Fosforista valmistettujen fosfaattien laskeminen vesistöihin on yksi suurimmista todellisista ympäristöongelmista Suomessa. Ne rehevöittävät (ja sitä kautta pilaavat) sekä makean veden sisävesistöjä että etenkin Itämeren Suomenlahtea.

Viherhihhuleiden yksinoikeudekseen nostama ympäristöpolitiikka Suomessa on puolestaan erinomaisen hyvä huono esimerkki siitä, miten ympäristöpolitiikkaa voidaan jatkuvasti toteuttaa edesvastuuttomasti ja ns. persaus-edellä-puuhun-metodilla. Kaikki muut päättäjät tulevat näissä asioissa sitten perässä  – kuin pässi narussa teurastajan luo.

Uusin tätä kyseenalaisten saavutusten sarjaa koristava rikkaruoho on eilen julkistettu pyykinpesuaineiden fosfaattikielto. Tällainen ympäristövaikutuksiltaan – muuten kuin hygienian tason laskemisen ja hajuhaittojen lisääntymisen kannalta katsoen –  lähinnä kosmeettinen lakihanke on nähtävissä lähinnä puolustuskyvyttömän, nöyrän ja lainkuuliaisen kuluttajan kiusaamisena.

Suomi aikoo siis kieltää Itämerta rehevöittävät fosfaatit – siis vain ja ainoastaan kotikäytössä olevista – pyykinpesuaineista. Kielto tosin tulee voimaan vasta vuonna 2012.

Ruotsissa fosfori kiellettiin pyykinpesuaineissa vuonna 2008 ja konetiskiaineisiin kieltoa valmistellaan. Suomi ei voimavarojen puutteen takia  (virallisen selityksen mukaan) puutu vielä konetiskiaineisiin lainkaan.

Pyykinpesuaineissa fosforin korvaavien aineiden ominaisuudet selvitetään (virallisen selityksen mukaan) tarkasti. Ylitarkastaja Eliisa Irpola ympäristöministeriöstä selittää näin:

”Pitkä aikataulu johtuu siitä, että haluamme varmistua korvaavan aineen zeoliitin vaikutuksista”

Jotkut äidit ovat Irpolan mukaan todenneet, että zeoliitti aiheuttaa lapsille ihottumaa. On myös suoraa näyttöä siitä, että savimainen zeoliitti kertyy pesukoneisiin ja lyhentäisi niiden käyttöikää.

Eli näin saadaan lyhennettyä sekä vaatteiden, että kotikäytössä olevien pesukoneiden ikää ja lisättyä kulutusta.

Tuntuuko ajatus jotenkin typerältä jonkun muunkin mielestä? Tämä on normaali (todellisuudesta irti oleva) viherhöperö malli kestävästä kehityksestä.

Fosfaattikielto on ollut Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelimen Helcomin suositus vuodesta 2007.

EU:ssa kiellon vaikutuksia on selvitetty vuosia. Viime joulukuussa (hallintoalamaisiaan kaitseva)  Euroopan neuvosto esitti komissiolle fosfaattikiellon muuttamista viipymättä EU-säädökseksi.

Näistä kotitalouksien käyttämistä fosfaattipitoisista pyykinpesuaineista tulee (Helcomin mukaan) 9-24 prosenttia Itämeren fosfaattikuormituksesta – risteilijöiden (virallisista)  jätevesistä tulee alle prosentti.

Mutta tämä ei ole koko totuus – on maita ja maita. Lisäksi pitää muistaa, että tässä puhutaan nyt  (suomalaisten) kotitalouksien fosforipäästöistä.

Suomesta Itämereen ihmisen toimista aiheutuvasta fosforikuormituksesta maatalous muodostaa noin 60 %, jonka ohella  metsätaloudella ja haja-asutuksella on toki myös merkittävä vaikutus – mutta yksityistalouksien pyykinpesu  ei ole kuin marginaalinen tekijä koko kuormasta.

Ilman kautta tulevasta typpilaskeumasta pääosa on peräisin Itämeren alueelta, pääasiassa liikenteestä ja maataloudesta, mutta huomattava osa tulee lisäksi kauko-kulkeutumana. Laivaliikenteestä peräisin olevan typpilaskeuman osuus on noin 6 % kokonaiskuormituksesta.

Eli typpipäästöissäkään kotitalouksien pesukoneet eivät näyttele muuta kuin marginaalista roolia Itämeren suojelussa.

Se mikä minusta on käsittämätöntä, on tämä viherhöperöiden asenne. Faktat ovat myös ns.luonnonsuojelijoiden tiedossa, mutta silti nämä haluavat lisätä kertakäyttökulutusta ja aiheuttaa (etenkin  näin taloudellisen taantuman alla) lisäkustannuksia ja tarpeettomia harmeja tavalliselle normivirtaselle.

Kiihkeimpänä kuluttajien kurmoottajana ja zeoliitin levittäjänä toimii näistä viherhöperöjärjestöistä tällä kerralla WWF (Greenpeace on hiljaa, koska se on ilmeisesti saanut kiristettyä maataloudelta ja teollisuudelta sen mitä se halusikin).

WWF Suomen mukaan kolmen vuoden odotus Suomessa on viivyttelyä. Järjestön meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen on sitä mieltä, että:

”Suomi on viimeisten joukossa, koska EU:n Itämeri-strategian mukaan kaikki Itämeren maat siirtyvät silloin jo kieltoon”

Jos taas kuuntelee ministeriön virkamiestä (jonka tulee jo virkavelvollisuudenkin mukaan pysyä totuudessa) niin Irpolan mukaan kiirettä fosfaattien täyskieltoon ei Suomessa  ole ollut.

Fosfaattia on ministeriön mukaan muutenkin alle kymmenessä prosentissa Suomessa myytävistä pesuaineista. Fosfaattiaineet ovat yleensä halvimpia ja fosfaatittomat nestemäiset kalleimpia. Toisaalta kokemuksen mukaan fosfaattia sisältävät aineet ovat pesuteholtaan zeoliittia sisältäviä tehokkaampia – ja aiheuttavat kuluttajalle vähemmän huolta ja harmia.

Olennaista koko asiassa on se, että ministeriön selvityksen mukaan kuntien jätevedenpuhdistamot ottavat talteen  noin 95 prosenttia kotitalouksien fosfaateista.

”Täyskielto hyödyttää haja-asutusalueilla, kuten mökkirannoissa”

Ja tämän minäkin ymmärrän ja suostun hyväksymään.

Kun kuluttaja pesee tulevaisuudessa (kestävän kehityksen ekologiset kriteerit täyttäviä) laadukkaita ja elinkaareltaan pitkäikäisiä vaatteitaan, (kalliilla) pitkään elinkaareen suunnitellulla pesukoneellaan ja käyttää fosfaatitonta pesuainetta, hän joutuu samalla olosuhteiden pakosta lyhentämään omaisuutensa elinkaarta – ja alistumaan kertakäyttökulutukseen.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman 2005 toteuttaminen edellyttää korkeatasoista fosforinpoistoa kaikilta jätevedenpuhdistamoilta ja typenpoistoa niillä alueilla, joilla typpi on vesistön kannalta määräävä rehevöittävä tekijä.

Yhdyskuntien jätevesien tehostettu typenpoisto esitetään toteutettavaksi niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään Suomenlahden pohjukkaan.

Yhdyskuntajätevesien puhdistus on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Orgaanisten aineiden ja fosforin poistuma on lähes 95 % ja typenpoistuma noin 40 %. Puhdistustehoa on vielä mahdollista tehostaa. Typenpoistossa on mahdollista saavuttaa jopa noin 80 prosentin puhdistustulos kohtuullisin kustannuksin, mistä esimerkkinä on Helsingin Viikinmäen puhdistamo

Missä on sitten se kuuluisa pihvi? Tällä kerralla (kuten niin monta kertaa aikaisemminkin) pihvi on siinä, että kuluttaja on helppo kohde vaatimuksille.

Miksi WWF ei ole kiinni maatalouden päästöissä eikä teollisuudessa? Saako WWF (Greenpeacen tavoin) jotain todellista hyötyä vaikenemisestaan ja siitä, että se jättää suurimmat kuormittajat rauhaan – ja suuntaa energiansa tavallisten suomalaisten järkeä ja todellisuuspohjaa vailla olevaan kiusaamiseen?

Vaikka viljelykäytännöt ovat merkittävästi muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan, niin suurimman kuormituslähteen, peltoviljelyn, ravinnepäästöt vesiin eivät  ole vähentyneet, mikä vaikuttaa rannikkovesien tilaan erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikolla.

Huomattavaa on myös  se, että maatalouden ravinnekuormituksen muutokset ovat hitaita, ja ravinteiden kulkeutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, esimerkiksi säätila. Suomalainen maaperä sitoo ravinteita, jonka takia fosforia ja typpeä voi huuhtoutua runsaasti vesiin vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan lannoituksessa tapahtuneiden muutosten jälkeen.

Edellisen (vuoden 2006 lopussa päättyneen) ohjelmakauden tavoitteiden (noin 30 % aleneminen fosfori- ja 40 % typpikuormituksessa) saavuttaminen ei onnistunut – ei edes tehostettujen toimenpiteiden avulla.

Tässä on se toinen pihvi.

Tähän meidän tulisi kiinnittää huomiomme, toimenpiteemme ja energiamme yhteiskuntana. Maatalous ei yksin pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan ja toimien suuntaaminen näihin päästöihin olisi aito askel eteen.

Viherhöperöt (ja päättäjät) ovat unohtaneet (ilmeisesti tarkoituksella) tärkeimmän Itämeren kuormittajan ja saastuttajan. Nimittäin Venäjän.

Suomenlahden rehevöitymisen vähentämisessä ainoa realistinen toimenpide on Pietarin alueen  jätevesien puhdistuksen tehostaminen ja sitä tukeva viemäröinnin parantaminen.

Pietarin lounainen puhdistamo vihittiin käyttöön 22.9.2005 Puhdistamo käsittelee  noin 700 000 asukkaan jätevedet. Tässä on hyvä muistaa, että Pietarin alueella asuu yli 5 000 000 asukasta, joista 4 300 000:n ihmisen jätevedet johdetaan edelleen suoraan ja käsittelemättöminä suoraan Suomeenlahteen.

Pietarin jätevesikuormituksen lisäksi tulisi myös muista lähteistä, esimerkiksi laskeuman kautta ja (muusta kuin Suomessa sijaitsevasta) asutuksesta Suomenlahteen tulevaa typpikuormitusta alentaa.

Eräs tärkeimmistä näistä on kassilohien kasvattamoteollisuus. Saaristomeren ja Ahvenanmeren alueilla sijaitsevien kalankasvatuslaitosten ravinteiden ominaiskuormitus on (onneksi) nykyisin enää vain puolet vuoden
1980 tasosta.

Ympäristöministeriön mukaan uusien puhdistusmenetelmien avulla kassikasvattamojen ominaisfosforikuormitus voidaan parhaimmillaan vähentää puoleen nykyisestään. Typen osalta ominaiskuormituksen pienentämisessä päästään noin neljäsosan vähennykseen nykytasosta. Umpikassimenetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia fosforin talteenotossa, mutta typpikuormitukset eivät juurikaan ole pienentyneet.

Konkreettisin toimi on ollut toistaiseksi rehun koostumuksen muuttaminen. Tällä on pystytty pienentämään ulkosaaristossa tapahtuvan kirjolohenkasvatuksen ympäristövaikutuksia, koskatyppi on siellä minimitekijä (sisämaassa ja sisäsaaristossa minimitekijänä taas on enimmäkseen fosfori). Myös fosforin ominaiskuormitusta on pystytty tehokkaasti laskemaan rehuja kehittämällä, mutta rehellisyyden nimissä umpikassi- ja suppilomenetelmien kehittäminen on sisävesialueella ainoa varteen otettava vaihtoehto ympäristövaikutusten pienentämiseksi.

Ja onhan vielä muitakin (yksityistä kuluttajaa ja hänen kotipesukonettaan vaarallisempia) Itämeren saastuttajia.

Teollisuuden ravinnekuormitus on peräisin pääosin puunjalostusteolli-
suudesta. Merkittävimmät päästöalueet Suomessa ovat Perämeren rannikko ja Kotkan-Kymijoen rannikkoalueet. Tosin metsäteollisuuden osuus Suomen ravinnepäästöistä on nykyisin varsin pieni – alle neljä prosenttia ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. Tätä voi pitää edistyksenä.

Paikallisesti mitattuna kuormitus voi kuitenkin olla edelleen varsin merkittävä ja sillä on tietyillä vesialueilla rehevöittävää vaikutusta. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa edellytetään, että teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjä
vähennetään noin 50 prosenttia. Fosforin osalta teollisuudella on mahdollisuudet saavuttaa tavoite, mutta typen osalta tavoitteesta tullaan jäämään.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näyttäisi siltä, että kyseessä on taas tyypillinen vihervasemmiston anekauppa. Suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja laitetaan maksumieheksi tässäkin – kuten maahanmuuttopolitiikassa ja lähes kaikessa muussa – silloin kun halutaan ostaa humpuukin kautta mielenrauhaa.

Olen luontoihminen ja ympäristöni on minulle tärkeä. Minun mielestäni ihmisten syyllistämisellä ja tämän kaltaisiin kosmeettisiin toimiin vajoamalla ei saada mitään kestävää aikaan.

Suomalainen virallinen vihreä liike on elitistinen, itsekeskeinen ja eksynyt omien illuusioidensa korpeen jo vuosia sitten.

Siitä ei ole hyvinvointivaltion, ihmisten eikä etenkään ympäristön pelastajaksi. Vihreät De Gröna ja sen ympärillä pyörivät ns. ympäristöjärjestöt ovat lähinnä tyhjä kupla, kuten jälleen kerran näimme.

M.O.T

Lähteet: Ympäristöministeriö, opetusministeriö, STT, HS, Helsinki Commission

Site Meter

Niin – Ottaisitko romanin tai somalin naapuriksesi?

Hyvä kysymys.

Niin hyvä, että ihmettelin hieman sitä, miten Hyysärin toimittaja ottaa tämän kysymyksen esille jutussaan.

Paavo Tukkimäki kirjoittaa Poika pisti pahan nimellä otsikoidussa jutussaan, että hänen poikansa kysyi:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

kun Tukkimäen perhe keskusteli pääsiäisenä keskenään pakolaisista, maahanmuuttajista ja vähemmistöistä.

Tukkimäki pukee vastauksensa itse tähän muotoon:

Vastaukseni oli hieman välttelevä ja juhlan henkeen huonosti sopiva, mutta sen ydinajatukseen riitti yksitavuinen sana. Sitä ei tässä tarvinne toistaa, mutta epäilemättä se oli häpeäksi kaikelle sille avarakatseisuus-, ennakkoluuttomuus- ja lähimmäiskasvatukselle, jota tässä maassa on annettu ja annetaan.

Ja kaikille niille arvoille, joita uskoin edes jollakin lailla edustavani.

Kysymys osoitti, kuinka periaatteessa on helppo kannattaa hyviä ajatuksia ja yleviä periaatteita, mutta kun päästään tai joudutaan omakohtaiseen käytännön toteutukseen, ennakkoluulot hiipivät koloistaan kuin varas yöllä ja vievät koko potin.

Olisi edes jotenkin lohduttavaa ajatella, että ehkä vieraskammossa onkin kyse jostakin atavistisesta vaistosta, joka periytyy ammoiseen aikaan ihmisen vaellellessa Afrikan savanneilla.

Tuolloin kaikki vieraat edustivat mahdollista hengenvaaraa, ja tuon vaaran muistoa me kannamme yhä jossain syvällä aivojemme sopukoissa.

En enää minä, vaan geenit minussa!

Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus luetaan hyveisiin, joita noudattamalla ihminen voi tuntea itsensä vähän jalommaksi. Mutta jos me annamme lähimmäiselle sen, mikä hänelle jo luonnostaan kuuluu eli ihmisarvon ja -oikeudet, mitä hyvää me siinä teemme?

Jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Niinpä niin – jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Myös tämä on erittäin hyvä kysymys. Itse asiassa se on vielä parempi kuin tuo ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Ihminen on eräs apinalaji, jonka käyttäytymistä säätelevät tietyt lainalaisuudet. Eräs tärkeimmistä niistä on totuus, että ihminen – kuten muutkin lajit – suosii tuttua ja omaa ja hylkii vierasta.

Nepotismi on luonnollista – ylisuvaitsevaisuus taas ei. Tietty sisäänlämpiävyys, toiseuden vieroksunta ja muutosvastaisuus huolehtivat siitä, että yhteisössä säilyy rauha ja se pystyy toteuttamaan perustehtävänsä – tarjoamaan suojaa jäsenilleen.

Nämä lainalaisuudet ja niihin perustuvat (kirjatut ja kirjaamattomat) kodeksit ja regulaatiot pyrkivät säilyttämään sen tutun ja turvallisen lisäksi myös luonnollista monimuotoisuutta – diversiteettiä.

Monikulttuurinen ja rauhallinen yhteiskunta on teoreettisestikin ottaen täysi mahdottomuus. Kun eri kulttuurit joutuvat liian lähelle toisiaan, liian pieniin lokeroihin ja kilpailevat keskenään elämisen perusehdoista, syntyy kitkaa. Tämä kitka muuttaa kaikissa meissä luonnostaan (kuten tuosta Tukkimäen jutustakin huomasimme) asuvan ksenofobian jossain vaiheessa rasismiksi.

Minusta on myös paljon tärkeämpää ja olennaisempaa miettiä ( tässäkin asiassa) ihmisten motiiveja, kuin kulkea ympäriinsä leimailemassa muita ihmisiä rasisteiksi oman pahanolon peittelypyrkimyksissään.

Osa monikulttuurin nimeen vannovista alkuperäisasukkaistamme (kuten myös globaali kapitalismi) haluaa halpaa ulkomaista työvoimaa katteiden nostamiseksi ja suomalaisen työväestön aisoihin pistämiseksi – kyykyttämiseksi.

Toinen osa haluaa taas pestä oman pahanolonsa pois antamalla uhrin. Sellaisen, jolla Suomi ja suomalainen hyvinvointivointiyhteiskunta avataan kaikkien maailman köyhien ja kärsivien käyttöön – huomaamatta sitä, että ajatus tukehtuu huoltosuhteeseen liittyvien lainalaisuuksien mukaan omaan mahdottomuuteensa.

Eräs osa on henkisesti kypsymättömiä ja sinisilmäisiä uneksijoita – niitä ikuisia hymänistejä, jotka uskovat ihmisen tasa-arvoisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja rauhaan.

Heidän liepeillään liikkuu myös joukko anarkisteja ja muita ammattivallankumouksellisia – niitä väkivallan lähettiläitä, jotka käyttävät monikulttuuristeja V.I.Leninin määritelmän mukaan hyödyllisinä idiootteina omien vallankumous- ja valtapyrkimystensä eteenpäin kuljettelussa.

Ja sitten on se surullisin joukko – ne aidosti hyväsydämiset ja hieman arvostelukyvyttömät ihmiset, jotka eivät tajua, että heitä viedään tässä asiassa kuin kuoriämpäriä hamppunarussa.

Rasismi ei todellakaan ole pelkästään enemmistön vähemmistöön kohdistamaa. Se on useimmiten vähemmistöjen toisiinsa ja enemmistöön kohdistamaa syrjintää ja sortoa – jota omassa yhteiskunnassamme tukee ja siihen kannustaa joukko yksisilmäisiä ja omaa pesäänsä likaavia käänteisrasistisia suomalaisia virkamiehiä.

Niitä mikoja, mikkoja ja johannia, jotka eivät ole ymmärtäneet rasismin syvimmän olemuksen lisäksi myöskään sitä, että virkamies on kansan palvelija (ja jos ei mielestään ole, niin ennemmin tai myöhemmin itkee virkavastuunsa kautta ja palvelee).

Onko muuten kukaan kysynyt vähemmistöiltä haluavatko he suomalaisen naapurikseen?

Minusta nimittäin näyttää siltä, että ainakin osa etnisistä vähemmistöistä haluaa aidosti luoda Suomeen samanlaisen etnisen pienoisyhteiskunnan kuin se, mistä he ovat joutuneet pakenemaan Suomeen turvapaikanhakijoiksi ja pakolaisiksi.

Aika mielenkiintoista – eikö?

Kun tähän pisteeseen on päästy, voidaan sanoa hyvästi turvalliselle ja yhdenvertaiselle yhteisölle. Sen tilalle tulee joukko monikulttuuriksi nimitettyjä alakulttuureita ja nämä taistelevat ja kilvoittelevat keskenään – tulevaisuudessa mahdollisesti jopa avoimen sodankäynnin muodoin (kuten olemme saaneet huomata esimerkiksi Britanniaa, Saksaa, Ranskaa, Ruotsia ja Tanskaa koskevan uutisvuon tuomana).

Kun joku seuraavan kerran hehkuttaa minulle monikulttuurisuuden ihanuutta, aion näyttää tuo Hysärin artikkelin ja kysyä:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta päivän kysymyksiin:


Lähde: HS


Site Meter