Näinä hallitusneuvottelujen aikoina on ehkä syytä muistuttaa siitä, miksi kokoomusta ja keskustaa edustavat talouspolitiikan diledantit on syytä pitää erossa valtion omaisuudesta.

Kullervoblogin toimitus herätteli kanssabloggaaja Turjalaisen sekä Pauli Vahteran  kanssa jokin aika sitten keskustelua yhteisen maa- ja vesiomaisuuden polkuhintamyynnistä. Nuo aloitukset löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Näin referaattiina linkitettyihin teksteihin, noissa kirjoituksissa käsitellään sitä, kuinka markkinatalouden nimiin vannovat ns.oikeistopoliitikot ovat yksityistämiskiimassaan valmiita rikkomaan sijoittajan tärkeimpiä perusperiaatteita; omistajan etujen valvontaa, tuottavan omaisuuden hävittämiseen liittyviä  periaatteita ja ennen kaikkea sellaisen omaisuuden myymistä, jonka valmistus on jo lopetettu – nimittäin maaomaisuuden.

Pseudonyymiblogi on tutkinut kolikon malmi- ja mineraalipuolta ansiokkaasti (kiitokset vinkistä hattiwatille). Kokoomusta edustava Jyri Häkämies on nähtävästi tehnyt koko Suomen historian suurimman taloudellisen munauksen toimiessaan yhteisen omaisuutemme vartijana.

Valtion omistajaohjauksesta edellisessä hallituksessa vastannut Häkämies nimittäin lahjoitti 200 miljoonalla eurolla miljardin verran yhteistä omaisuutta ja lannoitemonopolin norjalaiselle Yaralle.  Vaikka Häkämiehelle kuuluu tässä tapauksessa Kaikkien Aikojen Vahingollisin Ministeri-palkinto, ei pidä unohtaa myös keskustalaisia ministereitä – etenkään kauppa-ja teollisuusministeri Mauri ”Tupé”  Pekkarista.

Ei nimittäin ole kovinkaan uskottavaa, että tällainen kauppa (GrowHow) tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Lisää aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä.

* * * * *


Ye-eversti ja Mannerheim-ristin ritari Wolf Halsti totesi muistelmissaan, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen vastuulle. Nyt näyttää vahvasti siltä, että talouskin on samanlainen asia.

 

 

 

Site Meter

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

Site Meter

Keskustaa edustava  Maria-Kaisa Aula on kommentoinut tänään ulkomaalaisten isoäitien Suomesta karkottamista. Nykyisin poliittisessa suojatyöpaikassaan lapsiasiavaltuutettuna toimiva aito kepulainen poliittinen broilerimme kannattaa ns. laajan perhekäsityksen soveltamista Suomenkin ulkomaalaislakiin EU:n perusoikeuksien mukaisesti. Niissä otetaan huomioon myös lapsen oikeudet, joiden piiriin kuuluvat isovanhemmat.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan Aula on kiukutellut tänään Jyväskylässä sitä, ettei Häneltä (ei henkilökohtaisesti eikä virassa olevalta)  kysytty mielipidettä tai pyydettyä lausuntoa venäläisen ja egyptiläisen isoäidin käännyttämiseen Suomesta.

Tällainen näkemys  tarkoittaisi toteutuessaan käännytyksen keskeyttämistä. Mielenkiintoiseksi Aulan kommentin tekee kuitenkin se, että tuolla vaatimuksellaan hän sotkeutuu muutaman muun virkamiehen ja poliitikon  tavoin (oikeudettomasti ja painostusta keinonaan käyttäen)vallanjaon kolmikantaoppiin ja rikkoo koko oikeusvaltiomme rakenteiden tärkeintä perustaa.

Tämä kommentti kuluu samaan sarjaan asiaa aikaisemmin virastaan käsin (laillisuusperiaatteen vastaisesti) väkisin muuttamaan  pyrkineiden KHO:n presidentti Pekka Hallbergin, tasavallan presidentti Tarja Halosen sekä pääministeri Matti Vanhasen kommenttien kanssa.

Se mihin haluan kiinnittää huomiota (tämän laittomuuden rajoilla keikkuvan pelleilyn lisäksi), on Aulan kommenttien keskinäinen ristiriitaisuus ja kaksinaamaisuus. Aula päästelee tilanteen ja tarpeen mukaan tarvittavia kommentteja. Kun Maria-Kaisa esittää tänään huolestumistaan isovanhempien ja lapsenlapsien oikeuksista, niin aikaisemmin hän on viis veisannut näistä biologiseen sukulaisuuteen kuuluvista siteistä – ihan virallisen lapsiasiavaltuutetun asiaan antamalla virallisella kommentilla:

Useissa maissa on sallittu samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien ns. sisäinen adoptio, silloin kun parilla on toiselle osapuolelle syntynyt biologinen lapsi, joka elää perheessä. Suomessakin on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä lakiesitys, jolla sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa mahdollistetaan ja näin vahvistetaan lapsen sosiaalisen vanhemman oikeudet ja velvollisuudet perheessä tosiasiallisesti elävää lasta kohtaan. Sisäisessä adoptiossa ei tapahdu lapsen sijoittamista uusiin olosuhteisiin, vaan kyse on perheessä jo elävän lapsen tilanteesta sekä hänen etunsa arvioimisesta. Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut näitä lakimuutoksia ja pitänyt niitä lapsen edun mukaisena. Näihin tilanteisiin viitataan suositusluonnoksessa termillä ”legal parenthood”.

Rekisteröityjen perheiden adoptiota koskevissa valmistelutöissä on Suomessakin otettu esille, että rekisteröidylle parille annettaisiin tietyissä tapauksissa mahdollisuus ottaa yhdessä ottolapseksi myös sellainen lapsi, joka ei ole kummankaan rekisteröidyn puolison oma lapsi.

Näin siis lapsen (ja hänen biologisten sukulaistensa) etu ja sen määritelmä  muuttuu – vähemmistön halun sekä tilanteen ja tarpeen mukaan. Isovanhemmat ovat siis ilmeisesti Aulan mielestä lapsen oikeus vain silloin, kun he eivät edusta heteroseksuaalia suomalaiskansallista enemmistöä.

Tai kun se sopii muuten hyvin nykyiseen globaaliin monikulttuurivouhotukseen.

Lähteet: HS, Lapsiasiavaltuutettu

Site Meter

”Se, että Matti Vanhanen on pannut liikkeelle tällaisen tapahtumakulun, osoittaa, ettei hänelle muilla ihmisillä, tässä tapauksessa entisellä naisystävällä ja laillista yritystoimintaa harjoittavalla pienyrittäjällä, ole samaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kuin hänellä itsellään”

Susan Ruususen kustantaja Kari Ojala maanantaina 25.1.2010. Korkein oikeus (KKO) käsitteli tuolloin Pääministerin morsian -kirjaa suullisessa istunnossa.

Lähde: HS

Site Meter


Pääministeri Matti Vanhanen (kes-kusta) vaatii, että Helsingin Energia käyttää vastedes osan jättivoitoistaan uusiutuvan energian rakentamiseen.

Hänen mukaansa koko 300 miljoonan euron vuosipottia ei voi enää käyttää Helsingin kaupungin palvelujen rahoittamiseen.

Vanhasen mielestä Helsingin on nostettava uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin. Muuten Suomi ei saavuta 38 prosentin tavoitettaan. Helsingin pitää rakentaa tuulivoimaa ja puuvoimaloita, joilla voitaisiin korvata nykyistä kivihiiltä ja maakaasua.

Hyysäri 14.10.2009


Tämä on malliesimerkki jälleen kerran siitä,
kuinka korkealle kusi on noussut keskustalaisissa knupeissa.

On aika paksua tulla huutelemaan – etenkään itse rikoksista epäiltynä, valehtelemisesta useasti kiinni jääneenä, nurmijärveläisenä ja kaiken yhteyden todellisuuteen kadottaneena – tasavallan pääministerinä, mitä jonkin kunnan pitäisi tehdä omalla varallisuudellaan.

Tällaiset asiat kuuluvat perinteisesti kunnallisdemokraattisin sekä sen välineillä ja keinoilla paikallisesti päätettäväksi – pääministerille ne eivät kuulu.

Kepulla on ollut iät ja ajat hallitusvastuusta käsin tapana ryöstää vauraiden alueiden varallisuutta – ja siirtää ne  konkurssikypsiin peräkyliin. Ei pidä ymmärtää, että en haluaisi koko maan pysyvän asuttuna – päin vastoin, minusta se eräs tulevaisuutemme kulmakivistä.

Mutta se mitä ja miten kepulit ovat tätä rahaa kylväneet on kuvottavaa. Kun 200 asukkaan kuolevaan kylään rakennetaan uimahalli ja kaupunkiympäristön  kasvukunnan ihmiset jäävät samaan aikaan rahapulan (l.varojensiirron kehitysalueille) vaille kunnollistaterveydenhuoltoa (Tästä osittain johtunut Jokelan tapaus kannattaisi erityisesti nurmijärveläisten muistaa tässä yhteydessä).

Tämä kepuleiden toiminta muistuttaa nykyistä kehitysapua – se nimittäin on suoraa varainsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Matti Vanhasen ja Kes-Kustan aluepolitiikka on puolestaan varainsiirtoa sekä kaupunkien että maaseudun köyhiltä kepulaisille maatalousporhoille.

Kun tavalliset  ihmiset taistelevat pitääkseen kiinni viimeisistä kunnallisista palveluista, Muna-Matti ratsastaa tuulimyllyllään kohti turve- ja halkoroihuista vapautuvia lisäpäästöjä sekä ympäristön ulkonäöllään ja metelillään pilaavia (marginaalisen energiantuotannon) tuulivoimapuistoja. Ydinvoima (nykyinen fissiovoima) on tällä hetkellä ainoa toimiva ratkaisu.

Epäilen vahvasti , että Matti tuskin on kiinnostunut todellisuudessa koko ilmastonmuutoshypestä – hänelle se näyttää olevan keppihevonen rahastaa suuria kaupunkeja (etenkin Helsinkiä) ja lisätä lyhytnäköistä halkokauppaa kavereidensa hyväksi – hän yritti samaa jo edellisten eduskuntavaalien alla.

Mitään valtakunnan kannalta tärkeää nämä Matin puuhastelut eivät pidä sisällään.

Maksumiehinä (ja kärsijöinä) näisssä kaavailussa toimivat kaupunkien köyhät ja ainoana  edunsaajana taitaa olla se kuuluisa tuntematon mies maaseudulla porskuttava varakas keskustalainen tuppeensahattu puukauppias…

Lähde: HS

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Päivän uutisvuo on tuonut uuden (homeentuoksuisen) sävyn Matti Vanhasen luotsaaman Kes-Kusta organisaation hämäräperäiseen rahoitukseen.

STT kertoo, että hyväntekeväisyysjärjestöissä on Iltalehden mukaan jouduttu erittäin ikävään välikäteen., koskien niiden hyväksi myytävien adressien kauppaajan taustoja.

(Yllätys, yllätys – oletteko kuulleet vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, Kepu pettää aina?)

Adressien ja korttien kauppaa pyörittävän Karton omistaa Maaseudun Kukkasrahasto  Säätiö – siis säätiö, joka tukee keskustanuoria noin 150 000 eurolla vuodessa – tarkastamattomien tilikirjojen perusteella.

Suomen syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Leena Rosenberg-Ryhänen hämmästelee, ettei tiennyt poliittisesta kytkennästä. Suomen Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro sanoo, ettei tilanne ole miellyttävä.

Maaseudun Kukkasrahasto Säätiön ja Karton toimitusjohtajana toimiva Unto Ahonen ei halunnut vastata Iltalehden kysymykseen, paljonko hyväntekeväisyysjärjestön 12 euron adressin tuotosta päätyy keskustalle tai sen nuorisojärjestölle.

Syöpäsairaita edustava Suomen Syöpäpotilaat ry.  sai Karton kortti- ja adressimyynnistä yhteensä 50 000 euroa viime vuonna. Suomen Unicef sai adressimyynnistä 28 000 euroa. On hyvä huomata, että Unicefin osuus kortin hinnasta on vain 10 prosenttia.

Loput menivät Suomen Keskustan pohjattomaan rötöskassaan.

Onneksi olkoon Suomi – olet  saanut maalaisliiton henkisen perillisen takaisin!

Lähde: STT/Iltalehti

Site Meter