Oikeuskanslerin virastossa on tehty päätös. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen mukaan Yleisradio ei toiminut lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuuksiaan täyttämättä, kun se esitti Uralin Perhonen -animaatioelokuvan.

Hannu Salaman ja Katariina Lillqvistin käsikirjoittamassa ja Lillqvistin ohjaamassa – ja varsin julkisuushakuisessa – nukkeanimaatiossa Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim kuvataan korsettiin pukeutuvaksi homoseksuaaliksi, jonka alavartalona on matkalaukku. Elokuva esitettiin TV1:ssä maaliskuussa ja sillä oli peräti 452 000 katsojaa. Yksi katsojista teki ohjelman esittämisestä kantelun oikeuskanslerille.

Hiekkataipale perustelee päätöstään sillä, että yleisradioyhtiön yksittäiset ohjelmat tai sarjat voivat olla hyvinkin sellaisia, että ne eivät vastaa jonkin yleisöryhmän vakaumusta, käsityksiä tai mieltymyksiä hyvästä ohjelmatarjonnasta.

Hiekkataipale muistuttaa, että Yle lähettää lakisääteisesti hartausohjelmia, jotka nekin loukkaavat joidenkin katsojien vakaumusta tai käsityksiä. Hän toteaakin, että kaikkia ohjelmia ei ole pakko katsoa.

Varsin mielenkiintoista.

Kenen vakaumusta sitten saa loukata ja kenen ei? Siinäpä meillä on taas miljoonan ruplan kysymys.

Tämän uutisen mukaan Hiekkataipaleen – eli oikeuskanslerin – kanta on se, että kaikkia ohjelmia ei ole pakko katsoa. Kun on kyse mediasta, se tarkoittaa laajemmin myös sitä, että kaikkia lehtiä tai kirjoja ei tarvitse lukea eikä kaikkia audioesityksiä tai -ohjelmia kuunnella.

Tämä on varsin mielenkiintoinen näkökanta myös käynnissä olevaan internetin sensurointikeskusteluun. Ei kaikkea ole internet-ympäristössäkään pakko lukea tai katsella. Medialukutaito on eräs avainkysymyksistä tässäkin asiassa.

Onko nyt kyseessä kuitenkin siitä, että ainoastaan ei-vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten vakaumusta ja käsityksiä saa loukata? Tuntuu hieman kaukaa haetulta verrata Lillqvistin julkisuushakuista provokaatiota kansakunnan enemmistön perinteisiin hartausohjelmiin.

Vai onko kristillisen uskon ja esimerkiksi islamin asema oikeuskanslerin putiikin mielestä uskonrauhaan liittyvän lainsäädännön perusteella jotenkin erilainen?

Tässä herää myös epäilys siitä, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee ainoastaan joko ns. oikeita mielipiteitä esittäviä ihmisiä tai yhteiskunnallisia instituutiota – ei yksittäistä kansalaista eikä etenkään toisinajattelijaa. Jos näin on, emme ole kovinkaan kaukana sellaisesta maailmasta, jota lillqvistien aatetoverit toteuttivat itäisessä naapurivaltiossamme – ja vähän muuallakin – vuosina 1917-1991.

Nykyisen ajan paradokseista kansallisesti suurimpia on se, että osa vallanpitäjistä ja virkakoneiston osasista haluaa hiljentää ne ihmiset ja äänet, jotka haluavat säilyttää laillisuuden, kansallisvaltion ja kansanvaltaisuuden. Samaan aikaan tämä nomeklatura kuitenkin ruokkii ja kannustaa erilaisia laittomuuteen perustuvia ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen pyrkiviä äänekkäitä marginaaliryhmiä.

Toisaalta tämä päätös on – älyttömään ja täysin turhanpäiväiseen nukkeanimaatioon liittyenkin – varsin selkeästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannan mukainen

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Mutta edelleen jää epäilys, onko tämäkin päätös – loppupelissä – kuitenkin taas niitä aiheita, joissa noudatetaan ns. positiivista syrjintää? Tämä sanahirviö pitää nimensä mukaisesti sisällään – ja varsin irvokkaasti – puhdasta ja paljasta syrjintää. Luonteeltaan sellaista, joka kohdistuu Suomessa olevaan kansalliseen enemmistöön. Siihen vanhaan eurooppalaiseen marginaalikieleen ja kulttuuriin, jonka olemassaolosta omaan kansaamme kuuluvat päättäjämme saisivat olla todellisuudessa huomattavasti nykyistä huolestuneempia.

Positiivinen syrjintä on samanlaista kuin kaikki kiintiötkin – ne syrjivät lahjakkuutta ja kyvykkyyttä ja suosivat lahjattomuutta ja kyvyttömyyttä. Nekin muuten loukkaavat joidenkin vakaumusta.

Kuten allekirjoittaneen.

Lähteet: HS, STT, Euroopan Unioni


Site Meter

Advertisement

Katariina Lillqvist jatkaa valitsemallaan tiellä.

Mannerheimin jälkeen hänen seuraava kohteensa on toinen kuollut – ja näin ollen puolustuskyvytön – suomalainen suurmies, arkkiatri Arvo Ylppö.

Lillqvist kertoili Kevätkumpu-festivaalilla Outokummussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa suunnitelmistaan tehdä seuraava nukkeanimaationsa arkkiatri Arvo Ylpöstä.

Ilta-Sanomien mukaan Lillqvist suunnittelee animaatiota, jossa paneuduttaisiin Suomessa – hänen mukaansa – 1920-40-luvuilla kannatusta saaneeseen Natsi-Saksalta vaikutteita saaneeseen rotuoppiajatteluun.

Tamperelaisohjaaja Lillqvist mainitsee Ilta-Sanomille perehtyvänsä myös arkkiatri Arvo Ylpön rooliin suomalaisessa rotuhygienia-ajattelussa.

Hetkinen…

Lillqvist hyökkää tässä Ylpön elämäntyötä vastaan. Sitä työtä, josta STT julkaisi tänään erittäin positiivisen uutisen.

Uutinen kertoo, että Suomessa syntyi viime vuonna 58 729 lasta. Syntyneiden määrä on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä vuonna 2006 syntyi 111 lasta enemmän kuin viime vuonna. Alle vuoden ikäisiä lapsia kuoli vain 161. Määrä on pienin 90 vuoteen.

Ja tämä kehitys on Lillqvistin mielestä rotuhygieniaa?

Arvo Ylpön elämäntyö liittyi siihen, että hän oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.

Ylppö sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ja näiden kahden asian – neuvolajärjestelmän ja keskostutkimusten seurauksena – lapsikuolleisuutemme on maailman pienin.

Tällä syntyvyydellä – ilman sosiaaliturismin tuomaa riemua – Suomi ei ole mikään uhka maapallolle – ei edes väestökehityksen suhteen. Olen suhteellisen vakaasti sitä mieltä, että nykyinen noin viiden miljoonan henkilön väestömme on – edelleen – sotien aiheuttama vääristymä.

Tämä ongelma katoaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana näiden ikäluokkien mukana historiaan.

On järjetöntä yrittää lisätä – tai edes ylläpitää nykyistä – populaatiotamme nykyisessä maailmassa. Tulevaisuudesta tässä puhumattakaan. Nykyisenä aikana meidän tulisi huolehtia siitä, että keskitymme oman hyvinvointimme ylläpitämiseen – omin voimin. Lisäksi meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa, että savupiipputeollisuus muuttaa pois Suomesta. Kun keskitymme teknologiaan, keskittymisen pitää kohdistua innovaatioihin ja tulevaisuuteen.

Ylpön luoma järjestelmä edesauttaa siinä, että ne kansalaiset jotka syntyvät ovat mahdollisimman terveitä ja heillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Myös sen, että heidän vammaisuutensa on tiedossa ja heille pystytään näin takaamaan jo lapsuusvuosista alkaen samanlainen ihmisarvoinen elämä.

Lillqvistin esiinmarssin takana paistaa pyrkimys lakkauttaa kansallisvaltioon perustuva hyvinvointijärjestelmämme. Lillqvistin äänenpainot muuttuvat aina tarpeen mukaan – välillä hän haikailee kommunismia välillä monikulttuurisuutta.

Yhtä kaikki – nämä yhteiskuntamallit tuhoavat väistämättä suomalaisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamme – ja korvaavat sen jollain aivan muulla.

Lilliqvistin missiota voisi hyvällä omallatunnolla kuvata sanaparilla vasemmistolainen rotuhygienia.

Tällaisten lilliqvistien edustama vasemmistolaisuus on väärinymmärrettyä ja vääristynyttä yhteisöllisyyttä – oikeastaan se ei ole edes yhteisöllisyyttä. Se on kateudesta ja pahasta olosta kumpuavaa totalitarismia – sellaista, joka ei suo loppupelissä kenellekään muulle kuin omalle itselle yhtään mitään.

Minulla on muuten ehdotus, mitä näille lillqvisteille, anarkomarkoille ja prekaeetuille pitäisi ihan noin oikeasti tehdä (kiitokset inspiraatiosta IDA:lle, jatkoin hieman ajatuskulkuasi eteenpäin 🙂 )

Jos – tai kun – suomalainen demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta ei kiinnosta, voisimme irrottaa – eurooppalaisittain – suurehkosta maapinta-alastamme sopivan määrän joutomaata ja luovuttaa tämä alue näille haihattelijoille.

Silloin nämä saisivat kerrankin kokeilla unelmayhteiskuntaansa ilman fasistien ja natsien häirintää.

Tässä on kyllä olemassa eräs vaaramomentti. Jonkin ajan kuluttua rajamme olisivat täynnä turvapaikanhakijoita ja työmarkkinatukivallankumouksellisia.

Lähteet: Aamulehti, STT, Karjalainen, Wikipedia