Media kertoo laajalla rintamalla siitä kuinka Forssassa kiehuu. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka alkaa näköjään löytämään jo kipurajoja.

Poliisin vahvistaman tiedon mukaan, 15-vuotias forssalaisnuorukainen pajoinpideltiin maanantaina 22.8.2016 Forssan Prisman parkkipaikalla kahden maahanmuuttajataustaisen miehen toimesta.

Tämä on siis fakta

Tämän seurauksena Forssassa on syntynyt useampia kärhämiä VOK:ssa oleskelevien (laittomasti maahan tulleiden) ns.turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön edustajien kanssa.

Netissä jaetaan aika selvää kuvaa ja tarinaa kertovia videoita siitä, kuinka turvapaikkaa hakeneet poloiset turvapaikanhakijat yrittävät muuttaa rautatangoin Forssaa samanlaiseksi paikaksi, josta he saapuivat Suomeen (hakemaan turvapaikkaa).

Kun nämä ns.turvapaikanhakijat ovat videoiden mukaan käyttäneet rautatankoja astaloina. Rautatankojen käyttäminen astalona herättää muutamia ajatuksia, jotka voi tiivistää kysymykseen, mistä kyseiset rautatangot yht´äkkiä löytyivät näiden rauhanrakastajien käsiin?

Tässä maassa rautatankoja ovat heilutelleet perinteisesti äärivasemmistolaiset anarkistit.

Ehkä poliisin olisi syytä selvitellä sitä onko jokin anarkistryhmittymä mukana jutussa?

Eräs valokuva on nyt noussut kuitenkin kaiken keskustelun yläpuolelle. Se on tämä.

uhri

Tämä valokuva esittää maanantaina pahoinpidellyn uhrin suuta.

Vihervasemmisto on huutanut jo kurkku suorana (esimerkiksi Sakari ”Uuninpankkopoika” Timosen FB-seinällä), että kyseessä olisi  ”epäonnistunut lävistys”. No eihän se ole sitä. Kuva kertoo suun alueelle osuneesta lyönnistä. Lyönnistä, joka on ollut onneksi niin kevyt, ettei hammaskalusto ole vaurioitunut

Jokainen lääkäri ja/tai muuten  väkivallan kanssa tekemisissä ollut tunnistaa huulista hampaiden tekemät haavat.

Tässä ei todellakaan ole kyse epäonnistuneesta lävistyksestä, vaikka Timosen seinällä hilluva kuukautisverensä huumaama feministilauma sellaista huutaakin.

Kyseessä on kuva pahoinpitelyn uhrista.

Toimitus palaa asiaan.

KK

Hassunhauska kokoomuslainen kunnallispoliitikko Ossi Mäntylahti on (ilmeisen tahattomasti) päästänyt Facebookissa näppäriltään ulos kaiken olennaisen kokoomuksen ajamasta maahanmuuttopolitiikasta:

Suomen maahanmuuttopolitiikka on hyvin tiukkaa ja pelkosi etuisuuksien väärinkäytöstä on täysin suhteetonta. Suomalaisen hyvinvoinnin perusta ovat yritykset ja yrittäjät. Ja jo tällä hetkellä ulkomaalaistaustaiset perustavat Helsingin alueella joka neljännen yrityksen. Tilanne ei todellakaan ole mikään ”neekerit istuvat juomassa kahvia meidän rahoilla”, vaan pikemminkin ”tummaihoiset yrittäjät rahoittavat kotimaisten kolmekymppisten eläkeläisten lusmuamisen”.
*
Näin siis kokoomus. Kiitos Ossi.

Site Meter

HP

Vuoden mokutus 2009 äänestys on päättynyt. Suurkiitokset kaikille osallistujille.

Kilpailuun osallistui normaalia Poll Daddy-vaihtoehtoäänestystä vähemmän vastaajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska äänestyksessä jokainen joutui kirjoittamaan nimellään tai nimimerkillään ja perustelemaan miksi äänesti kyseistä mokutusta.

Vastauksia tuli hieman toistastaa ja kävijöitä sivulla oli viikon kestäneen äänestyksen aikana hieman yli seitsemäntuhatta. Koska kysely oli kiinnitetty Kullervoblogin etusivulle, kyselyn näki myös jokainen joka tuli tämän blogin etusivulle – tämä määrä  on yli kymmenkertainen.

Palataanpa takaisin varsinaiseen asiaan. On aika julkistaa Vuoden mokutus 2009.

* * *

Vuoden mokutukseksi – Te hyvät lukijat –  olette valinneet seuraavan:

Sallittaneen tässä ensin vähän
filosofisempi huomio. Mitä tarkoittaa käsite
laiton maahanmuutto? Linnut lentävät rajojen
ylitse, laittomasti vai laillisesti? Mistä syntyy käsite
laittomuus, jos ihminen etsii paikkaa maapallollamme,
missä toteuttaa itseänsä, missä elää?

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (SDP), eduskunnan ulkomaalaislakia koskevassa keskustelussa.

Seuraaviksi – kakkos- ja kolmossijoille – äänestyksessä tulivat nämä mokutukset. Sijalle kaksi nousi tiukan kamppailun jälkeen viikon mokutus 10/09:

Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.

Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein YLE:n A-zoomissa 27.2.2009

Vain yhden äänen erolla kakkoseen tuli viikon mokutus 49/09 kolmanneksi:

Minulle itsenäisyys ja suomalaisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä jälkimmäisessä ole juuri mitään juhlittavaa. Suomalaisuus kun on lähinnä sitä, että sattuu syntymään kultalusikka suussa. Sitä tuskin kannattaa kovin verisesti puolustaa.

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola itsenäisyyspäivänä 6.12.2009.

Tässä äänestyksessä hajaääniä keräsivät myös Khodr Chehab, Astrid Thors, Ritva Viljanen, Tarja Halonen, Anne Holmlund, Ville Komsi, Anni Sinnemäki, Päivi Lipponen, Paavo Lipponen, Dan Koivulaakso ja Jaakko Hämeen-Anttila – sekä monet muut.

Onneksi olkoon voittajalle myös Kullervoblogin puolesta!

Site Meter

Pääministeri Matti Vanhanen antoi viikonloppuna meriselitystä muistuttavan  haastattelun. Tämä haastattelu julkaistiin aika laajasti ns. Vli-Suomen keskustavetoisten lehtien lisäksi myös muualla.

Hän alkaa ilmeisesti viimeinkin itsekin ymmärtää, että hän ei ehkä ole ollut mikään onnellinen sattuma Suomelle pääministerinä toimiessaan. Nyt alkaa näköjään Masalle tulla hätä siitä, että ehkä hän saattaakin (vastoin kaikkia odotuksia) päätyä jossain vaiheessa henkilökohtaisesti vastaamaan tekosistaan.

Haastattelussa pääministerimme kertoo pelkäävänsä sitä , että Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa rajusti. Vanhasen mukaan  Suomeen saattaa pian pyrkiä yhtä paljon hakijoita kuin muihin Pohjoismaihin.

Ei pitäisi julkisesti sanoa, mutta jos meidät löydetään yhtä laajasti kuin muut Pohjoismaat, hakijoita voi olla jopa 20 000.


Vanhanen jatkaa selitystään määrittelemällä tilanteen sellaiseksi, jolle ei ole mitään tehtävissä:

Osa kansalaisista asennoituu maahanmuuttoon hyvin tunneperäisesti. Heille se on joko-tai-kysymys. Se vaihe on ohi, sillä maahanmuutto on tosiasia.

Vai niin? Eli suomalaisten mielipiteellä ei ole tämän asian suhteen mitään merkitystä? Tällainen ilmoitus pääministerin suusta kuultuna vahvistaa niitä epäilyjä, että EU:ssa on sovittu salaisesti siitä, että Suomi ottaa huomattavasti enemmän turvapaikanhakijoita vastaan – vastoin kansan tahtoa.

Uskallan ennustaa (yleisönosastojen palautetta seuranneena), että Matin kommentilla on päinvastainen vaikutus kuin se mitä Vanhanen haluaa.

Maahanmuutto (etenkin humanitaarinen)  tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan seuraavien eduskuntavaalien kuumin peruna. Mattikin (tai hänen taustaryhmänsä) on huomannut sen. Matti sanoo nimittäin, että hän siirtäisi painopisteen pakolaisista työperäiseen maahanmuuttoon.

Vanhanen haluaa myös muistuttaa, että maahanmuutolla voi vaikuttaa huoltosuhteeseen vain pieniltä osin. Hän toivoo kuulevansa valtaväestöltä maltillisia mielipiteitä maahanmuutosta.

Minä puolestani toivon Vanhasen hallituksen aiheuttamaa tuhoa siivoamaan joutuvalta seuraavalta hallitukselta tarttumista asioihin Juho Kusti Paasikiven ohjeen mukaisesti ja muistavan sen, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Seuraavan hallituksen kannattaa (ihan jo yhteiskuntarauhan ja suomalaisen yhteiskunnan yleisen tulevaisuuden vuoksi) irtisanoutua mahdollisista EU:n ja Suomen välisistä humanitaarista maahanmuuttoa koskevista  uuden ajan ribbentropsopimuksista.

Tässäkin voitaisiin noudattaa jatkotoimien kohdalla Paasikiven näyttämää esimerkkiä. Kun tällaisesta sopimuksesta ja sen solmineesta pääministeristä päästään eroon, niin seuraavassa vaiheessa on syytä istuttaa Matti Vanhanen valtakunnan oikeuteen vastamaan ministerivastuunsa perusteella tekosistaan.

Toisin kuin Risto Rytin kohdalla, tässä ei taida olla kuitenkaan kyse näytösoikeudenkäynnistä eikä valtakunnan ja kansan puolesta uhrautumisesta.

Päivän kysymys kuuluu näin:

Lähde: STT

Site Meter

Käpylässä ei ole köyhiä. Vihreät ovat samppanjasosialisteja, joilla ei ole lainkaan kosketusta vähäosaisiin. Lähiruoka on epäekologista ja se on puolueessa tabu. Vihreät hyysääväät Jyrki Kasvia, joka vahvistaa puolueen piraattisiipeä. Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen mätki pöytään vihreitä tabuja, joita Johanna Sumuvuori yritti parhaansa mukaan torpedoida.

Toimittaja Riku Siivosen mielestä on vihreiden virhe on ryhtyä Jussi Halla-ahon vastavoimaksi.

”Olisi ollut paljon fiksumpaa myöntää, että kyllä, maahanmuuttoasioissa on ongelmia ja niistä on hyvä keskustella. Ei ole mitään järkeä sanoa, että noin ei saa sanoa ja te olette tyhmiä.”

Siivonen kritisoi myös puolueristeilyn formaattia.

”On todella kummallista, että vihreät simuloivat laivaristeilyn, jossa ivataan niitä pienituloisia ihmisiä, joilla ei ole varaa lentää Thaimaahan.”

Vihreä Lanka 30.10.2009

Site Meter

On tässä tämän päivän uutisvuosta löydettävissä näköjään jotain hyvääkin.

Nimittäin se odotettu uutinen, että Virheet De Röda valitsi yksimielisesti puolueen puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi uusstalinistina, epäselvänä suullisena ilmaisijana ja monikulttuurihumppukistina tunnetun Anni Sinnemäen.

Sinnemäen valinta oli varsin selvä totuus jo pitkään – hänelle ei ilmaantunut vastaehdokasta. Hänet siis suorastaan huudettiin (Hyysärin Annia palvovan penaalin sanoin 😉 ) puheenjohtajaksi. Sinnemäen valinta puheenjohtajaksi merkitsee myös sitä, että hän siirtyy työministeriksi puheenjohtajuudesta luopuneen Tarja Cronbergin seuraajaksi.

Onnea virheille, Annille ja etenkin Suomen kansalle.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuunniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä erinomainen hajottamaan vasemmistoa, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja mahdollisesti antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan – niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana unohduksen yöhön.

Ensimmäinen asia jonka muuten haluan nähdä, on tämän uuden työministerimme tuleva tasapainottelu oman fix ideensä eli laittoman maahanmuuton laillistamisen sekä lamassa kärsivän kansallisvaltion aiheuttamassa ristiaallokossa.

Siitä tulee ennakkotietojen mukaan mitä hupaisin poliittinen farssi….

Tukea Annin on turha odottaa Kekkoseen ripustatutuneelta Maalaisliitolta – joka käy taistelua olemassaolostaan tai toiselta päähallituspuolueelta, Kokoomukselta. Kokoomus on nyt alkanut kuunnella kenttäänsä ja ottanut viimeinkin kantaa maahanmuuttoon.

Niin – ehkä pääsemme lopultakin eroon tästä vihreiksi kutsutusta jälkikommunistisesta painajaisesta ja ympäristöpolitiikkaa aletaan tekemään suomalaisen ympäristön ja Suomen kansan ehdoin?

Vihreät ovat nimittäin kansallisvaltiolle aiheuttamansa tuhon ja vahingon lisäksi mukana eturivissä lisäämässä maailman väestöräjähdystä politiikallaan – ja tuhoamassa näin yhteistä planeettamme.

Kysymys:
Suomalainen cityvihreä ja ympäristösuojelu, mitä yhteistä niillä on?
Ei mitään. Tuo sanapari on aivan yhtä yhteensopiva ja uskottava kuin Suomi ja kaupallinen banaaninviljely (tai demokratia ja EU)

Lähteet: US, HS, STT


Site Meter

Uutisvuo on tuonut tiedon siitä, että järkiperäisen suomalaisen ulkomaalaispolitiikan synonyymina pidetty varatuomari Eila Kännö on kuollut.

Syvin osanottoni omaisille.

Kännö kuoli 88-vuotiaana 10. huhtikuuta Helsingissä. Hän toimi sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkönä 1970- ja 1980-luvuilla. Tuohon aikaan Suomessa noudatettiin ns. nuivaa ulkomaalaispolitiikkaa, joka tuotti hyviä tuloksia kansalllisvaltion kannalta tarkasteltuna.

Uransa alkuvuosina hän työskenteli poliisin palveluksessa muun muassa kanslistina ja vuodesta 1961 Keskusrikospoliisin tiedotustoimiston toimistopäällikkönä.

Kännön erikoisosaaminen liityi kansainvälisiin asioihin. Hän hoiti poliisin Interpol-asioita 16 vuotta, jonka aikana hän tututstui paikanpäällä muun muassa New Scotland Yardiin ja Kanadan ratsupoliisiin.

Kännön henkilö tuolloin ainoana naispuolisena poliisiupseerina herätti huomiota. Kännöstä tuli kansainvälinen kuuluisuus ja hän sai ”rouva Interpol” -lempinimen.

Sisäministeriön Ulkomaalaistoimiston päälliköksi Eila Kännö nimitettiin 1970. Hän jäi tästä erinomaisesti hoitamastaa ja vaikeasta virasta eläkkeelle vuonna 1984.

Kännö harjoitti myös kirjoittamista. Hän kirjoitti useisiin eri kotimaisiin ja ulkomaalaisiin julkaisuihin poliisin ja Interpolin toiminnasta. Hän toimitti myös Pohjolan poliisi kertoo -kirjaa vuosina 1971–95.

In memoriam, Eila Kännö.

Eräs ajanjakso suomalaisen kansallisvaltion puolustuksessa ja isänmaan puolustamisessa on päättynyt, mutta taistelu Suomen puolesta jatkuu – uusia uhkia ja uudentyyppistä valloittajaa vastaan.

Lähde: STT


Site Meter

Sallittaneen tässä ensin vähän
filosofisempi huomio. Mitä tarkoittaa käsite
laiton maahanmuutto? Linnut lentävät rajojen
ylitse, laittomasti vai laillisesti? Mistä syntyy käsite
laittomuus, jos ihminen etsii paikkaa maapallollamme,
missä toteuttaa itseänsä, missä elää?

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (SDP), eduskunnan ulkomaalaislakia koskevassa keskustelusssa.


Site Meter

Eräs eilisestä uutisvuosta silmään pistäneistä uutisista koskee Salon Suomusjärvellä, Syväjärven entisen motellin tiloissa toimivaa turvapaikanhakijoiden tilapäismajoitustilaa.

Tuossa motellissa asuu tällä hetkellä 50 turvapaikanhakijaa ja Ylen uutisten mukaan he eivät ole tyytyväisiä.

Kiittämättömän kitinää

Nämä turvapaikanhakijat tuotiin tilapäismajoitukseen Helsingin alueelta, jossa he saivat päivisin liikkua vapaasti kaupungilla. Erityisesti mielipahaa näille poloisille aiheuttaa ruoka. Somalialaisille perinneruokien valmistus on tärkeää. He kaipaavat takaisin Helsingin vastaanottokeskuksiin, jossa heillä oli mahdollisuus ostaa ruokatarvikkeita kaupungilta ja valmistaa ruokansa itse.

Olemme eristyksissä kaupungeista ja ostospaikoista. Jos haluamme ostaa jotakin, meidän pitää matkustaa 20 kilometriä, eikä täällä ole säännöllisiä kulkuyhteyksiä

kertoo Abdulgadir Hassan.

Höpö, höpö…

Kyllä Suomusjärveltä pääsee aivan säännöllisesti bussilla Saloon – ja vähän muuallekin – takaisin. Tähän samaan ratkaisuun joutuu melko suuri joukko alkuperäisväestöä edustavia ja taajaman ulkopuolella asuvia ihmisiä turvautumaan varsin säännöllisesti (ja jos virheistä asia olisi kiinni, niin loputkin yksittyisautot kerättäisiin maaseudulta pois).

Toinen asia mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä on TV:n puuttuminen:

Meillä ei ole huoneissamme televisioita tai muuta viihdettä, eikä paikkoja joihin mennä. Emme saa päättää mistään itse

sanoo Abdi Mohamed Abdi.

Noin yleensä ottaen…

… luulisi sellaisen ihmisen, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan pakoon sotaa tai muita kauhuja ja pääseen sisään Suomen kaltaiseen turvalliseen paikkaan – ja Syväjärven kaltaiseen lintukotoon – olevan kiitollinen ja tyytyväinen suojasta, turvasta, rauhasta ja huolenpidosta? Luulisi tällaisella ihmisellä olevan suurempiakin huolia kuin mahdollisuus pyöriä vapaasti – nimen omaan – Helsingin kaduilla odottaessaan päätöstä turvapaikasta tai siitä , että turvapaikassa ei ole televisiota.

Näin ei kuitenkaan sitten ilmeisesti asian laita ole, koska tyytymättömyys ja kiittämättömyys näyttävät kukoistavan. Näitä mielipiteitä lukiessani, mieleeni tulevat näistä kahdesta nimenomaisesta yksilöstä ja heidän kommenteistaan sellaiset sanat kuin elintasopakolainen ja sosiaalituristi

Tällaiset vaatimukset heikentävät kaikkien todellisten turvapaikanhakijoiden asemaa ja statusta tässä maassa. Kannattaa myös muistaa se, että tuhansiin ihmisiin nouseva joukko alkuperäisväestön surkeimpia syrjäytymistapauksia, elää vuodesta toiseen ilman kotia Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Tätä totuutta vasten koko uutinen maistuu lähinnä irvokkaalta ja makaaberilta.

Eikä tässä vielä kaikki, tänään on nimittäin paljastunut aivan uusia ulottuvuuksia koko asiaan.

Sisäministeriö rahoittaa epämääräisiä liiketoimia.

Salon Seudun Sanomat on nimittäin julkaissut asiaan liittyvän uutisen. Uutisen mukaan pakolaiskeksuksen takana olevat tahot eivät ehkä olekaan luotettavuudeltaan sitä tasoa, jota veronmaksajan on lupa odottaa julksta rahoista maksettaessa.

Sisäasiainministeriö ostaa Suomusjärven tilapäismajoituspalvelut Family Dream– nimiseltä yritykseltä. Family Dreamiä tällä hetkellä pyörittävä irakilaistaustainene yrittäjä Hasan al-Wattar ei ole maksanut kiinteistön loppusummaa sovitusti vuoden 2008 loppuun mennessä, joten kauppa on nyt purkautunut. Näin toteaa motellin al-Wattarille hyvässä uskossa myyneen Primanova Oy:n omistaja Pauli Metsäranta

Itse asiassa noin puolen miljoonan euron kauppasummasta ei ole maksettu euroakaan, joten sopimus ei ole enää voimassa ja kohde on meidän

, Metsäranta sanoo.

Vuoden 2007 lopulla motellin al-Wattarille myynyt Metsäranta sanoo ryhtyvänsä toimiin välittömästi – al-Wattaria odottaa häätö ja ainakin kymmenien tuhansien eurojen suuruinen sopimussakko.

Suomusjärvellä sijaitsevaa motellia on kunnostettu pitkin viime vuotta. Metsärannan mukaan suurin osa kunnostustöistä on tehty Primanova Oy:n rahoilla. Metsäranta kertoo arvanneensa jo viime keväänä, ettei ostaja saa kauppasummaa maksettua määräaikaan mennessä.

Silti sitä ajatteli, että jos sitä rahaa kuitenkin siunaantuisi ostajalle jostain. Kauppakirjan ehtojen takia toimiin ei kuitenkaan voitu ryhtyä aikaisemmin.

Motelliin majoitetuista pakolaisista Metsäranta sai tietää vasta keskiviikkona kolmannelta osapuolelta.

al-Wattar mainitsi minulle asiasta jossain sivulauseessa, mutta periaatteessa tieto tuli minulle täytenä yllätyksenä. Oikein pelottaa, mitä motellista jälleen paljastuu

, Metsäranta huokaa.

Metsäranta ei ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä motellin tulevaisuuden suhteen. Joulukuusta asti myynnissä olleelle kiinteistölle on jo ilmaantunut ostajaehdokas.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon, joten on hyvin mahdollista, että turvapaikanhakijat saavat majoittua jatkossakin Suomusjärvelle

, Metsäranta sanoo.

Kymmenen vuotta motellin omistanut Metsäranta kertoo katuvansa sitä päivää, jona hän osti kiinteistön.

Se oli täydellinen vikaostos. Motellista ei ole ollut muuta kuin harmia

, myöntää Metsäranta.

Ja harmit näkyvät jatkuvan. Myötätuntoni on Metsärannan puolella.

Kuka on vastuussa?

Kuka on vastuussa, kas siinäpä kysymys. Tässä tapauksessa virkamiesvastuu on sisäministeriön kansliapäälliköllä Ritva Viljasella ja poliittinen vastuu sisäministeri Anne Holmlundilla.

Oma kantani on se, että asiassa tulee suorittaa esitutkinta ja Viljanen tulee siirtää tutkinnan ajaksi palkattomalle virkavapaalle ja päättää mahdollisesta virkasuhteen jatkamisesta tai päättämisestä vasta tutkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin jälkeen.

Holmlundin kohdalla tämä on vain yksi kivi lisää erehdysten ja virheiden sarjassa. Hänen pitäisi tehdä suomalaisittain erikoinen teko ja kantaa poliittinen vastuu tästä – ja erota itse.

Ehdotin tuossa aikaisemmin sveitsiläistyyppistä kansanvaltaa otettavaksi käyttöön myös Suomessa. Nyt olen sitä mieltä, että sitovien kansanäänestysten ja kansalaisten lakialoiteoikeuden lisäksi tuohon pitäisi liittää myös kansalaisten oikeus erottaa epäpätevät poliitikot ja virkamiehet äänestyksellä.

Tällaiset uutiset eivät ole omiaan kasvattamaan kansalaisissa – jo entisestäänkin varsin vaatimattomana ilmenevää – luottamusta nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan, hallitukseen eikä etenkään eräisiin epädemokraattisesti nimitettyihin virkamiehiin tai heidän nimittäjiinsä.

Lähteet: YLE, SSS via Tapio Arjo (kiitos)

Päivitys 270109 1418: Myös Octavius on kirjoittanut samaa aihetta sivuten aikaisemmin.


Site Meter

Viimeaikainen kotimaan uutisointi on keskittynyt julistamaan kansallismielisten ihmisten rasismia ja ulkomaalaisvastaisuutta.

Se on tavallaan ymmärrettävä pelkoreaktio, joka on saanut paniikkia muistuttavia piirteitä kansan äänestettyä (vastoin ns.virallista maahanmuuttototuutta) maahanmuuttokriittisiä, PerusSuomalaisia – ja etenkin Jussi Halla-ahoa.

Pelkopropagandaa – uuskolonialismin nimeen.

Totuus on kuitenkin se, että maahanmuuttokriitikot tai ns.kämypiirit (eli kansallismieliset) eivät ole suunnanneet voimiaan maahanmuuttajia vastaan. Kamppailu kansallisvaltion puolesta ja siihen liittyvä syyttävä sormi on suunnattu aivan toiseen kohteeseen – kotimaiseen vihervasemmistoon.

Nämä nykyajan siirtomaaisännät (l.vihervasemmistolaiset) haluaisivat muuttaa kansallisvaltio Suomen monikultuuriseksi kilpailuvaltioksi. Tähän tavoitteeseen tarvitaan kuitenkin maahanmuuttajia – tai kuten nyttemiin agendana näyttäisi olevan, kotimaisten vähemmistöjen nimittämistä moninaisiksi vähemmistöiksi.

Vähemmistötutkija Merja Pentikäisen sanoin:

Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ei oikeastaan käsitellä sitä kulttuurista muutosta, jota moninaisuuden lisääntyminen välttämättä merkitsee.

Suomeksi – maahanmuutto on vain yksi niistä keppihevosista, joilla pyritään ajamaan maatamme kohti dekadenssia ja järjestäytyneen yhteiskunnan – sekä sen tuoman hyvinvoinnin – tuhoa. (Asiasta ei tietenkään kysytä mitään kansalta. Tämä moninaisuus on lyöty lukkoon kabineteissa ja se ajetaan läpi vaikka väkisin.)

Maahanmuuton käyttämisenä keppihevosena ja metodina näyttäisi olevan – etenkin taloudellisen taantuman kolkuttaessa maamme ovia – paluu pakolaisiin, perheenyhdistämisiin ja muihin sellaisiin ihmisiin, joita vihervasemmisto voi käyttää kätevästi agendansa ajamiseen.

Nämä kun saapuvat Suomeen jäädäkseen yhteiskunnan hyvinvointikoneiston armoille.

Massa, massa

Vihervasemmistolaiset siirtomaaisännät ovat jääneet muussakin kuin joukkoliikenteessä 1800-luvulle. He ovat luoneet maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta aivan oman todellisuutensa.

Tuo todellisuus ei kuitenkaan ole mitenkään uusi ilmiö.

Se on puhdas toisinto siitä ajatusmaailmasta, jota eurooppalaiset siirtomaaisännät (ja -emännät) levittivät valloittamiinsa maihin ja sovelsivat näiden maiden ihmisiin.

Kuten oppi-isänsä, nykyisetkin siirtomaaisännät pitävät alistamiaan kansoja (maahanmuuttajia) pieninä tahdottomina lapsina. He olettavat, että jokainen länsimaahaan haalittu (valloitettu) kehitysmaan asukas katsoo heihin silmät pyöreinä – kuin uuteen jumalaan. He olettavat näiden ihmisten ajattelevan – tai oppivan ajattelemaan – kuin he. He olettavat näiden jakavan isäntiensä – ja emäntiensä – vihervasemmistolaiset arvot ja arvostavan kuin paratiisia sitä paikkaa johon heidät on johdatettu.

Todellisuus on kuitenkin toinen

Todellisuudessa maahanmuuttajat ovat kuitenkin yksilöitä. Kaikkia heistä ei kiinnosta se, mitä heitä hyysäävät tahot ajattelevat ja arvostavat. Todellisuudessa myös pakolaisten – ja ns. pakolaisten – keskuudessa elää ihmisiä, jotka ovat oppineet kovien kokemusten kautta selviytymään varsin egosentrisesti. He ovat jättäneet oman kulttuurinsa ja kansansa ja haluavat parantaa – totta kai – oman elämänsä laatua.

Tämä yritteliäs joukko on kaukana siitä vihervasemmistolaisuudesta. Siitä, jota heidän siirtomaaisäntänsä kuvittelevat.

He perustavat yrityksiä ja kilpailevat yritysmaailman keinoin – keinoja paljonkaan kaihtamatta – paikastaan auringossa. Ei heitä kiinnosta globaali solidaarisuus yhtään sen enempää kuin suomalainen monikulttuurisuuskaan. He haluavat hyvinvointia, mammonaa ja jossain vaiheessa myös valtaa.

He ovat pärjääjiä – toisin kuin nämä uuden ajan siirtomaaisännät antavat ymmärtää. Eivätkä he todellakaan tarvitse hyvinvointiyhteiskuntaa tai demokratiaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Jos siitä toisaalta on heille hyötyä – miksi he eivät hyötyisi siitä, mitä ilmaiseksi nenän eteen työnnetään?

He – jos ketkä – ovat niitä työperäisiä maahanmuuttajia. Niitä, joiden jälkeläiset eivät erotu valtaväestöstä muutaman sukupolven jälkeen mitenkään.

Se toinen, toinen totuus

Toisaalta pitää muistaa, että kyse on yksilöistä. Joukossa on myös vaatimattomammalla kunnianhimolla ja vaatimattomimmilla kyvyillä varustettuja ihmisiä. Niitä, joille pohjoismainen hyvinvointivaltio on lupaus paremmasta, ilman omaa kovinkaan suurta ponnistelua. Näitä on myös omassa alkuperäisväestömme joukossa.

He ovat helppoa karjaa nykyajan siirtomaaisännille. He jäävät roikkumaan hyvinvointivaltion suhteellisen vaatimattomiin verkkoihin – ja syrjäytyvät näihin verkkoihin, kuten alkuperäisväestöä edustavat verkkojen omatkin asukkaatkin.

Heillä ei ole juurikaan tulevaisuutta uudessa maassa.

Heidän tulevaisuutensa on itse asiassa vielä synkempi kuin alkuperäisten luusereiden. Alkuperäisväestön syrjäytyneillä on sentään joitain juuria maahansa ja heillä on sentään joitain tukiverkkoja turvanaan. Vieraasta kulttuurista tulevan ja syrjäytyvän väestön ainoa turva on käpertyä tuttuun ja turvalliseen – eristäytyä omaan yhteisöönsä, valtakultuurin keskelle. Ainoa asia, joka yhdistää heidät tuolloin yhteiskuntaan on yhteiskunnan säännöllisesti jakamat tuet.

Nykyinen maahanmuuttosoppa

Nykyinen maahanmuutopolitiikkamme on valheellista.

Kaikki siihen kohdistuva kritiikki on pyritty – vihervasemmiston ja jopa julkisen vallan taholta – joko tukahduttamaan (rasistisena ja ulkomaalaisvastaisena) tai vaientamaan kuoliaaksi. Sen keskeiset ainesosat – kuten myös julkinen terveydenhuolto, koulutuspolitiikka, vanhukset, sairaat, mielneterveyshäiriöiset, syrjäytyneet tai köyhyyden hoitaminen – on kasattu vääristyneestä sosialidemokratiasta.

Se koostuu – kuten kouluruokakin – mahdollisimman halvoista aineksista, mahdollisimman välinpitämättömästi ja hutiloiden kokoonkeitetystä sopasta. Sellaisesta, jonka jokainen pystyy juuri ja juuri hampaitaan kiristellen nielemään ja joka täyttää hengissäpysymisen kaikkein alhaisimmat kriteerit.

Sitä pidetään julkisuudessa hyvänä – jopa loistavana – ja jokainen, joka uskaltaa kertoa, että keisarilla ei ole kuitenkaan vaatteita, päätyy omalla nimellään kritisoidessaan pahantahtoista julkisuutta suorastaan kerjäävän tosinajattelijan (l.kyseenalaistajan) ei-toivottuun asemaan.

Maahanmuuttopolitiikkamme tulevat hedelmät

Tulevaisuus näyttää tässä tapauksessa myöskin Euroopassa jo nähdyltä.

Se osa maahanmuuttajista joka ei pysty integroitumaan tulee asettumaan alkuperäisluusereiden kilpailijaksi. Tästä syntyy kiistaa ja kilpailua yhteiskunnan tarjoamista tukinuodoista. Kun ne vähenevät, syntyy eri kulttuurien välistä kitkaa. Sen seurauksena on räjähtävä rasismi, rikollisuus ja väkivalta.

Tämä on nähty nimittäin ennenkin.

Vimeistään toisen tai kolmannen polven syrjäytyneet maahanmuutttajat ymmärtävät sen, että heillä ei ole tulevaisuutta uudessa kotimaassaan. Kuten aikaisemmin totesin, heidän ainoa – ja varsin ymmärrettävä – mahdollisuutensa on vetäytyä yhteiskunnan ulkopuolella seisovaan oman alakulttuurin linnakeeseen.

Tämä on se tulevaisuus, jolla suorastaan kutsutaan Suomeenkin järjestäytynyttä rikollisuutta ja ääriliikkeitä – kuten mafiaa, ympäristöterroristeja tai ääri-islamin sanansaattajia.

Lainaan uudestaan erästä Christopher Caldwellin lausumaa:

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Olisiko meidän jo aika painaa jarrua, pysähtyä ja miettiä missä helvetissä me oikeastaan olemme – tai ainakin miettiä sitä, minne me oikeastaan olemme matkalla?

Jk. Kiitos tämän kirjoituksen synnystä voidaan laskea niille keskusteluille, joita olen asiasta käynyt rakkaan vaimoni kanssa.

Erään yliopiston stalinismin politiikan laitoksen kasvatti James O´Connor näyttää saaneen lisää ongelmia.

Hänen aikaisempi julkisuuteen tullut ongelmansa liittyi PerusSuomalaisten vaalivoittoon. Hänelle tuntui olevan täysin mahdotonta hyväksyä se, että demokratiassa nimeltään Suomi, äänioikeutetut kansalaiset äänestivät hänen mielestään väärin.

Tämän vuoksi hän kiukutteli – ehkä hieman harkitsemattomasti omalla nimellään – myös Hyysärin Lukijain leperryksiä-osastolla. Kommentoin tuota vihakirjoitusta tuoreltaan täällä.

Kommenttini näyttää sitten aiheuttaneen uuden kiukunpuuskan. Tämän kevyen henkäyksensä kohteeksi O´Connor on tällä kerralla valinnut anonymiteettini ja tuossa kirjoituksessani esiin nostamat kaksi asiaa – asiayhteydestään (sic!) irti revittyinä.

Vihervasemmiston omaksuman tavan mukaan, hyökkäys kohdistuu tässä tapauksessa Teemu Lahtiseen eikä minuun. Aivan samoin tapahtui ViNa:n hyökkäyksessä Jussi Halla-ahoa vastaan – se kohdistettiin Timo Soiniin.

Aika veijareita nämä vihervasemmistolaiset…

Oikeus anonymiteettiin

Anonyyminä kirjoittaminen on samanlainen asia kuin äänestäminen ja vaalisalaisuus – demokratiassa ne ovat lainsäädännöllä suojattuja ja turvattuja oikeuksia. Aina kun joku tai jokin vaatii anonymiteetin tai vaalisalaisuuden murtamista, esittää sananvapautta kaventamaan pyrkiviä ehdotuksia tai väittää kansan äänestäneen väärin, demokratian suojelukoneistojen on syytä herkistyä ja tutkia minkälainen totalitaristi löytyy noiden vaatimusten takaa?

Anonymiteetti takaa sananvapauden myös niille, jotka eivät virkansa, työnsä tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi pysty julkisuudessa kertomaan omaa mielipidettään, koska se poikkeaa kyseisen ihmisen ns. viran puolesta pakotettuna esittämästä mielipiteestä.

Anonymiteetin eräitä puolia on myös se, ettei tarvitse menettää julkisesti kasvojaan – esimerkiksi tilanteessa, jossa kirjoittaa samanlaista kiihkoilevaa puutaheinää, kuin mitä O´Connor kirjoitteli taannoisessa lukijan leperryksessään Hyysärin yleisönosastolla.

Ja kuten jo totesin, anonymiteettikirjoittelu on loistava keino etsiä ihmisiä, jotka eivät ole oikein sisäistäneet kansanvallan syvintä olemusta. Ihmisiä, jotka haluavat pakottaa kanssakansalaisensa ajattelemaan samoin kuin he itse.

Valloitussodan jatke

O´Connoria tuntuu häiritsevän toteamukseni siitä, että – clausewitziläisittäin – näen ns.uussuomalaisten aktiivisen osallistumisen politiikkaan olevan – kansallismielisesti ja isänmaallisesti katsoen – eräänlainen valloitussodan jatke.

Kuten tässäkin tapauksessa.

Valtio-opillisesti tarkastellen sota on politiikan jatke ja päin vastoin. Kumpikaan toimi ei ole irrallaan toisesta. Jokainen valloittaja haluaa alistaa valtaamansa maan (tehdä puolustuskyvyttömäksi) ilman väkivaltaa ja omia tappioita. Tuoreimpina esimerkkeinä onnistuneista tällaisista toimista kanntaat muistella A.Hitlerin Itävallan ja Sudeettialueiden kaappauksia. Tai aidan toiselta puolelta Baltian maiden sovjetisointi ja etniset puhdistukset vuonna 1940.

Toisaalta sodassa ja diplomatiassa on myös sattumatekijä. Tämän vuoksi sekä NL:n harjoittama diplomaattinen painostuspolitiikka, että sitä seurannut ekspansiivinen hyökkäyssota, kärsivät tappion Suomen kohdalla.

Suomi ei taipunut eikä taittunut.

Tätä historiaa ja sitä totuutta vasten tarkasteltuna, että Suomi on kulttuurisesti eräs homogeenisimpiä eurooppalaisia kansallisvaltioita, O´Connorin, vihervasemmiston ja ns.uussuomalaisten ajama Suomen monikulturisointi on vain valloitussodan jatke. Jatke, jossa pyritään politiikan keinoin ja suomalaisten joukossa olevaa ns.viidettä kolonnaa hyödyntäen vaihtamaan kansallisvaltio monikulttuuriseen valtioon.

Ne maahanmuuttajat, jotka ovat integroituneet yhteiskuntaamme ja haluavat vaikuttaa suomalaisina Suomessa ovat mitä tervetullein osa päättämään yhteisistä asioistamme. He eivät tosin käytä itsestään nimeä uussuomalainen vaan maahanmuuttajataustainen suomalainen.

Ongelma ei kuitenkaan ole maahanmuuttaja tai uussuomalaisuus. Ongelma on kotimainen vihervasemmisto, joka käyttää maahanmuuttajia keppihevosenaan ajaessaan omia tavoitteitaan.

Minusta on ollut jotenkin huvittavaa seuratta kukkahattutätien ja -setien reaktioita silloin, kun maahanmuuttaja ei käyttäydy vihervasemmiston haluamalla tavalla ja osoittautuukin aivan toisenlaiseksi kuin nämä hyysärit kuvittelevat.

Voi sitä itkua ja valitusta. Näistä idealisminsa sokaisemista huuhaailijoista välittyy kuva siitä, millainen todellinen siirtomaaisäntä oli aikoinaan.

Eivät maahanmuuttajat ole mikään homogeeninen joukko vasemmistolaisia, vihreitä, halpaa työvoimaa, suomenruotsalaistettavia tai pieniä tahdottomia lapsia. He ovat hyvin kirjava ja monikulttuurinen joukko.

Sanan varsinaisessa merkityksessä.

Isäntäväki ja vieraat

Jostain syystä O´Connor ei pitänyt myöskään tästä kirjoituksestani:

Kun O´Connor jatkaa, että ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä , niin minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Millä oikeudella vieras kertoo miten isännän on elettävä? Lisäksi O´Connor tuntuu unohtaneen, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta.

O´Connor ei ilmeisesti hyväksy sitä, että suomalaiset saavat itse päättää – oman demokratiansa – sisällä omista asioistaan? Hän ei ilmeisesti hyväksy myöskään sitä, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta?

Varsin mielenkiintoista…

Kuten sekin, että viimeisellä oksennuksellaan O´Connor todisti sekä Lahtisen ja minun olleen tässä asiassa oikeassa. Se on paljon, koska olemme Lahtisen kanssa aika monesta asiasta eri mieltä. Isänmaallisuus ja maahanmuuttopolitiikka ovat niitä aiheita, joista olemme suurin piirtein samaa mieltä.

Me kansallismieliset olemme yksilöitä – emme homogeeninen ja aivopesty joukko jonkun tai jonkin opetuslapsia. Emme ole myöskään pelkästään poliittisesti perussuomalaisia. Yhtä kaikki – kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin – meitä yhdistävä kansallismielisyys on perustaltaan arvokonservatismia.

Sellaista, joka pyrkii säilyttämään turvallisen ja vakaan kansallisvaltioon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan myös jälkipolville. Syy miksi maahanmuuttokysymys nousee pintaan, lienee suurimmalle osalle suomalaisista hyvin selvä. Laajeneva ja voimistuva – hillitsemätön – maahanmuutto ja sen mukanaan saapuvat monikulttuurisuusvaatimukset ovat akuutein näköpiirissä oleva uhka kansallisvaltiolle ja sen yhtenäisyydelle.

Kansallismielisyys ei – edelleenkään – perustu ulkomaalaisvastaisuuteen. Se perustuu oman kulttuurin ja kansan rakastamiseen. Käsite ulkomaalaisvastainen on vääristelyä ja leimakirveen heiluttamista sellaisten ihmisten suuntaan, jotka haluavat elää rauhassa oman kultuurinsa piirissä.

Syy miksi O´Connor kiukuttelee anonymiteettikirjoittelua vastaan saattaa olla myös se, että hän itse joutuu kirjoittamaan omalla nimellään. Näin siksi, että hän pystyy tekemään näitä suomalaisen yhteiskunnan kannalta – varmaankin? – elintärkeitä tutkimuksiaan erilaisten apurahojen turvin.

Tällä apuraha-metodilla ei tarvitse miettiä ja huolehtia sitä miten hoitaa oikea ja todellista virkaa tai tekee oikeita ja todellisia töitä – omien elinkustannustensa kattamiseksi ja valtion yhteisen kassan kartuttamiseksi.

Sen kassan, josta maksetaan myös kaiken maailman höpö-höpötutkimukset ja yhteiskuntamme sisäisen kaaoksen valmistelu ja suunnittelu.

Eli veronmaksajat rahoittavat näinkin eräänlaista valloitusodan jatketta

Lähde: HS

Eilisen Hyysärin yleisönosastolla julkaistiin James O´Connorin monikulttuurista uhoa puhkunut kirjoitus.

Jos kyseinen kirjoitus on HS:n nykyiseen toimituspolitiikkaan kuuluva ja mittatilaustyönä tilattu poliittisen tutkimuksen parissa puuhastelevalta O´Connorilta, en ole yhtään yllättynyt. Jos kyseessä on O´Connorin spontaani kirjoitus, olen lähinnä huolestunut nykyisen kehityksen vauhdista.

Jotta minua ei syytettäisi kontekstista irti olevien asioiden repostelemisesta, liitän eilen julkaistun O´Connorin kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan:

Populistipoliitikot unohtavat yhteiskunnan monimutkaisuuden

Perussuomalaisten läpimurron jälkeen kuntavaaleissa on tullut yleiseen tietoon, että puolueen virallisen ohjelman ohella jotkut puolueen jäsenet, kuten Suomen Sisu -järjestön Teemu Lahtinen ja sitoutumaton Jussi Halla-aho valittiin omalla, maahanmuuttokriittisyyteen perustuvalla ohjelmalla.

Muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. En väitä, että perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini edustasi tällaista maailmankuvaa.

Vaikka perussuomalaiset ovat viime aikoina saaneet paljon julkisuutta, tietääkseni kukaan ei ole kommentoinut puoleen nimeä. Puolueen itsestänsä käyttämä kömpelöhkö ruotsinkielinen käännös on Sannfinländarna ja englanninkielinen True Finns. Käännökset eivät kuitenkaan vastaa puolueen alkuperäistä nimeä: missä vaiheessa perussuomalaiset muuttuivat Aidoiksi Suomalaisiksi? (Sekä englannin- että ruotsinkieliset sivut ja nimet poistettiin Perussuomalaiset.fi-sivustolta jostain syystä jonkin aikaa sitten.)

Perussuomalaiset ruotsiksi olisi Grund- tai Basfinländarna ja englanniksi Basic Finns. Jälkimmäinen herättäisi ulkomailla varmasti hilpeyttä, sillä tietyissä asiayhteyksissä ”basic” tarkoittaa yksinkertainen. Puolueen nimeksi tulisi siis Yksinkertaiset suomalaiset.

Joidenkin arvostelijoiden mielestä se kuvaisi puolueen linjaa hyvin.

Mielestäni sopivampi nimi olisi Yksinkertaistavat suomalaiset. Populistiksi julistautunut Soini on sanonut, että ”kansan ääni on Jumalan sanaa”. Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan, ettei hänen itse tarvitse kehittää rakentavaa poliittista linjaa konkreettiselta pohjalta. Voi vain kuunnella tätä ”jumalaa” ja lähteä mukaan vennamolaisilla heitoilla ja epämääräisillä lupauksilla.

Ongelmana on, että jos kuunnellaan riittävän tarkasti, ei voida olla huomaamatta, että kansa puhuu varsin moniäänisesti ja monesta asiasta.

Nykypäivän monimutkaisuus tekee poliittisesta urasta haastavan erityisesti niille, joille moniarvoisuuden ylläpito on itseisarvo.

Populistit näkevät nyky-yhteiskuntien mutkikkuudessa loistavan mahdollisuuden rakentaa poliittista uraa vastustamalla todellisuuden monimutkaisuutta. Eritaustaiset, etenkin ei-länsimaiset kansallisuudet kelpaavat syntipukin rooliin mitä mainioimmin. He ovat hyvin heikosti edustettuja suomalaisessa politiikassa ja heillä yleensä ottaen on kantaväestöä pienemmät mahdollisuudet työllistyä.

Näin ollen ei ole yllättävää, että esimerkiksi Suomen Sisu -järjestö on saanut ylläpitää yksipuolista kritiikkiä monikulttuurisuutta kohtaan useita vuosia ilman laajaa julkista huomiota.

Blogissaan Halla-aho on tehnyt samaa yli viisi vuotta. Haastattelussa (Ristin Killan Cross Section -lehdessä 2007) Halla-aho on sanonut, että islam on täysimittaisessa sodassa länsimaailmaa vastaan. Halla-ahon omin sanoin: ”Vaihtoehtomme ovat sota ja tuhoutuminen. Meille ei ole annettu mahdollisuutta valita rauhaa.”

Halla-aho on muun muassa vaatinut anteeksipyyntöä Yleltä vedoten rasististen ”väitteiden suuhun panemiseen” A-talk-ohjelmassa. Halla-ahon mukaan tämä vaarantaa hänen turvallisuutensa (HS.fi 31. 10.). Jotkin hänen omista lausahduksistaan – myös silloin, kun ne luetaan asiayhteyksissään – saattavat vaarantaa monien ulkomaalaisten turvallisuuden.

Siirtolaisuus ja maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä yksinkertaistava, usein nostalgisoiva ja katkeroitunut kansallismielinen politiikka on täysin voimaton.

Jotta Suomen maahanmuutto-, kotouttamis- ja monikulttuurisuuspolitiikka kehittyisi rakentavampaan suuntaan, tarvitaan nähdäkseni asennemuutosta.

Ensinnäkin, maltillisten politiikkojen tulee lopettaa monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista vaikeneminen.

Toiseksi, uussuomalaisten kannattaisi osallistua entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan. Tämä edellyttää paneutumista asioihin yhdessä.

Kolmanneksi, ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä. On sopeuduttava siihen tosiasiaan, että moniääninen, moniulotteinen maailma tuli Suomeen jäädäkseen jo ajat sitten.

JAMES O’CONNOR
Helsinki

Puskat kahisevat

Ihan aluksi on varmaan todettava, että O´Connor on syvällä pusikossa jo perustavan mielipiteensä kanssa.

Kansallismielisyys ei perustu ulkomaalaisvastaisuuteen – se perustuu oman kulttuurin ja kansan rakastamiseen. Käsite ulkomaalaisvastainen on vääristelyä ja leimakirveen heiluttamista sellaisten ihmisten suuntaan, jotka haluavat elää rauhassa oman kultuurinsa piirissä.

Lisäksi O´Connor näyttäisi olevan täysin sokea sille tosiasialle, että myös hän edustaa kirjoituksineen populismia – vasemmisto- tai monikulttuuripopulismia, ihan kuten haluatte.

Puuttumatta siihen totuuden paljastumisen pelkoon, joka paistaa läpi Suomen Sisun ja Perussuomalaisten repostelemisen takaa, minusta on erittäin ala-arvoista väittää, että muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. ja viiata sillä kansallismieliseen ajatteluun.

Kansallismielisyys on perustaltaan arvokonservatismia. Sellaista, joka pyrkii säilyttämään turvallisen ja vakaan kansallisvaltioon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan myös jälkipolville. Syy miksi maahanmuuttokysymys nousee pintaan, lienee suurimmalle osalle suomalaisista hyvin selvä.

Laajeneva ja voimistuva – hillitsemätön – maahanmuutto ja sen mukanaan saapuvat monikulltturisuusvaatimukset ovat akuutein näköpiirissä oleva uhka kansallisvaltiolle ja sen yhtenäisyydelle.

O´Connorin harjoittama Jussi Halla-ahon, Perussuomalaisten ja Suomen Sisun demonisointi kaatuu todenäköisesti itseään vastaan – kuten se on jo muualla tehnytkin.

Kunnallisvaalit olivat mainio esimerkki siitä, että vaikka kansan jokapäiväinen elämä on arjen huolia ja ongelmia täynnä, monikulttuuripropaganda uppoaa entistä huonommin suomalaisiin. Kun elävän elämän ja poliittisten puheiden välillä on selvästi näkyvä kuilu, se ei katoa mihinkään rasismipelotteluilla ja kansallismielisten panettelulla.

Päin vastoin.

Vaihtoehto kansainvaellukselle

Kansainvaellus sekä kontrolloimaton ja laiton maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä ainoastaan yhtenäinen, oman viiteryhmän (muiden kansallisvaltioiden) kesken harjoitettu ja tarpeeksi tiukka kansallismielinen politiikka on paras suoja suojaamaan tuntemaamme hyvinvointiyhteiskuntaa, ympäristöä ja koko maapalloa.

Suurin osa Länsi-Euroopasta sekä Skandinavia alkavat olla menetettyjä. Oikea viiteryhmämme (myös tässä tapauksessa Venäjän) suuntaan saattaisi olla ns. hapankaalivyöhyke – eli entiset Varsovan liiton maat. Asiaa kannattaa ainakin tutkia.

Kansainvaellus paremman elintason ja kattavan sosiaaliturvan piiriin ei ole ratkaisu yhteisiin globaaleihin ongelmiimme. Ratkaisuja pitäisi etsiä kehitysmaissa itsessään – kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Eräänä esimerkkinä voisi heittää ilmaan ajatuksen siirtää lännelle avoimesti vihamieliseksi muuttuvaan Kiinaan suunnatut teollisuuden investoinnit esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja muualle Aasiaan.

Näin pystyttäisiin luomaan kehitysmaihin aitoja työpaikkoja ja aitoa hyvinvointia. Eläketurva ja naistenlukutaito – oikean ja todellisen työ kautta – on tehokkain tapa alentaa syntyvyttää kehitysmaissa.

Miksi minä vastustan monikulttuurisuutta – etenkin Suomessa?

Niin – minä vastustan henkilökohtaisesti monikulttuurisuutta sen vuoksi, että haluan puhua kotimaassani äidinkieltäni aivan jokaisessa tilanteessa. Haluan elää omassa kulttuuripiirissäni kokematta kovinkaan eksoottisia värinöitä naapureitteni tavoista ja kulttuurista johtuen ja etenkin siksi, että katson meidän nyky-suomalaisten olevan sen verran velkaa edellisille sukupolville, että pyrimme edes huolehtimaan heidän meille jättämästä yhteisestä isänmaastamme, hyvinvointiyhteiskunnastamme sekä niiden saamiseen liittyvien uhrausten kunnioittamisesta.

Kun O´Connor kehottaa esimerkiksi ns. uussuomalaisia osallistumaan entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan, kyseessä on – kansallismielisesti ja isänmaallisesti katsoen – eräänlainen valloitussodan jatke. Tuossa puheenvuorossa on unohdettu se, että kansallisvaltio Suomi on rakennettu suurvaltojen imperialismin kahleista irtautumisen ja kansallisen orjuuden perinnön pohjalle..

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä maa ja hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu ensisijaisesti omalle väelle. Kutsutut vieraat sopivat toki hyvin tämän kartanon nurkkiin, kunhan muistavat asemansa ja käytöstavat. Myös todellisessa hädässä olevat saavat akuuttia apua hätäänsä.

Kun O´Connor jatkaa, että ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä , niin minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Millä oikeudella vieras kertoo miten isännän on elettävä? Lisäksi O´Connor tuntuu unohtaneen, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta. Jokaisella meillä kansalaisista on mielipiteen- ja sananvapaus.

On aivan itsestämme kiinni, haluammeko sopeutua siihen, että haluammeko Suomen muuttuvan moniääniseksi ja monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

Viime aikojen äänestystuloset ovat näyttäneet aika vahvasti sen, että me emme halua kansallisvaltiomme muuttuvan monikulttuuriseksi.

Näin se vain on, sanoo O´Connor taustajoukkoineen sitten ihan mitä tahansa.

Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille

Paradoksaalisinta nykyisessä asemassa on se, että vallankumoukseen ja yhteiskunnan muuttamiseen pyrkivät moku-piirit syyttelevät laillista yhteiskuntaa suojelemaan pyrkiviä piirejä kiihkoilusta ja ääri-ilmiöistä – totuus on kuitenkin täysin päinvastainen.

Tässä o´connoreiden ja vihervasemmiston esittämässä kontekstissa minun on erittäin helppo – ikävä kyllä – nähdä tietynlainen maahanmuutto Suomeen naapureiden kohdistaman imperialismin ja maanvalloituspolitiikan nykyaikaisena muotona ja suoranaisena jatkeena.

Jokaisella kansalla on oikeus jo YK:n peruskirjankin mukaan suvereeniteettiin ja omaan kulttuuri-identitettiin. Nämä ovat ne asiat, joita kansallismieliset ihmiset puolustavat.

Ja siinä sivussa paljon, paljon muutakin suomalaiseen elämänmenoon, ympäristöön ja perusoikeuksiimme kuuluvaa.

Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille, vaikka monikulttuuristit asiasta olisivatkin jotain toista mieltä.

Christopher Caldwellia mukaillen voisi todeta, että monikulttuuristit ymmärtävät kyllä täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähde: HS

Päivitys 101108 1440: Asiaan ovat ottaneet kantaa myös o´connorismin kohteeksi joutunut Teemu Lahtinen sekä IDA.

Iltalehti
Ministeri Astrid Thors kiitteli alaistensa raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen.

Kirjoitin pari päivää sitten kerjäläisongelmasta ja maanmuuttoministeri Astrid Thorsin asettaman ns. työryhmän puuhastelusta kyseisen asian parissa. Saman päivän Iltalehti käsitteli myöskin tätä samaa aihetta pääkirjoituksessaan:

Pääkirjoitus 12.7.2008:
Kerjäläispulmaa hyssytellään

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on tuonut monien etujen rinnalla myös ongelmia. Niihin on lukuisissa maissa puututtu jo tiukasti. Sen sijaan sisäministeriön raporttia kerjäläisyydestä leimaa suomalainen hyväuskoisuus, vaikeuksien vähättely sekä pyrkimys olla EU:n mallioppilas myös kuvitellussa suvaitsevaisuudessa.

Ongelman suuruus on suhteellinen. Suomessa lienee vain vajaat sata kerjäävää Romanian romania, mutta heihin törmää helposti Helsingin keskustassa. Jo viime vuonna romanialaiset syyllistyivät Suomessa 1 157 rikokseen, lähinnä varkauteen – siis kolmeen rötökseen vuorokaudessa. Romanialaiset ovat pysäyttäneet autoja maanteillä ja vaatineet uhkaillen rahaa.

Romanien asema on monissa maissa surkea. Kun rutiköyhässä Suomessa oli jo 1700-luvulla kattava väestörekisteri, moni Romanian romani elää yhä minnekään kirjaamattomana ja vailla mahdollisuutta esimerkiksi koulutukseen. Romania otettiinkin EU:n jäseneksi liian varhain. Kiistelty Turkki on monissa suhteissa sen edellä.

Tulo Suomeen ei kuitenkaan auta hiukkaakaan Romanian romaneja, vaikka ah, niin avarasydäminen Astrid Thors ei tohdi edes neuvoa olemaan heittämättä lanttia kerjäläiselle. Millä rahoilla rutiköyhät romanit edes Suomeen saakka matkustavat?

Kerjäläiset eivät ole ainoita, joiden selityksiä sinisilmäiset suomalaiset ovat uskoneet. Taannoin hyysättiin ”elämäntapaintiaaneja”. Tänä kesänä siedettiin hämmästyttävän kauan irlantilaisia kulkureita, jotka terrorisoivat leirintäalueita ja tappoivat Tampereella puistolintuja. Muuan naivistiryhmä auttaa Romanian kerjäläisiä majoittumaan.

Maahantuloa ei voi EU-kansalaisilta kieltää, mutta kaikkien on elettävä Suomessa siivosti. Työryhmä vieroksuu kuitenkin niitäkin keinoja, joita jo on esimerkiksi lasten suojelemiseksi.Kaiken asioihin puuttumisen varoitetaan ajavan kerjäläiset rikosten tielle. Kerjääminen on kielletty monissa EU-maissa – ja oli Suomessa 1980-luvulle saakka. Tähän on syytä palata samalla, kun tuetaan kestävin keinoin romanien asemaa kaikkialla.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää.

Kommenttitasolla haluan kuitenkin vielä kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni. Tämä juttu ns. työryhmineen haisee kuin kolme päivää vanha kala mätäkuussa. Kun Astrid kiittelee alaistensa kyhäilemää raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen, olen lähes varma, että se ei tarkoita mitään hyvää kansanvaltaisuuden tai enemmistön mielipiteen kunnioittamisen kohdalla.

Porvarihallituksen suurin paradoksi on sen epäisänmaallisuus. Punamulta-, sateenkaari- ja sinipunayhdistelmät ovat olleet kaikki jollain tavoin epäkelpoja ja huonosti isänmaan etua – ja sen kautta suomalaisten etua – palvelevia.

Epäisänmaallisuuden viimeaikainen pohjanoteeraus on kuitenkin nykyinen porvarihallituksemme. Kokoomuksella on ollut liian kiire nuoleskella EU:n takamusta ja ajaa – vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä – Suomea vanhentuneeseen ja ainoastaan imperialismia palvelevaan NATO:on. Kokoomus voisi minun puolestani unohtaa nimestään kansallinen – tai ainakin muuttaa sen muotoon epäkansallinen.

Keskusta on puolestaan nykyisessä hallituksessa keskittynyt pääasiassa kähminnän jälkien peittelyyn ja positiivisen julkisuuskuvan rakentamiseen – unohtaen Paavo Väyrystä lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten kokonaisedun

Tämä on mahdollistanut RKP:n ja Virheet De Röda:n käynnistämän ja voimalla ajaman monikulttuurisuus- ja maanmuuttokampanjan. Hieman yllättävää asiassa on se, että halpaa työvoimaa haluavat riistäjät ja maailmantuskaa potevat arvostelukyvyttömät vihervasemmistolaiset ovat löytäneet tässä agendassa toisensa. Tässä touhussa tullee käymään niin, että Suomi monikulttuurisoituu ja muuttuu poikkirasistiseksi helvetiksi, pääoma muuttaa tropiikkiin ja duunarit kärsivät. Vaikka punakorporaatioilla – ja niihin kiinteästi liittyvillä virallisilla vasemmistopuolueilla – on taas oma lehmänsä ojassa, niin toivoisi duunarin edes huolehtivan omasta parhaastaan ja potkivan ns. edunvalvojaansa persuuksille.

Kaiken tämän keskellä Astrid istuu – ajaen omaa agendaansa, kutoen verkkojaan ja tehden maahanmuuttoon liittyviä päätöksiään enemmistön tahdon vastaisesti – alaistensa kanssa…

Tarttisko kenties tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä?

Lähteet: IL ,MTV3, YLE, HS


Site Meter

Aarno ”Loka” Laitinen on ottanut kantaa Iltalehdessä julkaistussa kolumnissaan yleiseen jeesusteluun, hyvän omantunnon ostamiseen, hyödyllisiin idiootteihin ja ihmisen globaaliin typeryyteen. Hän käsittelee kolumnissaan myös nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä organisoivan maanmuuttoministeri Astrid Thorsin puuhasteluja.

clearwisdom.net

Lainaan kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan. Tämä taas johtuu tekemästäni havainnosta, että tämäntyyppisillä kirjoituksilla on tapana kadota nettiavaruudesta.

Moderni anekauppa

Katuojien pyhimys Agnes Gonxha Bojaxhin eli äiti Teresa keräsi diktaattoreilta, rikollisilta ja hyväntahtoisilta hölmöiltä miljardeja dollareita, joista hän käytti vaatimattoman osan Kalkutan köyhien hoitoon.

Diktaattorit ja rikolliset ostivat hyvää omaatuntoa tällaisen anekaupan avulla ja media teki äiti Teresasta pyhimyksen. Hän sai joukoittain palkintoja ja arvonimiä sekä Nobelin rauhanpalkinnon.

Äiti Teresalle lahjoitetuilla ambulansseilla kuljetettiin Kalkutan nunnia shoppailuretkillä. Hänen laitokseensa lahjoitetut koneet myytiin, sillä käytännössä ei mitään sairaalaa ollutkaan. Sairaita pistettiin samoilla likaisilla piikeillä.

Vatikaani harkitsi hänen julistamistaan pyhimykseksi.

Englantilainen seurapiirineiti Florence Nightingale lähti Krimin sotaan hoitamaan haavoittuneita. Hänen potilaansa kuolivat ammattitaidottomaan hoitoon, mutta Florence Nightingale jäi ihmiskunnan muistoon hyväntekijänä.

Suomessakin käydään kilpailua siitä, kuka saa edes osan siitä kunniasta, johon aikaisempien sukupolvien ”hyväntekijät” ovat yltäneet.

Etenkin naispoliitikot kilpailevat, kuka osoittaa eniten huomiota sairaille, vanhuksille, lapsille tai asunnottomille. Jo 20-luvulla Mannerheimin lastensuojeluliitto sai pahansuovia kilpailijoita.

Mannerheimin lastensuojeluliitossa kilpailu äiti Teresan asemasta oli niin kovaa, että se johti nyrkkitappeluun naisten kesken.

Köyhien auttaminen on taloudellisesti tuottavaa ja arvostusta antavaa toimintaa. Moderni anekauppa myy syntien anteeksiantoa ja tuo korkeampia asemia harjoittajilleen. Moni kotoinen äiti Teresa on noussut eduskuntaan.

Omatekoiset äiti Teresat voivat nolata televisiossa yritysjohtajia, jotka eivät ole antaneet rahaa Lastenklinikalle. Äiti Teresan roolissa moni muukin toimittaja kuin Mirja Pyykkö ovat saaneet lehtimiespalkintoja ja muita kunnianosoituksia. Tarja Tallqvist nousi eduskuntaan räyhätessään vanhusten puolesta.

Kotoiset äiti Teresat ovat median avulla onnistuneet luomaan valheellisen kuvan, että lapset, sairaat ja vanhukset on jätetty heitteille Suomessa. Televisio on pyörittänyt heidän anekauppaansa, josta saaduilla tuloilla ei ole ratkaistu mitään ongelmia.

Äiti Teresa -kilpaan on nyt heittäytynyt maahanmuuttoministeri Astrid Thors, joka on avannut Suomen rajat pakolaisille. Samaan aikaan kun Ruotsi on tiukentanut pakolaispolitiikkaa, ministeri Thors ryhtyy jakamaan oleskelu- ja työlupia pakolaisille, jotka ovat tulleet laittomasti Eurooppaan ja vaeltavat esimerkiksi Italiasta Suomeen ilman henkilöpapereita.

Ruotsi on vuoden aikana tehnyt 9 000 kielteistä oleskelulupapäätöstä, mutta ennen karkotustaan moni pakolainen tulee Suomeen. Kun Ruotsi toimii YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan, Suomi noudattaa äiti Astridin päätöksiä. Lisäbudjetissa annettiin jo kahdeksan miljoonaa euroa paisuvien pakolaisvirtojen hoitoon tälle vuodelle. Ensi vuonna tarvitaan jo 80 miljoonaa.

Yksi pakolainen vetää pian perheensä mukanaan Suomeen. Pakolaisjärjestöt, seurakunnat ja eduskunnan sosiaalitantat ovat kilvan tukemassa avointen ovien politiikkaa.

Turvapaikkashoppailijat tulevat Suomeen useitakin kertoja, ja kun heitä ei enää palauteta kotiin, he jäävät eläteiksi Suomeen.

Perhesidonnaisuuksilla keinotellaan monin tavoin. Solmitaan lumeavioliitto jonkun hölmön suomalaistyttösen kanssa, järjestetään tekaistun työpaikan avulla työlupa, pariskunnat eroavat ja solmivat lumeavioliiton, joiden avulla saadaan sukulaiset Suomeen jne. jne.

Äiti Astrid katsoo kaikkea tätä läpi sormien. Hänen esi-isänsä eivät suostuneet ottamaan kotikuntaansa karjalaisia evakoita, eikä hänen heimonsa tänä päivänäkään suostu myymään maata suomalaisille.

Minulla ei ole tuohon juurikaan lisäämistä – totuus on usein yksinkertainen ja epämiellyttävä.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin käsitellyt touhutäti Astridin edesottamuksia ja puuhastelua. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Laitisen mainio analyysi herättää minussa taas saman kysymyksen:
Miksi Astrid toimii siten kuin toimii?

Karjuvasta työvoimapulasta kun ei todellisuudessa ole kuitenkaan kyse – tuo termi on eräs aikamme suurimpia huijauksia. Ja jos se ei olisikaan, niin Astridin ratkaisu on – sanalla sanoen – järjetön:

Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.

Miten sitten käykään Helmille ja Hilmalle tässä leikissä?

Jos kyse olisi todellisesta halusta saada Suomeen lisää vähemmistöjä ja jakaa niille erioikeuksia, niin siinä tapauksessa Astrid – ja koko RKP – sahaa oksaa poikki oman kansanryhmänsä alta. Joudumme nimittäin pelkästään Venäjältä suuntautuvan maahanmuuton vuoksi pian tarkastelemaan uudestaan kansalliskieli- ja vähemmistökysymyksiä. Kun venäjänkielisen väestö kasvaa yhtä suureksi tai suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuva väestönosa, joudutaan päättämään onko Suomessa kolme kansalliskieltä vai yksi kansalliskieli ja muutama vähemmistöaseman saanutta kieltä. Kuten Ruotsissa jo nykyään.

Eli en usko myöskään tuohon selitykseen.

Todennäköisin motiivi on myös yksinkertaisin – raha.

Koko tämän Astridin ajaman Uuden Uljaan Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena näyttäisi olevan haalia Suomeen halpatyövoimaa tekemään ns. paskaduuneja. Tällä tavoin saadaan tuotantokulut pudotettua nykyistä alemmalle tasolle ja varmistettua se, ettei alkuperäisväestöä edustava kansanryhmä voi enää tehdä näitä töitä – niiden muuttuessa sellaisiksi, ettei niistä saa riittävää tuloa elämiseen. Samalla voidaan ns. positiivista syrjintää tehden subventoida verorahoista julkista tukea ulkomailta saapuneelle paarialuokalle. Eräs sivupiirre saattaa olla – ainakin eräiden piirien haaveissa – myös suomenkielisen väestön nöyryyttäminen ja painaminen takaisin bättrefolkin alapuolelle.

Nyt tulee se miljoonan ruplan kysymys:
Onko Astrid Thors antanut riittävät ja todenmukaiset selitykset taloudellisista sidosryhmistään ja kytköksistään liike-elämään ja ulkoparlamentaarisiin painostusryhmiin?

Tämä olisi varsin mielenkiintoista tietää – näinä Kehittyvien maakuntien Suomen aikoina.

Lähde


Site Meter

Eduskunnassa on käyty keskustelua rautatäti Astrid Thorsin väkisin ajamasta Uudesta Uljaasta Ulkomaalaislaista. Olen aikaisemmin kommentoinut tätä erehdysten sarjan viimeistä episodia, joten en puutu siihen tässä sen kummemmin.

Eduskunnassa käyty keskustelu löytyy täältä.

Tämän keskustelun(kin) pohjalta täytyy todeta, että Kari Rajamäki (sd) on mies paikallaan. Älkää toki erehtykö uskomaan, että kaikki demarit olisivat samanlaisia.

Lainaan tähän muutaman Rajamäen kommentin – ennen kuin kerron todellisen asiani.

Nimittäin erityisesti kiinnitän vielä huomiota siihen, että meillä on myös turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Tältä osin pitää nämä kriteerit olla kunnossa. Esimerkiksi humanitaariset syyt tarkkaan määritelty, tekniset esteet tarkkaan määritelty ja selkeät ohjeet myöskin viranomaisille. Näiden tarkkojen aikarajojen osalta en usko, että vuoden kuluessa viranomaistyössä välttämättä tulemme onnistumaan, jolloin me ikään kuin luomme tätä kautta esimerkiksi Ruotsin neljän vuoden käytännöstä rajusti poikkeavan tilanteen. Siis tällä haluan vaan todeta, että nyt on tuotu esille turvapaikkajärjestelmään liittyvää kaksi keskeistä elementtiä. Me emme käsittelisi maahanmuuto- ja turvapaikkapolitiikan laajaa kokonaisuutta EU-mitassa eikä täällä viitatakaan yleiseen linjaan, vaan halutaan Suomen lainsäädäntöön, joka on liberaaleimpia EU:ssa, halutaan kaksi keskeisen osan muutosta, murentamista. On tekniset esteet ja väljä humanitaariset syyt -määritelmä, joka tulee, mikäli ministeri Thors ohjeistaa, varmasti olemaan myöskin väljä.

Minä pelkäsin aikoinani, että ministeri Thors on lähdössä Ruotsin tielle. Ministeri Thors on menossa paljon pitemmälle kuin Ruotsin tie. Ruotsi on tehnyt tänä vuonna jo Tukholman alueella 6 000 kielteistä päästöstä irakilaisista, ja tältä osin EU:n linja ja Ruotsin linja alkaa olla nyt ihan toinen kuin mihin ministeri Thors pyrkii Suomessa. Jäljet näkyvät.

Tämä menee hyvin lähelle ihmiskauppaa. Kun sallitaan laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin työnantajien tai viranomaisten toimesta, niin ollaan sallimassa käytännössä ihmiskauppaa ja vakavimmillaan jopa vielä järkyttävämpiäkin rikoksia. Eli tässä suhteessa tarvitaan laittoman maahanmuuton torjuntaa, EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Ja on selvä, että meilläkään viranomaiset eivät tunnista näitä, eivät varmaankaan, jos ministeri vielä lähtee viemään asiaa muusta EU:sta poiketen niin, että annetaan väärä signaali. Kyllä löytyy äkkiä käyttöä näille väljennyksille.

Tarkkaa havainnointia. Nyt näyttää viimeistään siltä, että Rajamäki on pienen ihmisen asialla – niin suomalaisen kuin muualtakin kotoisin olevan.

Mitä muuta oli sitten mielessäni?

Thorsin ansioksi täytyy todeta, että hän on loistavasti pystynyt käyttämään 9000 silmään kusemansa ihmisen valtakirjan muuttaakseen Suomen haluamakseen.

9 000 äänestäjän vähemmistö – eli käytännössä yksin Astrid Pitkätossu – pyyhkii takamuksensa 5 000 000 ihmisen elämillä ja mielipiteillä.

Politiikka on universaalisti politiikkaa ja valta on universaalisti valtaa. Myös vallan toisten käsiin antavien ihmisten typeryys on universaalisti typeryyttä.

Thorsin häikäilemätön omien tavoitteiden ja etujen ajaminen – vastoin enemmistön mielipidettä – ei eroa kuin keinoiltaan diktaattoreina ja tyranneina kehitysmaissa vaikuttavien hallitsijoiden toimista.

Tämä – jos mikä – on loistavaa poliittista vallankäyttöä ja siitä kannattaisi kaikkien politiikassa mukanana olevien ottaa oppia.

Olen muuten alkanut hiljalleen kääntymään pakkoruotsin kannattajaksi. Kuten joskus aikaisemminkin olen todennut, kaksikielisyys ja virkamiesruotsi pitävät huolen siitä, ettei turvallisuusviranomaisten joukossa nähdä kovinkaan eksoottisia tapauksia.

Pistäkää muksunne ruotsalaiseen kouluun ja vallatkaa RKP. Meikäläinen on siihen jo vähän turhan vanha.

Lähde: Eduskunta

Jk. Palaaan – sen lupaan – Minna Sirnön ja Anni Sinnemäen aivopieruihin tulevaisuudessa. Uskokaa pois…