Vihreää helsinkiläistä asuntopolitiikkaa

Kuva: Helsingin vihreät

Helsingin asuntolautakunnan puheenjohtaja Vesa Peipinen (vihr) ehdottaa, että kaupunki ostaa isoja asuntoja vapailta markkinoilta majoittaakseen suuria maahanmuuttajaperheitä.

Etenkin somalialaistaustaiset maahanmuuttajat asuvat pääkaupungissa liian pienissä asunnoissa, kun kaupungilla ei ole tarjota heidän vaatimustensa mukaisia  suuria vuokra-asuntoja.

Peipinen ehdottaa Helsingin vihreiden verkkosivuilla, että kaupungin asuntohankintayhtiö (Oy Helsingin Asuntohankinta Ab) voisi ostaa isoja asuntoja asunto-osakeyhtiötaloista ja vuokrata ne tarpeessa oleville perheille. Peipisen mukaan suunnitelmaa tukee, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa todellisuudessa? Tähän kohtuuttomaan vaatimukseen liittyvällä juttusarjalla on testattu yleisön reaktiota – vaikka kabinetissa on jo tehty  päätös somalien asuttamisesta arvoasuntoihin ja arvokaupunginosiin. Heittäydyn tässä jälleen kerran ennustajaksi ja kerron näkemykseni siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Tällainen päätös tulee lisäämään suoraa rasismia somaleita kohtaan. Naapuriston vastustus tulee myös  kasvamaan – tästä nähtiin esimerkkejä jo Punavuoren ja Kallion vastaanottokeskusten tapauksissa. Tästä arvoasuntojen luovuttamisesta yhteiskunnallisilla tukimuodoilla eläville maahanmuuttajille tulee nousemaanvielä suurempi haloo kuin vastaanottokeskuksen sijoittamisesta Helsingin keskustaan.

Tällaisen eriarvoisuuden kautta tapahtuva katkeruuden ja vihan lisääntyminen normivirtasissa somaleita (ja vihreitä) kohtaan on ilmeisesti vihreiden mielestä OK – tai sitten sieltä puuttuu aidosti ymmärtämiskykyä.

Tätä ei voi ymmärtää mitenkään edes sellaisen sanahirviön kuin positiivinen syrjintä kautta. Tässä tapauksessa ei löydy mitenkään todellisen tasa-arvon luomista, ei vaikka tarkastelisi asiaa miltä kannalta tahansa.  Päin vastoin tämä on syrjintää sen kuvottamimmassa muodossaan.

Tässä nostetaan maahanmuuttajataustaiset (pääsääntöisesti sosiaalisilla tuilla elävät) ihmiset tavallisia alkuperäisasukkaita ylemmälle sosiaaliselle tasolle – verovaroin subventoituna.

Tällainen tietyn maahanmuuttajaryhmän sijoittaminen yhteiskunnan hankkimiin ja kustantamiin  luksusasuntoihin ehkäisee tehokkaasti integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan.Ei kai kukaan todellisuudessa kuvittele, että tällaiset maahanmuuttajataustaiset heimoperheet pystyisivät (suomalaiseen tapaan) itse kustantamaan asumisensa tämänkokoisissa asunnoissa Helsingin keskustassa?

Juuri tämän vuoksi äänekkäät vaatimukset ovat lisääntyneet ja kukkahattusakki juoksee perässä nöyryyttämässä itseään ja omaa kansaansa. samaan aikaan tavalliset helsinkiläiset joutuvat mietimään kuinka moneen lapseen ja kuinka isoon asuntoon (kaukana keskustasta) heillä on varaa.

Kun yhteiskunta hyväksyy paimentolaiskulttuurin kuuluvan heimokäsitteen perhemalliksi, asuttaa heimoperheet kaupungin parhaimmille alueille  ja syytää avokätisesti rahaa lisääntymiseen (lapsilisät ovat progressiivisia lapsimäärän kasvaessa) , on aika vaikea kuvitella, että minkäänlaista muutosta suomalaisen yhteiskunnan arvoihin tai edes vapaaehtoiseen työntekoon, ilmenee edunsaajien joukossa missään muodossa.

Eräs heimoperhemallin tukemista  vastaan puhuva tosiasia on se, että Suomessa ei tarvita vanhuuden vuoksi lukuisaa lapsiparvea. Sen on korvannut eläkejärjestelmä. Samaa järjestelmää Kelan osuudelta kuormittavat ja hyväksikäyttävät lapsilisien ja yhteiskunnallisten etujen kautta myös tällaiset heimopohjaiset maahanmuuttajaperheet.

Tukemalla tällaisia heimoperheitä, yhteiskunta hyväksyy myös moniavioisuuden eli polygamian, mutta vain ja ainoastaan maahanmuuttajaperheiden osalta.

Peipistä ja hänen viiteryhmäänsä ei tunnu kiinnostavan todellinen asuntopoliittinen häpeäpilkkumme – nimittäin alkuperäisväestöä edustavat asunnottomat.

Asunnottomuuden ongelma keskittyy meillä suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Asunnottomien määrä on laman mukana ollut kasvussa. Suomessa on ainakin 10000 alkuperäisväestöä edustavaa vasunnotonta, joista joka toinen elää pääkaupunkiseudulla.

Täältä katsellen tarkastellen Peipisen ja vihreiden ajama asuntopolitiikka on rasistista ja ihmisen asunnon saaminen perustuu etnisyyteen ja ihonväriin – eli se on de facto suomalaisia syrjivää.

Toisaalta epäluuloinen ja nykyistä korruptiokehitystä huolissaan seurannut mieli herää miettimään myös sitä, miksi Peipistä kiinnostaa se, että isoja asuntoja on pitkään ollut myymättä.

Onko Peipisellä tai Peipisen lähipiirillä oma lehmä ojassa?

Niin tai näin. Yksi asia näyttää olevan tosi. On näköjään lottovoitto olla maahanmuuttaja Suomessa.

Lähteet:HS, Tilastokeskus

Päivitys 20112009 1612: Myös (ainakin) Octavius kirjoittaa samasta asiasta.

Päivitys 20112009 2056: Myös Jaska Brown kirjoittaa aiheesta.

Advertisement

 

Abdul uhkailee sisällissodalla ja vallanvaihdoksella

Suomeen – suomalaisten armosta – maahanmuuttajana joskus päässyt Abdul Ferrice uhkaili (julkaistu tosin kaupunkilehti Ankkurissa jo 13.10.2007, mutta mielenkiinnosta näiden kaksoisstandardien valtakaudella täällä vasta nyt julkaistuna) meitä alkuperäisväestöä edustavia suomalaisia vallanvaihdolla ja sisällissodalla:

Nyt paikalliset perussuomalaiset tuhlaavat panoksiaan hautausmaasta, kielenopetuksesta, uskonnonopetuksesta ym. toisarvoisista asioista jänkkäämiseen. Perussuomalaisten tehdessä hyödytöntä ja loukkaavaa politiikkaansa, he eivät huomaa ajoissa, että eräänä päivänä heidät tulee syrjäyttämään perusafrikkalaisten puolue tai pahimmassa tapauksessa sisällissota.

Onhan se tietysti ihan kiva tietää etukäteen minkä kiitoksen tulemme Abdulilta saamaan häntä kohtaan kohdistetusta vieraanvaraisuudesta.

Mutta onhan siellä toki muutakin – suvaitsevaista ja monikulttuurista – kommentointia siitä miksi Abdul on omasta mielestään myös Suomessa:

Lapsien tekeminen ja sitä kautta parempien sosiaalietuuksien saaminen on heille ainoa mahdollisuus saavuttaa jonkinlainen tulo/elintaso- siis perustamalla perheyritys.

Jos tulevaisuudessakin tämä on ainoa tie, niin vieläkin ”parempaa” seuraa; 60 vuoden kuluttua noilla, vain kolmella ystävälläni, on 1976 jälkeläistä.

Typerän politiikan seurauksena siniset silmät tulevat olemaan harvinainen näky Suomessa.

Puuttumatta tässä siihen seuraukseen, joka koskee ( tuollaisen projektin toteutuessa) Suomen kansan vääjäämätöntä vaihtamista muualta saapuviin lapsitehtailijoihin, kannattaa huomioida myös se, että tällainen väestön edesvastuuton kasvattaminen lyö korville kaikkea sitä mihin Suomessa on sitouduttu maailman väestöräjähdyksen ja ilmastonmuutoksen jarruttamisen, hidastamisen ja torjumisen suhteen.

Lisäksi Abdulin kannattaisi miettiä sellaista asiaa kuin huoltosuhde – jos kaikki tehtailevat lapsia, niin kuka maksaa sitten ne sosiaaliset tulonsiirrot joilla Abdul kasvattaa elintasoaan?

Kas, siinäpä miljoonan ruplan kysymys.

* * *
Yhdestä asiasta olen toki Abdulin kanssa samaa mieltä:

Edellisessä Suomen itsenäisyyden puolesta käydyssä sodassa kaatuneet sotilaat kuolivat turhaan, mikäli tämä rauhan sukupolvi ei kykene edes yhteiskuntarauhaa säilyttämään.

Sinäpä sen sanoit, Abdul – jospa aloittaisit vaikka ihan itsestäsi.

Ja sitten tiedoksi – ennen kuin heittelette niitä tiiliskiviä tänne suuntaan ja polttelette ristejä ja olkiukkoja pihallani – minä en ole perussuomalainen.

Olen suomalainen – ja helvetin huolestunut siitä, mihin maamme on matkalla.

Syytä olisi muidenkin olla – ennen kuin on liian myöhäistä.

Lähde: Homma (kiitos näppärä mäyrä)

Jk. Tämä sama suvaitsevainen ja kaikesta saamastaan kiitollinen maahanmuuttaja on muuten ahkeroinut toisellakin suvaitsevaisuuden saralla. On se jännää tämä kaksoistandardien aika…