Luterilainen traditionalisti?

Mikä on luterilainen traditionalisti? Tätä kysymystä on kysytty näissä piireissä viime aikoina useasti – eri paikoissa ja eri muodoin. Asian selvittämiseksi piti tehdä hetken työtä ja pukea ajatus sanoiksi.

Sellainen on ihminen, joka on perinteisessä mielessä traditionalisti (konservatiivi  ja perinteistä kiinni pitävä), mutta jonka ajatteluun luterilaisuus ja sen perintö liittyvät erityisesti traditionalistisena maailmankatsomuksen osana.

Modernistien mielestä vain progressiivinen ja täysin sekulaariin yhteiskuntaan sulautunut oppi on rationaalista (ja heidän näkökulmansa kannalta hyväksyttävää). Materialistisella tasolla modermismissa  on olennaisena tekijänä tieteellistekninen edistysusko, jonka mukaan edistys on nousujohteista kulkua parempaan suuntaan pois entisestä.

Traditionalismi puolestaan perustuu konservatiivisuuteen ja vankkaan pysyvien arvojen kunnioittamiseen – jatkuvuuden ja vakauden varmistamiseksi. Ilman traditiota, tietty yhteiskunnallinen autoritäärisyys ja jatkuvuuden takia välttämätön elämäntapa, jää yleensä modernististen vaatimusten alle ja yhteiskunnallinen vakaus kärsii.

Traditionalismi ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä kiivasta konservatismia. Sellaista, jossa ahdas moraalikoodisto tekee arkisesta elämästä henkisesti ahdasta ja vaikea.

Myöskään modernismin ei tarvitsisi suhtautua yhteiskunnallisiin traditioihin niin kuin kyseessä olisi jotenkin häpeällinen reliikki – sellainen, josta pitäisi nopeasti päästä eroon.

Advertisement

 

Evoluution huipulla?

Olen hetken miettinyt kirjoitanko eräästä – tuohon yläpuolella olevaan merkkiin liittyvästä – näkemästäni tapauksesta. Ajattelin jättää (ihan lähimmäiseeni kohdistuvasta rakkaudesta ja myötähäpeästä johtuen) asian sikseen, mutta muuan Jussi K. Niemelä ja hänen hengenheimolaistensa käynnistämä ateistinen lähetystyökampanja aiheutti sen, että päätän nyt sitten kuitenkin krjoittaa aiheesta.

Olin jokin aika sitten paikalla todistamassa tilannetta, jota ei voi millään tavalla pitää evoluution huipulta lähtevänä toimintana.

Kuljin katua pitkin ja ihmettelin erään auton (joka oli siis varustettu ylläolevalla merkillä)  liikehdintää. Auton kuljettaja oli jostain minulle tuntemattomasta syystä pysäköinyt  pienen henkilöautonsa sellaiselle kadunpätkälle, joka oli varattu 4 tunnin pysäköintialueeksi kuorma- ja pakettiautoja varten.

Tämä pieni henkilöauto oli (ilmeisesti pysäköinnin jälkeen) jäänyt kahden kuorma-auton väliin ja auton kuljettaja ei saanut autoaan edessä ja takana olevista ylin metrin  raoista huolimatta takaisin kadulle.

Kuljettaja väänsi autonsa poikittain, jonka jälkeen auton takaosa kolahti kanttikiveen. Kuljettajalle tuli ilmeinen paniikki ja auton keula kolahti edessä seisovaan kuorma-autoon. Seuraavan hätäisen tempauksen jälkeen auton perä osui taakse pysäköityyn kuorma-autoon.

Seuraavaksi kuljettaja sai autonsa poikittain kadulle – ja aiheutti ruuhkan. Poistuin paikalta, enkä jäänyt enää katsomaan loppuhuipennusta.

Surullistahan ja myötätuntoa herättäväähän tämä sinänsä on. Myötähäpeä syntyy siitä, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja välitti merkillään darwinismia ja evoluutiota- osoittaen käytöksellään se, ettei ainakaan hän ollut evoluution huipentuma.

Toisaalta tässä tuli mieleen, että äänekkäimmät ateistihihhulitaha toimivat samalla tavalla – ensin suhtaudutaan välinpitämättömästi ohjeisiin ja sääntöihin, sen jälkeen tulee paniikki ja paniikkia seuraa vahinko ja rytinä. Mikään muu kuin ismin nimi  ei erota näitä hihhuleita uskonnollista hihhuleista.

Jussi K:n seuraavaa kommenttia odotellessa…