Kuvittelin joskus naiivissa nuoruudessani Kokoomuksen olevan isänmaallinen, yksityisomaisuuden suojaan ja kansalaisten vapauteen positiivisesti suhtautuva puolue. Asiaan liittyvät harhakuvitelmat ovat rapiseet jo kauan sitten omalta kohdaltani ja suomut ovat pudonneet silmiltäni.
Kuitenkin aina silloin kun törmää nykypäivän kokoomuslaisuuteen, jotenkin tulee hieman epätodellinen olo. Kuten tässä eilen, jolloin espoolainen kokoomuskansanedustaja Sanna Lauslahti ratsasti uudenvuodenaaton sellomurhien uhrien ruumiita hyväksikäyttäen julkisuuteen.
Lauslahti julkaisi sekä US-blogissaan että kotisivuillaan otsikolla Taistelu turhia kuolemia vastaan nimetyn poliittisten irtopisteiden kalastelulta vaikuttavan vastenmielisen besserwisseröinnin.
Lauslahti osoittaa kansanedustajana uskomatonta tietämättömättömyyttä niistä asioista, joista hän on lainsäätäjän vastuullisessa asemassa – ja palauttaa samalla muutaman blondivitsin elävästi mieleen.
Lauslahti väittää (vastoin todellisuutta) esimerkiksi seuraavaa:
Käsiaseita on Suomessa 1,6 miljoonaa eli aivan liikaa.
Suomessa on noin 1 600 000 rekisteröityä siviilien hallussa olevaa ampuma-aselain perusteella hallussapitoluvan vaativaa asetta – ei käsiasetta. Käsiaseita maassamme on tuosta kokonaismäärästä alle 300 000. Tuohon kokonaislukuun lasketaan mukaan kaikki hallussapitoluvan vaativat aseet – myös kaasusumuttimet ratakiväärit ja metsästysaseet.
Kun lainsäätäjä esittää tällaisia väitteitä, se osoittaa lähinnä sellaisen tosiasian olemassaolon, että kansalaisten oikeusturva on vahvasti uhattuna.
Eikä tässä vielä kaikki. Lauslahti osoittaa erittäin selvästi sen, että nykyinen parlamentarismi on epäonnistunut. Järjestelmään pitäisi tehdä pikaisesti muutoksia suoran sitovan demokratian ja ammattitaitoa vaativan parlamentin suuntaan jo pelkästään sen vuoksi, että ihmisillä pitää toki olla oikeus mielipiteisiinsä ja sananvapaus, mutta kansanedustajalta pitää henkilökohtaisista ominaisuuksista löytyä muutakin kuin mutuilua:
Mielestäni käsiaseita ei tulisi lainkaan säilyttää kodeissa. Täyskieltoa en kannata. Jatkossakin voitaisiin harrastaa ammuntaa, jos sille on selkeä, oma tila, ja aseet säilytetään siellä lukituissa kaapeissa. Myös metsästää voisi edelleen, ja metsästysaseet voitaisiin säilyttää lukituissa kaapeissa kotona.
Kun kansanedustaja vaatii käsiaseiden keräämistä kootusti yksiin harrastusta harjoittavien yhdistysten paikkoihin, hän osoittaa kolme tärkeää asiaa itsestään ja ammattitaidostaan – hän ei ole seurannut asekeskustelua, ei tunne Kehä III:n takaisen Suomen todellisuutta, eikä hän tunnu joko kunnioittavan tai tuntevan Suomen perustuslakiakaan.
Muun ammatinharjoittamisen (kuin kansanedustamisen ja lainlaadinnan) yhteydessä voitaisiin ilmeisesti puhua ammattitaidottomuudesta, välinpitämättömyydestä ja/tai jopa suoranaisesta edesvastuuttomuudesta.
Kansanedustajan kohdalla voidaan puhua ainoastaan halvasta populismista ja poliittisten irtopisteiden keräämisestä – jokainen aikuinen ilmeisesti ymmärtää mitä poliittinen vastuu tarkoittaa Suomessa? Ei mitään.
Lauslahti ei ole selvästikään seurannut viime aikoina käytyä asekeskustelua. Aseiden kerääminen kootuiksi varastoiksi (rikollisten työn helpottamiseksi) huonosti vartioiduille ampumaradoille, on tyrmätty jo useaan otteeseen ja hyvin laajasti. Ajatus oli jo tullessaan kuolleena syntynyt.
Eikä Lauslahti ymmärrä aseiden olemuksestakaan juuri mitään. Jokainen aseiden periaatteet ymmärtävä ihminen tietää sen, että varsinaiset (pitkäputkiset) metsästysaseet ovat huomattavasti vaarallisempia ja tehokkaampia kuin lyhytpiippuiset käsiaseet.
Lauslahti ei espoolaisena pysty myöskään näköjään näkemään yli kehäkolmosen. Valta-osa aseenhaltijoista asuu syrjäseuduilla. Heidän kodeistaan saattaa olla 100-200 kilometriä lähimmän virallisen ampumaseuran toimipisteen luo.
Luulisi kokoomuslaisen kansanedustajan ymmärtävän, että omaisuus säilyy parhaiten omistajansa käsissä ja silmänpidon alaisena. Herää epäilys, että kokoomus on siirtymässä sosialisoinnin, kolhoosien ja yhteisomistuksen linjalle.
Tärkeimpänä ja vakavimpana asiana pidän tässä yhteydessä kuitenkin sitä, että kansanedustaja ei tunne tai ymmärrä Suomen perustuslakia.
Perustuslaissa sanotaan varsin selvästi:
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Niin.
Miten on mahdollista, että kansanedustaja ei tiedä, että yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus olla kuulumatta yhdistykseen?
Kun yleissivistykseltään ja kansanedustajan ammattitaidoltaan tällaista tasoa edustavat ihmiset päättävät yhteisistä asioistamme, ei ole ihme että laisäädäntömme on ristiriitainen ja yleisen oikeuskäsityksen vastainen tilkkutäkki.
Lauslahti osoittaa muutenkin luottavansa muutenkin enemmän fiilikseen kuin tietoon asioita pohtiessaan ja käsitellessään. Hän näyttää unohtaneen myös syy-seuraussuhteen lait:
Miten estetään laittomien aseiden levittäminen? Rikollispiireissä markkinat toimivat. Avoimet rajat EU-maiden välillä mahdollistavat aseiden kuljettamisen maasta toiseen helpohkosti. Toivottavasti tähän löydetään keinot. Laivamatkustuksessakin tulisi olla käytössä turvatarkastukset, jotka paljastavat metalliesineet. Toisaalta sekin jättää mahdollisuuksia tuoda aseita veneellä tai autoon piilotettuna.
Huoh…
Jos Lauslahti itsekin ymmärtää, ettei hänen ideansa ole toteutuskelpoinen, niin miksi kirjata sitä edes ylös? Ainoaksi mahdolliseksi rationaaliseksi syyksi jää se, että Lauslahti testaa kuinka äänestäjät suhtautuvat kontrollin ja valvonnan lisäämiseen.
Nämä näyttäisivät olevan aitotsarististen poliitikkojemme vakioratkaisut omien munauksien ns. hoitamiseen.
Maassamme ei ollut tällaisia ongelmia silloin kun Suomi ei kuulunut Euroopan Unioniin. Nämä pahenivat entisestään Schengen-sopimuksen myötä ja muuttuivat arkipäivän painajaiseksi uuden ulkomaalaislain kautta.
Tuossa kirjoituksessa syyllinen syyttää syyttömiä tekemistään virheistä ja suoranaisista katastrofaalisista munauksista.
Lauslahden tekopyhyydellä ei ole ilmeisesti mitään rajoja. Hän esittää myös tällaisen kysymyksen:
Neljäs kysymys on: miten sellaisella henkilöllä voi olla oleskelulupa, jolla on taustalla rikoksia? Mielestäni Suomessa oleskelulupa tulee ansaita. Rikoksen tekeminen on oma valinta, jonka seuraukset on kannettava. Samalla henkilö kantaa myös vastuun perhesuhteistaan ja niiden heikentymisestä mahdollisen oleskeluluvan menettämisen myötä. Jos teet rikoksen, menetät oleskeluluvan.
Tätä kysyy siis kansanedustaja, joka itse äänesti liput hulmuten ja torvet soiden uuden ulkomaalaislain puolesta.
Luulisi edes hävettävän – mutta ei. Kuten jo totesin, nykyiset poliitikkomme eivät kunnioita kansanvaltaa ja syyttävät tekemistään virheistä muita. Patenttiratkaisuna tuntuu olevan syyttömien (tavallisten ihmisten) rankaiseminen ja heidän olojensa kiristäminen.
Lauslahti on erinomainen esimerkki siitä, miksi Suomessa pitäisi siirtyä aika pikaisesti enemmän suoraan kansanvaltaan ja kansanäänestysten sitovuuteen.
Toisaalta tällainen kommentointi suorastaan huutaa sitä, että kansanedustajalla pitäisi olla jonkinlainen soveltuvuustesti ja päktevyys lainsäätäjän tehtäviin.
Niin kauan kuin nämä asiat ovat vielä vallastaan kynsin hampain kiinni pitävien lausmaiden vallassa, neuvoisin uusmaalaisia (ja muitakin äänestäjiä) tekemään seuraavissa eduskuntavaaleissa kaikille meille palveluksen.
Jättäkää äänestämättä tällaisia ns.poliitikoja ja etsikää vaihtoehdot niistä jotka ajavat aidosti Suomen ja suomalaisten asiaa.
Suoraan demokratiaan sitoutuvista ehdokkaista.
Lähteet: Sanna Lausmaa, US
JK. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tätä asiaa sivuavasta asiasta, mutta ihan muistin virkistykseksi:
Vuonna 2005 Suomessa kuoli oman käden kautta 994 ihmistä. Näistä miehiä oli 724 ja naisia 270 – ampuma-aseet olivat siis mukana 169 kertaa.
Vuonna 2004 Suomessa kuoli oman käden kautta 1 064 ihmistä. Näistä miehiä oli 812 ja naisia 252 – ampuma-aseet olivat siis mukana 219 kertaa.
Ja vertailun vuoksi: Vuonna 1969 Suomessa kuoli oman käden kautta 1 096 ihmistä. Näistä miehiä oli 850 ja naisia 246 – ampuma-aseista en löytänyt valitettavasti statistiikkaa.
Muutamaa lama-aikoihin sattunutta piikkiä – vuonna 1990 tehtiin 1520 itsemurhaa – lukuunottamatta itsemurhien määrä on pysynyt väestökasvusta huolimatta pitkän ajanjakson vertailussa suurin piirtein samalla lukumääräisellä tasolla – suhteellisesti ottaen se on vähentynyt.
Vertailuluvut – ikävakioituna per 100 000 henkilöä – nimittäin kertovat:
Vuonna 2005 suhdeluku oli yhteensä 17,9, joista miehiä 27,0 ja naisia 9,6.
Vuonna 2004 suhdeluku oli yhteensä 19,7, joista miehiä 31,1 ja naisia 9,1.
Vuonna 1969 suhdeluku oli yhteensä 26,0, joista miehiä 44,5 ja naisia 10,8.
Lisää asiaan liittyvää statistiikkaa löytyy täältä.
Kullervo Kalervonpoika 