Pahoinvointivaltio

Vaikka tällaisia uutisia tuleekin kiihtyvällä tahdilla, niin niihin ei totu silti koskaan.

Remonttimiehet ovat löytäneet iäkkään naisen kuolleena Helsingin Kannelmäessä. Nainen löytyi kotisohvaltaan, ja poliisin tutkimusten perusteella hän on kuollut vuonna 2007. Hän on ollut kuolleena 2,5 vuotta, eikä kukaan ole kaivannut häntä.

Taloyhtiössä oli tehty ikkunaremonttia. Nainen ei ollut avannut remonttimiehille ovea, joten remonttimiehet olivat menneet asuntoon yleisavaimella.

Naisella ei ollut puolisoa tai lapsia. Poliisi selvittää parhaillaan, onko hänellä muita sukulaisia. Rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo, että esimerkiksi naisen laskut hoituivat automaattisesti. Helsingissä tehdään joka vuosi vanhoja ruumislöytöjä. Näin kauan viruneet ruumiit ovat kuitenkin harvinaisia.

Tämä on tietenkin taloudellisesti ajateltuna yhteiskunnallisesti  huomattavasti huokeampaa kuin se, että kyseinen ihminen olisi ollut edes kotihoidossa ja saanut ihmisarvoisen kuoleman – vaikka sitten sohvalleen, muttei 2,5 vuodeksi unohdettuna kuoleman yksinäisyyteen.

Sunnuntaina uutiskynnyksen ylitti puolestaan eräs lastensuojeluun liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan teini-ikäisiä otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle enemmän kuin nuorempia. Suurin ikäryhmä ovat murrosikäiset. Esimerkiksi Helsinki otti viime vuonna huostaan tammi–marraskuussa 360 lasta. Heistä yli puolet oli täyttänyt 13 vuotta.

Helsinkiläisen  Tonia Köngäksen perheestä otettiin huostaan toiseksi vanhin lapsi koulunkäyntivaikeuksien takia kaksi vuotta sitten.

Niiden syyksi epäiltiin kasvatusta.  Perheen Tonia-äiti oli liian joustava esimerkiksi salliessaan poikansa välttää joitakin ruokia. Perustelu ihmetytti tätä  viiden lapsen äitiä:

”Jos olisin huono vanhempi, minulta olisi viety muutkin lapset”.

Todellinen syy selvisi sitten lopulta vuosi sitten. Nyt Köngäs pitää kokemustaan esimerkkinä siitä miten ei saisi toimia.

Keskosena syntynyttä lasta seurattiin vuosia ja sairaala tuli tutuksi myös selvitettäessä keskittymisvaikeuksia. Äiti epäili neurologista ongelmaa, koska perheessä oli todettu sellainen, mutta sai kuulla huolen olevan turha. Lapsi vain kapinoi ikänsä mukaan.

Tilannetta yritettiin viranomaisten puolelta hoitaa avohuollon tukitoimilla. Tämän jälkeen  lääkäri suositteli huostaanottoa tilanteen rauhoittamiseksi tutkimuksia varten. Perhe suostui.

Se oli virhe,

Köngäs sanoo nyt, koska huomasi sittemmin papereista, että vastentahtoiseen huostaanottoon ei ollut aihetta.

Poika sijoitettiin perhekotiin, mutta tutkimuksia ei aloitettukaan. Äiti hankki lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta, mutta sairaala ei pitänyt tutkimuksia aiheellisina.

Tästä alkoi pojan alamäki. Yhteistyö perhekodin, sairaalan ja sosiaalityön kanssa takkusi, ja Köngäs kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle. Puutteita löytyikin.

Kantelu oli liikaa perhekodille, ja poika sijoitettiin nuorisokotiin. Sillä on tapana viedä kaikki lapset neuropsykologille mahdollisten koulunkäyntivaikeuksien selvittämiseksi.

Näissä tutkimuksissa heräsi epäily, joka varmistui keskussairaalassa. Oireilun takana oli Aspergerin oireyhtymä eli laaja-alainen kehityshäiriö sekä autismia. Ne selittävät oudoksi koettua käytöstä.

Helpotukseen sekoittui harmi, kun omat yritykset hakea apua oli tyrmätty. Köngäs sanoo:

”Meillä kävi onni, mutta nettikontaktien kautta olen havainnut, että Suomessa on paljon perheitä, jotka epäilevät jotakin, ja tuloksena on huostaanotto”

”Kun lapsi oireilee, ajatellaan, että vika on kotona. Olen kuullut, että lapsia ei edes tutkita ilman huostaanottoa. Se on kallista yhteiskunnalle, sillä sijoituspaikka maksaa satoja euroja vuorokaudessa.”

Niin, tällainen huostaanotetun nuoren pelkkä sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa noin 250,00 euroa vuorokaudessa – tutkimuksista nyt puhumattakaan.

Kun tällainen nuori otetaan huostaan, hänen ja koko hänen perheensä elämä muuttuu ja yhteiskunnan maksamat kustannukset kasvavat – niin inhimilliset kuin taloudellisestkin.

Jos kantaväestön asunnottomuudesta on muodostunut kansallinen häpeäpilkku, niin omaisten hylkääminen ja myös sen päinvastainen ilmiö – yhteiskunnan tunkeutuminen pakkokeinoin yksilön elämään –  alkavat muodostua yksilö- ja perhetasolla samanlaiseksi.

Onko nykyinen egosentrinen, inhimillisestä hinnasta piittamaton ja pelkkään taloudelliseen kasvuun pyrkivä aikamme todellakin sitä, mitä  me yksilöinä, perheinä, sukuina, kansana ja yhteiskuntana todellakin haluamme?

Onko sen vastapainona koko ajan kiristyvä ja yksilönoikeksia rajoittava  (näytösluontoinen) yhteiskunnallinen voimankäyttö, vain julkisen kuvan kirkastamisen ja  pöydän siivoamisen vuoksi, sitten se  oikea tapa lähestyä  tätä ongelmaa. Vai luoko se suurempia ongelmia sen saman maton alle, minne alkuperäinen ongelma piilotetaan?

Mihin olemme unohtaneet yhteisöllisyyden? Miten viranomaisesta on todellakin tullut tietyissä tapauksissa se lähin omainen?

Toisaalta – tosiaan – ihmetyttää myös se, että  miksi viranomainen on väkisin rajoittamassa kansalaistensa oikeuksia siellä, missä asioista suoriuduttaisiin itsekin – pienemmällä vahingolla?

Onko nyt jälleen kerran niin, että viranomaisen toimenpiteet on helpointa ja vaarattominta kohdistaa niihin – niin tässä , kuin niin monessa monessa muussakin asiassa – jotka näyttävät puolustuskyvyttömiltä?

Jokainen varmaan tietää myös sen, että varsin usein suurimmat perheeseen liittyvät ongelmat eivät tule päivänvaloon, koska niiden olemassaolo peitetään rahalla – ja rahaa vastaan ei normaali virkamies ole koskaan uskaltanut lähteä sotimaan.

Emmää syyllisii kaippa… Minä kaipaan tervettä suomalaista yhteisöllisyyttä, keskinäistä vastuunkantoa ja viranomaisten todellista tukea silloin, kun kansalainen tai kansalaisten muodostama perusyksikkö – perhe – sitä tarvitsee.

Kukaan ei pärjää yksin, mutta pelkkä kuri ja kontrolli – ilman todellista välittämistä – ei ole yhteisöllisyyttä.

Anoppini kanssa pari kertaa viikossa kaupassakäyvänä (ja muutenkin hänen asioissaan auttavana), lasteni (myös aikuisten sellaisten) kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa elävänä ja muihinkin sukulaisiini yhteyttä pitävänä suomalaisena miehenä katson, että minulla on ihan oikeus toivoa tätä.

Olkaa (asiallisesti) mukana toistenne elämässä suomalaiset.

Lähteet: IS, HS, IL, MTV3

Advertisement

 

Tarja Halonen ja oikeuslaitos pedofilian suojelijoina?

Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta on todellisuudessa oikeuden päätöksellä  toteutettu islamin uskonnon nostaminen kaiken arvostelun yläpuolelle Suomessa.

Samalla kun islam on nostettu pyhäksi, suomalainen tuomioistuin on kieltänyt kirjoittamasta islamin ja pedofilian suhteesta rangaistuksen uhkalla yhtään mitään. Tämä ei voi olla – eikä se olekaan –  suomalaisen kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista.

Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan islamilaisen oikeuden (sharian) mukainen tulkinta siitä, että seksi on sallittua ainoastaan avioliitossa mutta suojaikärajaa ei kuitenkaan ole, sai näin (de facto)  lainvoiman myös Suomessa – vastoin omaa lainsäädäntöämme ja ratifioimiamme ihmisoikeussopimuksia.

Eräs tämän kehityksen tärkeimmistä ylipapeista on Suomessa vaikuttava libanonilainen  imaami Chehab Khodr, joka on ilmoittanut identiteettinsä (kuten lapsensakin) olevan jossain muualla kuin Suomessa. Khodrin itsensä kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa virallistaa sharian ja hänen poikansa kohdalla sitä, että se sama maa mistä hän on saapunut turvapaikan hakijana henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi Suomeen, on hänen pojalleen kyllin turvallinen.

Imaamimme avautui keväällä Kainuun Sanomille ja kertoi omista käsityksistään näin:

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä?  Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Huomiomatta kovinkaan paljon tässä ja nyt sitä, että 13-vuotta ei ole Suomessa laillinen ikä mennä sänkyyn, niin koko tämä kommentti edustaa suomalaisen oikeudentajun kautta nähtynä  mitä iljettävintä pedofiilista ajattelumallia.

Joku saattaa ihmetellä sitä, miten Tarja Halonen liittyy aiheeseen? Presidentti halonen liittyy tiiviisti aiheeseen siten, että hän on kutsunut tämän pedofilian esipapin viisi kertaa Suomen tasavallan itsenäisyyspäiväjuhliin. Mielestäni näennäisuvaitseva arvo(ton)johtajamme antaa tällä valinnalaan myös oikeutuksen sharialain esiinmarssiin Suomessa – ja hyväksyy vanhana vasemmistolaisena ihmisoikeusjuristina lapsiavioliitot ja pedofilian ainakin henkisesti.

Jos Halonen kutsuu vielä kerran tämän libanonilaisen pedofilian puolustajan loukkaamaan menneiden sukupolvien uhrauksia ja suomalaisuutta itsenäisyyspäivänämme, lupaan omasta puolestani sen, että kun näen Halosen julkisella paikalla seuraavan kerran otan megafonin mukaan ja ilmoitan yleisölle:

Tuolta tulee presidenttimme, joka hyväksyy pedofilian puolustamisen, veteraanien ja menneiden sukupolvien halventamisen  ja ihmisten eriarvoisuuden kasvattamisen.

 

Saako homoseksuaali varastaa lapsen hänen omalta vanhemmaltaan?

Eilisen uutisen mukaan nykyinen hallitusrintama ei kyennyt sopimaan homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta. Heidi Hautalan (vihreät) johtama lakivaliokunta ehdotti perjantaina äänin 10–5 lain hyväksymistä. Hylkäämistä esitti Esko Ahonen (keskusta). Tätä esitystä vastaan äänesti oppositioedustajan lisäksi myös neljä keskustan ja kokoomuksen edustajaa.

N.s ”perheen” sisäinen adoptio tarkoittaa, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän, samaa sukupuolta olevan parin toinen osapuoli voisi ryhtyä toisen osapuolen lapsen adoptiovanhemmaksi.

Tässä tapauksessa tämä biologisen vanhemman samaa sukupuolta edustava kumppani olisi adoption jälkeen elatusvelvollinen, lapsi voi periä myös adoptiovanhemman ja erotapauksissa syntyy myös tapaamisoikeus – biologisen vanhemman ex-kumppanin kanssa.

Lain tultua viime syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi, osa homojen ja lesbojen parisuhdeoikeuksia yleensä vastustaneista kansanedustajista ilmoitti kannattavansa sitä, koska kirkkohallitus ja Mannerheimin lastensuojeluliitto pitävät sitä lapsen edun mukaisena. Kristillisdemokraatit kuitenkin tulkitsivat, että laki on vain yksi askel jatkumossa, joka alkoi parisuhteen rekisteröinnistä ja tähtää kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Ahosen mukaan tämä oli yksi valiokunnassa vähemmistöön jääneiden näkökohdista ja syy hallituksen esityksen vastustamiselle – kristillisillä ei ole valiokunnassa varsinaisen jäsenen paikkaa.

Hautala (joka tunnetaan paremmin siitä että hän haluaisi siirtää Eurooppaan satoja miljoonia afrikkalaisia tulevaisuuden halpatyövoimaksi) taas näkee asian niin, että kyseessä on osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä.

Todellisuudessa tässä asiassa korostetaan eräiden seksuaalisia vähemmistöjä edustavien ihmisten oikeutta käyttää myös lapsia leikkikaluinaan omissa parisuhdeleikeissään. Tämä perheen sisäinen adoptio puuttuu erittäin ikävästi lapsen oikeuksiin katkaisemalla hänen suhteensa toiseen biologiseen vanhempaan ja tämän sukuun. Lapsen oikeuksia pitäisi lisätä muilla keinoin kuin adoptio-oikeudella ja lasten oikeuksien pitäisi olla yhteiskunnallisestikin ajatellen korkeammalla kuin aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja biologinen luonnonvastaisuus lasten hankkimisessa.

Eduskunta aloittaa lain viimeiset käsittelyt vapun jälkeen. Ahosen arvion mukaan asiaa pidetään laajasti omantunnonkysymyksenä, joten ryhmäkuria ei tarvitse noudattaa. Hautala puolestaan sanoo lähtevänsä siitä, että hallitusohjelmaan perustuva laki hyväksytään (kuten nykyinen järjettömyydessään vertaansa hakeva humanitaarinen maahanmuuttopolitiikkakin…)

Niin, kysymys kuuluukin, kumpi on tärkeämpää – lapsen oikeus biologisiin sukulaisiinsa, omaan henkilökohtaiseen historiaansa ja sukuunsa vai aikuisen ihmisen oikeus hankkia lapsi biologisesti luonnonvastaisella menetelmällä omaksi leikkikalukseen? Puhumattakaan siitä, mitä lapselle tapahtuu silloin, kun tämä huoltajana toimiva biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti?

Tällainen laki takaa sen, että geneettisesti täysin ulkopuolinen ihminen pystyy kaappaamaan lapsen ja eristämään tämän täydellisesti lapsen biologisista sukulaisista. Tästä on olemassa ikäviä esimerkkitapauksia jo ennen tämän kuvottavan lapsenryöstölain mahdollista voimaantuloakin.

Eräs ikävimmistä tapauksista on ehdottomasti Eric Cometin ja hänen lastensa kohtalo suomalaisten sosiaaliämmien ja äidin lesbokaverin kynsissä.

Sveitsiläinen Comet oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsia. Kun heidän parisuhteensa ajautui karille ja eroa käsiteltiin sveitsiläisessä tuomioistuimessa, niin siellä todettiin että lasten äiti oli alkoholisti. Sveitsin oikeuslaitos määräsi isän lasten huoltajaksi. Lasten äiti kuitenkin kaappasi vastoin oikeuden päätöstä lapset mukaansa ja pakeni Suomeen.

Kansainvälisen lainsäädännön ja Suomen sopimien ihmisoikeussopimusten (mm. lapsikaappausten estämiseen pyrkivä sopimus ja ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus) perusteella Suomen valtion viranomaisten olisi pitänyt palauttaa lapset lailliselle huoltajalleen Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan äidin annettiin pitää lapset laittomasti itsellään. Tapauksen käsittelyä viivyteltiin tarkoituksellisesti (vastoin virkavastuuta ja lainsäädäntöä) sosiaaliviranomaisten toimesta useiden vuosien ajan – lasten eläessä alkoholistiäitinsä kaappaamina Suomessa vastoin Suomenkin valtion tunnustamaa oikeudenpäätöstä.

Palautusprosessin kuluessa lasten äiti kuitenkin kuoli alkoholimyrkytykseen  – lasten nähden tämän tapahtuman vierestä seuraten(Helsingin sosiaaliviraston toimien vuoksi). Äidin kuoleman jälkeen lasten isä tuli Suomeen ja vaati (oikeuden päätökseen perustuen) lasten huoltajuutta itselleen.

Lasten äidin lesbokumppani vaati myös lasten huoltajuutta itselleen. Hän perusteli lapsikaappaustaan sillä, että lapset olivat asuneet hänen luonaan jo useamman vuoden ja muodostaneet voimakkaan tunnesiteen häneen (kaapattuina ja rikoksen uhreina). Tässä astuu kuvaan myös käsite nimeltään PAS-oireyhtymä joka on lyhenne sanoista Parental alienation syndrome ja se  tarkoittaa suomeksi käännettynä vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymää.

Suomalainen tuomioistuin myönsi lasten huoltajuuden (sveitsiläiseen tuomioon perustuen) isälle, mutta äidin entinen lesbokumppani valitti asiasta. Määrättiin uusi oikeudenistunto, ja lapset määrättiin asumaan äidin entisen lesbokumppanin luona. Seurasi jälleen useiden kuukausin tauko, eikä isä voinut nähdä lapsiaan, joiden laillinen huoltaja hän oli silläkin hetkellä.

Kruununa tämän sosiaalitoimen kasaaman lapsiin ja heidän isäänsä kohdistuneen vääryyden päällä oli päätös siitä, että Comet määrättiin maksamaan elatusmaksuja lasten äidin entiselle lesbokumppanille (joka edelleen jatkoi Cometin lasten laitonta kaappausta). Näin helsinkiläiset sosiaaliämmät huolehtivat siitä, että rikoksen uhri joutui maksamaan korvauksia lasten kaappaamiseen liittynyttä rikosta jatkaneelle äidin lesbokumppanille.

Uudessa oikeuskäsittelyssä asiaa junaillut ja sotkenut sosiaalitantta totesi, että lasten kannalta olisi parempi, jos lapset pysyisivät laitonta kaappausta jatkavan äidin entisen lesbokumppanin luona, koska hänen ja lasten välinen tunneside on voimistunut äidin kuoleman jälkeen. Sosiaalityöntekijän mukaan lapsilla oli myös epäterve suhde isäänsä (joka oli syntynyt tämän saman sosiaalitantan ja hänen työkavereidensa toimien tuloksena). Cometia estettiin (vastoin lainsäädäntöä) myös osallistumasta ex-vaimonsa hautajaisiin, koska hänen ei haluttu olevan tekemisissä omien lastensa kanssa.

Lopulta Suomen korkein oikeus määräsi sosiaalityöntekijän lausunnon perusteella lasten huoltajaksi äidin entisen lesbokumppanin, Charlotta Lönnrothin (KKO:n päätös 110/2001) – näin siitä huolimatta, että Suomen lain mukaan lapsen vanhemmilla on ensisijainen oikeus huoltaa ja tavata omia lapsiaan.

Tämä erittäin räikeä ja ihmisoikeuksia rikkova tapaus herätti muualla Euroopassa suurta huomiota – Suomessa media ei hiiskunut jutusta jostain syystä melkein sanaakaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) nuhteli Suomen oikeuslaitosta ja tätä kautta Suomen valtiota (sic!) tapauksen kansainvälisen sopimusoikeuden vastaisesta käsittelystä.

Myöhemmin tapausta käsitelleen sosiaalitantan toiminnassa havaittiin (kantelutoimenpiteen jälkeen) vakavia virheitä, mutta hän selvisi pelkällä huomautuksella ja lapset ovat edelleen heidät alunperin laittomasti ryöstäneen Lönnrothin hallussa.

Kun jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa (tässä tapauksessa entinen ja alkoholisoitunut) lesbopuoliso pystyi ryöstämään lapset näiden biologiselta isältä, mitä tapahtuukaan sitten tulevaisuudessa? Tässä nimittäin kävi kiteytettynä niin, että Suomen oikeuslaitos ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimi ryöstivät lapset heidän lailliselta huoltajaltaan (omalta geneettiseltä ja biologiselta isältään) ja antoivat ne lasten äidin entiselle homoseksuaaliselle kumppanille – Lönnrothille.

Näistä Hautalan tavoitteista saada homosuhteista osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä on enää kovin lyhyt loikka siihen tilanteeseen, jossa perheoikeus tunnustaa myös insestin, pedofilian ja sodomian oikeutetuiksi perhemuodoiksi.

Mutta eihän tässä sinänsä ole mitään uutta – Hautalahan on osoittanut aikaisemminkin lähinnä vihaavansa kaikkea luonnollista ja normaalia.

Miettikää – hyvät ihmiset – ihan oikeasti, ketä äänestätte vaaleissa ja miettikää myös sitä, onko nykyinen parlamentarismi kovinkaan kansanvaltainen tai oikeudenmukainen – pitäisikö sitä kenties kehittää suoran kansanvallan suuntaan ja antaa samalla kierroksella näille poliitikoille kenkää suojaduuneistaan?

Minun mielestäni lapsen oikeudet menevät aina edelle ja ohitse aikuisten seksuaalisen suuntautumisen – sanovat Hautala ja virheet sittten mitä tahansa.

Lähteet: Eduskunta, STT, HS, Mot, EIT, Jatkoaika, KKO

Edit 190509 1033: Samaa soppaa kauhoo omalla lusikallaan myös (ainakin) Tuplis.

 

Imaami alaikäisten tyttöjen parittajana?

Kainuun Sanomat kertoo, että imaami Khodr Chehab on oman kertomansa mukaan vihkinyt 14-vuotiaan avioliittoon. Chehabin mielestä 13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä. Hän ei näe eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä.

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaamin Chehabin mukaan oikeusministeriö antoi muka luvan 14-vuotiaan muslimitytön vihkimiseen avioliittoon vuonna 1996. Aviomies on tuolloin parikymppinen. Chehab toimitti itse vihkimisen Helsingissä.

Oikeusministeriön asiakirjanhallintajärjestelmästä ei löytynyt dokumenttia erikoisluvasta.

Eli kyseessä on ilmeisesti alaikäiseen tyttölapseen kohdistunut (mahdollisesti tahdonvastainen) ainakin laiton sekä lapsen ruumiin koskemattomuutta ja ihmisoikeuksia loukannut toimenpide.

Sellaista on totuttu kutsumaan paritukseksi tai jopa ihmiskaupaksi. Kumpikin asia on kielletty Suomen lainsäädännössä yksiselitteisesti ja ehdottomasti.

Samoin seksuaalisuhde alaikäisen kanssa.

Imaami Chehab väittää itse pitäytyvänsä vihkimisissä tiukasti Suomen laissa. Hänen mukaansa meillä on kuitenkin satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja.

Khodr ei myöskään tuomitse islamin lain mukaan avioituneita, vaikka osassa liitoista vaimot saattavat olla selvästikin alle 18-vuotiaita. Chehab sanoo, ettei ymmärrä eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä.

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos maallinen laki sen sallii. Hän korostaa, että Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan.

Vai niin?

Meillä Suomessa asia on kuitenkin toisin kuin imaamimme väittää.

Lainsäädännössämme on määritelty suojaikäraja, joka tarkoittaa seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvää ikärajaa. Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta ja se tarkoittaa, että alle 16-vuotiaat ovat erityisessä suojelussa seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Tietyissä tapauksissa, esimerkiksi lapsen vanhemman tai sitä opettavan opettajan syyllistyessä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, suojaikäraja on 18 vuotta.

Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan sellaista seksuaalista kanssakäymistä yleensä alle 16-vuotiaan kanssa, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen kehitykselle. Se ei tarkoita pelkästään ilman lupaa tapahtuvaa seksuaalista ahdistelua, vaan rikokseksi voidaan katsoa myös alle 16-vuotiaan kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys silloin, kun toinen osapuoli on huomattavasti toista vanhempi, vaikka kyseessä ei olisikaan sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

Myös seksuaalissävyisten tekstiviestien lähettäminen on tulkittu lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

Khodr ei suomalaisten reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko – avioliiton ulkopuolella. Avioliiton sisällä miehellä on oikeus koskea alaikäiseenkin vaimoonsa vaikka väkisin .

Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa

Kyllä minun nähdäkseni ongelma on jossain muualla kuin eurooppalaisissa – etenkin kun kommentin lausuja myöntää vihkineensä 14-vuotiaan avioliittoon Suomessa.

Suomalaisesta lainsäädännöstä ja yhteiskunnasta piittaamaton (tai itsensä isäntien yläpuolelle nostava) ajatusmaailma on sellainen, jota suurin osa suomalaisista kavahtaa.

Nykyinen kaiken suvaitseminen ja vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle tuo yleensäkin ottaen kovenevia vaatimuksia vähemmistöjen erikoisoikeuksien ja erityiskohtelun suhteen – tämä Kainuun Sanomien uutisoima tapaus on järkyttävyydessään tietysti aivan äärilaitaa kaiken yhteiskuntaamme kuulumattoman puuhastelun keskellä.

Samaan aikaan on havaittavissa, että vähemmistön edustaja saa loukata ja solvata enemmistöä aivan miten haluaa – ilman minkäänlaista pelkoa rangaistuksesta.

Mielenkiintoista on se, että jos nyt joku tekisi tutkintapyynnön tästä Wali Hashin kommentista ja se odotusten mukaan päätyisi mappi ööhön, niin sehän kertoo omalla karulla tavallaan, että Suomessa asuvia alkuperäisiä suomalaisia on lupa pilkata, solvata, yleistää ja uhkailla – myös ja etenkin maahanmuuttajavähemmistöjen tai heitä edustavien maahanmuuttajien toimesta.

Jos näin sitten tosiaan käy, niin se on myös merkki siitä, että jokaista suomalaista saa painaa alas syntyperän, kulttuurin, kielen ja syntyperän vuoksi. Vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta, joka on kirjattu sekä perustuslakiin että omaan lakiinsa.

Tällaiset tapaukset eivät tietenkään kiinnosta kaikenmaailman kalskeita, illmaneja, puumalaisia eivätkä suurpäitä. Näille eräille virkamiehille näyttäisi olennaista olevan sen oman (kieroutuneen) maailmankuvansa jyrääminen läpi vaikka toisinajattelijoiden väkivaltaisella hiljentämisellä.

Tämän Chehabin kommentin jälkeen jälkeen minusta tuntuu entistä kummallisemmalta se, että Jussi Halla-aho sai sarkastisesta (ja sellaiseksi ilmoitetusta) kommentistaan syytteen.

Odottelen tässä hieman huolissani sitä hetkeä kun normivirtaset kyllästyvät tähän omien arvojensa loukkaamiseen ja lokaamiseen.

Lähde

Jk. Olen aikaisemminkin kirjoitellut tämän samaisen imaamin seikkailuista Suomessa.

Päivitys 1607:

Uutisvuo – eli Aamulehti – on tuonut mukanaan Chehabin selittelyjä sivulta seitsemän:

Uutta tietoa: Imaami sanoo muistaneensa väärin – vihitty tyttö oli 16, ei 14

02.04. – 15:36 (Luotu: 15:05) – Kommentit: 11

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Chehab Khadr sanoo muistaneensa väärin oikeusministeriön poikkeusluvalla vihkimänsä arabitytön iän.

– Tyttö oli 16-vuotias, ei 14. Otin asiasta tarkemmin selvää. Oikeusministeriöstä vahvistettiin, että hänellä oli lupa. Avioliitto on rekisteröity Suomessa, Khadr sanoo.

Vihkiminen tapahtui Khadrin mukaan vuonna 1992.

Oletteko kuitenkin sitä mieltä, että 14-vuotias ja sitä nuorempi on kypsä naimisiin?

– Tämän päivän jälkeen en ole siitä ollenkaan varma. Vedän sanani pois.

Khadr sai Aamulehden jutun jälkeen paljon palautetta puhelimitse, kun ihmiset kysyivät, että pitääkö asia paikkansa. Nettipalautteita on tullut jo pitkälti yli 100. Khard sanoo ymmärtävänsä, miksi asiasta nousi niin iso kohu.

– Tässä on iso kulttuuriero. Suomessa toimitaan niin kuin laki edellyttää. En olisi vihkimistä tehnyt, jos ei olisi virallista paperia, Khadr sanoo.

Toistaiseksi emme ole pystyneet varmistamaan tytön todellista ikää. Aamulehti kertoo asiasta myöhemmin asiasta lisää.

Toni Viljanmaa

 

Isä ja lapset ovat suojattomia lastensuojeluhelvetin kynsissä

Kun luen näistä lastensuojeluun liittyvistä vääryyksistä, minulle tulee aina paha olo.

Tällä kerralla on kyse suomalaisen isän taistelusta norjalaista byrokratiaa ja lastensuojeluhelvettiä vastaan. Tämä tarina alkaa vuodesta 2000 ja on tavanomaisen ruma.

Näin alkuun mainittakoon, että lastensuojeluhelvetissä vallitsee eräs perustotuus – isät sivuutetaan usein – l. yleensä aina – lasten huoltajuudesta ja sijoituksista päätettäessä.

Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että lapsi määrätään edelleen, kaikista oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvopuheista huolimatta, asumaan isän luo vain joka kolmannessa käräjäoikeuden päätöksistä.

Suomessa käsitellään vuosittain noin 42 000 lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Niistä noin 2 000 on alioikeuksissa käsiteltäviä huoltajuusriitoja. Isät laittavat oikeusprosesseja vireille jo lähes yhä usein kuin äidit.

Mutta sivuuttaminen on kuitenkin edelleen jokapäiväinen käytäntö – myös muissa Pohjoismaissa.

Tähän sivuuttamiseen on törmännyt myös omista ja lapsensa oikeuksista taisteleva helsinkiläismies, jonka 12-vuotias tytär on yhä Norjassa, vaikka miehelle on määrätty oikeuden päätöksellä oman lapsensa yksinhuoltajuus Suomessa. Aluksi tytön huoltajuus oli hänen suomalaisella äidillään. Tytär otettiin huostaan Suomessa vuonna 2002, koska äidin ei katsottu päihteidenkäytön vuoksi kykenevän huolehtimaan lapsestaan.

Kun kuusivuotias tytär oli äitinsä luona lomalla kesällä 2002, äiti vei lapsen luvatta Osloon.

Suomalaiset sosiaaliviranomaiset ottivat kyllä norjalaisiin kollegoihinsa yhteyttä kuukauden kuluttua Norjaan menosta, mutta eivät vaatineet lapsen palautusta. Äitiä yritettiin houkutella Suomeen päihdehoitoon.
Pian Oslon lastensuojeluviranomaiset alkoivat saada perheestä huolestuneita ilmoituksia. Kesällä 2003 tytär otettiin huostaan päihtyneeltä äidiltä. Hänet sijoitettiin norjalaiseen lastenkotiin ja sieltä sijoitusperheeseen.

Huomaatteko, että suomalainen lastensuojelu on perusteiltaan kieroutunut eikä vastaa tarkoitustaan?

Lapsen edulla ei ole tälle Yhden Totuuden Kukkahattutätien muodostamalle armeijalle mitään todellista merkitystä.

Tärkeintä näyttää olevan se, että Pyhän Byrokratiuksen ikävimpien periaatteiden mukaan lastensuojelun – ja muun sosiaalitoimen asiakkaat – ovat vain tilastolukuja joilla saadaan lisää määrärahoja budjettiin. Ja – ainakin osaa heistä – pidetään hallintoalamaisina ja jopa suorastaan rikollisina.

Ihmisiä – isiä, äitejä ja lapsia.

Äiti on palannut Suomeen – ilman tytärtä. Suomalainen tytär asuu yhä norjalaisessa sijoitusperheessä, vaikka isä sai yksinhuoltajuuden omaan lapseensa viime joulukuussa.

Yksinhuoltajuutta isä rohkaistui hakemaan viime syksynä sen jälkeen, kun kuuli äidin jättäneen toisen lapsensa heitteille Myyrmäessä. Myönteinen huoltajuuspäätös tuli 17. joulukuuta.

Oslon käräjäoikeus ei ole kuitenkaan vaivautunut selvittämään, olisiko isästä ollut Norjaan jääneen tytön huoltajaksi – puhumattakaan siitä, että yhteispohjoismaisia sopimuksia ja menettelytapoja olisi vaivauduttu norjalaisviranomaisten toimesta noudattamaan tai edes kunnioittamaan. Suomen oikeusministeriö on – isän aloitteesta – toimittanut Norjaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisen pyynnön huoltajuuden tunnustamisesta.

Lainsäädäntöneuvos Markku Helinin mukaan oikeusministeriöllä on yksi keino Norjaan viedyn tytön asian ajamisessa: se voi pyytää Norjaa tunnustamaan huoltajuuspäätöksen Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisesti.

Se, mitä asianosaisen pitäisi tässä tehdä, on yrittää saada huostaanotto puretuksi vetoamalla siihen, ettei lastensuojelun tarvetta enää ole, koska lapsella on huoltaja, joka kykenee häntä hoitamaan. Norjalaiset päättävät sitten lakiensa mukaan, miten menettelevät.

Helinin mukaan tämänkaltaisia kiistoja ratkotaan lapsen edun ehdoilla.

Helin ei ota kantaa siihen, toimivatko suomalaiset sosiaaliviranomaiset oikein antaessaan huostaan ottamansa lapsen jäädä Norjaan.

Vaikka joku virhe olisi tapahtunut, se ei auta tämänhetkiseen ongelmaan, jos tavoite on lapsen palauttaminen.

Tämä on asia, jota ei pidä lakaista kuitenkaan maton alle. Vastuulliset olisi syytä saada leivättömän pydän ääreen – niin vakavista asioista tässä on kuitenkin kyse.

Nimittäin.

Suomalaiset lastensuojeluviranomaiset eivät tutkineet isän olosuhteita ja antoivat totuudenvastaisesti ymmärtää, ettei hän olisi ollut lapsen kanssa tekemisissä. Isä pitää – aivan oikeutetusti – tapahtunutta selvänä virkavirheenä. Hän on tehnyt sosiaaliviranomaisten toiminnasta rikosilmoituksen, hallintokantelun ja vetoomuksen EU:n parlamentille.

Myös isän norjalainen asianajaja Harald Hodt arvioi, että sekä Suomen että Norjan lastensuojeluviranomaiset tekivät vuonna 2003 aivan liian vähän työtä tytön palauttamiseksi:

Oikeuskäsittelyssä Norjassa tehtiin karkea virhe, sillä isää ei missään vaiheessa pidetty osapuolena jutussa, vain äitiä. Lastensuojelukysymyksiä ratkova Fylkesnemda antoi tuolloin vastuun lapsesta Oslon kunnalle. Myöhemmässä tuomioistuinkäsittelyssä isä ei taaskaan ollut osapuolena.

Norjan lastensuojeluviranomaiset eivät ole korjanneet virhettään, vaikka isä on itse ollut aktiivinen osapuoli asiassa. He eivät kommentoi yksittäisiä tapauksia, kuten ei asiaa Suomessa hoitanut Helsingin kaupungin sosiaalivirastokaan.

Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston lakimies Karri Välimäki sanoo, ettei tunne tapausta. Isän kertoman perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että suomalaisviranomaiset eivät ole menetelleet oikein antaessaan huostaan otetun lapsen jäädä äidin kanssa ulkomaille:

Vastuu lapsesta säilyy sosiaalilautakunnalla. Jos näin ei olisi, meidät olisi liian helppo hoitaa pois pelistä tahdonvastaisissa lastensuojeluasioissa viemällä lapsi rajan yli.

Tämähän on varsin mielenkiintoista – etenkin kun vertaa Välimäen kantaa esimerkiksi Kerstin Campoyn ja Outi Kosken tapauksiin.

Muistatte varmaan?

Nyt kyseessä oleva suomalaislapsi on ollut Norjassa samassa sijoitusperheessä nelisen vuotta. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampaa sijoituskotipäätöstä on pyörtää.

Hodt arvioi tilannetta näin:

Jos lapsi on otettu huostaan vaikka parivuotiaana ja on ollut samassa paikassa kolme neljä vuotta, voi huoltajuuden saaminen olla vaikeaa.Lapsen siirtämistä sijoituskodista pidetään usein tällaisissa tapauksissa lapselle vahingollisena.

Huostaanoton purkamista käsiteltäneen oikeudessa syksyllä. Siihen saakka tytär pysyy Oslossa. Isä jatkaa taisteluaan.

Tilanne on isän kannalta tarkasteltuna varsin vähän toivoa herättävä. Tässä käydään taistelua Daavidin ja Goljatin välillä – sillä erolla, että Goljatin suomalainen sisarpuoli – Helsingin kaupungin sosiaalitantta-armeija – on sitonut pienemmän Daavidin kädet selän taakse ja on snutannut tämän ainokaisen aseen.

Mitä virkaa on tällaisella lastensuojelulla?

Jos äiti on mokannut, miksi siitä rangaistaan minua ja lasta, isä kysyy?

Tämä sama äiti tuomittiin siis Vantaan käräjäoikeudessa torstaina 11-kuukautisen poikansa heitteillepanosta ehdolliseen vankeuteen vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Hän jätti lapsen viime lokakuussa vähissä vaatteissa pensaaseen bussipysäkin taakse vilkkaan kadun viereen.

Eräissä tapauksissa tulee mieleen se, olisiko pakkosterilointi syytä ottaa uudelleen käyttöön suloisessa Suomessamme?

Vaikka lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa, kaikki eivät sovi lasten vanhemmiksi. Tällaisten ihmisten kohdalla olisi – omasta mielestäni – todellakin syytä miettiä sterilisaatiota.

Jo pelkästään lastensuojelullisten syiden vuoksi.

Kun kyseessä on äiti, sama mantra ja tanttamölinä kuuluu kukkahattukuoron suusta. Vaikka äiti olisi kuinka huono ja kyvytön huolehtimaan edes itsestään, hänelle annetaan mahdollisuuksia ja tilaisuuksia – jos hän suhtautuu oikein sosiaalitanttoihin.

Kuten tässäkin tapauksessa. Äidiltään jo huostaan otettu lapsi annettiin tälle edesvastuuttomaksi tunnetulle biologiselle äidilleen lomailemaan – ilman valvontaa.

Kuitenkin lapsestaan – ilmeisesti – huolehtimaan kykenevän isän oikeuksilla pyyhitään takamusta. Samoin lapsen . Jokaisen lapsen on paras elää ja kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa – sikäli kun nämä pystyvät vanhemmuuteen.

Tällainen Norjaan yksinään jätetyn lapsen tapaus on kaikkien näiden tapausten joukossa vielä karmeampi. Lapselta on riistetty viranomaisten toimesta identiteetti, perhe, sukulaiset ja kansallisuus.

Kenen on vastuu?

Kas siinäpä kysymys… Sen voin kuitenkin väittää, ettei tässä tapauksessa kuitenkaan isän eikä tyttären.

He ovat uhreja.

Lähteet: STT, Wikipedia, HS

 

Kerjäläisturismia Romaniasta

Pitkin kuluvaa vuotta on sieltä täältä isänmaasta tihkunut tietoja romanialaisista kerjäläisistä. Nämä ovat varastelleet, ahdistelleet ihmisiä, kerjänneet ja kaupustelleet väkisin tarpeetonta roinaa tavallisille kaduntallaajille.

Näitä on ollut aikaisemminkin ja aikaisemmin nämä on karkotettu Suomesta ja toimitettu sosiaaliturismiretken jälkeen sinne minne he kuuluvatkin.

Nyt Helsingistä kuuluu kummia. Päivän Pravda kertoo nimittäin, että kaupungin sosiaalipäivystys majoitti lasten kanssa kerjänneen romanialaisen. Helsingin keskustassa kerjänneellä perheellä on kolme alaikäistä lasta.

Joku näyttää keksineen uuden apparaatin sosiaalietuuksien kalastamiseen meitä tyhmiltä suomalaisilta veronmaksajilta.

Se instanssi, minkä pitäisi valvoa palkkalaisinamme meidän veronmaksajien etuja, huutaa kuorossa rahaa ja ymmärrystä sosiaaliturismille. Siis nämä kaupungin palveluksessa virkamiehinä työskentelevät sosiaalityöntekijät.

Merituuli Aholan kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että sosiaalipäivystäjät puuttuivat pitkään jatkuneeseen tilanteeseen tiistaina.

”Olemme seuranneet tilannetta kesästä saakka. Aiemmin ei ole ollut havaittavissa, että lapselle olisi aiheutunut terveysvaaraa, mutta nyt muun muassa monet kaupunkilaiset ovat huomanneet, että pieni lapsi olisi ollut melko huonokuntoisen oloinen”, kertoi sosiaalipäivystyksen päällikkö Olli Salin keskiviikkona.

Muutama kysymys:
Mitä nämä pummit tekevät Suomessa ja miksi tilanteen on annettu kehittyä näin pitkälle?
Ovatko nämä kerjäläiset nyt niitä moniosaajia?
Niitä joita Suomi tarvitsee paikkaamaan karmeaa työvoimapulaansa? Missä on ulkomaalaispoliisi ja heidän virkavastuunsa?
Onko tämä uusi tapa päästä Suomeen nauttimaan hyvinvointivaltionhedelmistä?
Mitä tekee Ulkomaalaisvirasto? Ja tietysti; majoittaako Astrid Thors nämä pummit luoksensa? Hyysäri on haastatellut Helsingin keskustassa laittomasti oleskelevia ulkomaalaisia kerjäläisiä viime sunnuntaina. Romanialainen perhe kertoi, että heidän kaksivuotias tyttönsä oli nukkunut yönsä ulkona. Annetaanpa Salinin jatkaa:

Lastensuojelulain mukaan viranomaisten ensisijainen velvoite on turvata, etteivät lapset joudu tilanteeseen, josta aiheutuu varaa tai uhkaa heidän terveydelleen tai kehitykselleen.

”Siihen ei vaikuta se, onko ihminen kunnan asukas vai oleskeleeko hän täällä muuten”, Salin painotti.

Eli kaikkien maiden pummit, sosiaalituristit ja varkaat – tervetuloa hölmöläisten maahan – Suomeen!

Salinko onkin se instanssi joka päättää Suomessa ulkomaalaisasioista? Jotain rotia nyt sentään tähänkin touhuun.

Matkalippu ja pieni bonus taskuun ja kengänkuva persuuksille – siinä on oikea ratkaisu tähän asiaan.

Olisikohan kukaan kansanedustaja valmis esittämään kerjäämiskiellon ja irtolaisuuden palauttamista rikoslakiin? Jos sitä ei nimittäin tehdä varsin pikaisesti, olemme kohta kusessa näiden pummien kanssa.

Kun nämä ensimmäiset tutkaimet saavat mitä haluavat, sana kiertää nopeasti Romaniassa ja kohta meillä on laumoittain näitä kerjäläisturisteja huoltosuhdettamme rasittamassa.

Tämä on nähty aikaisemminkin. Muistattehan Slovakian romanit?

Lisäksi tässä – minun käsittääkseni – kunnallinen virkamies pyrkii kiertämään voimassaolevaa ulkomaalaisia koskevaa lainsäädäntöämme:

Viranomaiset ja romanialaiset ovat keskustelleet tulkin välityksellä.

”Aluksi he epäilivät kovasti mitä viranomaiset tekevät ja ryöstetäänkö lapsi heiltä. Nyt tilanne on rauhoittunut”, Salin kertoi.

Hänen mukaansa myös pienen lapsen kunto on kohentunut. ”Hän on jo juoksennellut iloisena pitkin käytäviä ja leikkinyt sekä äitinsä että muiden ihmisten kanssa.”

Salin kuitenkin huomauttaa, että romanialaisten joukossa on myös kaksi muuta alaikäistä lasta.

”Heidän osaltaan lastensuojeluntarvetta selvitetään. Saattaa olla, että he pääsevät samaan majoitukseen jo torstain vastaiseksi yöksi.”

A vot… Lyödäänkö vetoa, ettei kestä kovin kauan ennen kuin näitä pikku rassukkoja on ainakin Helsingin kaduilla riesaksi asti?

Tämähän on sosiaaliturismin kannalta aivan loistavaa mainontaa…

Jokaisessa jutussa on tietysti loppukevennys:

Salin ei usko, että romanialaiset ovat jäämässä Suomeen pitkäksi ajaksi.

Nyt minun täytyy kysyä aivan vakavalla naamalla Sinulta Olli Salin; onko ymmärryksesi riittävällä tasolla tehtäviesi hoitamiseen? Vai onko tarkoituksenasi todellakin avata uusi väylä sosiaaliturismille ja kiertää ulkomaalaislainsäädäntöä?

Oli vastaus mikä tahansa – se on varsin huolestuttavaa meidän alkuperäisväestöön kuuluvien viulunmaksajien kannalta…

Lähde: HS

Päivitys: korjattu juttuun lipsahtanut asiavirhe. Pahoittelen