitääkö tuota asiaa pyrkiä muuttamaan?

Minusta meidän pitää pyrkiä muuttamaan tämä nykyinen kansanvallan irvikuva ja suoranainen painajainen.

Valta Suomessa kuuluu kansalle – ei näille demlalaisille virkamiehille.

Lähde: Homma / Jouko Piho

 

Jussi Halla-ahon näytösoikeudenkäynnin tuomio

Kuten varmaan lähes kaikki ovat huomanneet, Helsingin käräjäoikeus on antanut tänään kello 12.00 kansliapäätöksen Jussi Halla-ahon poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus on tuominnut ns. nahkapäätöksenä Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta  30 päiväsakkoon, joista kertyy maksettavaa yhteensä 330 euroa.  Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin.

Jotain perustavanlaatuisesti erikoista tässä tuomiossa kuitenkin on.

Nimittäin juttuhan on nyt niin, että Jussi kiisti tekonsa ja etenkin niiden tarkoituksellisuuden. Rikokseen nimeltä uskonrauhan rikkominen vaaditaan aina loukkaamistarkoitus.

Kun Halla-aho  on tuomittu vastoin omaa ilmoitustaan, niin oikeus on päätynyt (ainakin omasta mielestäni) aika erikoisen tulkinnan jälkeen tuohon tuomioon.

Tässä kohdassa voidaan aiheellisesti epäillä, että Halla-ahon tapauksessa eräs perinteinen oikeusperiaate on ohitettu kokonaan. Nimittäin nullum crimen, nulla poena sine previa lege poenali eli mikään sellainen teko ei voi olla rangaistava rikos, jota ei ole tekoa edeltävässä laisnsäädännössä määritelty rangaistavaksi rikokseksi.

(Tästä periaatteesta ja nykyisestä oikeuspolitiikasta on myös  edellinen toisinajattelusta näytösoikeudenkäynnin jälkeen tuomion saanut suomalainen, Mikko Ellilä, kirjoittanut jokin aika sitten.)

Halla-ahon tuomion jälkeen näyttää entistä selvemmältä, että virallisesta totuudesta poikkeavien mielipiteiden kohdalla noudatetaan – tuon edellämainitun oikeusperiaatteiden kulmakiven sijasta – aivan uutta periaatetta:

Lex Mika Illman; Nemo me impune lacessit.

Eli,  kukaan joka ärsyttää  Mika illmania ei jää ilman rangaistusta (sic!).

*  *  *

Jussi Halla-aholle toivon kaikkea parasta jatkossa ja totean uudestaan sen, että jonkun oli avattava tässä maassa suunsa omalla nimellään, että tämä nykyinen hullus saataisiin pöydälle ja jonkinlaiset suitset sen suuhun.

Meille muille, pieni ilmainen neuvo: kirjoittakaahan ihmiset vast´edes(kin)  –  tässä ihmisoikeuksien suurvallassa – anonyymeinä ja yhdysvaltalaisen palvelimen kautta. Se on kansalaisen perusoikeus ja sillä saa savun nousemaan eräistä korvista…

Päivitys (Kiitos Teemu Lahtiselle) 080909 1608:

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. USKONRAUHAN RIKKOMINEN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 17 luku 10 §

3.6.2008       HELSINKI

Jussi Halla-aho julkaissut lausunnon, joissa hän on
loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjannut ja
häpäissyt sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut
islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä.
Lausunnon sisältö on seuraava:

”Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on
pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto.
Pedofilia on Allahin tahto”

Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon
yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on
julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan
www.halla-aho/scripta. Halla-ahon julkaisema väite, joka
on sanamuodoltaan selkeä ja jota esitetään korostetulla
kirjoitustyylillä kahdesti kysymyksessä olevassa
kirjoituksessa, loukkaa Suomessa asuvien muslimien
uskonnollisia vakaumuksia ja tuntoja sekä vaarantaa
yhteiskunnassa vallitsevan uskonrauhan.

2. KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 11 luku 10 §

3.6.2008       HELSINKI

Jussi Halla-aho on yleisön keskuuteen levittänyt
lausunnon ja tiedonannon, joissa panetellaan ja
solvataan somaleista koostuvaa kansallista tai siihen
rinnastettavaa ryhmää. Lausunnon sisältö on seuraava:

”Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on
somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen
erityispiirre”.

Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon
yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on
julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan
www.halla-aho/scripta.

Halla-aho on kyseisessä kirjoituksessa myös todennut,
että ”kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi
verovaroilla” ja ettei hän käsittele väitetteen sisältöä
faktana. Halla-ahon lausuma, jonka mukaan ryöstely ja
verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai
geneettinen erityispiirre, sisältää asiallisesti
väitteen, että kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvilla
ihmisillä on ominaispiirre, joka ennalta määrätysti
johtaa heidän kohdallaan yleiseen rikollisuuteen ja
verovaroilla loisimiseen. Sanottu syrjivä ja vahvasti
yleistävä väite on siten sanottua ihmisryhmää solvaava
ja panetteleva, koska siinä kerrotuin tavoin kuvataan
kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina
ja yhteiskunnan loisina ja muihin nähden ala-arvoisina.
Lausunto loukkaa näiden ihmisten ihmisarvoa.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun
lain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä
päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin
sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta
rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä
päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää
tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan
apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, joissa on
kysymys sanotun syyteoikeuden käyttämisestä. Rikoslain
11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty kiihottaminen
kansan ryhmää vastaan ja 17 luvun 10 §:n 1-kohdassa
säädetty uskonrauhan rikkominen ovat julkaistun viestin
sisältöön perustuvia rikoksia (HE 54/2002 vp. s 68)

Syyttäjän muut vaatimukset

Muu vaatimus

Syytteissä 1 ja 2 tarkoitetut sisällöltään lainvastaiset
verkkoviestit on määrättävä poistettavaksi yleisön
saatavilta ja hävitettäväksi.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22
§:n 3 mom.

Vastaus

Halla-aho on kiistänyt syytteet uskonrauhan rikkomisesta
ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä vaatimuksen
verkkoviestien poistamisesta.

Syytteessä kerrotut lauseet oli irrotettu
asiayhteydestään. Halla-aholla ei ollut ollut tarkoitus
herjata ja häpäistä sitä, mitä uskonnonvapauslaissa
tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat
pitävät pyhänä eikä panetella ja solvata somaleista
koostuvaa kansallista tai siihen rinnastettavaa ryhmää.
Halla-aho oli kirjoituksissaan arvostellut ajatusta,
että lauseen subjektiivinen loukkaavuus voisi johtaa
siihen, että sitä tulisi pitää rikosoikeudellisesti
loukkaavana. Tosiasioiden sanominen ei voinut olla
loukkaavaa, vaikka joku siitä loukkaantuikin.

Vaikka Muhammad oli pyhä hahmo, hän ei ollut immuuni
kritiikille vaan häntäkin historiallisena henkilönä oli
voitava arvostella.

Somaleita koskeva kirjoituksen osa oli parodia
sanomalehti Kalevan pääkirjoituksesta siten, että siinä
suomalaiset oli korvattu somaleilla. Halla-ahon esittämä
väite oli ilmeisen naurettava ja törkeä, mutta sillä oli
tarkoitus irvailla Julkisen sanan neuvoston ratkaisulle
Kalevan pääkirjoitusta koskevassa kanteluasiassa. Eri
kansanryhmiä tuli perustuslain ja lain mukaan käsitellä
samalla tavalla.

Halla-ahon kirjoituksissa oli kysymys sananvapaudesta ja
tasa-arvosta.

Todistelu          Syyttäjän todisteet
Halla-aho todistelutarkoituksessa

Halla-ahon laatima ja yleisön saataville toimittama
teksti (etptk liite 17 s. 1 – 3)
Halla-ahon kirjoitus 30.10.2008  ”Kommentteja
A-Talk-lähetykseen 30.10.2008
Halla-ahon kirjoitus 27.3.2009 ”Syytteestä lyhyesti”
Halla-ahon kirjoitus 3.4.2009 ”Pahoitteluni”

Halla-ahon todisteet
Sanomalehti Kalevan pääkirjoitus 20.5.2008
Islam Question and Answer, fatqa nro 22442
Jaakko Hämeen-Anttila: Islam-taskusanakirja, s. 28
Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 37
Aamulehti 2.4.2009
Kolme valtakunnansyyttäjänviraston ratkaisua

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen
Halla-aho on syyllistynyt siihen uskonrauhan
rikkomiseen, josta hänelle on kohdassa 1 vaadittu
rangaistusta. Kohdan 2 syyte kiihottamisesta
kansanryhmää vastaan on hylätty.

Perustelut
Taustasta
Asiassa on riidatonta, että Halla-aho on 3.6.2008
julkaissut internetissä kotisivuillaan kirjoituksen,
niin sanotun blogin, otsikolla ”Muutama täky Illmanin
Mikalle”. Kirjoituksessa Halla-aho on ensin käsitellyt
erästä muun ohessa uskonrauhan rikkomista ja
kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa
oikeudenkäyntiä, jossa valtionsyyttäjä Illman oli
toiminut syyttäjänä. Halla-aho, joka on ollut eri mieltä
käräjäoikeuden tuomion ja Illmanin kanssa siitä, oliko
jutun vastaaja syyllistynyt uskonrauhan rikkomiseen, on
kirjoittanut tummennettuna syytteen 1 kohdassa kerrotun
väitteen yläotsikolla ”Aion seuraavaksi heittää Mikalle
syötin:”

Syytekohdassa 1 kerrotun väitteen esitettyään Halla-aho
on perustellut sitä ja perustelujen jälkeen hän on
toistanut väitteen tummennettuna ja alleviivattuna.
Seuraavaksi Halla-aho on esittänyt syytekohdassa 2
kerrotun väitteensä väliotsikon ”Seuraava täky kuuluu:”
alla. Halla-aho on perustellut myös tätä väitettään ja
todennut lopuksi väitteen tummennettuna toistaessaan
”niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele
faktana):”  Kirjoituksensa lopuksi Halla-aho on lausunut
”näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa”.

Sovellettavaksi tulevista oikeusohjeista
Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon
ja omantunnon vapaus.

Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on
sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista,
julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita
viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus
taataa myös Suomea sitovissa kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa, Euroopan neuvoston piirissä
hyväksytyssä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi, sen 10 artiklassa, sekä
Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksytyssä
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa
kansainvälisessä yleissopimuksessa, sen 19 artiklan 2
kappaleessa.

Perustuslain suojaama sananvapaus ei kuitenkaan ole
rajoittamaton, vaan sitä rajoittavat muun ohessa
rikoslain 17 luvun 10 §:n säännös, joka koskee
uskonrauhan rikkomista sekä rikoslain 11 luvun 10 §:ään
sisältyvä säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Uskonrauhan rikkominen
Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy muun ohessa henkilö,
joka julkisesti pilkkaa tai loukkaamistarkoituksessa
julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä
uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai
uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.

Rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteluissa (HE 6/1997)
todetaan, ettei uskonnollisen yhteisön asiallinen
arvostelu toteuta uskonrauhan rikkomisen
tunnusmerkistöä. Sitä ei lain esitöiden mukaan toteuta
myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon
sisältyy asiallisia perusteita. Kysymyksessä olevan
säännöksen soveltaminen edellyttää hallituksen esityksen
mukaan, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan
kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen
arvoa toisen ihmisen silmissä. Teko voidaan katsoa
tapahtuneen loukkaamistarkoituksessa, kun herjaamisen
tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset
henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai
häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa
toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.

Perustuslakivaliokunnan lakivaliokunnalle antamassa
lausunnossa (PeVL 23/1997) on todettu, että uskonrauhan
rikkomista koskevan rangaistussäännöksen suojelukohteina
ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet
sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Säännöksen taustalla on
siten sekä yleinen järjestys että toinen perusoikeus,
hallitusmuodon 9 §:ssä turvattu yksilön uskonnonvapaus.
Näitä rajoitusperusteita perustuslakivaliokunta on
pitänyt tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 10 §:n
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2
kappaleen mukaisina.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy henkilö,
joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan
jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai
uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta
kansanryhmää.

Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säännös on
alunperin otettu lakiin vuonna 1970, koska Yhdistyneiden
kansakuntien hyväksymän kaikkinaisen rotusyrjinnän
poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen
ratifiointi edellytti kansallisen lainsäädännön
saattamista vastaamaan sopimuksen sisältöä.
Yleissopimuksen 4 artiklan a) kohdan mukaan sopimukseen
liittyvät valtiot sitoutuvat määräämään lain mukaan
rangaistaviksi teoiksi rodulliseen ylemmyyteen tai
rotuvihaan perustuvien aatteiden levittämisen,
rotusyrjintään yllyttämisen, jokaisen väkivallanteon tai
kiihottamisen sellaiseen tekoon jotain rotua tai muuta
ihonväriä tai etnistä alkuperää olevaa henkilöryhmää
vastaan sekä rotusortotoiminnan avustamisen tavalla tai
toisella, mukaan luettuna sen rahoitus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista
Sananvapauden ja sen rajoitusten laajuutta tulkittaessa
on otettava huomioon paitsi kansallisten säännösten
tarkoitus myös sananvapauden rajoittamisen tulkinta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisissa
ratkaisuissaan arvioinut Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sananvapauden suojaa
tapauksissa, joissa valittajat on tuomittu jäsenmaassa
rangaistukseen lausumista, joiden on katsottu ylittäneen
sananvapauden rajat.

Poliittiset mielipiteet kuuluvat sananvapauden ytimeen
ja niillä on vahvin sananvapauden suoja. Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti lausunut
perusteluissaan lähtökohdan olevan, ettei
ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta anna juurikaan
mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta poliittisen
puheen kohdalta tai yleisesti merkittävissä
kysymyksissä. Poliittista puhetta ei
ihmisoikeustuomioistuimen mukaan saa rajoittaa ilman
pakottavia syitä. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on
poliittisia kannanottoja koskevissa ratkaisuissa ja siis
sananvapauden ydinalueen kysymyksiä käsitellessään
korostanut, että suvaitsevaisuus ja ihmisten välinen
tasa-arvo kuuluvat demokratian kulmakiviin.
Demokratiassa saattaa ihmisoikeustuomioistuimen
perustelujen mukaan tämän vuoksi olla välttämätöntä
määrätä seuraamuksia tai ryhtyä ennalta estäviin
toimenpiteisiin silloin, kun lausumilla yllytetään
suvaitsemattomuuteen, uskonnollinen suvaitsemattomuus
mukaan lukien, perustuvaan vihaan taikka luodaan,
edistetään, puolustetaan tai yritetään perustella sitä.
Seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava oikeassa
suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiin. Vihapuheet,
jotka saattavat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä
eivät ansaitse 10 artiklan suojaa. Sille, onko kysymys
vihapuheesta on ratkaisukäytännössä annettu olennainen
merkitys.

Halla-aho on kunnallispoliitikko. Hän ei ole esittänyt
syytteessä kerrottuja lausumiaan varsinaisessa
poliittisessa keskustelussa. On kuitenkin mahdollista,
että hän pyrkii kirjoittamalla säännöllistä blogia
luomaan itsestään kuvaa, joka saattaa edistää myös hänen
poliittisia tarkoitusperiään. Vaikka Halla-ahon
kirjoituksissa liikutaan ainakin varsin lähellä
sananvapauden ydinaluetta, ei sananvapaus tuoltakaan
osin ole sovellettavaksi tulevien normien ja
oikeuskäytännön valossa rajoittamaton.

Kohta 1
Käräjäoikeus pitää riidattomana, että islam on rikoslain
17 luvun 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu uskonnollinen
yhdyskunta ja että Muhammad on islamissa säännöksen
tarkoittamalla tavalla pyhä. Riidatonta on niin ikään,
että Halla-ahon syytekohdassa 1 tarkoitettu väite on
esitetty lain tarkoittamalla tavalla julkisesti.

Halla-aho on syytteessä kerrotut väitteet esitettyään
pyrkinyt osoittamaan ne itse määrittelemällään tavalla
loogisten päättelyketjujen avulla todeksi sekä samassa
että myöhemmin blogi-palstallaan julkaisemissaan
kirjoituksissa. Halla-ahon perustelut lähtevät eräistä
uskonnollisen teoksen yksityiskohdista ja teoksesta
kysymyksessä olevassa uskonnossa esitetystä
totuudellisuusarvioinnista.

Halla-ahon väitteet on muotoiltu siten, että ne
yleistävät väitteen sisällön koskemaan paitsi islamin
pyhiä kohteita Muhammadia ja Allahia, myös koko
uskontokuntaa. Halla-ahon tarkoituksellisesti toistama
pedofilia-termi omaa poikkeuksellisen voimakkaan
kielteisen arvolatauksen. Jo Halla-ahon valitsema
sanamuoto on näin ollen omiaan halventamaan hänen
kirjoituksensa kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä.

Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten
uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä
keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan
esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä.
Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan
objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon
olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus
on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla
järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista
merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä
keskustelussa. Uskontoon liittyvien pyhäksi
määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja
halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai
vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen
siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai
uskonnolliselle yhdyskunnalle on. Nämä seikat filosofian
tohtori Halla-aho on epäilemättä ymmärtänyt. Halla-ahon
perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa
näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät
loogisilta. Toisin olisi asia arvioitava esimerkiksi
siinä tapauksessa, että Halla-aho olisi asiallisia ja
tavanomaisia sanamuotoja käyttäen kritisoinut
esimerkiksi sellaisia konkreettisia tapauksia, joissa
nuoret muslimitytöt olisivat joutuneet uskontonsa
seurauksena huonosti kohdelluiksi.

Halla-ahon kirjoituksen erityispiirre on, että se on
osoitettu tämän kaltaisiin asioihin erikoistuneelle
syyttäjälle. Tuollainen väitetty sananvapauden- tai
syytekynnyksen rajojen selvittämistarkoitus ei oikeuta
menettelyyn, joka rikkoo lakia. On selvää, että
luettuaan Halla-ahon väitteet ja niiden perustelut myös
sellaiset henkilöt, joille Muhammad tai islam eivät ole
pyhiä ymmärtävät paitsi, että kysymys on herjaamisesta
ja häpäisemisestä, myös pitävät väitteitä loukkaavina.
Näin siitä huolimatta, että lukija on voinut todeta
Halla-ahon osoittaneen kirjoituksensa syyttäjälle.

Syytteessä kerrottujen väitteiden ja niiden perustelujen
tarkoituksena ei ole ollut käydä asiallista keskustelua
islamin uskon epäkohdista vaan näennäisesti
sananvapauden kustannuksella häpäistä kysymyksessä
olevan uskonnon pyhiä arvoja. Halla-ahon lausuma on
ollut omiaan ruokkimaan uskonnollista
suvaitsemattomuutta. Käräjäoikeuden johtopäätös on, että
Halla-aho on syytteen kohdassa 1 kerrotut väitteet
esittäessään toiminut loukkaamistarkoituksessa ja
syyllistynyt siten uskonrauhan rikkomiseen.

Kohta 2
Käräjäoikeus pitää kohdan 2 osalta riidattomana, että
syytteessä kerrottu väite on levitetty yleisön
keskuuteen.

Halla-ahon väitteen sisältö on tekstin kokonaisuudesta
irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe.
Pelkästään kysymyksessä olevan lauseen lukemalla voisi
päätellä, että Halla-ahon tarkoituksena olisi ollut
yleistämällä halventaa ja solvata lukijoille
somalialaista alkuperää olevia maahanmuuttajia. Asiaa
ainoastaan tällä tavalla tarkasteltaessa olisi tultava
siihen tulokseen, että Halla-ahon menettely täyttäisi
kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.

Kysymyksessä olevan lausuman perusteluista on kuitenkin
todettavissa, että Halla-ahon tosiasiallisena
tarkoituksena on tämän väitteensä osalta ollut
arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä
eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan
pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen
olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan
geneettinen erityispiirre.

Syytteessä tarkoitetulla väitteellä Halla-aho on
selvästi pyrkinyt osoittamaan olevan mahdollista, että
maahanmuuttajat saattavat nauttia parempaa suojaa
viranomaisten taholta kuin alkuperäisväestö. Halla-aho
on väitteensä perusteluissa lisäksi nimenomaisesti
ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole yleistää
väitettään koskemaan kaikkia somaleita, hän on esittänyt
väitteensä perusteeksi tilastotietoja ja hän on
korostanut, ettei käsittele väitettään faktana.
Kirjoituksesta ilmenee, että Halla-ahon väite on
toteutettu satiirin keinoin viittaamalla sekä
sanomalehden pääkirjoitukseen että siitä kantelun
johdosta lausuneen Julkisen sanan neuvoston päätökseen.
Väitettä ei ole esitetty totuutena, eikä kirjoitusta voi
siten myöskään tulkita. Käräjäoikeuden johtopäätös on,
ettei Halla-ahon tarkoituksena ole ollut panetella tai
solvata somalialaisia vaan mainittu ihmisryhmä on
valikoitunut hänen viranomaistoimintaan kohdistamansa
kritiikin välineeksi lähinnä sattumaan verrattavista
syistä.

Halla-ahon kirjoituksesta ilmenee, että syytteen
kohdissa 1 ja 2 tarkoitetut väitteet on esitetty
erilaisessa tarkoituksessa. Kohdassa 2 esitetyn väitteen
osalta Halla-aholta on puuttunut panettelu- ja
solvaustarkoitus. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan hylätään.

Rangaistusseuraamus
Halla-aho on julkaissut uskonrauhan rikkomisena hänen
syykseen luetun kirjoituksen internetissä ja siten
periaatteessa rajattoman lukijakunnan saataville.
Kysymyksessä olevan kaltaisella blogi-kirjoittelulla on
kuitenkin todellisuudessa varsin rajallinen määrä
lukijoita. Laajempaan tietoisuuteen syytteessä kerrotut
väitteet ovat tulleet vasta, kun Halla-ahon joutuminen
syytteen kohteeksi on uutisoitu, ja kun hän on joutunut
kirjoittelustaan syytteeseen. Asian todellisuudessa
saaman julkisuuden määrää Halla-aho ei mitä
ilmeisimminkään ole kohdassa 1 käsitellyt väitteet
kirjoittaessaan voinut arvata. Halla-ahon menettelystä
ilmenevä hänen syyllisyytensä edellyttää näissä
olosuhteissa sakkorangaistuksen tuomitsemista.

Tuomiolauselma
Käräjäoikeus on syytteen ja muut vaatimukset enemmälti
hyläten ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä
tavalla.

Muutoksenhaku
Tähän tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin
hovioikeuteen. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava
viimeistään tiistaina 15.9.2009.

Käräjätuomari          Jussi Sippola

Lähde: STT

 

Jarkko Tontti ja moraalinen kaksinaamaisuus?

Eräs  vihervasemmistolaisen liikkeen suurimmista ajattelijoista ja innostavimmista intellektuelleista on antanut pari vuotta sitten virheiden Vihreä Lanka-julkaisulle seuraavan (sananvapautta koskevan) lausunnon:

”Suomessa arvostetaan kumman paljon vaiteliaisuutta. Meidän pitäisi oppia laukomaan puheita, iskemään sanalla. Useissa muissa Euroopan maissa väittelykulttuuri on kehittynyttä: kiivaan yhteenoton jälkeen mennään yhdessä kaljalle eikä suututa”, Jarkko Tontti kertoo ulkomailla asuttujen vuosien kokemuksesta.

Tontin ihannemaassa ei ole pääministeriä, joka kieltää hallitustaan puhumasta julkisuudessa keskeneräisistä asioista tai pyytää muslimeilta anteeksi profeetta Muhammedia käsitteleviä pilapiirroksia.

Tontille sananvapaus on sydämen asia. Hän kuuluu Suomen Peniin, eli toimittajien, kääntäjien ja kirjailijoiden sananvapausjärjestöön. Tontti kannattaa lämpimästi Penin piiristä lähtenyttä ajatusta, jonka mukaan kunnianloukkausrikos pitäisi poistaa kokonaan laista. Kunnianloukkausta käytetään liian usein tekosyynä, kun joku haluaa rajoittaa toisten ilmaisunvapautta.

”Mitä tahansa täytyy voida sanoa”, Tontti vaatii.

Ateistina omaa räväkkää kampanjansa uskontoa vastaan käyvä Tontti totesi jumalanpilkasta jokin aika sitten näin:

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomen rikoslaissa on yhä kriminalisoitu jumalanpilkka. Minun mielestäni riittäisi, jos jumalanpilkka muutettaisiin asianomistajarikokseksi, eli vain rikoksen uhri voisi käynnistää syytetoimet, jos katsoo tulleensa loukatuksi.

Sama teema jatkui Tontin Vihreän Langan julkaisemassa Tontilta -blogissa myös tänä keväänä. Kyse oli tuolloin siitä, että onko moraalisesti oikein, että Suomen pääministeri yrittää hiljentää oikeuden kautta entisen naisystävänsä sananvapauden. Tuolloin Tontti kirjoitti näin:

Vain vähän aikaa sitten kansanedustaja Bjarne Kallis teki eduskuntakyselyn Vihreässä Langassa julkaistusta sarjakuvasta, jossa asetettiin rinnakkain hakaristi ja Israelin valtion lippu. Sarjakuva ja vertaus eivät olleet erityisen onnistuneita, kuten ei ole Pääministerin morsian -teoskaan. Mutta ilmaisunvapauteen kuuluu, että tyhmiäkin pitää saada puhua.

Tätä mieltä Jarkko Tontti oli siis vielä viime keväänä – ja silloin kun ei vielä puhuttu todellisista poliittisen ilmaisuvapauden piiriin kuuluvista lausunnoista ja niihin liittyvästä sananvapaudesta. Mutta kuten monesti aikaisemminkin, kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se aluksi vaikuttaa.

Nimittäin Jussi Halla-aho, häneen kohdistunut poliittinen ajojahti ja lopulta viime viikolla (parhaimpien tyrannivaltioiden perinteitä noudattaen) käyty poliittinen näystösoikeudenkäynti, ovat paljastaneet Tontin todellisen karvan.

Tämä samainen Tontti antoi viime viikolla lausunnon (samaisen Penin varapuheenjohtajan ominaisuudessa) Halla-ahoa koskevassa sananvapausasiassa. Kun tämä lausunto tuli pyytämättä sananvapausjärjestönä tunnetun yhdityksen johdosta, tällä kommentilla on laajakantoinen ja syvä merkitys. Ääni Tontin kellossa oli kuitenkin aivan toisenlainen nyt, kun kyse oli Halla-ahosta. Aikaisemmin siis jopa kunnianloukkauslainsäädännön lakkauttamista vaatineen Penistimme ämyrissä soi nyt aivan uusi virsi:

Sananvapausjärjestö Suomen Penin mukaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä ei voi blogiinsa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti kritisoi helsinkiläistä kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa (ps./sit.) siitä, että hän on kirjoittanut blogeissaan yhdestä kansanryhmästä yleistäen, ei yksilöinä.

– Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja, kommentoi asiaa Sananvapausjärjestö Suomen Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti Uudelle Suomelle.

Sillälailla…

Kun Jussi Halla-aho kritisoi oikeutta kaksoisstandardista ja sen soveltamisesta yhdenvertiasuusperiaatteen vastaisesti, tämä standardi näyttää levinneen oikeudenkäytön ulkopuolellekin – ainakin Jarkko Tontti nimisen lakimiehen moraaliin.

Tontti on nykyään (ainakin Jussi Halla-ahon tapauksessa) sitä mieltä, että se mikä on hänelle (siis Tontille) sallittua ei ole sallittua Jussi Halla-aholle – eikä muillekaan sellaisille kansalaisille, jotka ajattelevat Tontin ajatusmaailmasta poikkeavasti. j

Tontti on kirjoittanut myös ajoittain (l. tasaisin väliajoin) varsin räväkästi kirkkoa ja luterilaista uskontoa vastaan suunnattuja tekstejä.

Itse hän kommentoi noita – ainakin minua ja vakaumustani tasaisesti loukkaavia – tekstejä kuuluisan Halla-ahon sananvapautta koskevan Pen-lausuntonsa yhteydessä näin:

Tontti myöntää, että joku kristitty voi teksteistä loukkaantua. Hän haluaakin ravistella uskovia ihmisiä.

– Sitä ei voi käydä kieltämään, että Koraani ja Raamattu sisältävät hätkähdyttäviä väitteitä, Tontti puolustautuu ja kritisoi tiettyjen kristittyjen kirjaimellista tapaa tulkita tekstejä.

– Jokaisen kristyttynä itseään pitävän olisi syytä pohtia Raamatun sisältämiä väitteitä, hän jatkaa.

Tontti ei kuitenkaan katso, että hänen tekstinsä voitaisiin katsoa kansanryhmää vastaan kiihottamisena, kuten Halla-ahon tapauksessa.

– Uskontoja ja maailmankatsomuksia täytyy kritisoida perustellulla tavalla, kertoo uskonnottomaksi tunnustautuva Tontti.

Eli nyt taidettiin sitten päästä asian ytimeen. Jos tätä Tontin meriselitystä tulkitsee miten tahansa, niin  muille kuin Tontin kanssa samoin ajatteleville ihmisille jää joka kerran Musta-Pekka käteen.  Perusteltu tapa perustuu Tontin perusteluun, joka taas perustuu Tontin subjektiiviseen mielipiteeseen.

Tontti on ottanut itselleen oikeuden määritellä mitkä mielipiteet ovat oikeita – tarkemmin ottaen kenen esittäminä ja missä yhteydessä. Tontti varaa itselleen oikeuden toimia sananvapausasioissa sensorina ja kertoa mikä sopii ja mikä ei tähän Uuteen Uljaaseen Monikulttuurisen Eurooppalaiseen Liittovaltioon – ja sen hallintoalueeseen nimeltä Suomi.

Herää vahva epäilys, että Tontin ns.humanistisen hymyn takaa irvistelee todellisuudessa herkkähipiäinen, toisinajattelua, sananvapautta ja mahdollisesti myös muita kansalaisoikeuksia rajoittamaan pyrkivä ehta uusstalinisti. Demlalainen kansandemokraatti.

Toinen mahdollisuus on myös se, että sieltä löytyy aidosti kaksinaamaisia menettelytapoja ja henkistä epärehellisyyttä hyödyntävä elitistisesti ajatteleva – ajattelunsa kansanvallan ja sananvapauden hyötyajatteluun perustava – laskelmoiva opportunisti.

Vaikea sanoa mikä on sitten totuus – mutta tällainen kuva on ainakin minulle välittynyt henkilökohtaisesti –  seuratessani Tontin puuhasteluja ja kirjoittelua.

Lähteet: US, STT, VL, HS. Kiitokset Juuso Peltoniemelle ja Antti Heiskalalle

 

Manipulointia gallupeilla

Ulkoministeriö on teetättänyt Taloustutkimuksella taas kerran manipulointiin pyrkivän ja varsin (kansanvallan kannalta) eettisesti arveluttavan mielipidekyselyn.

Tuosta tutkimuksesta voi päätellä suoraan pari asiaa:

Ensiksikin, 680 suomalaista 5 000 000:sta on tutkitusti sitä mieltä, että nykyistä kehitysapupolitiikkaa pitää jatkaa ja haluaa pitää nykyiset määrärahat ennallaan. Otos oli nimittäin jälleen kerran se kuuluisa 1000 (mahdollisesti hyvin tarkasti seulottua) haastateltavaa.

Näitä ihmisten mielipiteen muokkaukseen tarkoitettuja ns. mielipidekyselyjä on tehty aikaisemminkin. Ja aikaisemminkin niiden tekijät ovat jääneet varsin nolosti housut kintuissa kiinni moraalittomasta puuhastelustaan.

Muistuupa nyt mieleeni – ei ensimmäisenä mutta yhtenä härskeimmistä – viime eduskuntavaalien alla viime tipassa julkaistu ns. mielipidekysely. Tuolloin Hyysäri teetätti myös ns. mielipidekyselyn yllätys, yllätys 1000 (tarkkaan valitun demarin?) otannalla. Kyselyn mukaan demarit saisivat vaalivoiton ja sekä kokoomus että keskusta kärsisivät vaalitappion.

Kuinka sitten kävikään…

Tämä on lajiltaan samaa kamaa, kuin (nykyisten) päättäjien harrastama sananvapauden rajoittaminen, monikulttuurisuuden tuputtaminen ja Suomen muuttaminen kansan mielipiteen vastaisesti kansallisvaltiosta osaksi yhtä Suurta Eurooppalaista Monikulttuurista Liittovaltiota.

Toinen merkillepistävä asia on Ulkoministeriön virkamiesten varsin perinteinen tapa pitää kiinni määrärahoistaan ja Afrikkaan suuntautuvista virkamatkoistaan. Kovin inhimillistä, mutta yhtä vähän oikeutettua, kuin mitkään muutkaan verovarojen hassaamiset Kankkulan kaivoon.

Nykymuotoinen kehitysapu alkaa olla (vääristyneisyydestään huolimatta) kuin mantraa näille virkamiehille – kuten myös eräille poliitikoille, joista voisi nostaa esimerkiksi Kimmo Kiljusen, Erkki Tuomiojan, Paavo Arhinmäen ja Anni Sinnemäen, kovin, kovin yksipuolisesta vihervasemmistolaisesta kastista.

He ovat jauhaneet tätä jargonia niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään, että ovat alkaneet uskoa siihen ilmeisesti itsekin. Toinen mahdollisuus on se, että he (kuten eräät virkamiehetkin?) ovat taloudellisesti ja urallisesti riippuvaisia veronmaksajien rahojen haaskaamisesta nykymuotoiseen kehitysapuun.

Kun tietää Afrikan korruptiotason, herää ikävä epäilys siitä (etenkin vaalirahaskandaalin jälkeen), että ovatko nämä kotimaiset kehitysapupuuhastelijat olleet korruption koskemattomissa?

Olen toki samaa mieltä siitä, että ihmisiä pitää auttaa heidän kotiseudullaan – eikä ruokkia sosiaaliturismiin perustuvaa kansainvaellusta kehitysmaista kohti länttä.

Se ei kuitenkaan tapahdu nykymuotoisen kehitysavun keinoin.

Nykymuotoinen kehitysapu on rahojen kaatamista sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Se on suoraa varainsiirtoa kehittyneiden maiden köyhiltä kehitysmaiden rikkaille – diktaattoreille, mafiosoille, rosvopäälliköille, sotaherroille, rikollisille, murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille.

Ikävintä on kuitenkin huomata eurooppalaisen kolonialismin nousevan tämän kehitysyhteistyövarjon alla. Darfurin operaatiossa ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin nykyaikaisesta siirtomaasodasta EU:n (tai itse asiassa Ranskan ja Saksan) sekä nousevan Kiinan välillä. Kärsijänä ovat paikalliset ihmiset Afrikassa ja maksajana yleiseurooppalainen veronmaksaja.

Nykymuotoinen kehitysapu ruokkii pohjattoman ahnetta järjestäytynyttä rikollisuutta – huumekauppaa, ihmiskauppaa, valloitussotia ja inhimillistä kurjuutta. Lisäksi se ruokkii myös maailman väestöräjähdystä ja nälänhätiä sekä sitä kautta kasvavaa sosiaaliturismia. Se pitäisi muuttaa vastikkeelliseksi ja kehitysmaiden omaa suoriutumista kannustavaksi reilun kaupankäynnin pohjalta tehdyksi suosivuuspolitiikaksi.

Ennen sitä on turha kuvitella mitään hyvää tapahtuvan – ei kehitysmaissa eikä kehittyneissä maissa.

Mutta mitä tekevät päättäjät ja virkamiehet? He ovat kiinnostuneempia manipuloimaan ihmisten mieliä ja luomaan näennäissuvaitsevaa ja kaikesta rasismista (näennäisesti) uloskasvanutta Uutta Uljasta Homo Europeanusta (Heidän hengenheimolaistensa luoma Homo Sovieticus kun ei oikein toiminut…). Tulevaisuuden siirtomaasodat nimittäin tarvitsevat uhrattavissa yleiseurooppalaista lammaskaaderia.

Juuri tämän vuoksi kaikkiin näihin ns. mielipidekyselyihin pitäisi liittää varoitustarra ”ei kerro totuutta, sisältö vaarantaa tulevaisuutesi ja lastesi elämän”. Näin ihmiset osaisivat varoa kyseistä höpöhöpötietoa.

Parasta olisi tietysti kieltää moiset kyselyt lainsäädännön kautta, heivata korruptoitunut parlamentarismi historian tunkiolle ja siirtyä suoraan demokratiaan.

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 23/09

Ja huomioiden Six Degrees –lehden ja ajatushautomo Magman tuoreen mielipidetiedustelun tulokset, jonka mukaan enemmistö vastanneista oli hyvin kiinnostuneita oppimaan enemmän ruotsinkieltä – tarjotaanko riittävästi mahdollisuuksia opiskella ruotsin kieltä henkilöille, jotka sitä haluaisivat – esim. kielitaustansa vuoksi. Myös maahanmuuttajalla on oikeus valita, kummalla kansalliskielellä hän kotoutuu.

Astrdi Thors integraatiokeskustelussa.

 

Eurooppalainen kansalaisyhteiskunta?

Viime aikojen uutiset ovat vahvistaneet entisestään kuvaani siitä  mikä on suomalaisen (ja yleisemminkin eurooppalaisen) kansalaisyhteiskunnan tila ja vointi.

Potilas (eli kansanvalta) voi huonosti – EU:n liittovaltiokehitykseen saumattomasti kuuluvana osana – kansanvaltaisina pidetyissä yhteiskunnissa.  Suomessa se alkaa olla jo henkihievereissään.

Vai mitä mieltä olette siitä, että eräässä kansainvälisessä vertailussa Suomi on jaetulla 45. sijalla samoilla pisteillä kuin Honduras, Mongolia ja Filippiinit?

Keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella?

Tähän saavutukseen kansalaisyhteiskunta Suomi yltää YK:n vertailussa. Tässä tuoreessa vertailussa mitataan valtioiden tapaa käyttää ict-teknologiaa kansalaisten mielipiteen kuulemiseen. Ruotsi ja Tanska ovat kärkisijoilla kaikissa tähän asiaan liittyvissä selvityksissä, muista ongelmistaan huolimatta.

Kansalaisten lähes kokonaan puuttuvat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin  eivät kuitenkaan herätä keskustelua  nykyisessä nomenklatuuran pyörittämässä valtiodiktatuurissamme.  Siinä tekopyhässä teeskentelyssä,  jossa kansalaisvaikuttamisen ainoa muoto on äänioikeus (äänestyspakkoa odotellessa…). Tai puhumattakaan siitä, että kukaan vallan kahvaan kiinni päässyt poliitikko ottaisi asiakseen muuttaa nykyistä järjestelmäämme yhtään nykyistä enemmän kansanvaltaiseksi.

Monet – Suomea vähemmän kansanvaltaisina pidetyt – valtiot ovat jo huomanneet sen,  että internet on hyödyllinen keino  kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiseen.  Suomessa  valtioneuvoston, vähemmistövaltuutetun, nykyisen apulaisoikeuskanslerin ja erään valtionsyyttäjän muodostama inkvisitiolautakunta pyrkii puolestaan  sensuroimaan internetiä ja rajoittamaan kansalaisten sananvapautta – jopa rankaisemaan kansalaisia ns.vääristä mielipiteistä

Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Mika Illman

Suomessa tätä asiaa pyrittiin maskeeraamaan surkuhupaisalla tavalla – muistatte varmaan oikeusministeri Tuija Braxin masteroiman  sähköisen äänestyksen farssin viime vaaleissa? Vaikka sähköinen äänestys saataisiinkin toimimaan, niin kyse on siitä, että kansaa tarvitaan antamaan äänensä vallanpitäjille – ei käyttämään valtaa ja kertomaan oma mielipiteensä asioista (vaikka perustuslaki alkaakin sanoilla Suomessa valta kuuluu kansalle…).

Useimmissa demokraattisina pidetyissä  maissa näiden kansalaisia autetaan (ja suorastaan yllytetään)  kertomaan näkemyksensä valmisteltavista asioista.  Suomessa sen sijaan ministeritason päättäjät  – ja muutamat virkamiehet, eli kansan palvelijat – ovat toinen  toisensa ja kerta kerran  jälkeen todenneet, että keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella.

Näin ei tapahdu kuitenkaan Suomessa.

Aika jännä juttu – eikö?

Kansalaiskeskustelu takaisi paremmin valmistellut päätökset

Suomessa on kuljettu iso askel kohti latinalaista hallintokulttuuria – ja korruptiota. Nykyään suomalaiset päättäjät nimittäin uskovat,  että (päättäjien keskinäiseen)  konsensukseen perustuva mahdollisimman  nopea ja salamyhkäinen toiminta ilman kansalaiskeskustelua on yhteiskunnallisesti taloudellisinta ja tarkoituksenmukaisinta (muualla  on jo tosin  alettu ajatella siten, että valtio palvelee paremmin kansalaisia, jos valtio tuntee kansalaisten tarpeet ja odotukset).

Aidossa kansalaisyhteiskunnassa  säästetään kuluissa ja tehdään vähemmän virhepäätöksiä silloin , kun asioista keskustellaan avoimesti  ennen päätöksiä. Tätä voisi pitää jopa liiketaloudellisesti tehokkaana toimintana.

Tuossa YK:n tekemässä vertailussa (kuten aikaisemmissa perusopetuksen tasoa koskevissa tutkimuksissakin) Suomen tärkein vahvuus on todistetusti  voimavara nimeltään maailman parhaiten koulutetut kansalaiset.

Poliittista nomenklaturaamme ei kuitenkaan kiinnosta se mitä kansalaiset ajattelevat. Inhimilliset resurssit jäävät todellisuudessa muutaman keskinkertaisen pyrkyrin keskenään tekemien päätösten jalkoihin – näin silti, vaikka samat poliittiset apinat jankuttavat kaikkialla – ulkoa opitun kuuloista – mantraa Suomen elämisestä huippuosaamisen kautta.  Kuten joku muukin on jo todennut, huippuyliopistojen perustaminen Suomeen on todennäköisesti  – vain ja ainoastaan –  rahan tuhlaamista maassa, jossa ihmisten ajattelukykyyn ei kuitenkaan luoteta.

Suurten ikäluokkien aiheuttama (kahdenkymmenen vuoden mittainen) tilastollinen työvoimapulakupla näkyy yhteiskunnassamme jo ensi vuodesta alkaen. Vaikka työttömyys kuristaa koko yhteiskuntaamme, niin julkisella sektorilla on entistä vähemmän työntekijöitä ja enemmän tekemistä. Tätä ei aukkoa ei pystytä täyttämään kieli- ja ammattitaidottomalla – ja vastoin kansan enemmistön tahtoa ja ilman mitään järkevää suunnitelmaa – maahantuodulla halpatyövoimalla.  Tehokkuutta on lisättävä näissä talkoissa ja nykyinen  tietotekniikka on tässä asiassa avainsana.

Suomen hallitus (suuressa viisaudessaan) on juossut näissäkin asioissa perse edellä puuhun (ja päänsä siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn). Väkisin tehty TV-kanavien digitalisointi (ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan  hylkääminen samalla kerralla, analogisista palveluista järjenvastaisesti luopumalla). Itseään Suomen uudeksi diktaattoriksi nostavan Matti Vanhasen luotsaama hallitus ilmoittikin muutama viikko sitten, että valtio investoi nyt laajakaistaan ja uusiin sähköisiin palveluihin. Tämänkin on joku muu todennut jo ennen minua, mutta totuushan on se, että mitä helvetin hyötyä on satsata uusiin järjestelmiin, jos päättäjien omaksumat toimintamallit pysyvät samoina?

Totuus lienee kuitenkin se (ai prkkl kuinka inhoankaan tuota kielikuvaa…), että päättäjät näkevät laajakaistateknologian keinona alistaa kansa tiukemmin poliittiseen kontrolliin ja helpottaa kurinpidollisia toimenpiteiden kohdistamista ns. toisinajattelijoihin. Luuletteko ihan aikuisten oikeasti, että Braxin sähköinen äänestyskokeilu ei jättäisi takaportteja kansalaisten valvontaan?

(Hyödyllisempää olisi varmaankin taata kotimaisella polttoaineella palava tulisija jokaiseen suomalaiseen asuntoon – niin huoltovarmuuden kuin hallituksen salliman viestinnän tasonkin kautta – savumerkit kun eivät taida olla vielä uhka nomenklaturalle?)

Noin summa summarum – henkilökohtaisesti olisin valmis tukemaan ketä tahansa poliitikkoa, joka avoimesti (ja tarpeeksi vilpittömästi)  ilmoitta ajavansa todellista kansalaisyhteiskuntaa – sveitsiläistyyppistä demokratiaa.

Sananvapauden ihmemaa?

Demokratiana pitämämme Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin mikään muu muista Euroopan neuvoston maista tai esimerkiksi muut Pohjoismaat.

Kymmenessä vuodessa Suomi on saanut seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Lähelle Suomea rikkomusten määrässä pääsee Pohjoismaista Norja, joka on vuodesta 1999 lähtien tuomittu viisi kertaa sananvapauden rikkomisesta. Tapaukset ovat koskeneet lähinnä lehdistöä. Ruotsi on saanut samassa ajassa kahdet rapsut, Tanska ja Islanti eivät yhtään.

Ihmisoikeussopimuksen ratifioineista 47 maasta on Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita saanut seitsemän maata. Vain Turkki (jota oma poliittinen nomeklaturamme kuolaa ja hinkuu EU:n jäsenmaaksi) pyörii näissä rikkomuksissa aivan omassa luokassaan  169 tuomiollaan.

Lehdistöä koskevissa tapauksissa EIT ottaa huomioon (kategorisesti ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti)  myös yleisön oikeuden saada tietoa. Poliittisessa  Suomessa kiistat  ajatellaan  lehtikirjoituksen tekijän ja kirjoituksen kohteen välisiksi – ilman yhteiskunnallista merkitystä ( keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella).

Suomi ei ole saanut sananvapausjutuista yhtään vapauttavaa tuomiota.

Tämän maan valtaapitävät eivät tunnu edelleenkään ymmärtävän sitä , että:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Niinpä niin…

Eikä kuuntele myöskään EU

Tuore uutinen kertoo näin, että vasemmistoryhmien europarlamentaarikot ovat huolissaan mahdollisuudesta,
että ranskalainen äärioikeistolaispoliitikko Jean-Marie Le Pen saisi johtaa uuden EU-parlamentin avausistuntoa heinäkuun puolivälissä.

Tätä avausistuntoa on perinteisesti johtanut parlamentin vanhin meppi, ja on todennäköistä, että kesäkuussa 81 vuotta täyttävä Le Pen on kesäkuussa valittavan uuden parlamentin ikäpresidentti.

EU-parlamentin sosiaalidemokraattista ryhmää johtavan saksalaisen Martin Schulzin mielestä on sietämätön ajatus, että avausistuntoa johtaisi poliitikko, joka kiistää holokaustin eli juutalaisten joukkotuhoamisen tapahtuneen toisen
maailmansodan aikana. Schulz haluaakin muuttaa parlamentin sääntöjä tältä osin.

EU-parlamentin vihreiden johtaja, saksalainen (oikeasti ranskalainen, maansa rikoksen takia hylännyt) Daniel Cohn-Bendit pitää koko ikäpresidenttikäytäntöä vanhentuneena.

Meidän mielestämme avausistunnon puheenjohtajana pitäisi olla parlamentinnuorin edustaja. Ei Le Penin vuoksi, vaan siksi, että nuorin edustaja edustaatulevaisuutta

Eli suomeksi:

Nykyinen nomenklatura muuttaa härskisti sääntöjä – etenkin silloin kun säännöt eivät sovi sen tavoitteisiin. Tähän kun ynnätään vielä natsi/fasisti-kortin heiluttelu, vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle ja ehdottomuus vihervasemmiston ja seteliselkärankaisten oman asian suhteen, pääsemme tilanteeseen, että jäykkävasemmistolais-globaalikapitalistinen vuosi 1984 ei ole kovinkaan kaukana.

(Punaiseen Danyyn pitää suhtautua (kaikesta huolimatta) kaikella vakavuudella. Tämä virheiden nykyinen MEP on todellinen anarkomarkojen esi-isä.)

Tämä on – kaiken muun tuoreen uutistulvan sisällä – taas kerran osoitus siitä, että virheet ja sen ympärillä pyörivä loiskiehunta on kansanvallan pahin vastustaja koko Euroopassa.

Johdonmukainen jatko

Johdonmukaisena jatkona soraäänien hiljentämiselle ja oman valtansa pönkittämiselleen, ikioma nomenklaturamme on tullut siihen johtotulokseen, että tuomaria ei jatkossakaan voida panna viralta sen vuoksi, että hän on yksityiselämässään syyllistynyt vain sakolla rangaistavaan tekoon. Eduskunta on hylkäämässä hallituksen lainmuutosesityksen tältä osin.

Hallitus oli esittänyt, että tuomari voitaisiin panna viralta, jos hän on syyllistynyt tahalliseen rikokseen, josta rangaistus on ollut vähintään 60 päiväsakkoa. Eduskunnan lakivaliokunta ehdottaa, että tätä ei hyväksytä.

Tällä hetkellä tuomareiden viraltapanoa koskevat samat säännökset kuin muitakin virkamiehiä. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkautiseen. Pääsääntö se on silloin, kun tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Harkinnanvaraiseksi viraltapano muuttuu sitten, kun tuomio tahallisesta rikoksesta on alle kaksi vuotta vankeutta.

Hallituksen mielestä tuomarin syyllistyminen tahalliseen rikokseen yksityiselämässään voi osoittaa, että hän on sopimaton toimimaan tuomarina, vaikka rangaistus teosta olisikin lievä. Tästä tuli ehdotus 60 päiväsakon rajasta.

Ehdotukselle vastusti aiemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen mielestä hallituksen perustelut eivät olleet riittävät. Myös ehdotettu 60 päiväsakon raja vaikutti sattumanvaraiselta.

Vai niin?

Minusta taas näyttää siltä, että hallitus on kiinnostunut lähinnä siitä, että tuomarit toimivat sen sylikoirina ja jakavat ns.oikeita tuomioita –  virkakelpoisuudesta ja virkamiehen nuhteettomuudesta paskaakaan välittämättä.  Sopivuus – ja etenkin poliittinen sellainen – saattaa olla oikeudenkäyttäjien mittari entistä enemmän tulevaisuudessa.

(Puhu tässä nyt sitten kansalaisyhteiskunnasta…)

Lainaan tähän loppuun veli Valkean muualle hyvin muotoilemaa tekstiä:

Valtion viehtymys tunnustuksiin, pahoitteluihin, anteeksipyyntöihin, selontekoihin, jne. voidaan selittää sillä, että valtio haluaa olla kaikkinäkevä ja kaikkitietävä.

Anteeksipyyntö ja/tai pahoittelu on valtiolle, vaikkakaan ei aukoton, ennuste tulevasta käyttäytymisestä, ja sopeutumisesta ja alistumisesta valtion valtaan.

Rangaistusten lieventyminen 1790-1810 välillä  ei johtunut humaanisuuden lisääntymisestä valistusajan seurauksena kuten väitetään, vaan tehokkaampien, erityisesti armeijasta opittujen johtamis- ja hallitsemismetodien soveltamisesta siviilielämään, sekä hiukan myöhemmin lisääntyneestä kansaan (populaatioon = numeroiksi ja tilastoiksi muuttunut kansa) kohdistuvasta tiedonkeruusta ja valvonnasta, sen käyttäytymisen tarkemmasta ymmärtämisestä ja erilaisten metodien aiheuttamista vaikutuksista siihen, jne. Lisäksi talousrakenteiden kehittyminen vaati aiempaa suurempaa kansalaisten toimintavapautta ja vallan täytyi siksi toimia toisella tavalla, kuin monimutkainen yhteistoimintakoneisto.

Aiemmin rankaiseminen oli ollut hallitsijan kosto, monessa suhteessa tuntemattoman ja arvaamattomasti käyttäytyvän kansan kovaotteista kurissapitämistä, nyt siitä on tullut tarkoin tunnetun populaation tarkoin säädeltyä ohjailemista haluttuihin suuntiin. Ennen kovimmat rangaistukset olivat mahdollisimman julkisia ja ne oli tarkoitettu saamaan aikaan voimakas psykologinen efekti, esim. kuolemanrangaistus kiduttamalla. Ne olivat monessa suhteessa tärkeimpiä rangaistuksia, hallitsijan osoitus hänen kyvystään päättää kansalaisten elämästä ja kuolemasta.

Nyt tärkeimpiä rangaistuksia ovat pienet ja pienehköt rangaistukset, joita on paljon. Ne on tarkoitettu ohjaamaan kansan enemmistöä, sen lainkuuliaisinta, tuottoisinta ja tärkeintä osaa tarkoin lasketuilla keskimääräisillä efekteillä. Vähemmän tärkeät kovimmat rangaistukset on jätetty kovimmille rikollisille, joilta ei voi odottaa tuottoa, jotka eivät pidä yhteiskuntaa pystyssä (päinvastoin), ja jotka eivät useimmiten muuta käytöstään, ainakaan ennen kohtuullista ikääntymistä. Heidät pyritään eristämään määräajoiksi muusta yhteiskunnasta, jotta heistä aiheutuva haitta minimoituu.

Kommunismi ja kansallissosialismi olivat suoraa seurausta yhteiskuntien humanisoitumisesta; kansojen muuttamisesta abstrakteiksi numeroiksi, populaatioiksi, dehumanisoiduiksi laskennallisiksi yksiköiksi; yhteiskuntien toiminnan muuttamisesta teollista koneistoa muistuttavaksi; ideasta ”ihmisosien” lähes täydellisestä korvattavuudesta ja vaihdettavuudesta (tabula rasa, kansainvälisyys/ universaalisuus, kosmopolitanismi, jne.); kaikkialle ulottuvasta valvonnasta ja ohjaamisesta; jne. Nykyisen ”humaanin” suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen diktatuuriksi on luonnollinen ja mahdollinen kehityskulku, koska tämän muutoksen tarvitsemat elementit on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme, ja nimenomaan sellaisiin käsitteisiin kuin ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus. Sanojen julkisen, retorisen ja tunnesisällön sijaan kannattaa tarkastella sanojen teknistä sisältöä, jotta näkee yhteiskunnan sellaisena kuin se on. (Lähde: Michel Foucault, eri vuosia)

– Men have dreamed of liberating machines. But there are no machines of freedom, by definition – Michel Foucault

Hyvää yötä kansalaisyhteiskunta…

Lähteet: Taloussanomat, KL, IL, HS, IS, STT,EIT, Valkea

 

Eero Heinäluoma – viimeinen punakorporaatiomohikaani

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (punakorporaatiot) on antanut haastattelun Itä–Savolle ja Länsi-Savolle. Sinänsä varsin tyylipuhtaan mahalaskun puoluejohtajana tehneen Sdp:n entisen puheenjohtajan sanomiset voisi sivuuttaa kintaalla, mutta tähän on rakennettu eräitä minussa kysymyksiä herättäneitä asioita.

Eläkerahojen kaappausyritys

Eero Heinäluoman mielestä eläkekiistassa oli kyse keskustan yrityksestä kaapata työeläkkeet oman peukalonsa alle. Hän väittää, että kyse oli vuoden 1956 toisinnosta.

Tuolloin maalaisliiton eli nykyisen keskustan johtama vähemmistöhallitus julisti menetetyksi palkansaajien siihen mennessä kertyneet eläkesäästöt rahapulassaan. Kansaneläkelaki muutettiin pelkäksi peruseläkkeitä antavaksi järjestelmäksi. Tuolloin vielä – jotenkin yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja kyvykäs – Sdp sekä sen poliittinen käsikassara – punakorporaatioiden hallitsema ay-liike – tulkitsivat maalaisliiton operaation tulonsiirroksi työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härskinä välistävetona. Siitä seurasi työmarkkinajärjestöjen neuvottelu ja sopimus uudesta työeläkejärjestelmästä.

Kysymykset heräävät

Sekä mikä minua kiinnostaa on kuitenkin tämä Heinäluoman suustaan päästämä lausahdus:

Palkansaajat ja työnantajat halusivat, että työeläkkeet eivät tule Kansaneläkelaitoksen haltuun, jotta hallitus ei voi niitä kaapata. Siksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Minusta tämä on aika omituinen kommentti Heinäluoman asemassa olevalta mieheltä. Se johtaakin muutamaan  kysymykseen:

• Onko Heinäluomasta nykyinen järjestelmä sitten parempi, kuin esimerkiksi sellainen, joka olisi sekä valtiosta että eri yhteiskunnallista intressipiireistä riippumaton ja kaikkiin tasapuolisesti suhttautuva eläkelaitos?
• Onko Heinäluoman mielestä oikein se, että pieni kansanosa (l.punakorporaatioihin ja demarivetoiseen työväenliikkeeseen sitoutuneet toverit) kerää itselleen suhteettoman eläkkeen  -veronmaksajien subventioimana ja ay-mafian työnantajilta kiristyksen kautta keräämänä?
• Onko Heinäluoma sitä mieltä, että köyhälistö, nuoremmat ikäpolvet  ja pienyrittäjät tulkoot toimeen kansaneläkkeellä?
• Tämänkö vuoksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Pata kattilaa soimaa – punasaalistajien saalis

Vaikka Heinäluoma on kääntänyt syyttävän sormensa Suomen Keskustaa kohti voisi todeta, että pata kattilaa soimaa.  Vaikka keskustaa (ja muutakin poliittista eliittiä) pitää vahtia eläkekassan ääressä, niin SDP ei myöskään  ole mitenkään syytön eläkekassan rohmuamiseen.

Edellisen laman aikana selvitystilaan ajautunut punakorporaatioiden oma vakuutusyhtiö – Kansa – on varsin surullinen esimerkki siitä, kuinka ohuita Heinäluoman puheet ovat todellisuutta vasten tarkasteltaessa (eikä ole syytä unohtaa myöskään Ekaa, Hakaa tai STS-pankkia…)

Kun Heinäluoma sanoo, että jokin asia on tulonsiirtoa työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härski välistäveto, hän on siinä oikeassa.

Mutta, mutta… ennen kuin laskee suustaan tuollaisia kommentteja, ay-pampun kannattaisi vilkaista peiliin ja muistella oman sidosryhmänsä puuhia – ettei esitetty väite tule takaisin bumerangina päähän.

Koko kupletin juonen voi yksinkertaistaen tiivistää siihen, että näillä kahdella puolueella – Keskustalla ja SDP:lla – on ollut historiallinen missio jakaa muiden tienaamaa rahaa ja rakentamaa varallisuutta edesvastuuttomasti pitkin poikin – sinne sun tänne.

Sen surkean puuhastelun viimeisimpinä muotoina on ollut holtiton maahanmuuttopolitiikka. Kumpikin puolue on tarttunut hanakasti kabineteissa tarjottuun ulkomaalaiseen halpatyövoimaan turvatakseen omat intressinsä (samaan aikaan Kokoomus maksimoi ydinryhmänsä voittoja ja tuhoaa itsenäisyytemme rippeitä Kepua ja demareitakin tehokkaammin).

Vielä nykyisessäkin tilanteessa – kun hyvinvointivaltio vetää viimeisiään yskien ja puhisten – keskinäinen jakopolitikka tuntuu olevan pääpuolueille isänmaan etua tärkeämpää.

Eivät suomalaiset ole tyhmiä – olemme ehkä hieman liian rehellisiä ja hyväuskoisia – mukavuudenhalusta nyt puhumattakaan.

Heinäluoman (ja muidenkin oligarkkien) olisi syytä muistaa se, että kun koettu haitta ylittää mukavuudenhalun, laiskanlotkeankin kansan toiminta aktivoituu. Heinäluoman edustama (varsin läpinäkyvä) oderint, dum metuant-asenne ei ole välttämättä paras mahdollinen tyyli poliitikkolle kansanvaltaisessa tietoliikenneyhteiskunnassa.

Ainakaan minulle ei tule olemaan yllätys se, että jos meno ei muutu, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa Keskusta putoaa 10%:n puolueiden joukkoon. Se, että myös SDP:lla on sama riski edessään, saattaa olla Heinäluomalle ja hänen tovereilleen varsin ikävä yllätys – vaikka minulle sekään ei ole.

Miten muuten on?

Lähteet: Itä-Savo, Länsi-Savo, Wikipedia

Jk. Koko eläkekeskustelussa on jäänyt hieman taka-alalle se, että ns. suuret ikäluokat ovat rahastaneet tämän maan ja luoneet oman henkilökohtaisen varallisuutensa velkasi ja jättäneet sen tulevien sukupolvien maksettavaksi. Palaan asiaan.

 

Kansanvallan kohtalonpäivä

Tänään on erittäin merkittävä päivä. Päivä on merkittävä – jopa kohtalonpäivä – suomalaisen kansanvallan ja kansalaisoikeuksien kannalta katsottuna.

Eduskunta käsittelee kahta kansalaisten kannalta tarkastellen varsin arveluttavaa lakiehdotusta. Ensimmäisenä (ennakkotiedon mukaan kello 15.00) tulee pöydälle tietosuojan murentamiseen tarkoitettu Lex Nokia. Eli virallisemmin, hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Hallituksen esitys HE 48/2008 vp.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 19/2008 vp (mietintöön sisältyy kolme vastalausetta, joissa §-muutosehdotuksia, hylkäysehdotuksia ja lausumaehdotus).

Ja toisena käsittelyyn tulee toisen kerran Lex Thors. Eli laki kansallisvaltion muuttamiseksi monikulttuuriseksi ja rajattomaksi yhteiskunnaksi (Ulkomaalaislaki). Virallisemmin: hallituksen esitys laeiksi ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Hallituksen esitys HE 166/2007 vp. Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 26/2008 vp
(mietintöön sisältyy hylkäysehdotuksen sisältävä vastalause).

Jokainen varmaan ymmärtää julkisuudessa esitettyjen kantojen, keskustelun ja näkemysten kautta, että kumpikaan näistä laeista ei sovi Suomen kaltaiseen kansalaisyhteiskuntaan?

Ensimmäinen lakiehdotus siksi, että se kajoaa kirjesalaisuuteen. Kirjesalaisuus on eräs perustuslakiimme ja ratifioimiimme kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kirjatuista ihmisoikeuksista. Kun ovi avataan perustuslain rikkomiseen, siitä on helppo ujuttaa seuraavat loukkaukset ensimmäiseen perustuen.

Lisäksi tässä tapauksessa ei ole kovin kaukana ajatus lainsäädäntövallan kaappaamisesta. Lainsäädäntövallan kun pitäisi kuulua Suomen kansan valitsemalle kansanedustuslaitokselle – ei yhtiölle nimeltään Nokia.

Toinen lakiehdotus puolestaan on yhteiskuntaamme soveltumaton siksi, että se toimii askelmana muuttaa rajojen suojaama kasallisvaltio monikulttuuriseksi ei-kansallisvaltioksi – eli muuttaa käytännössä yhteiskuntaa ja Suomen valtiota pitkässä juoksussa. Lisäksi tuo lakiehdotus on ns. yleisen mielipiteen vastainen eivätkä vallanpitäjät – tämän faktan tietäessään – uskaltaneet tuoda sitä edes neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.

Kummassakin tapauksessa on kyse pienen ryhmän tahdon vääntämisestä lainsäädännöksi – vastoin enemmistön mielipidettä ja kansanvallan pelisääntöjä.

Toivon jokaista omista kansalaisoikeuksistaan, kansanvallasta sekä suomalaisesta hyvinvointivaltiosta yghtään kiinnostunutta tarkkailenmaan sitä, miten juuri Sinun kansanedustajasi käyttäytyy näissä historiallisissa äänestyksissä.

Minä tulen julkaisemaan listan siitä, kuka äänesti ja miten – vinkiksi äänestyskäyttäytymiselle seuraavia vaaleja varten.

En malta olla vertaamatta nykyistä paskantärkeää ja pöhöttynyttä parlamentarismiamme sellaiseen todelliseen kansanvaltaan, joka saataisiin aikaan parlamentarismistakin nopean laihdutus- ja tervehdyskuurin kautta.

Muistattehan mitä kirjoitin jokin aika sitten?

Lähde: Eduskunta

 

Tehotonta työvoimapolitiikkaa

Tarvitseeko Suomi paluumuuttajia?

Näin kysyy paluumuuttaja Eeva Liinaharja päivän Hyysärin yleisönosastolla. Hän kertoo kokemuksistaan suomalaisen työvoimahallinnon byrokratian ja tehottomuuden rattaissa.

Tarvitseeko Suomi paluumuuttajia?

Suomalaiset vanhenevat, ja uusia keinoja työvoimapulaan yritetään löytää kotouttamalla ja kouluttamalla maahanmuuttajia. Yksinkertaisimpiinkin töihin vaaditaan kielitaitoa, joten ulkomaalaiset istuvat koulun penkillä.

Hallituksen toivomus on lisäksi, että suomalaiset pysyisivät työelämässä entistä kauemmin. Karu totuus on, että alle 60-vuotiaita yhä sanotaan irti vakavaraisista yrityksistä tekaistuin perustein.

Poliitikkojen ja elinkeinoelämän oletuksena näyttää olevan, että raskaista irtisanomisprosesseista putkahtaa ilmoille intoa puhkuvia 57-vuotiaita, jotka heti syöksyvät lähihoitajakoulutukseen ja valmistuvat 59-vuotiaina.

Tähän Suomeen laskeutuu ikääntynyt paluumuuttaja ja ilmoittautuu työnhakijaksi.

Työuraa ulkomailla on 25 vuotta pankissa ja sieltä ulkoistamisen seurauksena kymmenen vuotta kodinhoitajana. Hän puhuu täydellistä suomea ja on valmis mihin tahansa työhön. Työvoimatoimisto suosittelee kurssia ”Kuinka työllistän itseni”.

Kurssista luvataan jopa maksaa pientä päivärahaa. Sillä rahalla ei kuitenkaan elä kuin nuori, joka saa asua vanhempiensa kotona.

Kaikki paluumuuttajat eivät ole onnistuneet keräämään miljoonia maailmalta vaan ovat tavallisia ihmisiä, jotka tarvitsevat säännölliset ja kohtuulliset tulot selviytyäkseen elämästä.

Siispä selaamaan työvoimatoimiston avoimia työpaikkoja. Päivästä toiseen paluumuuttaja ajaa bussilla, junalla tai metrolla ympäriinsä esittäytymässä hoitolaitoksissa, palveluyrityksissä, kodeissa, siivousfirmoissa, rekrytointitapahtumissa laihoin tuloksin. Yritteliäisyydessä ei ole vikaa.

Sitten tärppää. Yksityinen palveluyritys antaa hänelle seitsemän avainta ja osoitteet: pitäisi käydä iltakierroksella mummojen ja vaarien luona.

Seuraavana päivänä on työvuoro vanhainkodissa vanhuksia syöttämässä vakituisemman työntekijän sairastuttua. Tähän työt loppuvat viikoiksi, eikä rahaa tule mistään. Kelalta ei tipu ropoakaan. Ei ole pakolaisstatusta eikä työmarkkinatukeakaan saa.

Kolmen kuukauden etsimisen jälkeen löytyy sopiva työ henkilökohtaisena avustajana. Työ on säännöllinen, kolmena päivänä viikossa yhteensä 18 tuntia, josta kertyy kuukaudessa 600 euroa. Jos tällä summalla ei elä, pitää löytää lisätyö.

Henkilökohtaisia avustajia tarvitaan, mutta pätkittäisen työn luonteeseen kuuluu, että sekä avun tarvitsijat että työn tekijät joutuvat pätkätyökierteeseen työntekijöiden vaihtuvuuden ja vähäisyyden takia. Jokapäiväinen työnhaku on todella haastavaa, suomeksi vaikeaa, uuvuttavaa.

1990-luvun suurtyöttömyyden vuosina puhuttiin työn puolittamisen tarpeellisuudesta, kun joillakin oli liikaa työtä ja toisilla liian vähän. Asia on nyt ratkaistu. Kunnat, jotka monessa tapauksessa maksavat henkilökohtaisen avustajan palkan, ovat puolittaneet työt. Käytännössä kaksi entistä pienipalkkaista jakaa nyt työnsä ja palkkansa, ja työllisyystilastot kaunistuvat.

Paluumuuttaja harkitsee muuttamista takaisin sinne, mistä keväällä tuli. Ei Suomi häntä tarvitse. Vanhat ja vaivaiset tarvitsevat mutta ei Suomi. Suomi on kalsea maa eikä anna anteeksi sille, joka sen nuorena hylkäsi.

Elämiseen tarvitaan hiukan rahaa, ja moni haluaisi ansaita rahansa itse.

Rahapyramidin (HS 4. 11.) puoli lanttia riittäisi, mutta edes neljänneksestä ei ole takeita. Ehkä paluumuuttaja ei ole osannut pyytää apua oikealla tavalla oikeasta paikasta.

Ketään ei kuitenkaan saa jättää epätietoisuuteen, onko hänen hyväkseen tehty kaikki voitava vaan täytyy perustaa se oikea palveluyritys näitä kysymyksiä varten.

Yrityksen toimenkuvaan on liityttävä jonkinlainen takuu palvelun laadusta ja asiakkaan tyytyväisyydestä.

EEVA LIINAHARJA

Helsinki

Edelleenkin muutama asia on ja pysyy.

Ns. työvoimapula on sodan ja sen jälkeisten suurten ikäluokkien aiheuttama tilastollinen harha. Tämä ongelma poistuu seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana luonnollisella tavalla. Suomen väestö putoaa sen seutrauksena luonnollisella tavalla luonnolliseen noin neljään miljoonaan suomalaiseen.

Tätä totuutta vasten ns. työperäisellä maahanmuutolla on kolme perustarkoitusta.

Ensimmäinen on hankkia entistä halvempaa työvoimaa ja samalla nöyryyyttää myös suomalaista työntekijää. Kyse on uudenaikaisesta ihmiskaupasta ja kehitysmaiden uuskolonialisaatiosta.Ssamalla saadaan aikaan näppärästi eri etnisten ryhmien välistä kitkaa ja konflikeja, joita hallitsija voi puolestaan käyttää tekosyynä kansalaisoikeuksien rajoittamiseen.

Toinen tarkoitus on pitää – jostain minulle käsittämättömästä syystä – Suomen väkiluku yli viidessä miljoonassa ja jopa kasvattaa sitä. Näin silti vaikka vaikka väestöräjähdys on ehdottomasti tärkein ilmastonmuutosta kiihdyttävä syy. Ja näin silti, vaikka työvoimavaltainen teollisuus muuttaa Suomesta halvempien työvoimakustannusten ja olemattoman ympäristönsuojelun maihin – kuten Kiinaan ja Intiaan.

Kolmantena perustarkoituksena näen vihervasemmiston ikiaikaisen unelman rajattomasta maailmasta ja monikulttuurisesta yhteiskunnassta. Sellaisesta, joista kansat on tuhottu, eri etniset ryhmät kilpailevat ja taistelevat keskenään vähentyvistä elinmahdollisuuksista ja ainoastaan voimakkaimmat pärjäävät.

Kun vertaa totuutta Liinaharjan kokemuksiin työvoimahallinnon tehottomuudesta, mieleeni tulee vahvasti sellainen mielikuva, että vika on jossain muualla kuin riittämättömässä suomalaisessa työvoimassa.

Olisiko johdon lisäksi syytä vaihtaa koko jakojärjestelmä ja korvata se täysin uudella, huomattavasti pienemmällä ja paljon tehokkaammalla systeemillä?

Lähde: HS

 

Ymmärtämisen ongelma

Vanha sananlasku sanoo, että ensimmäinen sukupolvi kerää omaisuuden ja luo hyvinvoinnin, toinen ylläpitää niitä ja kolmas hävittää ne.

En usko.

Minusta nimittäin näyttää siltä, että nykyisessä Suomessa ensimmäinen sukupolvi (omat isovanhempani) toki loivat (ja saivat) mutta vaikeuksien kautta. Sota ja jälleenrakennus – muistatteko prekaeetut ja soosipäät yhtään mitään tästä, edes historiasta?

Toinen sukupolvi (vanhempani) ylläpitivät ja jopa kasvattivat niitä.

Kolmas sukupolvi (eli me nykyiset keski-ikäiset), me yritämme kynsin ja hampain taistella noiden asioiden puolesta. Samaan aikaan, kun välisukupolvet – eli suuret ikäluokat ja heidän lapsensa – pyrkivät hävittämään omaisuuden ja yhteisen hyvinvoinnin lisäksi myös kansallisvaltiomme ja yhdenvertaisuuteen perustuvan yhteiskuntajärjestyksemme.

Ja samaan aikaan meidän lapsemme (kolmannen sukupolven) näyttävät omaksuneen terveellä tavalla vanhempiensa arvomaailman.

Eli sen ainoan pysyvän ankkurin, mihin nuo kaksi elämän perusasiaa ovat kiinnittyneet – muuttuvan maailman valtameren takana, kaukaisessa Pohjolassa sijaitsevaan suojaisaan poukamaan.

 

Kysymys kytköksistä

Totuuskin on sitten päättänyt julkaista sen viime viikon uutisen. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvostelee oikeusministeriöltä saamaansa selvitystä vaalirahoitusilmoitusten käsittelystä. Hän ihmettelee, miksi ministeriö ei ole puuttunut vaalirahoituslakiin liittyviin epäkohtiin, vaikka se on tiennyt niistä ainakin vuodesta 2004 lähtien

Nyt tarkkana:

Kullervo tiedustelee Astrid Thorsin kytkyjä suomenruotsalaiseen pääomaan ja elinkeinoelämään.

Olen jo aikaisemminkin todennut, että Thorsin selvitykset hänen taloudellisista kytköksistään eivät vakuuta – ainakaan minua. Ministerin ja kansanedustajan luotettavuus vahvistuu siitä, mitä paremmin, avoimemmin ja selvemmin nämä selvitykset tehdään.

Kansalaisyhteiskunnan luotettavuuden takia olisi erittäin ikävää, jos tulevaisuudessa paljastuisi lisää Punajuuren tai Kehittyvien Maakuntien Suomen kaltaisia kytköksiä.

Vielä ikävämpää koko poliittisen järjestelmän toimivuuden ja luotettavuuden kannalta olisi se, että tapaus Kauko Juhantalo saisi ministeritasolla toisintonsa – tämän huolen nyt sinänsä liittymättä mitenkään yksilöiden ministeri Thorsiin ja hänen toimiinsa.

 

Tuija Brax – homofobia keppihevosena

Tämän päivän Totuuden Vieraskynässä julkaistu Tuija Braxin kirjoitus osoittaa sen, kuinka kauas hänkin on ilmeisesti valunut suomalaisen elämän todellisuudesta – ja lainsäädäntöämme säätelevästä yhdenvertaisuusperiaatteesta.

Sananvapauden rajoittamispyrkimyksissä on aikaisemmin käytetty keppihevosina pedofiliaa ja etnisiä kansanryhmiä (tässä herää taas kysymys; miten esimerkiksi polynesialainen turisti voi muuten edustaa Suomessa suomalaista kansanryhmää?).

Brax on avannut uuden sivun taistelussa sananvapautta ja kansalaisoikeuksia vastaan. Hän käyttää – varsin odotetusti – homoseksuaaleja keppihevosenaan vetämään monikulttuurisen agendansa nelikulmaisin pyörin varustettuja rattaita.

Hän kirjoittaa otsikolla EU:n on tartuttava kovin ottein suvaitsemattomuuden kasvuun. Olen henkilökohtaisesti myös huolestunut tästä asiasta – tosin hieman toisin perustein kuin Brax.

Ns. viharikos – tekosyy mielipidevainolle ja sensuurille

Brax liittyy – kuten muutama virkamieskin aikaisemmin – ristiretkeen sananvapautta vastaan määrittelemällä ihan itsekseen Suomen laissa tuntemattoman viharikoksen. Oikeusministeri Braxin mukaan viharikoksiksi kutsutaan rikoksia, joiden motiivina on viha tietynlaisia ihmisiä tai tiettyä väestönosaa kohtaan. Brax varmaan tietää -ministerinä, kansanedustajana ja juristina – että Suomessa lainsäädäntö tehdään eduskunnassa. Yksinkertainen ratkaisu tähänkin ongelmaan, olisi viedä käsite viharikos eduskunnan käsiteltäväksi lainsäätämisjärjestyksessä. Henkilökohtaisesti minua tökkii se, että yksi sun toinen tuntuu nykyään omaavansa tarpeeksi valtaa kävelyyn eduskunnan ylitse näissä lainsäätämiseen sekä sen tulkintaan liittyvissä kysymyksissä.

Yrittäkää säätää laki lainsäätämisjärjestyksessä ja lopettakaa kaikki muu omankäden oikeus ja mutuilu lainsäädäntöasioissa – kiitos.

Vasemmistojuristit matkalla kohti Eurostoliittoa.

Koko touhun perimmäisenä tarkoituksena näyttää entistä vahvemmin olevan pyrkimys lakkauttaa eurooppalaiset kansallisvaltiot ja luoda kasvoton, imperialistinen sekä hyvin rajatun oligarkkien joukon hallitsema monikulttuurinen Euroopan Yhdysvallat.

Ja mikä pelottavinta, tämä kansalaisyhteiskunnalle vieras oikeuslaitoksen muokkaaminen vihervasemmiston yksisilmäiseksi käsikassaraksi, mielipidesensuuriksi ja poikkeavien ajatusten esittäjien rangaistusautomaatiksi, näyttää olevan hyvin vakaasti vasemmistolaisten juristien käsissä. Puumalainen, Illman, Suurpää, Thors ja nyt sitten rintamavastuuseen juuri siirtynyt Brax.

Braxin mukaan nämä ns. viharikokset näyttävät lisääntyvän Euroopassa huolestuttavasti. Tämä ei ole sattumaa vaan johtuu erilaisten, esimerkiksi uskonnollisten tai rasististen, ääriryhmien vaikutusvallan kasvusta.

Tässä päättelyketjussa on ristiriita. Rasismi ei ole sisäsyntyistä eikä geneettisesti periytyvää. Rasismia tavataan kaikkialla missä kulttuurit kohtaavat toisiaan. Kulttuurien kohtaamisesta syntyy kitkaa, kitkasta syntyy kilvoittelua, kilvoittelusta syntyy riitaa ja riita johtaa pahimmillaan avoimeen väkivaltaan.

Ei tarvitse olla kovinkaan suuri ajattelija, pystyäkseen näkemään esimerkiksi Eurooppaan julistaen, vaatien, leviten ja laajenevan islamin sekä spontaanin eurooppalaisen islamkielteisen liikehdinnän keskinäisen yhteyden. Uskallan myös väittää, että joutilas maahanmuuttajaväestön osa aiheuttaa katkeruutta ja sen kautta asenteiden kovenemista veroja maksavassa ja veloissaan kituuttavassa alkuperäisväestöä edustavassa veronmaksajassa.

Kun tähän lisätään alkuperäisväestölle – omien hyysäreiden taholta – esitetyt tiukkenevat vaatimukset taloudellisesta tuesta ja alistumisesta vähemmistön tahtoon sekä muuttajien alkuperäisväestöön – joissain tilanteissa, paikoissa ja olosuhteissa, ei yleistäen – kohdistama ylimielisyys, käänteisrasismi, rikollisuus ja halveksunta, on varsin turha ihmetellä enää mistä johtuu viha, väkivalta ja rasismi.

Syy ja seuraus sekaisin

Brax on sotkenut vahvasti syyn ja seurauksen. Hänen mielestään suvaitsemattomuuden lisääntyminen Euroopassa näkyy muun muassa uhkailevana ja väkivaltaan vähemmistöjä kohtaan yllyttävänä propagandana. Hän väittää, että liian monet joutuvat elämään sen pelossa, että heidän kimppuunsa hyökätään ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Kuten jo totesin kulttuurien kohtaaminen aiheuttaa rasismia – rasismi ei aiheuta kulttuurien kohtaamista. Lisäksi on syytä muistaa, että rasismi ei todellakaan ole valkoisen heteromiehen yksityisomaisuutta. Siihen pystyvät – ja sitä harjoittavat – kaikki rodut, kulttuurit ja kansat. Ja – kuten tuli jo todettua – tehokkain tapa luoda rasimia on kerätä mahdollisimman eri kulttuureista tulevia ihmisiä yhteen paikkaan ja alistaa – alkuperäisväestöä edustavaa – enemmistöä ns. positiivisen syrjinnän kautta – muualta tulleen – vähemmistön hyväksi.

…ja tulihan se homofobiakin sieltä…

Uusi Uljas Keppihevonen

Braxin omin sanoin:

Pidän tänään Tukholmassa Europride-tapahtuman yhteydessä järjestettävässä kansainvälisessä konferenssissa viharikosten vastaisen alustuspuheenvuoron. Ruotsin ympäristöpuolueen järjestämä konferenssi avaa keskustelua uskontojen edustajien, asiantuntijoiden ja aktivistien kesken eri menetelmistä viharikoksien ehkäisemiseksi.

Kuinka tärkeä ja vaikutusvaltainen sitten on Ruotsin ympäristöpuolueen järjestämä sateenkaarikonferenssi on tietysti henkilökohtainen arvostuskysymys. Henkilökohtaisesti pidän tuota Ruotsin ympäristöpuoluetta samanlaisena joukkona kuin sen suomalaista vastinetta Virheet De Rodaa.

Toki on varsin mielenkiintoista huomata mihin tuota viherhihhulijoukkoa edustava ja koko kansan puolesta verorahoja käyttävä oikeusministerimme priorisoi aikansa, kirjoittelunsa ja työnsä.

Tällä viikolla Tukholmaan on kokoontunut kaikkialta Euroopasta homo-, bi- ja transseksuaaleja. Braxin mukaan useat heistä joutuvat päivittäisessä elämässään kätkeytymään ja elämään jatkuvassa fyysisen ja psyykkisen väkivallan pelossa.

Tästä päästääkin keppihevosella hilpeästi laukaten yli aasinsillan.

”Arvostelu on sallittua, jos sitä ei sanota ääneen”

Brax kirjoittaa, että monissa maissa perustavanlaatuinen suoja viharikoksia vastaan puuttuu, ja etenkin itäisessä Keski-Euroopassa homofobiaa käytetään jopa sisäpoliittisena aseena. Esimerkiksi Puolan presidentti on useissa yhteyksissä esittänyt homovastaisia mielipiteitä, ja Liettuan pääkaupunki Vilna kielsi EU:n Moninaisuuden puolesta syrjintää vastaan -kampanjan pääsyn kaupunkiin.

Mikä tuossa on nyt omituista? Ilmeisesti se, että Brax & Co ajavat tosissaan ihmis- ja kansalaisoikeuksien kaventamista. Mitä pidemmälle tämä ristiretki etene, sitä painokkaammin vihervasemmistossa vaaditaan ns. väärien mielipiteiden kieltämistä – tai ainakin turvan kiinni pitämistä niitä esitettäessä.

Muistattehan mitä Mika Illman sanoi:

Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Hyvin ovat Lenin-sedän opit pureutuneet otolliseen maaperään…

Ihan hypoteettisesti – jos nämä vasemmistoänkyrät pääsevät valtaan, kaukana ei ole se helvetti mitä todellisuudessa Itä-Eurooppa oli kommunismin kynsissä. Macchiavelliläisyyttä näissä jutuissa edustaa demokratian tynnyrin kovaääninen kolistelu – silloin kun se halutaan nimen omaan hävittää ja siirtyä Oikeiden Ajatusten Järjestelmään (viivaa tarvittaessa tarpeeton yli; homofobisesti/uskonnollisesti/kansanryhmää vastaan motivoitu viharikos. Puhumattakaan porvarillisesta ajatusrikoksesta… ).

Ja toisaalta – Suomi ihmisoikeuksineen ja kansalaisyhteiskuntineen on – vielä toistaiseksi -eri asia kuin itäinen Keski-Eurooppa. Ministeritasolla olisi muutenkin hyvä muistaa se, ettei Suomen kokoisen valtion edustajien ole syytä ryhtyä mestaroimaan muiden asioita – omissakin on vielä kaikesta ulkokultaisesta hyvinvoinnista huolimatta paljon tekemistä. Se tuntuu jotenkin hassulta, että hymäänisyydestään pullistuva vihervasemmistolainen poliitikko on – noin yleisestikin ottaen – kiinnostuneempi Romanian romaneista, itäisen Keski-Euroopan homoseksuaaleista sekä EU:n ilmastopäästöistä, kuin suomalaisista asunnottomista ja syrjäytyneistä, suomalaisen sananvapauden tilasta ja ilmastomuutoksen ja väestöräjähdyksen kiihdyttämisestä siirtämällä teollisuus ja kylvämällä kehitysapurahaa kehitysmaihin.

Juokse sinä humma….

Tehdäänpä tässä nyt ja saman tien selväksi eräs perusasia – minulle on aivan herttaisen yhdentekevää mitä aikuiset ihmiset puuhastelevat vapaaehtoisesti keskenään – niin kauan, kuin siitä ei aiheudu häiriötä, vaivaa, tuhoa tai kuluja minulle – tai edustamilleni tahoille.

Tämä koskee kaikkia ryhmiä – myös homoseksuaaleja.

Aikuiset saavat toki mielestäni tehdä vapaaehtoisesti keskenään lähes mitä tahansa – niin kauan kuin se on vapaaehtoista eikä koske lapsia tai sellaisia, jotka haluavat pysytellä moisten touhujen ulkopuolella.
Yleensä kun – Suomessa – homoseksuaalit joutuvat ongelmiin, kyse on siitä, että he aiheuttavat – ainakin osan – näistä ongelmistaan ihan itse .

Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun äänekäs homovähemmistö on levittänyt heteroihin kohdistuvaa vihaa ja vihapropagandaa.

Jotenkin tämän ajan perverssiyttä kuvaa myös se, että biologisesti luonnoton nostetaan luonnollisen yläpuolelle. Minua ei häiritse – edelleen henkilökohtaisesti – homoseksuaalinen avoliitto tai edes rekisteröity parisuhde. Se mikä minua häiritsee – ja tämä on edelleen henkilökohtainen mielipiteeni – ovat yhteisillä rahoilla lesbopareille annettavat hedelmällisyyshoidot (l.keinohedelmöitys), homopariskuntien laillistettu lapsenryöstö biologisilta vanhemmilta (l. homoparien adoptointi) ja röyhkeä nuoriin kohdistuva homoseksuaalinen kiihotus (l.feminismi-lesbo-eläinsuojelu-anarkismi-aktivismi).

Tehkää mitä haluatte, mutta jättäkää edes lapset ja nuoret rauhaan.

Homoparien häät ja avioliiton siunaus kansankirkkomme tiloissa loukkaavat kaltaiseni luterilaisen traditionalistin lisäksi varmaan muidenkin ns. kristinuskoisten ihmisten vakaumusta. Edelleen – tehkää mitä haluatte omissa nurkissanne, mutta älkää tuoko niitä perversioitanne kirkkoon. Raamatussa puhutaan miehestä ja naisesta – ei naisesta ja naisesta, eikä miehestä ja miehestä.

Tai tulkaa pois – sen jälkeen, kun pystytte näyttämään, miten täytätte kehotuksen täyttäkää maa – ilman adoptiota ja keinohedelmöitystä.

Kuten jo totesin – minulla ei ole sinänsä mitään homoseksuaaleja vastaan eikä mielestäni keneenkään saa kohdistaa väkivaltaa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi – ei myöskään kansan, kielen, kulttuurin, poliittisen mielipiteen ja niin edelleen…

Silloin kun julistaa Jihadia heteroita kohtaan, saattaa olla, että kyseistä viestiä ei oteta kovinkaan positiivisesti vastaan heteroleirissä.

Kun Brax puhuu lämpimästi suvaitsevaisuuden puolesta, hänen kannattaa muistaa, että eräissä Euroopan ulkopuolelta ekspansiivisesti Eurooppaan suuntautuvissa uskonnoissa, kulttuureissa ja filosofioissa pyritään naisen alisteiseen asemaan, ei-eurooppalaiset normit täyttävään oikeudenkäyttöön torturatiivisine fyysisine rangaistuksineen sekä ruumiin mutilointeineen ja lopullisine eksekutiointeineen.

Nämä samat ismit ja opit suhtautuvat myös erittäin kielteisesti homoseksuaalisuuteen. Homoseksualismi kuuluu eräiden Eurooppaan levittäytyvien uskontojen pyhien kirjojen mukaan kuolemantuomiolla rangaistaviin tekoihin. Jo olisin oikeusministeri Brax, olisi erittäin huolestunut tällaisesta kehityksestä – pohjaltaan juutalais-kristillisille moraalille yhteiskunnallisesti rakennetussa – Euroopassa.

Miettikää muuten sitä, jos tuon alussa olevan flyerin tekstin muuttaisi homofobiseksi… Sitä ei – mitä suurimmalla todennäköisyydellä – otettaisi myötämielisesti vastaan tai pidettäisi vaarattomana tai joihin suhtauduttaisi välinpitämättömästi.

Minusta vaikuttaa siltä, että myös Brax on unohtanut suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvan yhdenvertaisuusperiaatteen. Positiivinen syrjintä on myös syrjintää, kaikki kiintiöt ovat isku lahjakkuutta ja kyvykkyyttä keskelle otsaa ja vähemmistön nostaminen enemmistön yläpuolelle on vastoin kansalaisyhteiskunnan periaatteita.

Lähde: HS

 

Valtionsyyttäjät antavat ristiriitaisia viestejä

Valtionsyyttäjä Mika Illman on ahkeroinut viimeisen vuoden ajan sananvapauden kaventamisen parissa.

Hänen väitöskirjastaan alkanut – faktisesti entisen vähemmistövaltuutetun ja nykyisen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen käynnistämä ja ajama – ristiretki sananvapautta vastaan on saanut kohtuullisesti julkisuutta. Tämä ristiretki on myös tuomittu suhteellisen laajasti – ihmisoikeuksia rajoittavana ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ottaman sananvapauskannan vastaisena.

Päivän uutisvuo on tuonut mukanaan aivan toisenlaisen kannan sananvapauteen – sen on esittänyt Illmanin kanssa samaa viranomaista edustava apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Raija Toiviainen.

STT:n julkaiseman uutisen mukaan Vasabladetin mielipidesivuilla julkaistu aggressiivinen kirjoitus ei tuo syytteitä lehdelle eikä kirjoittajalle. Toiviainen teki asiasta syyttämättä jättämispäätöksen viime viikolla.

Vasabladet julkaisi maaliskuussa mielipidekirjoituksen, jossa muun muassa kyseltiin ”Haluatteko turpiinne?”

Kysymys oli suunnattu energiayhtiö Fennovoiman johtajille. Kirjoittaja vastusti yhtiön suunnitelmia rakentaa ydinvoimalaitos kotipaikkakunnalleen.

Fennovoima pyysi tutkimaan, oliko asiassa syyllistytty julkiseen kehottamiseen rikokseen. Kuultavina olivat tekstin kirjoittaja sekä vastaavat toimittajat. Vastaavaa päätoimittajaa kuultiin lisäksi epäiltynä päätoimittajarikkomuksesta.

Valtionsyyttäjä Toiviainen antoi kaikille epäillyille puhtaat paperit. Hän totesi perusteluissaan, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Hänen mukaansa kirjoituksen sisältävää retorista kysymystä oli arvioitava tämä seikka huomioon ottaen.

Tämä uutinen on itse asiassa sekä odotettu että hieman hämmentäväkin.

Odotettu siksi, että se edustaa laillisuutta, kansanvaltaisuutta sekä terveen järjen käyttöä. Hämmentävä siksi, että Toiviainen ottaa Illmanin kantaan nähden täysin päinvastaisen kannan sananvapauteen.

Kuitenkin kumpikin näistä valtionsyyttäjistä edustaa samaa viranomaista. Joko valtakunnansyyttäjänviraston linja on muuttunut tai sitten kyseessä on todellinen linjaerimielisyys. Kolmas mahdollisuus on myös se, että Illmanin linja on ollut yksityisajattelua, eikä ole sopinut yhteen virallisen käsityksen kanssa.

Mene ja tiedä?

Kansalaisena olisi toki mukava saada hieman laajempaa tietoa näistä laillisuutta ohjaavista ja valtakunnan turvallisuuden kannalta tehtävistä linjanvedoista. Siihen meillä kaikilla on – minun ymmärtääkseni – oikeus Suomen kansalaisina.

Kun ihmisiä tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen mielipiteen tai huonon huumorin vuoksi, liikutaan – kuten olen aikaisemminkin todennut – kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kannalta katsoen varsin heikoilla jäillä. Vielä rumemmalta tällainen näytösoikeudenkäynti näyttää silloin, kun syyttäjä on – de facto – asianomistaja ja syyttäjä jättää osan asianomistajista virkatyönään ajaman syytteen antaman oikeussuojan ulkopuolelle.

Jokaisen suomalaisen – ainakin akateemisen koulutuksen saaneen sellaisen – tulisi ymmärtää sarkasmi, retoriikka ja provosointi. Ja vaikka ymmärtämisessä olisi ongelmia, niin koulutusjärjestelmämme läpi käyneen ihmisen pitäisi pystyä erottamaan tieteellinen keskustelu mielipidekirjoittamisesta.

Internet on ihmeellinen asia. Minulle on hiljalleen syntynyt sellainen kuva, että ne tahot jotka haluavat sitä kiihkeimmin sensuroida, eivät ymmärrä kovinkaan paljoa sen todellisesta olemuksesta. Internet on historiallisesti kaikkein mullistavin keksintö sananvapauden ja tiedottamisen saroilla. Sen kanssa toimiminen vaatii medialukutaitoa – mutta niin vaatii sanomalehtien tai kirjojenkin lukeminen. Täydellinen sensuuri on täydellisesti mahdotonta – missä ja koska tahansa. Se on mahdottomuus myös internetissä.

Sensuurin sijaan julkisen vallan kannattaisi miettiä sitä, kummalla tavalla se saa parempia tuloksia aikaan; pysymällä faktoissa ja puolueettomana vai valjastamalla itsensä jonkin – tai jonkun – tarkoitusperien käyttöön?

Toivon – ja uskon – Toiviaisen kannan voittavan jatkossakin. Suomen kaltaisen maan uskottavuudelle ei tee mitenkään hyvää se, että muutama virkamies alkaa tulkitsemaan – ja kenties jopa muokkaamaan – lainsäädäntöä omien ambitioidensa mukaisesti.

Ihmisoikeuksien ja kansanvaltaisuuden periaatteiden vastaisesti.

Muutaman virkamiehen – l. yleisön palvelijan – poikkeavasta mielipiteestä huolimatta, myös minä uskon siihen, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Lähde:STT

 

EU on todellinen ihmisoikeusongelma

Piraattiliiton sivut ovat julkaisseet huolestuttavan – mutta varsin odotetun uutisen. Euroopan Unioni pyrkii todellisuudessa – kaikista korulauseista ja juhlapuheista huolimatta – erittäin päämäärätietoisesti ihmisoikeuksien murentamiseen ja kaventamiseen. Suoralla tulilinjalla on ihmisoikeuksista vallanpitäjien kannalta vaarallisin – mutta myös kaikkien muiden ihmisoikeuksien peruskivi – sananvapaus.

EU-parlamentti harkitsee uusia säädöksiä, joilla eurooppalaiset bloginpitäjät rekisteröitäisiin virallisesti. Rekisterin ylläpitoon perustettaisiin erillinen valtakunnallinen media-asiamies. Näistä yhden asian asiamiehestä ja ombudsmanneista saadut kokemukset ovat olleet tähän mennessä aika ikäviä sananvapaudelle ja kansanvaltaiselle yhteiskunnallemme – ja tämä uusi viranomainen näyttäisi olevan suoraa jatkumoa näille puuhasteluille.

EU parlamentti haluaa faktisesti laajentaa sensuuria. Tämä tarkoittaa suomeksi helpompaa bloggaajien saattamista (näennäis)oikeudelliseen vastuuseen kirjoituksistaan sekä viranomaisten mahdollisuuksia säädellä blogien sisältöä. Tämän perusihmisoikeuksia rikkovan aloitteen takana on EU-parlamentin kulttuurikomitea, jonka asiaa koskevan alustavan raportin muotoilusta on vastannut – hieman yllättäen – virolainen sosialisteja edustava europarlamentaarikko Marianne Mikko.

Hieman yllättäen siksi, että virolaisen – jos kenen – luulisi vastustavan pakkovaltaa ja sensuuria. Mikon tapauksessa näyttäisi kuitenkin Homo Sovieticus muuttuneen teoriasta todellisuudeksi – tyypillisen auktoriteettiuskoisen vasemmistolaiseen tapaan.

Mikko puhuu blogeista ja käyttäjien tuottamasta sisällöstä uutena haasteena. Kuten Piraattiliitto asiallisesti huomauttaa:

EU-parlamentti on kiinnostavasti kohdannut tämän vapaamman ja epävirallisemman tiedonvälityksen muodostaman ’haasteen’ juuri, kun se on skandaalimaisesti äänestänyt omia taloudellisia väärinkäytöksiään koskevan tutkimusraportin salaiseksi. Bloggaajia koskeva raportti – jonka kulttuurikomitea hyväksyi kesäkuun 3. päivänä – näkee ”merkittävänä vaarana” sen, että voitontavoittelu voi vaarantaa lehdistön mahdollisuuden toimia demokratian vahtikoirana. Tästä johtuen komitea haluaisi ”selventää blogien ja käyttäjien tuottaman sisällön statuksen, saattaen ne samanlaisen laillisen vastuun kohteeksi kuin kaiken muunkin julkaisutoiminnan.”

Tämä parlamentin näkemys – kuten valheet ja puolitotuudet yleensäkin – on varsin mielenkiintoinen.

Kun tähän mennessä eurooppalaiset vallanpitäjät ovat olleet erittäin kiinnostuneita kartellien ja monopolien purkamisesta, niin tällä lausunnolla pyritään – vastoin täysin kaikkeen muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan otettua kantaa – luomaan tiedonvälitykseen hallittavissa oleva mediamonopoli – tai – kartelli.

Kansalaistiedonvälitys on paikannut esimerkiksi täällä kotimaassa sitä aukkoa, joka on syntynyt kun maassa ei ole kuin yksi – varsin epäluotettava ja asenteellinen – päivälehti. Tuon monopolimedian nimeä lienee turha mainita tässä…

Parlamentti on huolestunut erityisesti niistä bloggaajista, joilla on pahantahtoisia aikeita tai salainen agenda. Mikon mukaan

…blogosfääri on tähän mennessä ollut hyvien aikeiden ja suhteellisen rehellisen viestinnän tyyssija. Mutta kun blogit yleistyvät, myös periaatteiltaan vähemmän ylevät ihmiset haluavat käyttää niitä.

Tästä lauseesta paljastuu karu totuus. Omat illmanistimme eivät ole poikkeus nykyisessä oligarkkien hallitsemassa EU:ssa. Ihmisten luokittelu mielipiteidensä vuoksi hyviin ja pahoihin, on – ikävä kyllä – yleiseurooppalainen suuntaus.

Kun kansalaisyhteiskunnassa joku tai jokin kuppikunta nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja ottaa omankädenoikeudekseen määritellä oikea ja väärä mielipide, ollaan matkalla kohti totalitarismia. Kansalaisyhteiskunnassa ja kansanvallassa ei voi olla vääriä mielipiteitä – toimet ja teot ovat sitten asia erikseen. Tämä kehitys – salailun ja välimerellisen hallintokulttuurin lisäksi – on syynä siihen, että EU:sta on muodostunut todellinen ja nykyinen ihmisoikeusongelma.

Uskomattominta näiden oligarkkien ajattelussa on se, etteivät he ymmärtäneet Irlannin Lissabonin sopimuksesta järjestämän kansanäänestyksen ei-tuloksen todellista merkitystä. Heidän mielestään kansa oli väärässä ja äänestystulos oli väärä. Veteraanitoimittaja – ja tosieurooppalainen ajattelija – Erkki Toivonen on kommentoinut tuota äänestyksen jälkeistä tilannetta varsin osuvasti.

Kun MEP Mikolta kysyttiin, näkeekö hän bloggaajat uhkana, hän vakuutti, ettei EU-parlamentti koe heitä uhkana. Samaan hengenvetoon hän totesi, että

nämä bloggaajat ovat asemassa, jossa he voivat saastuttaa kyberavaruutta laajamittaisesti. Kyberavaruudesta löytyy jo entuudestaan aivan liian paljon roskapostia, disinformaatiota ja pahantahtoisia aikeita.

Mielipide ei voi olla rikos kansalaisyhteiskunnassa. Vallananastaminen ja sananvapauden rajoittaminen taas ovat.

Vaihtakaa muuten huviksenne sana bloggaajat sanaan EU-poliitikot ja sana kyberavaruus sanaan kansalaisyhteiskunta – näin pääsette jo varsin lähelle totuutta….

Mikko uskoo suuren yleisön suhtautuvan edelleen hyvin luottavaisesti blogeihin, joita pidetään yleisesti vilpittöminä.

”Ja näin asian täytyy olla jatkossakin”, Mikko painottaa. ”Siksi me tarvitsemme blogeja varten virallisen laatumerkinnän ja tiedon siitä, kuka blogia todella kirjoittaa ja miksi.”

Mihin tätä tietoa tarvitaan? Aina kun joku on valvomassa, rekisteröimässä ja rajoittamassa ilman todellista syytä, on syytä suhtautua tällaiseen tahoon epäillen. Yhteiskunnan toimimisen vuoksi tarvitaan regulointijärjestelmiä ja yhteisiin sopimuksiin sitoutumista, mutta sen toimimisen vuoksi ei tarvita ylimääräistä kontrollia, itsevaltiaita vallanpitäjiä eikä järjettömiä lakeja.

Kuten olen joskus aikaisemminkin todennut, jokainen laki ja asetus, joka on vastoin yleistä oikeudentajua on ainoastaan omiaan alentamaan yleistä lainkunnioitusta ja lainrikkomiskynnystä. EU direktiivitehtaineen ja ylikansallisine päsmäröinteineen tuntuu olevan juuri tällaiseen toimintaan erikoistunut demokratiaa kynnysmattonaan käyttävä vähemmistödiktatuuri.

Etnisyyteen perustuva kansallisvaltio on ainoa yhteiskuntajärjestelmä, jonka voi edes teoriassa kuvitella toimivan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti jäseniään kohtaan.

Se, kuka tai ketkä minkäkin blogin takana on tai ovat on tulevaisuudessa tarkoitus varmistaa media-asiamiehelle tapahtuvalla rekisteröinnillä. Kunkin bloggaajan tarkoitusperien selvittämistä varten komitea puolestaan kaavailee vapaaehtoista merkintäjärjestelmää, jonka avulla bloggaajat kertoisivat ammatillisista ja taloudellisista taustoistaan ja intresseistään sekä paljastaisivat bloggaamisensa motiivit helposti luokiteltavalla tavalla.

Ja jälleen kerran; mihin kansalaisyhteiskunta tarvitsee tällaista tietoa? Vain diktatuuri luokittelee ja rekisteröi alamaisiaan tällaisten asioiden perusteella.Pahasti näyttää siltä, että EU:ssa kansanvalta on vain sumutusta ja kuorta.

MEP Mikolla itsellään on muuten – vähemmän yllättäen – journalistitausta.

Hän on toiminut mm. virolaisen Diplomaatia-lehden päätoimittajana. Tältä pohjalta ei ole vaikeaa kuvitella tämän hankkeen todellisia tavoitteita ja päämäärää.

Kansalaismediat ovat vieneet valtamedian uskottavuuden ja lukijat. Tämä on uskottavuutensa ja valtansa menettäneen valtamedian kostoisku kaikkia sellaisia vastaan, jotka ovat uskaltaneet paljastaa sen, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Mikä on sitten tämän projektin pääkohde? Kenet ja minkä EU-parlamentti haluaa saada ylivaltiolliseen kontrolliin ja helpommin sensuroitaviksi?

Suora siteeraus Piraattiliiton uutisesta:

Yksi hyvä kandidaatti ovat EU-kriittiset blogit ja blogit – kuten Piraattiliitto – jotka ovat uutisoineet EU-parlamentin omista taloudellisista väärinkäytöksistä. Toinen hyvä kandidaatti ovat islamiin ja monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvat blogit. Mahtaisiko esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa ehdokkaana olleen Jussi Halla-Ahon Scripta saada laatuhyväksyntää Suomen media-asiamieheltä uudessa uljaassa EU:ssa? Eikä unohtaa tietenkään sovi p2p- ja piraattiblogeja. Mahtaisiko halu saada perinteisen mediateollisuuden monopolit puretuksi ja tekijänoikeusjärjestelmä uudistetuksi täyttää parlamentin kulttuurikomitean mielessä olevat ”pahantahtoisuuden” kriteerit?

Minulla ei ole tuohon kovinkaan paljon lisäämistä.

Nähtäväksi jää kuitenkin se, kuinka paljon amerikkalaiset ovat valmiita rikkomaan omaa sananvapauskoodistoaan EU:n vaatimuksesta? Veikkaan, että jenkit eivät ole valmiita tekemään sitä tässä tapauksessa ollenkaan.

Totuus lienee se, että suurin osa näistä blogeista, joita tällä lainsäädännöllä halutaan hiljentää, pitää fyysisenä palvelimenaan USA:ssa sijaitsevaa palveluntarjoajaa. 😉

Jotain hyvää sentään löytyy tuosta kansojen ja kulttuurien sulatusuunistakin – siis sananvapaus. 🙂

Miten tästä uutisesta sattuukaan tulemaan mieleen pari aikaisempaa esimerkkiä ihmisten rekisteröinneistä? Saksassa juutalaiset joutuivat rekisteröitymään ja kantamaan keltaista tähteä vaatteissaan – tunnetuin seurauksin. Neuvostoliitossa ihmiset rekisteröitiin etnisen alkuperän mukaan, heidän liikkumistaan rajoitettiin sisäisen passin ja miliisin voimin – ja näitä kokonaisia kansoja siirrettiin kauas Siperiaan kotiseuduiltaan. Tämän luulisi Mikonkin tietävän.

Rekisteröinti helpottaa kontrollia ja kontrolli helpottaa pakkotoimenpiteitä.

Tähän asiaan liittyvä peruskysymys kuuluukin seuraavasti; miksi demokraattisena esiintyvä Euroopan Unioni haluaa totalitarismin työkalut itselleen ja mihin se tarvitsee niitä?

Kuten olen aikaisemminkin todennut, George Orwellin painajaismainen maailma elää ja voi hyvin tämän ajan Euroopassa.

Lähde

 

Kuka valehtelee aseista?

Olen kommentoinut aseisiin ja niiden hallussapitoon liittyvistä asioista ns. lukkarinrakkaudella aikaisemminkin.
Edellinen kommenttini on herättänyt pitkän keskustelun – tosin hieman varsinaisen tekstin ulkopuolelta.

En usko kovinkaan vahvasti yleisellä tasolla ns. salaliittoteorioihin, mutta tarkoitushakuiseen asioiden yhdistelyyn ja kehityksen ohjaamiseen uskon sitäkin enemmän.

Sattumaa ei ole olemassakaan.

Valitettavasti tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että olemme – yleisen kansalaisoikeuksien vähentämisen ja epädemokratiakehityksen ohella – siirtymässä myös yhä tiukemmin yleiseurooppalaiseen holhous- ja valvontajärjestelmään – vauhdilla kohti oligarkkien hallitsemaa poliisiyhteiskuntaa.

Vantaan poliisin – sekä myös tutkinnanjohtaja komisario Risto Purastien – toiminta herättää enemmän ja enemmän ihmettelyä.

Helsingin Reservin Sanomat ottaa viime viikolla julkaistussa numerossaan 5/08 kantaa Vantaalla tapahtuneeseen poliisin mediassa rummuttamaan ns. asekätkölöytöön. Helsingin Reserviupseeripiirin toiminnanjohtaja Arto Pulkki kirjoittaa sivun verran. Pulkki syytää Vantaan poliisia töppäyksistä toukokuun lopulla tehdyssä asekeräilijän asunnon tyhjennyksessä.

Vantaan kihlakunnan poliisi tyhjensi 27. toukokuuta Vantaan Simonkylässä kerrostalon kuudennen kerroksen asunnon aseista, ammuksista ja räjähteistä. Samalla evakuoitiin rappukäytävän asukkaat ja läheinen päiväkoti tyhjennettiin. Tämän tapahtuman vuoksi kolmeksi vuorokaudeksi poliisivankilaan kiinniotettu 37-vuotias mies on aktiivireserviläinen. Pulkki sanoo, että hänen on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä poliisin toimia.

Luvanvaraiset ampuma-aseet olivat kaapeissa, niihin oli kaikkiin hallussapitoluvat ja säilytystilat oli hyväksytty Vantaan poliisin toimesta. Jokaiseen aseeseen ovat luvat ja asuntoon tulleella poliisipartiolla olisi ollut mahdollisuus tarkistaa tämä välittömästi,

Henkilö on lääninhallituksen hyväksymä ampuma-aselain mukainen asekeräilijä. Vantaan poliisi on hyväksynyt 2000 hänen asuntonsa säilytystilaksi. Toisin kuin on väitetty, poliisi on myös kerran uusintatarkastanut asunnon säilytystila .

Vantaan poliisin tutkinnanjohtaja, komisario Risto Purastie myöntää, että poliisin tekemässä aseiskussa selvisi jälkeenpäin, että lupa-asiat olivat pääosin kunnossa.

Sitä vastoin räjähteitä, mm. ruutia on asunnossa säilytetty asetusten vastaisesti ja tämä merkitsee ampuma-aserikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, väittää Purastie. Kranaattien osalta kävi niin, että poliisit pelkäsivät, että ne voisivat vaikka räjähtää. Vasta paikan päällä kävi ilmi, että asunnossa oli vain tyhjiä kranaattien kuoria.

Purastie uskoo, että tapaus johtaa syytteeseen.

Arto Pulkki on reserviläisen esimies, joka tuntee miehen keräilyharrastuksen hyvin. Pulkin mukaan henkilön kohtelu on herättänyt järjestössä suurta hämmennystä.

Pulkki toteaa, ettei hän ymmärrä, mitä asiaa poliisi ei voimatoimiin ryhtymisen sijasta voinut selvittää neuvoin ja kehotuksin.

Kyseinen henkilö asioi aselupa-asioissa Vantaan poliisin kanssa useita kertoja vuodessa. Hän tapasi Vantaan apulaispoliisipäällikön viimeksi 5.5.2008

Myös poliisin vihjaamat yksityiselämän tiedot ja väitteet mm. aseiden lojumisesta ympäriinsä eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Asekeräilijä oli valmistautumassa seuraavana päivänä pidettävään näyttelyyn, jonka häneltä olivat tilanneet Helsingin Reserviupseeripiiri ja Helsingin Seudun Reserviläispiiri.

Monet näistä asioista ovat ampuma-aselain mukaan salassa pidettäviä

Pulkki ihmettelee.

Kyseiselle reserviläiselle on aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja kärsimystä, hän jatkaa.

Pähkinänkuoressa, se mitä asiasta tiedetään tätä kirjoitettaessa varmuudella:

Mitä poliisi väitti löytäneensä. Myöhemmin poliisi on joutunut tunnustamaan pääosan väitteistään perättömiksi:

1. Useita kymmeniä laittomia aseita.
2. Osan keräilijän laillisista aseista kadonneen.
3. Vastoin ohjeita säilytettyjä aseita.
4. Toimintakuntoisia kranaatteja.
5. Laittomia räjähteitä.
6. Ruutia lattialle levitettynä.
7. Puolustusvoimilta varastettuja patruunoita.
8. Puolustusvoimilta varastettuja varusesineitä.
9. Aseen piippu, joka oli poliisin mukaan laiton. Näin siksi, että sarjanumero oli poistettu.

Mitä poliisi sitten todellisuudessa löysi:

1. Asekeräilijän laillisesti omistamia ja hallussa pitämiä aseet.
2. Asekeräilijän laillisesti omistamia deaktivoituja entisiä aseita (eivät vaadi lupia).
3. Asekeräilijän laillisesti omistamia tyhjiä kranaatinkuoria ja hylsyjä.
4. Venäläisen ilmatorjuntakonekiväärin laillisesti hankittuja patruunoita.
5. Jälleenlatauksessa käytettyä (nitroselluloosa)ruutia laillinen määrä. Ei siis massaräjähdysherkkää mustaa ruutia – vaikka näin aikaisemmin jossain vihjailtiinkin.
6. Keräilypatruunoita jotka ovat laillisesti hankittuja.
7. PV:n tornikuviolla varustettuja, laillisesti hankittuja varusteita, kuten komposiittikypärä, hellesaappaat ja niin edelleen.
8. Tietokone, joka on laillisesti asekeräilijän hankkima.
9. Aseisiin liittyviä laillisesti hankittuja muita varusteita.
10. Aseen piippu, josta numero on poistettu, mutta se on laillisesti hankittu Useiden peruskorjattujen aseiden romutetuista piipuista on sarjanumero poistettu. Näiden piippujen hankinta oli lupavapaata vuoteen 1998 asti.
11. Sytytyslankaa ja esittelykäyttöön soveltuvia dynamiittinalleja 10 kpl. Laillisesti hankittuja.
12. Patruunoiden latauksessa käytettäviä laillisia nalleja.

Tästä huolimatta Purastie väitti Helsingin Sanomissa:

29.5..2008:

Vantaan asekeräilijä sanoo ostaneensa tarvikkeita kirpputorilta.

13.6.2008:

”Osa asunnossa olleista patruunoista oli sellaisia, joihin ei voi saada laillista lupaa, koska ne ovat puolustusvoimien omaisuutta”,

”Aseita, aseen osia ja patruunoita lojui pitkin poikin”

Nyt – ainakin minulle – syntyy sellainen kuva, että joku valehtelee. Kuka se on, selvinnee tulevaisuudessa.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan sekä yleisen uskon poliisin rehellisyyteen säilymisen varmistamiseksi, olisi ehkä syytä tehdä vielä eräs asia. Minun mielestäni asian tutkijana ei pitäisi olla asianosaisia – eli Vantaan poliisin olisi syytä jäävätä tällaisen tapahtuneen asian jälkeen itsensä kokonaan asian tutkimuksista.

Vielä parempi olisi tietenkin, että tämä tapaus edistäisi pyrkimyksiä siirtää poliisiin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinta jollekin muulle viranomaiselle kuin poliisille. Yleisen oikeudentajun, lainkunnioituksen ja kansalaisyhteiskunnan puolustuksen vuoksi.

Vanha suomalainen sananlasku nimittäin sanoo, että ei korppi korpin silmää noki…

Lähteet: Helsingin Reservin Sanomat, IS, HS, STT, NRA Finland

 

Katoavan kansanvallan aksioomat

1. Tilanne, jossa valtakoneisto ärsyyntyy itseään parodioivista (tai arvostelevista kommenteista)  on katoavaa kansanvaltaisuutta.

2. Tilanne, jossa valtakoneisto pyrkii hiljentämään toisinajattelijoita vankeustuomioilla ( tai edes niiden uhkalla) on katoavaa kansanvaltaisuutta.

3. Tilanne, jossa valtakoneisto pyrkii hiljentämään taiteilijoita vankeustuomioilla ( tai edes niiden uhkalla)  on katoavaa kansanvaltaisuutta.

4.Tilanne, jossa valtakoneisto pyrkii hiljentämään virkamiehiin ja poliitikkoihin kohdistuvan kritiikin vankeustuomioilla (tai edes niiden uhkalla) on katoavaa kansanvaltaisuutta.

5. Tilanne, jossa valtakoneisto sulkee henkisesti tasapainottomia yksilöitä  vankilaan ainoastaan siksi, että he ovat omilla lausunnoillaan osoittaneet olevansa henkisesti tasapainottomia,  on katoavaa kansanvaltaisuutta.

6. Tilanne, jossa valtakoneisto toimii vastoin kansan enemmistön tahtoa on katoavaa kansanvaltaisuutta.

7. Tilanne, jossa enemmistö pakotetaan noudattamaan vähemmistön tahtoa on katoavaa kansanvaltaisuutta.