Maahanmuuttokeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta.

Hannu Laaksola Opettajalehden pääkirjoituksessa.

Lähde

Ei näin. Ei tämä maa ei tarvitse keskellä taloudellista taantumaa yhtään ylimääräistä suuta ruokittavaksi eikä yhtään harmaan työvoiman parissa ahertavaa työperäistä säheltäjää.

Tämä maa tarvitsee poliittisen ja henkisen peräruiskeen monikulttuuriähkyynsä.

Site Meter

(Matti Vanhanen) kertoi pitävänsä Heinäluoman puheita vastenmielisinä. Tuon sanan hän toisti pariin kolmeen kertaan.

Vanhanen kertoi epäsuorasti yllyttämisestä muukalaisvihamielisyyteen, ja sanoi keskustan pysyvän tällaisen ulkopuolella. Hän sanoi kysymyksen olevan arvovalinnasta.

(Anni) Sinnemäki sanoi, ettei hän ymmärrä Heinäluoman logiikkaa rasismin kasvamisesta ulkomaalaisten määrän mukana.


Näin siis pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ja työministeri Anni Sinnemäki (vihr) HS:n mukaan kommentoidessaan Eero Heinäluoman (SDP) -kieltämättä hieman opportunistista, mutta perusasioiltaan asiallista –  huolenkantamista työperäisestä maahanmuutosta ja sen vaikutuksista suomalaisten työllisyyteen..

Kun Vanhanen otti arvovalinnat pöydälle, hän tuli samalla kertoneeksi myös sen, että hänen arvomaailmassaan ulkomaalainen halpatyövoima menee korkeammalle sijalle, kuin suomalaisesta äänestäjäkunnasta koostuva alkuperäisasukkaiden (ja Suomen kansalaisten) etu. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäjä muistaa tämän kommentin seuraavissa vaaleissa.

Sinnemäen ymmärtämättömyys puolestaan ei ole sinänsä mikään uutinen. Suojattua elämää eläneelle (ja edelleen elävälle ihmiselle) on usein kovin vaikeaa pystyä hahmottamaan tavallisten normivirtasten elämässään kohtaamia vaikeuksia ja ongelmia. Anni on niitä ihmisiä, joille Nousukausi-tyyppinen elämysmatka saattaisi avata aivan uusia ulottuvuuksia elämään (… tai sitten ei…).

Onnea kummallekin voittajalle ja etenkin kaikille suomalaisille – sitä me nimittäin tarvitsemme tällaisen hallinnon aikana…

Lähteet: HBL, IL, HS

Site Meter

Suomen Kuvalehden Viikon Valopääksi tänään nimittämä Anni Sinnemäki ansaitsee (jälleen kerran) myös valtamedian ulkopuolelta tulevaa huomiota.

Puuttumatta tässä ja nyt siihen metakeskusteluun maan tavasta, jonka Sinnemäki käynnisti SK:n huomioimassa eipäs-juupas-kommentissaan viime viikonloppuna, on hyvä huomata myös se, kuinka tarmokkaasti  Sinnemäki pyrkii lisäämään työttömyyttä  työministerin ominaisuudessa.

Tavallaan vähemmän yllättäen viherkaihista kärsivät (ja silti julkisin varoin tuotetut)  Ylen Uutiset alistuivat eilen työministeri Anni Sinnemäen propagandakanavaksi.

Myös Anni on käyttänyt julkisia rahoja ja tehnyt pienen tripin jänskään keväiseen Lappiin. Huvittelun lisäksi työministerillämme on ollut aikaa rustata lisää työttömyyttä aiheuttavia lausuntoja matkansa aikana.

Sinnemäen mukaan Kainuun Talvivaaran kaivoksen uraania ei voida ryhtyä jatkojalostamaan ilman erityistä lupaprosessia. Hän ei myöskään pidä uraanin jalostusluvan saamista läpihuutojuttuna. Itä-Lapissa vieraillut Sinnemäki katsoo myös, että kaivoshankkeita markkinoidaan tarkoituksellisesti yliampuvilla työllisyysvaikutuksilla.

Kotimaisissa mittasuhteissa kunnioitettavaa uskaltamista, yrittäjähenkisyyttä ja laajakatseisuutta osoittanut Talvivaaran kaivosyhtiö julkisti kuukausi sitten, että sillä on mittavat varannot uraanimalmia, jota se voisi ryhtyä jatkojalostamaan. Vielä kaivoksen lupavaiheessa ei uraanista ollut mitään mainintaa.Sinnemäen mukaan uraanin louhinnalla on kaikkialla maailmassa erittäin rajut ympäristövaikutukset. Hän näkeekin että on parempi kehittää uusiutuvia energiamuotoja kuin louhia uraania ydinvoimalaa varten.

Uraanin louhiminen kaivoksessa vaatii oman lupansa. Se ei onnistu niin, että ensin perustetaan kaivos ja sitten ryhdytään siinä sivussa hyödyntämään uraania. Tämä louhinta ja jalostus vaatii vielä oman oikeudellisen harkintansa.

Tämän kommentin takaa paistaa paljas ja typerä usko oman idealismin oikeutukseen sekä aito halveksinta toisten ihmisten mielipiteitä ja maailmankatsomusta kohtaan.

Jokainen meistä tietää  ilmeisesti sen, että päästöttömyydestään ja turvallisuudestaan huolimatta fissioreaktiolla tuotettu ydinvoima on vihreiden keppihevonen numero yksi. Vihreiden kanssa voi keskustella järkitasolla ydinvoimasta suurin piirtein samoin tuloksin kuin minkä tahansa uskovaisen kanssa tämän uskosta.

Uraani liittyy nimittäin tähän uskoon yhtä kiinteästi kuin demonit katolilaisuuteen.

Todellisuudessa (Sinnemäen lausunnostakin huolimatta) Talvivaaran tapauksessa ei kyse ei ole louhinnasta – kyse on päätoiminnan sivutuotteena tulevan luonnonvaran jatkojalostamisesta. Joku muu (kuin vihreitä edustava työministeri) taho, näkisi paremmaksi vaihtoehdoksi kerätä tuo radioaktiivinen aine pois ympäristöstä ja jalostaa se jälkikäyttöä varten.

Vai olisiko Annin mielestä kenties  parempi vaihtoehto jättää se maastoon ja päästää monikansalliset (ja etenkin ranskalaiset yhtiöt) valtaamaan ihmisten maat, kodit ja mannut sekä kaivamaan aidoista uusista kaivoksista uraania, toimittamaan se jatkojalostettavaksi Ranskaan – ja lopulta myydä vanhaan kunnon kolonialismin henkeen jalostettu materiaali raaka-aineen toimittaneeseen valtioon?

Ydinvoima nimittäin on todellinen energialähde Suomessa – nyt ja tulevaisuudessa. Se on realiteetti, jonka vihreätkin joutuvat hyväksymään.

Sinnemäki unohtaa tässä yhteydessä myös (iloisen tarkoitushakuisesti) uusiutuvien ja ns.vaihtoehtoisten energiamuotojen haitat.

Jos joku nyt aidosti uskoo vielä ilmastonmuutospropagandaan, niin hänen kannattaa miettiä sitä, miten tärkein kotimainen uusiutuva luonnonvara – eli puu – sopii hänen uskontoonsa ja tähän Sinnemäen esittelemään kokonaiskuvaan – tästä ei ole nimittäin kovinkaan kauan sitä, kun suomalaisten puusaunojen kiukaat asetettiin pannaan ja julkiseen häväistykseen.

Vesivoima on valjastettu nykyisen vesivarannon edellyttämässä laajuudessa (aikoinaan kovinkaan paljon ympäristövaikutuksia ja esimerkiksi kalastusta miettimättä). Vesivoiman lisärakentaminen vaatisi uuden (tai uusien) tekoaltaiden rakentamista vesivarastoiksi. Tämäkään ei ole vailla ympäristövaikutuksia – eikä tämä vaihtoehto ole muuten edes kelvannut tähän mennessä vihreille. Näin ollen vesivoimasta vouhkaaminen vihreiden asemasta käsin, näyttää lähinnä typerältä ja kaksinaismoralistiselta huuhaalta.

Aurinkovoima kansallisena energiareservinä on lähinnä vitsi Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa, eikä tuulivoimakaan ole ongelmatonta. Tuulivoima on edelleen marginaalinen energialähde ja sen käyttö laajemmassa mittakaavassa muuttaisi Suomen luonnon propellihelvetiksi – jos joku ei usko tätä, suosittelen hotelliyötä esimerkiksi Kielissä tuulivoimapuiston viereisessä hotellissa. Meteli on infernaalinen ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuollainen tuulivoimapuisto (vihreiden haikailusta huolimatta) oikein kuulu esimerkiksi herkkään saaristo- tai tunturiluontoon.

Tällainen tarkoituksellinen harhaan johtaminen ja sen jälkeinen  hallinnollisen valitusmenettelyn käyttäminen viivytysaseena (vaikka tappio on jo tiedossa), on niin kovin tuttua vihreiden poliittisena työskentely- ja painostusmetodina.

Edellinen tällainen mieleen tuleva (kansantaloudellisesti suurta haittaa aiheuttanut) vihreiden masinoima valitusprosessi liittyi Vuosaaren satamahankkeeseen. Jälkipolvet pääsevät vielä ihmettelemään vihreän politiikan kustannuksia ja tuhoja tulevaisuudessa.

Sama alkuvaiheen taktiikan mukainen sumutus jatkuu nyt Pohjois-Suomessa. Itä-Lapissa vierailleen ja Soklin kaivoshankkeeseen tutustuneen Sinnemäen mukaan kaivoksia markkinoidaan tarkoitushakuisesti liian suurilla työllisyysvaikutuksilla. Tällä halutaan häivyttämään kaivosten aikaansaamat poikkeuksellisen suuret ympäristövaikutukset.

Paikoin kaivoksia on markkinoitu liian suurilla odotuksilla. Se saattaa liittyä siihen, että kaivokset ovat ympäristön kannalta hirvittävän rajuja ja raskaita, jolloin silloin markkinointivaiheessa halutaan korostaa niitä myönteisiä puolia, mitä kiistämättä työpaikat ovat.

Sinnemäen mukaan viranomaisten on selvitettävä kaivosten todelliset vaikutukset. Tämän jälkeen vasta voidaan luoda oikea arvio siitä, mitä kaivos merkitsee vaikutusalueelleen.

Tietysti näitä hankkeita pitää katsoa realistisesti ja pyrkiä löytämään sieltä ne todelliset faktat ja todelliset työpaikkavaikutukset.

Sinnemäki jättää kertomatta sen, että kun selvitykset on tehty, vihreät tulevat todennäköisesti (ja varsin perinteisesti) käynnistämään sen kuuluisan valituskierroksensa – paikallisten ihmisten mielipiteistä ja todellisuudesta pätkääkään välittämättä.

Vihreä politiikka ei ole perinteisesti kunnioittanut (ei missään eikä koskaan) paikallisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Paikalliset kelpaavat ainoastaan keppihevosiksi vihreille näiden omien päämäärien ajamiseksi.

Kuten tässäkin tapauksessa poromiehet.

Sinnemäki muistaa mainita Soklin kodalla myös  poronomistajat ja virkistyskalastuksen harrastajat ja  asettuu tukemaan poronhoitajien aseman turvaamista.

Poronhoidolla on lainsäädännön kautta oma erityinen asemansa ja suojansa. On itsestään selvää, että poronhoidon toiveet ja toimintamahdollisuudet tulee ottaa huomioon erityisellä tavalla.

Kaunis ajatus, josta pitää tosiaan pitää kiinni. Toisaalta kaivostoiminta ja poronhoito eivät ole elinkeinona (etenkään Itä-Lapissa) välttämättä toisiaan korville lyöviä elinkeinoja – sanoo Sinnemäki nyt sitten taas mitä tahansa.

Hassuinta tietysti koko jutussa on se, että vihreille ja heidän hangaroundeilleen etnisesti suomalaiset poromiehet kelpaavat (tällä kerralla ja  tässä Soklin tilanteessa) astaloksi – toisin kuin tässä tilanteessa.

Sinnemäki heittäytyy myös suureksi ajattelijaksi – ilman tarvittavaa tietoa ja kokemuspohjaa näistä asioista ja paikallisista olosuhteista Hän ei jättäisi Itä-Lapin tulevaisuutta Soklin kaivoshankkeen varaan. Hän luottaa enemmän matkailuun, joka jo nyt tuo Itä-Lappiin satoja työpaikkoja.

Tällä kommentillaan Sinnemäki osoittaa sen, että hän edustaa pahinta mahdollista stereotypiaa ns. Helsingin herrasta. Pienellä vaivalla hän olisi voinut kysyä matkailutyöpaikkojen todellisuudesta paikallisilta.

Totuus nimittäin on se, että nuo matkailuelinkeinon parista löytyvät  sadat työpaikat ovat (kuten tuhannet koko Pohjois-Suomen alueella) ovat pääasiassa sesonkiluonteisia ja kattavat vuodesta muutaman kuukauden. Hyvin harva saa niistä itselleen ympärivuotisen elinkeinon.

Lisäksi on hyvä muistaa, että matkailualalla ihmiseltä vaaditaan aivan toisenlaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi metsurilta tai kaivosmieheltä – kaikista ihmisistä ei ole asiakaspalveluun. Näin ei ole mikään ihme, että tuo sesonkityövoima koostuu pääasiassa Etelä-Suomesta sesongin ajaksi Lappiin suuntaavista asiakaspalvelun ammattilaisista – ei paikallisista asukkaista.

Jos tätä ongelmaa ei ole saatu paikallisen eikä ulkopuolisin voimin korjattua kohta neljässäkymmenessä vuodessa, miten helsinkiläinen ministeri kuvittelee sen ratkaisevansa?

Toisin kuin matkailu, kaivostoiminta luo aitoja työpaikkoja ja se on kehittyvä ala. Nykyisen lainsäädännön puitteissa ympäristönäkökohtien huomioiminen ei ole kovinkaan vaikea rasti – muille kuin luonnosta ja ympäristöstä vieraantuneille cityvihreille. Suomessa on tällä hetkellä 47 kaivosta ja uusia kaivoksia valmistellaan nopealla tahdilla.

No mikä on sitten kupletin juoni? Juoni on se, että Sinnemäki on – ilmeisestä älykkyydestään huolimatta – niin kiinni ideologiansa ismeissä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty näkemään mitään silmälappujensa ulkopuolelta.

Kaikki hänen tekemänsä ehdotukset ja toimenpiteet työministerinä ovat olleet lähinnä työpaikkoja poistavia ja työttömyyttä lisääviä. Jotenkin tuntuu, että Sinnemäen nimitys työministeriksi oli Grande Finale nykyisen hallituksemme mahalaskun tehneessä politiikassa.

Sinnemäkeä – ja vihreitä yleensäkin – on helpompi ymmärtää kun muistaa, mitä he ovat sisimmältään. Nimimerkki Valkea kiteytti olennaisen Vasarahammerin blogin keskustelussa näin:

Vihreitä perustettaessa puolet sen jäsenistä oli entisiä taistolaisia eli stalinisteja, nykyään heitä on jonkin verran alle kolmasosa. Siten kulttuurimarxismi on olennainen osa vihreiden poliittisia menetelmiä.

Lähteet: SK, STT, VL, HS, Talvivaaran kaivos, MEK, Eduskunta

Site Meter

Tervehdys rakkaat! Saavuin viime yönä Kaakkois-Aasiasta. Olin ensin Thaimaan rauhallisilla rannoilla ja sitten Kuala Lumpurin ihanassa kihinässä ja sitten taas Thaimaan rauhallisilla rannoilla.

Olin valmistautunut kirjoittamaan tänne maalailevia matkakuvauksia joita tulvi mieleen raukeassa auringossa lilluessa. Ylistämään ruumiinlämpöistä merivettä. Hehkuvankuumaa hiekkaa. Upeaa, taianomaista Kuala Lumpuria, sen kiihkeitä katuja, hehkuvanvärisiä taloja, rähjäisyyttä, värivaloja! Ja viileitä kimaltavia ostoskeskuksia, joista löysin ihanan Diane von Furstenbergin liikkeen. Huomatkaa, että kohta ilmestyvässä Trendin haastattelussa pilkkaan ihmisiä jotka mainitsevat blogeissaan tuotemerkkejä! Ihana Diane von Furstenberg, olisin halunnut JOKAISEN mekon siinä kaupassa!

Näin siis ns. vasemmistolaista maailmankatsomustaan (sekä köyhiin ja vähäosaisiin kohdistuvaa solidaarisuuttaan) aikaisemmin lähes joka tuutista tyrkyttänyt musiikkitaiteilija Maija Vilkkumaa blogissaan 27.3.2010.

Tämä varsin … tuota… persoonallisella äänellä  laulava muusikko kuuluu ns. Ultra Bra-ryhmään. Joukkoon hyvinsyötettyjä ja -puettuja pikku vasemmistovekaroita, jotka kävivät samaan aikaan 1990-luvulla samaa eliittikoulua.

Veikkaan, että kukaan laman kourissa painiskeleva suomalainen ei ole kovinkaan kiinnostunut näiden vasemmistoelitistien matkailusta (miten se suihkukoneella lentäminen vaikuttikaan ilmastoon?) vonfurstenburgien mekoista tai julkisilla rahoilla kirjastoon hankittavista louisvuittonin käsilaukuista.

Tavallisten suomalaisten ihmisten  elämä pyörii ihan muiden asioiden kuin jatkuvan kaukomatkailun, kulutusturhakkeiden ja muodin ympärillä. Minusta on ihmeellistä, jos joku vielä näkee jotain uskottavuutta näiden sinnemäkien ja vilkkumaiden ”solidaarisuudessa”, ”vihreydessä” tai edes ”vasemmistolaisuudessa”.

Sen enempää talikolla tytön tuotoksia penkomatta, niin täytyy kuitenkin todeta, että eipä ihmetytä että nämä pikku hellanduudelikset ovat elämineen pihalla kuin lumiukko tavallisen normivirtasen elämästä.

Se lumiukko taitaa tosin sulaa seuraaviin vaaleihin mennessä, jättäen toki jälkeensä  symbolin näiden ihmisten elämän tärkeimmistä asioista.

Diane von Furstenbergin mekon ja Louis Vuittonin käsilaukun pihamaan kuralammikossa lojumassa, omistajan etsiessä uutta eksotiikkaa maapallon toiselta puolelta – turvallisesti turistina…

Lähteet: Maija Vilkkumaa, IS, Wiki

Site Meter

Kun noin viiden miljoonan suomalaisen muodostamassa yhteiskunnassa 39 000:n työssäkäyvän ihmisen tulot eivät riitä edes minimielinkustannuksiin, on syytä kysyä onko kovin rehellistä puhua enää hyvinvointiyhteiskunnasta?

Kelan julkaiseman tuoreen tilaston mukaan lähes neljännes asumistuen saajista on sellaisia työllisiä, jotka saavat niin pientä palkkaa, että se ei riitä asumismenoihin. Yleistä asumistukea saavista 24,2 prosenttia oli työssä käyviä. Tällaisten asumistukea saavien määrä on kasvanut edellisvuodesta tuhannella. Viime vuoden lopussa 39 000 ihmisen palkkatulot eivät riittäneet elinkustannuksiin.

Yleistä asumistukea saavien määrä on muutenkin kasvussa. Asumistukea saavia ruokakuntia oli viime vuoden lopussa 161 800 ja 2010 maaliskuussa jo 165 300. Joulukuun kasvu edelliseen vuoteen oli 16,1 %. Työttömiä ruokakuntia oli 63,3%. Lisäys oli 2 prosenttiyksikköä.

Tällä tavalla yhteiskuntamme osallistuu verovaroilla pienipalkkaisten toimeentulon tukemiseen. Kolikolla on tosin kääntöpuolensakin.

Näin jokainen meistä veronmaksajista osallistuu myös toimeentulon kannalta liian  pieniä palkkoja maksavien yritysten taloudelliseen tukemiseen – ja jopa suoranaiseen orjatyövoiman välittämiseen.

Kun yhteiskunta pitää yllä tällaista kilpailuakin vääristävää järjestelmää, yhteiskunta on aika kaukana omasta tarkoituksestaan – kansalaistensa suojaamisesta ja näille yhdenvertaiset olosuhteet takaavasta yhteisön ylläpidosta.

Tässä maassa pitäisi purkaa paljon tällaista typerien poliittisten päätösten (kaurapuurokompromissien) seurauksena syntynyttä vääristymää. Tässä tapauksessa – eli siinä, miten työnteosta saatava raha riittää työntekijän toimeentuloon – minulla on eräs ehdotus.

Nostetaan tuloveron nollaprosentti tuhanteen euroon kuukaudessa. Tämä toimenpide lisää työntekijän käteen (siis elinkustannuksiin) saamaa tulon nettomäärää. Sen lisäksi se purkaa pahimmat poliittisten nerojemme rakentamat kannusteloukut.

Tässä on sellainenkin piirre, että se kansalainen jolla on jo kaikkea, kuluttaa suhteessa vähemmän kuin pienituloinen. Pienituloiselle palkkaan suoraan kohdistettu yhteiskunnallinen tulonsiirto siirtyy suoraan kulutukseen, lisää työllisyyttä ja on näin eräs osa yhteiskunnallista nousua lamasta (vaikka vihreät kulutuksen kasvua ja kaikkien kesken jaettua hyvinvointia vastustavatkin).

Veikkaan, että tämän jälkeen myös asumistuen lisäksi muita suoria tulonsiirtoja saavien kansalaisten määrä vähenee.

Lähde: Kela

Site Meter

SDP hallitsee edelleen (ja täysin suvereenisti) yhteiskunnallisten  ideoiden heittämisen ilmaan – muiden ideoita kopioiden ja ne omikseen julistaen.

Sosiaalidemokraatit liputtavat tänään julkaistun uutisen mukaan sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Onhan se kiva lukea lehdestä, kuinka omat ajatukset kelpaavat jo  demareillekin. muistatte varmaan mitä olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta ja Nato-jäsenyydestä? (noilla hakusanoilla löytyy useampin aiheisiin liittyvä kirjoitus).

Tässä pitäisi varmaan olla imarreltu, mutta jotenkin sellainen tilanne ei tunnu kovin oikealta, jossa toista poliittista laitaa edustava puolue varastaa (jo useampi vuosi sitten)  esittelemäni idean ja esittelee sen omana tuotoksenaan.

Mutta myönnetään toki, että SDP osoittaa enemmän isänmaallisuutta ja tervettä järkeä kuin esimerkiksi työttömyysministeri Anni Sinnemäen luotsaama vihreät.

Sinnetänne (ja takaisin lähtöpisteeseen) periaatteella työvoimapolitiikkaa luotsaava työministerimme on nimittäin kertonut omia näkemyksiään asian tiimoilta Vihreiden verkkosivulla julkaistussa blogikirjoituksessaan.

Päinvastoin kuin vastuulliset ja yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista huolissaan olevat tahot,  Sinnemäki  ei ole kiinnostunut kansalaispalveluksen kautta toteutuvasta todellisesta tasa-arvosta. Sinnemäki näkee asian näin:

”Asevelvollisuutta lyhentämällä ja valikoivammaksi muuttamalla saataisiin monet nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin. Nyt asevelvollisuuden suoritus kuluttaa ajankohtien hankaluuden vuoksi usein kaksikin opiskeluvuotta”,

Vai niin?

Jälleen kerran työministerimme osoittaa sen, kuinka kauas todellisuudesta –  eliittiin kuuluva (ja päivääkään todellista työtä tekemätön) poliittinen broileri – voikaan Suomessa ajautua.

Yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, terveydenhoidollisesti ja kasvatuksellisesti puolen vuoden varusmiespalvelus on paljon arvokkaampi asia, kuin kahdenkaan vuoden aikaistaminen työuralla.

Lisäksi Sinnemäki unohtaa puolustusvoimien työllistävän vaikutuksen varuskuntapaikkakunnilla, koko kansan armeijan edut sotilasluokan syntymiseen nähden ja noin yleensäkin yhteisen yhteiskunnallisen edun. Tällainen toimenpide olisi omiaan luomaan lisää työttömyyttä – kuten työministerimme kaikki muutkin ideat.

Unohtamatta hetkeäkään sitä ristiriitaa mikä on koko vihreän puolueen puheiden ja tekojen välillä. Vihreät esiintyvät jatkuvasti niin ristiriitaisia kommentteja ja aloitteita esittäen, että tässä herää aito ihmetys siitä, minkälainen ihminen äänestää vihreitä?

Tämä arvoliberalismiaan kovalla äänellä kailottava puolue ajaa todellisuudessa yksilönvapauksien kaventamista ja ihmisten pakottamista haluamiinsa asioihin.

Sinnemäen blogissaan esittämä työvoimapoliittinen ohjelma on – anteeksi karkea ilmaisuni – puhdasta paskaa. Ympäripyöreää, elämästä ja todellisuudesta kaukana olevaa puutaheinää.

…Työkyvystä pitää huolehtia paremmin… Pään pitää kestää… Työtä erilaisissa elämänvaiheissa… Nopeammin uran alkuun… Nuorten syrjäytyminen pitää estää.. mutta myös eläkejärjestelmään tarvitaan muutoksia… blaa, blaa, blaa…

Missä pihvi? Ai niin, eihän sitä vegaanin kirjoituksesta voi (tietenkään) löytyä.

Sinnemäki on tyypillinen vihreä – pinnalta vihreä ja sisältä punainen vesimeloni. On naiivia kuvitella, etteikö kommuunissa asuva kommunistimme pyrkisi aidosti luomaan oman kaltaistaan mallia kommunismista. Älkää edes kuvitelko muuta.

Palataanpa kuitenkin demareihin. SDP:n kohdalla niiden aidosti omien ideoiden tuottaminen jäi aikoinaan ”Jo riittää!” kampanjaan. Sen jälkeen tämä yleispuolue on ollut lähinnä kummallinen punakorporaatioiden peitejärjestö ja savijalkainen poliittinen pikkujättiläinen suomalaisen poliittisen toiminnan kentällä.

Sen ainoa varteenotettava yhteiskunnallinen tehtävä näyttäisi nykyään olevan ainoastaan nostalgisen hurmoksen ja harhaisen tunteen luominen vappumarssien kautta niille ihmisille, jotka luulevat edustavansa ylemmässä keskiluokassa sitä aitoa duunaria.

SDP oli aikoinaan tärkeä tekijä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa, nyt se näyttää muuttuneen tarpeettomaksi pyhäinjäännökseksi menneiltä ajoilta.

Oikeastaan tuo puolue näyttäisi muuttuneen toisten ajatuksia ominaan suoltavaksi kopiokoneeksi…

Lähteet: Vihreät, STT

Site Meter

”En toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta. En kannata sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä.”

”On punnittava, halutaanko ajaa lapsen etua vai keskittyä siihen, että saadaan vähennettyä tulijoiden lukumäärää.”

”Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.”

Eva Biaudet (RKP) Helsingin Sanomissa 25.1.2010

Biaudet sanoo, ettei hän kannata työperäistä maahanmuuttoa ilman perheitä. Hänen mukaansa on aina parempi, että tänne töihin tuleva tulee perheineen ja isoäiteineen ja asettuu aloilleen.

Minun mielestäni taas olisi parempi, että Suomeen ei tule (ainakaan tämän laman ja suurtyöttömyyden aikana) yhtään ulkomaista työvoimaa. Ja luulen, että en ole ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa.

En myöskään näe kovin järkevänä tuoda tänne vierastyöläisten perheenjäseniä, (etenkään isoäitejä ja muita ydinperheen ulkopuolella olevia sukulaisia)  heikentämään entisestäänkin ruvella olevaa huoltosuhdettamme.

Minun on usein varsin vaikea nähdä sitä, millaisessa todellisuudessa nämä biaudetit elävät. Heidän kantansa on se, että Suomi kuuluu kaikille.

Tuossa samassa lehtijutussa kerrotaan, että  Biaudet palasi vuodenvaihteessa kotiin Wienistä, missä hän työskenteli kolme vuotta virkamiehenä Etyjin ihmiskaupan vastaisen työn erityisedustajana.Hän on tällä hetkellä työtön.

Nyt Biaudetilla olisi miljoonan taalan paikka tutustua suomalaisen vähäosaisen arkeen ja suomalaiseen arkitodellisuuteen. Ehkä hän sen jälkeen saattaisi muuttaa hieman näkökulmaansa.

Eräs asiaan liittyvä keskeinen sääntö (minkä Biaudetkin voisi palauttaa mieleensä) on se, että maahanmuutto ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeuskysymys. Asian voi tarkastaa vaikka vähemmistövaltuutetun kotisivuilta:

Ulkomaalaiseen voidaan  soveltaa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä ja ulkomaalainen voidaan asettaa erilaiseen asemaan Suomen kansalaisiin nähden johtuen heitä koskevasta lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ulkomaalaisen oikeutta saapua Suomeen ja oleskella maassa voidaan rajoittaa lailla. Myös erilaisten julkisten palveluiden kuten sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden saamiselle voidaan asettaa lakiin perustuvia ehtoja. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi Suomessa asuminen, kotipaikkaoikeus tai Suomessa työskentely.

Biaudet on unohtanut (tyylilleen uskollisesti) sen, että päättäminen maahanmuutosta ja siitä kuka saa tulla (ja millä ehdoilla Suomeen) kuuluu Suomen kansalle – ei  Biaudetille eikä maahanmuuttajalle.


Lähde: HS

Site Meter

No ainahan voit vaihtaa sellaiseen työpaikkaan mikä sijaitsee kävelymatkan päässä. Tai vaihtoehtoisesti muutat työpaikkaasi lähemmäksi. Helppoa kuin mikä!

Nimimerkki Kikkelistä Ciclista henkisen punavihreän rollaattorin virkaa hoitavalla foorumilla (hakekaa itse, kyllä google kertoo…).

Kaikki (mukaanluettuna työttömätkin) voivat varmaan sitten vaihtaa näin laman aikana työpaikkaansa?

Puhumattakaan siitä, että Ciclistan edustama puolue tekee kaikkensa sen eteen, että työpaikat muuttavat Suomesta pois.

Urpo.

Site Meter

Krohnien vihermafiaa edustava Minerva ”Kelkka”  Krohn on kipuamassa (vastoin aikaisemmin ilmoittamiaan periaatteita) poliittisen virkanimityksen kautta ns. kultaiselle oksalle.Vai sanoisimmeko mielummin, että Minervan kelkka suuntaa kohti suojatyöpaikkaa.

Kunnallisvaalit voittaneet  kokoomus ja vihreät jakoivat pääkaupunkiseudun johtopaikat keskenään viime  tammikuussa parhaaseen perinteiseen poliitiseen maan tapaan.

Tuon sopimuksen perusteella  helsinkiläisestä Suvi Rihtniemestä (kok) tulee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) ja espoolaisesta Raimo Inkisestä (vihr) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) toimitusjohtaja.

HSL alkaa hoitaa vuodenvaihteesta alkaen pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä. HSY:hyn yhdistetään pääkaupunkiseudun kaupunkien vesilaitokset ja jätehuolto.

Nämä HSL:n ja HSY:n johtopaikat ovat edustukselliseen kansanvaltaamme olennaisesti kuuluvia poliittisia (palkinto)virkoja. Pääkaupunkiseudun kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi kuntavaaleissa jäänyt Sdp ei purnannut (pelinpolitiikan sääntöjen mukaisesti) kokoomuksen ja vihreiden sopimusta.

Jokainen varmaan ymmärtää, että tällaiset ilman soveltuvuutta ja edes teoreettista ammattitaitoa vailla oleville poliitisille pyrkyreille jaetut virat eivät juuri edistä yhteiskunnan hyvää, eivätkä etenkään sen kestävää kehitystä.

Jokainen ymmärtää varmaan myös sen, että jos Suomessa siirryttäisiin suoraan demokratiaan, nämä kytkyt ja poliittiset suojatyöpaikat katoaisivat rasittamasta yhteiskunnan kuluja ja lisäämästä oikeiden virkamiesten työkuormaa. Hallinto muuttuisi asteittain kohti todellista kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Tämä idea suorasta kansanvallasta ei kuitenkaan ole tähän mennessä kelvannut suurille puolueille, koska ne menettäisivät vallan lisäksi otteensa yhteiskuntaa. Nyt näyttää siltä, että vihreistäkin on tulossa aito suuri puolue.

Vihreät vaativat nimittäin jo saamansa palkintoviran lisäksi  vielä täysin uuden johtajanpestin perustamista itselleen Uudenmaan liittoon.

Tämä Uudenmaan liitto on alueellinen 21 kunnan yhteisö, jonka tärkeimpiä tehtäviä on laatia alueelle maakuntakaava – asia jonka viivyttämisessä ja yhteiskunnallisten hankkeiden torpedomisessa vihreät ovat aikaisemminkin kunnostautuneet. Muistatte varmaan kuinka kalliiksi vihreiden toimet tulivat yhteiskunnallisesti katsoen Vuosaaren satamaprojektin viivyttelyssä?

Uudenmaan liiton tärkeimpiä viimeaikaisia toimia ovat olleet Kehittyvien Maakuntien Suomen kautta korruptioskandaaliin liittyneen kohuliikemies Toivo Sukarin Ideaparkin torppaus ja  uuden läsnimetron linjaus.

Tärkeä elin siis.

Vihreät perustelevat tätä vaatimaansa uutta johtajanpostia sillä, että liittoa ovat pyörittäneet  kokoomuslainen maakuntajohtaja ja hänen  demareista tuleva varamiehensä.

Se mikä asiasta tekee erikoisen mielenkiintoisen on sellainen tosiasia, että tämän ihqun ja uuden  poliittisen viran perustamista vaativat nimenomaan vihreät. Vihreillä kun on aikaisemmin ollut otsaa moralisoida edustukselliseen kansanvaltaan kuuluvaa poliittista kulttuuria. Nyt näyttää siltä, että vihreät ovat kuorineet vesimeloninsa ja vihreän kuoren alta on paljastunut raadollinen punainen jakopuolue.

Nyt vihreät ovat päässeet siihen, missä esimerkiksi keskusta, kokoomus ja SDP ovat olleet jo vuosia – avoimeen omaneduntavoitteluun ja yhteiskunnallisten asioiden sotkemiseen ja uhraamiseen sen varjolla.

Yhteiskunnan edun uhraus ja sotkeminen ovat jo alkaneet, sillä tämä vaatimus uudesta johtajasta on sotkenut täysin Uudenmaan liiton suunnitelmat.

Nykyisen taloudellisen taantuman saapuessa myös Uudenmaan liitto joutui uuden tilanteen eteen.  Liitossa tehtiin tarpeelliset johtopäätökset . Siellä  mietittiin uutta organisaatiota koko vuoden 2008 ajan. Lopulta organisaatiota karsittiin (ihan fiksusti) vähentämällä päälliköitä ja johtajia – siis poliittisia suojatyöpaikkoja.

Ketään ei kuitenkaan irtisanottu, mutta esimerkiksi eläkejärjestelyiden avulla talosta katosi kymmenkunta työpaikkaa.  Samassa prosessissa päätettiin myös, ettei  minkäänlaisia uusia virkoja perusteta.

Vihreiden vaatimuksesta Uudenmaan liittoon aletaan nyt sitten kuitenkin (vastoin entisiä päätöksiä ja vihreiden julkistamia periaatteita)  etsiä  uutta johtajaa ensi vuoden alussa. Muodollisesti haku on avoin, mutta käytännössä paikalle valitaan helsinkiläinen Minerva Krohn.

Minerva saa ihan oikeita alaisia pomputettavakseen, työhuoneen Uudenmaan liiton toimistosta ( Aleksanterinkadun arvokkaasta ympäristöstä) sekä matamin habitukseen ja arvomaailmaan ilmeisen erottamattomasti kuuluvan virka-auton kuljettajineen.

Minervan palkaksi on kaavailtu  6 000–7 000 euroa kuussa. Eihän tuollainen rääpesumma ole sinänsä  mitään ministeritasoa, mutta ehkä Minerva sillä jotenkin pärjää.

Minervan tuleva titteli on kuitenkin vielä auki. Se saattaa olla  strategiajohtaja, kehitysjohtaja tai kehittämisjohtaja. Se voi olla myös (sic!) muutosjohtaja. Muutoksen aikoina tarvitaan muutosjohtajia jo pelkän muutoksen vuoksi. Johtaja joka tapauksessa.

Minervan tuleva titteli on siis vielä  epäselvä. Näin siksi, että  kukaan ei tiedä, mitä uusi johtaja tekee. Tai mitä ihmettä Uudenmaan liitto sitten uudella (poliittisella)  johtajallaan oikastaan todellisuudessa tekee?

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että Minervan kelkka karauttaa turvalliseen suojatyöpaikkaan ja vihreät pääsevät sotkemaan muille sopivaa yhteistä kaavoituspolitiikkaa  – maksoi se sitten meille veronmaksajille ihan  mitä tahansa.

Lähteet: HS, STT, Uudenmaan liitto, Vihreät De Gröna

Site Meter

Toivotan Sinut tervetulleeksi rakennusfoorumiimme, joka pidetään tiistaina 1.12.2009 klo 16.00–18.00

Joulukuun rakennusfoorumin järjestämme yhteistyössä YTK:n URBA-hankkeen kanssa ja sen aiheena on Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?

Keskusteluun johdattelevat alustuksellaan

– tutkija Hanna Dahlman, Helsingin yliopisto: Kaksi olohuonetta ja tilaa riisisäkille? – Asumisen suunnittelu maahanmuuttajien näkökulmasta.
– toimitusjohtaja Johannes Kangas, Forenom: Kansainvälistymisen vaatimukset asumisen suunnittelussa ja rakentamisessa.
– professori Kimmo Lapintie TKK Arkkitehtuurin laitos: Ihminen ei ole kaiken mitta. Biopoliittisesta suunnittelusta kulttuuriseen suunnitteluun.

Osallistumisesta pyydän ilmoittamaan viimeistään 27.11.2009 Merja Laitiselle, sähköposti: merja.laitinen@rakennustieto.fi, fax 0207 476 320, puh. 0207 476 301.
Tilaisuudessa on kevyt tarjoilu.

Tervetuloa!

Rakennustietosäätiö RTS
Matti Rautiola
yliasiamies

Rakennustietosalissa, Runeberginkatu 5, Helsinki, 2. kerros.


Rakennustietosäätiön yliasiamies Matti Rautiola kutsussaan RTS:n rakennusfoorumiiin teemalla : ”Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö”.

Nyt täytyy sitten varmaan viimeistenkin skeptikkojen  jo  uskoa, että rakennusteollisuudessa on todella syvä laskusuhdanne ja siellä tartutaan jokaiseen eteen tulevaan oljenkorteen.

Vai miten muuten on selitettävissä, että yli 90 %:sti samaa väestöä edustavassa kansallisvaltiossa mennään jo liike-elämänkin toimesta syvälle rähmälleen muutaman prosentin kovaäänisen vierasperäisen vähemmistön edessä?

Minusta jo pelkkä kysymyksenasettelu on tässä asiassa suoraan sanoen päälaellaan. Ei pidä kysyä sitä mitä uusi kotimaasi voi tehdä Sinun hyväksesi, vaan maahanmuuttajilta pitää kysyä mitä Sinä voit voit tehdä uuden kotimaasi hyväksi?

Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?. Tällaiset kysymykset ja niiden takana oleva ajattelu eivät edistä maahanmuuttajien kotoutumista/sopeutumista/integraatiota mitenkään.

Päin vastoin – tällainen nuoleskelu ja huonoa itsetuontoa osoittava kumartelu ja brownnosing valtaväestön suunnalta, aiheuttavat, voimistavat ja lisäävät kaikkia niitä maahanmuuttosta aiheutuvia kielteisiä ilmiöitä – niitä joista on saatu jo muualta esimerkkiä.

White Flightia, maahanmuuttajalähiöitä, eriarvoisuutta, islamisaatiota, naisten aseman huonontumista, järjestäytynyttä etnistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, monikulttuurista rasismia, väkivaltaa, turvattomuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan luhistumisen loppupeleissä.

Nimimerkki imulippo  kiteytti erinomaisesti nykyisen kehityksen suunnan ja pahimmat uhkakuvat erään toisen kirjoituksen kommenttiosiossa:

Tuli mieleen tätä lukiessa, että ehkä konsensus oli kasvanut ennen väestönvaihdon aloittamista liiankin suureksi. Meistä tuli naivin luottavaisia siihen, että kaikki hoituu omalla painollaan. Emme enää ymmärtäneet suojella omaamme. Ei ymmärretty, että jokainen yhteiskunta on yhteisresurssi jonka olemassaolon mahdollistaa vain se, että ulkopuoliset voidaan sulkea ulos ja että omien puolta pidetään viimeiseen asti.

Surullista huomata nyt, miten painajainen on käymässä toteen…

Lähde: Homma/Kiitokset jälleen Roopelle.

Site Meter

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä

Lähde: AL

Site Meter

Vieläkö muistatte sen, mistä varoitin vajaat kaksi vuotta sitten?

Ja kuinka sitten kävikään?

Site Meter

Sinnemäki lupaa apua kriisipaikkakunnille

Työministeri Anni Sinnemäki (virheet) vakuutti Vaasassa keskiviikkona, että kyllä valtio – ehtymättömänä kaivona –  pystyy tarjoamaan kriisipaikkakuntien työttömiksi joutuville ”kaikki palvelut, joita hallituksella on mahdollisuus turvata ihmisten uudelleen työllistymiseksi ja kouluttamiseksi”.

Rahaa (velkasellaista) on Sinnemäen mukaan laarissa jaettavissa sekä äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen että muutosturvaan, ja sitä voidaan lisäbudjetilla myös lisätä, eduskuntaryhmänsä kesäkokoukseen Vaasassa osallistunut Sinnemäki sanoi. Hän lupasi hallituksen reagoivan tilanteeseen nopeasti.

”Pyritään myös siihen, että näille paikkakunnille syntyisi mahdollisuuksien mukaan uutta yritystoimintaa, ehkä erityisesti metsästä ammentavaa yritystoimintaa”, Sinnemäki kuvasi.

Toisaalla Vihreä Lanka kertoo hieman toista. Vihreän Langan mukaan (jota pitää uskoa vihreiden arvovaltaisena propagandaämyrinä) vihreät ehdottavat käänteisen arvonlisäveron käyttöönottoa, jotta elvytysrahat eivät päädy harmaaseen talouteen.

Ville Niinistö.

Rakennusalalla on elvytetty paljon. On myös tärkeää, että on reilut pelisäännöt rehellisille yrittäjille,

virheellisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo vihreiden tiedotteessa. Hän ilmoittaa oleba huolissaan viime viikkojen verokeskustelusta.

Nyt pidetään huutokauppaa veronalennuksista samanaikaisesti, kun on tehtävä sisäisiä siirtoja työllisyystoimien rahoittamiseksi ja kehyksissä on tiukkaa

Hänen mukaansa vihreillä on ehdotuksia siitä, miten veropohjaa voidaan vahvistaa. Yksi keinoista on kiinteistöveron korottaminen.

Virheellisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kirsi Ojansuu taas toteaa, että:

Kiinteistöveron alarajan maltillinen korottaminen 0,1 prosenttiyksiköllä on kestävä tapa vahvistaa kuntataloutta, sillä veron tuotto on erittäin vakaa

Koska alarajan nosto koskee kaikkia kuntia, hillitsee se samalla kuntien välistä kilpailua asukkaista tai yrityksistä.

Vihreiden eduskuntaryhmä linjasi  keskiviikkona Vaasassa tavoitteensa ensi viikon budjettiriiheen. Näistä tavoitteista, mitkä liittyvät tähän aiheeseen ovat (tuon jo mainitun ) lisäksi käänteisen arvonlisäveron ajaminen rakennusalalle ja jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Käänteisessä arvonlisäverossa pääurakoitsija maksaisi arvonlisäveron koko urakkasummasta, eli myös aliurakoitsijoiden osuudet.  Aliurakoitsijoiden pitää nykyisin itse maksaa omat veronsa, mutta osa jättää veronsa maksamatta.

Suomeksi –  tällä käänteisellä arvonlisäverolla on se suora vaikutus, että kun pääurakoitsija maksaa kaikki maksut ja on yksin vastuussa urakasta, se voi myös silloin huoletta käyttää harmaata työvoimaa kaikissa  niissä aliurakoissa – joihin se nyt enää ryhtyykään.

Kun rakennusala on ajautumassa jo 1990-luvun alun lamaakin pahempaan tilanteeseen (korkeintaan 18000 uutta asuntoa on nykysuunnitelmien mukaan valmistumassatänä vuonna), niin vastoin vastuunkantamisen periaatteita, virheet ajavat lainkuuliaiset urakoitsijat nurkkaan ja suosivat halvempaa pimeää rakennustoimintaa.

Tämä on vihreää elvytys- ja työvoimapolitiikkaa sen (suomalaisille) karuimmassa muodossaan.

Kun teollisuutemme on muutenkin  siirtymässä halvemman kustannustason maihin, niin vihreiden ratkaisu asiaan on kiristää edelleen suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä,  ajamalla muutenkin vaikeuksissa olevalle elinkeinoelämän haaralle uusia velvotteita – kuten tämä jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Tämän voisi jo laskea tahalliseksi suomalaisen yhteiskunnan (ja suomalaisten) vahingoittamispyrkimykseksi.

Elvytyksen ja työttömyyden kannalta nämä tavoitteet ovat täysin samansuuntaisia Sinnemäen hieman aikaisemmin ehdottaman valtiollisen  lentoyhtiön, Finnairin,  teurastamisen kanssa. Tänään VR kertoi selvästi lukeneensa työministerin lausunnon, ilmoittaen potkivansa 1200 ihmistä työttömyysjonojen jatkoksi – tämä toimenpide kun nyt on sitten hyväksytty työministerin arvovaltaisella lausunnolla.

Näin vihreät hoitavat työvoimapolitiikkaa ja työttömyyttä – tekemällä yritysselämän toimimisen mahdottomaksi Suomessa ja viemällä viimeisetkin työpaikat.

*  *  *

Minä muuten ihmettelen ihan  oikeasti, kuka tavallinen suomalainen näitä virheitä äänestää?  Tuollaisella äänestäjällä täytyy olla varsin masokistinen (tai skitsofreninen)  luonteenlaatu.

Lähteet: HS, VL

Site Meter

Suomessa on vahva perinne hölmöläistarinoiden kertomisen suhteen.

Kerrotaanpa tässä uusin hölmöläisjuttu.

Olipa kerran maa nimeltä Hölmölä. Hölmölässä asui kansa nimeltään hölmöläiset.

Suurin osa hölmöläisistä eli liian hyvän elintason keskellä ja kävi liian usein Thaimaassa, että he olisivat kiinnostuneet niistä hölmöläisistä – poliitikoista – jotka halusivat vallan kahvaan ja hallita toisia hölmöläisiä parlamentaarisen demokratian keinoin. Näin nämä hölmöläiset joutuivat omaa hölmöyttään suuren ja mahtavan Euroopan Hölmölän alamaisuuteen.

Elo Hölmölässä oli nousukauden aikana kuitenkin auvoisaa ja varsin mukavaa – etenkin niille hölmöläisille joilla oli rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia egotrippejään ja satsata oman elämyshistoriansa kartuttamiseen (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan aikaan, kun Hölmölän normihölmöläiset viis veisasivat omasta tulevaisuudestaan tai yhteisistä asioista, nämä Hölmölän poliitikot saivat suuresta Euroopan Hölmölästä kuiskuttajia vieraikseen. Nämä Euroopan hölmöläiset saivat Hölmölän poliitikot vakuutettua siitä, että talouskasvu on rajatonta, työvoiman ja kapitaalien liikkuvuus on pelkästään hyvästä, ilmastomuutos on totta (ja sen torjumiseen tarvitaan ainoastaan Euroopan hölmöläisiltä kerättäviä veroravaroja) sekä – suurinpana isminä – monikulttuurisuus ja siihen liittyvä rajaton sosiaaliturismi kohti Hölmölää on vääjäämätöntä – ja myös ihmiskunnan hienoin keksintö (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän ilmapiiriin ja arkeen alkoi tulla merkkejä saapuvasta taantumasta ja tulevista vaikeuksista – jopa sellaisista, jotka koskisivat myös egotrippejään toteuttavia normihölmöläisiä. Valtionvarainministeri Jyrki Hölmölä (Hölmölän Hajaannus) vakuutti normihölmöläisille, että talouden kehitys näyttää Hölmölän osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta. Jyrki Hölmölän mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan hengenvetoon valtionvarainministeri Jyrki vakuutti normihölmöläisille, että ja jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Hölmölään muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt alkoi jo kuulua nurinaa normihölmöläistenkin suista, Lomautukset lisääntyivät ja taloudellinen epävarmuus kasvoi kuin pimeys entisessä Hölmölän pirtissä.

Hölmölän poliitikoille tuli nyt hätä. Nyt jopa itse pääministeri Matti Hölmölän (Hölmölän Kes-kusta) oli pakko puuttua kesken naisseikkailujensa asioihin. Mutta eivät pääministeri Matinkaan vakuutukset rauhoittaneet sen enemmän keltaistta lehdistöä, muita poliitikkoja kuin normihölmöläisiäkään (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt vaaditaan tiukempia otteita ja kansanvallan kaventamista, näin huusivat Hölmölän vihervasemmistolaiset ja kielivähemmistöpuolue kuorossa. Kansa tiukkaan kuriin, poliisille lisää oikeuksia ja sananvapaus pois!. Puhumattakaan asesita, ne pois hölmöiltä hallintoalamaisilta!

Mutta eivät hölmöläiset oikein uskoneet tuotakaan asiaa – kuten eivät myöskään sitä, että monikulttuuri on rikkaus. Hallituksella – ja sen muodostaneilla poliitikoilla oli ongelma;  kuinka saada nämä enemmän diktatuuriin kuuluvat tavoitteet toteutetuksi kansanvaltaisessa Hölmölässä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä)?

Kuin sattuman kaupasta tapahtui jotain, jolla oli käänteentekevä merkitys.

Hölmö-Jokelassa nimittäin poliisi oli antanut käsiaseluvan moniongelmaiselle pojalle (mutta hänkään ei ollut tärkeä). Näin silti, että lupa myönnettiin vastoin poliisin omia ohjeita. Pekka-Eric yhteiskuntaan suivaantuneena aloitti ammuskelun koulussa ja tappoi muutaman asioihin töysin syyttömän hölmöläisen (mutta hekään eivät olleet tärkeitä) jälkeen itsensä (pahat kielet tosin kertoivat, että poliisi antoi pahoin haavoittuneen Pekka-Ericin kuolla, mutta hänkään ei – juu – ollut tärkeä).

Nyt alkoi kauhistelu kaikkialla. Hölmölän mediasopulit toistelivat poliitikkojen mantraa, että aseet ovat pahasta ja että lailliset aseet tulee kieltää, koska laittomat aseet tulee kieltää. Jopa yltäkylläisyydessä elänyt (ja omia egotrippejään veronmaksajien kustannuksella harrastellut) kuningatar Tarja Hölmölä lähti arvojohtajana mukaan tähän leikkiin.

Poliitikot olivat huomanneet, että nyt heillä on käytössään keino, jolla yhteiskunnan kontrollointi ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen saadaan ajettua läpi. Tässä vaiheessa jopa Hälmölän oma maanmuuttoministeri Astrid Hölmölä (Hölmölän ns.kielivähemmistöpuolue) taputti yhteen karvaisia käsiään, kansa saadaan kuriin ja Hölmölä monikulttuuristettua (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän poliitikot valitsivat asiaa hoitamaan sisäministeri Anne Hölmölän (Hölmölän Hajaannus). Hän kun oli myös vastuussa edeltäneestä kehityksestä, Hölmö-Jokelan poliisioperaation toteutuksesta ja ennen kaikkea hölmöläisen poliittisen tavan mukaan myös poliittisessa ministerivastuussa (mitä ikinä se tarkoittaakaan).

Saatiin aikaan työryhmä, joka toi kumileimasimena toimivalle Hölmölän kansanedustuslaitokselle Uuden Uljaan Aselain siunattavaksi – kumileimasimen tavoin.

Kas kummaa – sattui vielä toinen varsin hyvin näihin tapauksiin sopiva välikohtaus (juuri sopivasti Hölmölän ollessa jo valumassa taantumaan).

Nimittäin nyt kävi niin, että toinen moniongelmainen nuorukainen – nimeltään Matti Juhani Hölmölä – oli saanut pitää käsiaselupansa Juutuubissa julkaistujen uhkausvideoidensakin jälkeen.  Jälleen kerran Hölmölän poliisi teki virheen. Lupaa oltiin jo peruuttamassa, mutta jostain syystä lupaviranomainen antoi Matti Juhanin pitää aseensa (mutta hänkään ei ollut tärkeä).

Sen seurauksena Hölmö-Kauhajoella kuoli taas joukko syyttömiä ja ampujaakaan ei pystytty pelastamaan (mutta hekään eivät olleet tärkeitä).

Nyt tilanne muuttuikin sitten radikaalisti. Uusi Uljas Aselaki antoi poliisille oikeuden tarkastaa yksityisten hölmöläisten koteja ilman rikosepäilyä. Sisäministeri Anne Hölmölän valtiosihteeri Antti Hölmölä vertasi poliisille suunniteltua oikeutta tarkastuksiin esimerkiksi palotarkastuksiin tai moneen muuhun viranomaisvalvontaan.

Tämän lain perusteella poliisi saattoi kävellä vapaasti poliittisten toisinajattelijoiden koteihin suorittamaan kotitarkastuksia. Kun vankilat täyttyivät, toisinajattelijoita alettiin kerätä keskitysuudelleenkoulutusleireille. Näillä leireillä toisinajattelevia hölmöläisiä opetettiin Uuden Uljaan Monikulttuurisuuden Käyttäytymismalleihin.

(Osa näistä omaa parastaan ymmärtämättömistä hallintoalamaisista oli kerta kaikkiaan niin hölmöjä, että he eivät ymmärtäneet kumartaa uudelle järjestelmälle.

Näin ainakin kaksikymmentä Kullervo Hölmöläisenpojaksi epäiltyä yhteiskunnan vastaista hölmöläistä hirtettiin julkisesti  Iranista kopioidun mallin mukaan Senaatintorilla Pekkaniskan kraananvarteen – suorassa  Primetime-lähetyksessä.)

Hölmöläiset pelästyivät, luvattomien aseiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja ammatti- ja taparikolliset saivat uudenlaisen rauhan puuhastella laittomien aseiden kanssa elinkeinonsa parissa – poliisilla kun oli kiireitä laillisten aseenhaltijoiden ja toisinajattelijoiden kanssa.

Poliitikkojen helpotus oli hetkellinen. Kun operaatio oli saatu lainmuutolsen myötä vauhtiin, Hölmölän  demlistit ottivat poliisin avulla vallan ja myös Hölmölän Hajaannusta ja Hölmölän Kes-kusta´a edustavat poliitikot päätyivät leireille.

Ja Hölmölässä vallitsi tiukka kuri ja rauha. Poliisi oli munannut – ja saanut munauksensa takia (hölmöläiseen perinteiseen malliin) lisää pakkokeinoja ja oikeuden tukeutua kenen tahansa asuntoon.  Monikulttuurisuuteen kuuluvat väkivaltaisuudet ja järjestäynyt rikollisuus pitivät kansaa ottessaan silloin, kun Uuden Uljaan Hölmölän poliisivoimat eivät ehtineet rauhoittamaan normihölmöläisiä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Sen pituinen se.

Hyvää ötyä lapset – kauniita unia.

(Muistakaa, että tämä oli vain satu)

DISCLAIMER: Tämä tarina perustuu vain ja ainoastaan kirjoittajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja kaikki yhteydet todellisuudessa tapahtuneisiin tapahtumiin ja ihmisiin ovat vain lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Site Meter

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Site Meter

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),

Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair  on tunnetusti vaikeuksissa.  Yhtiön toimitusjohtaja  Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja  erosi muutama päivä sitten  tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.

Eli noin suomeksi kerrottuna,  punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta  ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.

Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan,  Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden  hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin  kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.

Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.

Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.

Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa.  Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja – ilmastonmuutoskuplan alttarille.

Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen.  Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.

Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään  sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja  Venäjälle.

Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä  seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset  eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.

Lähteet: STT, US, IL

Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.

Site Meter

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

    HS

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

Site Meter

Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsimisessa,

SDP:n Puheenjohtaja Jutta Urpilainen STT:n julkaiseman uutisen mukaan 8.8.2009.

Ylikansallisesta kapitalismista ylikansalliseen sosialisimiin? Ja kärsijöinä ovat tavalliset kansalaiset, demokratia ja kansallisvaltiot.

Hienoa Jutta!

Lisää tällaisia tekstejä, niin kansalaiset näkevät paremmin sen, että ihmiskasvoisen sosialismin savuverho on ajettu alas. SDP ajaa ylikansallista sosialisointia ja ihmisten orjuuttamista kasvottoman EU-byrokratian ikeeseen. Tässä sosialidemokraattisessa puuhastelussa ei ole juurikaan eroa Neuvostoliitossa toteutun epähumaanin ja kansandemokraattisen politiikan kanssa.

Aikaisemmin SDP varasti ainostaan rahasi, nyt pyrkimyksenä on (aitoon ja perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) viedä myös vaikutusvaltasi, äänioikeutesi, sananvapautesi ja lopulta vapautesi.

    Kari Pekonen / IL

Pari vakavaa kysymystä kuuluukin – ei, ei, ei, kumpikaan niistä ei ole se, että tekeekö päävasemmistopuolueen puheenjohtaja itsestään pellen esiintymällä huorahtavassa asusteessa, vaan:

Lähde: IL

Site Meter

Matti Vanhanen palasi ( osittain itse aikaan saamaansa ja siunaamaansa vaalitukisotkuun perjantaina pitämässään toimittajatapaamisessa.

Hän perusteli tukiyhdistysten käyttöä m sillä, että siten ehdokkaiden ei tarvitse maksaa vaalituesta veroa.

Ehdokashan ei voi ottaa itselleen avustusta. Tai jos ottaa, niin siitä pitää maksaa veroa, se on silloin henkilökohtaista tuloa. Sen takia ehdokkaalla on oma tukiyhdistys, jossa hän ei ole itse mukana, se ei ole silloin henkilökohtaista tuloa.

Kiva – kansa räpistelee lamantappotalkoissa ja pääministeri neuvoo päättäjiä kiertämään yhteiskunnalle kuuluvia veroja  – korruptiona saamistaan lahjuksista.

Pieni kysely… ei, ei se, että mitä Matilla mahtaa olla päässä, vaan

Lähde: HS

Päivitys 090809 2021: Myös naapuribloggaaja Octavius kommentoi samaa asiaa.

Site Meter

Eilisessä Hyysärissä oli kyseisen lehden normaalista tyylistä hieman poikkeava kirjoitus (kiitos nimimerkki Hyysärille 😉 (sic!) sen linkittämisestä tänne).

Tuossa uutisessa käsiteltiin varsin avoimesti kohti Suomea suuntautuvaa ja entisestään kiihtyvää pakolais- ja turvapaikanhakijaliikennettä – unohtamatta myöskään todellista sosiaaliturismia.

Komisario Henry Reponen, Imatran Etelä-Karjalan poliisin ulkomaalaistutkinnasta, sanoi näin:

Tuntuu, että suomalaisen sosiaaliturvan taso on tiedossa paremmin kuin meikäläisillä virkamiehillä. Hyvin monet kertovat suoraan, että ovat tulleet Suomeen rahan perässä. He ovat hyvin avoimia etenkin silloin, kun on jo tiedossa, että tulee lähtö Suomesta.

Reponen jatkaa:

Jotkut pojat kertovat, että Suomesta saa diskorahaa. Toiset sanovat, että täältä saa rahaa lähetettäväksi kotimaahan. Monethan elävät minimiruualla, ja silloin toimeentulotuesta riittää lähettäväksi.

Kiva – onhan se ihan hauska tietää mihin ne verorahat, jotka on tarkoitettu hädänalaisten suomalaisten hengissäpitämiseen kuluvat – ainakin osittain:

    Lähde: KariQVA/Homma

… kun samaan aikaan tavalliset suomalaiset joutuvat tyytymään leipäjonoihin pysyäkseen hengissä…

    Lähde:edu.fi

… kun samaan aikaan yli 80-vuotias sotaveteraani asuu näin.

Lähteet: HS, Homma/KariQVA


Site Meter

Etäisesti liittyen aikaisimpiin kirjoituksiini – kun kysyin sitä, että mitä saa 12000:lla eurolla ja mitä saa puolestaan 57000:lla eurolla – on ihan pakko jatkaa sarjaa kysymyksellä, mitä sitten saakaan 72000 eurolla?

Sillä rahalla saa Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle uudet ja uljaat 72 000 euron toimistokalusteet upeisiin toimistopuitteisiinsa.

Sosiaalijohtaja Voutilainen katsoo puheiden mukaan kauas eteenpäin. Hänellä on kirkas visio Helsingin tulevaisuudesta ja hän kantaa huolta Helsingin maahanmuuttajista (kantaväestö pärjätköön sitten vaikka siltojen alla ja skutseissa) ja hän haluaa monikulttuurista stadia (vaikka stadilaisten enemmistön mielipiteen vastaisesti) .

Yhdennentoista kerroksen avarista ikkunoista onkin varmasti helppo nähdä pitkälle. Edessä avautuu upea maisema yli Kaisaniemen lahden. Tokoinranta on kuitenkin lähellä.

… niinpä niin….

Voutilainen teetätti arkkitehdilla sisustussuunnitelman ja hankitutti (vastoin kaupungin ohjeita) kilpailuttamatta suurjohtajatasoisen ökysisustuksen (moottoroitune työpöytineen) työtilaansa. Voutilaisen lakeijat ja alamaiset ovat jo ehtinet hänen puolestaan selittämään, että edellisen (160 cm pitkän) johtajan jälkeen (190 cm pitkälle) äijänköriläälle piti saada sopivammat kalusteet.

Toki, toki… mutta; niitä löytyy myös normaaleista konttorikalustevalikoimista.

Unohtamatta sitä, että tämä sosiaalijohtajan tekemä ökyilevä kalustehankinta on ristiriidassa sosiaalivirastolle asetettujen tavoitteiden, kaupungin toiminnalle määriteltyjen arvojen ja eettisten periaatteiden sekä hankintalain ja kaupungin hankintasäännön kanssa ja toisaalta unohtamatta sitä, että se rikkoo ilman kilpailuttamista hankintalaissa ja Helsingin kaupungin valtuuston hyväksymässä hankintasäännössä määriteltyjä kynnysarvoja ( joiden mukaan hankinnat on kilpailutettava 15 000 eurosta alkaen) niin asiassa on eräs vielä tärkeämpi näkökulma.

Nimittäin se, että onko ihminen joka tekee sosiaalijohtajan asemassa näinä vaikeina aikoina tällaisen päätöksen, täysin (tai mitenkään) sopiva tehtäviensä tasolle?

Millaisen signaalin tällainen sosiaalijohtaja antaa niille ihmiseille, jotka joutuvat henkensä pitimikseen nöyrtymään ja pyytämään mitättömiä sosiaalisia almuja sosiaalivirastolta?

Etenkin kun sama sosiaalijohtaja vaatii samaan aikaan päivähoidon, harkinnanvaraisen toimeentulotuen, vanhustenpalvelujen ja muiden menojen leikkaamista.

Ja etenkin, kun tämä sama sosiaalijohtaja on aivan samassa tilanteessa asiakasjoukkonsa kanssa – hän ei nimittäin ole sanan varsinaisessa merkityksessä mikään veronmaksaja – hän saa palkkansa samoista varoista joista maksetaan myös sosiaalituet.

Tuolla 72000:lla olisi saanut (taas lyhyen laskutoimituksen jälkeen, 72000 jaettuna kuukauden toimeentulotuella 375 euroa) 192:lle ihmiselle kuukauden toimeentulotuen.

(Turha tulla itkemään – budjetoitu yhteiskunnallinen raha on aina jostain muualta (tässä tapauksessa ihmiseten toimeentuloedellytyksistä) pois.)

Tässäkin nähdään taas kerran se, mitä tarkoittaa suomalainen priorisointi.

Sosiaalijohtajalle on tärkeämpää ostattaa kaupungilla (eli meillä veronmaksajilla) omaan käyttöönsä johtajatason kalusteita sekä suunnitteluttaa työhuoneensa sisustus arkkitehdilla – kuin huolehtia perustehtävästään, eli hädänalaisten ihmisten auttamisesta.

(Jumalauta!)

Samaan aikaan yhteiskunnallemme on tärkeämpää auttaa jokaista maamme rajojen takaa tänne rantautuvaa ihmistä, kuin taata hyvinvointiyhteiskunnna tarjoama hyvinvointi ja turvallisuus kaikille omille jäsenilleen.

(Oksettaa…)

Luojalle kiitos, että vanhempieni eikä isovanhempieni tarvitse nähdä tätä nykyistä järjettömyyden kilpalaulantaa. Hullu on maailma nykyään ja hulluja olemme me, jotka hyväksymme tämän hulluuden.

(Perkele!)

Lähde: IS

Jk. Myös (ja ainakin) kanssasyyllinen Octavius kirjoittaa samasta taudista.


Site Meter

Viime aikojen uutiset ovat vahvistaneet entisestään kuvaani siitä  mikä on suomalaisen (ja yleisemminkin eurooppalaisen) kansalaisyhteiskunnan tila ja vointi.

Potilas (eli kansanvalta) voi huonosti – EU:n liittovaltiokehitykseen saumattomasti kuuluvana osana – kansanvaltaisina pidetyissä yhteiskunnissa.  Suomessa se alkaa olla jo henkihievereissään.

Vai mitä mieltä olette siitä, että eräässä kansainvälisessä vertailussa Suomi on jaetulla 45. sijalla samoilla pisteillä kuin Honduras, Mongolia ja Filippiinit?

Keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella?

Tähän saavutukseen kansalaisyhteiskunta Suomi yltää YK:n vertailussa. Tässä tuoreessa vertailussa mitataan valtioiden tapaa käyttää ict-teknologiaa kansalaisten mielipiteen kuulemiseen. Ruotsi ja Tanska ovat kärkisijoilla kaikissa tähän asiaan liittyvissä selvityksissä, muista ongelmistaan huolimatta.

Kansalaisten lähes kokonaan puuttuvat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin  eivät kuitenkaan herätä keskustelua  nykyisessä nomenklatuuran pyörittämässä valtiodiktatuurissamme.  Siinä tekopyhässä teeskentelyssä,  jossa kansalaisvaikuttamisen ainoa muoto on äänioikeus (äänestyspakkoa odotellessa…). Tai puhumattakaan siitä, että kukaan vallan kahvaan kiinni päässyt poliitikko ottaisi asiakseen muuttaa nykyistä järjestelmäämme yhtään nykyistä enemmän kansanvaltaiseksi.

Monet – Suomea vähemmän kansanvaltaisina pidetyt – valtiot ovat jo huomanneet sen,  että internet on hyödyllinen keino  kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiseen.  Suomessa  valtioneuvoston, vähemmistövaltuutetun, nykyisen apulaisoikeuskanslerin ja erään valtionsyyttäjän muodostama inkvisitiolautakunta pyrkii puolestaan  sensuroimaan internetiä ja rajoittamaan kansalaisten sananvapautta – jopa rankaisemaan kansalaisia ns.vääristä mielipiteistä

Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Mika Illman

Suomessa tätä asiaa pyrittiin maskeeraamaan surkuhupaisalla tavalla – muistatte varmaan oikeusministeri Tuija Braxin masteroiman  sähköisen äänestyksen farssin viime vaaleissa? Vaikka sähköinen äänestys saataisiinkin toimimaan, niin kyse on siitä, että kansaa tarvitaan antamaan äänensä vallanpitäjille – ei käyttämään valtaa ja kertomaan oma mielipiteensä asioista (vaikka perustuslaki alkaakin sanoilla Suomessa valta kuuluu kansalle…).

Useimmissa demokraattisina pidetyissä  maissa näiden kansalaisia autetaan (ja suorastaan yllytetään)  kertomaan näkemyksensä valmisteltavista asioista.  Suomessa sen sijaan ministeritason päättäjät  – ja muutamat virkamiehet, eli kansan palvelijat – ovat toinen  toisensa ja kerta kerran  jälkeen todenneet, että keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella.

Näin ei tapahdu kuitenkaan Suomessa.

Aika jännä juttu – eikö?

Kansalaiskeskustelu takaisi paremmin valmistellut päätökset

Suomessa on kuljettu iso askel kohti latinalaista hallintokulttuuria – ja korruptiota. Nykyään suomalaiset päättäjät nimittäin uskovat,  että (päättäjien keskinäiseen)  konsensukseen perustuva mahdollisimman  nopea ja salamyhkäinen toiminta ilman kansalaiskeskustelua on yhteiskunnallisesti taloudellisinta ja tarkoituksenmukaisinta (muualla  on jo tosin  alettu ajatella siten, että valtio palvelee paremmin kansalaisia, jos valtio tuntee kansalaisten tarpeet ja odotukset).

Aidossa kansalaisyhteiskunnassa  säästetään kuluissa ja tehdään vähemmän virhepäätöksiä silloin , kun asioista keskustellaan avoimesti  ennen päätöksiä. Tätä voisi pitää jopa liiketaloudellisesti tehokkaana toimintana.

Tuossa YK:n tekemässä vertailussa (kuten aikaisemmissa perusopetuksen tasoa koskevissa tutkimuksissakin) Suomen tärkein vahvuus on todistetusti  voimavara nimeltään maailman parhaiten koulutetut kansalaiset.

Poliittista nomenklaturaamme ei kuitenkaan kiinnosta se mitä kansalaiset ajattelevat. Inhimilliset resurssit jäävät todellisuudessa muutaman keskinkertaisen pyrkyrin keskenään tekemien päätösten jalkoihin – näin silti, vaikka samat poliittiset apinat jankuttavat kaikkialla – ulkoa opitun kuuloista – mantraa Suomen elämisestä huippuosaamisen kautta.  Kuten joku muukin on jo todennut, huippuyliopistojen perustaminen Suomeen on todennäköisesti  – vain ja ainoastaan –  rahan tuhlaamista maassa, jossa ihmisten ajattelukykyyn ei kuitenkaan luoteta.

Suurten ikäluokkien aiheuttama (kahdenkymmenen vuoden mittainen) tilastollinen työvoimapulakupla näkyy yhteiskunnassamme jo ensi vuodesta alkaen. Vaikka työttömyys kuristaa koko yhteiskuntaamme, niin julkisella sektorilla on entistä vähemmän työntekijöitä ja enemmän tekemistä. Tätä ei aukkoa ei pystytä täyttämään kieli- ja ammattitaidottomalla – ja vastoin kansan enemmistön tahtoa ja ilman mitään järkevää suunnitelmaa – maahantuodulla halpatyövoimalla.  Tehokkuutta on lisättävä näissä talkoissa ja nykyinen  tietotekniikka on tässä asiassa avainsana.

Suomen hallitus (suuressa viisaudessaan) on juossut näissäkin asioissa perse edellä puuhun (ja päänsä siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn). Väkisin tehty TV-kanavien digitalisointi (ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan  hylkääminen samalla kerralla, analogisista palveluista järjenvastaisesti luopumalla). Itseään Suomen uudeksi diktaattoriksi nostavan Matti Vanhasen luotsaama hallitus ilmoittikin muutama viikko sitten, että valtio investoi nyt laajakaistaan ja uusiin sähköisiin palveluihin. Tämänkin on joku muu todennut jo ennen minua, mutta totuushan on se, että mitä helvetin hyötyä on satsata uusiin järjestelmiin, jos päättäjien omaksumat toimintamallit pysyvät samoina?

Totuus lienee kuitenkin se (ai prkkl kuinka inhoankaan tuota kielikuvaa…), että päättäjät näkevät laajakaistateknologian keinona alistaa kansa tiukemmin poliittiseen kontrolliin ja helpottaa kurinpidollisia toimenpiteiden kohdistamista ns. toisinajattelijoihin. Luuletteko ihan aikuisten oikeasti, että Braxin sähköinen äänestyskokeilu ei jättäisi takaportteja kansalaisten valvontaan?

(Hyödyllisempää olisi varmaankin taata kotimaisella polttoaineella palava tulisija jokaiseen suomalaiseen asuntoon – niin huoltovarmuuden kuin hallituksen salliman viestinnän tasonkin kautta – savumerkit kun eivät taida olla vielä uhka nomenklaturalle?)

Noin summa summarum – henkilökohtaisesti olisin valmis tukemaan ketä tahansa poliitikkoa, joka avoimesti (ja tarpeeksi vilpittömästi)  ilmoitta ajavansa todellista kansalaisyhteiskuntaa – sveitsiläistyyppistä demokratiaa.

Sananvapauden ihmemaa?

Demokratiana pitämämme Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin mikään muu muista Euroopan neuvoston maista tai esimerkiksi muut Pohjoismaat.

Kymmenessä vuodessa Suomi on saanut seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Lähelle Suomea rikkomusten määrässä pääsee Pohjoismaista Norja, joka on vuodesta 1999 lähtien tuomittu viisi kertaa sananvapauden rikkomisesta. Tapaukset ovat koskeneet lähinnä lehdistöä. Ruotsi on saanut samassa ajassa kahdet rapsut, Tanska ja Islanti eivät yhtään.

Ihmisoikeussopimuksen ratifioineista 47 maasta on Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita saanut seitsemän maata. Vain Turkki (jota oma poliittinen nomeklaturamme kuolaa ja hinkuu EU:n jäsenmaaksi) pyörii näissä rikkomuksissa aivan omassa luokassaan  169 tuomiollaan.

Lehdistöä koskevissa tapauksissa EIT ottaa huomioon (kategorisesti ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti)  myös yleisön oikeuden saada tietoa. Poliittisessa  Suomessa kiistat  ajatellaan  lehtikirjoituksen tekijän ja kirjoituksen kohteen välisiksi – ilman yhteiskunnallista merkitystä ( keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella).

Suomi ei ole saanut sananvapausjutuista yhtään vapauttavaa tuomiota.

Tämän maan valtaapitävät eivät tunnu edelleenkään ymmärtävän sitä , että:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Niinpä niin…

Eikä kuuntele myöskään EU

Tuore uutinen kertoo näin, että vasemmistoryhmien europarlamentaarikot ovat huolissaan mahdollisuudesta,
että ranskalainen äärioikeistolaispoliitikko Jean-Marie Le Pen saisi johtaa uuden EU-parlamentin avausistuntoa heinäkuun puolivälissä.

Tätä avausistuntoa on perinteisesti johtanut parlamentin vanhin meppi, ja on todennäköistä, että kesäkuussa 81 vuotta täyttävä Le Pen on kesäkuussa valittavan uuden parlamentin ikäpresidentti.

EU-parlamentin sosiaalidemokraattista ryhmää johtavan saksalaisen Martin Schulzin mielestä on sietämätön ajatus, että avausistuntoa johtaisi poliitikko, joka kiistää holokaustin eli juutalaisten joukkotuhoamisen tapahtuneen toisen
maailmansodan aikana. Schulz haluaakin muuttaa parlamentin sääntöjä tältä osin.

EU-parlamentin vihreiden johtaja, saksalainen (oikeasti ranskalainen, maansa rikoksen takia hylännyt) Daniel Cohn-Bendit pitää koko ikäpresidenttikäytäntöä vanhentuneena.

Meidän mielestämme avausistunnon puheenjohtajana pitäisi olla parlamentinnuorin edustaja. Ei Le Penin vuoksi, vaan siksi, että nuorin edustaja edustaatulevaisuutta

Eli suomeksi:

Nykyinen nomenklatura muuttaa härskisti sääntöjä – etenkin silloin kun säännöt eivät sovi sen tavoitteisiin. Tähän kun ynnätään vielä natsi/fasisti-kortin heiluttelu, vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle ja ehdottomuus vihervasemmiston ja seteliselkärankaisten oman asian suhteen, pääsemme tilanteeseen, että jäykkävasemmistolais-globaalikapitalistinen vuosi 1984 ei ole kovinkaan kaukana.

(Punaiseen Danyyn pitää suhtautua (kaikesta huolimatta) kaikella vakavuudella. Tämä virheiden nykyinen MEP on todellinen anarkomarkojen esi-isä.)

Tämä on – kaiken muun tuoreen uutistulvan sisällä – taas kerran osoitus siitä, että virheet ja sen ympärillä pyörivä loiskiehunta on kansanvallan pahin vastustaja koko Euroopassa.

Johdonmukainen jatko

Johdonmukaisena jatkona soraäänien hiljentämiselle ja oman valtansa pönkittämiselleen, ikioma nomenklaturamme on tullut siihen johtotulokseen, että tuomaria ei jatkossakaan voida panna viralta sen vuoksi, että hän on yksityiselämässään syyllistynyt vain sakolla rangaistavaan tekoon. Eduskunta on hylkäämässä hallituksen lainmuutosesityksen tältä osin.

Hallitus oli esittänyt, että tuomari voitaisiin panna viralta, jos hän on syyllistynyt tahalliseen rikokseen, josta rangaistus on ollut vähintään 60 päiväsakkoa. Eduskunnan lakivaliokunta ehdottaa, että tätä ei hyväksytä.

Tällä hetkellä tuomareiden viraltapanoa koskevat samat säännökset kuin muitakin virkamiehiä. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkautiseen. Pääsääntö se on silloin, kun tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Harkinnanvaraiseksi viraltapano muuttuu sitten, kun tuomio tahallisesta rikoksesta on alle kaksi vuotta vankeutta.

Hallituksen mielestä tuomarin syyllistyminen tahalliseen rikokseen yksityiselämässään voi osoittaa, että hän on sopimaton toimimaan tuomarina, vaikka rangaistus teosta olisikin lievä. Tästä tuli ehdotus 60 päiväsakon rajasta.

Ehdotukselle vastusti aiemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen mielestä hallituksen perustelut eivät olleet riittävät. Myös ehdotettu 60 päiväsakon raja vaikutti sattumanvaraiselta.

Vai niin?

Minusta taas näyttää siltä, että hallitus on kiinnostunut lähinnä siitä, että tuomarit toimivat sen sylikoirina ja jakavat ns.oikeita tuomioita –  virkakelpoisuudesta ja virkamiehen nuhteettomuudesta paskaakaan välittämättä.  Sopivuus – ja etenkin poliittinen sellainen – saattaa olla oikeudenkäyttäjien mittari entistä enemmän tulevaisuudessa.

(Puhu tässä nyt sitten kansalaisyhteiskunnasta…)

Lainaan tähän loppuun veli Valkean muualle hyvin muotoilemaa tekstiä:

Valtion viehtymys tunnustuksiin, pahoitteluihin, anteeksipyyntöihin, selontekoihin, jne. voidaan selittää sillä, että valtio haluaa olla kaikkinäkevä ja kaikkitietävä.

Anteeksipyyntö ja/tai pahoittelu on valtiolle, vaikkakaan ei aukoton, ennuste tulevasta käyttäytymisestä, ja sopeutumisesta ja alistumisesta valtion valtaan.

Rangaistusten lieventyminen 1790-1810 välillä  ei johtunut humaanisuuden lisääntymisestä valistusajan seurauksena kuten väitetään, vaan tehokkaampien, erityisesti armeijasta opittujen johtamis- ja hallitsemismetodien soveltamisesta siviilielämään, sekä hiukan myöhemmin lisääntyneestä kansaan (populaatioon = numeroiksi ja tilastoiksi muuttunut kansa) kohdistuvasta tiedonkeruusta ja valvonnasta, sen käyttäytymisen tarkemmasta ymmärtämisestä ja erilaisten metodien aiheuttamista vaikutuksista siihen, jne. Lisäksi talousrakenteiden kehittyminen vaati aiempaa suurempaa kansalaisten toimintavapautta ja vallan täytyi siksi toimia toisella tavalla, kuin monimutkainen yhteistoimintakoneisto.

Aiemmin rankaiseminen oli ollut hallitsijan kosto, monessa suhteessa tuntemattoman ja arvaamattomasti käyttäytyvän kansan kovaotteista kurissapitämistä, nyt siitä on tullut tarkoin tunnetun populaation tarkoin säädeltyä ohjailemista haluttuihin suuntiin. Ennen kovimmat rangaistukset olivat mahdollisimman julkisia ja ne oli tarkoitettu saamaan aikaan voimakas psykologinen efekti, esim. kuolemanrangaistus kiduttamalla. Ne olivat monessa suhteessa tärkeimpiä rangaistuksia, hallitsijan osoitus hänen kyvystään päättää kansalaisten elämästä ja kuolemasta.

Nyt tärkeimpiä rangaistuksia ovat pienet ja pienehköt rangaistukset, joita on paljon. Ne on tarkoitettu ohjaamaan kansan enemmistöä, sen lainkuuliaisinta, tuottoisinta ja tärkeintä osaa tarkoin lasketuilla keskimääräisillä efekteillä. Vähemmän tärkeät kovimmat rangaistukset on jätetty kovimmille rikollisille, joilta ei voi odottaa tuottoa, jotka eivät pidä yhteiskuntaa pystyssä (päinvastoin), ja jotka eivät useimmiten muuta käytöstään, ainakaan ennen kohtuullista ikääntymistä. Heidät pyritään eristämään määräajoiksi muusta yhteiskunnasta, jotta heistä aiheutuva haitta minimoituu.

Kommunismi ja kansallissosialismi olivat suoraa seurausta yhteiskuntien humanisoitumisesta; kansojen muuttamisesta abstrakteiksi numeroiksi, populaatioiksi, dehumanisoiduiksi laskennallisiksi yksiköiksi; yhteiskuntien toiminnan muuttamisesta teollista koneistoa muistuttavaksi; ideasta ”ihmisosien” lähes täydellisestä korvattavuudesta ja vaihdettavuudesta (tabula rasa, kansainvälisyys/ universaalisuus, kosmopolitanismi, jne.); kaikkialle ulottuvasta valvonnasta ja ohjaamisesta; jne. Nykyisen ”humaanin” suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen diktatuuriksi on luonnollinen ja mahdollinen kehityskulku, koska tämän muutoksen tarvitsemat elementit on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme, ja nimenomaan sellaisiin käsitteisiin kuin ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus. Sanojen julkisen, retorisen ja tunnesisällön sijaan kannattaa tarkastella sanojen teknistä sisältöä, jotta näkee yhteiskunnan sellaisena kuin se on. (Lähde: Michel Foucault, eri vuosia)

– Men have dreamed of liberating machines. But there are no machines of freedom, by definitionMichel Foucault

Hyvää yötä kansalaisyhteiskunta…

Lähteet: Taloussanomat, KL, IL, HS, IS, STT,EIT, Valkea



Site Meter

Kuten olemme varmaan kaikki jo huomanneet, (monikulttuurinen) maailmanmahti nimeltään Yhdysvallat on rämpinyt taloudellisen taantuman suossa jo yli vuoden. Tämä taantuma on levinnyt myös muualle – Eurooppaan ja jopa pieneen Suomeen.

Asuntorakentamisen kuplasta paljastunut kansallinen likviditeetin vaje (tai sen olemattomuus) heiluttaa jo hyvin voimakkaasti maailman ainoaa supervaltiota ja sen kautta koko globaalia taloudellista järjestelmää.

Missä Yhdysvallat seisoo?

Yhdysvaltain suurissa talousongelmissa on taustalla on myös muita näkymättömämpiä ongelmia. George Bush nuoremman hallintokausi osoittautui sellaiseksi, joka oli valmis työntämään kansallista varallisuutta epämääräisiin sotiin – unohtaen samalla oman kansansa ja sen jokapäiväiset vaikeudet. Se, että alempi keskituloinen väestö on joutunut jo vuosia tekemään kahta tai kolme työtä pitääkseen kiinni amerikkalaisesta unelmasta, ei ole myöskään mikään uutinen. Myöskään se, että sotaa käydään ulkomaita vastaan ei ole uutinen – se on iät ajat ollut hallitsijoiden keino siirtää mielenkiinto pois sisäisistä ongelmista.

Tämä tuore uutinen – ainakaan kaltaiselleni paatuneelle macchiavellistille – ei ole yllätys. Siis se, että paljon puhuttu muutos ja uusi hallinto jatkavat pitkälti samoilla linjoilla edeltäjiensä kanssa.

Tosin on syytä muistaa, että heidän (siis uusien vallanpitäjien) vaihtoehdot ovat kovin vähissä kuuluisan 9/11 jälkeen aloitetun – sekavan – ristiretken jälkeen.

Missä mennään?

Sekä Afganistanissa että Irakissa käydyt – ja pitkittyneet – sodat ovat vieneet Yhdysvallat vararikon partaalle. Samaan aikaan Kiina ja Intia voimistuvat, mutta Venäjä on joutunut taantumaan (palaan tähän).

Nato-joukkojen (käytännössä Yhdysvaltain intressien) Afganistanin ja Irakin sotilaskomentaja vaati eilen Brysselissä Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia pistämään käden syvemmälle taskuun AfPak-operaation onnistumisen vuoksi. Yhdysvaltain keskisen komentoalueen johtaja, Irakin ja Afganistanin sodista vastaava kenraali David ”Catepillar” Petraeus sanoi, että Afganistan on Yhdysvaltain suurin sotilaallinen haaste tällä hetkellä.

(Tässä kannattaa miettiä sitä, ovatko Yhdysvaltain edut ja haasteet myös eurooppalaisesta näkökulmasta samanlaisia?)

Lauantaina puhuneen varapresidentti Joseph Bidenin hengessä Petraeus kehotti liittolaismaita pohtimaan tarkoin, millä tavoin ne voisivat lisätä ponnistuksiaan Afganistanissa.

(Jep…)

Myös Yhdysvaltain presidenin, Barack Obaman, erityislähettiläs Richard Holbrook totesi sunnuntaina Münchenin turvallisuuskokouksessa, että, Afganistan tulee olemaan pitkä ja vaikea kamppailu.

Guantamo olikin siis pelkkä taloudellinen rasite – ei poliittinen kysymys? Ja sen seuraukset työnnetään tunkiöoon nimeltään Eurooppa?

Ei – eipä juu – mitään uutta länsirintamalta…

Taloudelliset ja poliittiset vaihtoehdot

Eli siis – tilanne tänään on se, että Yhdysvallat – valtiona ja keskenään – on eilen päässyt yhteisymmärrykseen valtavasta ja kansallisesta tukipaketista. Tuon paketin suuruus on 800 miljardia dollaria. Ja tämä valtava rahasumma on sellainen, jonka Obaman hallinto joutuu hakemaan markkinoilta velkarahana.

Yhdysvaltain vaihtoehdot ovat vähissä (Eurooppa nimittäin alkaa muodostua jo kilpailijaksi sille):

1. Lisätä Kiinan omistusta liittovaltiosta – ja luovuttaa sen mukana herruus jossain vaiheessa.
2. Liittoutua Venäjän kanssa – ja jakaa sen mukana herruus jossain vaiheessa.
3. Harrastaa vanhan mallin mukaan isoloitumista (periaatteena se, että sisämarkkinat riittävät)
4. Lähteä mukaan härskiin uuskolonialismiin.

Viimeinen vaihtoehto näyttää todennäköisemmältä.

Yhdysvallat ajaa edelleen monarkististen Arabimaissa sijaitsevien öljyvaltioiden hallitsijoiden etuja (nitistämällä islamistit ja arabisosialistit) – ja nämä puolestaan tukevat Yhdysvaltoja.

Se nimittäin on tunnettuna ja selvänä ilmiönä niille pienempi paha kuin Putinin Venäjä – puhumattakaan Kiinasta.

Miten tämä sitten koskettaa suomalaista?

No – oman näkemykseni mukaan (ainakin) kolmella eri tavalla.

1. Ankkurilapset
Jo nyt olemme nähneet maahanmuuttorysäyksen kohdistuvan ns. ankkurilapsiin. Vuonna 2007 maahamme tuli 98 alle 18-vuotiasta turvapaikanhakijaa ilman yhtä tai kumpaakin vanhempaa.

Näiden ns. ankkurilasten lukumäärä kasvoi vuonna 2008 kuusi ja puolikertaiseksi edellisen vuoteen nähtynä. Vuonna 2008 näiden ankkurilasten määrä oli 647 – siis 647 ihmistä.

Näistä turvapaikanhakijoista 10 % oli kotoisin Afganistanista ja 30 % Irakista – siis juuri niistä maista, joissa Yhdysvallat käy järjetöntä ja määrittelemätöntä sotaansa ns. kansainvälistä terrorismia vastaan – ja vain joka kuudes näistä lapsista on tyttö.

Lyhyelläkin matematiikan oppimäärällä voi siis nähdä Yhdysvaltojen sodankäynnin ja näiden turvapaikanhakijoiden moninkertaistumisen yhteyden. Meidän etumme on noiden valtioiden kansallistuminen ja stabilisointi sen kautta.


Summa summarum:
Yhdysvallat käy sotaa varjoja vastaan eurooppalaisen (l. suomalaisenkin) veronmaksajan kukkarolla.

2. Suomen Nato-jäsenyys

Tässä vaiheessa, fundamentalistemmankin Nato-jäsenyyden kannattajan toivoisi miettivän sitä hintaa, mitä Suomi tulee tuon jäsenyyden lisäkustannuksina maksamaan – sinkkiarkuissa ja suorana varojen siirtoina Pentagonin kassaan?

Nato (nykyisin) on – vain ja ainoastaan- Yhdysvaltain kassara oman imperialisminsa tukemiseksi – ei mikään vapaiden demokratioiden liitto. Jos mikään muu ei soita hälytyskelloja, viimeistään sen pitäisi soittaa, että Ranska ja Saksa (perinteiset eurooppalaiset kolonialistiset kisailijat) ovat yhtä kylmäkiskoisia Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikkaa kohtaan.

3. Uuskolonialismi

Siitä sitten ihan omana lukunaan, nimittäin…

Eurooppalainen uuskolonialismi

EU osallistuu tällä hetkellä kahteen sotilaspoeraatioon talousliittona – Darfruriin YK:n kanssa ja Somalian merirosvojen tukistamisoperaatioon.

Varsin – poliittisesti – epäkanonisesti väitän, että kummankin operaation perimmäisenä tarkoituksena on lisätä valtioliitto EU:n potentiaalista – ja uuskolonialistista – valtaa kyseisillä alueilla.

Tässä tilanteessa suomalaiselle on ehkä selvintä lukea se, mitä Kuninkaanporttiin on Suomenlinnassa kirjoitettu:

… and USA can kiss my hairy Finnish ass – with or without this new regime…

Lähteet: YLE, HS, STT, Wikicommons


Site Meter

Muistatte varmaan sellaisen asian, että muutaman viimeisen vuoden ajan meille (omaa parastamme ymmärtämättömille) suomalaisille on rummutettu työvoimapulan tulevan ja kurjistavan meidän elämämme – ilman ulkomailta saapuvia moniosaajia, jotka tulevat ja pelastavat hyvinvointimme.

Niinkö?

Halvan työvoiman vaatijat

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi meille aivan hetki sitten oman visionsa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Jyrki sanoi,jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Niinkö?

Eikä tästä ole kovinkaan kauan siitä, kun esimerkiksi EK olisi sitä mieltä, että yritysten työvoimapula pahenee. EK:n asiantuntija Satu Ågren pelkäsi tuolloin sitä, että on ennakoitavissa, että osaavan työvoiman hankinta vaikeutuu entisestään lähivuosina.

Niinkö?

Myös Matti Vanhanen on kantanut kortensa tähän kekoon. Viimeisten – kansanvallalle varsin vieraiden kommenttiensa lisäksi Matti on aikaisemminkin loistanut tällä saralla:

Vanhanen nimittäin harmitteli taannoin sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan työperäinen maahanmuutto. Hänen mielestään nyt nähtävillä olevan ikärakenteen muutoksen takia tulemme siihen tilanteeseen, jossa monet teollistuneet maat ovat olleet jo aiemmin. Oma väki ei välttämättä riitä kaikkiin niihin tehtäviin, joita yhteiskunnassa olisi tarjolla.

Niinkö?

Eikä toimeton ole ollut demarikaan. Paavo Lipponen on osallistunut visiointiin. Hän on kertonut meille, että työvoiman maahanmuutto on maamme hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja palvelujen kehittämisen kannalta tärkeätä tulevaisuudellemme.

Niinkö?

Virheelliset johtopäätökset

Vihreän liiton taannoinen puoluesihteeri Ari Heikkinen uskoi puolestaan (ja taitaa uskoa edelleen) , että Suomella on lähitulevaisuudessa todella suuri pula työvoimasta. Hänen mielestään suomalaisten on yksinkertaisesti nöyrryttävä:

Suomen etu olisi, jos se pystyisi muuttumaan monikulttuuriseksi kansakunnaksi hyvin nopealla aikataululla

Niinkö?

Heidi Hautala puolestaan väljentäisi vauhdilla Suomen ulkomaalaispolitiikkaa, koska hänen mielestään me tarvitsemme tulijoita väestön ikääntymisen takia.

Hän on myös esittänyt työpaikoille maahanmuuttajakiintiöitä ja nipun muita uusia, osin radikaalejakin ehdotuksia työntekijöiden saamiseksi Suomeen ulkomailta.

Kiintiöt olisivat tapa tehdä maahanmuuttajat näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa

Niinkö?

Sama puolue on ehdottanut muutakin.

Vihreät haluavat perustaa Afrikkaan EU:n työvoiman rekrytointipisteitä. Muita keinoja Suomen nykyisen tilanteen korjaamiseen ovat virheiden mukaan määräaikainen siirtolaisuus ja EU:ssa asuvan kuuden miljoonan paperittoman siirtolaisen laillistaminen. Näillä keinoilla unioniin joka tapauksessa tulevat siirtolaiset eivät Anni Sinnemäen mukaan joutuisi turvautumaan laittomaan työnvälitykseen.

Niinkö?

RKP:n jousenlaulu

Hiljalleen puoluekartalta menneisyyteen katoava RKP yrittää pitää kynsin hampain kiinni vallastaan ja sen joutsenlaulu on suunnattu enemmistössä olevaa suomenkielistä väestöä vastaan.

Astrid Thors voidaan jättää tässä yhteydessä käsittelemättä – niin paljon hän on ollut mielipiteineen julkisuudessa, että hänestä on varmaan muodostunut suomalaiselle kansanmiehelle varsin kirkas ja totuudenmuotoinen kuva.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Stefan Wallin on osoittanut sinnikkyyttään monella eri tavalla. Kun kansa kyllästyi Thorsin ja RKP:n ajamaan edesvastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan, niin Wallin ei ollut moksiskaan:

Adressit tai nettikeskustelut eivät minun ajatteluuni vaikuta mitenkään. Näitä virtuaalisia kansantuomioistuimia on lukuisia ja niitä voi nimimerkkien takaa manipuloida. Keskustelijat näyttävä olevan myös samoja, jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

Niinkö?

Työvoimapula todellisuudessa

No minkälainen on se kuuluisa työvoimapula todellisuudessa?

Sehän kuuluu olevan sellainen, että viimeisen kuukauden aikana on noin 100 000 suomalaista joutunut YT-toimien kohteeksi. Sen uusin episodi on tänään ja eilen uutisoitu rakennustyömaita koskeva työvoimapulauutinen. Tuon uutisen mukaan, työvoimapula on jo niin huutava, että Uudenmaan rakennuksilta jää työttömäksi tuhat ihmistä viikossa – jopa 15 000 rakentajaa voi olla maaliskuun lopussa kortistossa.

Niinkö?

Hyysärin haastattelema Eretuotannon toimitusjohtaja Jari Rantamäki pelkää, että vähistä urakoista alkaa kova kamppailu virolaisten ja venäläisten firmojen kanssa (kiitos EU:n). Sekin saattaa iskeä suomalaisia kortistoon ja viedä yrityksiä konkurssiin.

Niinkö?

Ulkomailta viime vuosina tulleista yli 10 000 rakennusmiehestä moni on jo joutunut lähtemään, koska työmaat ovat loppuneet.

Ja samaan aikaan

Samaan aikaan maahanmuuttajia opastetaan työnhakuun Kampissa. Maahanmuuttajille avataan tänään maanantaina Polku-neuvontapalvelu Helsingin Kampissa. Polku tukee pääkaupunkiseudun maahanmuuttajia pääsemään alueen työelämään.

Niinkö?

Polku neuvoo Suomessa työskentelyssä, elämisessä ja asumisessa. Palvelua voivat käyttää Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien palvelukseen tai Seure-henkilöstöpalveluihin tulevat työntekijät ja heidän perheensä.

Niinkö?

Jatkan toisessa kirjoituksessa tätä samaa aihetta vielä lisäksi varsinaisen perinteisen vasemmiston osalta.

Jokaisen kannattaa kuitenkin tässä miettiä sitä, millaisia visionäärejä olemme valinneet edustajiksemme ja minkälaiset ihmiset päättävät Suomen asioista ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Tekin voisitte kysyä heiltä niinkö?

Lähteet: linkitetty tekstin yhteydessä sekä STT ja HS

Päivitys 03022009 1509: Octavius vastailee omalla tavallaan osaan esittämistäni kysymyksistä.


Site Meter

Osa meistä muistaa edelleen hyvin 1990-luvun alussa maatamme vaivanneen taloudellisen lamakauden. Tuolloin poliitikkojen edesvastuuttomuuden ja pankkien moraalittoman ahneuden vuoksi kansamme ajautui kuilun reunalle.

Kymmenet tuhannet terveet yritykset ajettiin selvitystilaan, valuuttalainoja ottaneet ihmiset joutuivat pakkoluovuttamaan kotinsa, kymmenet tuhannet – jopa sadat tuhannet – suomalaiset joutuivat maksamaan toisilleen takaamia velkoja. Perheet hajosivat, ihmiset joutuivat ahdinkoon ja osa teki jopa itsemurhan.

Yhtenä syynä oli lisäksi se edesvastuuton tuhlauspolitiikka, mitä Suomessa 1980-luvun loppupuolella harrastettiin. Julkiset menot paisuivat älyttömiin mittapuihin ja päättäjät jakoivat rahaa mitä älyttömimpiin projekteihin – eläen kuin pellossa, pätkääkään välittämättä tulevan taantuman merkeistä.

Tulos oli hirvittävin suomalaista yhteiskuntaa kohdellut kurimus sotien jälkeisenä aikana – ja todellisuudessa hirvittävin tuho 1800-luvun nälkävuosien ja vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.

Osa kansastamme ei ole edelleenkään noussut siitä suosta, johon he vajosivat tuolloin – eivätkä varmaan tule koskaan nykyisen egosentrisen ja ahneen ilmapiirin aikana nousemaankaan. Yrittäjyydestä ja takauksien kautta velkavankeuteen – ja sitä kautta elämän loppumiseen – päätyneitä ihmisiä on edelleen sankoin laumoin joukossamme. Pitkäaikaissairaat, mielenterveyspotilaat ja pitkäaikaistyöttömyyden loukkuun pudonneet yli 50 mutta alle 65 vuotiaat kituuttelevat pienen yhteiskunnallisen subvention ja leipäjonoista heruvan hyväntekeväisyyden varassa.

Samaan aikaan maahan raahataan sellaisia maahanmuuttajia, jotka eivät osaa maamme kieltä, eivät tunne tapojamme ja kulttuuriamme ja heidän työllistymisensä on varsin epätodennäköistä. Heille varataan samanlainen – jopa parempi maahanmuutto-osan sisältävä – tuki kuin alkuperäisväestölle (sille kuka on rakentanut tätä maata itselleen ja toisille samanlaisille). He saavat automaattisesti kalustetun asunnon ja suomalaisen sosiaaliturvan – tekemättä asian eteen yhtään mitään.

Samaan aikaan osa omasta kansasta on jätetty täysin oman onnensa ja lähimmäisten hyväntahtoisuuden varaan.

Samaan aikaan monikulttuurisuuden bakkanaaleihin on lähtenyt riemusta hihkuen myös kansankirkkomme. Lähimmäisen määritelmä näyttää muuttuneen siten, että mahdollisimman kaukainen ihminen on nykykirkolle ja – ainakin osalle – sen työntekijöistä lähellä kärsivää lähimmäistä läheisempi.

Samaan aikaan Helsingin Sanomat – ja etenkin toimittaja Kimmo Oksanen – propagoivat täysin tuulesta temmatun ja käsittämättömän väitteen (Suomi ja suomalainen hyvinvointi kuuluvat ihan kaikille) puolesta – ymmärtämättä, että hyvinvointi perustuu työntekoon ja veronmaksuun. Jos veronmaksajat korvataan sosiaalituristeilla, myös hyvinvointi romahtaa.

Samaan aikaan Tasavallan presidentti kääntää selkänsä omalle kansalleen ja järjestää kuudennen Presidenttifoorumin lempiaiheistaan monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Samaan aikaan RKP näyttää todelliset rasistiset kasvonsa ja pyrkii korvaamaan suomenkielisyyttä englannilla ja toivoo saavansa maahanmuuttajista uusia ruotsinkielisiä täyttämään kuolevaan kansalliskieleen perustuvaa etuoikeutettua asemaansa.

Samaan aikaan Helsingin Uutiset kertoo meille, että edellisen laman pankkikriisin sontakeosta löytyy vielä uusia salaisuuksia. Suomalaiset pankit olisivat saattaneet 1990-luvun alussa kaatua verorästeihin, kertoo Antti-Pekka Pietilän tänään torstaina julkaistava, pankkikriisistä kertova kirja. Tieto perustuu pankkikriisin aikana valtiovarainministerinä toimineen Iiro Viinasen (kok) päiväkirjoihin.

Vuonna 1993 verohallituksesta tuli tieto, jonka mukaan kaikki pankit olivat systemaattisesti kiertäneet sijoitustodistusten leimaveroja. Maksamattomien verojen potti arvioitiin noin kymmeneksi miljardiksi markaksi. Verovelat annettiin anteeksi lailla kesällä 1993, lehti kirjoittaa.

Nyt tulee miljoonan taalan kysymys:

Miksi näiden – rikolliseen liiketoimintaan perustuneiden – pankkien ei annettu kaatua konkurssiin tuolloin? Miksi veronmaksajien piti maksaa niille tukia?

Siksi, että rikolliset pääsivät kuin koira veräjästä ja veronmaksajat lahjoittivat veroina ruotsalaisille ja tanskalaisille pankeille pankkijärjestelmämme.

Nyt näyttää taas siltä, että mitään ei ole opittu – ymmärrätte, kun katsotte mitä ympärillänne tapahtuu.

Hyysärin Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Kalle Koponen kirjoittaa tänään Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan naisseikkailuihin viitaten otsikolla Sympaattisia luolamiehiä.

Lainaan tämän kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän.

Ruotsissa on kommentoitu varsin vähän ja hillitysti suomalaisten ministereiden naissotkuja. Osaksi se lienee ruotsalaisten hyvää käytöstä. Naapureiden kompuroinneille ei ole tapana ilkkua.

Mutta kysymys on osittain myös siitä, että pääministerin ja ulkoministerin toilailut ovat niin kertakaikkisen kaukana siitä arkitodellisuudesta, jota ruotsalainen voi millään tasolla ymmärtää. Yhtä hyvin Suomessa olisi voitu tehdä vuosisadan läpimurto hiukkasfysiikassa ja ratkaista bosonien ja antimaterian ongelmat. Ei niistäkään osattaisi sanoa mitään kahvipöydässä.

Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.

Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.

Jos ulkoministeri Carl Bildt olisi jäänyt kiinni satojen vonkaustekstareiden lähettämisestä stripparille, hänen poliittinen elinaikansa olisi laskettu nanosekunneissa. Arvostelukyky ja tilannetaju olisi todettu riittämättömiksi ministerin vastuutehtävään. Paljastusta seuraavassa megatonniluokan räjähdyksessä koko hallitus olisi todennäköisesti sulanut loppusijoituskuntoon ja pakattu poliittisen historian syvimpään säteilyholviin.

Jos pääministeri Fredrik Reinfeldt lentelisi kukasta kukkaan ja haastaisi jättämänsä naiset käräjille näiden lörpöteltyä saloja julki, Ruotsi todennäköisesti lakkaisi hengittämästä pelkästä ällistyksestä. Ruotsissa ministeri eroaa, jos hän on jättänyt tv-lupansa maksamatta. Ruotsissa ei ole tapana ilkkua Suomelle. Päinvastainen on tunnetusti suomalaisten lempiharrastuksia.

Niinpä niin…

Tämä on omasta mielestäni varsin hyvin kirjoitettu artikkeli. Se sisältää teräviä havaintoja ja niiden pohjalta tehtyjä osuvia johtopäätöksiä. Juttu on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja mukavasti huumorilla ryyditettynä.

Tällainen kirjoitus osoittaa sen, että me suomalaiset – omalaatuisesta kulttuuristamme huolimatta, tai mahdollisesti juuri sen vuoksi – pystymme nauramaan myös itsellemme.

Se osoittaa myös sen, että meillä suomalaisilla menee nykyään sen verran mukavasti, että meille näyttäisi olevan aivan se ja sama minkälaiset b-luokan tahvot päättävät politiikassa yhteisistä asioistamme. Ja näille tahvoillehan tämä sopii mainiosti. Nämä kyvyttömyydet olisivat hautautuneet keskinkertaisuuksien joukkoon ilman oligarkkista hyvä veli-järjestelmää – poliittista kähmintää, näennäisdemokratiaa, palkintovirkoja ja likaista peliä.

Itsevarmuus näyttäisi tämän käytöksen perusteella olevan aivan yhtä suuri, kuin etäisyys normaalin kansan elämään, mielipiteisiin ja tahtoon. Mutta kuten sanoin – ei sillä ole tämän hetkisessä ajassa kovinkaan suurta väliä.

Panem et Circus.

Kun kansalla on tarpeeksi leipää ja sirkushuveja on aivan sama kuka päättää asioista kansan puolesta.

Mutta mitä tapahtuukaan silloin, kun seuraava lama iskee todellisuuteen ja tajuntaan? Mitä tapahtuu silloin, kun keskiluokka joutuu myymään kulutus- ja viihde-elektroniikkaansa kirpputoreilla saadakseen ruokaa? Mitä tapahtuu silloin kun siitä kuuluista ns. työvoimapulasta huolimatta maa ajautuu massiiviseen joukkotyöttömyyteen?

Mitä silloin tapahtuu, jos pahimpien haihattelijoiden utopiat toteutuvat ja maassa on kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia kilpailemassa kapenevista veroilla kustannetuista etuuksista?

Olisikohan aika vaihtaa päättäjiä ja heistä muodostuvaa nomenklatuura hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kaulaamme myöten kusessa?

Ai niin…

Tämän jutun tekee myös mielenkiintoiseksi se, että jos sanan suomalainen tilalle vaihtaisi minkä tahansa muun kansallisuuden, kyseessä olisi Mika Illmanin, Mikko Puumalaisen ja Johanna Suurpään mukaan mitä todennäköisemmin kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Suomalaiset kun eivät näyttäisi olevan tämän – totalitarismia tai vaihtoehtoisesti anarkiaa ajavan – kolmikon mielestä mikään kansanryhmä – edes Suomessa.

Muistatteko muuten herran nimeltään Pol Pot?

Lähde: HS

Tämä aika alkaa muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän 1980-luvun loppua.

Luulisi edes päättäjien – virkamiehistä nyt puhumattakaan – oppineen jotain edellisestä suuresta lamasta. Edes sen perusasian, että se joka ei ymmärrä historiaansa, joutuu elämään sen aina uudestaan. Ja uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan…

Mutta ei…

Historia nimittäin toistaa itseään tässä ajassa ja hetkessä.

1980-luvun lopulla uskottiin jatkuvaan talouskasvuun – niin kuin nykyisinkin. Sen seurauksena unohdettiin ja sivuutettiin kaikki varoitukset talouden ylikuumenemisesta ja sitä seuraavasta taloustaantumasta. Sitä seuranneet ikävyydet pitäisivät olla ainakin päättäjien muistissa.

Mutta ei – kun ei, niin ei…

Tässä armaassa isänmaassamme on joukko haihattelijoita. Vallan uumeniin kivunneita ihmisiä. Näitä haihattelijoita jotka luulevat nykyisen talouskasvun jatkuvan ikuisuuksiin ja manaavat työvoimapulaa.

Näitä ihmisiä, jotka ovat hylänneet historian tarjoaman opetuksen.

Ihmisiä, jotka huutavat ulkomaalaista työvoimaa pelkkää paperia edustavalle talouskasvulleen.
Ihmisiä, jotka ovat unohtaneet ne 200000 omaa kansaansa edustavaa työtöntä.
Ihmisiä, jotka haluavat Suomeen vähään tyytyvän ja vierastyövoimasta koostuvan uuden yhteiskuntaluokan.
Ihmisiä, jotka ovat valmiita vetämään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vessasta alas.
Ihmisiä, jotka asettavat oman ahneutensa yhteiskunnan etujen edelle.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa Suomen monikulttuuriseksi.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa viisumikäytännön kautta Suomen sosiaaliturismin tavoitelluimmaksi kohdemaaksi.
Ihmisiä, jotka haluavat maksattaa näiden sosiaalituristien minimipalkan alle jäävät kulut meillä.
Ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan

Ja etenkin näitä ihmisiä:

Ihmisiä, jotka ovat valmiit henkilökohtaisen tai ns. poliittisen vastuun kohdalleen osuessa pudottamaan oman vastuunsa kuin vesilintu veden rasvaisesta selästään.

Teitä on varoitettu…

Site Meter

Onneksi olkoon suomalaiset! Olemme saaneet kunnon korotuksen kunnallisveroihimme ja tulemme näin laman kynnyksellä näkemään vielä inflaatiopeikon ilmestymisen kotitalouksien pöytään.

Juuri nyt Suomi on tällaisessa tilanteessa. Takana on poikkeuksellisen pitkä lihavien vuosien jakso, jonka jatkumisen varaan kaikki rakennetaan. Väkisinkin palaa mieleen 1980-luvun loppu, jonka tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä tämänpäiväiseen

Näin sanoi edellisen laman mestarointiin osallistunut Esko Aho Savon Sanomille.

Eniten ja syvimmälle tämä koko tilanne tietysti koskettaa pienituloisia ja vähävaraisia. Luitteko muuten aikaisemman tähän samaan aiheeseen liittyvän kirjoitukseni?

Mutta eihän tämä kiinnosta TEHY:läistä satuhahmoa – sitä vielä pelottavampaa peikkoa. Tämä Pahatar saa veronmaksajilta 2500 euroa kuukaudessa taskurahaksi. Hän harrastelee terveydenhoitajana koulussa – jota muuten lapsesi käyvät, ole tarkkana…

Hänen miehensä tienaa niin paljon, ettei hänen tarvitse edes tehdä töitä. Hän tekee töitä oman mielenterveytensä vuoksi – rikkoen samalla siinä sivussa herkkien kasvuiässä olevien elämiä ja mielenterveyttä.

Hän katsoo, että hänellä on oikeus

Tervetuloa vuoden 2007 Ahneiden pitoihin.

Saalistajat ovat jälleen kerran näyttäneet sen, että vähemmistö voi maksattaa enemmistöllä lähes tulkoon ihan mitä tahansa. Yhteisöllisyys on muuttunut wc-paperiksi ja kaikki eturyhmät huutavat kuorossa omia oikeuksiaan – potkien samalla kaikkia muita nivusiin ja työntäen näitä taaemmaksi kyynärpäillään.

Kun tähän lisätään tieteellisesti todistettu vierastyövoiman tarve – kuten Turun Sanomat kertoo:

Suomi ei ehkä tulevaisuudessa ole enää houkutteleva työpaikka ulkomaalaisille, sillä kilpailu vierastyöläisistä kovenee Euroopassa. i työvoiman kysyntä ja tarjonta kulkevat usein niin ammatillisesti kuin alueellisestikin kaukana toisistaan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kotimainen työvoima ei millään konstilla kata työmarkkinoiden tarpeita.

Olisi muuten ihan noin aikuisten oikeasti nähdä mihin lähteisiin tällainen ns. paskanjauhanta todellisuudessa perustuu. Ilmeisesti ei mihinkään luotettaviin, koska niitä lähteitä ei nähdä koskaan.

Mitä me muuten teemme noin 200 000 kotimaisen työttömän kanssa? Karkotetaanko heidät muualle vai suljetaanko leireihin? Vai onko mielessänne jotain aivan muuta? Suvaitsevaisen haihattelijajoukon vastauksia odotellessa…

Tähän kun vielä ynnätään Astrid Thorsin tukijoukkoineen huutama monikulttuurinen Suomi, niin saadaankin aikaan keskinäistä sisällissotaa käyvä turvaton ja ahneuteen perustuva hullujenhuone. Sellainen joka kaatuu lopulta siihen mahdottomuuteen, että maksajia ei enää ole – kun kukaan ei halua antaa mitään, kaikki haluavat vain ottaa.

Esko Aho kysyy näin:

Mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen?

Nämä ahneiden pidot merkitsevät yhteisöllisyyden ja suomalaisen kansalaisvaltion loppua.

Tässä alkaa hiljalleen tulla mieleen ajatus poliittisen turvapaikan hakemisesta Islannista…

Lähteet: STT, TS, SS