Vähemmistövaltuutettu suosittelee kaikille uskontokunnille sopivaksi hiljentymispaikaksi esimerkiksi sermein eristettyä tilaa kauppakeskus Entressen kirjastossa.

Il(l)man  pätevyyttä suojatyöpaikalle virkaansa masinoitu vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Uuden Suomen mukaan 20.12.2010.

Site Meter

Toimitus kyseli taannoin kulttuurirelativistien kantaa ismien törmäilystä. Kysymys numero kaksi kulttuurirelativisteille kuuluu; oletteko te nyt aivan rehellisiä isminne kanssa?

Kulttuurirelativismin olemukseen nimittäin kuuluu se, että kaikki ismit, opit ja uskonnot ovat samanarvoisia. Kulttuurirelativismin mukaan jokaisen yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää ainoastaan hänen oman kulttuurinsa käsitteiden kautta.

Koskeeko tämä myös satanisteja, pedofiileja, sukurutsareita, kannibaaleja, –  tai vaikkapa esimerkiksi rasisteja?

Ja ihan yhdenvertaisuuden vuoksi, kysytäänpä samaa myös yleisöltä:

 

Site Meter

Kysymys kulttuurirelativisteille, jotka olette sitä mieltä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, kuuluu  hyvin yksinkertaisesti näin:

Miten Te suhtaudutte siihen, että joku ismi kieltää toisten ismien olemassaolon?

Esimerkiksi näin

Lähde:YLE

Site Meter

Päivän Pravda muistaa meitä hieman yllättävällä uutisella. Se kertoo nimittäin, että Espoossa oleskeleva iranilainen oppositiomies varoittaa meitä suomalaisia ääri-islamista.

Lähde:HS

Tohtori Adlan Parsa sanoo – ilmeisesti omaan kokemuspohjaansa perustaen – että Riston arabilarppi-yhdistyksen puuhaama Suomen islamilainen puolue on vaarallinen.

Filosofian tohtori Parsa, 30, on tuon uutisen mukaan tuohtunut. Häntä sapettaa Suomeen perusteilla oleva islamilainen puolue.

”Suomeen on syntynyt fanaattisen islamin ryhmä. Se on vaarallinen suomalaiselle yhteiskunnalle.”

Parsa on opiskellut islamilaista oikeutta Teheranissa ja väitellyt tohtoriksi Pariisissa pääaineenaan kansainväliset suhteet. Hänellä on ilmeisesti suhteellisen vankka näppituntuma islamiin ja islamilaiseen oikeuteen.

Siis tähän Riston mahtavaksi kuvailemaan Sharia-lakiin.

Hän ihmettelee sitä, miksi joku haluaa perustaa islamilaisen puolueen Suomeen.

Islamilainen maailma on jakautunut eri ryhmiin. Kukaan ei voi sanoa edustavansa kaikkia ryhmiä.

Parsa oli Iranissa asuessaan poliittisesti aktiivinen ja vastusti maansa nykyistä fundamentalistihallitusta. Hän ei ole virallisesti poliittinen pakolainen, mutta ei voi myöskään palata kotimaahansa turvallisesti.

Myös Parsa kummastelee – kuten me niin monet kantasuomalaisetkin – uuden puolueen perustajien arabialaisia etunimiä ja tapaa pukeutua arabikaapuihin.

Islam ei vaadi niitä, hän korostaa.

Parsa on myös huolissaan siitä, että fanatismin tunnusmerkit ovat hänen mielestään varsin selkeästi näkyvillä.

Fanaattiset islamistit välittävät islamista väärää tietoa. Sen uhreiksi joutuvat maltilliset muslimit, jotka yrittävät sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tämä väärä käsitys islamista on Parsan mukaan kohtalokasta muslimien ja valtaväestön suhteille.

Suojelupoliisissa ei ole nähty huolestuttavaa radikalisoitumiskehitystä maamme muslimiväestön keskuudessa.

Suomalainen muslimiyhteisö on maltillinen. Meillä ei ole radikaaleja moskeijoita, jotka saarnaavat länsivihaa, suojelupoliisin terrorisminvastaisen toiminnan päällikkö Lasse Anttila sanoo.

Toistaiseksi. Vain toistaiseksi – toivottavasti.

Suomesta puuttuvat vielä toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat, joiden syrjäytyminen synnyttää ongelmia muualla Euroopassa.

Radikalisoitumisen vaara on kuitenkin tiedostettu Supossa.

Kaikille pitää tarjota tasapuoliset mahdollisuudet toimia suomalaisessa yhteiskunnassa, Anttila korostaa.

Onnistunut kotouttamis- ja integraatiopolitiikka on keskeisessä asemassa, unohtamatta nuorten omaa vastuunottoa.

Hieman statistikkaa:

Suomessa asuu noin 35 000 muslimia. Joukko on jakaantunut lähes 20 eri uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Maassa on lukuisia pieniä moskeijoita, mutta mikään niistä ei ole ottanut selvää johtoasemaa.

Radikaali islam ei ole täysin outo ilmiö Suomessa. Eräiden radikaalien tiedetään levittäneen sanomaansa myös Suomessa. Suomesta on myös oltu yhteydessä terroristijärjestöihin kuuluviin henkilöihin.

Tiettävästi Suomessa ei ole kuitenkaan käynnistetty rikostutkimuksia, jotka liittyisivät terrorismin rahoitukseen tai terrori-iskuihin.

Suomalaisia islamiin kääntyneitä on 500–700. Aiemmin he olivat lähinnä naimisiin meneviä naisia, mutta puolueen myötä julkisuuteen ovat tulleet käännynnäismiehet.

Risto ja kumppanit – Suomen arabilarppiseura.

Tohtori Sylvia Akar Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitokselta kuvaa – ei mitenkään yllättäen – Suomen muslimeja maltillisiksi. Tosin hän jatkaa samaan hengenvetoon:

Fundamentalisteja on kuitenkin hälyttävästi suomalaisissa käännynnäisissä, Akar sanoo.
He ovat eniten sinne päin kallellaan.

Yleensäkin ottaen kaikki käännynnäiset ovat kiihkeimpiä uskossaan. Kun puhutaan islamin kaltaisesta uskonnosta – minun mielestäni – on meillä muilla todellinen syy olla huolissamme.

Toisaalta… juuri tällaiset saarnamiehet tekevät parasta mahdollista anti-propagandaa aatteelleen.

Kiitos Risto – jatka valitsemallasi polulla…

Lähde:HS

Pitäisiköhän tässä todeta, että osui ja upposi?

Lähde: kuvaton.com

Nimittäin taannoinen kirjoitukseni, jossa käsittelin erään nuoren naisen näkemyksiä perusteilla olevasta islamilaisesta puolueesta ja sen tavoitteista.

Tämä Sakinaksi itseään kutsuva tyttönen kävi kommentoimassa jo kirjoitustani.

Mukavaa – Kullervo on löytänyt taas uuden muslimiystävän. Entisiäkin riittää ja osalla heistä on aika selvä mielipide Kullervosta.

Tässä täytyy nyt kertoa kaikille uteliaille – ja etenkin Sakinalle – että Kullervo on elänyt muslimien kanssa ihan naapuruuselämää. Jostain syystä Kullervon – jota myös nimitellään suvaitsemattomaksi natsiksi – maailmankuva oli aivan liian liberaali näille mukaville naapureille ja he järjestivät Kullervolle mukavan pienen yllätyksen.

Empiiriset kokemukset valottavat maailmaa ja auttavat ymmärtämään toisten kulttuurien syvimmän ja todellisimman olemuksen, sanoi äidinkielenopettajani Pirkko joskus keskikoululuokilla. Täytyy todeta, että Pirkko oli harvinaisen oikeassa….

Mutta palataanpa Sakinaan. Jos jokin keilahalli kaipaa palloja, ne saattavat löytyä erään tyttelin sieraimesta.

Sakina kirjoittaa nimittäin – hyvin tuohtuneena – näin:

Etsiskelin netistä itselleni avatarta googlettamalla nimelläni Sakina. Ensimmäinen osuma ohjasi minut omaan blogiini. Seuraava kansallismielisen Kullervo Kalervon pojan sivulle. Sivuillaan hän on käsitellyt juttuani, jossa kerroin miksi olisi hyvä, että muslimeillakin olisi oma puolue. Jutun otsikko on ei enempää tai vähempää liioitellusti Sakina kertoo meille miksi islamin pitää olla erityissasemassa.

Vähemmän liioitellusti – sanoo Kullervo.

Olen tutustunut tuohon kirjoitukseen ja ymmärtänyt lukemani sietämättömän keveästi – tai jotenkin muuten.
Sillä mitä muuta kuin islamin erityisaseman vaatimista on esimerkiksi seuraava vuodatus:

Suomalaisilla alkavat jo islamin perusteet olla hyvin hallussa, mutta on paljon asioita, joita he eivät tiedä. Islamhan on kokonainen elämäntapa, sen opiskeluun menee syntyperäiseltäkin muslimilta koko elämä. Kuinka siis suomalaiset päättäjät voisivat tietää, että mikä on muslimille kiellettyä ja mikä ei? Ja vaikka he tietäisivätkin, miksi he lähtisivät ajamaan pienen ryhmän asiaa oman maineensa uhalla? Siksi tarvitaan muslimipäättäjiä, jotka tekevät aloitteita ja osaavat myös perustella, miksi k.o. asia on niin tärkeä.

Öh? Mitä en sitten muka ymmärtänyt oikein? Minusta tuon lässytyksen syvin olemus on se, että enemmistön pitää ymmärtää vähemmistöä.

Kun demokratiassa puhutaan vähemmistön oikeuksista, sillä tarkoitetaan näin perinteisessä mielessä sitä, että enemmistöpäätöksen jälkeen vähemmistö pitää päänsä kiinni ja alistuu enemmistön tahtoon. Enemmistö taas kunnioittaa vähemmistön demokraattisia oikeuksia.

Tätä islamilaisen puolueen perustamiseen liittyvää mediasähellystä katsoessa on jotenkin jäänyt kuva siitä, että tämä ponipoppoo haluaa käyttää demokratiaa keppihevosenaan siirryttäessä heidän halajamaansa vähemmän-demokraattiseen-järjestelmään.

Näitä kommentteja vasten olisi todella hauskaa tietää mitä Risto ja Sakina sitten omasta mielestään tarkoittivat?

Siis tässä vaiheessa keskustelua. Huomennahan asioita voi valottaa taas jonkin muun jutun ja tarkoituksen kautta. Tässä alkaa valtaamaan alaa sellainen tunne, että vastuu on siirtynyt kuulijalle…

Tai tämä sitten:

Halal-ruoka: pakkausmerkintöjä koskevia sääntöjä tulisi tiukentaa – tällä hetkellä kun on lähes mahdotonta tietää, onko elintarvikkeessa sikaperäisiä (tai yleensäkin eläinperäisiä) ainesosiai. Usein paketin kyljessä lukee “liivate”, jolloin on tuote hylättävä, sillä liivatteen alkuperästä ei ole hajuakaan. Emulgointiaineet on merkitty, mutta usein ei edes kerrota, onko kyseinen aine eläin- vai kasviperäistä. Suomalainen ei tule edes ajatelleeksi, kuinka monessa paikassa sikaperäisiä aineita onkaan: makeisissa, jugurteissa, leivissä, kekseissä, sulatejuustoissa ja broileripyöryköissä. Jokaisen tuotteen tarkan koostumuksen selvittäminen on käytännössä mahdotonta, eikä jokaisen leipäpaketin sisältöä voi muistaakaan.

Toistan:

Höpö, höpö…Nykyinen merkintäjärjestelmä on tarpeeksi tarkka. Kukaan normaalijärkinen ei voi vaatia erillisä erillismerkintöjä häviävän pienen vähemmistön mielipiteen vuoksi. Sellainen olisi mielipideterroria ja enemmistön alistamista vähemmistön tahtoon.Ei käy.Eikä elintarvikkeissa muuten ole myöskään merkintöjä siitä sopivatko ne juutalaisille, kristityille, hinduille tai ateisteille. Yhdenvertaisuusperiaatetta unohtamatta.

Mikä tämän ymmärtämisessä on niiiiiiiiin sietämättömän vaikeaa?

Kullervo Kalervonpoika väittää, että olen vaatinut eduskuntaan – tai minne lie – muslimikiintiötä. Hä?! Missä minä niin olen sanonut? Suoraan sanottuna nyppii, että suuhuni laitetaan sanoja ja näiden keksittyjen sanojen perusteella sitten päätellään, että kannatan totalitarismia.Otetaanpa uudestaan. sakinan omin sanoin:Siksi tarvitaan muslimipäättäjiä, jotka tekevät aloitteita ja osaavat myös perustella, miksi k.o. asia on niin tärkeä.

Samalla perusteella tarvitaan edustajajoukkoa, josta osan pitäisi olla homoseksuaaleja, pedofiilejä, skitsofreenikkoja, muumeja, hattivatteja, lestadiolaisia, moottoripyöräjengiläisiä, virtasia tai kuumailmapallopilotteja.

Jokaisella on toki oikeutensa tulkita tekstejäni, mutta olisi voinut minulle ilmoittaa mihin sävyyn minusta ja kirjoituksistani puhuu. Etenkin kun kutsuu minua vielä tytteliksi.

Wuh, wuh… Olen kommentoinut tätä siellä alkuperäisen artikkelini kommenteissa. Ei lisättävää.

Sitä mikä ei tähän kuulu, en viitsi edes kommentoida. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoista:

Minun kannaltani tämä tarkoittaa, että lukijoillani on tiettyjä ennakkokäsityksiä ja –oletuksia islamista ja muslimeista. Nämä käsitykset ohjaavat kunkin lukijan tarkkaavaisuuden sellaisiin viesteihin, jotka vahvistavat aiempaa käsitystä (esimerkiksi islam on väkivaltainen uskonto tai että muslimit ovat rauhaa rakastavaa porukkaa). Lukija siis huomaa teksteistäni juuri sellaiset kohdat, jotka sopivat aiempaan kuvaan. Näin uusi tieto vahvistaa aiempaa tietoa, joka taas ohjaa havaitsemista.

Omat käsitykseni ja kokemukseni ovat peräisin elävästä elämästä. Myös roolistani kolmen tytön isänä…

Minun asemani tekee erityisen heikoksi se, että olen nuori nainen. Sen tähden keski-ikäiset miehet voivat kutsua minua tytteliksi, raukkapieneksi ja käyttää muita nimityksiä, jotka kyseenalaistavat älykkyyteni ja uskottavuuteni. Nuori nainen ei ole varteenotettava keskustelukumppani, vaan hänen sanojaan voi käännellä miten huvittaa. Nuoren naisen on aivan turha yrittää puolustella itseään, sillä silloin häntä pidetään herkkänahkaisena ja hupaisena. Pikkutyttö nyrkit pystyssä.
Tiedän, etteivät minusta puhuneet ihmiset tarkoita pahaa. He kertovat vain, kuinka itse kokevat sanomiseni. Stereotypioista on vaikea luopua.

Kyse ei ole fyysisestä iästäsi, tyttö-kulta. Kyse on siitä – anteeksi vain – kirjoituksesi ovat tällaisen keski-ikäisen ukon mielestä joiltain osiltaan niin kovin, kovin naiiveja.

Kun aloin kirjoittaa tätä, olin vielä kiukkuinen. Nyt vain surettaa. Käsitän varsin hyvin, miksi minua ymmärretään väärin. Näkemykseni ovat monissa asioissa niin erilaisia, että lukijalta loppuu kyky asettua asemaani ja ymmärtää perustelujani. Ikäväksi tämän asian tekee se, että minä pystyn asettumaan ”vastapuolen” housuihin – niin kristityn kuin ateistin/agnostikon.

Sama vertauskuvan kautta: jokaiselle on varmasti joskus käynyt niin, että puhelimessa sinä kyllä kuulet kaverisi jutut mutta hän ei kuule sinua. Linjassa on häikkää, mutta vain toiseen suuntaan.

Ongelma on myös siinä, että keskustelukumppanisi saattaa pitää kommenttejasi kumartamisena jollekulle muulle ja pyllistämisenä itselleen.

Sakinalle terveisiä; kyllä minä olen ymmärtänyt kaiken olennaisen hänen kirjoituksistaan – ilmeisesti sietämättömän keveästi .

Ymmärrykseni on nimittäin rajoittunut. Olen perusluonteeltani varsin ikävä, huumorintajuton, suvaitsematon ja jäykkä. Ja vielä keski-ikäinenkin…