Pankinjohtajan poika Karri Pekka Matias Miettinen, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Paleface on julkaissut avoimeen yhteiskunnalliseen kapinaan ja vallankumoukseen yllyttävän videon nimeltä ”Palamaan”. 

”Täytyy jaksaa kaikenlaist´ paskaa ilmaisunvapauden nimissä” mölisee Paleface tuolla videollaan. Aivan oikein, ei meidän tavallisten ihmisten (äärivasemmiston kielellä fasistien, natsien ja rasistien) tarvitse kestää Palefacen väkivaltapaskaa minkään ilmaisunvapauden nimissä.

Vaikka tuo video on nolo kopio amerikkalaisesta Gangsta-Rap-roskasta (laukaus ja hylsyjen putoaminen alkaa olla jo klishee), niin silti pitää mennä kuitenkin siihen, että siinä kehotetaan kapinaan, myymäläryöstöihin (joissa oikeana uhrina on matalapalkkainen työntekijä), huumausainerikollisuuteen ja murhiin, sellaisiin asioihin, joita suomalainen yhteiskunta ei voi toleroida muulla luvulla kuin nollalla.

Paleface kertoo videollaan tarkasti sen tavoitteen, johon hän ja hänen (pääsääntöisesti ns.parempien perheiden piiristä tulleet) äärivasemmistolaiset anarkistitoverinsa pyrkivät.

Äärivasemmistolaiseen väkivaltaan, kaaokseen, punaiseen  vallankumoukseen ja punaterroriin. Mikään ei ole vasemmistossa muuttunut sitten Neuvostoliiton alkuaikojen.

Olennaista tässä ”taiteeksi” ylistetyssä väkivaltaisessa paskassa on kuitenkin pari seikkaa. Ja ne pari seikkaa pitää ilmeisesti nostaa esille, koska ne hukkuvat YLE:n kulttuurimarxilaisen propagandakoneiston nostattamaan äärivasemmiston kiveksiä hivelevään vallankumoukselliseen hyökyyn.

Ensimmäinen on se, että Karri Pekka Matias Miettinen on lähtökohtaisesti porvariperheen kasvatti. Sellainen pikkupaskiainen, joka nauttii sikareista, konjakista ja herraskaisesta hirvijahdista herrojen kanssa. Hänellä on siihen varaa. Ja varallisuus kasvaa, kun ns. hyödylliset idiootit ostavat hänen kyseenalaisia levyjään.

Toinen on se, että miksi ihmeessä poliisi ei ole takavarikoinut tällaisen äärivasemmistolaisen väkivaltahörhön aseita ja peruuttanut aseiden hallussapitolupia?

Tässä näyttää siltä, että Karri Pekka Matias Miettisen ilmaisunvapaus ei ole enää kovin kaukana Anders Behring Breivikin ilmaisunvapaudesta.

Kun me kaikki väärinajattelijat palamme, älkää väittäkö sitä, ettei teitä ole varoitettu.

Kyllä Karri ja toverit pistävät meidät(kin) palamaan.

rumarillumarei-kultalusikkaa-suussa-syntynyt-paleface

KK

Koko tämän blogin toimituksen korkealle noteeraama Ye-eversti Sampo Ahto

rönsyilee hieman yhteiskuntatulkinnan puolelle tuoreessa Sotilasaikakauslehdessä julkaistussa kirja-arviossaan. Ahto arvioi  seuraavasti virolaisen Lauri Vahtren kirjaa, Absurdin suurvalta. Elämää neuvostojärjestelmässä – unohtamatta heilauttaa yhteiskuntakritiikkiä myös nykymenoa kohtaan.

Olkaapa hyvät:

Ahto tiivistää arvionsa lopussa  kuolemattoman viisauden, kun ihmiskunta pääsee eroon jostain järjenvastaisuudesta, se kykenee korvaamaan sen nopeasti uudella.

Ei lisättävää.

Lähde: Sotilasaikakauslehti


Site Meter

Helsingin Sanomat ei yllätä. Jos uutisaiheissa tai toimittajakunnan ns.kommenteista ei sattuisi löytymään vahvaa suomalaisvihaa, niin sitä löytyy aivan varmasti lehden paperiversion yleisönosastolta.

Tyyli on sama – ainoastaan agendaa kuvaava propagandasanasto muuttuu vuosien mittaan. Sanoma kuitenkin pysyy hämmästyttävän samana. Otetaan eräs esimerkki vuodelta 1970:

Neuvostovastaisuus selittyy nationalismilla

Jukka Paaso

Helsingin Sanomien mielipidesivulla on ihmetelty sitä, miksi suomalaisilla on Neuvostoliittoa kohtaan usein hyvin negatiivinen asenne. Tärkein syy neuvostovastaisuuteen on suomalaiskansallinen nationalismi. Meidät on kasvatettu yksisilmäisiksi, sinivalkoisiksi ihmisiksi.

Suomalaisuusvalaan kuuluu ensimmäiseksi iskulause ”yksi mieli, kieli ja kansa”. Siinä kootaan kasaan omia joukkoja ja ajetaan ”sivullisia” ulos kehästä. Koulussa tämä on päntätty jokaisen kalloon itsestäänselvyydeksi.

Suomalaisten urheiluhulluuskin saa voimansa samanlaisesta nationalismista. Tärkeintä on, että suomalainen voittaa. Suomi–Ruotsi-maaotteluissa koetellaan eniten heikon suomalaisen itsetunnon rajoja.

Tällaisesta kuviosta on pitkä matka uuteen, suvaitsevaan ja sosialistiseen valtiokehitykseen.

Turku

Jos nyt pysytään asiassa, niin kyse oli hieman kieli poskessa väännetystä versiosta tänään Hyysärissä julkaistusta Paason kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta. Alkuperäinen näyttää tältä:

Maahanmuuttajavastaisuus selittyy nationalismilla

Jukka Paaso

Helsingin Sanomien mielipidesivulla on ihmetelty sitä, miksi suomalaisilla on maahanmuuttajia kohtaan usein hyvin negatiivinen asenne. Tärkein syy maahanmuuttajavastaisuuteen on suomalaiskansallinen nationalismi. Meidät on kasvatettu yksisilmäisiksi, sinivalkoisiksi ihmisiksi.

Suomalaisuusvalaan kuuluu ensimmäiseksi iskulause ”yksi mieli, kieli ja kansa”. Siinä kootaan kasaan omia joukkoja ja ajetaan ”sivullisia” ulos kehästä. Koulussa tämä on päntätty jokaisen kalloon itsestäänselvyydeksi.

Suomalaisten urheiluhulluuskin saa voimansa samanlaisesta nationalismista. Tärkeintä on, että suomalainen voittaa. Suomi–Ruotsi-maaotteluissa koetellaan eniten heikon suomalaisen itsetunnon rajoja.

Tällaisesta kuviosta on pitkä matka uuteen, suvaitsevaan ja monikulttuuriseen valtiokehitykseen.

Turku

Juu… mikään ei muutu…

Lähde: HS

Site Meter

Tänään tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun Josif Stalinin yksinvaltaisesti johtama diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pienen demokraattisen naapurinsa, Suomen,  kimppuun. Näin syttyi talvisotana tunnettu 105 päivää kestänyt nykyaikainen sankaritarina  Daavidin taistelusta Goljatia vastaan.

Tuo sota raskaine uhreineen takasi kuitenkin Suomen itsenäisyyden, kansallisen yksimielisyyden syntymisen  ja yhteiskuntajärjestelmämme säilymisen.  Ilman tuon sukupolven ihmisiä ja heidän uhrauksiaan Suomi ei olisi nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio. Taistelullaan sitkeä ja peräänantamaton Suomi osoitti ansaitsevansa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.

Tänään minä kuljen Hietaniemen hautausmaalle ja otan lakin päästäni, sytytän kynttilän, hiljennyn hetkeksi sekä kumarran syvään edellisille sukupolville ja julman hyökkäyssodan  uhreille.

Lähteet: Puolustusvoimat, http://www.mil.fi, Wikipedia

Site Meter

Aamun Hyysäri ei (jälleen kerran) yllätä. Viimeaikaisen White Flightiin liittyvän keskustelun (ja sen mukanaan tuoman pienen toivonkipinän) jälkeen toimittaja Teppo Moisio vetäisee maton jälleen kerran järkevän kansalaiskeskustelun alta.

Hän on kirjoittanut otsikolla ”Oppilaiden etnistä taustaa lakkaa ajattelemasta” söpön propagandakirjoituksen – kukkahattu päässään ja ruusunpunaisten monikultuuristen lasien läpi maailmaansa tarkastellen.

Sen kummemmin tätä uutisten joukkoon työnnettyä tekelettä tässä repostelematta, haluan kuitenkin ottaa erään kohdan esille.

Sen rajoitetun maahanmuuttokeskustelun piirissä – jota Suomessa on lupa käydä – on toisteltu integraatiota lähes mantrana. Kaikki osapuolet tuntuvat olevan (ainakin teoriassa) herttaisen yksimielisiä siitä, että maahantulevien siirtolaisten pitäisi integroitua mahdollisimman nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan.

Moisio lainaa Vesalan yläasteen opettajaa Petri Rytkölää:

Kun puhutaan Neuvostoliiton edesottamuksista, tuntuu maahanmuuttajataustaisten määrä toisinaan. Esimerkiksi toisen maailmansodan tulkinnassa on eroja suomalaisen ja venäläisen tulkinnan välillä.

”Joskus katsottiin Parikan Talvisotaa, ja tunnelma oli kuin lätkämatsissa”, Rytkölä kertoo. Yhdet hurrasivat, kun neuvostoliittolaisia kuoli, toiset suomalaisten kaatuessa.

Näin siis Vesalan yläasteella integroidaan. Antamalla maahanmuuttajalasten sympatoida avoimesti hirveintä diktatuuria mitä ihminen on maan päälle luonut.

Neuvostoliitto on tuomittu Venäjän Federaatiossa rikolliseksi valtioksi ja kommunistien toiminta on kielletty. Silti suomalaisella yläasteella ollaan perse pystyssä keskenkasvuisten maahanmuuttajalasten edessä ja annetaan näiden levittää kommunistista propagandaa oppitunnilla.

Parikan elokuvan käsittelemä talvisota alkoi kommunistisen tyrannian Neuvostoliiton laittomasta hyökkäyksestä rauhanomaisen ja itseään huomattavasti pienemmän naapurivaltion kimppuun.

Tätä asiaa on suomalaisilta pyydetty anteeksi jo 1990-luvun alussa Venäjän federaation taholta, sen presidentin Boris Jeltsinin suulla.

Tätä vasten tuntuu käsittämättömältä, että suomalainen koulu antaa tilaa ja mahdollisuuden rikollisen valtion ja yhteiskuntajärjestelmän ylistämiseen, eikä pyri edes opettamaan näille lapsille sitä, että kyse ei ole tulkintaeroista vaan eksaktista (molemmin puolin yhtenevästä) historiantutkimuksesta.

Näille maahanmuuttajalapsille tulisi myös kertoa siitä , että ilman näitä heidän pilkkaamiaan suomalaisia sotaveteraaneja, täällä Suomessa ei olisi nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota vaan Suomi olisi samassa tilassa kuin se maa, josta he ovat Suomeen saapuneet. Tätä olisi hyvä painottaa etenkin nyt, kun talvisotaan johtaneesta suurvallan imperialistisesta agressiosta tulee kuluneeksi 70 vuotta.

Jos opetuslaitoksemme ei tähän pysty, sekä opettajilta että Suomea ja suomalaisuutta pilkkaavilta maahanmuuttajilta pitäisi kysyä se sama kysymys, joka kysyttiin jokaiselta neuvostoliittolaiselta sotavangilta talvisodan aikana:

Что вы будете делать в Финляндии?

Mitä te teette Suomessa?

Lähde: HS

Site Meter

Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

Site Meter

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.

Kirjoitin pari päivää sitten EU:n käskytyspolitiikasta kalastuksen suhteen. Hyysäri on julkaissut samaan uutiseen  liittyen varsin uskomattoman haastattelun.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä ei näe ongelmaa uudessa EU-säädöksessä, joka kieltää harrastajakalastajilta merisaaliin myynnin ensi vuoden alusta lähtien. Mäkelä tekee selvän eron ammatti- ja harrastajakalastajien välille.

”… minun mielestäni silloin ei ole enää kyse harrastekalastuksesta, vaan harmaasta ammattikalastuksesta. Vapaa-ajan kalastajat käyttävät saaliin perhepiirissä ja ystävien kesken. Ei meillä ole mitään syytä ryhtyä vaatimaan vapaa-ajankalastajille oikeutta myydä saalistaan.”

Mäkelä ei ilmeisesti ymmärrä mitä suustaan päästelee tai sitten hän kertoo tarkoituksella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa? Luontaiselinkeinot (tietyin rajoituksin metsästyksen ja poronhoidon kohdalla) kun ovat sallineet jokaisen suomalaisen harjoittaman lisätulojen keräämisen (muuallakin kuin Pohjois-Suomessa) ilman verotusta esimerkiksi kalastamalla.

Kyse ei ole siis harmaasta taloudesta, vaan eurooppalaisen siirtomaahallinnon puuttumisesta alkuperäiskansan ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin.

Tuollaista toimintaa on tavattu kutsua kolonialismiksi ja sen paikallisia juoksupoikia… tuota noin , yleisesti ja ajoittain,  aika rumillakin nimillä.

Lähde: HS

Site Meter