Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; miksi suomalainen äärivasemmisto on todellinen yhteiskunnallinen ongelma?

Me vastaamme; siksi, että äärivasemmistolaiset ymmärtävät täydellisesti sen, että suomalainen kansalaisyhteiskunta  on pystytetty laillisuuden, sananvapauden, omaisuudensuojan, yksilön vapauden ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Site Meter

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pakko, vaan ymmärtämättömän etuoikeus?

Me vastaamme; siksi, että Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Miksi juureksille ja pähkinöille allergisen lapsen pitää syödä pakosta noista aineista tehtyä kasvisruokaa?

Me vastaamme; siksi, että tämä lapsi on heikko ja äärioikeistolainen. Jos se kuolee, se on vihreän ideologian mukaan ainoastaan hyväksi. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Onko kukaan lihalle (pääsääntöisesti) allerginen?

Me vastaamme; Hiljaa, äärioikeistolainen. Illalla Sinut ja vanhempasi haetaan uudelleenkoulutusleirille. Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Site Meter

”Uskonnonvapaus on vaarallinen aate, jonka nimissä levitetään mm.
yhteisölle vahingollista yksilönvapautta.”

Tätä mieltä on etnisesti suomalainen (ja ns. islamiin palannut),  kotimainen Muhammedin apostoli, Koraanin asiantuntija,  Islamia ilmeisesti (ainakin tarpeeksi, jos ei liikaakin?)  sisäistänyt kotikutoinen Islam-asiantuntijamme, ex-ovimies  ja nykyinen  Taha Islam, joka kertoili näitä näkemyksiään vapaudesta eräällä vasemmistoliiton peitefoorumilla.

Tämä peitefoorumi näyttää jatkavan (yrityksistä huolimatta) samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin.

Ei, hyvää päivää vaan…

Myös toisaalta kuuluu suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja oikeuskäsityksen kanssa riitasointuun päätyviä mielipiteitä. Eilisessä Hyysärissä oli kirjoitus toisen polven maahanmuuttajista ja näiden radikalisoitumisesta.

Tuosta kirjoituksesta hyppäsi silmille eräs (suomalaisittain) varsin ristiriitainen asia. Lasten kanssa päiväkodissa työskentelevä Abdillahi Farah Muhamed kertoi maailmankatsomuksestaan seuraavasti:

”Suurin ongelma Suomessa on, että somalialaiset naiset ajattelevat olevansa vapaita ja voivansa tehdä mitä haluavat. He ovat vieneet mieheltä kunnian olla vastuussa kaikesta siitä, mitä nainen syö, mihin hän pukeutuu tai mitä lapsille opetetaan.”

Silmää räpäyttämättä hän toteaa myös, että profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla.

”Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa.”

Vieläkin mielenkiintoisemmaksi nämä kommentit tekee se, että samaan tässä maassa eräs ministeri pyrkii rajoittamaan enemmistön sananvapautta – jopa sillä tasolla, että hän haluaa rasistisoida esimerkiksi ilmaisun kukkahattutäti.

Kaksoisstandardi näyttää olevan Suomessa enemmän ja vahvemmin voimissaan kuin koskaan. Kantaväestöltä pyritään viemään sananvapauden rajoittamisessa jopa oikeus arvostella poliitikkoja ja politiikkaa, kun samaan aikaan vähemmistöjen kovaäänisimmät yksilöt saavat esittää suomalaista elämänmenoa ja jopa lainsäädäntöä loukkaavia mielipiteitä – kenenkään niihin puuttumatta.

Jos valtakunnan asioista päättäviltä poliitikoilta vaadittaisiin tässä maassa samaa tulosvastuuta kuin esimerkiksi virkamiehiltä, niin koko sakki olisi todennäköisesti rikoksesta epäillyn asemassa esitutkinnassa.

Jos näiltä nomenklaturan edustajilta vaadittaisiin puolestaan samaa tulosvastuuta kuin mitä yksityisellä sektorilla vaaditaan, niin koko sakki olisi mittaamassa tietä.

Vaalit kuitenkin lähestyvät ja työnantajalla on mahdollisuus päättää oman kansanedustajansa työsuhteen loppumisesta tai jatkumisesta.

Siinä asiassa valta on vielä – vastoin ns.pitkien listojen vinkujia – vielä meidän jokaisen käsissä.

Lähteet: HS, YLE, Hikipedia, linkitetyt lähteet.

Site Meter

Kun oikeusministeri Tuija Brax huomasi yllätyksekseen (ilmeisesti tämän jutun luettuaan), että perustuslaki Suomessa suojelee kansalaisten mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta, eikä lainsäädäntöömme ole (muutaman juristin vastaväitteistä huolimatta) edelleenkään (eduskunnan tahdosta) kirjattu rasismia rikokseksi, hänelle tuli ilmeisesti hätä  (vaalikausi kun lähenee loppuaan ja jatko lainsäädäntötyön korkeimpana valvojana ei ole ollenkaan varma).


Brax reagoi asiaan ja hän rykäisi hädissään ns.työryhmän manipuloimaan lainsäädäntöämme haluamaansa suuntaan. Tuo työryhmä esittää tänään julkaistun uutisen mukaan sitä, että rasismin ohella muutkin vaikuttimet voisivat olla peruste tuomion koventamiselle.

Esimerkiksi pahoinpitelystä seuraisi (ilmeisesti eduskunnan kantaa juurikaan kysymättä, ihan näiden muutaman demokraattisen lakimiehen keskinäisellä päätöksellä?) tavallista ankarampi rangaistus, jos tekijää on ärsyttänyt uhrin sukupuolinen suuntautuminen, vammaisuus, uskonto tai elämänkatsomus (eli vastapuolen tahallinen provosoiminen tullaan sallimaan tulevaisuudessa?)

Rasistinen vaikutin (vaikka rasismi- ja viharikoksia ei siis lakiin ole kirjattu)  on ollut koventamisperusteena jo vuodesta 2002. Työryhmän mukaan poliisi kirjaa rasistisia motiiveja ylös varsin usein, mutta oikeuden tuomioissa ne harvemmin näkyvät.

”Motiivista on usein vaikea saada näyttöä. Voimassa oleva säädös on tulkinnanvarainen ja siksi ongelmallinen”

sanoo työryhmän jäsen valtionsyyttäjä Mika Illman.

Minusta on aika paksua, että virantoimituksessaan (ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksissä)  varsin usein tulilinjalle joutunut valtionsyyttäjä on otettu manipuloimaan (hänelle kelpaamatonta) lainsäädäntöä (vastoin eduskunnan kantaa) itselleen sopivaksi.

Joissain aidoissa sivistysmaissa Illmanin touhut olisivat johtaneet – jos nyt ei suoraan  hyllyttämiseen, erottamiseen tai muihin tehtäviin siirtoon – niin ainakin tutkintaan. Sen verran yleisestä oikeustajusta poikkeavalta, puolueelliselta ja poliittisesti leimautununeela tuo toiminta on ajoittain näyttänyt sivustaseuraajan silmissä.

Sinänsä se periaate, että yhteiskunta suojelee jäseniään on erittäin toivottua. Tällaisen työryhmän jäljiltä on tosin pelättävä sitä, että ajatusrikollisten ja mielipidevankien määrä tullee jossain vaiheessa kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kyse on todellisuudessa (kylmästi) siitä, että Braxin asettama työryhmä myötäjuoksijoineen haluaa kriminalisoida perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaaman sananvapauden – nimen omaan heitä vastakkaisia mielipiteitä esittäviltä ihmisiltä. Tällainen manipuloitu toisinajattelijajahti tuo mieleen lähinnä DDR:n ja Neuvostoliiton – mutta näillä ihmisillähän on joukoissaan sellaisia, joilla on jo valmiiksi kokemusta tuosta systeemistä ja siellä harjoitetusta toiminnasta.

Tämä työryhmä luovutti hätäisesti kasatun (ja yksipuolisen) mietintönsä oikeusministeri Braxille tiistaina Helsingissä.

Työryhmä ehdottaa lakiin myös muutoksia, jotka helpottaisivat internetin rasismiin puuttumista. Laissa tehtäisiin selväksi, että pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Lakiin lisättäisiin Braxin työryhmän toivomuksesta uusi rikosnimike törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi yllyttäminen joukkotuhontaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon.

Törkeä kiihottamisrikos toisi enimmillään neljä vuotta vankeutta. Nykyään kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi tuoda korkeintaan (oikeuskäytännössämme varsin kovan) kahden vuoden tuomion.

Eli käytännössä työryhmä ajaa takaa sitä, että väärän mielipiteen julkaisemisesta (ajatusrikoksesta) tulisi neljä vuotta vankeutta – samaan aikaan kun Suomessa  ihmisen tappamisesta selviää sakoilla.

Työryhmän mukaan rasistisia väitteitä esitetään netissä paljon – erityisesti keskustelupalstoilla, joissa keskustelijat voivat revitellä nimimerkkien suojissa. Esimerkiksi Sellon ampumistapaus sai työryhmän mukaan aikaan rasististen viestien vyöryn (kuka vielä väittää, ettei lainsäädäntötyö olisi tarvittaessa nopeaa… 😉 ).

Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.

”Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen”

Esityksen mukaan myös yhteisö voisi joutua vastuuseen rasistisesta rikoksesta, kuten kiihottamisesta tai syrjinnästä. Tällöin rangaistus olisi yhteisösakko.

Tämä ei tietenkään koskisi oikeita mielipiteitä eikä  suoraa suomalaisiin tai miehiin kohdistuvaa ammattimaistakaan kirjoittelua. Ilmeisesti tällä lainsäädäntötyöllä haetaan myös lainsuojaa esimerkiksi seuraaville ilmaisuille:

*…vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin…
*…tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui…
*…tämän mullin ja elukan elämä…
*…kuohittu mahtisonni…

Sen sijaan sanojen pakolainen, maahanmuuttaja, islam, muslimi, afrikka, tummaihoinen, arabitaustainen tai somali käyttämisestä tulee yksittäin ilmeisesti vuoden vankeusrangaistus ja yhdistettynä niiden käyttämisestä tulee sitten neljän vuoden vankeustuomio.

Vaikka Kaarina Hazard sitten saatiinkin JSN:n  eteen tutkittavaksi, on kansalaisten syytä olettaa, että tällainen valtaväestöä halventava ja loukkaava  kirjoittelu tulee saamaan Lex Braxin erityisen suojan:

Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

Tämä tulee siis yleistymään.

Vanha tuttavamme Päivi Tiilikka ehti jo kertomaan oman asiantuntijakantansa näihinkin asioihin.Tiilikan mukaan:

Hazardin kirjoitus ei ollut hyvän maun vastainen, koska Halmeen elämä oli kaikkea muuta kuin hillittyä.

On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehdään pyhimys kuoleman jälkeen.

Hazard osoitti ihailtavaa rohkeutta, koska vainajista yleensä kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn.

Tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa näiden lausuntojen jälkeen seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Olisikohan tässäkin kyse siitä, että lakia pitää muuttaa silloin,  kun lakimies ei tunne sitä tai se ei sovi tämän päämääriin (unohtamatta sitä, että Tiilikan lausunto Hazardin oikeudesta esittää mielipiteensä, vaikka se jotain loukkaisikin, ei taatusti koske tämän lain voimaantultua kuin osaa mielipiteistä)?

Tiilikan kohdalla on muuten syytä huomata, että Tiilikan  tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet – kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin –  tai tämän kirjoituksen  käsittelemän ns. työryhmänkin.

Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mukaan rasistiset asenteet voivat helposti nostaa päätään varsinkin laman aikana.

”Viharikokset ja rasismi ovat kasvussa. Asenteisiin on syytä vaikuttaa kaikilla tasoilla, myös rikoslaissa”

Hannulan (ja muun Braxin työryhmän) ratkaisu ongelmiin on asioista vaikeneminen, ongelmien peittely ja väärien mielipiteiden esittäjien rankaiseminen – ja ihmisten heittäminen (tarvittaessa ja poliitikkojen halutessa)mielipiteidensä vuoksi  neljäksi vuodeksi vankilaan.

Jotenkin ihmetyttää sellainen logiikka, jossa samaan aikaan, kun ehdottomista vankeusrangaistuksista pyritään siirtymään (esimerkiksi omaisuus-, huume ja väkivaltarikosten kohdalla) kohti avolaitos- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia, itseään kansanvaltaisena tasavaltana pitävä kansallisvaltio valmistautuu heittämään vankiloihin oman kantaväestönsä joukossa olevia (isänmaallisia, mutta virallisesta linjasta mielipiteiltään poikkeavia) toisinajattelijoita.

Työryhmä muistaa kyllä muistuttaa, ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen.

Tämä laissa pitää täsmentää on siis työryhmän näkemys ja täysin irrallaan esimerkiksi eduskunnan (tai sen edustaman kansan ja yleisen mielipiteen) kannasta – perustuslaista nyt tässä edes puhumattakaan.

”Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista”

Työryhmän esittämät sananvapautta rajoittavat muutokset on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden kevääseen mennessä (eduskunnan vaihtumisen ilmeisesti huolestuttaessa näitä lainpuoskaroijia).

Uudistuksilla Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan EU:ssa tehtyjä ratkaisuja.

Tämä työryhmän kokoonpano  on sitten ihan oma  luku sinänsä. Tuskin koskaan (sotasyyllisyyslakeja ehkä nyt tässä lukuunottamatta) maamme historiassa on ollut näin yksipuolinen ja yksisilmäisesti (l.poliittisen tarkoitushakuisesti) kasaan hädässä pistetty parlamentaarisen työryhmän irvikuva.

Ryhmän jäsenet ansaitsevat kertauksen vuoksi uudelleenesittelyn (vaikka olenkin täällä kertonut olennaisimman heistä).

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Työryhmästä loistaa ulospäin täydellinen yksipuolisuus – työryhmään ei ole kelpuutettu muita kuin demlaa lälhellä olevia juristeja, joilla jokaisella on oma lehmänsä ojassa, joko virkansa tai veronmaksajien rahoilla kustannetun kukoistavan ihmiskaupan maahanmuuttobisneksen  puitteissa – neutraaleista tai sananvapauteen suopeasti suhtautuvista mielipiteistä nyt puhumattakaan.

Tämä työryhmä ja sen ns.lainvalmistelutyö on häpeällinen farssi – niin oikeustieteellisen lainvalmistelun, kuin kansanvallan tai sananvapaudenkin kannalta tarkasteltuna.

Nyt on käynyt niin, että sen sijaan että meillä olisi pukki kaalimaanvartijana, olemme saaneet susilauman lammaskatraamme – ja sananvapautemme – vartijoiksi.

*   *   *

Tavallaan tämä ei sinänsä yllätä.

Viime aikoina on tullut useita merkkejä siitä, kuinka lainsäädäntövalta on ajautunut sellaisiin käsiin mihin se ei kuulu tai siitä, kuinka oikeusministeriö (ja sen demlalaiset sidosryhmät) voi muissakin asioissa  käyttää lainvalmistelussa (ja etenkin lainsäätämisessä)  perustuslakikomiteaa (vastoin perustuslakia) omien poliittisten pyrkimyksiensä kumileimasimena.

Jokaisen kannattaa miettiä näitä asioita – etenkin äänestyspäätöstä tehdessään.

Tällaisesta oligarkiasta pääsisimme kätevästi eroon laajentamalla aitoa kansanvaltaisuutta – ja alistamalla lakialoitteet ja virkamiesvalinnat suorien kansanäänestysten alaisiksi.

Lähteet: OM, Eduskunta, STT, Wikipedia, Finlex, HS

Site Meter

Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy. Esimerkiksi poliisi edistää hyvän maahanmuuttopolitiikan toteutumista parantamalla maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuspalveluja sekä luo yhteyksiä maahanmuuttajayhteisöihin hyödyntämällä muun muassa koulupoliisitoimintaa, verkostotyötä sekä kohdennettua viestintää.

Sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljasen (demla) talutushihnassa kiltisti kulkeva hyödyllinen idiootti ministeri Anne Holmlund (Epäkansallinen sekoomus) Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä.

Se, että Holmlundin osoittamilla taidoilla, ymmärryksellä ja järjenjuoksulla varustettu ministerinreppana ei ymmärrä poliisin lakisääteisiä tehtäviä ei yllätä – ja on tavallaan ihan ymmärrettävääkin. Tässä maassa on harvoin heitetty ministereitä vankilaan edes tahallisen virkavirheen vuoksi, joten väärinkäytöksista tai tyhmyydestä ei ole juurikaan vaaraa joutua ministerivastuuseen.

Se, että konservatiivipuoluetta edustava ministeri laulaa vasemmistolaisen alaisensa lauluja on taas puolestaan osoitus joko moraalisesta selkärangattomuudesta tai ymmärryskyvyn puutteesta.

Poliisin tehtävät on määritelty lainsäädännössä. Siellä – eikä missään muuallakaan voimassaolevassa Suomen lainsäädännössä – ei tunneta rasistista rikosta.

Myöskään kansalaisten mielipiteiden muokkaaminen tai niiden estäminen ei ole poliisin tehtävä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Sisäministerin käskyttämä maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ei kuulu todellakaan Suomen kaltaiseen yhteiskuntaan.

Lainsäädännössä poliisin tehtävät on määritelty Poliisilain 1 §:ssä.
Poliisin lakisääteisenä tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Tuolla (oikeassa lainsäädännössä) ei siis edes tunneta käsitettä rasismirikos – eikä se näin ollen kuulu edes poliisin tehtäviin.

Vieläkin huolestuttavaampaa on se, että Holmlundia vakavampiakin lainsäädäntövallan anastamista (ainakin mahdollisesti) yrittäneitä virkamiehiä ja poliitikkoja on näkynyt julkisuudessa yhä kasvavissa määrin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkkaakaan ei tunnu huolestuttavan yhtään tällainen lainsäädäntövaltaan puuttuminen. Hän näyttäisi olevan lähinnä kiinnostunut peittelemään (demlakaverinsa)  presidentti Tarja Halosen ymmärtämättömyyttä ja kyvyttömyyttä hoitaa virkatehtäviään.

Pyydän tässä ja nyt – anonyymisti, kuten laki sen minulle sallii – joko Oikeuskanslerinvirastoa tai vaihtoehtoisesti Eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan sen, onko sisäministeri Holmlund syyllistynyt virkavirheeseen tai rikokseen.

Kansanvalta ei näytä olevan kunniassaan nykypäivän Suomessa. Jos ette halua herätä sensuroidussa painajaisessa,miettikää ihan oikeasti ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Oikeasti.

Lähteet: SM, US, Finlex, Homma (kiitos Roope)

Site Meter

Päivitys 281009 2127: Tutustukaa Holmludin taloudellisiin sidonnaisuuksiin Octaviuksen ja Jiri Kerosen blogeissa.

Hieman järkyttyneenä kuuntelin YLE Radio 1:llä Tuomas Enbusken toimittaman radio-ohjelman Mitä Suomessa saakaan sanoa? Olen sivunnut tätä aihetta toisessa kirjoituksessani.

Samalla luottamukseni oikeusministeri Tuija Braxin kykyyn hoitaa tehtävänsä on järkkynyt viimeisen kerran. Miten voi olla mahdollista, että oikeusministeri on valinnut sananvapauteemme koskevan työryhmän ainoaksi jäseneksi ihmisen, joka on ilmoittanut tuossa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Tämä yhdestä henkilöstä koostuva ns. työryhmä aloittaa Braxin toimeksiannosta vertailemaan Suomen sananvapautta koskevaa lainsäädäntöä ryhdytään  muihin maihin. Selvityksen perusteella oikeusministeriö arvioi, onko lainsäädäntöä tarpeen muuttaa.

Selvityksessä verrataan Suomen lainsäädäntöä Ruotsin, Norjan ja Hollannin kanssa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita tuomioita sananvapauden loukkaamisesta.

Selvityksen on määrä valmistua ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Selvitysmieheksi on valittu oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka. Tiilikan tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet -kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin.

Se, että kummallakin näistä juristeista on vasemmistolainen tausta ja että ainakin opetusministerimme on ilmeisesti (kommenttiensa, historiansa ja tyylinsä perusteella) selkeästi kasvatettu Pirkkalan monisteen kautta. Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä, siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Monistetta pidettiin siksi luonteeltaan neuvostomyönteisenä, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu.  Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta.

Ei tämä ei yllätä – kyseessä kun on Suomen historian suurin (toistaiseksi) veretön vallansiirto.

Se mikä (ainakin minua) hämmästyttää, on kysymys siitä, miksi Tuija Brax valitsi selvityksen tekijäksi yhden ihmisen – ja vielä sellaisen, joka on ilmoittanut tuossa alussa mainitussa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Vai miten muuten tämä pitäisi ymmärtää:

…valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

Pyyntö Braxille – olkaa ystävällinen – rouva ministeri – ja pitäkää nämä geneettisesti kännissä puukottavat ihmiset kaukana sananvapaudestamme – niiden puukkojensa kanssa.

Minäkin olen suomalainen. Kännissä puukottaminen ei ole geneettinen ominaisuuteni ja sellaisen väittäminen loukkaa minua.

Verisesti.

Lähteet:YLE, Agricola, Wikipedia

Site Meter

No, meillähän on tilanne myös se, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittaa säätämään rangaistavaksi tietynlaisen rasismin. Tälläkin hetkellä on lainsäädäntöä valmisteilla siitä, että niin sanotut viharikokset tulisivat myös oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin. Sekin tulee Euroopan Unionista, jossa on direktiivi – en muista onko se nyt jo valmistettu vai valmisteilla – eli Suomi on sidottu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja meidän on pakko niitä noudattaa. Eli tavallaan – on ne vastoin arkijärkeä tai ei – niin jos me olemme kansainvälisessä yhteistyössä, niin meidän pitää pelata samoilla pelisäännöillä kuin muutkin.

Toisaalta siinä on ajatuksena se, että ihmiset on samanarvoisia ja tasa-arvoisia ja juuri sen takia tämmöinen niin sanottu positiivinen syrjintä voi olla perusteltua. Eli että vähemmistöjä voidaan tai pitää kohdella vähän paremmin kuin valtaväestöä, ja sen takia ajatuksena on juuri se, että valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

… toisaalta (Halla-ahon) väitteet ovat kohdistuneet tiettyyn uskonnolliseen ja etniseen vähemmistöön, ja esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsee hyvin jyrkästi rasistiset ilmaukset ja kommentit ja on katsonut, että rasistiset ilmaukset eivät kuulu sananvapauspykälän soveltamisalaan.Rasistiset ilmaukset ovat ihmisoikeustuomioistuimen mielestä niin suuresti vastoin ihmisoikeussopimusta ja sen mukaista ihmisarvon turvaamista, että niille ei pidä antaa lainkaan suojaa.

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka Tuomas Enbusken vieraana.

Onnea Suomi – tämä sama yhteisen suomalaisen oikeustajun roskiin heittänyt ihminen on valittu –  yksin ja epädemokraattisesti  – viemään  loputkin sananvapaudestamme.

Ai niin – arvatkaa huviksenne mikä on Suuren stalinistimme Oikeusajattelijamme tausta?

Oikein.

Demla

Site Meter

Jk. Miten hyvin tämä mielestänne sopeutuu EIT:n kantaan samasta asiasta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä

Lähde: AL

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Tässä (taas) eräs pelottavan mielenkiintoinen kommentti yhteiskuntamme huipulta, joka on jostain syystä mennyt tuoreeltaan ohi tutkaimen (kiitos nimimerkki Roopelle, jonka mielipiteisiin voi tutustua täällä) .

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet) näyttää pitäneen puheen kansainvälisenä rasisminvastaisena päivänä 27.1.2009. Puheen (ehkä) suorin kohta on seuraava:

Ainoa EU:n rasisminvastaisen puitepäätöksen edellyttämä selvä muutostarve rikoslainsäädäntöön on, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on ulotettava kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Muita mainittavia tarkistuksia rikoslainsäädäntöön ei ilmeisesti ole odotettavissa, sillä rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu ja lisäksi rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena. Mahdollinen tarve täsmentää lainsäädäntöä tutkitaan.

Se, että päätösvalta omissa asioissamme on luovutettu vastarintaa tekemättä EU:lle on surullinen – mutta ei mitenkään enää yllättävä  – tosiasia.  Näin oikeusministerin suusta kuultuna, tuo asia muuttuu vielä vastenmielisemmäksi. Ilmeisesti oma poliittinen eliittimme on tuudittautunut siihen asiaan, että kansanvalta on heitetty kokonaan tunkiolle eikä kansan mielipiteistä tarvitse välittää yhtään mitään.

Kun oikeusministeri vaatii virka-asemastaan käsin mielipiteenvapauden rajoittamista ja (demokratiaan kuulumattomien) mielipiderikoksista annettavien sanktioiden ulottamista kolmansiin osapuoliin,  voidaan ilmeisesti asiallisesti todeta, että Suomen tasavaltaa ei ole, kansanvalta on kumottu ja perustuslaki on yhtä arvokas kuin se paperi jolle se on painettu.

Tämä läpikäyvä röyhkeys saa vieläkin ikävämpiä muotoja. Kun Brax sanoo, että rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu, kyse ei kuitenkaan ole perinteisen länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesta kriminalisoinnnista. Braxin näkemys perustuu sellaiseen tulkintaan jota on totuttu yleensä näkemään (meitäkin vielä) vähemmän kansanvaltaisissa yhteiskuntajärjestelmissä:

Rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa. Rasistisena voidaan pitää mitä tahansa rikosta, joka tehdään rasistisesta motiivista. Rasistinen motiivi on kyseessä lähinnä silloin, kun rikos kohdistetaan kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen kansanryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Käsite viharikokset on laajempi, sillä siinä rikoksen kohteena voivat olla mitkä tahansa muutkin kansanryhmät kuten sukupuolisesti poikkeavat tai vammaiset. Tällöin esimerkiksi internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan vihapuheista (”hate speech”). Rasistisista tai vihan motiiveista tehty rikos tulee rangaistavaksi joko itsenäisenä rikoksena tai yksittäisestä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta voidaan koventaa rasistisen motiivin perusteella

Otetaan olennainen tuostakin – rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa.

Eli kun näitä ns. rasistisia rikoksia ei ole määritelty lainsäädännössä, niistä annettavat tuomiot eivät voi myöskään perustua lakiin.  Todellisuudessa eduskunta ei halunnut kirjata lainsäädäntöömme rasismia käsitteenä.

Kiitos rouva ministeri – minä olen jauhanut tätä samaa asiaa jo pitkään – ministerin suusta tuli nyt siis vahvistus tällekin asialle. Tosin oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneelta ihmiseltä (joka toimii oikeusministerinä)  oletetaan hieman toisenlaista asennetta laillisuusasioihin.

Kuka sitten saa Suomessa tuomita ihmisiä lainsäädännössä määrittelemättömien rikosten vuoksi? Yhdellä sanalla – Demla.

Demla eli (kansan)demokraattisten lakimiesten liitto on yhteinen nimittäjä tässä lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa sekä kansanvaltaa kintuille kusevassa vallananastusprojektissa.

Kyseinen yhdistys on perustettu jo YYA-sopimuksen aikoihin. Tuolloin sen tehtävänä oli toimia Neuvostoliiton (verisen) salaisen poliisin KGB:n oikeuspoliittisena käsikassarana Suomen muuttamisessa kommunistiseksi(kansandemokraattiseksi) yhteiskunnaksi – näin sitten onneksi koskaan päässyt tapahtumaan.

Nykyisin tämä ennnttisten stalinistien ja nykyisten monikultturistien puuhakas joukko pyrkii muuttamaan Suomen monikulttuuriseksi helvetiksi ja tukahduttamaan toisinajattelevan kansanosan (enemmistön) ja sitä edustavien kellokaiden äänet – vaikka sitten lainsäädäntöön perustumattomista ns. rikoksista annettavilla vankeustuomioilla.

Demlalaisten suurin saavutus tähän mennessä on ollut Suomen merkittävimmän alapäähumoristin ja kansantaitelijan – Seppo Lehdon – paiskaaminen vankilaan sen vuoksi, että hänen huumoriaan ei siedetty yhteiskunnan yläpäässä.

Esimerkkejä yhteiskunnassa vaikuttavista demlisteistä on helppo luetella. Tämä ministerimme Tuija Brax on eräs varsin tunnettu demlisti.

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Niin, vielä eräs asia näistä demlisteistä. Oikeusministeri Brax on asettanut Brysselin käskystä työryhmän tutkimaan toisinajattelijoiden tehokkaampaa hiljentämistä ja rangaistusten koventamista (… vaikka rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa).

Oikeusministeriö on tänään asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on saattaa kansallisesti voimaan Brysselissä 27.-28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös (2008/913/YOS) rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jäljempänä rasisminvastainen puitepäätös, sekä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja (ETS 189), jäljempänä rasisminvastainen lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia.

1.2. Toimikausi

01.06.2009 – 30.11.2009

Ja mikä onkaan tämän työryhmän kokoonpano?

Puheenjohtaja:
Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto

Jäsenet:
Käräjätuomari Jaana Niemitalo, Helsingin käräjäoikeus
Valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnansyyttäjänvirasto
Asianajaja Johanna Ojala, Suomen Asianajajaliitto
OTL, hallinto-oikeuden assistentti Riku Neuvonen, Helsingin yliopisto

Kaikki nämä edustavat yhtä (kyseenalaista) poliittista näkemystä sananvapaudesta – koko ryhmä olisi syytä jäävätä. Lisäksi – hieman syvemmältä tonkien – jokainen ryhmän jäsen pystyy edistämään tässä ryhmässä suoraan omia poliittisia, urallisia tai taloudellisia tavoitteitaan – myös ryhmän asettaja.

Puolueettomuus (toisinajattelijoiden mielipiteistä nyt puhumattakaan) on ainoa kaveri, joka loistaa työryhmässä poissaolollaan.

Lähteet: OM, kiitos Roopelle.</em

Päivitys 130809 2110:

Sen verran haluan vielä lisätä aiheeseen, että haluan kiinnittää huomionne erikoisesti erääseen Riku Neuvosen kirjaan Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely (TALENTUM MEDIA OY 2005, ISBN 9521409533 / 952-14-0953-3 EAN 9789521409530) liittyneeseen kommentointiin:

Tilaisuuden aluksi vastikään sananvapaudesta kirjan kirjoittanut OTL Riku Neuvonen herätti keskustelua aiheesta Yksilön suoja ja sananvapaus. Alun perin sananvapaus ja yksityisyyden suoja perusoikeuksina oli tarkoitettu valtion ja yksilön välille suojaamaan yksilön vapaus- ja oikeuspiiriä valtiota vastaan. Nykyään perusoikeudet käsitetään myös horisontaalisena kysymyksenä, jolloin vastakkain ovat kahden yksilön perusoikeudet.

Tässä johtopäätöksessä on sellainen kansanvaltaisuudelle vieras piirre, että valtiovalta (tässä tapauksessa sekä lainsäätäjä että oikeusjärjestelmä) ottaa kantaa jonkun yksityisen ihmisen puolesta toista yksityistä ihmistä vastaan sanan miekkaa käytettäessä liian herkästi. Tässä mennään hyvin äkkiä väärälle puolelle aitaa siinä, mitä lainsäädäntö sanoo yhdenvertaisuudeesta (puhumattakaan nyt sitten ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapaudesta).

Tästä syntynyttä johtopäätöstä on laajennettu koskemaan myös myös vähemmistöryhmiä, jolloin on syntynyt sellainen nurinkurinen tilanne, että yhteiskunta ei asetu puolustamaan omia jäseniään, vaan puolustaa pahimmillaan yhteisön ulkopuolisia tunkeutujia ja rankaisee omia jäseniään.

Lähde

Site Meter

Hyysäri julkaisi viikonloppuna useammassa propagandatuutissaan varsin valaisevan – sanoisimmeko jopa läpinäkyvän – uutisen muotoon puetun propagandatekstin.

Tämä kärpäsestä härkänen-lärpätys sekä siitä kimmonnut keskustelu kertovat varsin selvästi ne motiivit, keinot ja syyt joilla entistä porvarilehteä toimitetaan nykyisen vaippavasemmiston toimesta.

Kyse on tietysti jonkun irvileuan Helsingin Pikku-Huopalahdessa parvekkeelleen ripustamasta Saksan kolmannen valtakunnan valtiolipusta.

Huolimatta HS:n penaalien ja muutaman äänekkään vasemmistomilitantin hyvästä yrityksestä, mielipide ei muuttunutkaan ajatusrikokseksi tässä tapauksessa. Onko tuollaisen lipun nostaminen protestiksi vastapäätä liehuvalle sateenkaarilipulle hyvän maun vastaista tai mukaista – puhumattakaan siitä – onko se sopivaa jonkun mielestä, on ytimeltään kysymys missä on kyse – vain ja ainoastaan – mielipiteistä ja makuasioista.

Mielipide ei – toistaiseksi – ole Suomessa rikos.

Ihan muistin virkistämiseksi on hyvä ajoittain lainata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa sananvapauskysymykseen:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Jos joku on natsi, niin se totisesti on hän, joka kieltää toisen ihmisen sanan-, ilmaisun- ja mielipiteenvapauden.

Nih.

Se, että näiden tunnusten julkinen esittäminen Saksassa ja Itävallassa on kielletty, on seurausta hävitystä sodasta ja valloittajan sanelun mukaan muokattua lakitekstiä – joka on kaikessa muodossaan kansalaisyhteiskunnan periaatteita vastaan muotoiltu.

Myös se, että tällainen asioita peittelevä ja hyssyttelevä lainsäädäntö on voimassa nimen omaan Saksassa on varsin kuvaavaa. Ehkä tuo asenne on eräs syy siihen, miksi natsit pääsivät demokraattisesti valtaan juuri tuon kansan keskuudesta…

… ja saman syyn vuoksi äärioikeistolainen liikehdintä on ollut voimakkainta entisen Itä-Saksan alueella.

Toisaalta eräässä Baltian maassa (Latviassa) säädetty laki natsitunnusten lisäksi myös Neuvostoliiton aikaisten ja kommunismiin liittyvien tunnusten ja esineiden esillä pitämisestä ja julkaisemisesta, osoittaa samaa ajattelemattomuutta ja siitä kumpuavaa typeryyttä.

Tehkää jostain asiasta paha ja kielletty ja saatte samalla aikaan houkuttelevan kielletyn hedelmän. Kertokaa asiasta kiihkottomasti – tai pistäkää se leikiksi – mielenkiinto loppuu siihen.

Varsin yksinkertaista.

Hyysärin vaippavasemmistolaiset zuurnalistit ovat kunnostautuneet aikaisemminkin.

Samaan asiaan on niputettu viime keväällä julkaistu uutinen, joka oli varsin raflaavasti otsikoitu Natsisymbolien julkinen käyttö on lain harmaata aluetta.

Tuossa uutisessa taivastellaan Pravdan julkaisemaa – edelleen varsin provosoivaa – kuvaa natsisymboleihin sonnustautuneista pikkutytöistä Helsingin Asema-aukiolla. Penaali Teppo Moision mukaan kuva järkytti monia Helsingin Sanomien lukijoita tiistaiaamuna.

Näin zuurnalistimme olivat saavuttaneet erään tavoitteen – ihmisten järkyttämisen asioiden liioittelulla, pelottelulla ja kontekstista irti repimisellä. Suoraan erään V.I. Leninin oppien mukaisesti.

Kaiken jeesustelun ja sooseilun jälkeen kyseisessä uutisessa todetaan sitten kuitenkin, että voimakkaasti muukalaisvihamielisten symbolien avoin käyttö julkisella paikalla voi olla sopimatonta, mutta laitonta se ei Suomessa ole.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta toteaa hyvin selvästi, että laillisuusperiaatteen mukaan natsisymbolien käyttö on sallittua, koska sitä ei ole suoraan kielletty.

Penaalimme Moisio yrittää tämänkin kuitenkin hakea tässä uutisessa tukea valtakunnaninkvisiittori Mika Illmanilta. Ilman keskittyy näpräämään T-paitoja.

Illman muistelee, että vuonna 1990 torikauppias tuomittiin sakkoihin ”Suosi suomalaista, potki pakolaista” -paitojen myynnistä. Vuosituhannen vaihteessa joensuulaiset skinheadit saivat tuomion vastaavassa tapauksessa.

Pelkän natsisymbolin käyttö julkisella paikalla ei kuitenkaan riitä Suomessa kriminalisoidun ”tiedonannon levittämiseksi”, toteaa myös Illman.

Nuotio toteaa myös, että lain lisäksi oikeuskäytäntö vaikuttaa siihen, mikä käytännössä on tuomittavaa ja mikä ei. Hän ei kuitenkaan lähtisi venyttämään nykyisten lakien tulkintaa, etenkään kun toisella puolella vaa’assa on sananvapauden rajoittaminen.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa rikosoikeudella ei voida lähteä torjumaan kaikkia epämiellyttäviä ilmiöitä

muistuttaa Nuotio, ollen täysin eri kannalla Illmanin ja hänen kyseenalaisten virkatoimiensa kanssa.

Demokratian halveksuntaa

Mielenkiintoiseksi asian tekee näinkin mitättömän – ja laillisen – asian käsittämätön paisuttelu sekä selkeä yritys vaikuttaa oikeuskäytäntöön.

Tästä kokonaisuudesta on luettavissa myös nykyisen vasemmiston demokratiaa halveksiva asenne.

Tunnettu sosialidemokraatti Paavo Lipponen arvosteli varsin kovalla kieltä käyttäen vasemmiston tapaa sivuuttaa demokraattiset pelisäännöt. Varsinkin silloin, kun vastustajan mielipide ei ole ns. oikea. Tämä kirjoitus julkaistiin jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä

Lipposen väite tulee todistetuksi erittäin hyvin tässä valtamediamme masinoimassa uutisessa ja siihen liitetyssä ja paisutetussa keskustelussa.

Summa summarum: jos olen vasemmistolainen ja ja ajattelen ns. oikein, minulla on oikeus määritellä koko se lainsäädäntö mitä noudatan vain ja ainoastaan sen perusteella mitä itse pidän oikeana.

Saan rikkoa toisen ihmisen kotirauhaa sekä henkilön koskemattomuuden- ja omaisuudensuojaa, jos hän on eri mieltä kanssani.

Vasemmistolaisuus pyhittää keinot ja demokratia on ainoastaan keino alistaa toisinajattelijat ja väärään sosiaaliseen viiteryhmään syntymään sattuneet. Vasemmistolaisuus ja siihen liittyvä sosialismi perustuvat lähtökohtaisesti kateuteen, ihmisoikeuksien alistamiseen yhteisön orjuuden alle ja yksityisen ihmisen omaisuuden varastamiseen.

Nykyisen HS:n omistajatahon kannattaisi ehkä hieman avata silmiään ja heräillä rahakasansa päältä. Rengit ja piiat ovat aktiivisesti tekemässä vallankumousta ja sosialisoimassa Suomea – ja sen mukana myös omistajan rahasampoa.

Tämä on toisaalta ymmärrettävää – nämä vaippavasemmistolaiset kun eivät muista mitään Neuvostoliitosta eivätkä reaalisosialismin kauhuista.

Tästä lähtökohdasta katsoen, olisi äärimmäisen tärkeää opettaa historian totalitaristista järjestelmistä myös virallisen totuuden ulkopuoliset asiat.

Silloin ne menettäisivät kiinnostavuutensa – toisin kuin HS:n nykyinen toimitus toivoo.

Lähteet: HS, US, Suomen Kuvalehti


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman on ahkeroinut viimeisen vuoden ajan sananvapauden kaventamisen parissa.

Hänen väitöskirjastaan alkanut – faktisesti entisen vähemmistövaltuutetun ja nykyisen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen käynnistämä ja ajama – ristiretki sananvapautta vastaan on saanut kohtuullisesti julkisuutta. Tämä ristiretki on myös tuomittu suhteellisen laajasti – ihmisoikeuksia rajoittavana ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ottaman sananvapauskannan vastaisena.

Päivän uutisvuo on tuonut mukanaan aivan toisenlaisen kannan sananvapauteen – sen on esittänyt Illmanin kanssa samaa viranomaista edustava apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Raija Toiviainen.

STT:n julkaiseman uutisen mukaan Vasabladetin mielipidesivuilla julkaistu aggressiivinen kirjoitus ei tuo syytteitä lehdelle eikä kirjoittajalle. Toiviainen teki asiasta syyttämättä jättämispäätöksen viime viikolla.

Vasabladet julkaisi maaliskuussa mielipidekirjoituksen, jossa muun muassa kyseltiin ”Haluatteko turpiinne?”

Kysymys oli suunnattu energiayhtiö Fennovoiman johtajille. Kirjoittaja vastusti yhtiön suunnitelmia rakentaa ydinvoimalaitos kotipaikkakunnalleen.

Fennovoima pyysi tutkimaan, oliko asiassa syyllistytty julkiseen kehottamiseen rikokseen. Kuultavina olivat tekstin kirjoittaja sekä vastaavat toimittajat. Vastaavaa päätoimittajaa kuultiin lisäksi epäiltynä päätoimittajarikkomuksesta.

Valtionsyyttäjä Toiviainen antoi kaikille epäillyille puhtaat paperit. Hän totesi perusteluissaan, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Hänen mukaansa kirjoituksen sisältävää retorista kysymystä oli arvioitava tämä seikka huomioon ottaen.

Tämä uutinen on itse asiassa sekä odotettu että hieman hämmentäväkin.

Odotettu siksi, että se edustaa laillisuutta, kansanvaltaisuutta sekä terveen järjen käyttöä. Hämmentävä siksi, että Toiviainen ottaa Illmanin kantaan nähden täysin päinvastaisen kannan sananvapauteen.

Kuitenkin kumpikin näistä valtionsyyttäjistä edustaa samaa viranomaista. Joko valtakunnansyyttäjänviraston linja on muuttunut tai sitten kyseessä on todellinen linjaerimielisyys. Kolmas mahdollisuus on myös se, että Illmanin linja on ollut yksityisajattelua, eikä ole sopinut yhteen virallisen käsityksen kanssa.

Mene ja tiedä?

Kansalaisena olisi toki mukava saada hieman laajempaa tietoa näistä laillisuutta ohjaavista ja valtakunnan turvallisuuden kannalta tehtävistä linjanvedoista. Siihen meillä kaikilla on – minun ymmärtääkseni – oikeus Suomen kansalaisina.

Kun ihmisiä tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen mielipiteen tai huonon huumorin vuoksi, liikutaan – kuten olen aikaisemminkin todennut – kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kannalta katsoen varsin heikoilla jäillä. Vielä rumemmalta tällainen näytösoikeudenkäynti näyttää silloin, kun syyttäjä on – de facto – asianomistaja ja syyttäjä jättää osan asianomistajista virkatyönään ajaman syytteen antaman oikeussuojan ulkopuolelle.

Jokaisen suomalaisen – ainakin akateemisen koulutuksen saaneen sellaisen – tulisi ymmärtää sarkasmi, retoriikka ja provosointi. Ja vaikka ymmärtämisessä olisi ongelmia, niin koulutusjärjestelmämme läpi käyneen ihmisen pitäisi pystyä erottamaan tieteellinen keskustelu mielipidekirjoittamisesta.

Internet on ihmeellinen asia. Minulle on hiljalleen syntynyt sellainen kuva, että ne tahot jotka haluavat sitä kiihkeimmin sensuroida, eivät ymmärrä kovinkaan paljoa sen todellisesta olemuksesta. Internet on historiallisesti kaikkein mullistavin keksintö sananvapauden ja tiedottamisen saroilla. Sen kanssa toimiminen vaatii medialukutaitoa – mutta niin vaatii sanomalehtien tai kirjojenkin lukeminen. Täydellinen sensuuri on täydellisesti mahdotonta – missä ja koska tahansa. Se on mahdottomuus myös internetissä.

Sensuurin sijaan julkisen vallan kannattaisi miettiä sitä, kummalla tavalla se saa parempia tuloksia aikaan; pysymällä faktoissa ja puolueettomana vai valjastamalla itsensä jonkin – tai jonkun – tarkoitusperien käyttöön?

Toivon – ja uskon – Toiviaisen kannan voittavan jatkossakin. Suomen kaltaisen maan uskottavuudelle ei tee mitenkään hyvää se, että muutama virkamies alkaa tulkitsemaan – ja kenties jopa muokkaamaan – lainsäädäntöä omien ambitioidensa mukaisesti.

Ihmisoikeuksien ja kansanvaltaisuuden periaatteiden vastaisesti.

Muutaman virkamiehen – l. yleisön palvelijan – poikkeavasta mielipiteestä huolimatta, myös minä uskon siihen, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Lähde:STT


Site Meter

Totesin jo tämän blogin aloittaessani, että suurin syy tänne kirjoittamiseeni on eräiden suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen – median tuella – aloittama ristiretki ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan. Henkilökohtaisesti olen pitänyt sananvapautta jo lapsuudestani yhtenä tärkeimpänä näiden edellä mainittujen asioiden ilmenemismerkkinä.

Eräiden mielipiteen ilmaisusta – vastoin Suomen perustuslakia, allekirjoittamiamme kansainvälisiä sopimuksia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa – annettujen sakkotuomioiden jälkeen, valtakunnaninkvisiittorimme Mika Illman on saanut ensimmäisen kerran alistettua käräjäoikeuden antamaan ehdottoman vankeustuomion.

Kyse ei toki ole – kuitenkaan – ihan mistä tahansa – kyse on tällä kerralla Seppo Lehdosta.

Pravda uutisoi tapauksesta seuraavasti:

Tampereen käräjäoikeus on tuominnut tamperelaisen Seppo Olavi Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista.

Lehto syyllistyi kaikkiaan yhteentoista törkeään kunnianloukkaukseen, joiden kohteena olivat useat virkamiehet.

Käräjäoikeus arvioi tekoja ”poikkeuksellisen vakaviksi”.

Lehto kirjoitti tekstejään internetin blogspot.com-sivustolle. Niissä esitettiin halventavia väitteitä asianomistajien seksuaalisesta käyttäytymisestä, väitteitä näiden syyllistymisistä rikoksiin ja muita loukkaavia ilmauksia. Osa sivustoista on kirjoitettu, niin kuin asianomistaja olisi itse ne kirjoittanut. Osassa oli myös kehotuksia käyttää väkivaltaa näitä kohtaan. Lehto halvensi myös islamin uskoa ja esitti rasistisia aineistoa.

Oikeus katsoi, että teoilla aiheutettiin suurta kärsimystä.

Lehdon apuri tuomittiin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. He joutuvat maksamaan myös useita kymmeniä tuhansia vahingonkorvauksia.

Seppo Lehto on kerännyt kyseenalaista kuuluisuutta nettikirjoittelunsa vuoksi. Minä väitän tässä ja nyt, että joko täysin tahallaan tai täysin syyntakeettomasti.

Jos – miten ihmeellistä internetin maailmassa – joku on törmännyt Lehdon tuotoksiin, hän – luettuaan kaksi ensimmäistä riviä – voi olla aivan varma siitä, että kyseinen blogi ei liity mitenkään näihin ihmisiin (puhumattakaan heidän todellisista persoonallisuuksistaan) keiden ns. nimiin Sepi nuo blogit on kirjoittanut.

Jos Lehto on kirjoittanut nämä tekstit täydessä ymmärryksessä, kyse on ns. camp-huumorista eli taiteesta. Ikävää tapauksessa on se, että tälläkin kerralla mikään ei (kaikista korupuheista huolimatta) ole muuttunut suloisessa Suomenmaassa 1960-luvun lopun ahdistavan YYA-ajan jälkeen.

Tuolloin tuomittiin taideteostensa vuoksi sekä Harro Koskinen että Hannu Salama jumalanpilkasta.

Jos Lehto tuomittiin sen vuoksi, että hän ei käy ihan täysillä, ollaan vieläkin ikävämmässä tilanteessa
Jos nykyaikana henkisesti tasapainottomia yksilöitä tuomitaan vankilaan Suomessa pelkästään siksi, että he ovat omilla lausunnoillaan osoittaneet olevansa henkisesti tasapainottomia, voidaan puhua varsinaisesta ihmis- ja kansalaisoikeuksien alennustilasta.

Ja kaikkein ikävintä on tietysti se, että jos… Jos Lehto on tuomittu Suomen tasavallassa oman mielipiteensä ilmaisun vuoksi. Ihmisillä pitää olla oikeus mielipiteisiinsä – olivatpa ne sitten millaisia tahansa.

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Aivan miten tahansa – jos tämä on pelin henki, ilmoittaudun tässä ja nyt toisinajattelijaksi.

Mielenkiintoista koko prosessissa on myös se, että valtiosyyttäjä Mika Illman ei lähtenyt nostamaan syytettä Perussuomalaiset rp:n listoilla olleen Teemu Lahtisen puolesta. Lahtinen oli tuolloin täysin ns. yksityishenkilö – omaten laajemman julkisuudensuojan, kuin nyt korvausta oikeudessa saaneet henkilöt.

(Sivukommenttina Lahtisen tai Lehdon – puhumattakaan Lahtisen edustaman Suomen Sisun kohdalla – täytyy myös todeta, että en ole todellakaan mitenkään hyvissä väleissä heidän kanssaan – puhumattakaan siitä – että olisin edes lähellekään kaikista asioista samaa mieltä näiden nuorisoseuralaisten kanssa.)

Huomatkaa myös se, että uutisoinnissa käytetään termiä useat virkamiehet. Ihan vinkkinä – kansalaisen ja virkamiehen suhteesta – tutkikaapa voimassaolevaa lainsäädäntöä, Hyvät Ihmiset…

Minä en ole – eikä kukaan muukaan kansalainen Suomessa – näiden virkamiesten tahdon, mielihalujen tai päähänpistojen alamainen. Ja lupauksena – katsotaan tämä asia vaikka sitten oikeudessa. Ns. yleisönpalvelijat.

Perkele!

Lähteet: Wikipedia, HS, YLE, STT


Site Meter