Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä
sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Site Meter

Jaan poliisiylijohtajan näkemyksen siitä, että ihmisten turvallisuuden edistämiseksi tietosuojan on väistyttävä ainakin jonkin verran.

Sisäministeri Anne Holmlundin mielestä viranomaisten tietojensaantioikeuksia tulisi nostaa, vaikka yksilön tietosuoja kärsisikin, Uusi Suomi 10.11.2008.

Puuttumatta siihen, miten syylliset jäävät rankaisematta ja uhrien oikeuksia poljetaan entisestäänkin, tulee mieleen näissäkin keskusteluissa nähty Benjamin Franklinin toteamus, Any society that would give up a little liberty to gain a little security will deserve neither and lose both.

Eli vapaasti suomennettuna, mikä tahansa yhteiskunta, joka on valmis luopumaan edes pienestä osasta vapauksistaan turvallisuuden vuoksi, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää ne molemmat.

Joskus on ikävä olla oikeassa.

Poliisi selvittää jalankulkijan ja polkupyöräilijän törmäyksessä sattunutta jalankulkijan kuolemaa Helsingissä. Tämä onnettomuus tapahtui viime perjantaina iltapäivällä Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä.

Törmäyksessä vakavasti loukkaantunut 55-vuotias jalankulkija kuoli vammoihinsa lauantai-iltana. Nainen oli kävellyt jalkakäytävällä polkupyörän törmätessä häneen. Polkupyörää ajanut 37-vuotias mies sai törmäyksessä lieviä vammoja.

Osanottoni omaisille.

Taannoinen kirjoitukseni oli suunnattu lähinnä Osmo Soininvaaran aseharrastuksen vastaista vaalikirjoitusta vastaan. Tältä pohjalta tuntuu vieläkin ikävämmältä se, että olin aika oikeassa vaikka väänsinkin hieman parodiaa kaupunkipyöräilystä.

Hieman vastaavasti – samoin kuin olen todennut eräästä toisesta aiheesta – olen sitä mieltä, että että eivät polkupyörät tapa ihmisiä vaan ihmiset, jotka käyttävät niitä holtittomasti ja edesvastuuttomasti. On aivan turhaa syylliistää satojen tuhansien pyöräilijöiden joukkoa yhden ihmisen töppäilyistä.

Toisaalta kannattaa myös herättää keskustelua siitä, kuuluuko liikennevakuuttamaton 60 km/h kiitävä kevytrakenteinen ajoneuvo kaupunkiliikenteeseen – etenkin ajokortittomien,asennevammaisten ja liikennesääntöjä halveksivien kamikaze-kuskien ohjastamana.

Jos mielestänne kuuluu, niin äänestäkää ihmeessä Osmo Soininvaaraa, Vesa Hackia ja muita virheitä… Ehkä saatte vielä pyöräilyn tuomien uhrien lisäksi kylkiäisenä mukana rikastuneen Uuden Uljaan kaupunkikulttuurin puukotuksineen, tutustumisraiskauksineen ja polttopulloiskuineen? Aika näyttää…

Suomi kun on erään Akuliinankin mielestä liian turvallinen maa.

Lähde:HS

(Ajankohtainen uusinta vuodelta 2008)

Palasin viikonlopun jälkeen takaisin lento-, liikenne- ja ympäristömelun täyttämään Helsingin keskustaan maaseudulla vallitsevan luonnonrauhan keskeltä. Kävelin eilen aamulla jalkakäytävää pitkin töihin – sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta turvallisuus järkkyi melkein välittömästi käppäilyni aloitettuani. Pari kolme periaatepyöräilijää oli päättänyt pilata maanantaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.

Astuttuani pari metriä jalkakäytävällä takaani kuului karjunta ”tie auki”. Käännyin ja sain juuri ja juuri väistettyä – jalan kulkevana ja jalkakäytävää käyttävänä – vartalonmukaiseen kokovartalokondomiin ja täys´alistaja-laseihin sonnustautuneen, julmannäköisen, jalkakäytävää pitkin kaahanneen vauhtihirmun. Tämä tapahtui vain nipin napin ilman tuon vauhtihirmun ohjastaman kumi- ja metallihirviön alle jäämistä.

Seuraavassa kadunkulmassa seurasi välitöntä jatkoa saman aiheen parissa. Noin satakiloinen – monikulttuurisen outfittiin sonnustautunut – kukkahattutäti pyöräili ihqun pinkiksi maalatulla (ja ilmeisesti vain maalilla kasassa pysyvällä) antiikkipyörällään melkein päälleni. Kulman takaa vasemmalta ja jalkakäytävällä. Vahingoittumattomuudestani saan kiittää edellisen viikonlopun metsästystapahtumia ja niiden adrenaliinin kautta aiheuttamaa valveillaoloa ja tarpeeksi nopeaa refleksitoimintaa.

Jotta aamu olisi ollut täydellinen, lähes tienpinnalla kiitävä ja makuuasennossa poljettava mikä-lie, puikkelehti torvi soiden jalankulkijoiden jaloissa ja täräytti jalkakäytävältä suoraan liikenteen sekaan. Tämä esitys sai aikaan paniikkijarrutuksia. Autoilijoiden refleksien vuoksi kolareilta, yliajoilta ja muilta onnettomuuksilta vältyttiin – täpärästi.

Unohtamatta aikaisempia kokemuksia. Olen kerran kävellyt kaikessa rauhassa ravintolan terassin ohi kun päälleni on ajanut takaapäin terassilta (polkupyöräillen) poistumassa ollut rastatukkainen viherhihhuli – tai mikä lie soosipää. Kännissä kuitenkin kuin apina.

Minun mielestäni kaupunkipyöräily on tarpeetonta ja ympäristölle vaarallista. Liian monet täysin edesvastuuttomat ja riittämättömillä pyöräilytaidoilla varustetut keskustan kauhut pitää saada pois urbaaneista keskustoista vaarantamasta lainkuuliaisten kansalaisten turvallisuutta. Pyöräily kuuluu maaseudulle – ei kaupunkeihin.

Tulee verrata toisiinsa kaupunkipyöräilijöiden ja kaupunkipyöräilystä kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla pyöräilijät taitavat hävitä äänestyksen.

Asiaan on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisuja – siinä tapauksessa, että kaupunkipyöräily päätetään kuitenkin vaarallisuudestaan ja ympäristölle haitallisuudestaan huolimatta sallia taajamissa.

1. Taajamassa käytettävän polkupyörän nopeus rajoitetaan teknisin välinein 5 km:iin tunnissa. Lisäksi jokaisen kaupunkipyöräilijän edessä tulee kulkea punaista lippua heiluttava varoittaja – jalkaisin.

2. Taajamassa käytettävä polkupyörä määrätään rekisteröitäväksi, pakollisen liikennevakuutuksen piiriin ja vuosikatsastettavaksi kerran vuodessa.

3. Taajamassa käytettävän polkupyörän kuljettajalta vaaditaan ajotutkinto sekä voimassa oleva ajokortti.

Villi veikkaukseni on, että näillä toimenpiteillä saataisiin nykyinen pyöräilyterrori kummasti kuriin. Ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voisimme mahdollisesti harkita vihervasemmistolaiseen perinteeseen kuuluvia gulageja ja muita uudelleenkoulutusleirejä oikean pyöräilyasenteen luomiseksi ja varmistamiseksi.

Taajamassa käytettävien polkupyörien kuljettajiin voisi myös soveltaa ns. Cronbergin mallia.

Taajamapyöräilyyn sovellettuna Virheet De Rödan paikallisosaston olisi hyvä tietää, että kaupunkipyöräilijäyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että pyöräilylupalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Ja kun muistetaan myös periaate en ota, jos ajan (edes höpö-höpöheinää… 😉 ), luulisi turvallisuuden keskustassa nousevan korkealle pilviin.

 


Site Meter