Brittiläispiispojen todellisuudentajusta

Piispa Rowan Williams on kertonut mielipiteensä Sharia-lainsäädännöstä.

Williams kertoi ja todisti brittiläisille protestanteille, että islamilaisen Sharia-lain tulkintoja on useampia ja myös sitä, että tasa-arvon puute sen tulkinnoissa on pikemminkin yhteiskunnallista ja poliittista perua eikä juonnu Koraanista. Mutta toistaiseksi Sharia-lain modernisoimista ajaa vain pieni muslimiryhmä ja käytännön tulkinnat ovat täälläkin olleet vanhakantaisia.

Tämä ei muuten ole ihan ensimmäinen ja viimeinen hölmöily sielunvihollisen kanssa tuolla Britannian piisparintamalla.

Vuonna 1941 Canterburyn piispa – joka oli tuolloin myös koko anglosaksisen maailman korkein protestanttinen hengellinen johtaja – anoi rukouksin Herran edessä siunausta ja armoa kommunistiselle – ja ateistiselle – Neuvostoliitolle.

Samoihin aikoihin Talvisodan Kollaan suunnan rintamapappi – Antti Rantamaa – toimi JR 28:n pappina ja valistusupseerina. Hän kulki rykmenttinsä mukana ja saapui hyökkäysvaiheessa myös Hiitolan kirkolle. Kirkon kellotorni ja sakaristo olivat palvelleet neuvostomiehityksen aikana käymälöinä. Tämän lisäksi kirkkoa vähemmän rakastaneet neuvostoliittolaiset valloittajat olivat jättäneet kirkon pääoveen suomenkielisiä V-kirjaimella alkaneita tervehdyksiä.

Samoihin aikoihin huomattiin suomalaisten hautausmaiden joutuneen häväistyksien ja haudanryöstöjen kohteiksi – asia joka ei ollut tuntematon historian myöhemmässäkin vaiheessa. Nimittäin eräällä sotilastarkoituksiin vuokratulla uusmaalaisella alueellakin.

Nämä havainnot aiheuttivat sen, että Rantamaa kirjoitti avoimen kirjeen lehteen nimeltään Suomen Sosialidemokraatti. Artikkeli oli suunnattu Canterburyn arkkipiispalle. Huomatkaa myös, että Suomi ja Iso-Britannia eivät olleet tuolloin sodassa keskenään.

Rantamaa totesi kirjeessään muun muassa seuraavaa:

… minua pappina pelottaa se, että Te, protestanttinen piispa, kannettavaksenne saattaessanne miljoonat ihmiset, jotka eivät voi tietää bolshevismin todellista luonnetta, siihen kauhistuttavaan erehdykseen, että sille voidaan jopa rukouksin Herran edessä siunausta anoa.

Artikkeli ilmestyi syyskuun 1941 alussa ja julkaistiin saman tien sanasta sanaan runsaslevikkisessä saksalaisessa Zwölf Uhr Blatt-lehdessä. Rantamaan artikkelin saamaa julkisuutta täydensi 40000 samaa asiaa ihmettelevää lentolehtistä.

Asiaan palattiin vielä uudestaan vuoden 1947 Pariisin rauhanneuvotteluissa. Britit ilmoittivat tuolloin, että nuo lentolehtiset tekivät heihin todella suuren vaikutuksen.

Minusta tuo erehdysten toistaminen on inhimillistä. Se mikä on surullista on se, että se joka ei tunne historiaansa joutuu elämään sen uudestaan. Tässä tapauksessa anglikaaninen kirkko.

Lähtet: BBC, Uutispäivä Demari, Ari Rautala ja inspiraationa nimimerkki Herja.

Advertisement

 

Militanttivihreän identiteettikriisi

Olen ollut hieman normaalia kiireisempi ansiotyöni parissa ja kirjoittamiseni on ollut hieman normaalia harvempaa. Kun kiireet laantuvat, palailen asiaan taas aktiivisemmin. Tähän väliin katson kuitenkin asiakseni kommentoida erästä hellandudelis-juttua.

Kun haette täältä WordPressista blogiani hakusanalla kullervo kalervonpoika tai Ruttuvaarin blogia hakusanalla periculum finlandicum, saatatte päätyä eräälle jälkijättöistä teiniangstia ja identiteettikriisiä pursuavalle WordPress-blogille.

Viimeisimmässään kirjoituksissaan tämä hassunhauska kirjoittaja on tosin roiminut myöskin vihreitä. Kyseisen kirjoittajan identiteettikriisi luo hullunkurisia sävyjä tähän tylsään blogosfääriin.

Hänen toisessa blogissaan sanotaan näin:

Nationalisti, punavihreä anarkisti, ekofasisti ja muslimifundamentalisti ovat samasta, läpilahosta pässinpuusta veistetyt. Demokratia on heille myrkkyä, kuten se meille taviksille on elämän eliksiiri.

Juu – ei.

Ei ainakaan tämän nationalistin kohdalla.

Rehellisesti sanoen; minun on kovin vaikea pitää mitenkään demokratian perusteita ymmärtäneenä tällaista kirjoittajaa. Parta täristen vihaa julistavaa ja kiihottavaa tekointellektuellia. Sellaista, joka ei suvaitse omasta maailmankuvastaan poikkeavia mielipiteitä.

Tosin nyt näyttää siltä, että kyseisen kirjoittajan henkilökohtainen identiteettikriisi on pudottanut lopunkin maaperän suoraan suohon hänen entisen maailmankatsomuksensa alta.

Voimia muutoksesi tiellä– ehkä kulkemasi pitkän ja pimeän kujan päästä löytyy rauha ja sopu oman itsesi – ja myös muiden – kanssa. Ehkä etsimäsi maailmankatsomus löytyy sieltä Kokoomuksesta. Juuri sieltä mistä sitä etsitkin.

Jk. Tuo lainaus oli – melkein sanasta sanaan – erään tunnetun vihreän persoonan Vapaa-ajattelijain liiton järjestämässä islam-seminaarissa viime lauantaina täräyttämä. Hän totesi noin pitämässään esitelmässä. Esityksen otsikko oli islamkritiikki monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Edit 2207: Unohdin erään asian. Kiitos linkityksestä ja ilmaisesta mainostamisesta. Kaikki tuki on tarpeen kansallisvaltion suojelemisen asialla. Kysykää vaikka kosovolaisilta.