Maahanmuuttajaperäinen  Husein Muhammed (joka on Helsingin vaalipiirissä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana) ja työskentelee osittain verovaroin subventoidussa järjestötyöpaikassa (joka taas olisi Suomessa täysin tarpeeton puolijulkinen menoerä ilman Huseinia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia),  avautuu tänään US-blogissaan otsikolla Epätasa-arvo on epäsuomalaista.

Tuossa sepustuksessaan Husein muistaa tapansa mukaan toitottaa omia näkemyksiään totuutena ja opastaa meitä suomalaisia siitä, kuinka me omat asiamme hoidamme.

Otsikon ja kirjoituksen välinen ristiriitaisuus hyppää silmille heti otsikon jälkeistä pilakuvaa katsellessa:

Tästä kuvasta ei voi saada hyvälläkään tahdolla juuri muuta kuvaa, kuin se mitä siihen on raapustettu.  Nimittäin sen, että Husein pitää itseään kantaväestöä edustavaa Kalle Keskivertoa hyödyllisempänä ja tarpeellisempana asujana Suomessa.

Suomeksi sanottuna, tämä kuva (jos nyt mikään) henkii suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siis kantasuomalaisia vastaan-

Kuvassa esitetyillä stereotypioilla luodaan kantasuomalaisista ihmisistä mielikuva verovaroin elävinä loisina.  Kuvassa annetaan ymmärtää myös se, että Husein (ja hänen kaltaisensa) ovat hyödyllisempiä ihmisiä, kuin kantasuomalaiset.

Jos tätä Huseinin esittämää ajatusta jatketaan, looginen johtopäätös on se, että Husein haluaa korvata /(verovaroin elävät ja hyödyttömät) kantasuomalaiset kaltaisillaan maahanmuuttajilla.

Se mikä jää epäselväksi on kysymys siitä, mitä Husein sitten tekee meille hyödyttömille kantasuomalaisille sen jälkeen, kun hän on saanut muutettua Suomen kuvassaesitettyjen tavoitteidensa mukaiseksi?

Pogromit, keskitysleirit – vai kenties jokin  ihan uusi vaihtoehto kansanmurhalle lopulliselle ratkaisulle hyödyttömän kantaväestön poistamiseksi ja uuden väestön  Suomeen tuomiseksi?

Lähde: US

Site Meter

”Jotkut suomalaiset ajattelevat niin, että ensin meille töitä ja vasta sitten muille, kuten keväällä Eero Heinäluoma ilmaisi. Joulu oli juuri ja moni kutsui sukulaisia tai kavereita juhlimaan. Haluaisin kysyä, että teettekö samalla ajatuksella niin, että ensin tarjoatte ruokaa ja juomia itsellenne, omille perheenjäsenille ja vasta sitten vieraille?”

Ana María Gutiérrez Sorainen kloonipuolue Vihreiden huonokopiofoorumisivuilla.

Site Meter

Niinpä niin… Pätkiikö eurokansanedustaja Heidi Hautalan lähimuisti? Tältä alkaa nimittäin vaikuttamaan, kun tarkastelee Hautalan kommentointia itsenäisyyspäivän juhlien jatkoilla tapahtuneen omaa-päätä-lasin-läpi-ja-tappouhkauksia-ilmaan-tapahtuman tiimoilta.

Olisi varmaan kohtuutonta syyttää edes vihreää poliitikkoa (ja etenkin kansalaistottelemattomuuden käsitettä Suomeen aikoinaan lanseeranneen ns. Pyhän Perheen jäsentä) suoranaisesta valehtelusta julkisessa mediassa, joten tässä on pakko taipua sellaiseen johtopäätökseen, että Hautala sairastaa pitkäaikaisesta poliittisesta toiminnasta johtuvaa ns. poliittista dementiaa.

Miten niin? No siksi, että vaikka Hautala esiintyy alkuillasta kohun keskipisteen ns. beesissä:

… hän ei kysyttäessä muista koko miestä mitenkään:

Toimittaja: ”Onko hän kuitenkin mahdollisesti ollut linnaan kutsuttujen joukossa?”
Hautala: ”Mä en voi tietää, mutta asusta päätellen vois olla…”

Silviissii…

Eräs selitys voisi tietysti olla sekin , että vihreän poliitikon silmissä kaikki toista ihonväriä edustavat ihmiset näyttävät samanlaisilta.  Kukapa sen  tietää…

Lähteet: YLE, MTV3, Iltalehti. Kiitokset Make M

Site Meter

”Turvamiehet ryhtyneet omavaltaiseen poliisitoimintaan”.

MEP Heidi Hautala (virheet) ravintola Teatterin edessä itsenäisyyspäivän juhlien jatkoilla.

”Täs on maahanmuuttaja nyt tuolla maassa”

Iltalehden anonyymiksi jäänyt toimittaja heti perään Hautalaa kompaten.

*  *  *

Mitä todellisuudessa sitten tapahtui? Sen voi käydä katsomassa täältä.  Myös tämä (eli miten MTV3 asiaa uutisoi tätä hirveää viharikosta alunperin) on varsin mielenkiintoista – ja myötähäpeää synnyttävää.

Näin pahoinpidelty rasismin uhri muuttuikin känniseksi öykkäriksi, joka löi itse päänsä tarkoituksella lasista läpi, syytti järjestysmiehiä siitä ja uhkaili tappavansa heidät.

Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että miehen vaimo, joka oli saanut tasapääpresidentiltämme kutsun itsenäisyyspäivän juhlii, edusti niinkin merkittävää yhteiskunnallista tahoa kuin Käymäläseura Huussi ry:tä.

Miten alas voikaan osa meistä suomalaisista vaipua toiseuden kumartamisessa, brownnosingissa ja kaiken oman halveksimisessa?

Lähteet: IL, MTV3

Site Meter

Maahanmuuttokeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta.

Hannu Laaksola Opettajalehden pääkirjoituksessa.

Lähde

Ei näin. Ei tämä maa ei tarvitse keskellä taloudellista taantumaa yhtään ylimääräistä suuta ruokittavaksi eikä yhtään harmaan työvoiman parissa ahertavaa työperäistä säheltäjää.

Tämä maa tarvitsee poliittisen ja henkisen peräruiskeen monikulttuuriähkyynsä.

Site Meter

Kaupunkiluonto voi myös tukea maahanmuuttajien sopeutumista. Esimerkiksi siirtolapuutarhojen viljelypalstoilla voi viljellä omaan ruokakulttuuriin kuuluvia kasveja.

Jotta maahanmuuttajien tarpeet voidaan huomioida ja heidän ideansa hyödyntää, tarvitaan suunnittelussa aitoa vuorovaikutusta.

Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Jari Lyytimäki Vihreän Langan mukaan

Puuttumatta mitenkään siihen, että jokaisen kaupunkilaisenkin olisi ihan hyvä pitää pientä kotipuutarhaa (vaikka sitten kerrostalon parvekkeella),niin tämä herättää kyllä ihan aidosti muutamia vakavia kysymyksiä.

Minkälaisia maahanmuuttajia Lyytimäki tarkoittaa  tällä lausunnollaan? Humanitaarisia vai työperäisiä?  Pysyvästi maahan jääviä vai maassa vierastyövoimana olevia?Maahanmuuttajat kun eivät ole mikään homogeeninen ryhmä.

Voiko tästä lausunnosta päätellä niin, että Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja sen tutkija Lyytimäki suhtautuvat huolettomasti vieraslajien leviämiseen suomalaisessa florassa?  Irtisanoutuuko Vihreä Lanka MEP Heidi Hautalan (joka kuuluu vihreiden  ns.Pyhään Perheeseen)vieraslajien vastaisesta taistelusta ja vihreiden kuuluisasta vierasperäisten lajien mustasta listasta?

Uskotaanko tässä maassa ihan aikuisten oikeasti siihen, että yhteiskunnan järjestämät palvelut ja kontrolli edistävät integraatiota paremmin kuin valistus, ohjaus ja omatoimisuuteen kannustaminen?

Ja eräs vieläkin tärkeämpi kysymys – uskooko joku siihen, että segregaatiota suosimalla integraatio lisääntyy?

Lähde: Vihreä Lanka

Site Meter

Freddy ei ole tietoinen Karjalan evakkojen joskus varsin kurjasta kohtelusta eikä esim. Chilen pakolaisista. Tietämättömyytensä pistää pohtimaan onko hän ollenkaan pätevä keskustelemaan maahanmuuttoasioista.

Näin siis vihreiden melkein kunnallisvaltuutettu Joni Pelkonen toisen kunnan oikean (ja maahanmuuttajataustaisen) kunnallisvaltuutetun Freddy Van Wonterghemin kommenttiin James Hirvisaaren US-blogissa, jossa Freddy kertoo kokemuksistaan maahanmuuttajana Suomessa:

Muistaakseni vuona 1977 sain maistaa nyrkki täällä Kotkassa, syy oli nainen ja kilpaileva uros. Siihen aikaan Suomessa asui vain ihmisiä ja rasismista ei ollut tietoakaan.
Nykyään täällä asuu ihmisten lisäksi maahanmuuttajia.

Joni Pelkonen ei siis:

1. pidä karjalaisia suomalaisina,
2. ei ymmärrä huumoria,
3. ei hyväksy maahanmuuttajan mielipiteitä mukaan maahanmuuttokeskusteluun ja
4. katsoo olevansa oikea instanssi määrittelemään sen, kuka saa osallistua maahanmuuttokeskusteluun.

Aika hyvin – ihan itse suvaitsevaiseksi julistautuneelta ajatusten automaatilta.  Ajatelkaa ihmiset sitä vaihtoehtoa , jos Joni ei olisikaan maahanmuutto”suvaitsevainen”…

Lähde: Wimmaisen wammainen vihaforum.

Site Meter

Eräs Alexis Kouroksen kirjoittamana mielenkiintoiseksi osoittautunut kirjoitus on julkaistu Hyysärin  Sunnuntaidebatti-sarjassa tänään 4.10.2009.

Kirjoittaja on tunnettu lähinnä siitä, että hänen vaimonsa on Ihmisoikeusliitossa työskentelevä äänekäs kukkahattutäti Kristiina Kouros.

Toissijaisesti Alexis Kouros tunnetaan joissain piireissä siitä, että hän on iranilaissyntyinen lääkäri, kirjailija ja elokuvantekijä. Nykyään hän on perustamiensa (ja ajoittain aika paksua suomalaisvihaa suoltavien) monikulttuuripropagandaa julistavien  englanninkielisten SixDegrees ja Helsinki Times -lehtien kustantaja ja päätoimittaja. Kouros on asunut Suomessa vuodesta 1990. Hän ei ole pakolaistaustainen maahanmuuttaja.

Mielestäni Kouros on osunut havainnoissaan ainakin osittain  oikeaan. Näiden havaintojen suurin arvo tosin on se, että niiden esittäjä on hyvin selvästi muuttanut kurssiaan eräiden maahanmuuttoon liittyvien perusasioiden suhteen.

Kouros toteaa näin:

Tein vuosina 2001–2005 yhteensä viisi dokumenttielokuvaa Suomeen otetuista kiintiöpakolaisista. Olin mukana, kun suomalainen viranomaisdelegaatio kävi vuonna 2001 Iranissa. Työministeriön, suojelupoliisin ja Ulkomaalaisviraston edustajat olivat valitsemassa 200 Iraniin asettunutta afgaanipakolaista uudelleensijoitettavaksi Suomeen.

Seurasin valintahaastatteluun päässeiden afgaanien elämää Iranissa, valintaprosessin kiemuroita, suomalaiseen yhteiskuntaan valmentavaa kurssia ja lopulta pakolaisten elämää Suomessa. Kokemani ja näkemäni perusteella minulle syntyi käsitys, ettei kiintiöpakolaisten ottamisessa ole paljonkaan järkeä.

Kiintiöpakolaisiksi eivät yleensä pääse eniten avun tarpeessa olevat, koska valintajärjestelmä suosii pakolaisten koulutetuinta ja sopeutuvaisinta osaa. Päästäkseen kohdemaiden edustajien haastatteluun pakolaisten on ensin vakuutettava paikalliset YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n edustajat siitä, että he täyttävät uudelleensijoittamiselle asetetut kriteerit. Pakolaisten tulee itse ottaa selvää tästä mahdollisuudesta ja hakemusten täyttämisestä.

UNHCR ei aktiivisesti etsi eniten apua tarvitsevia. Teheranissa haastattelemani uudelleensijoitusosaston italialainen johtaja ei halunnut paljastaa uudelleensijoittumishaastatteluun valituksi tulemisen kriteerejä, sillä muuten he ”saisivat valtavasti oikein täytettyjä hakemuksia”.

Prosessi on siten arvoitus, jonka ratkaisijalle myönnetään palkinnoksi matka tuntemattomaan paratiisiin. Listalle päätyminen on sattumanvaraista, eivätkä heikoimmassa asemassa olevat välttämättä pääse edes ehdokkaaksi.

Kun ajatellaan Suomea pakolaisuuden (mahdollisena) kohdemaana, kaikille pitäisi olla  varsin selvää, että ihmisten maahantuonti – Kouroksen kuvaamalla Lottovoitto-menetelmällä – maapallon toiselta puolelta ja aivan toisenlaisen kulttuurin ja ympäristön piiristä on huonointa mahdollista pakolaispolitiikkaa.

Pakolaisuuden pitäisi perustua henkilökohtaiseen tilanteeseen ja sen pitäisi olla aina kestoltaan väliaikaista. Timo Vihavainen on pukenut tämän erinomaiseen muotoon hetki sitten:

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Pakolaisuusasema on laajennettunakin  luonteeltaan eräänlainen suojaväistö. Sillä pyritään suojaamaan yksilöä (ja hänen perhettään) joltain uhkalta (sota, poliittinen vaino, luonnonkatastrofi jne.).  Suojaväistön tulee UNHCR: (itsensä näköjään hylkäämien) perusperiaatteiden mukaisesti suuntautua mahdollisimman lähelle pakolaisen kotiseutua ja olla kestoltaan väliaikaista.

Kiintiöpakolaisuus on aivan samanlainen kiintiöön perustuva asia kuin kaikki muukin kiintiöinti (sukupuolikiintiöistä alkaen). Kiintiöinti on itse asiassa tietynlaista erottelua jonkin ominaisuuden perusteella ja se on omiaan heikentämään kyvykkäimmän tai suurimmassa tarpeessa olevan asemaa – kyvyttömyyden ja tarpeettomuuden hyväksi.

Viime vuosien aikana on näyttänyt siltä, että kiintiöpakolaisuudesta on tullut samanlainen sosiaalisen väestönsiirron mekanismi kuin USA:ssa myönnettävä Green Card on ollut jo hieman pidempään.

Kouros toteaa, varsin maanläheisesti:

Jokaiseen kiintiöpakolaiseen kulutettu raha voisi pelastaa satoja taakse jätettyjä pakolaisia kurjuudesta.

Tässä on varsin suuri viisaus – kiteytettynä yhteen lauseeseen.

Pakolaispolitiikan pitäisi perustua ihmisten hädänalaisen tilanteen helpottamiseen ja heidän auttamiseensa – ei sosiaalisilla tai humanitaarislla syillä perusteltuun kansainvaellukseen.

Eikä myöskään  humanitaaristen resurssien (koulutettujen ja kielitaitoisten ihmisten) kahmimiseen kehitysmaista kehittyneiden maiden halpatyövoimaksi.

Kun valintoja tehdään, hakijan eduksi lasketaan sopeutuminen toisessa maassa. Sitä pidetään merkkinä siitä, että pakolainen pärjäisi myös uudelleensijoitusmaassa. Näin kiintiöpakolaisiksi päätyvät useimmiten hyvin koulutetut tai itsensä työllistävät henkilöt. Juuri he, joita tarvittaisiin pakolaisten kotimaissa.

Tämä on sellainen asia, jota on itsekin pyrkinyt pitämään esillä . Minusta on ollut jotenkin käsittämätöntä, että tietyt vihervasemmistoa edustavat naiset – kuten Heidi Hautala, Tuija Brax, Satu Hassi ja Anne Sinnemäki – ovat tieten tahtoen ajaneet tällaista politiikkaa – ja sen myötä maailman väestönräjähdyksen pahentumista ja kehitysmaiden olojen kurjistumista.

(Ehkä tässäkin on kyse lopultakin vain vihreyteen ja humaanisuuteen kätketystä vallasta ja sen himosta?)

Kouros on pukenut sanoiksi myös erään erittäin tärkeän asiaan liittyvän (totuuteen pohjautuvan) havaintonsa:

Valitut pakolaiset kutsutaan muutaman päivän kestävään kulttuuriorientaatioon, jossa kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta, ilmastosta, kielestä ja käytännön asioista. Pakolaisille jaettavan ja heidän äidinkielellään painetun esitteen otsikkona on ytimekkäästi ”Tervetuloa Suomeen”.

Tietoiskussa ei kuitenkaan kerrota selkeästi, että merkittävä osa suomalaisista ei toivota heitä tervetulleiksi. Jos tämä kerrottaisiin, kuinka moni haluaisi tulla Suomeen?

Asian ytimeen – tämä pitäisi ehdottomasti kertoa myös niille ihmisille, joille annetaan valheellinen ja ruusuinen kuva Suomi-nimiseen paratiisiin pääsemisestä muutaman päivän kestävän kulttuuriorientaation jälkeen.

Tässä kusetetaan sekä alkuperäisväestöä että toivorikkaita maahansaapujia. Kun maahanmuuttajien määrä kasvaa kriittisen pisteen yli, olemme samassa tilanteessa kuin monet muut eurooppalaiset valtiot – keskellä etnistä ja uskonnollista sisällissotaa.

Kenen etuja tällainen kansojen ja kulttuureiden sekottaminen keskenään sitten ajaa, onkin se päivän tuhannen taalan kysymys.

Macchiavelliläisittäin nykyistä Eurooppaa tarkastelevan skeptikon näkökulmasta tämä ajaa (macchiavelliläisittäin toimivien) oligarkkien (l. muutaman vallanpitäjän) todellisia etuja.

Jo muinaiset roomalaiset nimittäin tiesivät sen, että Divide et Impera toimii parhaimmin useiden erilaisten kansojen hallinta- ja alistuspyrkimyksien työkaluna.

Lähde: HS

Site Meter

Suomen kansalainen ei ole maahanmuuttaja.

Kermen Soitu US-blogissaan 17.7.2009.


Site Meter

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on lanseerannut julkisuuteen uuden käsitteen nimeltään työnantajien korostuneet kielitaitovaatimukset.

Suurpään mielestä Suomessa vaaditaan maahanmuuttajilta ja ulkomaalaistaustaisilta työntekijöiltä liian hyvää suomenkielen osaamista.

Tämä ehkäisee Suurpään mukaan maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Suurpään mielestä suomalaisessa työelämässä pärjättäisiin huomattavastikin nykyvaatimuksia heikommalla kielitaidolla.

Tämä Suurpään näkemys on herättänyt yllättävän vähän keskustelua julkisuudessa. Miten tämä asia on sitten todellisuudessa? Onko tuo väite ylikorostuneista kielitaitovaatimuksista sitten totta?

Minulla on aika tuore kokemus asian tiimoilta. Olin jokin aika sitten palauttelemassa tyhjiä pulloja ja tölkkejä erään nimeltämainitsemattoman saksalaisen halpamyymäläketjun liikkeessä. Jostain syystä kassin pohjalle oli jäänyt yksi Aura-olutta sisältänyt pullo avaamattomana.

Olin ajatellut ostaa tuosta kaupasta pari pakettia saksalaisia makkaroita takan ääreen paistettavaksi, joten kävelin suoraan kassalle ja näytin pulloa ja kerroin asiani – että pullo on muualta ostettu ja muualle maksettu. Näin siksi, ettei asian suhteen tulisi maksuvaiheessa ongelmia.

Kassatyöntekijä ei ymmärtänyt suomea, enkä saanut asiaani toimitettua. Vaihdoin englantiin ja ymmärtäminen parani – ainakin väärinymmärtäminen. Olen käyttänyt työssäni ammattikielenä toistakymmentä vuotta englantia ja ensimmäisen kerran elämäni aikana jouduin täyden kommunikaatiokatkoksen vaikutuspiiriin kyseisen kielen kohdalla.

Kassatyöntekijä tempaisi pullon kädestäni ja yritti ottaa siitä koodia kassaan – turhaan, tuote kun ei ole tuon liikkeen valikoimissa. Yritin tyrkyttää pullon palautuskuittia tälle työntekijälle, mutta hän oli kiinnostuneempi puhumaan minulle truntematonta kieltä ja veivaamaan pulloani edestakaisin lukupäätteen edessä.

Kassatyöntekijä ei saanut asiaa hoitumaan, joten hän huusi paikalle esimiehensä. No kiva, ehkäpä asia nyt selviää, ehdin jo ajatella. Kun esimies ilmestyi paikalle, hänen kielitaitonsa osoittautui samaa luokkaa olevaksi kuin kassatyöntekijänkin. Tässä vaiheessa selvisi kuitenkin se, että suomea osaava varsinainen esimies oli käymässä jossain ja palaisi kauppaan epämääräiseksi jääneen ajan kuluttua.

No, tässä vaiheessa katsoin, että minulla ei ole aikaa odotella ja ehdin lunastamaan pullokuitin myöhemminkin. Otin pulloni ja laitoin sen takaisin kassiini – ja silloin alkoi kauhea älämölö. Yritin saada selville mistä nyt on kyse (tosin arvasin kyllä, että ongelma on tuossa kohtuuttomassa kielitaitovaatimuksessa) ja jäin odottelemaan mitähän seuraavaksi…

No, seuraavaksi paikalle ryntää vartija kasvot punaisina, puuskuttaen ja henkeään haukkoen – toinen käsi pampulla, toinen kyynelkaasusumuttimella.

No – vartijan saapuminen oli oikeastaan ihan hyvä – asia selvisi varsin nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaani orpoinen Aura-pulloineni.

Minulle on jäänyt vielä eräs kysymys. Johanna Suurpää – olisitko ystävällinen ja kertoisit, oliko tämä tilanne sellainen, jossa minä asiakkaana esitin kohtuuttoman kielitaitovaatimuksen kaupan henkilökunnalle?


Site Meter

USA ei olisi yhtään mitään ilman maahanmuuttajia!


Entinen stalinisti Leif Salmén menetettyään itsehillintänsä täysin ja käytöstapansa kokonaan YLE:n Pressiklubissa 6.2.2008.

Mitähän mieltä Amerikan alkuperäisväestö on tästä suvaitsevaisuutta suorastaan pursuavasta kommentista?


Site Meter

Mietin tuossa aiemmin illalla, miksi sana monikulttuuri tökkii – etenkin silloin kun sitä käytetään Suomessa?

Tökkiminen johtuu siitä, että suomalaisittain monikulttuuri ja monikulttuurisuus on betonoitu monoliittiseksi monokulttuuriksi.

Suomalainen monikulttuuri on itse asiassa monokulttuuria.

Virallinen monikulttuuri ohjaa kansalaisia ymmärtämään käsitteen siten, että se pitää sisällään ns.suvaitsevaisuutta, hädänalaisuutta ja pakolaisuutta.

Todellisuudessa se pitää sisällään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, ihmiskauppaa, korruptiota, sosiaaliturismia, turvaverkkoihin passiivisesti heittäytymistä, väestöräjähdyksen ja ilmastomuutoksen kiihdyttämistä, rumaa globalisaatiota, alkuperäiskansojen oikeuksien polkemista, ekspansiota, käännytystyötä, ankkurilapsia, ihmisarvon alentamista, naisten alistamista, yleistä alistamista, etnistä puhdistamista, uuskolonialismia ja yhteiskunnallista huba-haba-työtä – jopa uuden ajan orjuutta.

Se ei suvaitse kritiikkiä – poliittisesta epäkorrektiudesta nyt puhumattakaan. Se ei hyväksy tilastoja. Se ei tunne totuutta. Se polkee kaiken samaan muottiin.

Se on uusdeedeeärräläinen versio Kekkoslovakiasta. Ummehtunut ja pistävä hajumuisto 1970-luvun konsensuksesta, kekkoslaisuudesta, YYA-sopimuksesta, taistolaisuudesta, pysähtyneisyyden ajasta ja suomettumisesta.

Viralliselle monikultturille ei ole edes olemassa saksalaista myyntijohtajaa, norjalaista tutkijaa, kalifornialaista kahvilayrittäjää eikä – missään nimessä – kristittyä valkoista afrikkalaista yrittäjänaista.

Pahimmillaan se tulee esiin ns. äärioikeistoa kosiskelevan vihreän tilastotutkijan uuskolonialistissa puheissa – hän kun haluaa hakea kehitysmaista – testien – kautta älykkäimmät ja parhaimmin koulutetut yksilöt. Viis veisaamatta noiden kehitysmaiden tilanteesta tai intresseistä omaa intelligentsiaan ja tulevaisuuttaan kohtaan.

Monikulttuuri pitää sisällään – vain ja ainoastaan – alistetun kotiäidin, työttömän maahanmuuttajan, kiihkosaarnaajan, vasemmistolaisen tutkijan ja yhteiskunnallista – toisarvoista työtä tekevän – alipalkatun (huutavaa työvoimaa paikkaavan) uuden ajan orjan.

Tätä on suomalainen monokulttuurinen monikulttuuri.


Site Meter

Helsinkiläisessä apteekissa eilen nähty episodi:

O: Minä tarvii nittä lääkeitä sata.
M: Tämä resepti on kylläkin kirjoitettu kolmellekymmenelle kappaleelle. En voi myydä Teille sataa kappaletta.
O: Lääkäri kirjotta väärin. Lääkäri teke virhe. Korjaa!
M: En minä voi muuttaa lääkärin määräämää reseptiä. Teidän pitää ottaa yhteyttä tähän reseptin kirjoittaneeseen lääkäriin.
O: Sinä ei muutta?
M: En minä saa muuttaa reseptiä.
O: Minä näki kun sä muutti tän vanha naisen respeti ennen mua. Muuta mun resepti kanssa.
M: En minä muuttanut reseptiä. Toimitin edelliselle asiakkaalle vain osan hänelle määrätyistä lääkkeistä.
O: Mut jos mä muuta tää resepti ulkopuolella sata, sä myy sit Okei?
M: En minä voi myydä kuin sen määrän, jonka lääkäri on reseptissä määrännyt.
O: Vitu rasistihuara!

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö peräänkuuluttaa maahanmuuttajien valistamisen tehostamista koskien suomalaisen oikeusjärjestelmän perusteita, olisi ehkä hyvä opettaa myös suomalaista tapakulttuuria ja hallintomenettelyä.

Epäonnistunut integraatio

KHO:n 90-vuotisjuhlassa puhunut Niinistö muistutti, että 10 prosenttia KHO:n ratkaisuista koskee ulkomaalaisasioita. Maahanmuuttajien valistaminen Suomen oikeusjärjestyksestä on eduskunnan puhemiehen Niinistön mielestä äärimmäisen tärkeä asia.

Ulkomaalaisväestön käsitys oikeasta ja väärästä voi olla erilainen kuin suomalaisten, koska he tulevat hyvin erilaisista kulttuureista. Samoin kuin luottamus oikeusjärjestelmäämme. Alkuperäisväestö eli suomalaiset luottavat tuomioistuimiin kolmanneksi eniten EU-kansalaisista.

Maahanmuuttajien tulisi ymmärtää suomalaisen yhteiskunnan arvot, jotta he sopeutuisivat paremmin. Täkäläisen oikeusjärjestyksen ymmärtäminen on siinä äärimmäisen tärkeä asia. Kun he ymmärtävät niin se auttaa heitä hyväksymään oikeusjärjestyksen perusteet.

Oikeuslaitos vallanpitäjien kassarana?

Niinistö pohti juhlatilaisuudessa myös tuomarivallan kehitystä. Erityisesti 1980-luvulla tuomarien uskottiin käyttävän hallinto-oikeusvaltaa tavalla, joka suosi poliittista päätöksentekoa.

Tämä ei sinänsä ole mikään uutinen, kansalaisen kannalta on kuitenkin lohduttavaa, että asian toteaa juridisen koulutuksen saanut eduskunnan ykkösmies.

Urho Kekkosen hallintokauden aikana se oli tosin paljon läpinäkyvämpää ja härskimpää. Mauno Koiviston ajan konsensuksesta saakka poliittista peliä – myös tuomio- ja hallintovallan käyttöä – on sijoitettu enemmän politiikan kulisseihin, eikä se ole enää niin läpinäkyvää.

Uutena piirteenä tässä kehitykseen on ilmestynyt median työntämästä huuhaasta energiansa saava maskirovka.

Tuomarivallan tulevaisuus

Yhteiskunnalliset paineet kiirehtivät säätämään erilaisia lakeja. Lainsäätäjän on kuitenkin katsottava peiliin ja mietittävä, onko osa vallan siirtymästä sen omaa aikaansaannosta,

Tällä Niinistö viittasi Natura-, autovero- ja velkasaneerauslakeihin.

Tuomarivalta tulee Niinistön mukaan jatkumaan, koska kiihkeä lakien säätäminen jatkuu. Koko EY:n oikeudenala tulee herättämään tämänkaltaista keskustelua.

Meilläkin siihen törmätään lähivuosina viimeistään silloin, kun eteen tulee tiukka tulkintatilanne koskien Suomen perustuslakia ja EY-lakia. Toivon, että lainsäätäjä antaa eri valtioelinten toimivaltaa koskevassa työssä merkitystä kansalliselle mielipiteelle.

Punnittua tekstiä, mutta ei ilman sorasävyä.

Varsin toisin kuin normivirtanen asian näkee, Niinistön mielestä median näkyvä vaikutus oikeusasioissa ei ole kovin syvällistä. Kun jotakin oikeusjuttua koskeva kansalaisgallup iltapäivälehdessä menee äänissä tasan, niin tulos on hyvin tulkinnanvarainen.

Todellisuudessa oikeuslaitos on hallitsijoista, lainsäätäjistä ja kansan mielipiteestä irti oleva itsenäinen laitos. Toisaalta sen tulee edustaa kansaa ja yleistä oikeustajua. Kun tätä rajaa tietoisesti hämärretään tai pyritään vaikuttamaan roskajournalismin keinoin yleiseen mielipiteeseen, ollaan tiellä jonka päämäärä on selvä, mutta se kuka sinne pääsee, jää savuverhon peittoon.

Kun media muuttaa itse asemansa – poliitikkojen suostumuksella ja myötätoimilla – vallan vahtikoirasta vallankäyttäjäksi, ollaan kaukana oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan periaatteista.

Ajan henki näyttää edelleenkin olevan Panem et Circus. Valitettavasti.

Lähde: TS

Iltalehti kyseli nettikyselyssään viikonloppuna, että luotatko keskustaan?

IL

vaikka kansa vastaakin ei, niin pakkohan tässä on ilmeisesti luottaa…

Etenkin kun tuo perinteinen agraaripuolue on näinkin perinteisen oloinen ja näköinen:

HS

Hyvät naiset ja herrat: Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja Abdirahim Hussein.

Lähteet: Iltalehti, HS


Site Meter