Jari Rantapelkonen on kiteyttänyt erinomaisesti suomalaisen yhteiskunnan ja kansallisvaltion tärkeimmän turvallisuutta uhkaavan asiakokonaisuuden:
Sodan riski…. on todellinen niin kauan kuin Venäjällä on kyky ja mahdollisuudet erilaisiin sotiin. … hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio …. Vuonna 2020 puhutaankin arvoperäisestä sodankäynnistä … Suomessa ei käydä laajoja maataisteluja vaan kamppailuja informaatiosolmuista.
Carl von Clausewitz hahmotteli aikoinaan, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin – sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus.
Clausewitz näki asian myös niin, että sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta joka on luonteeltaan ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.
Tätä vasten suoittelen jokaista lukijaa miettimään sitä, keitä ovat ne hyödylliset idiootit, jotka päästävät valloittajan vapaasti sisään suomalaiseen yhteiskuntaan muuttamaan sitä – pyrkien samalla hiljentämään kaiken puolustustahdon ja viimeisenkin vastarinnan?
Lähde: Jari Rantapelkonen ”Strategiset valinnat ja Suomen puolustusuratkaisu 2020” teoksessa Huhtinen , Aki-Mauri (toim.) ”Länsimaisen yhteiskunnan kriisinsietokyky 2020”. Julkaisusarja 2, n:o 7, Johtamisen laitos. Helsinki 2002, Maanpuolustuskorkeakoulu. s. 221, 225.
Kullervo Kalervonpoika 