Tänään tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun Josif Stalinin yksinvaltaisesti johtama diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pienen demokraattisen naapurinsa, Suomen,  kimppuun. Näin syttyi talvisotana tunnettu 105 päivää kestänyt nykyaikainen sankaritarina  Daavidin taistelusta Goljatia vastaan.

Tuo sota raskaine uhreineen takasi kuitenkin Suomen itsenäisyyden, kansallisen yksimielisyyden syntymisen  ja yhteiskuntajärjestelmämme säilymisen.  Ilman tuon sukupolven ihmisiä ja heidän uhrauksiaan Suomi ei olisi nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio. Taistelullaan sitkeä ja peräänantamaton Suomi osoitti ansaitsevansa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.

Tänään minä kuljen Hietaniemen hautausmaalle ja otan lakin päästäni, sytytän kynttilän, hiljennyn hetkeksi sekä kumarran syvään edellisille sukupolville ja julman hyökkäyssodan  uhreille.

Lähteet: Puolustusvoimat, http://www.mil.fi, Wikipedia

Site Meter
Advertisement

Päivän Hyysärissä oli penaali Anna Paljakan sepustama väestönkasvuun liittyvä kirjoitus. Tuo kirjoitus loppui sanoihin Väestökysymys on vakava. Koska tahansa voi taantumuksellisten hallitusten tai paavien vaikutuksesta tulla takapakkia.


Taantumuksellisuus?

Tuo sana on peräisin maasta jota ei ole enää olemassakaan ja sitä on käytetty yleensä pyhittämään yli sadan miljoonan ihmisen murhatyöt viime vuosisadalla.

Eikä sitä ole normaalisti (edes pahimpaan 1970-luvun rähmälläänolon aikaan) totuttu pitämään puolueettoman valtakunnallisen päivälehden sanavarastoon kuuluvana.

Ei – se kuuluu enemmänkin tuonne Tiedonantajan suuntaan – kuten varmaan Paljakkakin?

Lähde: HS

Site Meter