Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten – niin Suomikin.

Valtio-opin perusteisiin kuuluu valtion verotusoikeus. Vastineena tästä valtio sitoutuu puolustamaan ja suojaamaan kansalaisiaan (tai hallintoalamaisiaan). Nykyisen yhteiskunnan tehtävänä on ensisijaisesti tarjota turvaa omille jäsenilleen – ei riistää näitä hallitsijan kukkaron paisuttamiseksi tai nostaa ulkopuoliset omien näiden jäsenten yläpuolelle.

Suomesta on kehittynyt millä tahansa historiallisella aikamittarilla tarkasteltuna varsin nopeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tähän pisteeseen on päästy yhteisen tahdon ja yhteisten (varsin karmaisevien) ponnistusten ja uhrausten kautta. Ikävä kyllä, tämä hyvinvointi on tuonut tullessaan myös yksisilmäisen omaneduntavoittelun ja sen vastapainona täydellisen ymmärtämättömyyden siitä, mille ja miten yhteiskuntamme hyvinvointi perustuu.

Joukoissamme on mukana korruptoituneiden poliitikkojen ja ainoastaan omaa etuaan ajavien muiden saalistajien lisäksi myös kasvava ja äänekäs joukko kultalusikka ja tofumössö suussaan syntyneitä haihattelijoita – niitä, joiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio kuuluu ihan kaikille koko maailmassa.

Päivän esimerkin tällaisista yksilöistä antaa Hyysärin toimittaja Riitta Vainio

”Sosiaalietuudet alkavat koskea Suomessa myös Romaniasta saapuneita romaneja, jos he viipyvät Suomessa pari vuotta, (Kelan lakimies Henna) Huhtamäki sanoo.

”Romanikerjäläisten Suomessa asumista arvioidaan siten, että maahan saapuvan henkilön tulee oleskella Suomessa noin kaksi vuotta. Asumista Suomessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja siinä otetaan huomioon, millaiset siteet henkilöllä on lähtömaahan eli Romaniaan ja tulomaahan eli Suomeen.”

”Työskentelyn perusteella oikeus etuuksiin voi syntyä jo aikaisemmin.”

Kerjäämistä ei katsota sellaiseksi työksi, joka tuo oikeuden etuuksiin, Huhtamäki sanoo.

Jos tulijalla on kotimaassaan työhistoriaa ja hän tekee Suomessa töitä yhteensä neljä viikkoa, hän pääsee työttömyysturvan piiriin, eli voi saada esimerkiksi peruspäivärahaa.

Kaksi vuotta maassa ollut voi saada muun muassa työmarkkinatukea ja lapsilisää sekä kaikki samat sosiaalietuudet kuin muutkin kansalaiset. ”

Niin? Olisiko jo aika ottaa järki käteen ja palauttaa hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan hyvinvointivaltiomme aitoja jäseniä (kansalaisia) koskeviksi? Nykyisen (ja etenkin tulevan) huoltosuhteemme – ja etenkin maamme koon vuoksi – meidän järjestelmämme ei tule kestämään kovin kauan, jos sosiaalietuuksiemme saannin perusteena on vain ja ainoastaan maassa oleskelu.

Jos tämä touhu jatkuu vielä hetken ajan, Eveline Fadayel karkoituksineen ja tällainen hölmö höveliäisyys on kuin yöunien näytöksessä se aamun viimeisenä hetkenä nähty unen pätkä – totuus nimittäin muuttuu sellaiseksi, että hyvinvointivaltiota (eikä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa) ole enää olemassa muualla kuin historian kirjoissa.

Muistuttamassa sormellaan  siitä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, että kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa vaurauden ja hyvinvoinnin.

Lähteet: HS, US

Site Meter

Yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen. Eläkeestä eläkeläiselle siirrettävä tulo maksetaan tavallisesti julkisen järjestelmän puitteissa kerätyistä varoista, jotka voivat olla aikaisemmin rahastoituja tai verovaroista kerättyjä.

Työssä olleiden eläkkeet ovat sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Eläkettä voi myös säästää yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on yleensä eläkevakuutus.

Tällä hetkellä Suomessa on 1,2 miljoonaa eläkeläistä eli eläkkeensaajaa. Ja tämä määrä ei näytä pienevän edes suurten ikäluokkien luonnollisen poistumankaan jälkeen eikä ikuisesti tuloaan odottavan työvoimapulankaan vuoksi.

Suuret ja viisaat päättäjämme ovat ihan kaikessa hiljaisuudessa laajentaneet eläkeläisen määritelmän sekä syntyperäisen suomalaisuuden, että työelämässä ansaittujen tulojen ulkopuolelle – kansalta asiaa kysymättä tai sille asiasta mitenkään kertomatta.

Kansaneläkelaitoksen (kavereiden kesken KELA:n) kotisivuilta nimittäin ilmenee, että kansaneläkettä voi saada, jos hakija kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ja täyttää muut kansaneläkelaissa säädetyt ehdot:

* hakija on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta 16 vuoden iän täyttämisen jälkeen
* hakijan muut eläkkeet ja korvaukset jäävät alle tulorajan, jolla kansaneläkettä voi saada.

Eikä tässä vielä kaikki. Jotta systeemissä ei syntyisi minkäänlaista mahdollisuutta sille, että kukaan Suomeen saapuva ja määräajan täällä asuva (ja esimerkiksi toimeentulo- ja työmarkkinatuella itsensä muutaman vuoden elättävä) maahanmuuttaja, ei missään nimessä pääse putoamaan suomalaisen rahanjakoaparaatin ulkopuolelle, Kelalla on olemassa myös maahanmuuttajan erityistuki.

Tämän erityistuen tarkoitus on turvata maahanmuuttajan toimeentulo vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikana. Tuen saaminen ei edellytä Suomen kansalaisuutta.

Lähes kuka tahansa voi Kelasta maahanmuuttajan erityistukea, edellytykset ovat seuraavat:

* Olet 65 vuotta täyttänyt tai
* olet työkyvytön 16-64 -vuotias ja
* olet asunut Suomessa vähintään 5 vuotta 16 vuotta täytettyäsi yhtäjaksoisesti ja välittömästi ennen erityistuen alkamista
* et saa täysimääräistä kansaneläkettä, koska et ole asunut Suomessa riittävän pitkää aikaa
* olet hakenut Suomesta ja ulkomailta kaikki eläkkeet ja muut etuudet, joihin sinulla voi olla oikeus.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Jotta suomalaisen veronmaksajan kukkarosta lähes kenelle tahansa kustannettava toiminta- ja discoraha lisäisi houkuttelevuuttaan, päättäjämme ovat rakentaneet systeemiin lisähoukuttimen.

Erityistukea maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle. Tämä Suomessa asuva henkilö voi kuitenkin tilapäisesti oleskella ulkomailla – edellyttäen että hänen (virallinen) oleskelunsa kestää enintään 90 päivää kalenterivuodessa. Kun 90 päivää on täyttynyt, saman kalenterivuoden aikana tehty yhdenkin päivän matka voi johtaa tuen maksamisen keskeyttämiseen sen kuukauden ajalta, jolloin Suomessa asuva henkilö oleskelee (virallisesti) ulkomailla.

Suomessa asuvan henkilön on selvitettävä (ihan kunnian ja omantunnon mukaan) Kelalle ulkomailla oleskelunsa viimeistään tuen vuosittaisen tarkistuksen yhteydessä. Suomessa asuvan henkilön pitäisi (Kelan toivomuksen mukaan) ilmoittaa Kelalle ulkomaille lähdöstä, kun ulkomailla olopäiviä kertyy matkan aikana tai on jo kertynyt saman kalenterivuoden aikana 90 tai enemmän.


Eipä ole tosiaan ihme, että Suomen kiinnostavuus sosiaaliturismin kohdemaana
on kasvanut nykyisen hallituksen aikana suorastaan räjähdysmäisesti.

Erityinen kiitos tästä kuuluu puuhakkaalle (suomalaisen yhteiskunnan romuttamisen tavoitteekseen asettaneelle) maanmuuttoministeri Astrid Thorsille ja hänen monikulttuurista pahoinvointiyhteiskuntaa rakentavalle esikuntapäällikölleen Ritva Viljaselle.

Mutta meidän ei tule unohtaa myöskään Tasavallan presidenttinä viimeistä kauttaan kulttuuriamme, perinteitämme ja yhteiskuntaamme repivää Tarja Halosta.

Jos joku nyt ei muista, niin tämä Haloska on se sama eukko, joka ilmoitti presidentinvaalikampanjassaan olevansa koko kansan presidentti ja hieman myöhemmin osallistui vuoden 1918 muistotilaisuuksiin ainoastaan punaisten tilaisuuksien osalta. Tuolloin (keväällä 2008) tämä koko kansan presidenttimme perusteli Vapaussodan muistojuhlasta pois jäämistään kahdella sanalla – tulen työväenluokasta.

Niin – palataan takaisin Haloskaan. Koko kansan presidenttimme järjesti itselleen suomalaisten veronmaksajien kustantaman syyslomamatkan Lähi-Itään jokin aika siten. Samalla reissulla hän kävi esiintymässä Egyptissä suomalaisen sosiaaliturismin markkinointihenkilönä.

Jotenkin sopivasti ja somasti tämän reissun jälkeen, egyptiläinen verkkojulkaisu Egypt Today julkaisi sivuillaan laajan Suomea koskevan sosiaaliturismimainoksen.

Nyt näyttää siltä, että vastoin sitä periaatetta, että jokainen valtio on luotu ensisijaisesti omia kansalaisiaan varten, päättäjämme ja osa virkamiehistä ovat hyvää vauhtia tekemässä maastamme jonkinlaisen koko maailman köyhät, syrjäytyneet ja vaivaiset rajojensa sisälle keräämään pyrkivän sosiaalitukien jakokoneiston.

Enää ei riitä se, että maahan houkutellaan olematonta työvoimapulaa paikkaamaan ammatti- ja kirjoitustaidottomia lisääntymisiässä olevia ei-suomalaisia ihmisiä (tekemään sosiaaliturvasta ja etenkin  lapsilisistä tulonlähteen)  ja lisääntymään kuin kanit.

Nyt tähän maahan halutaan myös heidän ikääntyneet sukulaisensa, tuttavansa ja kaverinsakin – rasittamaan entisestään huoltosuhdettamme.

Tämän kehityksen huipentuma on vielä näkemättä. Tässä tulee vinkki sinne näennäissuvaitsevaistolle.

Kun te kukkahattutädit matkustelette siellä eksoottisissa maissa, nyt on oiva tilaisuus tuoda myös ne käpelykeppien varassa keikkuvat elähtäneet gigolot nauttimaan suomalaisen rollaattorin varaan pystytetystä maahanmuutajien erityistuesta.

Se, että kuinka kauan meillä riittää (todellisia) veronmaksajia kustantamaan tämän kasvavan sosiaaliturismin kulut, ei tunnu päättäjiä eikä näennäissuvaitsevaisia kiinnostavan.

Nyt meidän jokaisen olisi syytä huomata se, kuinka meitä todellisuudessa kusetetaan.  Vapaa maahanmuutto Suomeen on hiljalleen siirtynyt toiseen vaiheeseensa.

Lainsäädäntö on (puolisalassa)  muutettu jo sellaiseksi, että kuka tahansa maahan laillisesti päässyt voi heittäytyä yhteiskunnalisen turvaverkon kannattelemaksi 3-5-vuoden oleskelun jälkeen.

Ritva Viljasen nimitys poliisin ja rajavartiolaitoksen valvojaksi ja käskyttäjäksi oli aivan looginen seuraava toimenpide. Näin päästiin kiinni isänmaastaan välittävien ja laillisuutta valvovien tunnollisten virkamiesten toimiin (toisaalta missä tahansa oikeassa demokratiassa Viljasen oman maansa vastainen  politikointi virka-asemastaan käsin käynnistäisi todennäköisesti erottamisprosessin).

Halosen, Thorsin ja Viljasen johtama kansallisyhteiskunnan romutusarmeija käy nyt seuraavaa taisteluaan, pyrkimyksenään avata Suomen rajat koko maailman elintasoaan ilman työntekoa nostamaan haluaville tulokkaille.

Yksi egyptiläinen mummo on näissä tavoitteissa ainoastaan välttämätön tappio – tilanne joka voidaan kuitenkin korjata kansallisvaltion tuhon tullessa.

Kun tämä kupla puhkeaa, olen toivottavasti kuollut ja jälkeläiseni elävät jossain muualla – kuten esimerkiksi Sveitsissä.

Lähde: KELA

Site Meter

Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti –  jälleen kerran –  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Kuva

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Site Meter

Eräs yhteiskuntamme ikävimpiä epäkohtia on vanhusten kohtelu.

Jos ikääntyvän ihmisen omaiset eivät kykene tai halua huolehtia yhä enemmän apua tarvitsevasta sukulaisestaan, yhteiskunnalta on turha odottaa kovinkaan paljon apua. Nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme on profiloitunut jakamaan veronmaksajilta kerättyjä rahoja lähinnä sosiaaliturismin rahoittamiseen ja erilaisten vähemmistöjen aseman nostamiseen enemmistön (eli veronmaksajienkin enemmistön) yläpuolelle.

Vanhus jää tuossa tilanteessa sosiaalitoimen (noin yleisesti ottaen) vihervasemmistolaisten noita-akkojen armoille. Pahimmassa tapauksessa hänen hoitajanaan toimii maahantuotettu kielitaidoton halpatyöläinen, jonka kanssa kommunikointi ei vanhukselta onnistu – vanhusten nälkiintyminen ja kuivuminen kun ovat nykyään ikävää arkipäivää kielitaitoistenkin hoitajien jäljiltä.

Vanhustenhoidossa on näiden mittaamamattomien puolustuskyvyttömille seniorikansalaisille tuotettujen henkilökohtaisten kärsimyksen lisäksi myös nöyryytys- ja ryöstöaspektinsa.

Uhri joutuu vielä maksamaan kiusaajilleen.


Päivän Hyysäri on jostain syystä
julkaissut asian tiimoilta aika harvinaisen jutun. Tässä kirjoituksessa ei nimittäin haukuta suomalaista vanhusta, syyllistetä veroja maksavaa työntekijää eikä kehuta maahanmuuttajia.

Päivi Revon otsikolla Palvelutalossa asumisesta tulossa vanhuksille tuloloukku kirjoittamassa uutisessa kerrotaan kuntien harjoittamasta vanhusten omaisuuden sosialisoinnista.

Uutisen mukaan palvelutalossa asumisesta näyttää kehittyvän vanhukselle loukku, joka vie kaikki tulot. Kunnat kiristävät hinnoittelua ja veloittavat avusta tulojen mukaan. Vanhuksia myös siirretään paperilla isomman avun luokkaan, jolloin hinta nousee, mutta hoito ei muutu.

Kunnat saavat hinnoitella asumispalvelunsa miten haluavat, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Hanna Nyfors. Laitoshoidosta maksetaan korkeintaan 82 prosenttia tuloista, ja ainakin 90 euroa pitää jättää asiakkaalle.

Eli suomeksi;  puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä viedään kunnalllisen vaivaishoitokoneiston toimesta lähes kaikki tulot. Mafiakin jättää uhrilleen yleensä puolet tämän tuloista – kunnallinen sosialisointilaitos ei.

Se käy armotta ja sumeilematta kiinni niihin, jotka eivät pysty valittamaan eivätkä puolustautumaan – eikä asia näytä kiinnostavan heidän omaisiaankaan – tai sitten heidät pidetään tämän sosiaalimafian toimesta täysin tietämättömänä tilanteesta johon heidän sukulaisensa on joutunut.

Uutisessa käytetään esimerkkinä viime vuodenvaihteessa syntynyttä uutta Kouvolaa. Uusi ja uljas kymenlaaksolainen alueellinen hallintohelvetti soveltaa samaa suojelurahan keräysprosenttia myös tehostettuun palveluasumiseen. Käyttövaraa jää 170 euroa, mutta sillä pitää ostaa lääkkeet, joihin voi mennä satanen tai enemmän.

Suurten terveysmenojen takia moni saa Kelan hoitotukea. Kunta laskee myös sen tuloksi – ja ottaa käytännössä suurimman osan toisen viranomaisen taskusta subventoiduista rahoista potilaalle v osan itselleen. Jopa vähäinen ja verellä ansaittu rintamalisäkin katsottiin Kouvolan punatätien toimesta ensin tuloksi, mutta päätös peruttiin taannehtivasti.

Mikään yllätys ei liene sekään, että näitä korotettuja maksuja sovelletaan myös yksityisessä palvelutalossa. Erään asukkaan mukaan uusi palvelumaksu on noin 1 250 euroa kuussa. Summa on huimasti aiempaa korkempi, ja lisäksi vanhus menettää kotitalousvähennyksen.

Entisten kuuden kunnan hinnoittelua on harmonisoitu

selittelee sosialisoinnista tuossa suunnassa vastuussa oleva Kouvolan perusturvan toimialajohtaja Sakari Laari.

Laarin mukaan muutos on myös laskenut osaa hinnoista. Laari selittelee, että maksukyvyn mukainen laskutus on yleistä Kaakkois-Suomessa. Korotuksen jälkeen maksut kattavat enimmillään vain neljänneksen kunnan menoista.

Laarin jaaritukset ja selitykset sivulta seitsemän eivät tämän uutisen mukaan tyydytä ainakaan Elsi Lehtoa, joka oli aloittamassa nettikeskustelua muutoksista.

Tästä nettikeskustelusta on nykytapaan noussut kansanliike, jonka mielestä palvelujen sisällönkin pitää muuttua, kun maksuperusteet muuttuvat. Monen kohdalla muutos näkyy vain paperilla. Esimerkiksi Elsi Lehdon äidin oma koti määriteltiin palveluasunnoksi eikä enää kotihoidoksi.

Samalla kun häneltä vietiin oikeus omaan kotiin ja sen myötä kotirauhaan, hänen kotihoitomaksunsa nousi 12 eurosta 252 euroon kuussa. Lehdon äidille vietiin aiemmassa mallissa lääkkeet kaksi kertaa päivässä, mutta palvelusta luovuttiin, koska äidille olisi jäänyt uusien maksujen jälkeen vain 70 senttiä kuussa.

Lehdon isä on hoidossa eri paikassa, ja sen maksuperusteet muutettiin tehostetuksi palveluasumiseksi. Hinta nousi 260 eurosta noin 570 euroon. Hoito ei muuttunut. Valituksen jälkeen isän maksu putosi 470 euroon. Nyt se on 366 euroa, kun rintamalisä poistettiin tuloista.

Eli – jälleen – suomeksi, tämä järjestelmä vie ihmistä oikeuden kotiin, kotirauhaan ja yksityisyyteen -ja ryöstää vielä uhrinsa nöyryytyksen ja alistamisen jälkeen putipuhtaiksi.

Myös eräs lukijani lähetti asiaan liittyvää postia. Oman kokemuspohjani – ja tämänkin uutisen perusteella – pidän tarinaa varsin uskottavana ja viranomaisen menettelyn kannalta katsoen erittäin törkeänä.

Lukijan iäkäs sukulainen oli asunut viimeiset vuotensa Helsingin kaupungin omistamassa palvelutalossa. Lapset – ja muutkin sukulaiset – olivat vierailleet säännöllisesti ja asiat näyttivät olevan kaiken kaikkiaan kunnossa.

Vanha leskirouva kuoli sitten aikanaan. Lapset järjestivät kunnolliset hautajaiset – olihan äidillä kuitenkin oma asunto ja muutakin omaisuutta. Pankkitilien lakimääräistä kuolinpäivän saldoa pankista hakiessaan lapset ihmettelivät sitä, kuinka kovin vähää rahaa äidiltä oli jäänyt. No, onhan äidillä kuitenkin oma asunto, lapset tuumivat keskenään.

Kyseisen palvelulaitoksen johtajatarkin oli kutsuttu hautajaisiin – hän ei ilmestynyt kuitenkaan siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuden jälkeen kaupungin lakimies otti yhteyttä ja  kysyi (ottamatta osaa) kuka kuuluu perikuntaan sekä milloiin perikunta aikoo tyhjentää tarpeettomista kalusteista ja muusta irtaimistosta kaupungin omistukseen siirtyneen vainajan asunnon.

Vainajan omaiset olivat tietysti kuin halolla päähän lyötyjä. Kaupungin lakimies  vaivautui kuitenkin selittämään, että vainajan asunto oli pantattu kaupungille palvelukodin palvelujen vastikkeeksi. Kuluja oli kaupungin mukaan syntynyt niin paljon, että kaupunki joutui lunastamaan asunnon itselleen.

Omaisille jäi siis paha mieli, tyhjät tilit, vastuu kaupungin sosialisoiman asunnon tyhjentämisestä – sekä hautajaisista aheutuneet kulut keskenään jaettaviksi.

Kuluihin kun ei voitu myöntää harkinnanvaraistakaan avustusta, pesän (saman kaupungin ja saman luukun todellisuudessa sosialisoiman) varallisuuden vuoksi.

Se mikä minusta koko asiassa on käsittämättömintä, on ilmeinen karu totuus siitä, että virkakoneistoon nousseille ja sinne pesiytyneille vasemmistolaisille ei näköjään pystytä tekemään mitään tässä maassa.

Ei siltikään, vaikka maassa on porvarienemmistö ja porvarihallitus. Sosiaalitoimen vihervasemmistolaiset ja uusstalinistiset sosialistivirkamiehet saavat puuhastella rauhassa ihmisten terveyden ja elämän lisäksi myös uhriensa omaisuuden kanssa kenenkään puuttumatta vääryyksiin mitenkään.

Toisaalta, tulee myös sellainen ajatus varsin äkkiä mieleen, että vaikka päättäjät haluavat korvata suomalaiset työntekijät ulkomailta raahattavalla halpatyövoimalla, näidenkin pieni palkka täytyy kuitenkin jostain haalia kasaan.

Nyt näyttäisi siltä, että porvarihallituksemme antaa myös hiljaisen hyväksynnän punavihertätien suorittamalle uhrien ryöstämiselle kunnallisen sosialisoinnin kautta. – se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, joten väheneviä verorahoja voidaan rauhassa suunnata ihan muuhun kuin täysin palvelleiden kansalaisten hyväksi.

Niistä riittää tällaisen rosvouksen jälkeen enemmän jaettavaksi sosiaalituristeille, nykymuotoisen kehitysavun moolokinkitaan ja etenkin monikulttuuri- ja välhemmistöprojekteiihin.

Onnea Suomi – sitä Sinä nimittäin tulevaisuudessa tarvitset.

Lähteet: HS, Kullervoblogin yleisöpalaute

Site Meter


Jk. Se kaupungin sosialisoima asunto muuten toimii tällä hetkellä sosiaaliviraston työsuhdeasuntona. Ainoa valonpilke koko asiassa on se, että lukija oli sisaruksineen käynnistönyt asiasta oikeusprosessin. Tämä on kesken, mutta on johtanut siihen, että kaupunki on luopunut kyseisestä (yhdenvertaisuusperiaatteenkin vastaisesta) panttauskäytännöstä.

Lukijalle ja hänen läheisilleen toivon jaksamista ja parempaa huomista ja tuohon asiaan syyllistyneille virkamiehille toivon mahdollisimman kovia rangaistuksia.

Toivon hyvää jatkoa lukijalleni ja hänen sukulaisilleen sekä mahdollisimman kovia rangaistuksia niille virkamieheille ja poliitikoille, jotka ovat vastuussa tästä.

Päivän uutisvuo on tuonut tiedon siitä, että voimakkaassa hallituksen omistajaohjauksessa (hieno uussana) toimiva Kela korvaa tulevaisuudessa potilaalle ainoastaan halvimman reseptilääkkeen. Tähän mennessä potilaalla on ollut mahdollisuus kieltäytyä apteekin tarjoamasta halvemmasta rinnakkaisvalmisteesta. Hyysärin asiasta julkaiseman uutisen mukaan, nyt se ei enää onnistu ilman lisäkuluja.

Kela on lanseerannut tänään voimaan astuvan Uuden ja Uljaan viitehintajärjestelmän, jossa Kela-korvaus lasketaan yleensä lääkeryhmän halvimman tuotteen mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa säästää näin reilut 80 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi lääkevaihtoon on tulossa uusia lääkkeitä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Kela (tai itseasiassa hallitus) haluaa säästösyiden vuoksi ihmisten syövän tehottomia ja sopimattomia lääkkeitä vaivoihinsa. Lisäksi tässä päätöksessä on viitattu tyylikkäästi kintaalla eri lääkevalmisteista (ja niiden sidosaineista) aiheutuviin interaktioihin.

Vaikuttavat aineet saattavat olla molemmissa lääkkeissä samat, kuitenkin erilaiset (halvemmat) sidos- ja apuaineet saattavat aiheuttaa kivuliaiden ja tuskallisten allergiaoireiden lisäksi jopa potilaan elintoimintojen pysähtymisen.

Vaikka aina ja jokaisessa tapauksessa tämä halvempi lääke ei aiheuttaisikaan epätoivottuja oireita, se saattaa olla tehoton. Hyviä esimerkkejä tällaisista lääkkeistä ovat kilpirauhasen vajaatoimintaan käytettävät halpalääkkeet. Tähän (varsin vaaralliseen) vaivaan on olemassa sekä synteettinen että orgaaninen lääkevalmiste. Synteettinen (eli halvempi ) ei auta kaikkia potilaita. Se, että yhteiskunnan rahoja käytetään korvaamaan sellaisen lääkkeen käyttökuluja, joka ei auta potilaan vaivaan, tuntuu kiinnostavan Kelaa yhtä paljon kuin internet kotikoiraa.

Mielialaan vaikuttavat lääkkeet ja erityisesti SSRI-lääkkeet (serotoniinin takaisinpalauttajat) ovat vaikutuksiltaan varsin erilaisia alkuperäisenä ja kopiolääkkeenä (pitää muistaa, että juuri tämä lääkeaineryhmä oli eräänä tekijänä Pekka Eric Auvisen toimissa Jokelassa).

Diabeteslääkkeiden halpakopioiden sidosaineet ovat eräiden tutkimusten mukaan aiheuttaneet toisille potilasryhmille täysin toivotusta päinvastaisia vaikutuksia (kiihtynyt diabeettinen dyslipidemia). Myöskään atooppisen ihon hoito (puhumattakaan vakavammista ihosairauksista) ei onnistu kaikkien yksilöiden kohdalla sillä Kelan korvaamalla halvimmalla rasvalla.

Ja vielä eräs pelottava ajatuskuva. Lääkäri joutuu muuttamaan kokonaan korvattavan reseptilääkkeen annostusta ja hän antaa uudet annostusohjeet esimerkiksi puhelimitse. Pahimmassa tapauksessa potilas ei saa uutta lääke-erää uusimatta reseptiä, koska vain ja ainoastaan Kelassa tiedetään oikea annostus ja mikä on potilaalle parasta

Miten käy lääkkeiden tuotekehittelyn?

Eräs asia, joka sopii myös huomioida on se varsin erikoinen politiikka, että valtio tukee eräänlaista teollisuusvakoilua, laiskuutta tuotekehityksessä, ahnetta voittojen optimointia ja suoranaista piratismia tässä päätöksessä lääkkeiden osalta, mutta rankaisee samaan aikaan yksityistä kansalaista kovalla kädellä, mikäli hän valitsee musiikista tai painotuotteesta sen halvimman vaihtoehdon.

Kaikki alkuperäislääkkeet ovat jonkun vastuullisen lääkefirman itse kehittämiä. Rinnakkaislääkkeet ovat pelkkiä suoraan kopioituja valmisteita. Miljoonan ruplan kysymys kuuluukin, mitä tapahtuu (kotimaistenkin) vastuullisilla metodeilla tapahtuvalle uusien lääkkeiden kehittämiselle?

Kun kansa pakotetaan ostamaan vain halpavalmisteita, onko seurauksena se, että perinteisillä lääkefirmoilla ei ole enää varaa kehittää uusia lääkkeitä? Vai käykö tässä niin, että oikeasti uusia lääkkeitä ei tule markkinoille Suomessa – tai että ne katoavat maamme markkinoilta patentin mentyä umpeen?

Suurin osa näistä rinnakkaisvalmisteista valmistetaan muuten sellaisissa maissa kuten Intia ja Kiina. Näiden valmistajien kanssa on ollut ongelmia jo nyt lääkevalmistuksen hygienian ja lääkkeiden todellisen tehon kanssa.


Onko sitten olemassa vaihtoehtoja?

On – toki.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että lääkäri kirjoittaa (maksua vastaan) erillisen vaihtokiellon. Toinen vaihtoehto on se, että yksinkertaisesti hän lisää tuon kiellon reseptiin (lisäveloituksetta). Eli Pravdan uutisessa esitetty väite nyt se ei enää onnistu ilman lisäkuluja, ei aivan pidä paikkaansa – itse asiassa se on aika harhaanjohtava ja epätosi.

Kela on (ilmeisesti tarkoituksella) jättänyt kuitenkin selvän informaation jakamisen näistä vaihtoehdoista varsin vähäiselle liekille. Tämä onkin aivan uusi aluevaltaus valtion omistajaohjauksen tiellä.

Kun miettii niitä ihmisiä jotka eivät pysty, jaksa, kykene tai ymmäärä valvoa etujaan – siis vähäosaisia, vanhuksia, monisairaita, mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ja muitakin sellaisia, jotka ovat sietokykynsä rajoilla muutenkin lähellä luovuttamista – niin ainakin minulle tulee tällaisen päätöksen jälkeen varsin epämielyttävä olo

Minulle tulee sellainen tunne, että hallitus ja siellä asian junailijana toiminut ministeri Liisa Hyssälä ovat kaikessa hiljaisuudessa pusertaneet tämän uuden käytännön läpi kansaa (taaskaan) kuulematta. Tämä on ilmeisen tehokas keino päästää eroon nopeasti kalliita lääkkeitä käyttävistä ja alkuperäisväestöä edustavista syrjäytyneistä ihmisistä.

Onhan olemassa myös toinenkin vaihtoehto. Kun jakaa tuon sosiaali- ja terveysministeriön laskeman säästön eli 80 miljoonaa euroa 57000:lla saadaan summaksi 1403.

Ajatelkaapa kuitenkin positiivisesti – tuolla säästöllä saadaan maksettua 1403:n humanitaarisen maahanmuuton kautta saapuvan maahantulijan oleskelu, hoito ja eläminen kokonaiseksi vuodeksi.

Hyvät ihmiset – meillä olisi syytä käynnistää suuri arvo- ja tulevaisuuskeskustelu kansan kesken – ilman päättäjien osallistumista.

Kohta alkaa nimittäin olla liian myöhäistä:

Lähteet: STT, HS


Site Meter

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (punakorporaatiot) on antanut haastattelun Itä–Savolle ja Länsi-Savolle. Sinänsä varsin tyylipuhtaan mahalaskun puoluejohtajana tehneen Sdp:n entisen puheenjohtajan sanomiset voisi sivuuttaa kintaalla, mutta tähän on rakennettu eräitä minussa kysymyksiä herättäneitä asioita.

Eläkerahojen kaappausyritys

Eero Heinäluoman mielestä eläkekiistassa oli kyse keskustan yrityksestä kaapata työeläkkeet oman peukalonsa alle. Hän väittää, että kyse oli vuoden 1956 toisinnosta.

Tuolloin maalaisliiton eli nykyisen keskustan johtama vähemmistöhallitus julisti menetetyksi palkansaajien siihen mennessä kertyneet eläkesäästöt rahapulassaan. Kansaneläkelaki muutettiin pelkäksi peruseläkkeitä antavaksi järjestelmäksi. Tuolloin vielä – jotenkin yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja kyvykäs – Sdp sekä sen poliittinen käsikassara – punakorporaatioiden hallitsema ay-liike – tulkitsivat maalaisliiton operaation tulonsiirroksi työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härskinä välistävetona. Siitä seurasi työmarkkinajärjestöjen neuvottelu ja sopimus uudesta työeläkejärjestelmästä.

Kysymykset heräävät

Sekä mikä minua kiinnostaa on kuitenkin tämä Heinäluoman suustaan päästämä lausahdus:

Palkansaajat ja työnantajat halusivat, että työeläkkeet eivät tule Kansaneläkelaitoksen haltuun, jotta hallitus ei voi niitä kaapata. Siksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Minusta tämä on aika omituinen kommentti Heinäluoman asemassa olevalta mieheltä. Se johtaakin muutamaan  kysymykseen:

  • Onko Heinäluomasta nykyinen järjestelmä sitten parempi, kuin esimerkiksi sellainen, joka olisi sekä valtiosta että eri yhteiskunnallista intressipiireistä riippumaton ja kaikkiin tasapuolisesti suhttautuva eläkelaitos?
  • Onko Heinäluoman mielestä oikein se, että pieni kansanosa (l.punakorporaatioihin ja demarivetoiseen työväenliikkeeseen sitoutuneet toverit) kerää itselleen suhteettoman eläkkeen  -veronmaksajien subventioimana ja ay-mafian työnantajilta kiristyksen kautta keräämänä?
  • Onko Heinäluoma sitä mieltä, että köyhälistö, nuoremmat ikäpolvet  ja pienyrittäjät tulkoot toimeen kansaneläkkeellä?
  • Tämänkö vuoksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Pata kattilaa soimaa – punasaalistajien saalis

Vaikka Heinäluoma on kääntänyt syyttävän sormensa Suomen Keskustaa kohti voisi todeta, että pata kattilaa soimaa.  Vaikka keskustaa (ja muutakin poliittista eliittiä) pitää vahtia eläkekassan ääressä, niin SDP ei myöskään  ole mitenkään syytön eläkekassan rohmuamiseen.

Edellisen laman aikana selvitystilaan ajautunut punakorporaatioiden oma vakuutusyhtiö – Kansa – on varsin surullinen esimerkki siitä, kuinka ohuita Heinäluoman puheet ovat todellisuutta vasten tarkasteltaessa (eikä ole syytä unohtaa myöskään Ekaa, Hakaa tai STS-pankkia…)

Kun Heinäluoma sanoo, että jokin asia on tulonsiirtoa työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härski välistäveto, hän on siinä oikeassa.

Mutta, mutta… ennen kuin laskee suustaan tuollaisia kommentteja, ay-pampun kannattaisi vilkaista peiliin ja muistella oman sidosryhmänsä puuhia – ettei esitetty väite tule takaisin bumerangina päähän.

Koko kupletin juonen voi yksinkertaistaen tiivistää siihen, että näillä kahdella puolueella – Keskustalla ja SDP:lla – on ollut historiallinen missio jakaa muiden tienaamaa rahaa ja rakentamaa varallisuutta edesvastuuttomasti pitkin poikin – sinne sun tänne.

Sen surkean puuhastelun viimeisimpinä muotoina on ollut holtiton maahanmuuttopolitiikka. Kumpikin puolue on tarttunut hanakasti kabineteissa tarjottuun ulkomaalaiseen halpatyövoimaan turvatakseen omat intressinsä (samaan aikaan Kokoomus maksimoi ydinryhmänsä voittoja ja tuhoaa itsenäisyytemme rippeitä Kepua ja demareitakin tehokkaammin).

Vielä nykyisessäkin tilanteessa – kun hyvinvointivaltio vetää viimeisiään yskien ja puhisten – keskinäinen jakopolitikka tuntuu olevan pääpuolueille isänmaan etua tärkeämpää.

Eivät suomalaiset ole tyhmiä – olemme ehkä hieman liian rehellisiä ja hyväuskoisia – mukavuudenhalusta nyt puhumattakaan.

Heinäluoman (ja muidenkin oligarkkien) olisi syytä muistaa se, että kun koettu haitta ylittää mukavuudenhalun, laiskanlotkeankin kansan toiminta aktivoituu. Heinäluoman edustama (varsin läpinäkyvä) oderint, dum metuant-asenne ei ole välttämättä paras mahdollinen tyyli poliitikkolle kansanvaltaisessa tietoliikenneyhteiskunnassa.

Ainakaan minulle ei tule olemaan yllätys se, että jos meno ei muutu, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa Keskusta putoaa 10%:n puolueiden joukkoon. Se, että myös SDP:lla on sama riski edessään, saattaa olla Heinäluomalle ja hänen tovereilleen varsin ikävä yllätys – vaikka minulle sekään ei ole.

Miten muuten on?



Lähteet: Itä-Savo, Länsi-Savo, Wikipedia

Jk. Koko eläkekeskustelussa on jäänyt hieman taka-alalle se, että ns. suuret ikäluokat ovat rahastaneet tämän maan ja luoneet oman henkilökohtaisen varallisuutensa velkasi ja jättäneet sen tulevien sukupolvien maksettavaksi. Palaan asiaan.

Tapasin hiihtolomani aikana pohjoisessa erään ihmisen. Hän antoi luvan kertoa tarinansa, kun kuulin sen ja pyysin siihen lupaa.

Tämä – aikoinaan varsin aktiivinen kansalainen – ryhtyi edellisen laman aikana oman ammattinsa yrittäjäksi. Pakkotilanteessa, muuta vaihtoehtoa kun ei ollut. Yritystoiminta käynnistyi kitisten ja jatkui tämän vuosikymmenen puoleenväliin – eli hieman yli kymmenen vuotta.

Ei – hän ei tehnyt konkurssia yrityksineen – hän joutui masennuksen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tänään hän elää puolisonsa tuloilla. Eläkettä tulee KELA:n ja työeläkkeen kautta noin 600 euroa kuukaudessa – verojen jälkeen käteen.

Miten sitten yrittäjän oman eläketurvan kanssa kävi?

Puoli vuotta ennen sairastumistaan, yrittäjämme sai YEL-yhtiöltään (Fennia) kirjeen, jossa kerrottiin hänen eläketurvansa. Tuon kirjeen mukaan eläketurva olisi ollut noin 900 euroa kuukaudessa – hän oli kuitenkin tehnyt töitä yrittäjänä melkein viisitoista vuotta ja maksanut lakisääteiset maksunsa vakuutusyhtiölle.

Kun hän sairastui, liiketoiminta lakkasi ymmärrettävistä syistä ja hän joutui – yhdeksän viikon karenssin jälkeen – peruspäivärahalla sairauslomalle. Onneksi kilpailija oli tuossa vaiheessa kiinnostunut ostamaan laitteet, koneet ja varastot – yrityksestä ja asiakaskunnasta kilpailija ei ollut kiinnostunut. Tästä hyvästä verottaja muisti yrittäjäämme mätkyillä ja KELA katkaisi hetkeksi sairaspäivärahan maksamisen ihmiselle, joka hädin tuskin pystyi poistumaan kotoaan ulos.

Muutaman vuoden valitus- ja hakemuskierteen jälkeen yrittäjämme pääsi viimeinkin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uusi yllätys seurasi toistaan. Tässä vaiheessa yrittäjämme oli jo ymmärtänyt sen, että vakuutusyhtiön palkkaama yleislääkäri (terveyskeskusapina) omaa potilasta näkemättä paremman ammattitaidon potilaan tilanteen arvioimiseen, kuin kolme erikoislääkäriä, joiden kanssa yrittäjämme oli potilaana asioinut jatkuvasti.

Mutta pahempaa oli vielä tiedossa…

Miten eläke lasketaan vakuutusyhtiön mielestä?

Kun kitinän ja natinan sekä yrittäjäneläkkeen myöntäneen vakuutusyhtiön toimesta käydyn ihmisarvoa alentavan viivytystaistelun jälkeen yrittäjällemme myönnettiin sitten lopultakin eläke se oli suuruudeltaan 29 euroa kuukaudessa – ei siis tuo aikaisemmin Fennian ilmoittama 900 euroa kuukaudessa.

Eikä summa muuttunut valituskierroksenkaan jälkeen. Tosin Fennia maksoi ensimmäisen vuoden tuota eläkettä kuukausittain ja täräytti sen jälkeen yrittäjämme tilille kertakorvauksen eliajanodotteen mukaan ja indeksillä tarkistettuna.

Elinajanodote oli 68 vuotta (-6 vuotta eläkeikään) ja yrittäjämme oli tuolloin 37-vuotias. Tämä tekee (ilman indeksikorotusta) jokseenkiin näin:

– 68 vuotta – 6 vuotta = 62 vuotta ->
– 62 vuotta – 37 vuotta = 25 vuotta ->
– 25 vuotta x 12 kuukautta = 300 kuukautta ->
– 300 kuukautta x 29 euroa = 8700 euroa.

Siis 8700 euroa kertakorvauksena ilman indeksikorosta.

Mutta vakuutusyhtiö laski tämänkin toisin. Yrittäjämme sai (muutosverokortin pyynnöstä toimitettuaan) kertakorvauksena 2596 euroa – josta vähennettiin vielä veroja 30 %:a, jolloin käteen jäänyt summa putosi vielä 1817,20 euroon.

Eli Fennia päätti ihan itsekseen maksaa – vain ja ainoastaan – lupaamastaan (ilman indeksikorotusta) 270 000:sta eurosta 2596 euroa.

… reilukerhosta päivää… 😦

Mitä me sitten tästä opimme?

No ainakin sen, että yrittäjä on lainsuojaton ja vakuutusyhtiö on rahastuslaitos – jopa keskinäinen vakuutusyhtiö on sellainen.

Lisäksi minä opin sen, että yrittäminen on kova laji ja siihen ryhtymistä on syytä harkita vakavasti. Ehkä eräs oppi, minkä tämä tapaus näyttää todeksi myös on se, että pankit ja vakuutusyhtiöt pitäisi pitää erossa eläkesäästöistä – ja jos niillä menee huonosti, pitää unohtaa pankkituet ja kansallistaa koko paska.

Terveisiä vaan sinne Kepun toiselle ihmepojalle – Esko Aholle ja kokkareiden supertalousmiehelle Iiro Viinaselle

Eikö tässä maan poliitikkojen joukoissa opita koskaan eikä yhtään mitään?


Site Meter

Jk. Yrittäjällemme ja hänen perheelleen toivon kaikkea hyvää. Kyllä se aurinko joskus paistaa – kuten koko viime viikon pohjoisessa. Soitellaan ja tavataan uudelleen. Tsemppiä. 😀 😉