Radio Jore Vaan: Tanssii tähteiden kanssa

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Tanssiko Astrid Thors tähtiin kansallisoopperassa?

Me vastaamme; Aika näyttää, veronmaksajien panostus hänen henkilökohtaiseen eduskuntavaalikampanjaansa näyttäisi kuitenkin olevan peräisin  jopa kahden eri ministeriön momenteilta jaettua – sekä maahanmuutto- että kulttuuriministeriön.

Meiltä kysytään myös; Onko Astridilla mitään häpyä?

Me vastaamme; Toki, mutta tuskin sellaista, joka kelpaisi normivirtasta edustavalle miehelle.

Nimittäin, vaikka tämä lähinnä (minkä tahansa normaalin naiskauneutta koskevan kriteerin kautta suvaitsevaisestikin  tarkasteltuna)  ns. MILF-seksikkyyttä edustava maanmuuttoministerimme Astrid (ankdammen) pääsi spontaanisti ja yllätyksellisesti tanssailemaan  Kansallisoopperan estradille, esitämme neljännesosavirallisen pahoittelun siitä, ettei vieläkään (tässä EU:n kuvernementissa nimeltä Suomi) todellinen naiskauneus ole kiintiöity pelkästään maahanmuuttajien iloksi, vaan rasistiset alkuperäismongolit näyttävät hyvistä ponnistuksista huolimatta nauttivan siitä perin juurin epätasa-arvoisesti – ja maahanmuuttajat joutuvat tanssimaan tähteiden kanssa.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Advertisement

 

Viikon typerin mokutus 51/10 bertta

Aivan pakko:

Jos on saanut Suomen kansalaisuuden …  se osoittaa, että on juurtunut Suomeen.

Maa(ha)nmuuttoministeri Astrid Thors US:n mukaan

 

Astrid Thorsin käsitys kansanvallasta ja demokratiasta

… meillä on laissa aukko kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors blogissaan.

Hmmmm….

Koski tämä sitten Abdullah Tammen höyrypääpuoluetta tai mitä tahansa muuta laillisesti rekisteröityä puoluetta, niin kovin oudolta tämä kuitenkin kuullostaa suomalaisen juristin suusta kuultuna.

Kansanvaltaisen yhteiskunnan perusajatukseen kun kuuluu se, että kaikkia – jopa kansanvallan vastaisia – mielipiteitä sopii esittää ja niille kuuluu myös puhevalta. Kansanvallan ja sananvapauden perusteella.

Sellainen demokratia, joka erittelee oikeat ja väärät mielipiteet, ei ole mikään demokratia, se on tyrannia. Kansanvallan tulee pystyä torjumaan sen olemuksen vastaisia mielipiteitä muilla tavoilla kuin itse samalle tasolle alentumalla.

Kiitos kuitenkin Astridille siitä, että hän kertoi oman näkemyksensä kansanvallasta.

Lähde: Astrid Thorsin blogi

 

Viikon mokutus 23/09

Ja huomioiden Six Degrees –lehden ja ajatushautomo Magman tuoreen mielipidetiedustelun tulokset, jonka mukaan enemmistö vastanneista oli hyvin kiinnostuneita oppimaan enemmän ruotsinkieltä – tarjotaanko riittävästi mahdollisuuksia opiskella ruotsin kieltä henkilöille, jotka sitä haluaisivat – esim. kielitaustansa vuoksi. Myös maahanmuuttajalla on oikeus valita, kummalla kansalliskielellä hän kotoutuu.

Astrdi Thors integraatiokeskustelussa.

 

Onko Astrid Thors onnistunut ministerinä?

Kun nyt tässä on päästy kyselemisen alkuun, haluan esittää toisenkin yleisökyselyn. Tämä kysely liittyy viralliseen maahanmuuttopolitiikkaamme ja sen kärkinimeen.

Astrid Thors on historiamme ensimmäinen maanmuutto… korjaan maahanmuuttoministeri. Hän toi eduskuntaan EU:n liberaaleimman ulkomaalaislakiesityksen hieman salamyhkäisesti.
Tuo lakiesitys on kohdannut laajaa – ilmeisesti suomalaisten enemmistön taholta kuuluvaa – vastustusta.

Jopa Hyysärin lukijat äänestivät Thorsin Vuoden mokaajaksi.

Päivän – ja viikon – kysymys kuuluukin seuraavasti:

 

Valpas vallanpitäjä – Astrid

Maanmuuttoministeri Astrid Thors on osoittanut kiinnostuksensa vastata tekemisistään ministerinä Suomen Eduskunnalle:

… sekä elävää kuvaa Youtubessa.

Oloni ei ole kyllä – tämänkään jälkeen – jostain syystä yhtään huojentuneempi. Etenkään ajatellessani suomalaisia päättäjiä…

Lähteet: IL, Youtube

 

Äiti Astrid – mutta mitkä ovat motiivit?

Aarno ”Loka” Laitinen on ottanut kantaa Iltalehdessä julkaistussa kolumnissaan yleiseen jeesusteluun, hyvän omantunnon ostamiseen, hyödyllisiin idiootteihin ja ihmisen globaaliin typeryyteen. Hän käsittelee kolumnissaan myös nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä organisoivan maanmuuttoministeri Astrid Thorsin puuhasteluja.

Lainaan kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan. Tämä taas johtuu tekemästäni havainnosta, että tämäntyyppisillä kirjoituksilla on tapana kadota nettiavaruudesta.

Moderni anekauppa

Katuojien pyhimys Agnes Gonxha Bojaxhin eli äiti Teresa keräsi diktaattoreilta, rikollisilta ja hyväntahtoisilta hölmöiltä miljardeja dollareita, joista hän käytti vaatimattoman osan Kalkutan köyhien hoitoon.

Diktaattorit ja rikolliset ostivat hyvää omaatuntoa tällaisen anekaupan avulla ja media teki äiti Teresasta pyhimyksen. Hän sai joukoittain palkintoja ja arvonimiä sekä Nobelin rauhanpalkinnon.

Äiti Teresalle lahjoitetuilla ambulansseilla kuljetettiin Kalkutan nunnia shoppailuretkillä. Hänen laitokseensa lahjoitetut koneet myytiin, sillä käytännössä ei mitään sairaalaa ollutkaan. Sairaita pistettiin samoilla likaisilla piikeillä.

Vatikaani harkitsi hänen julistamistaan pyhimykseksi.

Englantilainen seurapiirineiti Florence Nightingale lähti Krimin sotaan hoitamaan haavoittuneita. Hänen potilaansa kuolivat ammattitaidottomaan hoitoon, mutta Florence Nightingale jäi ihmiskunnan muistoon hyväntekijänä.

Suomessakin käydään kilpailua siitä, kuka saa edes osan siitä kunniasta, johon aikaisempien sukupolvien ”hyväntekijät” ovat yltäneet.

Etenkin naispoliitikot kilpailevat, kuka osoittaa eniten huomiota sairaille, vanhuksille, lapsille tai asunnottomille. Jo 20-luvulla Mannerheimin lastensuojeluliitto sai pahansuovia kilpailijoita.

Mannerheimin lastensuojeluliitossa kilpailu äiti Teresan asemasta oli niin kovaa, että se johti nyrkkitappeluun naisten kesken.

Köyhien auttaminen on taloudellisesti tuottavaa ja arvostusta antavaa toimintaa. Moderni anekauppa myy syntien anteeksiantoa ja tuo korkeampia asemia harjoittajilleen. Moni kotoinen äiti Teresa on noussut eduskuntaan.

Omatekoiset äiti Teresat voivat nolata televisiossa yritysjohtajia, jotka eivät ole antaneet rahaa Lastenklinikalle. Äiti Teresan roolissa moni muukin toimittaja kuin Mirja Pyykkö ovat saaneet lehtimiespalkintoja ja muita kunnianosoituksia. Tarja Tallqvist nousi eduskuntaan räyhätessään vanhusten puolesta.

Kotoiset äiti Teresat ovat median avulla onnistuneet luomaan valheellisen kuvan, että lapset, sairaat ja vanhukset on jätetty heitteille Suomessa. Televisio on pyörittänyt heidän anekauppaansa, josta saaduilla tuloilla ei ole ratkaistu mitään ongelmia.

Äiti Teresa -kilpaan on nyt heittäytynyt maahanmuuttoministeri Astrid Thors, joka on avannut Suomen rajat pakolaisille. Samaan aikaan kun Ruotsi on tiukentanut pakolaispolitiikkaa, ministeri Thors ryhtyy jakamaan oleskelu- ja työlupia pakolaisille, jotka ovat tulleet laittomasti Eurooppaan ja vaeltavat esimerkiksi Italiasta Suomeen ilman henkilöpapereita.

Ruotsi on vuoden aikana tehnyt 9 000 kielteistä oleskelulupapäätöstä, mutta ennen karkotustaan moni pakolainen tulee Suomeen. Kun Ruotsi toimii YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan, Suomi noudattaa äiti Astridin päätöksiä. Lisäbudjetissa annettiin jo kahdeksan miljoonaa euroa paisuvien pakolaisvirtojen hoitoon tälle vuodelle. Ensi vuonna tarvitaan jo 80 miljoonaa.

Yksi pakolainen vetää pian perheensä mukanaan Suomeen. Pakolaisjärjestöt, seurakunnat ja eduskunnan sosiaalitantat ovat kilvan tukemassa avointen ovien politiikkaa.

Turvapaikkashoppailijat tulevat Suomeen useitakin kertoja, ja kun heitä ei enää palauteta kotiin, he jäävät eläteiksi Suomeen.

Perhesidonnaisuuksilla keinotellaan monin tavoin. Solmitaan lumeavioliitto jonkun hölmön suomalaistyttösen kanssa, järjestetään tekaistun työpaikan avulla työlupa, pariskunnat eroavat ja solmivat lumeavioliiton, joiden avulla saadaan sukulaiset Suomeen jne. jne.

Äiti Astrid katsoo kaikkea tätä läpi sormien. Hänen esi-isänsä eivät suostuneet ottamaan kotikuntaansa karjalaisia evakoita, eikä hänen heimonsa tänä päivänäkään suostu myymään maata suomalaisille.

Minulla ei ole tuohon juurikaan lisäämistä – totuus on usein yksinkertainen ja epämiellyttävä.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin käsitellyt touhutäti Astridin edesottamuksia ja puuhastelua. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Laitisen mainio analyysi herättää minussa taas saman kysymyksen:
Miksi Astrid toimii siten kuin toimii?

Karjuvasta työvoimapulasta kun ei todellisuudessa ole kuitenkaan kyse – tuo termi on eräs aikamme suurimpia huijauksia. Ja jos se ei olisikaan, niin Astridin ratkaisu on – sanalla sanoen – järjetön:

Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.

Miten sitten käykään Helmille ja Hilmalle tässä leikissä?

Jos kyse olisi todellisesta halusta saada Suomeen lisää vähemmistöjä ja jakaa niille erioikeuksia, niin siinä tapauksessa Astrid – ja koko RKP – sahaa oksaa poikki oman kansanryhmänsä alta. Joudumme nimittäin pelkästään Venäjältä suuntautuvan maahanmuuton vuoksi pian tarkastelemaan uudestaan kansalliskieli- ja vähemmistökysymyksiä. Kun venäjänkielisen väestö kasvaa yhtä suureksi tai suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuva väestönosa, joudutaan päättämään onko Suomessa kolme kansalliskieltä vai yksi kansalliskieli ja muutama vähemmistöaseman saanutta kieltä. Kuten Ruotsissa jo nykyään.

Eli en usko myöskään tuohon selitykseen.

Todennäköisin motiivi on myös yksinkertaisin – raha.

Koko tämän Astridin ajaman Uuden Uljaan Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena näyttäisi olevan haalia Suomeen halpatyövoimaa tekemään ns. paskaduuneja. Tällä tavoin saadaan tuotantokulut pudotettua nykyistä alemmalle tasolle ja varmistettua se, ettei alkuperäisväestöä edustava kansanryhmä voi enää tehdä näitä töitä – niiden muuttuessa sellaisiksi, ettei niistä saa riittävää tuloa elämiseen. Samalla voidaan ns. positiivista syrjintää tehden subventoida verorahoista julkista tukea ulkomailta saapuneelle paarialuokalle. Eräs sivupiirre saattaa olla – ainakin eräiden piirien haaveissa – myös suomenkielisen väestön nöyryyttäminen ja painaminen takaisin bättrefolkin alapuolelle.

Nyt tulee se miljoonan ruplan kysymys:
Onko Astrid Thors antanut riittävät ja todenmukaiset selitykset taloudellisista sidosryhmistään ja kytköksistään liike-elämään ja ulkoparlamentaarisiin painostusryhmiin?

Tämä olisi varsin mielenkiintoista tietää – näinä Kehittyvien maakuntien Suomen aikoina.

Lähde

 

Onko liiketoiminta rasismia?

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää jatkaa valitsemallaan linjalla. Monikulttuurin (ja sen mukanaan tuomien epätoivottujen ilmiöiden lisäksi) Suurpään agendalistalla näyttäisi olevan myös Suomen laillisen yhteiskuntajärjestelmän perusteellinen muuttaminen sekä sosialisointi – ilmeisesti perinteiseen Neuvostoliitossa toteutettuun malliin.

Nimittäin – alun perin sananvapautta vastaan suunnatun ristiretken uudet kohteet löytyvät suomalaisesta elinkeinoelämästä.

Pravda on otsikoinut aihetta koskevan uutisensa varsin raflaavasti nimellä Kännykkäoperaattorit vaativat ulkomaalaisilta pantteja.

Hyysäri kertoo, että

vähemmistövaltuutettu on saanut asiasta runsaasti yhteydenottoja.

Savon Sanomat kertoo samaa noitarumpua kolistaen, että

Ulkomaalaiset ja paluumuuttajat joutuvat maksamaan operaattoreille satojen eurojen takuumaksuja matkapuhelinliittymistä. DNA, Elisa ja Saunalahti pyytävät pantteja jopa vuoden ajaksi ilman korkoa.

Tämä ei ole mikään uutinen. Kyseessä on – jokaisen normaalilla ajattelukapasiteetilla varustetun ihmisen ymmärtämä – normaali liiketoimintaan liittyvä suojaustoimenpide. Tämä asia ei kuulu mitenkään vähemmistövaltuutetun lakisääteisten tehtävien joukkoon. Minun nähdäkseni tässä on kyseessä on virkamiehen asemasta – ja sitä asemaa häikäilemättömästi hyväksi käyttäen – laillisuutta ja elinkeinoelämää vastaan suunnattu henkilökohtainen poliittinen kampanjointi.

Operaattorit toteavat – aivan oikein – että pantteja vaaditaan kaikilta, joilla ei ole kotimaisia luottotietoja. Tarkoitus on välttää luottotappiot. Operaattorit kiistävät – taas aivan oikein – että käytäntö johtuisi ulkomaalaistaustasta. Niiden mukaan maksu peritään myös suomalaisilta, mikäli heillä ei ole luottotietoja.

Jos asiakas ei halua maksaa takuumaksua, vaihtoehdoksi jää ennakolta maksettujen prepaid-liittymien käyttö.

Näin etnisestä syntyperästä, ihonväristä ja poliittisesta vakaumuksesta huolimatta – kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

Ulkomaalaisten vapauttaminen takuista johtaisi syntyperän ja kansanryhmän pohjalta toteutuvaan eriarvoiseen tilanteeseen – suoranaiseen rasismiin kansanryhmää nimeltään syntyperäiset suomalaiset kohtaan.

Tällainen tilanne aiheuttaisi myös luottotappioita ja vaikeuksia elinkeinoelämälle. Tästä olisi helppo jatkaa siihen, että ulkomaalaiselta ei vaadita takuita luottoihin, lainoihin eikä osamaksuihin.

En ole monopolien, kartellien, kasvottoman kapitalismin enkä suuryritysten suurin ystävä. Tällaiset pyrkimykset ovat vastoin laillista yhteiskuntajärjestystämme – ja sen vuoksi niitä on syytä vastustaa. Etenkin kun ne ovat muutaman tahon pyrkimyksiä.

Tämäkin uutinen kertoo mielestäni varsin selvästi, että maahanmuuttajia ei voi syyttää eikä syyllistää syntyperäisiin suomalaisiin – omassa maassaan asuviin ja sitä rakentaviin alkuperäisasukkaisiin – kohdistuvan käänteisrasismin ja syrjinnän synnystä ja kehittymisestä.

Syypäitä tähän kehitykseen ovat eräät poliitikot, virkamiehet ja viherpunaväritteinen yhden totuuden – tai valheen – valtamedia.

Totta kai, jokainen pyrkii käyttämään itselleen edullista tilannetta hyödykseen. Tällainen puuhastelu johtaa kuitenkin vääjäämättä eriarvoisuuteen ja sen kautta vihaan ja rasismiin – monikulttuurisuuden olemuksen mukaisesti

Etenkin kun kärsijänä tässä tapauksessa on alkuperäisväestöä edustava laskunmaksaja – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Asian vakavuudesta huolimatta, lainaan -pienenä tahattoman komiikan tuomana kevennyksenä – maanmuuttoministeri Astrid Thorsin lausuman YLE:n viime viikolla esittämästä maahanmuuttoaiheisesta keskusteluohjelmasta:

Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”

Tilanne on varsin absurdi – mutta antaa erittäin hyvän kuvan siitä, mihin Suurpää ja vihervasemmisto on Suomea ajamassa.

Jyrkänteen reunalta kuiluun ja tuhoon.

Lähde:STT, YLE, HS, Savon Sanomat

 

Kyllä – rouva ministeri?

Jos joku sattui katsomaan hetki sitten ykköskanavalta tullutta BBC:n sarjaa Yes, Minister, niin hän huomasi varmaan saman kuin minäkin.

Kyseinen jakso oli vuodelta 1981 ja nimeltään The Compassionate Society.

Sarjan ministerin ongelmina olivat upouusi sairaala, vapaaehtoistyöntekijät, tuhat työpaikkaa sekä vaatimus 1000 pakolaisen ottamisesta Britanniaan – siis vuonna 1981.

Smarting from a dust-up in the Commons, and having conceded a ”full independant enquiry” into National Health Service administration staffing, Hacker learns (from his all-knowing driver Roy) that the year-old, 1,000-bed St. Edward’s hospital has 500 administrators, but no doctors, nurses, or patients. He confronts Humphrey, but Humphrey evades responsibility and advises Hacker on how to himself evade responsibility during the equiry.

Bernard reminds Hacker that some Cuban political refugees need to be somehow housed, regardless that there isn’t any funding for it. He also confirms the situation at St. Edward’s; that money for doctors and nurses was cut after the administrative staff was hired.

Humphrey, meanwhile, has a word with his counterpart at National Health, who is unwilling to move on opening St. Edward’s, but advises Humphrey that Billy Fraser, a firebrand administrative-worker union leader, can be of use in blocking Hacker’s plans to get rid of some administrators to have money to hire medical personnel and open the hospital for patients.

Hacker confronts Humphrey again, insisting that taxpayer money be more effectively spent on the Health Service. Humphrey rejoins that ’more effective’ is a matter of perspective, and from his side, having more administrators is ’more effective’. Hacker ups the ante, directing that some administrative staff be let go to hire some medical staff at St. Edward’s. Humphrey goes to coach the union officials into striking in response to the proposed cuts, and maneuvers to get Billy Fraser to St. Edward’s to radicalize the union response.

Hacker goes to tour St. Edward’s, and sees the shining new
equipment, busy administrators, and not a single doctor, nurse, or patient. He insists that some administrators be let go and medical staff be hired, and some patients be brought in. Fraser threatens a strike, and Hacker dares him to do so. Back at the Ministry, Hacker congratulates himself that he has brought the problem to a close, but Fraser ups the ante by calling a strike of all hospital workers in London to protest the layoffs.

Humphrey rushes in to say that the Parlimentary enquiry may be going badly for the Department, and mentions that Sir Morris Williams, the enquiry chairman, is also in charge of looking for space to house 1,000 of the Cuban refugees. Hacker does some quick math, and directs that the layoffs be stopped, and that Sir Morris be informed that 1,000 beds are available for refugee housing in St. Edward’s, and that the press be informed that ”everybody’s happy.

Onko tässä jotain tutun oloista – ja voisiko parodiasta kenties oppia jotain? Onko poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja kuva maastamme humaanina yhteisönä kenties nykyisen maahanmuuttopolitiikkamme kulmakiviä?

Unohtamatta tietenkään työvoimakulujen ja työolojen polkemista sekä kieli- ja ammattitaidottoman ulkomaalaisperäisen paarialuokan hankkimista ns. paskaduuneihin.

Kyllä – rouva ministeri?

Lähteet: YLE, BBC

 

Työvoimapulasta kommunikaatiopulaan ja vanhusten eutanointiiin

Uutisvuo on tuonut tullessaan  varsin epämiellyttävän – mutta odotetun – uutisen.

Työministeriö ryhtyy ohjaamaan EU-rahoilla TE-keskusten ulkomaisen työvoiman hankintaa. Useilla TE-keskuksilla on ollut aiemmin omia värväysretkiä ulkomaille.

Nyt laajin hanke on vireillä Itä-Suomessa, jossa viisi TE-keskusta ryhtyy yhdessä hankkimaan työvoimaa. Itä-Suomi kaipaa sairaanhoitajia sekä metalli-, rakennus- ja kuljetusalan työväkeä.

Tämä on mainio tapa pitää työvoimakustannukset kurissa ja hankkia maahan uusi puoli-ilmaiseksi paskaduuneja tekevä paarialuokka. Ja niin edelleen.

Olen kirjoittanut samasta aiheesta ennenkin. En ole mikään punakorporaatioiden ylin ystävä, mutta en myöskään hyväksy julkisen vallan toimin tehtyä työolojen heikentämistä – enkä Suomen monikulturisoimista.

Juuri nyt kun keskustelu hoitohenkilökunnan palkkauksesta ja ammattitaidosta käy kuumimmillaan, niin TE-keskukset ryhtyvät repimään mattoa koko projektin alta. Tällä menolla pidetään huoli siitä, että hoitoaloille saadaan – aluksi – nöyrää ja pieneen palkkaan tyytyvää väkeä. Sellaista joka pystytään normittamaan paperilla.

Mutta – kuinkahan moni omainen odottaa kauhunsekaisin tuntein mitä tästä puuhailusta taas seuraa?

Miten käy todellisen hoidon tason?

Miten käy Helmin ja Hilman kun maahan raahataan kielitaidotonta ja suomalaisittain puutteellisella ammattitaidolla ja -etiikalla varustettua halpatyövoimaa? Pitääkö Helmin ja Hilman tulevaisuudessa osata serbokroatiaa tai puolaa saadakseen edes vettä janoonsa – hoidosta puhumattakaan.

Tulevatko hoitotyön kommunikaatio-ongelmat ratkaistua sillä, että potilaalla ja hoitohenkilökunnalla ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuritaustaa? Tulevatko palkkaus- ja työmotivaatio-ongelmat ratkaistua palkkojen polkemisella?

Miten käy sodassa jalkansa menettäneelle veteraani-Villelle? Saako hän enää päivittäistä lääkekonjakkiaan kun hoitovastuuseen siirtyy koraaniin ja allahiin uskova Zahra?

Kenelle maamme ja yhteiskuntamme on oikeastaan rakennettu?
Ketkä ovat aikanaan antaneet suurimman uhrin nykyisen hyvinvointivaltiomme eteen – puolustaen ja rakentaen uudelleen vääryydellä hävitettyä?

Siinäpä kysymyksiä.

Tätä on tosin jo jonkin aikaa odotettukin. Tähän älyttömyyteen viittaavia puheita on kuultu jo hetken ajan nomeklaturan suusta. Yksi ikävimmistä uuden paarialuokan ja monikulttuurisuuden puuhatädeistä on maanmuuttoministerimme Astrid Thors (Rkp).

Ole kommentoinut tämän touhutätimme edesottamuksia aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Ja muuallakin.

Ai niin… Rahat tähän hankkeeseen tulevat siis EU:sta. Kannattaa muistaa, että Valtiovarainministeriön laskujen mukaan Suomi maksoi viime vuonna (2006) 442 miljoonaa euroa enemmän EU:n budjettiin kuin mitä sai sieltä takaisin.

Suomen väkiluku on viimeisen tiedon mukaan ollut samaan aikaan 5 276 955.

Näin ollen, jokainen meistä suomalaista nettomaksaa EU:n tarjoamasta lystistä 83 euroa ja 76 senttiä – vuodessa.

Oman muistikuvani mukaan meidän piti olla nettosaajia EU:n liityttäessä.

Suomalainen – näin Sinuakin vedätetään.

Lähde: STT