Huomenna 13.9.2011 tuodaan nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi edellisten valtiopäivien kiirellä läpi runnoma ja täydessä hiljaisuudessa (ilman kansalaiskeskustelua) valmisteltu perustuslainmuutos.

Edellinen eduskunta hyväksyi (tämän lähinnä valtiopetokseksi luokiteltavan) lainmuutoksen  yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Perustuslakimuutos tulee  siis nykyisen eduskunnan käsittelyyn 13.9. Asiasta käydään yleinen keskustelu ja päätettäväksi se tulee muutama päivä (jo nyt turhalta näyttävän) keskustelun jälkeen.
Nykyinen eduskunta ei voi tehdä tekstiin enää muutoksia, vaan ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä sen. Hyväksymiseen tarvitaan  kahden kolmasosan enemmistö.Käytännössä 67 kansanedustajaa pystyy estämään perustuslakimuutoksen voimaan tulon.

Valtiopetokseen lähinnä rinnastettavat muutokset on kirjattu ensimmäiseen eli Valtiosääntöpykälään  sekä  95 §:än.

Ensimmäinen pykälä kuulu nykyisessä muodossaan  näin:

”Suomi on täysivaltainen tasavalta”

Tähän muotoon on tulossa lisäys

”Suomi on Euroopan Unionin jäsen”.

95  §:än on tulossa vieläkin suurempi ja kansanvaltaa murentava muutos:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Tästä itsenäisyyden kannalta elämän ja kuoleman kysymyksestä  on keskusteltu ja muistuteltu tässäkin blogissa aikaisemmin. Kirjoitukset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jokainen teistä joka äänesti kokoomusta, demareita, vasemmistoliittoa, vihreitä, RKP:ta ja keskustaa on välillisesti mukana tässä valtiopetoksessa.  Sellainen ihminen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaalien jälkeenkin näyttää siltä, että poliittinen kähmintä ja kansan mielipiteen halveksiminen on ja  pysyy korruptoituneen parlamentarismin räikeimpänä piirteenä. Tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, jolloin väite siitä, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle on groteskia pilkkaa äänestäjiä (ja heidän ymmärrystään) kohtaan.

(Tämä osoittaa myös todeksi sen, että suora kansanvalta on aitoa demokratiaa – suorassa kansanvallassa tällaista ei pääse tapahtumaan…)

Valta näyttäisi todellisuudessa Suomessa kuuluvan ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – sekä sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Se mitä voit vielä tehdä, on ottaa yhteyttä kansanedustajaasi ja ilmoittaa, että hänen työsuhteensa seuraavien vaalien jälkeen on purettu – jos tämä äänestää perustuslainmuutoksen puolesta.

Päätös on Sinun – vielä pienen hetken ajan.

Site Meter

KK

Suomessa tohistiin kovasti ns. käännetystä arvonlisäverosta  parisen vuotta sitten. Taloussotkuihin ja Kehittyvien maakuntien Suomeen pääministerinuransa kaataneen Matti Vanhasen hallitus (joka on toistaiseksi osoittautunut koko historiamme vahingollisimmaksi) lupasi kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää ja kertoi hallintoalamaisilleen, että harmaa talous saadaan kuriin tällä hokkus-pokkustempulla.

Tuolloin eräs tämän blogin kirjoittajista otti kantaa tähän hölmöläisten puuhaan ja totesi, että ei onnistu  – ja osui ennustuksissaan oikeaan.

Viime huhtikuussa sitten voimaan tullut laki muutti rakentamispalvelujen myyntiä ja ostamista. Arvonlisäveroa ei maksa enää palvelun myyjä vaan ostaja. Uuden lain mukaan aliurakoitsija veloittaa myynnin alvittomana, ja pääurakoitsija maksaa koko arvonlisäveron rakennustyön arvosta.

Rakennusalan toimijoiden mukaan tässä kävi juuri niin kuten täälläkin ennustettiin. Nykyisessä systeemissä ja sen suoranaisella  avulla epärehellinen yritys voi tekaistuilla (tai ostetuilla)  kuiteilla tilittää verottajalle kuvitteellisia alv-poistoja. Pienimmät poistot verottaja hyväksyy automaattisesti.

Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti toteaa asian varsin selvästi:

Tämä on rikollisten hymyssä suin vastaanottama uudistus, joka mahdollistaa vielä suuremman hintaeron rikollisten ja rehellisten yrittäjien välillä.

Meidän näkökulmastamme se on äärimmäisen kallis ja monitulkintainen järjestelmä. Aikaisemmin on väärennetty vain kuitteja, joilla on maksettu palkkaa pimeästi. Nyt tullaan näkemään virtuaalista rakentamista alvin tilitysjärjestelmän avulla.

Olennainen kysymys kuuluu  – miksi poliitikot tekevät tällaisia päätöksiä ja miten he hyötyvät hennkilökohtaisesti harmaan talouden suosimisesta rehellisen yritystoiminnan kustannuksella?

Vanha totuus on edelleen se, ettei ole olemassa ilmaista lounasta. Joku syy tällaiselle toiminnalle täytyy olla ja yleensä se on oma taloudellinen etu.

Harmaan talouden kitkemisestä on turha edes haaveilla tässä maassa. Ei ennen nykyisen korruption kitkemistä ja korruptoituneiden poliitikkojen julkisia oikeudenkäyntejä.  Kun poliisin määrärahoja ja toimintaa  priorisoidaan poliittisen nomenklaturan toimesta esimerkiksi sananvapauden kaventamiseen (korruptiotutkimusten sijaan) ja poliisiylijohtajana istuu kokoomuksen puudeli, on myöskään turha odottaa, että tähän mädännäisyyteen puututtaisiin tosissaan ja vakavasti.

Lähde: Taloussanomat

Site Meter

HP

Eduskunta on tänään hyväksynyt Suomen  EU-kuvernöörin Jyrki Kataisen ajaman Portugalin velkapiikin avaamisen ennakko-odotusten mukaisesti. Se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on kysymys siitä kuka kusettikaan kansaa?

Ennen vaaleja kansanedustajat ilmoittivat kannastaan näin:

Kyllä: 56                 Ei: 135

Puolueet

Kyllä: 0    Ei: 6
Kyllä: 11    Ei: 23
Kyllä: 23    Ei: 20
Kyllä: 0       Ei: 36
Kyllä: 7       Ei: 2
Kyllä: 9       Ei: 30
Kyllä: 0       Ei: 14
Kyllä: 6       Ei: 4

Edustajat puolesta

Kiviranta Esko
Komi Katri
Korhonen Timo V.
Lehtomäki Paula
Lintilä Mika
Maijala Eeva Maria
Pekkarinen Mauri
Pirttilahti Arto
Rossi Markku
Tiilikainen Kimmo
Vehviläinen Anu
Grahn-Laasonen Sanni
Heinonen Timo
Jaskari Harri
Jokinen Kalle
Katainen Jyrki
Kataja Sampsa
Kopra Jukka
Kurvinen Esko
Mäkelä Outi
Mäkinen Tapani
Mäntymaa Markku
Pelkonen Jaana
Risikko Paula
Sankelo Janne
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Stubb Alexander
Suutari Eero
Tolvanen Kari
Vahasalo Raija
Vapaavuori Jan
Virolainen Anne-Mari
Wallinheimo Sinuhe
Blomqvist Thomas
Gestrin Christina
Nauclér Elisabeth
Nylund Mats
Thors Astrid
Wallin Stefan
Wideroos Ulla-Maj
Kantola Ilkka
Kari Mika
Kumpula-Natri Miapetra
Lipponen Päivi
Mäkisalo-Ropponen Merja
Paasio Heli
Taimela Katja
Tainio Hanna
Tuppurainen Tytti
Brax Tuija
Niinistö Ville
Sinnemäki Anni
Soininvaara Osmo
Toivola Jani
Tynkkynen Oras

Edustajat vastaan

Ahvenjärvi Sauli
Jääskeläinen Jouko
Palm Sari
Rauhala Leena
Räsänen Päivi
Östman Peter
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Hautala Lasse
Kaikkonen Antti
Kalmari Anne
Katainen Elsi
Kerola Inkeri
Kiviniemi Mari
Kääriäinen Seppo
Leppä Jari
Lohi Markus
Paloniemi Aila
Puumala Tuomo
Rantakangas Antti
Rehula Juha
Reijonen Eero
Rundgren Simo
Saarikko Annika
Savola Mikko
Sipilä Juha
Torniainen Ari
Tölli Tapani
Vehkaperä Mirja
Autto Heikki
Eestilä Markku
Harkimo Leena
Hemmilä Pertti
Häkämies Jyri
Kanerva Ilkka
Kauma Pia
Kiuru Pauli
Lauslahti Sanna
Lehti Eero
Matikainen-Kallström Marjo
Männistö Lasse
Orpo Petteri
Ravi Pekka
Salolainen Pertti
Satonen Arto
Toivakka Lenita
Vikman Sofia
Virkkunen Henna
Zyskowicz Ben
Eerola Juho
Elomaa Ritva
Hakkarainen Teuvo
Halla-aho Jussi
Heikkilä Lauri
Hirvisaari James
Hongisto Reijo
Immonen Olli
Jalonen Ari
Joutsenlahti Anssi
Juvonen Arja
Jääskeläinen Pietari
Kivelä Kimmo
Kokko Osmo
Koskela Laila
Lindström Jari
Lohela Maria
Louhelainen Anne
Mattila Pirkko
Mäkipää Lea
Mäntylä Hanna
Mölsä Martti
Niikko Mika
Niinistö Jussi
Packalén Tom
Ruohonen-Lerner Pirkko
Saarakkala Vesa-Matti
Soini Timo
Soukola Ismo
Tolppanen Maria
Tossavainen Reijo
Turunen Kaj
Tuupainen Kauko
Virtanen Pertti
Vähämäki Ville
Väätäinen Juha
Henriksson Anna-Maja
Nylander Mikaela
Backman Jouni
Eloranta Eeva-Johanna
Feldt-Ranta Maarit
Filatov Tarja
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Hiltunen Rakel
Huovinen Susanna
Ihalainen Lauri
Jungner Mikael
Karhu Saara
Kiljunen Anneli
Kiuru Krista
Koskinen Johannes
Kuusisto Merja
Kymäläinen Suna
Lindtman Antti
Myller Riitta
Ojala-Niemelä Johanna
Paatero Sirpa
Peltonen Tuula
Piirainen Raimo
Rajamäki Kari
Saarinen Matti
Salonen Kristiina
Skinnari Jouko
Urpilainen Jutta
Viitamies Pauliina
Viitanen Pia
Väätäinen Tuula
Arhinmäki Paavo
Kalliorinne Risto
Kontula Anna
Korhonen Martti
Kyllönen Merja
Lapintie Annika
Modig Silvia
Mustajärvi Markus
Myllykoski Jari
Pekonen Aino-Kaisa
Tiainen Eila
Uotila Kari
Virtanen Erkki
Yrttiaho Jyrki
Alanko-Kahiluoto Outi
Haapanen Satu
Haavisto Pekka
Karimäki Johanna

*   *   *


Näin lupasivat siis kansanedustajat kansalle ennen vaaleja.  Tänään he kuitenkin äänestivät  näin:

Jaa: 137
Ei: 49
Tyhjiä: 7
Poissa: 6
Yhteensä: 199
Äänestys kansanedustajittain
Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa Mustajärvi Markus /vas Ei
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa Myller Riitta /sd Jaa
Alatalo Mikko /kesk Jaa Myllykoski Jari /vas Ei
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa Mäkelä Outi /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Ei Mäkinen Tapani /kok Jaa
Autto Heikki /kok Jaa Mäkipää Lea /ps Ei
Backman Jouni /sd Jaa Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa Männistö Lasse /kok Jaa
Brax Tuija /vihr Jaa Mäntylä Hanna /ps Ei
Eerola Juho /ps Ei Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eestilä Markku /kok Jaa Mölsä Martti /ps Ei
Elomaa Ritva /ps Ei Nauclér Elisabeth /r Jaa
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa Niikko Mika /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Niinistö Jussi /ps Ei
Filatov Tarja /sd Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Nylander Mikaela /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa Nylund Mats /r Jaa
Gustafsson Jukka /sd Jaa Oinonen Pentti /ps Ei
Guzenina-Richardson Maria /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa Paasio Heli /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Paatero Sirpa /sd Jaa
Hakkarainen Teuvo /ps Ei Packalén Tom /ps Ei
Halla-aho Jussi /ps Ei Palm Sari /kd Poissa
Harkimo Leena /kok Jaa Paloniemi Aila /kesk Jaa
Hautala Lasse /kesk Tyhjää Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei Pekonen Aino-Kaisa /vas Ei
Heinonen Timo /kok Jaa Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinäluoma Eero /sd Jaa Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pirttilahti Arto /kesk Tyhjää
Hiltunen Rakel /sd Poissa Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa Rantakangas Antti /kesk Tyhjää
Hongisto Reijo /ps Ei Rauhala Leena /kd Poissa
Huovinen Susanna /sd Jaa Ravi Pekka /kok Jaa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa Reijonen Eero /kesk Jaa
Immonen Olli /ps Ei Risikko Paula /kok Jaa
Jalonen Ari /ps Ei Rossi Markku /kesk Jaa
Jaskari Harri /kok Jaa Rundgren Simo /kesk Jaa
Jokinen Kalle /kok Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Jaa Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei Saarikko Annika /kesk Jaa
Juvonen Arja /ps Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Jaa Sankelo Janne /kok Jaa
Kalli Timo /kesk Jaa Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Ei Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Poissa Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Savola Mikko /kesk Jaa
Kantola Ilkka /sd Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa Skinnari Jouko /sd Jaa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa Soininvaara Osmo /vihr Jaa
Katainen Jyrki /kok Jaa Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa Thors Astrid /r Jaa
Kiuru Krista /sd Jaa Tiainen Eila /vas Ei
Kiuru Pauli /kok Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Tyhjää Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Jaa Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei Tolvanen Kari /kok Jaa
Komi Katri /kesk Jaa Torniainen Ari /kesk Jaa
Kontula Anna /vas Ei Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Ei Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Jaa Turunen Kaj /ps Tyhjää
Koskela Laila /ps Ei Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Jaa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa Uotila Kari /vas Ei
Kuusisto Merja /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Kyllönen Merja /vas Ei Vahasalo Raija /kok Jaa
Kymäläinen Suna /sd Jaa Wallin Stefan /r Jaa
Kärnä Jukka /sd Jaa Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Ei Vehkaperä Mirja /kesk Jaa
Lauslahti Sanna /kok Jaa Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Jaa Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Jaa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Tyhjää Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa Virtanen Erkki /vas Ei
Lohela Maria /ps Ei Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Jaa Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Tyhjää Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Jaa Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Poissa Yrttiaho Jyrki /vas Ei
Mattila Pirkko /ps Ei Östman Peter /kd Jaa
Modig Silvia /vas Ei

* * *

Kusettajien määrä ei kuitenkaan tässä uudessa(kaan) eduskunnassa ole vakio. Se tulee vielä lisääntymään – ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kohdalla.  Tulevat hallituspuolueet ovat sitoutumassa siihen, että Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita.

Onneksi olkoon suomalaiset. Parlamentarismi on osoittanut jälleen kerran voimansa – kähminnän ja antidemokratian pesänä.

Parlamentarismi on käytännössä kansanvallan irvikuva.

Lähteet: Eduskunta, Kansan Muisti

Site Meter

Viimeisten eduskuntavaalien jälkifarssi jatkuu tänään alkaneina hallitusneuvotteluina. Neuvotteluja vetää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen – joka ensi töikseen pudotti vaalien suurimman voittajan, perussuomalaiset, pois hallitusneuvotteluista.

Kataisen käsitys kansanvallasta sen kunnioittamisesta on tullut varsin selväksi tähän mennessä. Suurin kysymys kuuluukin; miksi Jyrki Katainen haluaa laajapohjaisen hallituksen?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Katainen haluaa viedä loppuun vallansiirtämisen Suomen kansalta muutamalle EU:ta hallitsevalle oligarkille – hinnalla millä hyvänsä. Tähän hän tarvitsee eduskunnassa mahdollisimman laajan enemmistön.

Ettekö usko? Katsokaapa mitä tarinassa on tapahtunut aikaisemmin. Aikaisemmat episodit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Site Meter

Tässä blogissa otettiin kantaa tuoreeltaan (vuonna 2007) kahteen eri otteeseen aikeista aseistaa Afganistania Suomen puolustusvoimien hylkäämillä kiinalaisvalmisteisilla rynnäkkökivääreillä (ja muullakin materiaalilla).  Kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.

Asian suhteen Kullervoblogin kanta ei ole muuttunut. Toimitus näkee asian edelleen niin, että Suomen osallistuminen Naton Afganistan-operaatioon on kyseenalaista ja alkaa viimeistään eilisten uutisten valossa näyttää suuren luokan poliittiselta typeryydeltä.

Nykyinen Nato-yhteistyö kannattaa toki ottaa hyötymisen ja oppimisen kannalta, mutta Nato-jäsenyys (ja tällaisiin operaatioihin osallistuminen)  on meille haitallista – jopa vaarallista tulevaisuudessa. Lisäksi näihin  Naton rauhaanpakottamisoperaatioihin (l. USA:n uuskolonialismin pönkittämisoperaatioihin) osallistuminen on muuttanut maailmalla olevaa käsitystä Suomesta rauhanturvaamisen suurvaltana – haitalliseen suuntaan.

Säilyttääksemme uskottavuutemme puolueettomina ja luotettavina rauhanturvaamisen expertteinä, meidän pitäisi osallistua ainoastaan YK:n lipun alla tapahtuviin perinteisiin rauhanturvaamisoperaatioihin. Tietotaitomme ja luotettavuutemme sillä saralla on todellisuudessakin maailman huipputasoa. Maineesta ja kunniasta puhumattakaan. Sitä ei kannata uhrata lyhytnäköisen Nato-politiikan alttarille.

Se mikä on muuttunut, on tiedon määrä tässä asiassa. Wikileaks-vuotojen mukana on julkisuuteen tullut lisää tietoa tästä(kin) kähminnästä.

Julkistettujen raporttien mukaan Yhdysvallat taivutteli erittäin sitkeästi Suomea lahjoittamaan ylijäämäaseita Afganistaniin. Jostain syystä Yhdysvallat päätteli myöhemmin, että hankkeesta oli tullut Suomessa ”poliittista myrkkyä”.

Hankeaseiden luovuttamisesta Afganistaniin hylättiin presidentin ja hallituksen kesken ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vuonna 2006 ja uudelleen 2007. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kokoomus oli  noussut hallitukseen demareiden tilalle.

Hylkäämistä perusteltiin sillä, että aseiden vieminen konfliktialueelle olisi laitonta. Suomi oli kuitenkin saanut jo hankkeen alkuvaiheissa pyytämänsä vakuudet, että aseet menisivät Afganistanin poliiseille eikä armeijalle tai puolisotilaallisille järjestöille. Yhdysvaltain lähetystö Kabulissa viestitti kesäkuussa 2006, että Suomen suurlähettiläs Antti Koistinen oli saanut afgaanien turvallisuusjoukkojen koulutuksesta vastaavalta komentajalta lupauksen ”palomuurista”, jolla aseiden siirtyminen poliiseilta armeijalle estettäisiin.

Hanketta perusteltiin puhtaasti Suomen esittämällä toiveella. Siihen ei kuitenkaan (jostain ihmeellisestä syystä johtuen) otettu kantaa, että aseiden väärinkäyttö Afganistanissa oli huomattavasti todennäköisempää poliisien kuin sotilaiden käsissä. Poliisien aseita päätyy jatkuvasti kapinallisille.

Yhdysvaltain lähetystö totesi kuitenkin myöhemmissä sähkeissä, että hanketta vastustivat erityisen tiukasti alussa ulkoministerinä ollut Erkki Tuomioja (sd) ja hallituksen vaihdoksen jälkeen edelleen presidentti Tarja Halonen.

Valtiomme ulkopoliittinen johto varoitti Suomessa syyskuussa 2007 vierailutta  Yhdysvaltain virkamiestä varoitettiin,  että ”tästä asiasta on tullut poliittista myrkkyä, ja se uhkaa kaataa hankkeitamme saada Suomi tekemään Afganistanissa enemmän muilla alueilla”.

Ilmeisen selvää sotahulluutta (ja täydellistä sodankäynnistä ymmärtämättömyyttä) edustavat kokoomusministerit toivoivat viestien mukaan, että luopumalla asehankkeesta hallitus saataisiin sopimaan lisäjoukkojen lähettämisestä Afganistaniin ja komentovastuun ottamista yhteisessä osastossa Ruotsin kanssa 2009. Joukkoja lisättiin, mutta komentovastuuta ei otettu.

Niin mitä tästä voimme oppia? Ainakin sen, että yhteiskunnan tulevaisuus ja puolustautumisesta päättäminen ovat aivan liian vakavia asioita annettavaksi poliitikkojen päätettäviksi.

Vastoin julkisuuteen annettuja tietoja, juuri kokoomus on pyrkinyt aktiivisesti ajamaan Suomen väkisin väännettyä (ja kansan enemmistön tahdonvastaista) Nato-jäsenyyttä ja edesvastuutonta osallistumista johtovastuussa laittomiin sotatoimiin vieraassa maassa.

Tällaisten asioiden ehkäisemiseksi kenenkään suomalaisen ei pitäisi äänestää tätä mätää poliittista kulttuuria edustavia poliitikkoja. Vieläkin varmempi turva tällaista rehottavaa mädännäisyyttä (ja suoraa hulluutta) vastaan olisi sitovien kansanäänestysten käyttöön ottaminen  – ainakin tämän mittaluokan kansallisissa päätöksissä.

Nato ei ole Suomelle turva – se on riski, joka aktivoituessaan saattaa ajaa koko maamme ja kansamme perikatoon. Kansainvälisiin sotilasoperaatioihin osallistuminen heikentää asemaamme suvereenina kansallisvaltiona ja madaltaa terrori-iskun kynnystä suuntautua Suomeen.

Kun tarkastelee etenkin kokoomusta edustavien ministerien toimintaa (tässä nimenomaisessa tapauksessa), ensimmäinen mielikuva on se, että ministerien toiminta (ministerivastuulla) on ollut kansakunnan ja kansalaisten etujen vastaista ja Suomen turvallisuutta vaarantavaa.

Tosin, ministerivalalla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Kyseisen hallituksen ex-pääministerikin näyttää kävelevän oman vaalikampanjansa julkisista varoista tapahtuneesta touhusta ilman valtakunnanoikeutta tai edes rangaistusta.

Toivottavasti maan tapa muuttuu seuraavien vaalien myötä.

*   *   *

Ai niin… jotain oli unohtua. Toimituksen sivuhuomautuksena; lisäksi tästä uutisesta voi lukea rivien välistä (hyvällä tahdolla), että kansalaisjournalismi ja asioiden esille tuominen täällä avoimessa mediassa on aidosti sellaista toimintaa jolla on vaikutusta asioihin ja päätöksiin – kansalaismielipiteen kautta.

Lähteet: HS, Puolustusvoimat, STT, Wikileaks

Site Meter

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

Site Meter

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

Site Meter


Eduskunta on hyväksynyt 11.2.2011 pidetyssä täysistunnossa EU-jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin. Ohessa äänestystulos kansanedustajittain esitettynä.

Ahde Matti /sd Jaa Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa
Ahonen Esko /kesk Jaa Mieto Juha /kesk Jaa
Akaan-Penttilä Eero /kok Jaa Mustajärvi Markus /vas Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Poissa Mäkelä Outi /kok Jaa
Alatalo Mikko /kesk Jaa Mäkinen Tapani /kok Jaa
Andersson Janina /vihr Jaa Nauclér Elisabeth /r Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Poissa Nepponen Olli /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Asell Marko /sd Jaa Nordman Håkan /r Jaa
Asko-Seljavaara Sirpa /kok Jaa Nurmi Tuija /kok Jaa
Autio Risto /kesk Poissa Nylander Mikaela /r Poissa
Blomqvist Thomas /r Jaa Nylund Mats /r Jaa
Brax Tuija /vihr Jaa Oinonen Lauri /kesk Jaa
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Oinonen Pentti /ps Ei
Filatov Tarja /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Forsius Merikukka /kok Jaa Ojansuu Kirsi /vihr Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Ollila Heikki A. /kok Jaa
Gustafsson Jukka /sd Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd Poissa Paajanen Reijo /kok Poissa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Paasio Heli /sd Poissa
Hakola Juha /kok Poissa Paatero Sirpa /sd Jaa
Harkimo Leena /kok Jaa Pakkanen Markku /kesk Jaa
Hautala Lasse /kesk Poissa Palm Sari /kd Ei
Heikkinen Hannakaisa /kesk Poissa Paloniemi Aila /kesk Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa Pekkarinen Mauri /kesk Jaa
Heinäluoma Eero /sd Jaa Peltonen Tuula /sd Poissa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Pentti Klaus /kesk Jaa
Hemming Hanna-Leena /kok Jaa Perkiö Sanna /kok Poissa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pihlajaniemi Petri /kok Jaa
Hiltunen Rakel /sd Jaa Piirainen Raimo /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Poissa Puhjo Veijo /vas Jaa
Hoskonen Hannu /kesk Jaa Pulliainen Erkki /vihr Jaa
Huovinen Susanna /sd Poissa Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hurskainen Sinikka /sd Jaa Rajala Lyly /kok Jaa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rajamäki Kari /sd Jaa
Hänninen Tuomo /kesk Jaa Rantakangas Antti /kesk Jaa
Jaskari Harri /kok Jaa Rauhala Leena /kd Ei
Jokinen Kalle /kok Jaa Ravi Pekka /kok Poissa
Juurikkala Timo /vihr Jaa Rehula Juha /kesk Jaa
Järvinen Heli /vihr Jaa Reijonen Eero /kesk Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Risikko Paula /kok Poissa
Kaikkonen Antti /kesk Jaa Rossi Markku /kesk Jaa
Kalli Timo /kesk Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Kallio Reijo /sd Jaa Räsänen Päivi /kd Ei
Kalliomäki Antti /sd Jaa Rönni Tero /sd Jaa
Kallis Bjarne /kd Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Kalmari Anne /kesk Jaa Salo Mauri /kesk Jaa
Kaltiokumpu Oiva /kesk Jaa Salo Petri /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Kangas Matti /vas Ei Salovaara Pertti /kesk Poissa
Kankaanniemi Toimi /kd Ei Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kantola Ilkka /sd Jaa Sasi Kimmo /kok Poissa
Karhu Saara /sd Jaa Satonen Arto /kok Jaa
Karhuvaara Arja /kok Poissa Seurujärvi Janne /kesk Poissa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Sihto Paula /kesk Jaa
Karjula Kyösti /kesk Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karpela Tanja /kesk Jaa Sirnö Minna /vas Jaa
Karvo Ulla /kok Poissa Skinnari Jouko /sd Jaa
Kasvi Jyrki /vihr Jaa Sumuvuori Johanna /vihr Jaa
Katainen Elsi /kesk Poissa Särkiniemi Seppo /kesk Jaa
Katainen Jyrki /kok Jaa Söderman Jacob /sd Jaa
Kataja Sampsa /kok Jaa Taimela Katja /sd Jaa
Kaunisto Timo /kesk Jaa Taiveaho Satu /sd Jaa
Kauppila Matti /vas Jaa Tallqvist Tarja /kd Ei
Kerola Inkeri /kesk Jaa Tennilä Esko-Juhani /vas Ei
Kiljunen Anneli /sd Poissa Thors Astrid /r Jaa
Kiljunen Kimmo /sd Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kiuru Krista /sd Poissa Tiura Marja /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa Tiusanen Pentti /vas Jaa
Kiviranta Esko /kesk Jaa Toivakka Lenita /kok Jaa
Komi Katri /kesk Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Poissa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Jaa Tölli Tapani /kesk Poissa
Korkeaoja Juha /kesk Jaa Ukkola Tuulikki /kok Jaa
Koski Valto /sd Poissa Uotila Kari /vas Jaa
Koskinen Johannes /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Koskinen Marjaana /sd Poissa Uusipaavalniemi Markku /ps Ei
Kuisma Risto /sd Jaa Vahasalo Raija /kok Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Wallin Stefan /r Poissa
Kuoppa Mikko /vas Ei Valpas Unto /vas Ei
Kuusisto Merja /sd Jaa Vapaavuori Jan /kok Jaa
Kyllönen Merja /vas Ei Vehkaperä Mirja /kesk Jaa
Kähkönen Lauri /sd Jaa Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Kärkkäinen Kari /kd Ei Wideroos Ulla-Maj /r Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Laakso Jaakko /vas Ei Viitanen Pia /sd Jaa
Lahtela Esa /sd Jaa Viljanen Ilkka /kok Jaa
Laitinen Reijo /sd Jaa Vilkuna Pekka /kesk Ei
Lapintie Annika /vas Jaa Virén Lasse /kok Jaa
Larikka Jari /kok Jaa Virkkunen Henna /kok Jaa
Laukkanen Markku /kesk Jaa Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lauslahti Sanna /kok Jaa Virtanen Erkki /vas Poissa
Laxell Jouko /kok Jaa Virtanen Pertti /ps Ei
Lehti Eero /kok Jaa Vistbacka Raimo /ps Ei
Lehtomäki Paula /kesk Jaa Vuolanne Antti /sd Poissa
Leppä Jari /kesk Poissa Väyrynen Paavo /kesk Jaa
Lindén Suvi /kok Jaa Väätäinen Tuula /sd Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa Yrttiaho Jyrki /vas Ei
Lipponen Päivi /sd Jaa Zyskowicz Ben /kok Jaa
Manninen Hannes /kesk Jaa

Mitä tästä äänetystuloksesta voi tulkita?  Ainakin sen, että nämä Jaa-äänen antaneet kansanedustajat ovat valmiita siirtämään Suomen kansalle kuuluvan päätösvallan EU:lle, eikä heitä kiinnosta kansan mielipide tässä asiassa. Toisaalta tästä voi päätellä sen, että suurissa puolueissa kansanedustaja on muutaman oligarkin käyttämä tahdoton kumileimasin – säälittävä kansanedustajan palkkaa nostava sätkynukke.

Toimitus näkee asian niin, että kansallismielisesti tai edes isänmaallisesti ajatteleva suomalainen ei voi hyvällä omallatunnolla äänestää ketään näistä isänmaan kauppiaista – eikä myöskään heidän edustamiaan puolueita.

Hävettää jakaa kansallisuus tällaisen joukkion kanssa…

Lähde: Eduskunta

Site Meter

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)

Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?

1. Onko perustuslain  muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?

Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.

Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.

Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.

Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty  myös kansalaisaloitteen mahdollisuus.  Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään  mitään muuta.

Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.

Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja  johdonmukainen laintulkinta.

Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten  tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa)  perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.

Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on,  jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten)  etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä,  kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.

Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…


Lähde

Site Meter

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §
Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

Site Meter

Pidän todella tärkeänä Suomenkin kannalta sitä, että Euroopan kilpailukykyä parannetaan. Länsimaisten arvojen kannattajien on yhdistettävä voimansa, jos haluamme säilyttää arvojemme mukaisen yhteiskunnan.

Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen Hommafoorumilla 4.12. puolustaessaan pimein lyhdyin tehtyä kansallisen päätösvallan siirtämistä Suomen kansalta markkinavoimille ja EU:lle.

Kokoomukselle kilpailukyky merkitsee ilmeisesti enemmän kuin isänmaa. Näihin arvoihin sisältyy ilmeisesti halvan työvoiman maahan rahtaaminen ja monikulttuurisuuden ajaminen itsenäisyyden myymisen lisäksi.

Mikä on tällaisen kilpailukyvyn ja näiden arvojen merkitys tavalliselle suomalaiselle? Maahanmuuton lisääntyminen, työolojen huonontuminen, turvattomuuden lisääntyminen ja vapauden menettäminen.

Päinvastoin kuin Siekkinen selittää, tämä avaa portin täysin hallitsemattomalle maahanmuutolle ja sen kautta islamisaatiolle. Tattis vaan, Stadin kokkarikakarat.

Kun maahan saadaan tarpeeksi halpaa ulkomaalaista työvoimaa, voidaan myös kantaväestön työoloja ja -ehtoja heikentää – tai jopa romuttaa kokonaan.

Seuraavana kokoomuksen  listalla ovat terveys- ja hyvinvointipalvelut – ja lisää kohteitahan löytyy.

Minusta on outoa, että kokoomusnuorten agendassa puhutaan ainoastaan humanitaarisesta maahanmuutosta. Se on sosiaalituristeineen kasvava ongelma, mutta se on myös vastaus ahneen katteenkasvattajan pyyntöihin saada (yhteiskunnan vielä osittain tai jopa kokonaan maksamaa) nöyrää työvoimaa.

Tuosta huolimatta puolalaiset ja virolaiset vitosen miehet ja IT-alalle tunkeva Bombay-menien  joukko on tällä hetkellä akuutein suomalaista työympäristöä uhkaava ongelma. Puhumattakaan korkeakouluja miehittävästä EU:n ulkopuolelta tulevasta teollisuusvakoilijoiden joukosta.

Veteraanit kääntyvät sairasvuoteissaan ja haudoissaan, kun kokoomus myy edellisten sukupolvien arvot, uhraukset ja työn kilpailukyvyn nimissä vähiten tarjoavalle. Itsenäisyys menee saman kylpyveden mukana.

Hävettääkö edes? Ei näköjään.

Jk. Muistakaa, että isänmaallinen ihminen ei äänestä nykyistä kokoomusta.

Site Meter

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi (perustuslain) muutosta

Näin kommentoi toiminnassaan  lähinnä korruptioon  keskittyneen Keskusta rp:n puoluesihteeri Timo Laaninen Iltalehden uutisoinnin mukaan.

Normaalin demokratiakäsityksen omaavan suomalaisen on puolestaan mahdotonta nähdä, että nykyinen hallitus pakottaa seuraavan hallituksen (äänestystuloksesta riippumatta) jatkamaan sen käynnistämää valtiopetoksen valmistelua ja Suomen itsenäisyyden antamista ilmaiseksi EU nimiselle liittovaltiolle

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti perjantaina kynnyskysymykseksi puolueensa hallitukseen menolle EU-jäsenyyden kirjaamisen Suomen perustuslakiin – ja tämä etukäteen rehellisesti äänestäjille annettu ilmoitus aiheutti ns. kolmessa suuressa puolueessa paniikin.

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin on osa nykyisen (ja maamme kaikkien aikojen tuhoisimman)  hallituksen antamaa perustuslain muutosesitystä – ja aivan uusi vaihe näiden puolueiden valmistelemassa maanpetoksessa.

Laaninen nikottelee, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä Soinin suomeksi ennen vaaleja äänestäjille  antamaa lupausta. Hän haluaisi kuulla, mitä Soini tarkoittaa kynnyskysymyksellä.

Haluaako Soini varata vain oikeuden ryhmälleen äänestää vastaan, kuten vihreät ydinvoiman suhteen vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa? Jos hän tarkoittaa kynnyskysymyksellä kieltäytymistä hallituksesta, joka hyväksyisi perustuslain muutoksen, Soini ilmoittautui käytännössä oppositioon.

Laaninen muistuttaa (hyvä niin, tulevaisuudessa on helpompi löytää syylliset) siitä, että keskusta on hallituksessa ollut antamassa esitystä perustuslain muutoksesta.

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi muutosta, Laaninen sanoo.

Tämä on siis keskustan käsitys demokratiasta Suomessa – keskustan  rehellisyyskäsityksestä ja moraalista on varmaan viime aikoina syntynyt (muille kuin keskustalaisille)  myös varsin selvä kuva.

Tämä keskustaksi itseään kutsuva kopla on ollut syvällä mukana myös siinä kähminnässä, jossa Suomen itsenäisyys ja suomalaisten tulevaisuus on ollut maksuvälineenä poiliittisen elittin henkilökohtaisten etujen haalimisessa.

Mutta ei keskusta ole tässä hämäräbisneksessä suinkaan yksin mukana. Myös kokoomus ja demarit ovat sitoutuneet uuden perustuslain hyväksymiseen

Olimme mukana sopimassa asiasta hallituksessa. Sen päätöksen takana olemme edelleen

Näin kertoo kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen Iltalehdelle. Myöskään Tujusta ei kiinnosta vaalien tulos eikä kansan mielipide – hän on tuudittautunut siihen, että olipa tulos mikä tahansa, päätös on tehty eikä sitä voida muuttaa.

Kansanvaltaisessa Suomen tasavallassa.

Nyt muistutuksena jokaiselle sellaiselle äänioikeutetulle, joka vielä on jäänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kokoomuskuvaan (kansallinen ja isänmaallinen porvaripuolue? …  joo oli joskus)  kiinni, niin tutustukaapa oikeasti siihen, mitä nykyinen kokoomus edustaa:

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että auringonlaskun puolueeksi vajonnut ja oppositiota suurimpana ryhmänä edustava SDP on mukana tässä hankkeessa.

Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä metodia, jolla ns. maan tapaa on ylläpidetty Suomessa – ja kansalle kuuluva valta on luisunut käytännössä kolmen suurimman puolueen (joista yksi on ollut aina sopimuksen mukaan vuorollaan oppositiossa) muutaman päättävän oligarkin haltuun.

Se mikä on puolestaan  yllättävää, on avoimuus mikä yllättäen kuuluu puoluesihteerien kommenteissa. Joko vaalit ovat todella lähellä (ja tulos hirvittää) tai sitten tässä on tapahtunut kömmähdys median hallinnan kanssa. Veikkaan ensimmäistä, koska nyt näyttää siltä, että historian siivet havisevat ja tässä maassa saadaan ensimmäistä kertaa (kovin, kovin pitkään) aikaan ravistuttavia muutoksia eduskunnan voimarakenteisiin.

Ja vaikka tässä kävisi nyt niin, että perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle ja kepuleiden torniolaisen edustajan Hannes Mannisen hätärykäisy kolmen suuren hallituksesta päätyisi lopulta kolmen suuren housuihin, niin sekin olisi voitto.

Jos perussuomalaiset saavat otaksutun äänimäärän (ja sen mukaisen määrän paikkoja), tuolla joukolla pystytään torppaamaan (perustuslain säätämisjärjestyksessä) tämä hanke seuraavien vaalien yli. Ja siihen mennessä kolmen suuren hätä on kasvanut todennäköisesti niin suureksi, että pieni lapsikin voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Tämä touhuilu on taas erinomainen osoitus siitä, että Suomessa tulisi siirtyä mahdollisimman pikaisesti sitoviin kansanäänestyksiin ja suoraan kansanvaltaan – ja siinä oikeassa perustuslain muuttamisäänestyksessä muuttaa lakia siten, että maahan muodostettaisiin perustuslakituomioistuin.

Perustuslain muutos on nyt eduskunnan käsittelyssä. Lopullisesti sen hyväksymisestä päättää uusi eduskunta. Sinulla ja minulla on vielä mahdollisuus pistää stoppi tälle valtiopetoksen valmistelulle – äänestämällä oikein vaaleissa.

Sellainen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaikka tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, on syytä muistaa sekin, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle.

Ei ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – eikä etenkään sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Päätös on Sinun.

Lähteet: AL, IL, YLE

Site Meter

Päivitys 310111 0933: Myös Riikka Söyring käsittelee samaa aihetta.

Tapaus Matti Vanhasen tekemiksi epäiltyihin   ministeririkoksiin liittyvä tutkinta on polkaistu sitten viimeinkin odotetusti liikkeelle.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Tämän perusteella oikeuskansleri lähettää Vanhasen mahdollisen esteellisyyden eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Vanhanen voi joutua valtakunnanoikeuteen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti puolestaan, että Vanhasta koskevaa asiaa käsitellään tiistaina. Ensi vaiheessa Vanhaselta pyydetään vastinetta. Vastineen laatimiselle ja jättämiselle annetaan aikaa normaalisti pari kolme viikkoa.

Vähemmän yllättäen Vanhanen itse ei halunnut vielä kommentoida asiaa mitenkään..

Oikeuskansleri on selittänyt näkemystään lehdistötiedotteessa. Hänen näkemyksensä mukaan asia on varsin yksinkertainen :

Pelkistetysti asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006–2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle. Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Tämä on mielenkiintoista. Mielenkiintoista siksikin, että Jonkka tarvitsi kuukausia aikaa, pystyäkseen tekemään tämän  yksinkertaisen johtopäätöksen.

Oikeuskansleri Jonkka sai nimittäin jo vuosi sitten kantelun, jossa oikeuskansleria pyydettiin selvittämään pääministerin esteellisyyttä RAY:n varojen jakamisessa valtioneuvostossa.

Hitaita ovat herrojen kiireet…

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta.  KRP:n tutkinnalla on  rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mielestä syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta.

Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa

Oikeuskansleri on tehnyt yhteistyötä keskusrikospoliisin kanssa ja pyytänyt kahteen otteeseen selvitystä Vanhaselta. Oikeuskansleri halusi tietää, oliko Vanhanen tietoinen Nuorisosäätiöstä saamastaan vaalituesta silloin kun hän oli päättämässä valtioneuvostossa Nuorisosäätiölle menevistä avustuksista.

Tässä vaiheessa oikeuskansleri ei halua kuitenkaan julkistaa Vanhaselta saamiaan selvityksiään. Ne eivät kuitenkaan ole ilmeisestikään vakuuttaneet oikeuskansleria, koska tämän mukaan Vanhanen on nyt toiminut lainvastaisesti.

Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää aloittaa rikostutkinnan, sen suorittaa käytännössä keskusrikospoliisi. Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa päättää eduskunnan täysistunto. Tämä mahdollinen (jopa todennäköinen) syyte käsitellään valtakunnanoikeudessa, jossa syytettä ajaa valtakunnansyyttäjä.

Se mikä tässä asiassa ei vakuuta on oikeuskanslerin rooli. Jonkka panttasi kantaansa varsin pitkään, antaen näin (ainakin teoriassa) Vanhaselle aikaa ja mahdollisuuden hävittää jälkiään.

Ja vielä huolestuttavampaa on se, että miksei Jonkka ole hoitanut virkaansa siten kuin laki edellyttää? Hän nimittäin istuu jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa – valvomassa kokouksen ja valtioneuvoston tekemien päätösten laillisuutta virkansa puloesta.

Olisiko syytä tutkia myös Jonkan rooli tässä valtakunnan ylimmälle tasolle saakka levinneessä korruptiovyyhdissä?

Tai ainakin se, on hän syyllistynyt tässä ja/tai jossain muussa asiassa virkavirheeseen ja onko hän sopiva sekä kykenevä hoitamaan virkaansa?

Yhtäkaikki, tämä ei ole omiaan nostamaan luottamusta suomalaisen poliittisen kulttuurin uskottavuuteen – eikä korkeimpiin virkamiehiin. Nyt olisi (etenkin näin vaalien alla) aika käynnistää puolueettoman perustuslakituomioistuimen luominen viimeinkin Suomeen sekä tarkastella vallan valvontaa myös suoran demokratian näkökulmasta.

Lähteet: Finlex, US, YLE, OKV

Site Meter

Erkko-konserniin kuuluva TV-yhtiö Nelonen julkaisi tänään varsin mielenkiintoisen puhelinnauhoituksen ja siihen liittyvän uutisen. Tämä valtamediasta ulos tullut tiedonjyvä oli omiaan vahvistamaan täällä suunnassa syntynyttä käsitystä siitä, että Supo on joko luopunut (tai joutunut luopumaan) roolistaan Suomen valtiollista turvallisuutta puolustavana elimenä ja myöskin sen, että kyseisestä virastosta on tullut valtaapitävien täydellinen naruista vedettävä käsinukke.

Nelosen taustat tietäen, sille täytyy  (ehkä) nostaa hattua. Tuo aiemmin lähinnä vallan sylikoirana profiloitunut  teki pitkästä aikaa uutisteon julkistamalla taustoja poliittiselle vallankäytölle tässä maassa. Toisaalta saattaa olla myöskin niin, että tässä on kyseessä aito keskustan likaisten temppujen osaston masinoima huomion vaalirahakohusta pahimpaan kilpailijaan kohdistuva siirto-operaatio.

Tuon uutisen mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen hyökkäsi kovin sanoin suojelupoliisin kimppuun Nato-asiassa viisi vuotta sitten.Katainen oli tuohtunut lausunnoista, jotka vähättelivät Naton roolia terrorismin torjunnassa.

Nelosen uutisten hankkimasta aineistosta käy ilmi, että kokoomusjohtaja syytti sekä Supon silloista päällikköä Seppo Nevalaa sekä (nimeltä mainitsematonta) Supon virkamiestä yrityksestä suistaa hänet puoluejohtajan tehtävästä. Tämän Kataisen (lähinnä ns.myllypuheluksi luokiteltavan)  yhteydenoton jälkeen Nevala kielsi alaiseltaan kaikki poliittiset lausunnot.

Uutinen liittyy kiinteästi siihen, että vuonna 2004 kokoomuksen puheenjohtajaksi noussut Katainen on vaatinut (yleisestä mielipiteestä ja Suomen todellisista eduista viisveisaten)  Suomen liittymistä pikaisesti Natoon. Heinäkuussa 2005 Katainen väitti kotiseutunsa ykkösämyrin, Savon Sanomien, tekemässä tilaushaastattelussa , että terrorismin uhka on synnyttänyt Suomeenkin turvavajeen, jonka Nato täyttäisi.

Suojelupoliisin silloinen päällikkö (nyttemmin jo  edesmennyt)   Nevala torjui väitteen tietovajeesta heti tuoreeltaan. Vain runsas kuukausi myöhemmin Supon terrorismin torjunnan asiantuntija oli sisäministerin kutsumassa tilaisuudessa Nevalan kanssa samoilla linjoilla. Katainen närkästyi lausunnosta ja oli heti yhteydessä Nevalaan.

Kataisen (joka oli siis tuolloin oppositiojohtaja) yhteydenoton jälkeen Nevala käyttäytyi harvinaisen tylysti alaistaan kohtaan ja sanoi (ilmeisesti alaisen 6.9.2005 nauhoittamassa puhelinkeskustelussa) :

”Tämä alkaa jo olla liian paksua, että sinä menet ottamaan kantaa tulenpalaviin poliittisiin kysymyksiin. Tähän on reagoitu korkealta poliittiselta tasolta, että suojelupoliisin pikkuvirkamies on ottanut tällaisen kannan”

”Sinä et ota mitään kantaa Naton ja terrorismin torjunnan suhteisiin koska se ei sinulle kuulu. Se on viraston päällikön ja ehkä sitäkin yläpuolella olevien henkilöitten asia. Jos tämä lausunto leviää tämmöisenä niin kuin on levinnyt, sinähän olet munannut raskaimman jälkeen”

Keskustelun aikana ulkomailla oleva Nevala mainitsee nauhalla useasti Kataisen nimen ja kertoo tämän kovasta syytöksestä.

”Minuun on otettu yhteyttä ja tiedät kuka henkilö on kyseessä. Ei mikä tahansa henkilö, vaan oppositiopuolueen puheenjohtaja, joka syyttää nyt minua että .. on minun asiallani pantu suistamaan hänet puheenjohtajan tehtävästä.”

”Jos sinä olet tämän sanonut niin tuota sinähän toivottavasti pystyt nyt tajuamaan viimeistään minkälaiseen rakoon sinä olet saattanut viraston päällikön”

Nauhalta paljastuu myös sellainen yksityiskohta, että Nevala luottaa poliitikkona toimivan  Kataisen sanaan enemmän kuin virkavelvollisuuden velvoittaman alaisensa sanaan.

”En mä nyt usko että kokoomuksen puheenjohtaja lähtee ihan semmoisella tiedolla liikkeelle joka ei pidä paikkaansa, vaan tällä hetkellä minä uskon .. valitettavasti enemmän Kataista kuin sinua.”

”Onhan se aivan ennenkuulumatonta että pikkuvirkamies, joka sinä kuitenkin olet ja me kaikki olemme sitä jossakin määrin niin sinä menet ottamaan kantaa Naton ja terrorismin väliseen suhteeseen. Jos et sinä ymmärrä, että se on tulenarka poliittinen kysymys Suomessa niin kuten sanottu, joudun totemaan, että sinä olet väärällä paikalla”

Nevala kielsi tässä yhteydessä alaisenaan toimineelta virkamieheltä kaikki lausunnot. Nelosen uutisten mukaan Katainen lähestyi omaa sydäntänsä ja agendaansa  lähellä olleessa Nato-asiassa henkilökohtaisesti myös ryöpytyksen kohteeksi joutunutta virkamiestä – unohtaen asemansa poliitikkona ja suomalaiseen virantoimitukseen kuuluvan virkatien.

Tänään Brysseliin Ecofin-kokoukseen lentänyt Katainen oli (vähemmän yllättäen) täysin haluton kommentoimaan käymiään Nato-keskusteluja.

Tämä  on oikeastaan vain looginen jatko viime aikoina vähän sieltä jos täältä hiljalleen tihkuneille tiedoille suomalaisen yhteiskunnan päättäjien korruptoituneisuudesta ja tiettyjen virastojen ja virkamiesten lammasmaisesta alistumisesta poliittisen vääryyden ja tarkoituksenmukaisuuden vankkurien vetojuhdiksi.

Kun valtakunnan turvallisuudesta vastaavan keskusviraston päällikkö kyseenalaistaa ammattilaiseksi katsottavan (ja virkavelvollisuuden sitoman) alaisensa näkemykset ja  nostaa jonkun puoluejohtajaksi päässeen poliitikon poliittiset ambitiot niiden yli, ollaan kaukana kansanvaltaisesta ja rehellisestä hallintokulttuurista.

Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa lähtökohdan tulisi olla  se, että kansalainen saa luotettavaa ja puolueetonta informaatiota kaikkien virkamiesten taholta. Ei se, että jokin poliittinen ryhmä käyttää valtion salaista poliisia omien tavoitteidensa ajamiseen.

Tällä toiminnalla Katainen on astunut ulos kansanvaltaisuudesta ja on näköjään  matkalla kohti tyranniaa. Samaan aikaan valtion salainen poliisi on kastroinut itsensä ja ripustautunut ihan itse kulloisenkin poliittisen eturyhmän marionetiksi.

Tästä kehityskulusta on olemassa riittävä määrä varoittavia esimerkkejä pitkin aikoja ja maailmaa . Viimeisin tuollaisen toiminnan kulminaatio kuopattiin virallisesti 1991, mutta sen perilliset ovat hyvinkin voimissaan samassa Venäjän maassa – väittää Katainen sitten ihan mitä tahansa.

Tämä uutinen asettaa myös täysin uuteen valoon Supon (keskustalaista) Alpo Rusia vastaan käynnistämän maanpetostutkinnan ja sen jälkimainingit.  Se herättää paljon uusia kysymyksiä.

Tuliko Rusista poliittinen valapatto jo silloin, kun hän asettui (SDP:n ehdokkaana valitun) presidentti Martti Ahtisaaren avustajaksi?

Vaikuttiko tähän tutkinnan käynnistymiseen SDP:n putoaminen oppositioon?

Pystyikö kokoomus vaikuttamaan asioihin vahvemmin oppositiosta, kuin SDP ja keskusta hallitusvastuusta käsin?

Eikö keskustalainen poliittinen eliitti halunnut enää suojella Rusia?

Tuliko Rusista sopiva uhrilammas?

Mikä on todellisuus virallisen informaation takana?

Kuinka paljon valtapuolueet nokittelevat näennäisesti toisiaan,mutta sopivat saaliinjaosta kabineteissa?

… ja niin edelleen…

Ehkä huolestuttavimpana  herää kuitenkin kysymys siitä, kuinka vahva on Kataisen todellinen  asema vallan kulisseissa ja mitä hän saattaakaan saada aikaiseksi mahdollisena seuraavan hallituksen pääministerinä?

Se  (unohtamatta koko nykyistä parlamentarismiin kuin home kasvanutta poliittista korruptiotamme) on todella huolestuttavaa. Sekä yksityisen kansalaisen, että koko yhteiskuntamme kannalta katseltuna.

Lähteet: HS, Nelonen, SS, YLE

Site Meter

Eilen putkahti viimein julkisuuteen se uutinen, jota (ainakin jotkut meistä) ovat odottaneet (kaiken tähän mennessä ryssineen) valtionjohdon viimeinkin tunnustavan julkisesti.

Vastoin valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) ilmoituksia siitä, että meillä on varaa, (rikostutkinnan kohteena oleva) pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti  maanantai-iltana virka-asunnossaan Kesärannassa:

”Suomalaisille annetun hyvinvointilupauksen toteuttamiseen ei ole rahaa”

Tämä asia on ollut  – aika hyvin ja aika pitkään – kansalaisten tietoisuudessa ja tajunnassa, mutta ilmeisesti poliittinen kulttuuri on aidosti muuttumassa siihen, että poliitikonkin pitää jossain vaiheessa luopua ”ei”-mantran julistamisesta.

Toisaalta Vanhanen lopettelee uraansa politiikassa samalla tavalla kuin hän on sitä  toteuttanutkin – siirtämällä vastuun omista toimistaan Suomen kansalle ja seuraajalleen sekä irtisanoutumalla aikaisemmista puheistaan ja lupauksistaan.

Media kertoi siis eilen, että Suomen julkinen talous on ajautumassa umpikujaan.  Suomessa on aloitettava mittava sopeutusohjelma, kertoo valtiovarainministeriön tuore raportti. Tässä yhteydessä termi julkinen talous tarkoittaa valtiota, kuntia ja erilaisia sosiaaliturvarahastoja (esimerkiksi eläkeyhtiöiden hallussa olevia eläkerahastoja).

Julkisen talouden kestävyysvaje on jo 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaje on uhannut aiempienkin tietojen mukaan, mutta nykyinen  talouskriisi – ja sen aikana hallituksen suruton velanotto –   on pahentanut tilannetta.

Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon pitäisi löytää säästöjä tai lisätuloja, jotta raha riittäisi tulevaisuudessakin esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen pyörittämiseen ja eläkkeiden maksamiseen.

Vanhasen hallituksen tyylin  koreografisesti sopien, tämä sopeutusohjelma alkaa heti ensi vaalikaudella eli kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Eli Vanhasen hallitus mätkäyttää seuraavan hallituksen persauksilleen jäähän – kerien tai ilman.

Ministeriön raportin laatinut ylijohtaja Jukka Pekkarinen laskee, että sopeutus vie koko vuosikymmenen eli kaksi vaalikautta. Taloutta pitäisi joka vuosi vahvistaa 1,5 miljardilla eurolla. Pekkarinen korostaa sitä, että toimien pitää tulla pian. Käytännössä se tarkoittaa leikkauslistoja ja veronkorotuksia.

Vanhanen on (tyylilleen aina uskollisena) ilmoittanut puolestaan, ettei menoleikkauksia tarvita, vaan muut keinot riittävät.

Tämän (kauan tiedossa olleen) vajeen paikkaaminen pelkästään tuloveronkorotuksilla,  tarkoittaisi nykyisten tuloverotuottojen kaksinkertaistamista. Se taas tarkoittaisi nykyisen taloudellisen taantuman aikana sitä, että ne joilla vielä on tuloverotettavia töitä, läkähtyisivät ennätysmäisen verotaakan alle.

Vasemmiston näkemyksen mukaan, verojen nostaminen on aina paikallaan ja heidän mielestään paljon lisätuloja olisi saatavissa esimerkiksi poistamalla verotuet eli erilaiset verovähennysoikeudet. Verotukien poistamisen  merkitys olisi valtion budjetissa noin 13 miljardia , joten (vasemmistolaisen näkökulman mukaan) yksin niiden poistaminen täyttäisi kestävyysvajeen.

Jos koko vaje haluttaisiin puolestaan (libertalistien toiveiden mukaan)  täyttää pelkillä menoihin kohdistuvilla leikkauksilla, se tarkoittaisi julkisten menojen leikkaamista 11 prosentilla. Pelkästään valtion rahoista otettuna se tarkoittaisi neljäsosaa valtion budjetista.

Konsensukseen perustuvassa yhteiskunnassa talouden tasapainotukseen (l.konsensuspolitiikalla itseaiheutetun tuhon korjaamiseen) käytetään kuitenkin  useita erilaisia keinoja.

Tässä on jälleen kerran nähtävissä sekä perinteisen vasemmiston, että uuslibertalistien ajattelumaailmojen suurimmat sokeat pisteet.

Vasemmistolla on edelleen se  ikuinen ja sokea usko veronkorotusten autuaaksi tekevään voimaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastusrenkaana – huomioimatta verotuksen kiristämisen aiheuttamia muita vaikutuksia.

Huomattavimpia nykyisiä  verotukia ovat ansiotulovähennys sekä laskennallinen asuntotulo. Nämä poistamalla saadaan kyllä budjetti tasapainoon, mutta seurauksena on ihmisten elämän kurjistaminen entisestään ja pakkohuutokauppojen esiin vyöry – kun asuntovelalliset eivät pysty enää huolehtimaan velvoitteistaan.

Kun tähän lisätään vielä kokonaisveroasteen korottaminen ja nykyinen sosiaalipolitiikka, päädymme ilman kaavailtua maahanmuuttajavyöryäkin seuraavan vaalikauden aikana hyvinvointivaltion konkurssiin.

Kun veroaste nousee liian kireäksi, kukaan ei halua tehdä töitä (etenkään jos saman toimeentulon saa kotona makaamalla). Jos kukaan ei tee töitä, kassassa ei ole rahaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaisten (ajattelemattomien) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Toisaalta nämä libertalistit ovat supistuksiin ja hyvinvoinnin romuttamiseen (kuin pässi suuriin sarviinsa) uskova ja itsekeskeistä talouskasvumantraa kiljuva minä-minulle-kaikki-ja-heti-heimo.

Jos lakkautamme kaiken hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvan ja siirrymme ns. yövartijayhteiskuntaan, siirrymme hetken päästä anarkiaan ja yhteiskunnan menot (eli tuossa yhteisössä ainoastaan yksityisen omaisuuden valvontaan kuluvat) kasvavat hetkessä yli yhdenvertaisuuteen perustuvan yhteiskunnan rauhallisena pitävien välttämättömien menojen.

Tällaiseen yhteiskuntaan liittyy myös (vääjäämättä ja  jossain vaiheessa), joko yhteiskunnan vähäosaisten alistaminen puoliorjuuteen tai näiden korvaaminen yhteiskunnan ulkopuolelta tuodulla vierastyövoimalla.

(Sivuhuomiona; se mitä en ymmärrä, että miksi miksi jotkut libertalistit ovat maahanmuuttokriittisiä?. Etenkin jos suomalainen kansallisvaltio, oma kansa, kulttuuri, traditiot, käytöstavat ja kaikki siihen muuten liittyvä ei kiinnosta pätkääkään?

Onko näiden (nimeltä mainitsemattomien) ihmisten maahanmuuttokritiikin syy (jos he eivät noita asioita tunnusta) ksenofobia vai ihan aito rasismi?)

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaistenkaan (itsekkäiden) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Tämän ministeriön julkaiseman raportin luvuissa ei kuitenkaan ole laskettu erilaisten (todellisten) rakenteellisten uudistusten varaan.

Vastoin eräiden ns.suurien ajattelijoiden  näkemyksiä, todelliset uudistukset tarkoittavat työnteon kannattavuuden lisäämistä, väestönkasvuun liittyvästä odotteesta luopumisesta ja työperäisen maahanmuuton patoamista (omaan massatyöttömyyteen perustuen).

Työnteon kannattavuuden lisääminen olisi erinomaisen helppoa pelkillä veroteknisillä toimenpiteillä. Jos työtulon nollaveroprosentti (edes valtionverotuksessa) nostettaisiin 700-1000 euroon kuukaudessa, suurin osa tällä hetkellä aikaansa kannusteloukuissa viettävistä suomalaisista palautuisi todennäköisesti kiljuen työelämään. Tätä kautta menetetyt tuloveroeurot palautuisivat valtion kassaan kasvavan kulutuksen ja välillisten verojen kautta.

Köyhällä kun saattaisi olla useampikin akuutti hankinta edessään, kuin varakkaammalla ja ultrakuluttaneella kanssakansalaisella  – vaikka jollakin olisi seitsemän autoa, ei hän pysty ajamaan niistä kuin yhdellä kerrallaan.

Väestönkasvun rajoittaminen on myös eräs tärkeä rakenteellinen muutos. Vaikka sen vaikutukset ovatkin  hieman hitaammat, se on ekologisesti, työvoimapoliittisesti, teollisesti ja rakenteellisesti jossain vaiheessa elintärkeää Suomella ja suomalaisten tulevaisuudella.

Meidän pitäisi (niin äkkiä kuin mahdollista) luopua ajattelusta, jossa >5,3 miljoonaa asukasta nähdään Suomen elinehdoksi. Tällainen ajattelu johtaa itse asiassa täysin päinvastaiseen tulokseen – Suomen tuhoutumiseen sivistys-, kansallis- ja hyvinvointivaltiona.

Nykyinen yli viiden miljoonan ihmisen muodostama väestömme on pääasiassa sodan ja sitä seuranneiden  ns.suurten ikäluokkien syntymän  aiheuttama tilastollinen harha – jota on pahentanut täysin järjetön ulkomaalaispolitiikkamme ja EU:n jäsenyys.

Kun suuret ikäluokat siirtyvät noin 10-15 vuoden sisällä luonnollisella tavalla historiaan, Suomen väestön pitäisi antaa painua luonnolliseen määräänsä – noin 3,5 – 4 miljoonaan suomalaiseen. Siitä miten tästä mahdollisesta ylikäymisen ajasta selviydytään, jos työvoimapula tuleekin (johon en enää milloinkaan  suostu uskomaan tällä näytöllä), olen kertonut aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ehkä tärkein kaikista näistä toimenpiteistä on kuitenkin työperäisen maahanmuuton rajoittaminen. On täysin järjetöntä jakaa samaan aikaan suomalaisille yhteiskunnallisia tukia työttömyyden ajalta ja raahata maahan (usein alle minimipalkan ja – työehtojen työtä tekevää) ulkomaalaista työvoimaa. Tähänkin pystymme puuttumaan lainsäädännöllä (ja aktiivisilla toimilla), ilman että EU:lla olisi sanansijaa asiassa.

Puhumattakaan eräiden todellisuudeesta vieraantuneiden elitistien näkemyksistä siitä, että tällaisen ns.työperäisen maahanmuuttajan mukana pitäisi tuoda koko hänen sukunsa – rasittamaan jo muutenkin vinossa olevaa huoltosuhdettamme.

Lainaan tähän erään Kullervoblogin lukijan oivaltavaa kommenttia:

Kuka sitten elättää sen 500000 (Helsingin väestömäärän kokoisen lisäväestön sitä kuuluisaa työvoimapulaa odotellessa?

Kirjoitukseen linkitetyn (ilmeiasesti luotettavan) tilaston mukaan työllisiä oli vuoden 2009 joulukuussa 2 410 000. Kun koko väestö on 5 350 000 (nyt 5352332) ja siitä vähennetään tämä 2 410 000, tulokseksi saadaan 2 940 000.

Tästä päästään sellaiseen lukuun, tämän lyhyen laskutoimituksen 2 940 000 – 2 410 00 = jälkeen, kuin 530 000.

Meillä on nytkin yli puoli miljoonaa ruokittavaa enemmän kuin ruokkijoita. Tällaisen suunnitelman jälkeen pelkkä ns. vierastyövoima noataa ruokittavien määrän yli miljoonan.

Tämän kun kertoo vaimolla + kolmella lapsella + mummilla + ukilla eli kuudella luku onkin , lyhyen laskutoimituksen jälkeen 500000 x 6 =, 3 000 000.

Tähän 3 000 000 miljoonaan kun listään kotimainen elätettävä väestö 500 000, ollaan siinä tilanteessa, että huoltosuhteemme on muuttunut raskaasti negatiiviseksi.

Vai uskooko joku, että 2 400 000 ihmisen työllä voidaan elättää 3 500 000 työvoiman ulkopuolista ihmistä ja säilyttää siinä sivussa vielä hyvinvointiyhteiskunta?

Niinpä niin… Siinä muuten kysymys…

Puhumattakaan sitten humanitaarisesta maahanmuutosta. Nykyinen täysin hallitsematon humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvä politiikkamme tulee jouduttamaan (tällaisena jatkuessaan) hyvinvointivaltiomme romahdusta, etnisiä konflikteja, avointa rasismia ja yhteiskunnallisia väkivaltaisuuksia.

Minusta on aivan käsittämätöntä se, miten sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen voi leijua kaksi metriä maan pinnan yläpuolella. Miten hän voi kuvitella, että kieli- ja ammattitaidoton, lapsia kotona hoitava ja kulttuurinsa mahdollisesti alistama maahanmuuttajanainen voisi ”tienata” sosiaalisesti subventoiduilla tukirahoilla enemmän kuin 20 senttiä työtätekevän suomalaisen eurosta?

Maahanmuuttajanaiset ovat taloudellisesti hyvin heikossa asemassa. Siinä missä naisen euro on Suomessa 82 senttiä, maahanmuuttajanaisen euro on vain noin 20 senttiä, sanoo Etnisten suhteiden foorumin puheenjohtaja Ritva Viljanen.

Kuule Ritva, ei se ole 20 senttiä kummallisempi suomalisenkaan – miehen tai naisen – saama sosiaalinen tulonsiirto. Työ on työtä ja tulonsiirrot ovat tolonsiirtoja.

Koska muuten aloitat suomalaisen syrjäytyneen, köyhän tai työttömän puolesta puhumisen? Luulisi feministiä kiinnostava se, kuinka paljon Suomessa onkaan vielä sodan kärsineitä ja sotien jälkeen suomalaisen yhteiuskunnan ritvoille rakentaneita tyynejä ja hilmoja – ilman työeläkettä, pelkän kansaneläkkeen perusosan varassa kituuttaen?

(Kysymys oli retorinen. Tyyne ja Hilma ovat vääränvärisiä tai vääräuskoisia herättääkseen rouva kansliapäällikön mielenkiintoa.)

Kun lukee näitä ministeriöiden kommentteja tulee (kansalaisena) varsin skitsofreeninen olo. Eikä sisäministeriössä todellakaan tiedetä sitä, missä jamassa Suomi on. Luuleeko Viljanen, että rasistiset rahanjakotalkoot vieläkin jatkuva?

* * *

Niin… Minulla on muuten eräs muukin ihan vakava ehdotus säästötalkoisiin. Lakkautetaan parlamentarismi, poistetaan palkkalistoilta kaikki poliittiset virkamiehet ja palkataan näiden tilalle aitoja alojensa ammattilaisia.

Niin – ja alistetaan kaikki yhteiskunnalliset asiat (myös nimitykset) suoraan kansanäänestykseen. Ehkä siten saamme pelastettua jotain kansallisvaltiosta – sekä sen solidaarisuuteen perustuvasta hyvinvoinnista.

Ehkä saamme näin karsittua myös tarpeettomat rimpsut pois hyvinvointivaltion turvaverkosta.

Lähteet: VM, SM, UM, HS, STT, IL, Wikipedia

Site Meter

Krohnien vihermafiaa edustava Minerva ”Kelkka”  Krohn on kipuamassa (vastoin aikaisemmin ilmoittamiaan periaatteita) poliittisen virkanimityksen kautta ns. kultaiselle oksalle.Vai sanoisimmeko mielummin, että Minervan kelkka suuntaa kohti suojatyöpaikkaa.

Kunnallisvaalit voittaneet  kokoomus ja vihreät jakoivat pääkaupunkiseudun johtopaikat keskenään viime  tammikuussa parhaaseen perinteiseen poliitiseen maan tapaan.

Tuon sopimuksen perusteella  helsinkiläisestä Suvi Rihtniemestä (kok) tulee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) ja espoolaisesta Raimo Inkisestä (vihr) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) toimitusjohtaja.

HSL alkaa hoitaa vuodenvaihteesta alkaen pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä. HSY:hyn yhdistetään pääkaupunkiseudun kaupunkien vesilaitokset ja jätehuolto.

Nämä HSL:n ja HSY:n johtopaikat ovat edustukselliseen kansanvaltaamme olennaisesti kuuluvia poliittisia (palkinto)virkoja. Pääkaupunkiseudun kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi kuntavaaleissa jäänyt Sdp ei purnannut (pelinpolitiikan sääntöjen mukaisesti) kokoomuksen ja vihreiden sopimusta.

Jokainen varmaan ymmärtää, että tällaiset ilman soveltuvuutta ja edes teoreettista ammattitaitoa vailla oleville poliitisille pyrkyreille jaetut virat eivät juuri edistä yhteiskunnan hyvää, eivätkä etenkään sen kestävää kehitystä.

Jokainen ymmärtää varmaan myös sen, että jos Suomessa siirryttäisiin suoraan demokratiaan, nämä kytkyt ja poliittiset suojatyöpaikat katoaisivat rasittamasta yhteiskunnan kuluja ja lisäämästä oikeiden virkamiesten työkuormaa. Hallinto muuttuisi asteittain kohti todellista kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Tämä idea suorasta kansanvallasta ei kuitenkaan ole tähän mennessä kelvannut suurille puolueille, koska ne menettäisivät vallan lisäksi otteensa yhteiskuntaa. Nyt näyttää siltä, että vihreistäkin on tulossa aito suuri puolue.

Vihreät vaativat nimittäin jo saamansa palkintoviran lisäksi  vielä täysin uuden johtajanpestin perustamista itselleen Uudenmaan liittoon.

Tämä Uudenmaan liitto on alueellinen 21 kunnan yhteisö, jonka tärkeimpiä tehtäviä on laatia alueelle maakuntakaava – asia jonka viivyttämisessä ja yhteiskunnallisten hankkeiden torpedomisessa vihreät ovat aikaisemminkin kunnostautuneet. Muistatte varmaan kuinka kalliiksi vihreiden toimet tulivat yhteiskunnallisesti katsoen Vuosaaren satamaprojektin viivyttelyssä?

Uudenmaan liiton tärkeimpiä viimeaikaisia toimia ovat olleet Kehittyvien Maakuntien Suomen kautta korruptioskandaaliin liittyneen kohuliikemies Toivo Sukarin Ideaparkin torppaus ja  uuden läsnimetron linjaus.

Tärkeä elin siis.

Vihreät perustelevat tätä vaatimaansa uutta johtajanpostia sillä, että liittoa ovat pyörittäneet  kokoomuslainen maakuntajohtaja ja hänen  demareista tuleva varamiehensä.

Se mikä asiasta tekee erikoisen mielenkiintoisen on sellainen tosiasia, että tämän ihqun ja uuden  poliittisen viran perustamista vaativat nimenomaan vihreät. Vihreillä kun on aikaisemmin ollut otsaa moralisoida edustukselliseen kansanvaltaan kuuluvaa poliittista kulttuuria. Nyt näyttää siltä, että vihreät ovat kuorineet vesimeloninsa ja vihreän kuoren alta on paljastunut raadollinen punainen jakopuolue.

Nyt vihreät ovat päässeet siihen, missä esimerkiksi keskusta, kokoomus ja SDP ovat olleet jo vuosia – avoimeen omaneduntavoitteluun ja yhteiskunnallisten asioiden sotkemiseen ja uhraamiseen sen varjolla.

Yhteiskunnan edun uhraus ja sotkeminen ovat jo alkaneet, sillä tämä vaatimus uudesta johtajasta on sotkenut täysin Uudenmaan liiton suunnitelmat.

Nykyisen taloudellisen taantuman saapuessa myös Uudenmaan liitto joutui uuden tilanteen eteen.  Liitossa tehtiin tarpeelliset johtopäätökset . Siellä  mietittiin uutta organisaatiota koko vuoden 2008 ajan. Lopulta organisaatiota karsittiin (ihan fiksusti) vähentämällä päälliköitä ja johtajia – siis poliittisia suojatyöpaikkoja.

Ketään ei kuitenkaan irtisanottu, mutta esimerkiksi eläkejärjestelyiden avulla talosta katosi kymmenkunta työpaikkaa.  Samassa prosessissa päätettiin myös, ettei  minkäänlaisia uusia virkoja perusteta.

Vihreiden vaatimuksesta Uudenmaan liittoon aletaan nyt sitten kuitenkin (vastoin entisiä päätöksiä ja vihreiden julkistamia periaatteita)  etsiä  uutta johtajaa ensi vuoden alussa. Muodollisesti haku on avoin, mutta käytännössä paikalle valitaan helsinkiläinen Minerva Krohn.

Minerva saa ihan oikeita alaisia pomputettavakseen, työhuoneen Uudenmaan liiton toimistosta ( Aleksanterinkadun arvokkaasta ympäristöstä) sekä matamin habitukseen ja arvomaailmaan ilmeisen erottamattomasti kuuluvan virka-auton kuljettajineen.

Minervan palkaksi on kaavailtu  6 000–7 000 euroa kuussa. Eihän tuollainen rääpesumma ole sinänsä  mitään ministeritasoa, mutta ehkä Minerva sillä jotenkin pärjää.

Minervan tuleva titteli on kuitenkin vielä auki. Se saattaa olla  strategiajohtaja, kehitysjohtaja tai kehittämisjohtaja. Se voi olla myös (sic!) muutosjohtaja. Muutoksen aikoina tarvitaan muutosjohtajia jo pelkän muutoksen vuoksi. Johtaja joka tapauksessa.

Minervan tuleva titteli on siis vielä  epäselvä. Näin siksi, että  kukaan ei tiedä, mitä uusi johtaja tekee. Tai mitä ihmettä Uudenmaan liitto sitten uudella (poliittisella)  johtajallaan oikastaan todellisuudessa tekee?

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että Minervan kelkka karauttaa turvalliseen suojatyöpaikkaan ja vihreät pääsevät sotkemaan muille sopivaa yhteistä kaavoituspolitiikkaa  – maksoi se sitten meille veronmaksajille ihan  mitä tahansa.

Lähteet: HS, STT, Uudenmaan liitto, Vihreät De Gröna

Site Meter

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä

Lähde: AL

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Keskusta ja RAY – sattumaako?

    Kuva: Kissapeto/Homma

Tuskin…

Lähde: Homma / Kiitos jälleen kerran Kissapedolle.

Site Meter

Kuva

    Kuva: EPA / All Over Press

SDP (Stjälar Dina Pengar) on lopulta (pitkän painostuksen jälkeen)julkistanut puoluerahoituksensa vuosilta 2005 ja 2006. Kaikista saamistaan rahallista tukiaisista puolue on julkistanut (oman ilmoituksensa perusteella) kaikki yli 2000 euron tuet – joiden antajien suostumuksen se on saanut.

Tämä yksipuolisen ilmoituksen mukaan SDP:n merkittävimmät yksittäiset tukijat ovat olleet Metallityöväen liitto, JHL, Palvelualojen ammattiliitto ja vuonna 2006 edellisten lisäksi Työväenlehdistön kannatusyhdistys TLKY ry.

SDP:n oman ilmoituksen mukaan sen osuus Tarja Halosen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan tuesta oli reilu 400 000 euroa. Kokonaisuudessaan kampanja maksoi liki 1,8 miljoonaa euroa. Vaalivuoden ylimääräisen puoluetuen osuus oli 653 000 euroa.

Puolueen ulkopuoliset avustukset kasvoivat vaalivuonna 525 000 eurosta 915 000 euroon. Ammattiliittojen tuki puolueelle kasvoi vaalivuonna selvästi. Pottia kasvatti myös Työväen Lehdistön kannatusyhdistykseltä saatu 100 000 euron avustus.

Vuosina 2005 – 2006 seminaareihin on osallistunut 13 tahoa, joiden seminaarilippujen summa on yli 2 000 euroa; Kemian liitto 4 500 euroa, KTV 7 200 euroa, Metalliliitto 9 000 euroa, Pam 8 200 euroa, Paperiliitto 4 500, SOK 3 600 euroa, Sähköliitto 4 000 euroa, Toimihenkilöunioni 4 500 euroa ja Tradeka-yhtymä 3 600 euroa.

Neljä julkisuutta karttavaa tahoa antoi Halosen presidentinvaalikampanjaan yli 2000 euroa, mutta alle 4500 euroa.

Mitä tässä sitten mättää? Siis sen lisäksi, että verovähennyksinä on siirretty veronmaksajien taskuista (puoluekirjasta ja – kannasta huolimatta) vasemmistolle jokaisen veronmaksajan rahoja.

Se, itse asiassa tärkeämpikin asia,  on vielä inhottavampi juttu sinänsä.

Oman vaalirahailmoituksensa mukaan Halonen ei ole saanut senttiäkään ay-liikkeen rahaa.

Kuitenkin nyt näyttää siltä, että suoraa ay-rahaa on virrannut Haloskan vaalikassaan. Miten se on mahdollista?

Siis sellaista verovähennyskelpoisista ay-jäsenmaksuista kerättyä rahaa, jonka maksajina ovat olleet kaikki veronmaksajat – poliittisesta kannastaan huolimatta.

Onnea Suomi. Sait sitten Tarja Halosen presidentiksi (rahalla, falskilla pelillä ja väkisin) – mutta millä hinnalla ja kenen selkänahasta maksettuna?

Lähde: US

Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään pääkirjoitussivullaan  Vaasan yliopiston julkishallinnon professorina toimivan Ari Salmisen kirjoituksen.  Salminen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Kansalaiset ensin – eettinen hallinto kansalaisten arvioimana.

Salmisen kirjoitus liittyy tähän teemaan. Hänen mukaansa nimettömät hot line -kanavat internetissä ovat turvallinen keino ehkäistä hallinnon väärinkäytöksiä.

VIERASKYNÄ

Kansalaiset paljastamaan korruptiota

Suomen asema maailman vähiten korruptoituneena maana on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi. Uhkaako Suomea julkisen toiminnan korruptio? Mitkä ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa väärinkäytösten torjuntaan?

Korruptiota vastaan taistellaan säätämällä korruption vastaisia lakeja, tehostamalla viranomaisvalvontaa ja lisäämällä eettistä kehitystyötä. Tiukka sääntely hillitsee räikeimpiä etiikan loukkauksia, kuten lahjontaa, julkisen omaisuuden varastamista tai petoksia.

Kansalaisten aktiivisen panoksen hyödyntämiseksi tarvitaan muitakin keinoja. Näihin keinoihin kuuluvat avoimuuden lisääminen, tiedonsaannin turvaaminen, väärinkäytösten paljastaminen ja selkeät pelisäännöt.

Korruption torjunta on osa suoraa demokratiaa. Aktiivisina osallisina kansalaiset vaikuttavat julkiseen päätöksentekoon ja julkisten asioiden hoitoon. Eettisessä mielessä tärkein periaate on tällöin avoimuus. Tätä nykyä kansalaiset eivät luota siihen, että avoimuus lisääntyisi yhteiskunnassamme.

Kun tavat turmeltuvat, läpinäkyvyys heikkenee ja salailu alkaa lisääntyä. Kun politiikan ja talouselämän yhteydet muodostuvat liian tiiviiksi, joudutaan vaalirahasotkun kaltaisiin hallitsemattomiin tilanteisiin. Ne muistuttavat yleisesti tuomittuja verkottumisen irvikuvia, hyvä veli -verkostoja.

Poliittisen järjestelmän ja hallinnon eettisestä tilasta on aiheellista kerätä tietoa järjestelmällisesti. Käyttämällä esimerkiksi kansalaiskyselyihin perustuvaa tieteellistä tutkimustietoa päästään organisaatioiden omia selvityksiä puolueettomampaan arvioon.

Tieteellisin menetelmin tutkitusta kansalaismielipiteestä on poistettu ammattivalittajien ja mustamaalaajien vaikutus. Näin kansalaisia kuunnellaan aidosti. Viranomaisten ja virkamiesten pitää ottaa huomioon ihmisten perustellut viestit ja panna uudistukset toimeen.

Pilliin viheltäminen (whistle-blowing) sopii hyvin kansalaisten rooliin. Heillä on oltava mahdollisuus paljastaa laittomia ja epäeettisiä käytäntöjä.

Järjestelmän ulkopuolisina kansalaiset eivät aja ensisijaisesti omaa etuaan vaan puolustavat ja valvovat julkista etua. Ilmianto perustuu enemmän moraaliseen velvoitteeseen kuin muihin syihin ja puree millaiseen korruption muotoon tahansa.

Väärinkäytösten julkistaminen on erittäin vaikeaa niille, jotka työskentelevät hierarkkisissa työyhteisöissä. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että ilmiantajien suojelu on työpaikoilla monimutkaista.

Nimettömät internetpohjaiset hot line -kanavat ovat turvallinen keino ennaltaehkäisyyn. Jos kanavat palvelevat kunnolla eri kansalaisryhmien tarpeita, niiden kautta saadaan tietoa julkisten byrokratioiden toiminnasta. Suuria organisaatioita on aiheellista tarkkailla, koska niiden sisällä syntyy helposti epäeettisiä menettelytapoja, joista tulee arkipäivää.

Nimettöminä tehtyjen ilmiantojen hyödyt ovat ilmeisiä. Kun esimerkiksi huonoa johtamista paljastetaan organisaation sisältä, paljastukset vähentävät henkilöstön turhautumista ja jopa kärsimyksiä. Tuhlailun tai taloudellisten väärinkäytösten paljastukset säästävät kustannuksia ja sitä kautta verovaroja.

Julkisyhteisöjä varten tarvitaan nykyistä kattavammat ja tarkemmat eettiset toimintasäännöt, jotka ovat enemmän osa hallinnon moraalia kuin juridista normistoa.

Koodeihin tulisi kirjata eettisen päätöksenteon yleiset ohjeet sekä periaatteet, joita noudattamalla voidaan säilyttää organisaation ja yksilöiden rehellisyys, lahjomattomuus ja koskemattomuus. Näin kansalaiset tietävät riittävän tarkasti, mihin tulee vedota, kun raportoidaan esimerkiksi huonosta hallinnosta tai epäeettisistä käytännöistä julkisissa palveluissa.

Mihinkään urkintayhteiskuntaan ei pidä siirtyä, mutta kansalaiset tarvitsevat neuvontaa sekä selväkieliset ohjeet julkisyhteisöjen ja yksittäisen virkamiehen eettisen toiminnan perusteista pystyäkseen valvomaan viranomaisten toimintaa.


Mutta mitä tähän sanoo sitten Mika Illman?

Lähde: HS

Site Meter

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Site Meter

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

    HS

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

Site Meter

Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsimisessa,

SDP:n Puheenjohtaja Jutta Urpilainen STT:n julkaiseman uutisen mukaan 8.8.2009.

Ylikansallisesta kapitalismista ylikansalliseen sosialisimiin? Ja kärsijöinä ovat tavalliset kansalaiset, demokratia ja kansallisvaltiot.

Hienoa Jutta!

Lisää tällaisia tekstejä, niin kansalaiset näkevät paremmin sen, että ihmiskasvoisen sosialismin savuverho on ajettu alas. SDP ajaa ylikansallista sosialisointia ja ihmisten orjuuttamista kasvottoman EU-byrokratian ikeeseen. Tässä sosialidemokraattisessa puuhastelussa ei ole juurikaan eroa Neuvostoliitossa toteutun epähumaanin ja kansandemokraattisen politiikan kanssa.

Aikaisemmin SDP varasti ainostaan rahasi, nyt pyrkimyksenä on (aitoon ja perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) viedä myös vaikutusvaltasi, äänioikeutesi, sananvapautesi ja lopulta vapautesi.

    Kari Pekonen / IL

Pari vakavaa kysymystä kuuluukin – ei, ei, ei, kumpikaan niistä ei ole se, että tekeekö päävasemmistopuolueen puheenjohtaja itsestään pellen esiintymällä huorahtavassa asusteessa, vaan:

Lähde: IL

Site Meter

Matti Vanhanen palasi ( osittain itse aikaan saamaansa ja siunaamaansa vaalitukisotkuun perjantaina pitämässään toimittajatapaamisessa.

Hän perusteli tukiyhdistysten käyttöä m sillä, että siten ehdokkaiden ei tarvitse maksaa vaalituesta veroa.

Ehdokashan ei voi ottaa itselleen avustusta. Tai jos ottaa, niin siitä pitää maksaa veroa, se on silloin henkilökohtaista tuloa. Sen takia ehdokkaalla on oma tukiyhdistys, jossa hän ei ole itse mukana, se ei ole silloin henkilökohtaista tuloa.

Kiva – kansa räpistelee lamantappotalkoissa ja pääministeri neuvoo päättäjiä kiertämään yhteiskunnalle kuuluvia veroja  – korruptiona saamistaan lahjuksista.

Pieni kysely… ei, ei se, että mitä Matilla mahtaa olla päässä, vaan

Lähde: HS

Päivitys 090809 2021: Myös naapuribloggaaja Octavius kommentoi samaa asiaa.

Site Meter

Ulkoministeriö on teetättänyt Taloustutkimuksella taas kerran manipulointiin pyrkivän ja varsin (kansanvallan kannalta) eettisesti arveluttavan mielipidekyselyn.

Tuosta tutkimuksesta voi päätellä suoraan pari asiaa:

Ensiksikin, 680 suomalaista 5 000 000:sta on tutkitusti sitä mieltä, että nykyistä kehitysapupolitiikkaa pitää jatkaa ja haluaa pitää nykyiset määrärahat ennallaan. Otos oli nimittäin jälleen kerran se kuuluisa 1000 (mahdollisesti hyvin tarkasti seulottua) haastateltavaa.

Näitä ihmisten mielipiteen muokkaukseen tarkoitettuja ns. mielipidekyselyjä on tehty aikaisemminkin. Ja aikaisemminkin niiden tekijät ovat jääneet varsin nolosti housut kintuissa kiinni moraalittomasta puuhastelustaan.

Muistuupa nyt mieleeni – ei ensimmäisenä mutta yhtenä härskeimmistä – viime eduskuntavaalien alla viime tipassa julkaistu ns. mielipidekysely. Tuolloin Hyysäri teetätti myös ns. mielipidekyselyn yllätys, yllätys 1000 (tarkkaan valitun demarin?) otannalla. Kyselyn mukaan demarit saisivat vaalivoiton ja sekä kokoomus että keskusta kärsisivät vaalitappion.

Kuinka sitten kävikään…

Tämä on lajiltaan samaa kamaa, kuin (nykyisten) päättäjien harrastama sananvapauden rajoittaminen, monikulttuurisuuden tuputtaminen ja Suomen muuttaminen kansan mielipiteen vastaisesti kansallisvaltiosta osaksi yhtä Suurta Eurooppalaista Monikulttuurista Liittovaltiota.

Toinen merkillepistävä asia on Ulkoministeriön virkamiesten varsin perinteinen tapa pitää kiinni määrärahoistaan ja Afrikkaan suuntautuvista virkamatkoistaan. Kovin inhimillistä, mutta yhtä vähän oikeutettua, kuin mitkään muutkaan verovarojen hassaamiset Kankkulan kaivoon.

Nykymuotoinen kehitysapu alkaa olla (vääristyneisyydestään huolimatta) kuin mantraa näille virkamiehille – kuten myös eräille poliitikoille, joista voisi nostaa esimerkiksi Kimmo Kiljusen, Erkki Tuomiojan, Paavo Arhinmäen ja Anni Sinnemäen, kovin, kovin yksipuolisesta vihervasemmistolaisesta kastista.

He ovat jauhaneet tätä jargonia niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään, että ovat alkaneet uskoa siihen ilmeisesti itsekin. Toinen mahdollisuus on se, että he (kuten eräät virkamiehetkin?) ovat taloudellisesti ja urallisesti riippuvaisia veronmaksajien rahojen haaskaamisesta nykymuotoiseen kehitysapuun.

Kun tietää Afrikan korruptiotason, herää ikävä epäilys siitä (etenkin vaalirahaskandaalin jälkeen), että ovatko nämä kotimaiset kehitysapupuuhastelijat olleet korruption koskemattomissa?

Olen toki samaa mieltä siitä, että ihmisiä pitää auttaa heidän kotiseudullaan – eikä ruokkia sosiaaliturismiin perustuvaa kansainvaellusta kehitysmaista kohti länttä.

Se ei kuitenkaan tapahdu nykymuotoisen kehitysavun keinoin.

Nykymuotoinen kehitysapu on rahojen kaatamista sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Se on suoraa varainsiirtoa kehittyneiden maiden köyhiltä kehitysmaiden rikkaille – diktaattoreille, mafiosoille, rosvopäälliköille, sotaherroille, rikollisille, murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille.

Ikävintä on kuitenkin huomata eurooppalaisen kolonialismin nousevan tämän kehitysyhteistyövarjon alla. Darfurin operaatiossa ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin nykyaikaisesta siirtomaasodasta EU:n (tai itse asiassa Ranskan ja Saksan) sekä nousevan Kiinan välillä. Kärsijänä ovat paikalliset ihmiset Afrikassa ja maksajana yleiseurooppalainen veronmaksaja.

Nykymuotoinen kehitysapu ruokkii pohjattoman ahnetta järjestäytynyttä rikollisuutta – huumekauppaa, ihmiskauppaa, valloitussotia ja inhimillistä kurjuutta. Lisäksi se ruokkii myös maailman väestöräjähdystä ja nälänhätiä sekä sitä kautta kasvavaa sosiaaliturismia. Se pitäisi muuttaa vastikkeelliseksi ja kehitysmaiden omaa suoriutumista kannustavaksi reilun kaupankäynnin pohjalta tehdyksi suosivuuspolitiikaksi.

Ennen sitä on turha kuvitella mitään hyvää tapahtuvan – ei kehitysmaissa eikä kehittyneissä maissa.

Mutta mitä tekevät päättäjät ja virkamiehet? He ovat kiinnostuneempia manipuloimaan ihmisten mieliä ja luomaan näennäissuvaitsevaa ja kaikesta rasismista (näennäisesti) uloskasvanutta Uutta Uljasta Homo Europeanusta (Heidän hengenheimolaistensa luoma Homo Sovieticus kun ei oikein toiminut…). Tulevaisuuden siirtomaasodat nimittäin tarvitsevat uhrattavissa yleiseurooppalaista lammaskaaderia.

Juuri tämän vuoksi kaikkiin näihin ns. mielipidekyselyihin pitäisi liittää varoitustarra ”ei kerro totuutta, sisältö vaarantaa tulevaisuutesi ja lastesi elämän”. Näin ihmiset osaisivat varoa kyseistä höpöhöpötietoa.

Parasta olisi tietysti kieltää moiset kyselyt lainsäädännön kautta, heivata korruptoitunut parlamentarismi historian tunkiolle ja siirtyä suoraan demokratiaan.

Lähde: HS


Site Meter

Hienoa…

Juuri kun savu oli hälvennyt sen korruptioepäilyn ympäriltä, jonka Kehittyvien Maakuntien Suomi ja vasemmiston toimintaa rahoittaneet Punajuuri ry ja Ohjelmatyö ry saivat aikaan, niin johan taas jossain kytee.

Tällä kerralla kyse on siitä, että (saadun tiedon mukaan) jokainen suomalainen veronmaksaja omasta poliittisesta kannastaan huolimatta on päässyt mukaan rahoittamaan perinteisten vasemmistopuolueiden toimintaa.

Yleisradion MOT-ohjelman mukaan nimittäin Sdp saa ammattiliitoilta vuodessa lähes 400 000 ja vasemmistoliitto puolestaan 50 000 euroa – suoraan käteen maksettavaa veronmaksajien kustantamaa suora piilopuoluetukea..

Rahat on alun perin tarkoitettu ammattiyhdistysväen koulutukseen. Tästä Ay-liikkeen siirtämästä tuesta vasemmistolle on puhuttu vuosia. Ja vaikka nuo aikaisemmin mainitut Punajuuri ry ja Ohjelmatyö ry ovat jo paljastuneet, niin silti kakkien punakorporaatioiden suurin keskusjärjestö SAK kieltää edelleen tukevansa puolueita.

Ja näin silti, vaikka MOT-ohjelmalla on käytössään kuitti, jossa on tarkat summat tuesta perinteisille vasemmistopuolueille ja myöskään nämä puolueet eivät halunneet kertoa sitä, mistä liitoista rahaa on saatu.

Törkeintä koko asiassa on se, että rahat on kerätty jäsenmaksuina. Nämä ay-liittojen jäsenmaksut ovat lakisääteisesti puolestaan verovähennyskelpoisia, joten tämän pimeän rahan lopullisena maksumiehenä toimii tavallinen suomalainen veronmaksaja – halusi tai ei.

Näin meitä viedään taas kerran kuin kuoriämpäriä…

Tämän paljastuksen jälkeen on vaikea enää edes hyvällä tahdolla uskoa, että Suomi olisi muka maailman korruptoitumattomimpia maita todellisuudessa.

Se on käytännössä täysi mahdottomuus.

Valtiomuotomme on virallisesti parlasmentaarinen demokratia – käytännössä pienen poliittisen eliitin keskenään pyörittämä meritokratinen oligarkia. Tämä järjestelmää mahdollistaa poliittiset kaurapuurokompromissit, keskinäisen palkitsemisen, saalinjakamisen sekä korruption.

Tähän tautiin on olemassa erittäin tehokas lääke.

Siirtyminen vaiheittain parlamentarismista kohti suoraa kansanvaltaa ja puolueiden ja parlamentarismin alasajoa.

Suoraan kansanvaltaan ja yhden asian liikkeisiin on vaikeampi vaikuttaa poliittisten painostusryhmien taholta – ja vielä vaikeampaa on lahjoa yksittäistä kansalaista.

Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ai niin, eräs asia vielä.

Viimestään nyt alkaa tuntumaan vahvasti siltä, että nämä kaksi perinteistä vasemmistopuoluetta voivat kyllä pitää nimilyhenteensä, mutta niiden pitäisi ehkä kuitenkin muuttaa nimensä ajanmukaisemmiksi.

SDP voi hyvin muuttaa nimensä muotoon Stjälar Din Pengar ja VL omansa muotoon Veronmaksajan Laskuun.

Lähteet: STT, YLE


Site Meter

Viime viikonloppu toi mukanaan jälleen ikäviä uutisia – peilaten samalla yhteiskuntamme nykyistä tilaa.

Jokelalla on jatkonsa.

Karua kertomaa kehyskunnista

Poliisin mukaan Keravan lauantai-iltaisesta koulutytön surmasta epäilty nuorukainen saattoi etsi satunnaista uhria veriteolleen useamman tunnin ajan. Teon tunnustanut 18-vuotias mies on kertonut poliisille liikkuneensa polkupyörällä yhdestä kahteen hehtaarin kokoisella puistoalueella, surmapaikalla ja Keravan keskustassa jo kello 18:sta lähtien eli kolme tuntia ennen veritekoa.

Poliisin käsityksen mukaan epäilty oli aikonut surmata jonkun, mutta valitsi 14-vuotiaan koripalloa pelanneen tytön uhriksi sattumalta. Uhri ei tuntenut hyökkääjää.

Poliisin tiedottaminen ontui samalla tavalla kuin Jokelan tragedian aikoihin. Maanantaina poliisi ilmoitti, että epäilty on kertonut poliisikuulustelussa surmalle jonkinlaisen motiivin, jota voi pitää osittain yhteiskunnallisena. Poliisi ei suostunut maanantaina paljastamaan tätä motiivia ja ilmoitti samaan hengenvetoon, että se ei ollut radikaali tai mitenkään Pekka-Eric Auvisen Jokela-motiiviin rinnastettava.

Mikä oli motiivi?

Seuraavana päivänä poliisi kertoi surman motiiviksi teosta epäillyn henkilön halun päästä mielenterveyshoitoon.

Tämä voi olla näkemysero, mutta minun mielestäni tässä Savion tragediassa on kuitenkin sama asia takana – ainakin osittain – kuin Jokelan tragediassakin. Nimittäin mielenterveyshuollon tehottomuus – etenkin kasvavissa kehyskunnissa.

Jokelan asiaa on puitu paljon julkisuudessa ja eräs Auvisen surulliseen tarinaan liittyvä epäilys oli alusta alkaen juuri mielenterveyshuollossa tehdyt virheet. Virheitä oli kertynyt paljon ja seurauksena voisi väittää olleen suoranainen potilaan heiteillejättö. Tämän asian myös Pekka Ericin isä vahvisti taannoin.

Ja samaan aikaan – samassa maassa – ollaan valmiita jakamaan yhteiskuntamme ulkopuolelta valuville sosiaalituristeille ja onnenonkijoille yhteiskunnallisia tukia.

Unohdettu alkuperäisväestö

Kotimaista alkuperäisväestöä edustavien mielenterveyspotilaiden, nuorison, pitkäaikaissairaiden, köyhien, syrjäytyneiden ja asunnottomien pärjääminen ja elämä on jätetty sattuman varaan. Suomeksi sanoen – ja Suomessa edelleen ollen – heidät on hylätty oman onnensa nojaan.

Kaikella on syynsä

Tämä kehityskulku ei kuitenkaan ole vahinko – ei. KMS on vain jäävuoren huippu siitä mitä yhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu.

Koska teollisuusyhteiskuntamme ja osaamisemme on myyty – ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä välittämättä -halvalla kolmanteen maailmaan (Kiina, Intia), Suomi kulkee vääjäämättömästi kohti ns. palveluyhteiskuntaa. Kun näiden palvelujen tuottaminen on liian kallista alkuperäisväestöllä, sen korvaamiseksi (tai alistamiseksi uusien sääntöjen alle) tarvitaan uusi ulkomailta tuotu puoliorjaluokka.

Idealistiset multikultit ja vihervasemmistolaiset eivät ymmärrä tekevänsä itselleen – ja tavallisille normivirtasille – peruuttamattoman karhunpalveluksen – ja pelaavansa samaan aikaan kasvottoman globaalin kapitalismin pussiin. Tästä voikin jatkaa pohdinta suomalaisen monikulttuurivouhotuksen tehotätiin – Astrid Thorsiin.

Mikä on Astridin motiivi?

Astridilla on missio – Suomen muuttaminen monikulttuuriseksi ja pääkieleltään ruotsinkieliseksi yhteiskunnaksi. Ja hän on onnistunut tuossa touhussaan pelottavan hyvin kun miettii miten pienellä äänimäärällä hän pääsi eduskuntaan – ja sen jälkeen RKP:n kiintiöministeriksi.

Astridin viime eduskuntavaaleissa saama äänimäärä oli vaatimattomat 5 938 ääntä. Tätä vähemmistötotuutta vasten on vielä pelottavampaa ajatella mihin kaikkeen tarpeeksi määrätietoinen poliitikko pystyy – onhan tämä nähty ennenkin. Muistatteko vielä Urho Kekkosen?

Ei Astrid ole tyhmä – eikä dementoitunut, kuten eräällä toisella palstalla väitettiin. Huono suomen kielen osaaminen ei tee hänestä vielä dementikkoa eikä typerystä. Astrid ajaa varsin määrätietoisesti omaa agendaansa.

Ainoa todella suuri kysymysmerkki – ainakin minulle – joka on jäänyt epäselväksi, on kysymys siitä onko Astrid idealisti vai pääoman juoksutyttö. Hänen selvityksensä taloudellisista vastuista ja kytköksistä eivät vakuuta.

Kas kun – sen lisäksi, että Astrid edustaa varsin huonosti suomalaisten asioita, hän kusee myös vaalipiirinsä äänestäjien niskaan.

Näennäisesti helsinkiläinen (sipoolainen? sipoolaisen rahan juoksutyttö?) kansanedustaja Astrid Thors on todennut blogissaan myös näin:

Helsingin ongelmia ei ratkaista niin että epädemokraattisella ja laittomalla tavalla otetaan maita Sipoosta – ja pyritään pientalorakentamiseen. Onneksi enemmistö Helsinkiläisistä on samalla kannalla – mutteivät Helsingin valtapuolueet.

Eli tämän viikon miljoonan ruplan kysymys kuuluu näin : Kenen lauluja laulat Astrid? Olisiko Sinun syytä kertoa sidosryhmistäsi hieman nykyistä avoimemmin. Puheesi ja antamasi selvitys eivät vakuuta – päin vastoin, ne herättävät epäilyksiä…

Quo Vadis?

Ehkä hieman pitkähkön aasinsillan kautta – mutta kuitenkin- kysyn Sinulta tässä – ja tähän aiheeseen liittyen – Reetta Räty, että tällaisia tapauksiako ajoit takaa, kun kirjoitit näin?

On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.

Tunnen henkilökohtaisesti varsin syvää inhoa ja vastenmielisyyttä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka avoimesti haikailevat konflikteja ja väkivaltaa. Usein he – kuten tämä Pahkis-Reettakin – ovat suljetussa ja suojatussa ympäristössä kasvaneita, todellisuudentajultaan kehittymättömiä ja väkivallan syvintä olemusta ymmärtämättömiä haihattelijoita.

Kun tähän yhdistyy ymmärtämättömyys siitä miten ja kenelle yhteiskunta on rakennettu, miten se toimii ja kuka sen tuottamat palvelut maksaa, päästään hyvään alkuun matkalla helvettiin.

Mieleni tekevi… kysyä sitä mistä Reetta kuvittelee ne yhteiskunnallisiin palveluihin tarvittavat rahat otettavaksi tuollaisessa tulevaisuudessa? Kun huoltosuhde on romahtanut ja viimeisetkin veronmaksajat juoksevat karkuun monikulttuurisesta helvetistä?

Pankkiautomaatista kortilla?

Lähteet: STT, HS


Site Meter

Jokainen, joka on yhtään seurannut nykyistä kehitystä, ymmärtää varmaan sen, että eräät ihmiset pyrkivät muuttamaan nykyisen Suomen aivan toisenlaiseksi.

Kun katsoo nykyisen hallituksen äherrystä EU:n mallijäsenyyden, kähminnän ja henkilökohtaisten etujen ajamisen, NATO-jäsenyyden, maahanmuuton kasvattamisen ja yhteiskunnan monikulttuurisoinnin rintamilla, asian pitäisi olla varsin selvä. Kun tähän kehitykseen lisää vielä sen propagandan, jota monopoliasemassa olevat mediatalot – kärjessä Sanoma-WSOY ja Yleisradio – työntävät tuuteistaan ulos, kuva kirkastuu entisestään.

Suomi muutosten virrassa

Nykyhallitus – ja eräät muutkin ryhmät – pyrkivät lakkauttamaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion ja korvaamaan sen yleiseurooppalaisella – harvojen hallitsemalla – monikulttuurisella liitovaltiolla.

Rahapiirit pyrkivät siihen tuoton maksimoimisen, herra-aseman pönkittämisen, halvantyövoiman ja jatkuvan talouskasvun vuoksi, duunariporvarit (ja – demarit) minulle käsittämättömistä syistä ja vihervasemmisto saadakseen viimeinkin aikaan utopian nimeltään kaikkien maiden proletaarit yhtykää.

Kärsijänä ja maksajana olemme me – suomalaiset normivirtaset.

Tässä pelissä tavoitteena on se, että kapitalistit saavat lisää rahaa ja uuden puoliorjatyöluokan maahanmuuttajista, puoluekirjaporvarit ( ja -demarit) näennäistä arvovaltaa EU:ssa sekä näennäistä valeturvallisuutta NATO:ssa ja vihervasemmisto monikulttuurisen Suomen.

Hintana on huoltosuhteen kasvaminen sietämättömäksi, verotaakan kaatuminen yhä harvempien maksajien niskaan, todellinen rasismi, turvattomuus, väkivalta, vähemmistöjen vaatimuksesta perverssiksi muuttuva yhteiskunnallinen moraali, eri etnisten ryhmien keskinäinen taistelu ja kilpailu vähenevistä etuuksista, palvelujen romahtaminen, yhteiskuntarauhan tuhoutuminen ja lopuksi koko Suomen ja suomalaisten katoaminen maailmankartalta.

Ja sokerina pohjalla – tämä kehitys maksatetaan meillä; normivirtasilla.

Yhdestoista hetki

Nyt alkaa olemaan viimeinen hetki tehdä asioille jotain – ennen kuin on myöhäistä.

Uusin – tosin samaa kehityskulkua ja sen karua logiikkaa noudattava – kehityssuunta oli havaittavissa Helsingissä Tony Halmeen eduskuntaseikkailun jälkeen.

Halme herätti nukkuvat ja syrjäytyneet uurnille – ja petti heidät. Helsinkiläisittäin seurauksena oli se, että menee todella pitkään, ennen kuin nämä suomalaiset luottavat kenenkään poliitikkoon – jos luottavat enää koskaan.

Ja se oli vasta alkua – jatkoa seuraa.

Satakunnan Kansan teettämä kyselytutkimus kertoo, että vaalirahakohu on vähentänyt suomalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa . Eniten kohu on vaikuttanut matalasti koulutettuihin, joista joka neljäs kokee äänestysintonsa hiipuneen kohun myötä. Vastaavasti korkeakoulutettujen äänestysinto on piristynyt.

”Keskustapuolueesta lähtenyt kohu tuntuu lopulta kääntyvän oikeistopuolueiden eduksi, kun vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät lähde uurnille”,

sanoo valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen Satakunnan Kansalle.

Tuon tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista haluaa kaiken vaalirahan julkiseksi. Vähiten avoimuutta kaipaavat keskustan ja kokoomuksen kannattajat, eniten oppositiopuolueiden kannattajat.

Valta vaikuttaa

Vallanpitäjät – tällä hetkellä Keskusta ja Kokoomus – ovat tyytyväisiä status quohon ja haluavat salata nykyiseen kehitykseen johtaneita asioita. Toisaalla vihervasemmisto itkee tyytymättömyyttään ja vaatii – nyt oppositiossa ollessaan – avoimuutta.

Juuri siihen saakka, kun he saavat taas vallan kahvasta kiinni.

Vaalirahasotkua pyykätessä vasemmiston osuus asiaan on jäänyt hieman turhan paljon taustalle. Tämä avoimuutta nyt huutava oppositiolauma ei todellakaan ole niin puhdas ja pulmunen, kuin se haluaa esittää.

Pitkään tiedetty salaisuus on se, että ay-liike on tukenut mieleisiään (tai sellaisiksi katsomiaan) vasemmistoehdokkaita voimakkaasti myös rahallisesti. Tämän lisäksi vasemmistolla on ollut Kehittyvien Maakuntien Suomea vastaavia rahanjakokoneita.

Vasemmistoliitto – ihan esimerkkinä – on keskittänyt ammattiliitoilta tulevaa vaalirahoitusta varsin rajoitetulle ehdokasjoukolle. Rahavirrat on ohjattu erilaisten yhdistysten kautta, eivätkä ay-järjestöt ole näin ollen joutuneet esiintymään suoranaisina vaalirahoittajina.

Järjestelmä on toiminut vuodesta 1995 asti, ja sen kautta on jaettu suuria tukiaisia. Suurimpien tukisummien saajat ovat Outi Ojala, joka sai 38 000 euroa eurovaalikampanjaansa 2004, viime vuoden vaaleissa varaedustajaksi pudonnut Matti Kauppila 27 000 euron potilla ja puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen 22 000 eurolla.

Matti Huutola ja Mikko Immonen saivat kumpikin tukea 20 000 euron edestä, ja Claes Anderssonia tuettiin 15 000 eurolla.

Aiemmin rahaa jaettiin Punajuuri ry:n ja Rakentajien vasemmistoyhdistyksen kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalitukiyhdistyksenä toimi Ohjelmatyö ry.

Ilta-Sanomien mukaan Vasemmistoliiton johto päätti, kenelle tukirahaa annetaan.

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ottanut IS:n haastattelussa kantaa siihen , kuka asiasta päätti. Hän sanoi, että nykyisellä järjestelmällä ei voida jatkossa jakaa rahoja.

”Haluamme vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää”

Ainakin siihen saakka, kun olette jälleen vallankahvassa. Puhakan selittely kulminoituu oikeastaan seuraavaan lauseeseen:

”Ay-liikkeeltä tulleen rahan osalta on kyse moraalista ja eettisyydestä. Siinä ei ole ollut mitään laitonta.”

Ei tietenkään – eihän rahan saaminen poliitikkona ole laitonta. Tosin sen pitäisi olla sitä. Kun kaikella todennäköisyydellä tässäkin asiassa käy niin, että sitä ei saada laittomaksi, se pitää saada ainakin avoimeksi ja mahdollisimman läpinäkyväksi.

Tässä kuvioon astuu mukaan ns. kansalaismedia.

Kun virallinen media kulkee kiltisti vallanpitäjien talutushihnassa, ainoa vallan vahtikoira on nykyään juuri kansalaismedia. Jos olette huomanneet myös kaikki tekoradikaalit piiri – kuten prekariaatti ja anarkistit – on pystytty valjastamaan vallanpitäjien rattaiden aisoihin vetämään tätä kulkuetta kohti globaalia ja monikulttuurista, (näennäis)vapaata Uutta Uljasta Suomea.

Hei Anarkoantit ja -akuliinat! Teitä on kusetettu. Ja huolella.

Tämä on muuten se todellinen syy, miksi vallanpitäjien kannalta kiusallista ja virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavaa internetkeskustelua pyritään erilaisin tekosyin sensuroimaan.

Kyse on kuitenkin loppupelissä vallasta.


Kansa vaihtoon!

Tämä tavoite näyttäisi lyhyellä tähtäimellä olevan kaikkien kolmen ryhmän etujen mukaista. Se kuka pääsee tässä niskan päälle on tietysti se, jolla on valtaa. Vallalla on ollut taipumus aikojen alusta seurata joko väkivaltaa ja voimaa tai rahaa – tai joissain tapauksissa kumpaakin.

Kun vasemmisto siirtyy väkivallasta rahan käyttäjäksi, se ei ole enää vasemmistoa. Siinä asia mitä kannattaa miettiä myös duunaripiireissä.

Pienenä lisämausteena asiassa on ns. Närpiö-ilmiö. Närpiössä on onnistuttu korvaamaan hankalat suomenkieltä puhuvat finnejävlat nöyrillä maahanmuuttajilla. Näille opetetaan myös kansalliskieltämme – eli ruotsia. Näin saadaan (tosin keinotekoisesti, mutta kuitenkin) nostettua edes alueellisesti ruotsinkielisen väestön määrää. Projektia voidaan tulevaisuudessa laajentaa myös muualle perinteisille ruotsinkielisille alueille – kuten Sallaan tai Kuhmoon.

Pidemmällä tähtäyksellä suomalaisuus katoaa ja viimeinen – suomalainen – sammuttaa valot.

Lähteet: Satakunnan Kansa, STT, IS, HS


Site Meter