Työttömyysministeri Annin seikkailut Lapissa

Suomen Kuvalehden Viikon Valopääksi tänään nimittämä Anni Sinnemäki ansaitsee (jälleen kerran) myös valtamedian ulkopuolelta tulevaa huomiota.

Puuttumatta tässä ja nyt siihen metakeskusteluun maan tavasta, jonka Sinnemäki käynnisti SK:n huomioimassa eipäs-juupas-kommentissaan viime viikonloppuna, on hyvä huomata myös se, kuinka tarmokkaasti  Sinnemäki pyrkii lisäämään työttömyyttä  työministerin ominaisuudessa.

Tavallaan vähemmän yllättäen viherkaihista kärsivät (ja silti julkisin varoin tuotetut)  Ylen Uutiset alistuivat eilen työministeri Anni Sinnemäen propagandakanavaksi.

Myös Anni on käyttänyt julkisia rahoja ja tehnyt pienen tripin jänskään keväiseen Lappiin. Huvittelun lisäksi työministerillämme on ollut aikaa rustata lisää työttömyyttä aiheuttavia lausuntoja matkansa aikana.

Sinnemäen mukaan Kainuun Talvivaaran kaivoksen uraania ei voida ryhtyä jatkojalostamaan ilman erityistä lupaprosessia. Hän ei myöskään pidä uraanin jalostusluvan saamista läpihuutojuttuna. Itä-Lapissa vieraillut Sinnemäki katsoo myös, että kaivoshankkeita markkinoidaan tarkoituksellisesti yliampuvilla työllisyysvaikutuksilla.

Kotimaisissa mittasuhteissa kunnioitettavaa uskaltamista, yrittäjähenkisyyttä ja laajakatseisuutta osoittanut Talvivaaran kaivosyhtiö julkisti kuukausi sitten, että sillä on mittavat varannot uraanimalmia, jota se voisi ryhtyä jatkojalostamaan. Vielä kaivoksen lupavaiheessa ei uraanista ollut mitään mainintaa.Sinnemäen mukaan uraanin louhinnalla on kaikkialla maailmassa erittäin rajut ympäristövaikutukset. Hän näkeekin että on parempi kehittää uusiutuvia energiamuotoja kuin louhia uraania ydinvoimalaa varten.

Uraanin louhiminen kaivoksessa vaatii oman lupansa. Se ei onnistu niin, että ensin perustetaan kaivos ja sitten ryhdytään siinä sivussa hyödyntämään uraania. Tämä louhinta ja jalostus vaatii vielä oman oikeudellisen harkintansa.

Tämän kommentin takaa paistaa paljas ja typerä usko oman idealismin oikeutukseen sekä aito halveksinta toisten ihmisten mielipiteitä ja maailmankatsomusta kohtaan.

Jokainen meistä tietää  ilmeisesti sen, että päästöttömyydestään ja turvallisuudestaan huolimatta fissioreaktiolla tuotettu ydinvoima on vihreiden keppihevonen numero yksi. Vihreiden kanssa voi keskustella järkitasolla ydinvoimasta suurin piirtein samoin tuloksin kuin minkä tahansa uskovaisen kanssa tämän uskosta.

Uraani liittyy nimittäin tähän uskoon yhtä kiinteästi kuin demonit katolilaisuuteen.

Todellisuudessa (Sinnemäen lausunnostakin huolimatta) Talvivaaran tapauksessa ei kyse ei ole louhinnasta – kyse on päätoiminnan sivutuotteena tulevan luonnonvaran jatkojalostamisesta. Joku muu (kuin vihreitä edustava työministeri) taho, näkisi paremmaksi vaihtoehdoksi kerätä tuo radioaktiivinen aine pois ympäristöstä ja jalostaa se jälkikäyttöä varten.

Vai olisiko Annin mielestä kenties  parempi vaihtoehto jättää se maastoon ja päästää monikansalliset (ja etenkin ranskalaiset yhtiöt) valtaamaan ihmisten maat, kodit ja mannut sekä kaivamaan aidoista uusista kaivoksista uraania, toimittamaan se jatkojalostettavaksi Ranskaan – ja lopulta myydä vanhaan kunnon kolonialismin henkeen jalostettu materiaali raaka-aineen toimittaneeseen valtioon?

Ydinvoima nimittäin on todellinen energialähde Suomessa – nyt ja tulevaisuudessa. Se on realiteetti, jonka vihreätkin joutuvat hyväksymään.

Sinnemäki unohtaa tässä yhteydessä myös (iloisen tarkoitushakuisesti) uusiutuvien ja ns.vaihtoehtoisten energiamuotojen haitat.

Jos joku nyt aidosti uskoo vielä ilmastonmuutospropagandaan, niin hänen kannattaa miettiä sitä, miten tärkein kotimainen uusiutuva luonnonvara – eli puu – sopii hänen uskontoonsa ja tähän Sinnemäen esittelemään kokonaiskuvaan – tästä ei ole nimittäin kovinkaan kauan sitä, kun suomalaisten puusaunojen kiukaat asetettiin pannaan ja julkiseen häväistykseen.

Vesivoima on valjastettu nykyisen vesivarannon edellyttämässä laajuudessa (aikoinaan kovinkaan paljon ympäristövaikutuksia ja esimerkiksi kalastusta miettimättä). Vesivoiman lisärakentaminen vaatisi uuden (tai uusien) tekoaltaiden rakentamista vesivarastoiksi. Tämäkään ei ole vailla ympäristövaikutuksia – eikä tämä vaihtoehto ole muuten edes kelvannut tähän mennessä vihreille. Näin ollen vesivoimasta vouhkaaminen vihreiden asemasta käsin, näyttää lähinnä typerältä ja kaksinaismoralistiselta huuhaalta.

Aurinkovoima kansallisena energiareservinä on lähinnä vitsi Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa, eikä tuulivoimakaan ole ongelmatonta. Tuulivoima on edelleen marginaalinen energialähde ja sen käyttö laajemmassa mittakaavassa muuttaisi Suomen luonnon propellihelvetiksi – jos joku ei usko tätä, suosittelen hotelliyötä esimerkiksi Kielissä tuulivoimapuiston viereisessä hotellissa. Meteli on infernaalinen ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuollainen tuulivoimapuisto (vihreiden haikailusta huolimatta) oikein kuulu esimerkiksi herkkään saaristo- tai tunturiluontoon.

Tällainen tarkoituksellinen harhaan johtaminen ja sen jälkeinen  hallinnollisen valitusmenettelyn käyttäminen viivytysaseena (vaikka tappio on jo tiedossa), on niin kovin tuttua vihreiden poliittisena työskentely- ja painostusmetodina.

Edellinen tällainen mieleen tuleva (kansantaloudellisesti suurta haittaa aiheuttanut) vihreiden masinoima valitusprosessi liittyi Vuosaaren satamahankkeeseen. Jälkipolvet pääsevät vielä ihmettelemään vihreän politiikan kustannuksia ja tuhoja tulevaisuudessa.

Sama alkuvaiheen taktiikan mukainen sumutus jatkuu nyt Pohjois-Suomessa. Itä-Lapissa vierailleen ja Soklin kaivoshankkeeseen tutustuneen Sinnemäen mukaan kaivoksia markkinoidaan tarkoitushakuisesti liian suurilla työllisyysvaikutuksilla. Tällä halutaan häivyttämään kaivosten aikaansaamat poikkeuksellisen suuret ympäristövaikutukset.

Paikoin kaivoksia on markkinoitu liian suurilla odotuksilla. Se saattaa liittyä siihen, että kaivokset ovat ympäristön kannalta hirvittävän rajuja ja raskaita, jolloin silloin markkinointivaiheessa halutaan korostaa niitä myönteisiä puolia, mitä kiistämättä työpaikat ovat.

Sinnemäen mukaan viranomaisten on selvitettävä kaivosten todelliset vaikutukset. Tämän jälkeen vasta voidaan luoda oikea arvio siitä, mitä kaivos merkitsee vaikutusalueelleen.

Tietysti näitä hankkeita pitää katsoa realistisesti ja pyrkiä löytämään sieltä ne todelliset faktat ja todelliset työpaikkavaikutukset.

Sinnemäki jättää kertomatta sen, että kun selvitykset on tehty, vihreät tulevat todennäköisesti (ja varsin perinteisesti) käynnistämään sen kuuluisan valituskierroksensa – paikallisten ihmisten mielipiteistä ja todellisuudesta pätkääkään välittämättä.

Vihreä politiikka ei ole perinteisesti kunnioittanut (ei missään eikä koskaan) paikallisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Paikalliset kelpaavat ainoastaan keppihevosiksi vihreille näiden omien päämäärien ajamiseksi.

Kuten tässäkin tapauksessa poromiehet.

Sinnemäki muistaa mainita Soklin kodalla myös  poronomistajat ja virkistyskalastuksen harrastajat ja  asettuu tukemaan poronhoitajien aseman turvaamista.

Poronhoidolla on lainsäädännön kautta oma erityinen asemansa ja suojansa. On itsestään selvää, että poronhoidon toiveet ja toimintamahdollisuudet tulee ottaa huomioon erityisellä tavalla.

Kaunis ajatus, josta pitää tosiaan pitää kiinni. Toisaalta kaivostoiminta ja poronhoito eivät ole elinkeinona (etenkään Itä-Lapissa) välttämättä toisiaan korville lyöviä elinkeinoja – sanoo Sinnemäki nyt sitten taas mitä tahansa.

Hassuinta tietysti koko jutussa on se, että vihreille ja heidän hangaroundeilleen etnisesti suomalaiset poromiehet kelpaavat (tällä kerralla ja  tässä Soklin tilanteessa) astaloksi – toisin kuin tässä tilanteessa.

Sinnemäki heittäytyy myös suureksi ajattelijaksi – ilman tarvittavaa tietoa ja kokemuspohjaa näistä asioista ja paikallisista olosuhteista Hän ei jättäisi Itä-Lapin tulevaisuutta Soklin kaivoshankkeen varaan. Hän luottaa enemmän matkailuun, joka jo nyt tuo Itä-Lappiin satoja työpaikkoja.

Tällä kommentillaan Sinnemäki osoittaa sen, että hän edustaa pahinta mahdollista stereotypiaa ns. Helsingin herrasta. Pienellä vaivalla hän olisi voinut kysyä matkailutyöpaikkojen todellisuudesta paikallisilta.

Totuus nimittäin on se, että nuo matkailuelinkeinon parista löytyvät  sadat työpaikat ovat (kuten tuhannet koko Pohjois-Suomen alueella) ovat pääasiassa sesonkiluonteisia ja kattavat vuodesta muutaman kuukauden. Hyvin harva saa niistä itselleen ympärivuotisen elinkeinon.

Lisäksi on hyvä muistaa, että matkailualalla ihmiseltä vaaditaan aivan toisenlaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi metsurilta tai kaivosmieheltä – kaikista ihmisistä ei ole asiakaspalveluun. Näin ei ole mikään ihme, että tuo sesonkityövoima koostuu pääasiassa Etelä-Suomesta sesongin ajaksi Lappiin suuntaavista asiakaspalvelun ammattilaisista – ei paikallisista asukkaista.

Jos tätä ongelmaa ei ole saatu paikallisen eikä ulkopuolisin voimin korjattua kohta neljässäkymmenessä vuodessa, miten helsinkiläinen ministeri kuvittelee sen ratkaisevansa?

Toisin kuin matkailu, kaivostoiminta luo aitoja työpaikkoja ja se on kehittyvä ala. Nykyisen lainsäädännön puitteissa ympäristönäkökohtien huomioiminen ei ole kovinkaan vaikea rasti – muille kuin luonnosta ja ympäristöstä vieraantuneille cityvihreille. Suomessa on tällä hetkellä 47 kaivosta ja uusia kaivoksia valmistellaan nopealla tahdilla.

No mikä on sitten kupletin juoni? Juoni on se, että Sinnemäki on – ilmeisestä älykkyydestään huolimatta – niin kiinni ideologiansa ismeissä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty näkemään mitään silmälappujensa ulkopuolelta.

Kaikki hänen tekemänsä ehdotukset ja toimenpiteet työministerinä ovat olleet lähinnä työpaikkoja poistavia ja työttömyyttä lisääviä. Jotenkin tuntuu, että Sinnemäen nimitys työministeriksi oli Grande Finale nykyisen hallituksemme mahalaskun tehneessä politiikassa.

Sinnemäkeä – ja vihreitä yleensäkin – on helpompi ymmärtää kun muistaa, mitä he ovat sisimmältään. Nimimerkki Valkea kiteytti olennaisen Vasarahammerin blogin keskustelussa näin:

Vihreitä perustettaessa puolet sen jäsenistä oli entisiä taistolaisia eli stalinisteja, nykyään heitä on jonkin verran alle kolmasosa. Siten kulttuurimarxismi on olennainen osa vihreiden poliittisia menetelmiä.

Lähteet: SK, STT, VL, HS, Talvivaaran kaivos, MEK, Eduskunta

Advertisement

 

Vihreät kiusaavat kuluttajaa

Fosforista valmistettujen fosfaattien laskeminen vesistöihin on yksi suurimmista todellisista ympäristöongelmista Suomessa. Ne rehevöittävät (ja sitä kautta pilaavat) sekä makean veden sisävesistöjä että etenkin Itämeren Suomenlahtea.

Viherhihhuleiden yksinoikeudekseen nostama ympäristöpolitiikka Suomessa on puolestaan erinomaisen hyvä huono esimerkki siitä, miten ympäristöpolitiikkaa voidaan jatkuvasti toteuttaa edesvastuuttomasti ja ns. persaus-edellä-puuhun-metodilla. Kaikki muut päättäjät tulevat näissä asioissa sitten perässä  – kuin pässi narussa teurastajan luo.

Uusin tätä kyseenalaisten saavutusten sarjaa koristava rikkaruoho on eilen julkistettu pyykinpesuaineiden fosfaattikielto. Tällainen ympäristövaikutuksiltaan – muuten kuin hygienian tason laskemisen ja hajuhaittojen lisääntymisen kannalta katsoen –  lähinnä kosmeettinen lakihanke on nähtävissä lähinnä puolustuskyvyttömän, nöyrän ja lainkuuliaisen kuluttajan kiusaamisena.

Suomi aikoo siis kieltää Itämerta rehevöittävät fosfaatit – siis vain ja ainoastaan kotikäytössä olevista – pyykinpesuaineista. Kielto tosin tulee voimaan vasta vuonna 2012.

Ruotsissa fosfori kiellettiin pyykinpesuaineissa vuonna 2008 ja konetiskiaineisiin kieltoa valmistellaan. Suomi ei voimavarojen puutteen takia  (virallisen selityksen mukaan) puutu vielä konetiskiaineisiin lainkaan.

Pyykinpesuaineissa fosforin korvaavien aineiden ominaisuudet selvitetään (virallisen selityksen mukaan) tarkasti. Ylitarkastaja Eliisa Irpola ympäristöministeriöstä selittää näin:

”Pitkä aikataulu johtuu siitä, että haluamme varmistua korvaavan aineen zeoliitin vaikutuksista”

Jotkut äidit ovat Irpolan mukaan todenneet, että zeoliitti aiheuttaa lapsille ihottumaa. On myös suoraa näyttöä siitä, että savimainen zeoliitti kertyy pesukoneisiin ja lyhentäisi niiden käyttöikää.

Eli näin saadaan lyhennettyä sekä vaatteiden, että kotikäytössä olevien pesukoneiden ikää ja lisättyä kulutusta.

Tuntuuko ajatus jotenkin typerältä jonkun muunkin mielestä? Tämä on normaali (todellisuudesta irti oleva) viherhöperö malli kestävästä kehityksestä.

Fosfaattikielto on ollut Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelimen Helcomin suositus vuodesta 2007.

EU:ssa kiellon vaikutuksia on selvitetty vuosia. Viime joulukuussa (hallintoalamaisiaan kaitseva)  Euroopan neuvosto esitti komissiolle fosfaattikiellon muuttamista viipymättä EU-säädökseksi.

Näistä kotitalouksien käyttämistä fosfaattipitoisista pyykinpesuaineista tulee (Helcomin mukaan) 9-24 prosenttia Itämeren fosfaattikuormituksesta – risteilijöiden (virallisista)  jätevesistä tulee alle prosentti.

Mutta tämä ei ole koko totuus – on maita ja maita. Lisäksi pitää muistaa, että tässä puhutaan nyt  (suomalaisten) kotitalouksien fosforipäästöistä.

Suomesta Itämereen ihmisen toimista aiheutuvasta fosforikuormituksesta maatalous muodostaa noin 60 %, jonka ohella  metsätaloudella ja haja-asutuksella on toki myös merkittävä vaikutus – mutta yksityistalouksien pyykinpesu  ei ole kuin marginaalinen tekijä koko kuormasta.

Ilman kautta tulevasta typpilaskeumasta pääosa on peräisin Itämeren alueelta, pääasiassa liikenteestä ja maataloudesta, mutta huomattava osa tulee lisäksi kauko-kulkeutumana. Laivaliikenteestä peräisin olevan typpilaskeuman osuus on noin 6 % kokonaiskuormituksesta.

Eli typpipäästöissäkään kotitalouksien pesukoneet eivät näyttele muuta kuin marginaalista roolia Itämeren suojelussa.

Se mikä minusta on käsittämätöntä, on tämä viherhöperöiden asenne. Faktat ovat myös ns.luonnonsuojelijoiden tiedossa, mutta silti nämä haluavat lisätä kertakäyttökulutusta ja aiheuttaa (etenkin  näin taloudellisen taantuman alla) lisäkustannuksia ja tarpeettomia harmeja tavalliselle normivirtaselle.

Kiihkeimpänä kuluttajien kurmoottajana ja zeoliitin levittäjänä toimii näistä viherhöperöjärjestöistä tällä kerralla WWF (Greenpeace on hiljaa, koska se on ilmeisesti saanut kiristettyä maataloudelta ja teollisuudelta sen mitä se halusikin).

WWF Suomen mukaan kolmen vuoden odotus Suomessa on viivyttelyä. Järjestön meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen on sitä mieltä, että:

”Suomi on viimeisten joukossa, koska EU:n Itämeri-strategian mukaan kaikki Itämeren maat siirtyvät silloin jo kieltoon”

Jos taas kuuntelee ministeriön virkamiestä (jonka tulee jo virkavelvollisuudenkin mukaan pysyä totuudessa) niin Irpolan mukaan kiirettä fosfaattien täyskieltoon ei Suomessa  ole ollut.

Fosfaattia on ministeriön mukaan muutenkin alle kymmenessä prosentissa Suomessa myytävistä pesuaineista. Fosfaattiaineet ovat yleensä halvimpia ja fosfaatittomat nestemäiset kalleimpia. Toisaalta kokemuksen mukaan fosfaattia sisältävät aineet ovat pesuteholtaan zeoliittia sisältäviä tehokkaampia – ja aiheuttavat kuluttajalle vähemmän huolta ja harmia.

Olennaista koko asiassa on se, että ministeriön selvityksen mukaan kuntien jätevedenpuhdistamot ottavat talteen  noin 95 prosenttia kotitalouksien fosfaateista.

”Täyskielto hyödyttää haja-asutusalueilla, kuten mökkirannoissa”

Ja tämän minäkin ymmärrän ja suostun hyväksymään.

Kun kuluttaja pesee tulevaisuudessa (kestävän kehityksen ekologiset kriteerit täyttäviä) laadukkaita ja elinkaareltaan pitkäikäisiä vaatteitaan, (kalliilla) pitkään elinkaareen suunnitellulla pesukoneellaan ja käyttää fosfaatitonta pesuainetta, hän joutuu samalla olosuhteiden pakosta lyhentämään omaisuutensa elinkaarta – ja alistumaan kertakäyttökulutukseen.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman 2005 toteuttaminen edellyttää korkeatasoista fosforinpoistoa kaikilta jätevedenpuhdistamoilta ja typenpoistoa niillä alueilla, joilla typpi on vesistön kannalta määräävä rehevöittävä tekijä.

Yhdyskuntien jätevesien tehostettu typenpoisto esitetään toteutettavaksi niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään Suomenlahden pohjukkaan.

Yhdyskuntajätevesien puhdistus on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Orgaanisten aineiden ja fosforin poistuma on lähes 95 % ja typenpoistuma noin 40 %. Puhdistustehoa on vielä mahdollista tehostaa. Typenpoistossa on mahdollista saavuttaa jopa noin 80 prosentin puhdistustulos kohtuullisin kustannuksin, mistä esimerkkinä on Helsingin Viikinmäen puhdistamo

Missä on sitten se kuuluisa pihvi? Tällä kerralla (kuten niin monta kertaa aikaisemminkin) pihvi on siinä, että kuluttaja on helppo kohde vaatimuksille.

Miksi WWF ei ole kiinni maatalouden päästöissä eikä teollisuudessa? Saako WWF (Greenpeacen tavoin) jotain todellista hyötyä vaikenemisestaan ja siitä, että se jättää suurimmat kuormittajat rauhaan – ja suuntaa energiansa tavallisten suomalaisten järkeä ja todellisuuspohjaa vailla olevaan kiusaamiseen?

Vaikka viljelykäytännöt ovat merkittävästi muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan, niin suurimman kuormituslähteen, peltoviljelyn, ravinnepäästöt vesiin eivät  ole vähentyneet, mikä vaikuttaa rannikkovesien tilaan erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikolla.

Huomattavaa on myös  se, että maatalouden ravinnekuormituksen muutokset ovat hitaita, ja ravinteiden kulkeutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, esimerkiksi säätila. Suomalainen maaperä sitoo ravinteita, jonka takia fosforia ja typpeä voi huuhtoutua runsaasti vesiin vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan lannoituksessa tapahtuneiden muutosten jälkeen.

Edellisen (vuoden 2006 lopussa päättyneen) ohjelmakauden tavoitteiden (noin 30 % aleneminen fosfori- ja 40 % typpikuormituksessa) saavuttaminen ei onnistunut – ei edes tehostettujen toimenpiteiden avulla.

Tässä on se toinen pihvi.

Tähän meidän tulisi kiinnittää huomiomme, toimenpiteemme ja energiamme yhteiskuntana. Maatalous ei yksin pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan ja toimien suuntaaminen näihin päästöihin olisi aito askel eteen.

Viherhöperöt (ja päättäjät) ovat unohtaneet (ilmeisesti tarkoituksella) tärkeimmän Itämeren kuormittajan ja saastuttajan. Nimittäin Venäjän.

Suomenlahden rehevöitymisen vähentämisessä ainoa realistinen toimenpide on Pietarin alueen  jätevesien puhdistuksen tehostaminen ja sitä tukeva viemäröinnin parantaminen.

Pietarin lounainen puhdistamo vihittiin käyttöön 22.9.2005 Puhdistamo käsittelee  noin 700 000 asukkaan jätevedet. Tässä on hyvä muistaa, että Pietarin alueella asuu yli 5 000 000 asukasta, joista 4 300 000:n ihmisen jätevedet johdetaan edelleen suoraan ja käsittelemättöminä suoraan Suomeenlahteen.

Pietarin jätevesikuormituksen lisäksi tulisi myös muista lähteistä, esimerkiksi laskeuman kautta ja (muusta kuin Suomessa sijaitsevasta) asutuksesta Suomenlahteen tulevaa typpikuormitusta alentaa.

Eräs tärkeimmistä näistä on kassilohien kasvattamoteollisuus. Saaristomeren ja Ahvenanmeren alueilla sijaitsevien kalankasvatuslaitosten ravinteiden ominaiskuormitus on (onneksi) nykyisin enää vain puolet vuoden
1980 tasosta.

Ympäristöministeriön mukaan uusien puhdistusmenetelmien avulla kassikasvattamojen ominaisfosforikuormitus voidaan parhaimmillaan vähentää puoleen nykyisestään. Typen osalta ominaiskuormituksen pienentämisessä päästään noin neljäsosan vähennykseen nykytasosta. Umpikassimenetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia fosforin talteenotossa, mutta typpikuormitukset eivät juurikaan ole pienentyneet.

Konkreettisin toimi on ollut toistaiseksi rehun koostumuksen muuttaminen. Tällä on pystytty pienentämään ulkosaaristossa tapahtuvan kirjolohenkasvatuksen ympäristövaikutuksia, koskatyppi on siellä minimitekijä (sisämaassa ja sisäsaaristossa minimitekijänä taas on enimmäkseen fosfori). Myös fosforin ominaiskuormitusta on pystytty tehokkaasti laskemaan rehuja kehittämällä, mutta rehellisyyden nimissä umpikassi- ja suppilomenetelmien kehittäminen on sisävesialueella ainoa varteen otettava vaihtoehto ympäristövaikutusten pienentämiseksi.

Ja onhan vielä muitakin (yksityistä kuluttajaa ja hänen kotipesukonettaan vaarallisempia) Itämeren saastuttajia.

Teollisuuden ravinnekuormitus on peräisin pääosin puunjalostusteolli-
suudesta. Merkittävimmät päästöalueet Suomessa ovat Perämeren rannikko ja Kotkan-Kymijoen rannikkoalueet. Tosin metsäteollisuuden osuus Suomen ravinnepäästöistä on nykyisin varsin pieni – alle neljä prosenttia ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. Tätä voi pitää edistyksenä.

Paikallisesti mitattuna kuormitus voi kuitenkin olla edelleen varsin merkittävä ja sillä on tietyillä vesialueilla rehevöittävää vaikutusta. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa edellytetään, että teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjä
vähennetään noin 50 prosenttia. Fosforin osalta teollisuudella on mahdollisuudet saavuttaa tavoite, mutta typen osalta tavoitteesta tullaan jäämään.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näyttäisi siltä, että kyseessä on taas tyypillinen vihervasemmiston anekauppa. Suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja laitetaan maksumieheksi tässäkin – kuten maahanmuuttopolitiikassa ja lähes kaikessa muussa – silloin kun halutaan ostaa humpuukin kautta mielenrauhaa.

Olen luontoihminen ja ympäristöni on minulle tärkeä. Minun mielestäni ihmisten syyllistämisellä ja tämän kaltaisiin kosmeettisiin toimiin vajoamalla ei saada mitään kestävää aikaan.

Suomalainen virallinen vihreä liike on elitistinen, itsekeskeinen ja eksynyt omien illuusioidensa korpeen jo vuosia sitten.

Siitä ei ole hyvinvointivaltion, ihmisten eikä etenkään ympäristön pelastajaksi. Vihreät De Gröna ja sen ympärillä pyörivät ns. ympäristöjärjestöt ovat lähinnä tyhjä kupla, kuten jälleen kerran näimme.

M.O.T

Lähteet: Ympäristöministeriö, opetusministeriö, STT, HS, Helsinki Commission

 

Vihreät – luonnon suurin uhka

Tiistain Hyysäri kopaisi erästä vihreisiin liittyvää asiaa hieman toiselta kannalta. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että luonnonsuojelu ja vihreät eivät korreloi keskenään. Ja taas tämä asia osoittaututui todeksi

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi HS:n julkaisemassa uutisessa, että hän suhtautuu myönteisesti Santahaminan säilyttämiseen sotilassaarena myös tulevaisuudessa. Hän näkee – vanhana Laajasalolaisena – että Sipoon lounaisosien kuntaliitos sekä Helsingin edustan linnakesaarten avaaminen vaikuttavat Santahaminan asemaan. Santahamina juhlii parhaillaan 200-vuotista historiaansa sotilassaarena.

Puolustusvoimat ilmoitti viime vuonna luopuvansa neljän Helsingin edustalla sijaitsevan linnakesaaren hallinnasta. Alustavasti näitä saaria on kaavailtu helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Pajusen mukaan Kuivasaaren, Rysäkarin, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avautuminen helsinkiläisille vähentää paineita Santahaminan suunnalla. Tosin Pajunen toteaa myös, että Santahaminan käytöstä päättävät ensisijaisesti puolustusvoimat ja valtio.

Satamatoimintojen vetäminen Sompasaaresta ja Jätkäsaaresta on tuonut uutta tonttimaata Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Samaan suuntaan vievät myös Lounais-Sipoon alueliitokset.  Pajunen ei näe Santahaminan asuinrakentamista edes ajankohtaisena.

”Santahaminan merkitys tulevaisuuden asuinalueena on pienentynyt. Kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin, se avasi huikeita rantarakentamisen alueita käyttöömme.

Mutta miten sitten asiaan suhtautuvat vihreät? Se tuskin on yllätys kenellekään, joka on menettänyt illuusionsa vihreiden olemuksesta ympäristöpuolueena.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara huomauttaa, että Santahamina on merkitty (virheiden painostuksesta)  yleiskaavassa selvitysalueeksi.

Toisin sanoen sen käytöstä ei ole päästy sopimukseen. On grande kaupunkirakenteellinen moka, kun kokoomus pitää keskustassa Santahaminan kokoista aluetta aivan joutavassa käytössä

Puolustuslaitosta vastustava – ja pääkaupungissa olevan varuskunnan merkityksestä mitään  ymmärtämätön –  Soininvaara möläyttää.

Vihreiden kaupunginvaltuutettun roolissa tällä kertaa esiintyvä  Soininvaara ei pidä Pajusen näkemyksistä. Soininvaara haluaa jatkaa Santahaminan rakentamisesta käytävää keskustelua – vaikka muut tahot sitä eivät haluakaan.

Ei maailma tähän lopu. Sipoon rannat ja vanhat satama-alueet on rakennettu vuoteen 2015 ja viimeistään 2025 mennessä, sitten tarvitaan jälleen rakennusmaata. Päätökset Santahaminan rakentamisesta pitäisi tehdä nyt

Edes Santahaminan saaren luontoarvot (ja siihen liittyvät lukuisat uhanalaiset lajit)  eivät tätä entistä – nykyistä – koijärveläistä betoninsuojelijaa  hetkauta eivätkä ne häntä kiinnosta.

Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse heinäsirkoista – nyt on kyse myös  200:sta uhanalaisluokituksessa olevasta kasvi- ja eläinlajista.

Miten tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää? Homeenvihreän liikkeen suuren gurun tämän(kään)kertainen kommentointi ei ainakaan minua yllättänyt.  Pidin Odea joskus ihan fiksuna kundina, mutta olen nähnyt sen todellisen Osmonkin, joten verhot ja utu ovat kadonneet tämän tekovihreän ajattelijan ympäriltä.

Osmo Soininvaara ja Helsingin vihreät ovat ottaneet Santahaminan keppihevosekseen muutamasta varsin läpinäkyvästä syystä.

Vihreät ovat yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivä puolue.  He pyrkivät rikkomaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion perusteet – vaikka sitten hitaammallakin aikataululla. Tämän vuoksi konservatiivinen puolustuslaitos on joutunut näiden haihattelijoiden tulilinjalle.

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, että vihreät ovat pohjimmiltaan erittäin elitistinen järjestö – tavallisella kansalla ei ole asiaa vihreisiin, eikä heillä (virheillä) ole juuri mitään tarjottavaakaan normivirtaselle.

Jos et maksa kymmenyksiä ilmastonmuutos(kupla)uskonnolle, osta säännöllisiä kehitysyhteistyöaneita, kuljetuta ns. ekologisia elintarvikkeita maapallon toiselta puolelta vain itseäsi varten ja käytä muutenkin rahojasi pahan omantunnon poistamiseen (esimerkiksi tolkuttoman kalliita ekovaatteita ostamalla), et voi olla todellinen vihreä.

Tämän tietäen on varsin helppo päätellä, keitä ovat ne joiden  vihreät haluavat Santahaminassa asuvan tulevaisuudessa – joukon vihreitä napanaisia (ja pari vihreää puudelimiestä).

Vihreiden ympäristöystävällisyys kaavoituspolitiikan alueella on suuri kupla. Vihreät pyrkivät tiiviiseen kaupunkirakentamiseen – luonnosta ja ihmisten viihtymisestä välittämättä. Vihreät eivät usko niitä kokemuksia, mitä muualla maailmassa on saatu tiiviistä kaupunkirakentamisesta.

Nimittäin slummiutumista ja sen mukanaan tuomia muita erittäin ikäviä ilmiöitä. Kun tähän lisätään vihreiden ajama ”Suomi kuuluu kaikille”-politiikka,  avoimine rajoineen ja kaikille maahantulijoille jaettavien sosiaalisisten subventioiden kera, niin saadaan samaan vihreään slummisoppaan vielä eri etnisten vähemmistöjen välistä monikulttuurista syrjintää, vihaa ja väkivaltaa.

Puhumattakaan siitä, että myöskään joukkoliikenne ei ole saasteetonta eikä päästötöntä. Normaalilla matematiikalla laskettuna populaation kasvaessa myös liikenne ja siihen liittyvät päästöt kasvavat (mihin se ilmaston muutos nyt unohtui?). Näin ei taida kuitenkaan olla tuolla vihreässä todellisuudessa –  jossa asiaa lasketaan vihreällä (soininvaaralaisella) tilastomatematiikalla.

Eikä sekään riitä.  Sieltä mistä vihreä kaupunkisuunnittelu on kerran kulkenut yli, sieltä ei nouse kedon kukkaa eikä heinäsirkka siritä – enää koskaan. Tässäkin esillä olevassa tapauksesssa Santahaminaan kaavaillaan raitiovaunusiltaa kaupungista meren yli – piittaamatta edes  estetiikasta, joka on kuitenkin normivirtaselle tärkein luontoon liittyvä arvo.

Samaan aikaan  – tämä sama vihreä – ponipoppoo puuhastelee tuulivoimapuistojen kanssa – haluten pilata niin tunturi- kuin saaristomaisematkin.  Näiden helvetinkoneiden ympäristöystävällisyys katoaa esteettisen haitan lisäksi siihen, että ne tappavat lintuja ja että niiden aiheuttama meteli on infernaalinen (käykää huviksenne esimerkiksi Kielissä ja yrittäkää nukkua yönne hotellissa, joka sijaitsee tuulivoimapuiston viessä).

Vastaavaa viherpuuhastelua on nähtävissä muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vantaalla vihreät kannattavat kaupungin ainoan järven kupeeseen suunniteltua bussivarikkoa. Osa kokoomuslaisista vastustaa sitä, koska se vaarantaa Kuusijärven luonnon.

Espoon Histasta ollaan tekemässä vihreän näkemyksen mukaista ekologista asuinaluetta. Alueen osayleiskaavaehdotuksesta päätettiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vihreä piikki Lanka kertoo tänään, että Tiina Elo ja Espoon vihreät ovat tyytyväisiä eiliseen päätökseen.

Tämän lautakunnan varapuheenjohtajana toimiva  Elo kiittelee blogikirjoituksessaan päätöstä, joka sisälsi vihreiden keskeisimmät tavoitteet.

Haluamme Histan rakentuvan tulevaisuudessa uudenlaiseksi ekokaupungiksi junaradan varteen. Samalla edellytämme kuitenkin, että alueen poikki kulkevat toimivat viherkäytävät ja että Nuuksio säilyy erämaisena myös tuleville sukupolville.

Eli vihreät haluavat pilata pääkaupunkiseudun viimeisenkin yhtenäisen luonnonsuojelualueen. Erämaisuus on Nuuksiosta kaukana, mutta se on varsin viihtyisä ja kohtuullisen laaja yhtenäinen virkistysalue.

Kun sen yhteyteen rakennetaan tämä vihreiden kaavailema tiivis asutusalue, voidaankin sanoa hei, hei koko kansallispuistolle ja sen luonnonmukaisuudelle. Tehokas ja tiivis rakentaminen, joukkoliikenne sekä  luonnonrauha kun eivät oikein istu keskenään samassa paikassa.

Ehkä tulemme näkemään tulevaisuuden Nuuksion kansallispuiston Kontulan tai Kirstinmäen metsien kaltaisena nuorison ja spurgujen kaljoittelu- ja riehunta-alueena?

Koska kaupunki omistaa Histan alueella merkittävästi maata, voimme päättäjinä olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi alue aikanaan rakentuu.

Öh? Anteeksi kuinka?  Minun ymmärtääkseni tämä julkinen maan omistus Histassa kytkeytyi Luukin-Nuuksion alueen virkistyskäyttöön, eikä slummin rakentamiseen pääkaupunkiseudun henkireiän välittömään yhteyteen.

Jos nyt joku vielä luulee, että vihreät ovat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä vakavasti kiinnostunut puolue, niin suosittelen ottamaan korvatulpat pois korvista ja tarkistuttamaan näkönsä optikolla tai silmälääkärillä.

Vihreät ovat taloudellista kasvua haluava ja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava käskypuolue.

Lähteet: HS, STT, Vihreä Lanka

Jk. Mainostan tässä nyt vielä everstiluutnantti, kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen (sit)  tuotantoa. Tämän aidon luonnonystävän tuotantoon ja ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

 

Vihreän Langan outoja käsityksiä ekologiasta

Virheiden äänenkannattaja Vihreä Lanka jatkaa höpöhöpöpropagandansa levittelyä. Lasse Leipola leipoo ekologiaa aivan uuteen uskoon

Otsikolla nämä oluet ekotissuttelija jättää juomatta nimetyssä jutussaan. Leipola kertoo, että Guinness ja Heineken ovat huonoja olutvalintoja ympäristötietoiselle kuluttajalle. Tämän mielipiteensä hän perustaa  amerikkalaisen kuluttajasivuston Greenopian tekemään vertailuun.

Leipola jättää huomiomatta sen, että tässä amerikkalaisten tekemässä vertailussa, parhaat arviot saivat amerikkalaiset New Belgium Brewery ja pelkkiä luomuoluita valmistava Eel River. Suomessa saatavilla olevista oluista parhaiten menestyi Sierra Nevada, jonka Pale Alea saa Alkosta.

Leipolan mukaan yksi suurimmista olueen liittyvistä ympäristöongelmista on vedenkäyttö, sillä yhden olutlitran valmistamiseen tarvitaan usein 7–10 litraa vettä. Toinen seikka, johon vertailun tekijät toivovat tehostusta on pakkausmateriaalien käyttö.

Leikolan americanan palvonta menee metsään siinä, että tällaisten (yleisesti ottaen vielä maultaan mitäänsanomattomien) amerikkalaisten oluiden kuljettaminen Eurooppaan on ekologisesti järjetöntä. Ekologisesti ajatteleva ihminen ostaa tarvitsemansa elintarvikkeet (kuten  kulutushyödykkeetkin) mahdollisimman lähellä omaa kotiaan tuottetuina ja kasvatettuina.

Tämä on taas yksi niistä pienistä havainnoista, jotka osoittavat sen, että elitismi ja erikoisuudentavoitelu ovat suomalisen vihreän liikkeen kulmakivet.

Ekologia ei todellisuudessa tähän ns.vihreään ajatteluun mahdu.

Lähde: Vihreä Lanka