Vaalipäivänä 2011

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

Advertisement

 

Varoitus kuluttajalle – näin vaalien alla

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

 

Kaunis aloite

Eduskunnan kotisivuilta löytyi varsin kaunis aloite. Pohjoismaiden neuvosto kehittelee Kulttuurista koulureppua suomalaisaloitteen pohjalta

Suomen valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Risto Autio (kesk.) on tehnyt PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa ehdotuksen Kulttuurinen koulureppu –hankkeesta.

Hankkeen tarkoituksena on vaalia yhteistä pohjoismaista kulttuuria. Globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään, kun tv-ohjelmat, elokuvat, tietokonepelit ja musiikki ovat kaikkialla samaa ylikansallista tuotantoa.

Terveen järjen ääni – tässä vauhdilla globalisoituvassa ja monikulturisoituvassa maailmassa.

– Maantieteellinen läheisyys, nopeat liikenneyhteydet ja Internet sekä tietenkin pohjoismainen yhteistyö parlamentaarisella tasolla mahdollistavat sen, että voisimme käynnistää Kulttuurinen koulureppu -hankkeen ja saada siten nuorisomme havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa. Kulttuuria ei tehdä ainoastaan taidelaitoksissa vaan siellä, missä on toimintaa. Maailma ei ole metropoleissa vaan se on kaikkialla, missä on ihmisiä, sanoo Autio.

Aution idea on tehdä eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla samanaikaisesti, saman aiheen pohjalta yläaste- ja lukiotasoisissa kouluissa produktio, joka on jossain muodossa esitettävissä. Produktio voi olla näytelmä, musikaali, tanssiesitys, elokuva tai mikä tahansa presentaatio, mutta mielellään sellainen, joka imaisee mahdollisimman monet hankkeeseen osallistuvan koulun oppilaista mukaan.

Kulttuurinen koulureppu -hanke esitellään ja koordinoidaan eri maiden opetusministeriöissä. Koulut saisivat itse päättää, haluavatko ne mukaan vai eivät. Hanke voisi kestää kaksi lukuvuotta, joista ensimmäinen kuluu suunnitteluun ja koordinoimiseen. Mikäli hanke onnistuisi ja saisi jatkoa, uutta suunnitteluvaihetta ei välttämättä tarvittaisi, vaan seuraava ikäryhmä voisi jatkaa toimivilla pohjilla.

Aution ehdotus on saanut Oslon kokouksessa kannatusta ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on päättänyt perustaa työryhmän hanketta kehittelemään.

Kuinka tämä asia etenee käytännön tasolla on sitten nähtävissä tulevaisuudessa. Näiden aloitteiden hengissä pysymisen ja eteenpäin menemisen elinehtona on ollut yleensä se, että hankkeen isä tai äiti on huolehtinut siitä myös aloitetta pidemmälle. Tai joku muu on puhaltanut niihin lisää potkua.

Toivotaan – ja uskotaan – että Autio on tällä asialla tosissaan.

Koska tässä maassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan ja kulttuuriperinnön vaaleanpunaiseksi globaaliksi mössöksi.

Hyvänä esimerkkinä taas kerran tämä hautamäen tyyppi.

Monikulttuurisuuden äänitorvi kiirehtii tyrmäämään tämänkin aloitteen. Hyysärin punertavan junioritoimituksen edustaja Jaakko Hautamäki kirjoittaa Sunnuntaisivuilla samasta aiheesta otsikolla Poliittista teatteria.

On varsin mielenkiintoista – jälleen kerran – huomata se kuinka tällainen isänmaaton ja kiittämätön hyvinvointivaltion kasvatti näkee pohjoisen kulttuurin varjelussa pahan.

Olen muuten pyrkinyt käsittelemään tätä mösjöö Hautamäkeä ja hänen kirjoituksiaan – niiden sisältöä ja tyyliä vastaavalla tavalla – aikaisemminkin.

Hautamäki kirjoittaa tällä kerralla seuraavaa:

Kotikadun Hannes Luotola, Pohjoismaiden neuvoston (PN) Suomen valtuuskunnan jäsen, keskustan kansanedustaja Risto Autio teki tällä viikolla Oslossa täsmäaloitteen.

Tärkeintähän tässäkin aloitteessa on tietysti se, että Autio näyttelee Hannes Luotolaa Kotikadussa. Näin saadaan hömppään vertaamalla vietyä uskottavuus sekä edustajalta, että aloitteelta.

Aution tarkoituksena on vaalia pohjoismaista kulttuuria produktioilla, koska hänen mukaansa globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään.

No mitä pahaa tässä on?

Haluaako Jaska H. muuttaa maailman ylikansalliseksi yksikulttuuriksi?
Vai haluaako Jaska korvata kasvattiyhteiskuntansa arvot joillain aivan muilla?
Esimerkiksi islamilaisilla?

Ensimmäisen kauden kansanedustajat työnnetään usein PN:n valtuuskuntaan Pohjolaa parantamaan. Ja taas se kannatti. Autio huomasi heti ensimmäisessä kokouksessa, että pohjoismainen yhteistyö juuri parlamentaarisella tasolla mahdollistaa nuorison ”havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa”.

Edelleen; mitä vikaa on omassa kulttuurissa ja identiteetissä?

Ja tyyli jatkuu samana:

Kulttuurinen koulureppu -hanke koordinoitaisiin eri maiden opetusministeriöiden kautta. Jos koordinoitaisiin.

Ehdotus sai tietenkin kannatusta, ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta perusti työryhmän kehittelemään hanketta. Ja kuten PN:n tapoihin kuuluu, työryhmän jälkeen asiasta ei enää koskaan kuulla.

Sen sijaan Hanneksesta kuullaan. Hän palaa ruutuun yhden jakson verran 15. marraskuuta kertomaan, missä on ollut. Sitten hän katoaa Lappiin.

Noin paljonko Sinua –oi Jaska– häiritsee pohjoismainen kulttuuri ja identiteetti?

Oletkohan oikeassa maassa tai kulttuuriympäristössä? Viihtyisitkö kenties paremmin monikulttuurin keskellä? Miksi et muuttaisi jonnekin monikulttuuriseen yhteiskuntaan?

Etelä-Afrikka voisi olla juuri Sinua varten…

Kannattaisi muuten tehdä taustatutkimusta – etenkin ennen kuin kirjoittaa läpiä päähänsä valtakunnallisessa lehdessä…

Kas, kun Autio kehittelee ajatusta eteenpäin. Projekti on vanhempi kuin luuletkaan. 😉

Lähteet: Eduskunta, Pohjoismaiden neuvosto, HS