Vallanpitäjien puudelit

Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää  verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.

Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne  oli näin  –  jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina.  Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.

(Tuo toinen lehti oli muuten  Uusi Suomi –  jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti  tukevan virtuaalisen  huuskohyyskäpaperirullan kanssa,  kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä  tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.

Viimeisessä kyseisen julkaisun kuukausiliitteessä  julkaistu kirjoitus ihmiskaupasta ja ankkurilapsista oli hyvin harvinaislaatuinen objektiivisuudessaan. Kun kyseisen lehden päivälehtiversio  julkaisi eilen koko sivun kokoisena upseerien keskuudessa tehdyn mielipidekyselyn (kriittisine kommentteineen) luottamuksesta hallituksen toimiin,  alkoi jo hetken tuntua siltä,  että ehkä kyseinen läpyskä on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa vallan vahtikoirana.

Turha luulo.  Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne  omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.

HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä.  Näin siitä huolimatta,  että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan

Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä –  myös pelkän  mielipiteenkin tasolla.  Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.

Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.

Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.

Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:

Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.

Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia.  MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä.  Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta  nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.

Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.

Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.

Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.

Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin.  Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.

Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.

He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana.  Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.

Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.

”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”

Komentajakapteeni, merivoimat

”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”

Kapteeni, maavoimat

”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”

Majuri, maavoimat

”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”

Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”

Luutnantti, maavoimat

”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”

Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”

Kapteeni, maavoimat

”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”

Kapteeni, ilmavoimat

””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””

Luutnantti, maavoimat

”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”

Luutnantti, maavoimat

”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”

Luutnantti, merivoimat

*    *    *

Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.

Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Vähemmän yllättäen,  Jonkan Jaska on tullut siihen lopputulokseen, että Wallinin kohdalla jääviyttä ei ole ja uhkailua ei ole tapahtunut (vaikka kansa pääsi sen vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun  puoluetoverin todistuksen vuoksi:

Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko

Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja)  Nils Torvalds.

Kansanvallan toteutumisen vuoksi, tässä täytyy toivoa, että kansanedustaja Pentti Oinonen pitää lupauksestaan kiinni ja vie asian eteenpäin.

Lähteet: HS, IL, YLE

JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?

Aivan – Puolustusvoimat.

KK

Advertisement

 

Viikon mokutus 24/11

Se, että heidän lähtökohtansa on sellainen, että se ei ole turvannut heidän oikeuksiaan, niin se ei anna meille oikeutta sulkea silmiämme. Meidän pitäisi enemmän ajatella sitä, miten meidän palvelumme voisivat kohdata heidän tarpeensa. Heillä on siihen osittain oikeus, koska on kyse perustavaa laatua olevista palveluista, kuten perusterveydenhuollosta.

Epäpätevänä hakijana poliittiseen suojavirkaan nimitetty vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Reporadion mukaan 15.6.2011.

 

Vaalipäivänä 2011

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

 

Varoitus kuluttajalle – näin vaalien alla

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

 

Monokulttuurinen monikulttuuri

Mietin tuossa aiemmin illalla, miksi sana monikulttuuri tökkii – etenkin silloin kun sitä käytetään Suomessa?

Tökkiminen johtuu siitä, että suomalaisittain monikulttuuri ja monikulttuurisuus on betonoitu monoliittiseksi monokulttuuriksi.

Suomalainen monikulttuuri on itse asiassa monokulttuuria.

Virallinen monikulttuuri ohjaa kansalaisia ymmärtämään käsitteen siten, että se pitää sisällään ns.suvaitsevaisuutta, hädänalaisuutta ja pakolaisuutta.

Todellisuudessa se pitää sisällään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, ihmiskauppaa, korruptiota, sosiaaliturismia, turvaverkkoihin passiivisesti heittäytymistä, väestöräjähdyksen ja ilmastomuutoksen kiihdyttämistä, rumaa globalisaatiota, alkuperäiskansojen oikeuksien polkemista, ekspansiota, käännytystyötä, ankkurilapsia, ihmisarvon alentamista, naisten alistamista, yleistä alistamista, etnistä puhdistamista, uuskolonialismia ja yhteiskunnallista huba-haba-työtä – jopa uuden ajan orjuutta.

Se ei suvaitse kritiikkiä – poliittisesta epäkorrektiudesta nyt puhumattakaan. Se ei hyväksy tilastoja. Se ei tunne totuutta. Se polkee kaiken samaan muottiin.

Se on uusdeedeeärräläinen versio Kekkoslovakiasta. Ummehtunut ja pistävä hajumuisto 1970-luvun konsensuksesta, kekkoslaisuudesta, YYA-sopimuksesta, taistolaisuudesta, pysähtyneisyyden ajasta ja suomettumisesta.

Viralliselle monikultturille ei ole edes olemassa saksalaista myyntijohtajaa, norjalaista tutkijaa, kalifornialaista kahvilayrittäjää eikä – missään nimessä – kristittyä valkoista afrikkalaista yrittäjänaista.

Pahimmillaan se tulee esiin ns. äärioikeistoa kosiskelevan vihreän tilastotutkijan uuskolonialistissa puheissa – hän kun haluaa hakea kehitysmaista – testien – kautta älykkäimmät ja parhaimmin koulutetut yksilöt. Viis veisaamatta noiden kehitysmaiden tilanteesta tai intresseistä omaa intelligentsiaan ja tulevaisuuttaan kohtaan.

Monikulttuuri pitää sisällään – vain ja ainoastaan – alistetun kotiäidin, työttömän maahanmuuttajan, kiihkosaarnaajan, vasemmistolaisen tutkijan ja yhteiskunnallista – toisarvoista työtä tekevän – alipalkatun (huutavaa työvoimaa paikkaavan) uuden ajan orjan.

Tätä on suomalainen monokulttuurinen monikulttuuri.