Maassa maan tavalla…

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että maahanmuuttajien pitäisi vannoa vala tai antaa juhlallinen vakuutus silloin, kun he jäävät pysyvästi maahan tai viimeistään silloin, kun he saavat Suomen kansalaisuuden.

Tuohon vakuutukseen pitää sisällyttää lupaus siitä, että nämä ihmiset noudattavat Suomen lainsäädännön lisäksi suomalaiseen kulttuuriin liittyviä ns.hyviä tapoja ja etenkin se, että he sitoutuvat toimimaan Suomen hyväksi – olosuhteista riippumatta.

Ennen tuohon tilanteeseen pääsemistä, kaikilta Suomeen halajavilta pitää vaatia myös jokin selvitys siitä, että he eivät ole syyllistyneet muualla suomalaisittain katsottuna törkeisiin rikoksiin.

Kuten esimerkiksi tällaiseen:

Somali adulterer stoned to death

Islamists in southern Somalia have stoned a man to death for adultery but spared his pregnant girlfriend until she gives birth.

Abas Hussein Abdirahman, 33, was killed in front of a crowd of some 300 people in the port town of Merka.

An official from the al-Shabab group said the woman would be killed after she has had her baby.

Lähde: BBC

Advertisement

 

Viikon mokutus 41/09

Vasemmistonuorten mukaan esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi rajoittaisi turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta, tekisi Suomesta harmaan talouden vyöhykkeen ja loisi maahan paperittomien siirtolaisten työmarkkinat eurooppalaiseen malliin.

Vasemmistonuorten mielestä ihmisten oikeutta työn kautta saatavaan toimeentuloon ei tule rajoittaa entisestään, sillä se tulee kalliiksi yksilölle ja yhteiskunnalle.

– On pöyristyttävää, että lailla rajoitetaan ihmisten oikeuksia rakentaa parempaa elämää itselleen ja perheilleen sekä heidän kotoutumistaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa,

hämmästelee Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

Lakiesitys on tulossa eduskunnan käsittelyyn marras-joulukuussa.

Kansan Uutiset 2.10.2009.

Koivulaakson näkemyksen mukaan Suomi kuuluu (ihan) kaikille.

 

Kysymys Espoon työhönvalmennuskeskukselle

Lukijalta saadun tiedon mukaan Espoon Työhönvalmennuskeskus noudattaa etnisyyteen perustuvaa syrjintää (rasismia) palveluidensa jakamisessa eri kansallisuuksien kesken.

Kysymys kuluukin, onko Espoon työhönvalmennuskeskuksella (kaupungin veronmaksajien kustantamalla palvelulla)  pikkubussi ja kuljettaja varattuna kuljettamaan etnisesti ei-suomalaisia (maahanmuuttajataustaisia) työvoimatoimistoon, muihin virastoihin ja kauppakeskuksiin – ilmaiseksi.

Noudetaanko rasistisin perustein ei-suomalaisia ihmisiä näin kaupungin toimesta kotoaan ja viedää kaupungin toimesta takaisin kotiinsa?

Jos näin on, mihin Espoon työhönvalmennuskeskus perustaa tämän rasistisen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisen (laittoman) käytäntönsä?

Jk. Jotenkin jännä juttu, että olen nähnyt tällaisen kuljetuksen itsekin jokin aika sitten kauppakeskus  Ison Omenan alasisäänkäynnin edessä. Sitä sisäänkäynnin tukkinutta autoa ja sen sisältä valuvia pöyhkeitä mammoja hieman ihmettelimmekin perheen kesken.

Epäilen vahvasti sitä, että taitaa sitten selvitä tuokin ihme tässä ja nyt –  jos Espoon kaupunki ei pysty muuta selitystä tälle antamaan.

 

Kiihotusta kansanryhmää vastaan?

Mitä luulette, onko tämä täyttääkö tämä lainaus kansanryhmää vastaan kiihottammisen tunnusmerkistön rikoksena:

Kooste käynneistäni somaleiden pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään somalialaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy somalialainen palvelu ensin keksiä.

Luulen, että ainakin vihervasemmiston mielestä se täyttää. Mutta olkaapa kukkahattusedät huoletta, tuohon lainaukseen on pesiytynyt kolme kirjaimen kokoista kirjoitusvirhettä

Miten tämä lainaus sitten – on se kiihottamista kansanryhmää vastaan?

Kooste käynneistäni Suomen kantaväestön pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään suomalaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy suomalainen palvelu ensin keksiä.

Jep…

Ei tietenkään – sehän on Hyysärin kommunistipenaalin Mikko-Pekka Heikkisen oksennus päivän Hyysärissä. Mikko on siis suomalisvihansa lisäksi myös sellainen ihmisen, joka uskoo vielä 2000-luvulla suurimpaan ideologian nimissä kulkeneen massamurhan ja ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen oikeutukseen.

Meidän pitää nyt muistaa, että oikeinajattelijan kirjoittamana tuo teksti ei tietenkään ole kiihotusta kansanryhmää vastaan. Se on vain raikas suomalaisiin juntteihin kohdistuva kritisointi (aiheesta) ja reipas ruoskinta – eihän sellainen ole rikos, koska suomalaiset eivät nykyisin mitä ilmeisimmin ole kansanryhmä Suomessa.

(Kuten huomaatte Heikkisen tekstistä, suomalaiset voitaisiin hänen mielestään poistaa mielellään kokonaan ja heti Suomesta.)

Niin tuo jälkimmäinen lainaus ei siis mitä ilmeisemmin ole sananvapausrikos, mutta auta armias jos yksi kirjain vaihtuu – asiahan muuttuu aivan toiseksi.

Kaikki eläimet ovat yhdenvertaisia, toiset ovat vaan toisia yhdenvertaisempia ja vähemmistö on aina oikeassa…

Lähde: HS

 

Juttuhan nyt kuitenkin on näin…

Uusi Suomi uutisoi Suomen väestönkasvusta otsikolla ,Meitä on 5 322 041 – maahanmuuttajien ansiosta.

Tuon uutisen mukaan tilastokeskuksen ennakkotietoihin perustuen, Suomen väkiluku oli lokakuun lopussa 5 322 041. Suomen väkiluku kasvoi tammi-lokakuussa 21 550 henkilöllä, mikä on 1 650 enemmän kuin vastaavan ajanjakson mukaan vuosi sitten. Suurin syy väestönlisäykseen oli Tilastokeskuksen mukaan se, että maahanmuuttoja oli 12 000 enemmän kuin maastamuuttoja.

Tammi-lokakuun aikana Suomeen muutti ulkomailta 23 750 henkilöä ja Suomesta muutti pois 11 750 henkilöä. Maahanmuutot lisääntyivät 1 600 henkilöllä ja maastamuutot 900 henkilöllä.

Tämä uutinen pitää tilastotieteellisesti paikkaansa, mutta se sisältää tilastoharhan, jota yritetään ylläpitää toisella harhalla.

Juttuhan nyt on kuitenkin näin:

1. Suomen väkiluku on normaalissa tilanteessa noin neljä miljoonaa.
2. Nykyinen väestö on sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttama tialstollinen harha. Se häviää itsestään suurten ikäluokkien mukana – ellei sitä käytetä puujalkana halvan ulkomaisen paarialuokan Suomeen haalimiseen.
3. Jatkuvasti kasvava maahanmuuttoperustuen työvoimapulalla uhkailuun, on huuhaata. Teollisuus muuttaa Suomesta pois ja työpaikat vähenevät tja muuttavat samassa kehityksessä muotoaan.
4. Tulevaisuuden teknologia-, palvelu- ja innovaatiokeskeisessä Suomessa ei ole töitä tuolle väkimäärälle.

Lähde: US

 

Monikulttuurin saavutuksia Ruotsissa

Yllättäen Mokuradio julkaisi uutisen monikulttuurin saavutuksista Ruotsissa. Kyse on tällä(kin) kerralla Malmön surullisenkuuluisasta – todellisen monikulttuurisuuden saavuttaneesta – Rosengårdin lähiöstä.

Tilanne kaikkein monikulttuurisimmissa osissa Ruotsia on muuttunut sellaiseksi, että palomiehet vaativat lisäturvaa työnteolleen – ihmisten auttaminen ja pelastaminen on muuttunut monikulttuurisissa lähiöissä.

Ruotsalaiset palomiehet vaativat turvallisuutensa parantamista jatkuvien välikohtausten vuoksi. Malmössä palomiehet joutuivat ongelmalähiön nuorten hyökkäyksen kohteeksi viime viikonlopulla. (kyllä, kyllä – Mokuradion oma ilmaisu… )

Nämä nuoret heittelivät palomiehiä kivillä, kananmunilla ja sylkivät pelastajien päälle.
Ruotsin television (SVT) mukaan palomiehet ovat toistaiseksi kieltäytyneet menemästä Rosengårdin ongelmalähiöön ilman poliisin suojaa. He vaativat lisäksi turvalaseja ajoneuvoihin sekä lisää henkilökuntaa ja valvontakameroita.

Tämä on taas yksi esimerkki siitä, millaiseksi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta rikastuu kun se muuttuu aidosti monikulttuuriseksi. Kuka tällaista sitten itse asiassa haluaa ja miksi, se on taas se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys.

Kun näitä uutisia lukee, niin Camilla Haaviston lausuma tuntuu vähintään omituiselta:

Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.

Turvattomuus, infrastruktuurin ja omaisuuden tuhoaminen, väkivalta – vai oliko jotain muuta sellaista, joka on yhteiskunnan tuottamaa?

Ai niin – rasismi…

Sehän se on syy kaikkeen. Ja nimenomaan sellainen rasimi, jota alkuperäisväestö kohdistaa maahanmuuttajiin. Muuta rasismiahan ei ole olemassakaan….

Lähde: YLE Uutiset

Jk. Olen joskus aikaisemminkin julkaissut asiaan liittyvää. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Päivitys 180608:
Muutaman lukijan pyynnöstä – se kuuluisa kuva Fatimasta:

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa…

 

Äiti Astrid – mutta mitkä ovat motiivit?

Aarno ”Loka” Laitinen on ottanut kantaa Iltalehdessä julkaistussa kolumnissaan yleiseen jeesusteluun, hyvän omantunnon ostamiseen, hyödyllisiin idiootteihin ja ihmisen globaaliin typeryyteen. Hän käsittelee kolumnissaan myös nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä organisoivan maanmuuttoministeri Astrid Thorsin puuhasteluja.

Lainaan kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan. Tämä taas johtuu tekemästäni havainnosta, että tämäntyyppisillä kirjoituksilla on tapana kadota nettiavaruudesta.

Moderni anekauppa

Katuojien pyhimys Agnes Gonxha Bojaxhin eli äiti Teresa keräsi diktaattoreilta, rikollisilta ja hyväntahtoisilta hölmöiltä miljardeja dollareita, joista hän käytti vaatimattoman osan Kalkutan köyhien hoitoon.

Diktaattorit ja rikolliset ostivat hyvää omaatuntoa tällaisen anekaupan avulla ja media teki äiti Teresasta pyhimyksen. Hän sai joukoittain palkintoja ja arvonimiä sekä Nobelin rauhanpalkinnon.

Äiti Teresalle lahjoitetuilla ambulansseilla kuljetettiin Kalkutan nunnia shoppailuretkillä. Hänen laitokseensa lahjoitetut koneet myytiin, sillä käytännössä ei mitään sairaalaa ollutkaan. Sairaita pistettiin samoilla likaisilla piikeillä.

Vatikaani harkitsi hänen julistamistaan pyhimykseksi.

Englantilainen seurapiirineiti Florence Nightingale lähti Krimin sotaan hoitamaan haavoittuneita. Hänen potilaansa kuolivat ammattitaidottomaan hoitoon, mutta Florence Nightingale jäi ihmiskunnan muistoon hyväntekijänä.

Suomessakin käydään kilpailua siitä, kuka saa edes osan siitä kunniasta, johon aikaisempien sukupolvien ”hyväntekijät” ovat yltäneet.

Etenkin naispoliitikot kilpailevat, kuka osoittaa eniten huomiota sairaille, vanhuksille, lapsille tai asunnottomille. Jo 20-luvulla Mannerheimin lastensuojeluliitto sai pahansuovia kilpailijoita.

Mannerheimin lastensuojeluliitossa kilpailu äiti Teresan asemasta oli niin kovaa, että se johti nyrkkitappeluun naisten kesken.

Köyhien auttaminen on taloudellisesti tuottavaa ja arvostusta antavaa toimintaa. Moderni anekauppa myy syntien anteeksiantoa ja tuo korkeampia asemia harjoittajilleen. Moni kotoinen äiti Teresa on noussut eduskuntaan.

Omatekoiset äiti Teresat voivat nolata televisiossa yritysjohtajia, jotka eivät ole antaneet rahaa Lastenklinikalle. Äiti Teresan roolissa moni muukin toimittaja kuin Mirja Pyykkö ovat saaneet lehtimiespalkintoja ja muita kunnianosoituksia. Tarja Tallqvist nousi eduskuntaan räyhätessään vanhusten puolesta.

Kotoiset äiti Teresat ovat median avulla onnistuneet luomaan valheellisen kuvan, että lapset, sairaat ja vanhukset on jätetty heitteille Suomessa. Televisio on pyörittänyt heidän anekauppaansa, josta saaduilla tuloilla ei ole ratkaistu mitään ongelmia.

Äiti Teresa -kilpaan on nyt heittäytynyt maahanmuuttoministeri Astrid Thors, joka on avannut Suomen rajat pakolaisille. Samaan aikaan kun Ruotsi on tiukentanut pakolaispolitiikkaa, ministeri Thors ryhtyy jakamaan oleskelu- ja työlupia pakolaisille, jotka ovat tulleet laittomasti Eurooppaan ja vaeltavat esimerkiksi Italiasta Suomeen ilman henkilöpapereita.

Ruotsi on vuoden aikana tehnyt 9 000 kielteistä oleskelulupapäätöstä, mutta ennen karkotustaan moni pakolainen tulee Suomeen. Kun Ruotsi toimii YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan, Suomi noudattaa äiti Astridin päätöksiä. Lisäbudjetissa annettiin jo kahdeksan miljoonaa euroa paisuvien pakolaisvirtojen hoitoon tälle vuodelle. Ensi vuonna tarvitaan jo 80 miljoonaa.

Yksi pakolainen vetää pian perheensä mukanaan Suomeen. Pakolaisjärjestöt, seurakunnat ja eduskunnan sosiaalitantat ovat kilvan tukemassa avointen ovien politiikkaa.

Turvapaikkashoppailijat tulevat Suomeen useitakin kertoja, ja kun heitä ei enää palauteta kotiin, he jäävät eläteiksi Suomeen.

Perhesidonnaisuuksilla keinotellaan monin tavoin. Solmitaan lumeavioliitto jonkun hölmön suomalaistyttösen kanssa, järjestetään tekaistun työpaikan avulla työlupa, pariskunnat eroavat ja solmivat lumeavioliiton, joiden avulla saadaan sukulaiset Suomeen jne. jne.

Äiti Astrid katsoo kaikkea tätä läpi sormien. Hänen esi-isänsä eivät suostuneet ottamaan kotikuntaansa karjalaisia evakoita, eikä hänen heimonsa tänä päivänäkään suostu myymään maata suomalaisille.

Minulla ei ole tuohon juurikaan lisäämistä – totuus on usein yksinkertainen ja epämiellyttävä.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin käsitellyt touhutäti Astridin edesottamuksia ja puuhastelua. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Laitisen mainio analyysi herättää minussa taas saman kysymyksen:
Miksi Astrid toimii siten kuin toimii?

Karjuvasta työvoimapulasta kun ei todellisuudessa ole kuitenkaan kyse – tuo termi on eräs aikamme suurimpia huijauksia. Ja jos se ei olisikaan, niin Astridin ratkaisu on – sanalla sanoen – järjetön:

Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.

Miten sitten käykään Helmille ja Hilmalle tässä leikissä?

Jos kyse olisi todellisesta halusta saada Suomeen lisää vähemmistöjä ja jakaa niille erioikeuksia, niin siinä tapauksessa Astrid – ja koko RKP – sahaa oksaa poikki oman kansanryhmänsä alta. Joudumme nimittäin pelkästään Venäjältä suuntautuvan maahanmuuton vuoksi pian tarkastelemaan uudestaan kansalliskieli- ja vähemmistökysymyksiä. Kun venäjänkielisen väestö kasvaa yhtä suureksi tai suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuva väestönosa, joudutaan päättämään onko Suomessa kolme kansalliskieltä vai yksi kansalliskieli ja muutama vähemmistöaseman saanutta kieltä. Kuten Ruotsissa jo nykyään.

Eli en usko myöskään tuohon selitykseen.

Todennäköisin motiivi on myös yksinkertaisin – raha.

Koko tämän Astridin ajaman Uuden Uljaan Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena näyttäisi olevan haalia Suomeen halpatyövoimaa tekemään ns. paskaduuneja. Tällä tavoin saadaan tuotantokulut pudotettua nykyistä alemmalle tasolle ja varmistettua se, ettei alkuperäisväestöä edustava kansanryhmä voi enää tehdä näitä töitä – niiden muuttuessa sellaisiksi, ettei niistä saa riittävää tuloa elämiseen. Samalla voidaan ns. positiivista syrjintää tehden subventoida verorahoista julkista tukea ulkomailta saapuneelle paarialuokalle. Eräs sivupiirre saattaa olla – ainakin eräiden piirien haaveissa – myös suomenkielisen väestön nöyryyttäminen ja painaminen takaisin bättrefolkin alapuolelle.

Nyt tulee se miljoonan ruplan kysymys:
Onko Astrid Thors antanut riittävät ja todenmukaiset selitykset taloudellisista sidosryhmistään ja kytköksistään liike-elämään ja ulkoparlamentaarisiin painostusryhmiin?

Tämä olisi varsin mielenkiintoista tietää – näinä Kehittyvien maakuntien Suomen aikoina.

Lähde

 

Valheita työvoimapulasta ja kahdesta miljoonasta maahanmuuttajasta

Suomalainen – Sinua kusetetaan.

Pitkään jatkunut – rajoitettu ja suljettu – keskustelu ns. karjuvasta työvoimapulasta on huijausta.

Taloussanomat kirjoitti tästä aiheesta viimeksi eilen otsikolla Suomi tarvitsee kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa.

Tämä väite ei ole totta. Riittää kun katsoo erästä kohtaa kyseisessä humpuukissa:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Tämä väite perustuu nykyisen talous- ja väestönkasvun jatkumiseen Siinä ei huomioida ollenkaan sitä tosiasiaa, että nykyinen eläkekupla on sotien jälkeen syntyneiden suurien ikäluokkien muodostama tilastollinen harha. Ei todellisuus.

Todellisuudessa Suomen väestö voi – ja sen pitäisi – pudota ennen sotia olleeseen noin 4 miljoonan suomalaisen kansaan. Ja sen pitäisi elinkeinoelämässä olevan teollisuuden rakennemuutoksen jyllätessä pudota vielä tuostakin alas päin. Jos haluamme kehittyä Jyrki Kataisen haaveilemaksi innovatiiviseksi osaamisyhteiskunnaksi, emme voi ottaa samaan aikaan ulkomaalaista halpatyövoima rakennusteollisuuteen, perusteollisuuteen emmekä – missään nimessä jo nyt kurjistuviin – palveluihimme.

Kun savupiipputeollisuus muuttaa pois, tuntuu täysin järjenvastaiselta kasvattaa yhä pienenevän veronmaksajajoukon kustannuksella palvelusektoria – ja työllistää sinne tuppuraisia työllistämään tappuraisia.

Kieli- ja ammattitaidottomien ihmisten raahaaminen maahan palvelemaan kielitaidottomia alkuperäisväestöä edustavia vanhuksia on aivan yhtä järjetöntä, kuin raahata samoja ihmisiä ulkomailta Suomeen palvelemaan toisiaan. Ja tuoda perheet myös mukana palveltavaksi Suomeen – palveluyhteiskuntaan.

Tulee jotenkin mieleen isävainaani tokaisu yhdestä hieman epäonnistuneesta kasvattikoirastaan. Isäni totesi, että tämä Susse se vasta palveluskoira onkin – se nimittäin vaatii jatkuvasti palveluksia.

Tämä ns.työvoimapulailu on myös sitä kuuluisaa hölmöläisten hommaa.

Heitin joskus puolileikilläni ilmaan idean koko ikäluokan kutsumisesta palvelukseen. Nyttemmin olen lämmennyt ajatukselle enemmän ja enemmän. Tällä yhteiskunnalle suoritettavana kansalaispalveluksella saataisiin tämä noin kahdenkymmenen vuoden tilastollinen kupla hoidettua varsin kivuttomasti. Samalla pystyttäisiin ottamaan myös suuri askel kohti tasa-arvoa. Kaiken muun mannan lisäksi nuoriso oppisi myös sosiaalisia ja kansalaistaitoja. Asiasta puhui hiljaisella liekillä myös puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala viime viikonloppuna.

Miksi sitten maahanmuuttoa halutaan lisätä?

Se miksi tietyt tahot haluavat lisätä maahanmuuttoa on tavallaan kaksijakoista. Osa puolestapuhujista haluaa lisätä sitä henkilökohtaisen ahneuden vuoksi. He haluavat jatkuvaa talouskasvua ja lisätä voittomarginaalia halvemmalla – ulkomaalaisella – työvoimalla.

Toinen osa näistä ihmisistä on taas monikulttuurisuususkovaisia. Näistä antoi nimimerkki tapio varsin hyvä kuvauksen Jussi Halla-ahon vieraskirjassa:

Juttelin takavuosina väestötieteen professorin, nyt jo emeritus, Tapani Valkosen kanssa. Hän juuri sanoi, että monikulttuuri on ideologia. Ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Valkonen vielä lisäsi, että sitten kun monikulttuuri on toteutunut, suomalaiset voivatkin sanoa: Hei, emme me tällaista monikulttuuria halunneet.

Mutta sittenhän se on jo liian myöhäistä.

Olen valmis allekirjoittamaan tämän täysin. Se on ainoa selitys sille miksi feministit tukevat islamisteja ja vihreät haluavat kiihdyttää kulutusta, maahanmuuttoa ja talouskasvua.

Ongelma näyttäisi tässä olevan se ikivanha – uskovaisten kanssa ei voi keskustella järkevästi heidän uskostaan. Ja toisaalta näyttää siltä, että joku kokeilee sitä vanhaa keinoa, että kun valehtelet – kerro tarpeeksi suuri vale.

Se uskotaan paremmin.

Lähde: Taloussanomat

 

Vieraat ja isäntäväki

Minna Nalbantoglu on ottanut – jälleen kerran – uuden askeleen kohti tavoitettaan muuttaa Suomi monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

Samanlaiseksi kuin esimerkiksi Ranska, Ruotsi, Etelä-Afrikka tai Iso-Britannia.

Tämä tavoite on Minnalle ja hänen aatetovereilleen niin tärkeä, että se ylittää alkuperäisväestön oikeudet ja parlamentaarisen enemmistödemokratian periaatteenkin.

Minna on kirjoittanut sydäntä särkevän tarinan rasistisista suomalaisista ja näiden monikulttuurisille naapureilleen aiheuttamasta tuskasta ja kärsimyksestä. Hyysäri on julkaissut tämän kirjoituksen otsikolla Eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista.

Naapuruussovittelija Abdirizak Mohamedin mielestä eritaustaisten ihmisten kahnauksia on tärkeää yrittää ratkaista. Hän on yksi Suomen pakolaisavun kouluttamista vapaaehtoisista naapuruussovittelijoista.

Vuonna 2006 alkaneen Kotilo-hankkeen tarkoitus on auttaa selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten välisiä kiistoja. Hanke on nostettu yhdeksi esimerkiksi ”arjen etnisten konfliktien” ratkaisemisesta Puhumalla paras -opaskirjaan, jonka sisäministeriö julkaisi vastikään.

Pakolaisavun koordinaattorin Terhi Joensuun mukaan kiistat ovat usein liittyneet yhteisten tilojen kuten saunan ja pesutuvan käyttöön, lasten leikkeihin ja erilaisten tapojen aiheuttamaan ärtymykseen.

Mohamed kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa yläkerran suomalaisperhe syytti alakerrassa asuvaa maahanmuuttajaperhettä siitä, että se soittaa kovalla musiikkia. Alakertalaiset kiistivät: he ovat uskovaisia muslimeita, he eivät kuuntele musiikkia.

Suomalaisäiti oli yrittänyt käydä valittamassa metelistä maahanmuuttajaperheelle, mutta he pitivät tätä hyökkäyksenä itseään kohtaan. He syyttivät suomalaisia rasisteiksi.

Mohamedin mukaan monet riidoista juontuvat siitä, että maahanmuuttajat eivät tunne suomalaisen asumisen sääntöjä. Heille voi olla epäselvää, mitä tarkoittaa illalla hiljaisuus tai miten pitää lajitella jätteet. Se ärsyttää suomalaisia.

Suomalaiset olettavat, että järjestyssäännöt tiedetään, kun niistä on kerran laitettu tiedote. Mutta esimerkiksi somaleille suullinen viesti on arvokkaampi kuin kirjoitettu.

Maahanmuuttajat taas valittavat usein suomalaisten rasismista.

Mohamedin sovittelema riita metelistä ratkesi niin, että rakennuksessa todettiin olevan liian huono äänieristys. Se sovittiin korjattavaksi remontin yhteydessä. Selvisi myös, mistä ääni oli peräisin: alakerrassa kuunneltiin Koraanin lukua.

Hienoa, että riita saatiin sovituksi.

Ja maksumieheksi saatiin kolmas osapuoli – ilmeisesti kunnallinen kiinteistöyhtiö. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki kunnassa asuvat, töitä tekevät ja veronsa maksavat kuntalaiset pääsivät osallistumaan näihin talkoisiin maksumiehinä.

Tässä herää kuitenkin muutama kysymys.

Olen itse kasvanut kulttuurissa, joissa vieraat kunnioittavat isäntäväen tapoja ja tahtoa. Minusta tämä kuuluu myös islamissa määriteltyihin periaatteisiin. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että eräiden minnojen ja astridien tarkoituksena on muuttaa maamme sellaiseksi paratiisiksi, jossa vieraat tekevät mitä haluavat.

Isäntäväen mielipiteistä vähääkään välittämättä – ja osan isäntäväen omista jäsenistä kannustaessa ja yllyttäessä tähän.

Tämä minnojen ja astridien käytös muistuttaa keskenkasvuisten kakaroiden murrosiässä vanhempiaan vastaan suorittamaa tyhjänpäiväistä kapinointia. Pahanolon purkamista ja kylvämistä sekä pahimmillaan vahingon aiheuttamista – sekä itselleen että muille.

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että moiseen ongelmaan yleensä ottaen tarvittiin sovittelijaa.

Tämä ongelma olisi saatu ratkaistua siten, että maahanmuuttajaperhe olisi noudattanut järjestyssääntöjä. Opiskellut sen miten suomalaisessa yhteiskunnassa eletään ja asutaan.

Ja tämä jatkuva rasismikortin heiluttelu on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa.

Mitäpä Minna pitäisit siitä, jos narkkariporukan aiheuttama meluhäiriö hoidettaisiin myös vastaavalla tavalla? Hyssytellään ja sovitellaan – ja sovitaan, että asunnon omistaja lisää hieman melueristystä? ja sama meno jatkuu seuraavaan remonttiin saakka?

Ei taida onnistua…

Toisaalta, jos tämä maahanmuuttajaperhe ei olisi koskaan tullut Suomeen, ei tätä ongelmaakaan olisi syntynyt. Minusta näyttää siltä, että tämä työvoimapula – jota niin kovaan ääneen tietyissä piireissä mesotaan – kohdistuu lähinnä maahanmuuttajien palveluihin ja yhteiskunnallisiin tukitoimenpiteisiin.

Tuppurainen takaa Tappuraista

Juttu menee kuitenkin edelleen niin, että maassa maan tavalla – tai maasta pois. Toistan jälleen kerran saman vanhan totuuden: Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten.

Talo elää tavallaan ja vieras kulkee ajallaan, on tässä maassa ollut tapana sanoa.

Karjalan Kannakselta kotoisin ollut mummini tapasi todeta myös, että vieraat ja tuore kala ovat samanlaisia – ne alkavat haista kolmen päivän päästä.

Mitä me muuten sitten teemme kun huoltosuhde muuttuu negatiiviseksi eikä maksumiehiä enää löydykään? Lähdemmekö mekin nomadeiksi muulle täältä vesipisteeltämme?

Mitä tapahtuukaan silloin?

Minnan kirjoittama loppukaneetti on muuten taas sitä ihtiään:

Kulttuurilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta siihen, että esimerkiksi somalit suostuvat sovitteluun mielellään. Mohamedin mukaan Somaliassa riitoihin on perinteisesti yritetty hakea sopua vastaavanlaisella menetelmällä.

”Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta.”

Jep.

Tarkoittaako Minna nyt sellaista sovittelua, mitä Somaliassa on viimeiset vuosikymmenet harjoitettu?

Miksi ihmeessä sovittelun osaavien ihmisten pitää lähteä sodan ja väkivaltaisuuden takia pakolaisiksi omasta maastaan?

Ja miksi heidän saavuttuaan tarvitaan sovittelua – siellä missä sitä ei koskaan aikaisemmin tarvittu?

Miettikääpä sitä.

Lähde: HS

 

Hallitus – irti todellisuudesta

Pakkomielteet ovat vaarallisia.

Varsinkin sellaiset, joilla pystytään tuhoamaan viiden miljoonan ihmisen muodostama lintukoto – kansallisvaltio ja demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta.

On pelottavaa ajatella, kuinka valta on tällä hetkellä sellaisissa käsissä, jotka ovat joko täysin välinpitämättömiä, omia ambitioitaan ajavia tai täyttä ymmärrystä vailla. Tai mahdollisesti jopa kaikkea näitä kolmea.

Tällainen taho on nykyinen – ja entinenkin – hallituksemme.

Vaikka todellisuus näkyy läpi työvoimakuplasta ja muualta Euroopasta saadaan aivan riittävästi varoituksia kahlitsemattoman ja edesvastuuttoman maahanmuuton seurauksista ja lopputuloksesta, niin silti nämä meitä äänestäjiä – ja siten täysivaltaisia kansalaisia – edustava joukko arrogantteja oman pesän likaajia ja tuhoajia, jatkaa typerää ja tuhoisaa jargoniaan – vailla mitään todellisuuspohjaa.

Suomessa huutava pula maahanmuuttajista

Suomi tarvitsee seuraavien 20 vuoden aikana ainakin 100 000 maahanmuuttajaa töihin.

Hallituksen politiikkaohjelman johtaja Rauno Vanhanen sanoo sanomalehti Kalevassa, että lisää työntekijöitä on haalittava myös työelämän ulkopuolella olevien suomalaisten joukosta.

Kaikkiaan uusia työntekijöitä pitää saada 400 000, jotta työvoimapula vältetään.

Haaste on erittäin kova ja luvut hurjia. Me selviämme siitä, kun kaikkien suomalaisten työuria saadaan pidemmäksi alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi meidän pitää tehdä työmme nykyistä tuottavammin, Rauno Vanhanen muistuttaa.

Ei Rauno – emme tarvitse.

Nämä monikulttuuriväen laskelmat perustuvat kahteen asiaan: jatkuvaan talouskasvuun sekä jatkuvaan väestönkasvuun. Kumpikaan ei ole tarpeellista eikä pakollista – päin vastoin kumpikin näistä kehityskuluista on jatkuessaan erittäin huolestuttavaa ja lopulta tuhoisaa.

Emme me tarvitse vihollisia – etenkin kun meillä on tällaisia politiikkoja ja virkamiehiä . Omat ns. edustajamme pitävät huolta Suomen tuhoamisesta.

Lähde: STT

Jk. IDA totesi jo muualla (J H-A:n vieraskirjassa) tästä Vanhasesta, että:

… yllättäen on Matti Vanhasen veli ja ilmeisesti – ellei sitten kyseessä ole joku muu samanniminen – toiminut Demokraattisten lakimiesten puheenjohtajana samaan aikaan, kun Matti Vanhanen kirjoitti kuuluisimman kirjallisen työnsä: Baltic Starin. Matti Vanhanen oli silloin muuten 30 – vuotias, joten mistään teinirunoudesta ei ole tuossa opuksessa kyse 😉

Jos kyseessä on Demlan Vanhanen niin aika mieletöntä hyväuskoisuutta, tai miksi sitä sanoisi, että sama mies, joka on häärännyt näissä Neuvostoliiton peitejärjestöissä toimii Suomen Yrittäjien johtajana. Tosin olihan Demokraattisia lakimiehiä neuvostoystävällisille linjoille hinaamassa Tarja Halonenkin.

 

Työvoimapula?

Julkinen keskustelu työvoimapolitiikasta ja ns. työvoimapulasta on varsin huteralla ja jopa ristiriitaisella pohjalla. Päivä päivältä ns. työvoimapula tuntuu enemmän ja enemmän tarkoitushakuiselta kansalaisten kusettamiselta.

Eräät poliitikot vaativat viimeistenkin esteiden poistamista ulkomailta Suomeen kohdistuvan maahanmuuton hallitsemisessa ja hillitsemissä. Kuitenkin samaan aikaan jopa Hyysäri (mahdollisesti vahingossa? 😉 ) kertoo mistä nyt on oikeastaan kyse.

Vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön tammikuun tiedoista käy ilmi, että yli vuoden jatkuneet yritysten rekrytointiongelmat ovat hellittäneet.

Teolliseen työhön, palveluihin ja terveydenhuolto- ja sosiaalialalle on edelleen vaikeaa löytää työntekijöitä. Yksittäisistä ammateista eniten ongelmia oli sairaanhoitajien paikkojen täytössä.

Myös tarjoilijan, koneistajan, siivoojan ja kokin paikat ovat olleet vaikeasti täytettävissä. Kymmenen ongelmallisimman ammatin joukkoon on noussut linja-autonkuljettaja.

Nyt tarkkana:

Rekrytointiongelmia oli tammikuussa 2008 yhteensä 2 700 työpaikan täytössä, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 2 850.

Suhteutetaanpa tämä sitten kokonaisuuteen.

Tilastokeskus kertoo nimittäin äskettäin julkaistussa raportissaan, että työllisyys lisääntyi ja työttömyys väheni helmikuussa 2008.

Työllisiä oli helmikuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 2 465 000, mikä oli 45 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrän kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 55 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Yksityisellä työnantajasektorilla työllisyys kasvoi 47 000 henkilöllä. Palkansaajia oli 59 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrä lisääntyi Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä.

Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 68,9 prosenttia, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työllisyysaste nousi 1,5 prosenttiyksikköä ja oli 70,5 prosenttia. Naisten työllisyysaste nousi 0,2 prosenttiyksiköllä 67,3 prosenttiin. Työllisyysasteen trendi oli 70,6 prosenttia.

Työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2008 helmikuussa 168 000, mikä oli 29 000 vähemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa. Työttömyysaste oli 6,4 prosenttia eli 1,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi oli helmikuussa 6,2 prosenttia.

Työttömyysaste oli matalin Etelä-Suomen läänissä, 5,7 prosenttia, ja korkein Lapin läänissä, 11,0 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli helmikuussa 16,5 prosenttia, mikä oli kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisen vuoden helmikuussa. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 15,3 prosenttia.

Jos 2700 vaikeasti työllistettävää työpaikkaa suhteutetaan tuohon kokonaistyövoiman määrään – 2 465 000 – minusta on jotenkin absurdia puhua mistään ja minkäänlaisesta työvoimapulasta.

Työttömyyskin näyttäisi tämän raportin mukaan vähentyneen – mutta tällä kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kyse on osittain siitä, että tilastoja on siivottu vallanpitäjän kannalta mukavamman näköisiksi erilaisilla tempuilla. Kyse on siis tästä kuuluisasta ns. tempputyöllistämisestä.

Tempputyöllistämistä on esimerkiksi patistaa työttömiä kursseille.

Työttömät itse – asiaa läheltä seuranneina – pitävät pakollisia työllistämiskursseja tyhjänpäiväisinä ja pakkokurssitus koetaan ihmisarvoa alentavaksi.

Tämä hokkus-pokkukseen ja magiaan tehokkuudeltaan rinnastettavissa oleva työvoimakoulutus on työhallinnon rahoittamaa, opiskelijoille maksutonta koulutusta, joka sisältää – teoriassa – muun muassa ammatillisia kuntoutuspalveluita, työharjoittelua, palkkatuettua työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Virallisesti pitkäaikaistyöttömiä oli siis tämän vuoden helmikuussa 46 700. Hallituksen asettaman projektin tavoitteena on kuroa – virallinen – pitkäaikaistyöttömyys alle 30 000:een.

Hokkus Pokkus ja Simsalabim!

Työttömien mielestä työvoimatoimistojen pakolliset kurssitukset ovat lähinnä tyhjänpäiväisiä.

Hyysäri julkaisi toissa maanantaina maanantaina julkaistiin jutun useita työllistämiskursseja käyneestä hyvinkääläisestä Merja Ahlforsista.

Hänen mielestään työllistämiskursseissa olisi tehostamisen varaa – työtön jää helposti seilaamaan kursseille ja työllistämiskurssien edut ovat työttömän mielestä kokonaisuutena varsin kyseenalaiset

Viime vuosina Ahlfors, 55, on ehtinyt istuskella kotona. Työttömyysjaksoja on takana useita, ja pisimmillään ne ovat olleet yli 500 päivää. Elämää rytmittävät lyhyet työ- tai harjoittelujaksot sekä työvoimatoimiston työllistämiskurssit. Lukuisat erilaiset kurssit ja projektit eivät ole vaikuttaneet toivotusti työllistymiseen tai esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn.

Ahlforskaan ei ole vakuuttunut työvoimatoimistojen kurssien tehosta. Omissa kurssimäärissään hän on jo seonnut laskuissa.

Työllistämiskurssit ovat olleet ehkä enemmän mukavia kuin hyödyllisiä. Tuntuu, että työttömyystilastoja kaunistellaan lähettämällä ihmiset kurssilta toiselle.

Ahlfors valmistui lähihoitajaksi vuonna 1995. Sitä ennen hän oli ehtinyt työskennellä muun muassa hammashoitolan vastaanotolla, mielenterveystyössä, myyjänä sekä kotiavustajana. Omien lasten ollessa pieniä Ahlfors toimi perhepäivähoitajana, ja nuorimmaisen lähtiessä kouluun Ahlfors aloitti lähihoitajaopinnot.

Vanhainkodeissa oli erilaisia sijaisuuksia, mutta kahdeksan vuotta sitten petti selkä. Edessä oli pitkä sairausloma, eikä Ahlfors pystynyt enää palaamaan samaan työhön.

Silloin mietin, että taitaa olla aika huono yhtälö tämä ikä sekä lääkärin määräämä kevyt ja vaihteleva työ. Minulla on myös muita terveydellisiä rajoitteita, joiden vuoksi en esimerkiksi saa tehdä yötyötä.

Kursseilla on Ahlforsin mukaan paljon päällekkäisyyksiä ja turhaa täytettä varsinaisen ydinasian ympärillä.

Esimerkiksi vastikään käymäni hygieniapassikoulutuksen olisi voinut hoitaa yhdessä tai kahdessa päivässä, mutta kun se oli työttömille suunnattu, siinä vierähti kymmenen päivää.

Ahlfors toivoisi enemmän työharjoittelupainoisuutta sekä ”oikeaa tekemistä” kalvosulkeisten sijaan. Ahlfors itse toimii tällä haavaa vajaakuntoisen työllistämistuella kehitysvammaisten työkeskuksen käsityönohjaajana Hyvinkäällä. Pesti jatkuu kesäkuun loppuun asti, sen jälkeisestä ei tietoa ole.

Myös muiden työttömien – tämän jutun jälkeen – antaman palautteen mukaan kurssien arveltiin hyödyttävän lähinnä niitä järjestäviä yrityksiä. Työttömiä ihmetyttivät myös puheet työvoimapulasta ja ulkomailta tuotavasta työvoimasta.

Helsinkiläinen Seppo Salminen kertoi käyneensä työvoimatoimiston järjestämän vuoden kestäneen kurssin, jonka tavoitteena oli työllistyä vientimyyjäksi kansainvälisille markkinoille.

Koulutus sinänsä oli parikymmentä vuotta teknisellä alalla työskennelleen Salmisen mielestä pätevää ja toiveet korkealla. Koulutukseen kuuluneen työharjoittelun lähestyessä kävi kuitenkin ilmi, ettei harjoittelupaikoista ollut tietoakaan, eikä harjoittelu lopulta onnistunut.

Ironisinta tässä on se, etten saanut itsekseni lähteä etsimään töitä ulkomailta, koska työvoimatoimiston säännöt kieltävät ulkomaille matkustamisen. En siis pääse hyödyntämään koulutusta, joka tuli yhteiskunnalle varmasti kalliiksi.

Monet palautetta antaneista kertoivat kiertävänsä kurssilta toiselle, koska niiltä pois jääminen tiputtaisi pois päivärahoilta. Helsingin työttömien yhdistyksen toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola kertoo kuulleensa työttömistä, jotka ovat käyneet jopa seitsemän kertaa saman kurssin.

Kursseille on määritelty vähimmäispituuksia, joiden seurauksena kurssit saattavat sisältää toistuvien työhakemusten harjoittelemisen lisäksi esimerkiksi viisi viikkoa avointa työnhakua.

Ikkunakonsultti Mauri Laaksonen kertoo järjestäneensä muutaman koulutuksen työvoimatoimistolle. Käytännönläheiset ikkuna-asiantuntijakurssit olivat kurssilaisten mieleen, ja töitäkin löytyi.

Työvoimatoimisto ei Laaksosen mukaan jatkanut kursseja, koska ne eivät täyttäneet heidän kriteerejään.

Kysymys kuuluukin – mikä tässä koko hölmöläisten puuhastelussa on todellisena tarkoituksena ja kuka tästä hyötyy? Nimittäin joku hyötyy – aina – siitä, kun rahaa levitellään harakoille ja vääristellään asioita.

Lähteet: Tilastokeskus, Mol, HS, STT

Jk. Loppukevennykseksi haluan lainata – jo toisen kerran – erästä älyttömyyden huipentumaa. Sellaista sanallista sammakkoa, jonka maanmuuttoministeri Astrid Thors pulautti suustaan YLE:n Areenalla 10.3.2008:

Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”

Hohhoijaa…

 

Kalevassa kolisevat tyhjät tynnyrit – taas kerran

Petri Hakkarainen kirjoittaa 11.12.2007 Kalevassa otsikolla Kajaanin kokonaisetu ei ole pakolaisten etu.

Kajaanilaiset maahanmuuttovirkamiehet ovat viime aikoina kiinnostuneet – subventiolla ja muun maan armollisella myötätunnolla saatujen – verorahojen jakamisesta aivan uudella tavalla.

Nimittäen sivuuttaen alkuperäisväestön ja suosien – positiivisen syrjinnän keinoin – alueen niukkoja varoja kuluttamaan tulleita maahanmuuttajia. Se on helppoa silloin, kun ei ole kyse omista rahoista…

Kajaanin maahanmuuttajapalvelut yritti selittää hiljattain kaupunginvaltuutetuille, että Otanmäen vanha kaivoskylä ei ole kiintiöpakolaiselle tai turvapaikanhakijalle hyvä paikka opetella suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista. Onneksi valtuustossa näiden ns. ammattilaisten näkemyksiä enemmän painoi kuitenkin kaupunkikonsernin kokonaisetu.

Kokonaisetu tarkoittaa tässä sitä, että Kajaanilla on Otanmäessä tyhjänä Vuolijoen kanssa vuosi sitten tehdyn kuntaliitoksen mukana saatuja kunnallisia vuokra-asuntoja. Kun valtuutetut arvioivat, että näihin kannattaa sijoittaa taloudellisten syiden vuoksi maahanmuuttajia, niin Hakkarainen näkee asian seuraavasti:

Humanitaarisuus saa joustaa, kun vapaat asunnot läheltä palveluja varataan kantaväestölle. Kaupunginvaltuusto aikoo tarkastella maahanmuuttajapalveluiden Otanmäen toimipisteen jatkamista alkuvuodesta. Nykyinen maahanmuuttajapalveluiden johtaja Marja Lähde ei ole enää silloin näkemyksiään puolustamassa. Hän irtisanoutui heti, kun valtuusto teki päätöksensä.

Tietysti ne varataan ensisijassa oman yhteisön jäsenille – Hakkarainen on taas unohtanut, että jokainen yhteisö on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten. Vieraat tulevat vasta heidän jälkeensä.

Lähteen päätös irtisanoutumisesta oli täysin oikea. Virkamies on yleisön palvelija ja demokraattisesti valittu edustusto tekee päätökset. Jos virkamies ajautuu ristiriitaan päättäjien kanssa, hänen on syytä miettiä onko hän ajanut oikeaa asiaa ja onko hän oikeassa paikassa.

Kajaaniin ja Vuolijoelle on tullut kahdeksan vuoden aikana runsaat 600 pakolaista. Rasistisimmaksi kaupungiksi leimattuun Kajaaniin on perustettu maahanmuuttajien ja kantakainuulaisten kohtaamista edesauttamaan muun muassa monikulttuurinen toimintakeskus.

Syy lisääntyvään rasismiin löytyy sisäänrakennettuna tuosta samasta kappaleesta. Suhteellisen suuren pakolaismäärän siirtäminen köyhyydestään ja työttömyydestään varsin hyvin tunnettuun nälkämaahan on aiheuttanut myös konflikteja paikallisväestön ja tulokkaiden kesken. Näillä konflikteilla on tapana muuttua molemminpuoliseksi rasismiksi ajan mittaan.

Etenkin kun alkuperäisväestö ja tulijat taistelevat varsin rajallisista elämisen ehdoista.

Mikä tuon ymmärtämisessä on tietyille piireille niin vaikeaa?

Tällaiset monikulttuuriset toimintakeskukset eivät auta varsinaisen syyn korjaamisessa. Pahimmillaan ne lisäävät kitkaa ja aiheuttavat lisää rasismia.

Asian mielenkiintoisena sivujuopana voisin todeta olevani varsin hämmästynyt siitä, miten vuoden 1991 jälkeen varsin runsaslukuisesti Kainuuseen tullut venäläis- ja vienankarjalaisvähemmistö on onnistunut sopeutumaan noihin ankeisiin olosuhteisiin. Toki rasismia esiintyy myös heitä kohtaan, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin näitä pakolaistaustaisia tulijoita kohtaan.

Valtio korvaa pakolaisia vastaanottavalle kunnalle heistä aiheutuvia kuluja, mutta voittoa tuottavaksi liiketoimeksi pakolaisten vastaanottamisesta ei ole, eikä tarvi ollakaan. Kajaanin sivistyslautakunnan puheenjohtaja ehti kuitenkin jo vaatia pakolaisten vastaanoton lopettamista. Varhais- ja peruskasvatuksessa heistä aiheutuvat lisäkulut kun ovat kajaanilaisille veronmaksajille kuulemma liian suuret. Esitys kaatui valtuustossa selvin äänin. Kunnat ottavat vastaan pakolaisia eri syistä. Auttamisen halun lisäksi haetaan helpotusta väestökatoon ja etsitään uutta työvoimaa.

Jösses… Mihin Kainuussa tarvitaan lisätyövoimaa? Työt kun eivät riitä ympärivuotisesti alkuperäisväestöllekään.

Ilman jättiyritysten perustamistakin työvoimapula ulottuu jo syrjäalueillekin.

On ulottunut jo 1960-luvulta saakka. Olen aikaisemmin tarkastellut samaa asiaa esimerkiksi täällä.

Jostakin olisi löydettävä hoitajat muun muassa nopeasti ikääntyvälle väelle.

Kroatiasta, Sambiasta vai Ukrainasta? Miten kuvittelette toisesta kulttuurista tulevan kielitaidottoman hoitajan pärjäävän kaenuulaesvanhuksen kanssa? Pitääkö Taavien ja Hiltojen opiskella serbokroatiaa tai vaihtaa uskontonsa saadakseen hoitoa?

Ei.

Koko maassa kunnat tarvitsevat vuoteen 2010 mennessä palvelukseensa 140 000 uutta työntekijää.

Höpö, höpö.

Tähän mennessä ei ole osoitettu missään uskottavasti, että tuo luku perustuisi mihinkään yleisesti luotettaviin arvioihin. Osmo Soininvaarakin totesi blogissaan, että tuossa hetkessä on ahtain pullonkaula. Tuon jälkeen tilanne helpottuu.

Parhaimmillaan väestömme putoaa vuoden 2020 jälkeen noin neljään miljoonaan ja puhkaisee näin sotien seurauksena syntyneen – suurten ikäluokkien luoman – väestökuplan.

Ei ole kenenkään etu asuttaa pakolaisia sinne, missä he eivät viihdy.

Ei – eikä sinne missä he kilpailevat rajallisista eduista alkuperäisväestön kanssa. Minusta on myös täysin järjetöntä raijata ihmisiä toisele puolelle maapalloa – vieraaseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Viime kesänä Otanmäessä asui 40 pakolaista, mutta kotoutumisajan päättyessä kaikki muuttivat kylästä pois. Viime keväänä Otanmäkeen asutettiin taas 26 uutta pakolaista. Jotta valtiolta saatavat tulot kattaisivat kulut, pitäisi Otanmäessä asua jatkuvasti ainakin 50 pakolaista. Pakolaisia vastaanottavan kunnan lakisääteinen velvollisuus on huolehtia siitä, että kotouttamispalvelut tukevat pakolaisten aktiivisuutta ja osallisuutta sekä saattavat hänet mahdollisimman tasavertaiseen asemaan muun väestön kanssa. Vaatimuksen toteuttaminen ei onnistu Otanmäessä. Pakolaisillakin on vapaa liikkumisoikeus.

Jos tätä leikkiä jatketaan vielä eteenpäin, kannattaisi miettiä mitkä kaikki oikeudet koskevat maan kansalaisia ja mitkä maahantulijoita. Ne eivät kuitenkaan voi olla yhdenvertaiset. Jo äänestysoikeuskin rajoittaa näitä oikeuksia.

Ja hyvä niin.

Otanmäessä julkista liikennettä on vain hyvin vähän, samoin koulutusta. Työharjoitteluun sopivia paikkoja ei juuri ole tarjolla. Jos maahanmuuttajien kotouttamisen halutaan onnistuvan mahdollisimman hyvin ja tuloksen rikastuttavan yhteiskuntaa, ei ole viisasta perustaa erillisiä yhteisöjä muualta tulleille.

Tässä olen samaa mieltä. Ei myöskään erillisiä maahanmuuttajaslummeja kasvukeskuksiin.

Vastoin tahtoaan syrjään asutetut pakolaiset muuttavat pois heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Uusia, pysyviä ja työhön kykeneviä asukkaita saavat parhaiten ne kunnat, jotka ottavat pakolaisia vastaan muusta syystä kuin tyhjiä vuokra-asuntoja täyttämään.

Sekin pitää paikkaansa.

Tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, tarvitseeko Suomi kieli- ja ammattitaidottomia – ja täysin toisenlaisista kulttuureista tulevia – pakolaisia?

Oma mielipiteeni on – ei.

Lähde: Kaleva

Päivitys 12.12.2007: Myös Octavius kirjoittaa samasta aiheesta.