Nettivinkki poliisille

Eilen tehtiin eräs virstanpylvään alitus suomalaisessa nettimaailmassa. Tähän samaa WordPress-palveluun ( jota mekin käytämme alustana) ilmestyi (mahdollisesti, todennäköisesti ja ilmeisesti)  ensimmäinen osa viime kesänä erään vasemmistopoliitikon suustaan lipsauttamasta laittomasta henkilörekisteristä (hän ei ilmeisesti sitten uskaltanut julkaista sitä omissa nimissään).

Julkisuuteen levitetyssä rekisterissä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ihmisen koko nimi, henkilötunnus, kotiosoite, yrityssidonnaisuudet ja niin edelleen – kaikki sellaisia tietoja joiden julkaiseminen ( jo pelkästään bona fide-aikein) on rangaistavaa lainsäädännössämme.

Poliisi tekee tietysti oman harkintansa mukaan omat johtopäätöksensä, mutta tässä tapauksessa on kuljettu sen viivan yli, minkä jälkeen poliisin olisi syytä puuttua kyseisen henkilörekisterin pitäjien ja julkaisijoiden toimiin.

Yksinkertaistaen, jos poliittinen johto hyväksyy kaikesa hiljaisuudessa tällaisen äärivasemmistolaisen toiminnan, eivätkä lakia valvovat viranomaiset, aika vauhdilla,  puutu tähän touhuun, silloin poliitikot ja viranomaiset sallivat poliittisen sisällissodan syttymisen tässä maassa.

Niin se vinkki. Kun kerran Antifaa ei ole Suomessa eikä selin Adidas-veryttelytakissa kuvaajaan päin seisovalla vasemmistolaisella (laittoman?) henkilörekisterin pitäjällä ole mitään tekemistä kyseisen (hänen ilmoituksensa mukaan olemattoman) anarkistijärjestön kanssa, kannattanee tutkia herran tietokoneen kovalevy (josta viimeksi Oulussa tunnistettiin, julkisuuteen päässeen tiedon mukaan, ihmisiä ihan ikiomasta henkilörekisteristä) ja kyseisen poliitikon suhde tähän sivustoon (joka julkaisi tässä kirjoituksessa mainitun laittoman henkilörekisterin internetosoitteen ensimmäisenä).

Copyright Kari Halkola via Hommaforum

KK

Advertisement

 

Suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

KK

 

On ikävää olla oikeassa – jälleen kerran

Oikeassa olemisen ja omien ennusteiden toteutumisen pitäisi kaiketi olla positiivinen asia. Jostain syystä tääällä toteutuneet skenaariot ovat olleet lähinnä negatiivisia tapahtumaketjun kohokohtia tai huipenuksia.

Vanhoja tekstejä tonkiessani huomasin, että olen ennustanut aika tarkasti vähemmistövaltuutetun virkaan liittyvän kehityksen  jo nykyistä edeltävän viranhaltijan nimitysprosessin aikana:

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa lakia lukeneen anarkian- ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Väärässä olin ainoastaan siinä, että seuraavalla kierroksella tuohon virkaan (epäpätevänä) nimitetyksi tuli oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet.

Ehkä tulemme vielä näkemään senkin ajan, kun avoimessa yliopistossa pari oikeutieteen luentoa kuunnellut (ja sen jälkeen itseään oikeustieteen opiskelijaksi nimittävä) entinen raitiovaunun kuljettaja  ja nykyinen (YLE:ssä julkisin varoin yksipuolista vihapropagandaa suoltava)  anarkisti toimii vähemmistövaltuutettuna?

Ja ehkä näemme senkin, kuinka nuorten vasemmistonaisten käsitys siitä, että joitain lakeja saa rikkoa vasemmistolaisen ideologian oikeutettamana tulee yleiseksi ohjenuoraksi koko yhteiskunnassamme – Kapteeni Anarkian heitellessä syrjiviksi katsomiensa yritysten ja yksityisten ihmisten ovista sisään polttopulloja ja hajottaessa toisten omaisuutta – vähemmistövaltuutetun virkaa toimittaessaan.

Eva Biaudetin nimittämisen epäpätevänä virkaansa runnoi muuten (vastoin hallituksen enemmistön mielipidettä) sisäministeriön kansliapäälikkö Ritva Viljanen – joka puolestaan runnottiin virkaansa huonompana vaihtoehtona ja vastoin hallituksen yksimielistä ehdotusta demokraattorimme presidenttimme Tarja Halosen toimesta – vastoin kaikkia demokratian periaatteita.

Viljasen maailmankatsomuksesta poikeaavaa ideologiaa tunnustavan ihmisen näkökulmasta katsoen, Viljanen on useaan kertaan venytellyt valtansa ja niihin liittyvien oikeuksiensa rajoja.

Tilanne on johtanut nyt siihen, että Viljasen viime viikkoinen avautuminen joutui hieman tarkemman tarkastelun alle. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nimittäin haluaa selvittää sen ,  voiko  enää kansliapäällikkö Viljanen ihan oikeasti toimia nykyisessä puuhassaan.

Tämä asia on sellainen, että se tuntuu kiinnostavan Putkosen lisäksi meitä muitakin.

KO

 

Brax haluaa prostituution järjestäytyneen rikollisuuden monopoliksi

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet)  esitteli eilen MTV3:n 45-minuuttia ajankohtaislähetyksessä omaa malliaan siitä, kuinka yhteiskunta pystyi vielä nykyistäkin enemmän tukemaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja poistamaan esteitä ihmiskaupan tieltä.

Braxin mielestä poliisin pitäisi käyttää maalaisjärkeä parituksen uhreilta seksiä ostavien kiinnisaamiseksi. Jos tämä ei onnistu, Brax väläyttää seksin ostamisen täyskieltoa.

Häiritsevään prostituution puuttumiseen on laissa riittävät työkalut. Esimerkiksi ratsiat olisivat hyvä keino saada ostajat kuriin.

Järjestyslain nojalla kaikki seksin ostaminen ja myyminen julkisissa tiloissa on kiellettyä – esimerkiksi yökerhoissa

Oikeusministeriön selvityksen mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana seksinostajia on tuomittu vain vajaat 40. Tämä todistaa Braxin mukaan sen, että kaikki poliisit eivät valvo lakia riittävästi.

On poliiseja ja on poliiseja. Ei lain valvominen ole kaikille poliiseille yhtä vaikeata.

Pohjoismaissa eletään samassa todellisuudessa, mutta Suomessa laki on lievin. Suomi on kriminalisoinnut seksin ostamisen vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Ruotsi on kieltänyt ostamisen ja myymisen, Norja kaiken ostamisen.

Jos on viitteitä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen Suomen lain takia, niin tietysti se on erittäin vakava paikka. Lakia pitää tiukentaa nykyisestäkin.

Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee asiaa maaliskuussa – sopivasti tässäkin asiassa enne tulevia eduskuntavaaleja.

Toisin kuin Brax, normaalisti ajatteleva kansalainen saattaa nähdä syy- ja seurausyhteyden siinä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen juurikin näiden maiden kiristyneen lainsäädännön vuoksi.

Vihreiden (naisten) ymmärrykseen tällainen looginen johtopäätös ei tietenkään mahdu. Toisaalta on aika huvittavaa katsella sitä, että minkälaisessa rikollisuudessa heidän mielestään pitäisi kiristää lainsäädäntöä ja minkälaisessa löysätä sitä.

(Yleisperiaatteena tuntuu olevan se, että murhamiesten pitäisi päästä teoistaan päänsilityksellä, ymmärryksellä, kimppahalilla ja  ehdonalaisella, ruman normaalimiehen pitäisi päätyä seksin ostamisesta linnaan ja sananvapauden käyttämisestä (vallitsevan vihreän dogman vastaisesti) pitäisi sitten ehdottomasti langettaa elinkautinen vankeusrangaistus.)

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, prostituutio on sellainen ala, johon kiellot eivät ole koskaan purreet. Kriminalisointi ajaa ammatinharjoittajat entistä ahtaammalle ja suoraan järjestäytyneen rikollisuuden syliin.

Saksalainen tapa (jossa huorat omistavat bordellin itse esimerkiksi osuuskunnan kautta) on tutkittaessa osoittautunut toimivimmaksi malliksi tämän ikuisuuskysymyksen ratkaisemisessa.

Kun liiketoiminta on ammatinharjoittajien omissa käsissä ja sen on laillista, myös yhteiskunta pystyy suojaa,maan ammatinharjoittajaa ja tämän elinkeinoa sekä hyötyy yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta verotulojen myötä.

Tällaisen yhtälön käsittäminen taitaa olla Braxin kaltaisille täysi mahdottomuus.

Lähde: MTV3

 

Johanna Suurpään nimitys – askel lähemmäksi kansandemokratiaa

Onneksi olkoon Johanna Suurpää – sitkeä uurastuksesi on jälleen palkittu. Neuvostovaltio Valtioneuvosto nimitti uutisten mukaan torstaina Sinut oikeusministeriön kansandemokratia- ja vähemmistökieliasioiden yksikön johtajaksi .

Tämä (valtiohallinnolle nykyään tyypilliseen tapaan) viiden vuoden määräaikainen työ alkaa maaliskuun alussa.

Suurpää on toiminut joulukuusta 2007 lähtien vähemmistövaltuutettuna. Palaan Suurpään  työuran aikaisempiin vaiheisiin myöhemmin. Se kenestä tulee sitten Suurpään seuraaja vähemmistövaltuutettuna onkin toinen kysymys.

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa (pari yleisökurssia)  lakia lukeneen anarkian ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Kannattaa muistaa myös se, mistä Johannan ura alkoi.  Hän tuli rymisten julkisuuteen edellisen laman alla. Tuolloin poliisi esti hänen pääsynsä somalialaisia pakolaisia täynnä olleen laivaan.

Tämä johtui siitä, että kun ensimmäinen somaliryhmä saapui Suomeen, neiti Suurpää oli myös aluksessa – humanitaarisella maahanmuutolla rahoja käärivän Pakolaisapu ry:n juristina. Tuolloin nykyinen laillisuudenvalvojamme kunnostautui esittelemällä aivan omasta hihastaan revittyä laintulkintaa, vastustamalla viranomaisia ja neuvomalla myös – ilmeisesti – maahantulijoita hakemaan turvapaikkaa ja hävittämään matkustusasiakirjansa.

Hän ilmoitti tuolloin (HS 27.8.1990):

”YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa. Pakolaissopimus tarkentaa asiaa: pakolainen voi tulla maahan jopa laittomasti eli hänen matkustusasiakirjojensa ei tarvitse olla kunnossa. Paitsi viisumia pakolainen ei tarvitse välttämättä laillista passiakaan, jos hän heti rajalle tultuaan ilmoittaa oikeat henkilötietonsa.”

Suurpää väitti myös, ettei tuolloisesta Suomen laista löytynyt  perusteita viisumin vaatimiseksi (sic!).

Suurpään mukaan viranomaiset vertasivat Suomen silloista tilannetta perusteettomasti Ruotsiin.

”Ruotsiin oli tullut vuoden aikana lähes 30000 pakolaista, kun rajoituksiin ryhdyttiin. Suomeen ei ole tullut vielä kohtuuttoman paljon pakolaisia.”

Erässä asiassa täytyy antaa tunnustusta Suurpäälle. Täytyy nostaa tuollaisesta mistään ympäristötekijöistä tai yleisestä mielipiteestä piittaamattomuudesta (kansanvallan periaatteista nyt  puhumattakaan) harjoitetusta  härkäpäisyydestä määrätietoisuudesta Suurpäälle hattua. Hän on tehnyt  kaikkensa saadakseen tuon tilanteen korjatuksi haluamakseen.

Miten asiat sitten todellisuudessa menivät (ja olivat) tuolloin? Poliisi sai tiedon somalien maahantulosta etukäteen Tallinnasta viranomaistaholta. Helsingin poliisilaitos otti tulijoihin satamassa tiukan linjan.  Helsingin poliisilaitoksen komentaja Paavo Koskela perusti päätöksensä tuolloiseen lainsäädäntöön:

”Lähdin siitä, että kyseessä on luvaton maahantulo, jonka estimme”,

Aluksen päällikön velvollisuus oli (ja on) huolehtia siitä, että kaikkien aluksessa olevien henkilöiden matkustusasiakirjat ovat kunnossa. Muuten aluksen päällikkö on velvollinen viemään matkustajat takaisin. Poliisikomentaja Koskelan mukaan laivan purseri oli kertonut, että somalien viisumit olivat kunnossa Tallinnassa.

Suomen tullissa (Pakolaisapu ry:n terhakoiden tätien, Suurpään ja Kirsi Hytinantin laivassa tapahtuneen vierailun jälkeen) viisumia ei kuitenkaan ollut ollut yhdelläkään somalilla. Passi sen sijaan puuttui vain noin kymmeneltä. Suuresta osasta somalien passeista oli revitty yksi sivu irti. Poliisi epäilee, että kyseisellä sivulla oli väärennetty Suomen viisumi.

Laivan käytäviltä löytyi kaksi Etiopian passia, joissa oli väärennetyt viisumit. Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut näitä passeja omakseen.

Näin Suomi sai ensimmäiset humanitaarisen maahanmuuton perusteella Suomeen saapuneet somalinsa.

Suurpään työura jatkui tuosta eteenpäin samoissa (suppeissa ja yksipuolisissa) merkeissä. Hän on toiminut ulkoasiainministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikön päällikkönä, Turvapaikkalautakunnan sihteerinä ja Pakolaisneuvontapisteen lakimiehenä. Hän on toiminut myös asiantuntijana Wienissä ja Tallinnassa maahanmuuttoasioihin liittyen.

Toimiessaan ns.kansalaisjärjestöjen ylläpitämän pakolaisneuvontapisteen lakimiehenä Johanna Suurpää valittiin myös Vuoden Kellokkaaksi (HS 1.3.1990). Naistoimittajien yhdistys valitsee Kellokkaakseen vuosittain henkilön, joka on merkittävällä tavalla kiinnittänyt huomiota ajankohtaiseen kysymykseen.

Johanna Suurpää oli tuolloin työskennellyt pakolaisneuvontapisteessä lähes kaksi vuotta. Työ oli määräaikainen ja saattoi loppua vuoden vaihteessa.

Tuolloin hän vaati Suomeen perustettavaksi pikaisesti riittävin valtuuksin varustettu ulkomaalaisvaltuutetun virkaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna tulee äkkiä mieleen, että jo tuolloin Suurpää tähtäsi nykyiseen Vähemmistövaltuutetun virkaansa – ja oli uutterasti luomassa itselleen oksaa josta ponkaista suoraan vallan ytimeen.

Uutterasti hän on ollut sittemmin vähemmistövaltuutettuna vaatimassa ja komentamassa lakejamme säätävää Eduskuntaa. Vähemmistövaltuutetun viran myötä tulleet saavutukset eivät kuitenkaan ole olleet ilmeisesti Suurpään mielestä riittäviä, joten tämän uuden nimityksen mukana tullut mahdollisuus päästä (demlalaisen toverinsa oikeusministeri Tuija Braxin johdolla) suoraan lainsäätämisen ytimeen – niiden valmistelutyöhön –  on ilmeisen tervetullut

Tämä uusi Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö perustettiin (tilaustyönä) oikeusministeriöön tämän vuoden alusta. Yksikkö huolehtii kansalaisvaikuttamiseen, vaalien järjestämiseen ja kehittämiseen, puoluelakiin sekä kieliasioihin liittyvistä tehtävistä.

Kansalaisvaikuttamisen alistaminen oikeusministeriön alaisuuteen on mainio tapa kiristää sensuuria ja kaventaa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvaa sanan-, mielipiteen- ja yhdistymisvapautta.

Demlalaisesta vaalien järjestämisestä kansalla on jo aikaisempaa kokemusta – persauksilleen menneen Braxin masinoiman (lippuäänestystä helpommin manipuloitavissa olevan) sähköisen äänestyskokeilun tiimoilta.

Puoluelain alistaminen Suurpään peukalon alle takaa puolestaan sen, että nykyinen korruptoitunut näennäisdemokratia saa jatkaa edelleen –  huolimatta yhä  äänekkäämmiksi käynneistä vaatimuksista siirtyä kohti suoraa kansanvaltaa (ja etenkään huolimatta vaalirahaskandaalista ).

Kieliasioiden alistaminen samaan sylttytehtaaseen, helpottaa lähinnä marginaalisen RKP:n tavoitteita luoda keinotekoisesti lisää ruotsinkielistä väestöä Suomeen:

RKP on uussuomalaisten puolue, joka haluaa houkutella mukaan maahanmuuttajia puoluetyöhön, myös johtaviin elimiin. Tavoitteemme on, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin kielen ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.

(Asiasta on kirjoittanut myös Mikko Ellilä)

Kun Johanna Suurpää nimitettiin kyseisen yksikön päälliköksi, yhteiskuntamme saattoi astua taas uuden askeleen lähemmäksi kansandemokratiaa. Uskallan epäillä, että seuraavan vuoden aikana Suurpään yksikkö valmistelee yhden jos toisen yleistä oikeudentajua vastaan olevan ja enemmistöä alistavan lakiehdotuksen Eduskunnan kumileimasimen alle vahvistettavaksi.

Lähteet: VN, UM, SM, STT, HS

Jk. Kun Johanna kuitenkin lukee tämän kirjoituksen, haluaisin esittää hänelle yhden kysymyksen. Oletko vielä samaa mieltä kuin vuonna 1990?

”Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.”

Päivitys 120210 2242: Myös Yrjö on käsitellyt samaa aihetta.

 

Onko kännissä puukottaminen Päivi Tiilikan geneettinen ominaisuus?

Hieman järkyttyneenä kuuntelin YLE Radio 1:llä Tuomas Enbusken toimittaman radio-ohjelman Mitä Suomessa saakaan sanoa? Olen sivunnut tätä aihetta toisessa kirjoituksessani.

Samalla luottamukseni oikeusministeri Tuija Braxin kykyyn hoitaa tehtävänsä on järkkynyt viimeisen kerran. Miten voi olla mahdollista, että oikeusministeri on valinnut sananvapauteemme koskevan työryhmän ainoaksi jäseneksi ihmisen, joka on ilmoittanut tuossa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Tämä yhdestä henkilöstä koostuva ns. työryhmä aloittaa Braxin toimeksiannosta vertailemaan Suomen sananvapautta koskevaa lainsäädäntöä ryhdytään  muihin maihin. Selvityksen perusteella oikeusministeriö arvioi, onko lainsäädäntöä tarpeen muuttaa.

Selvityksessä verrataan Suomen lainsäädäntöä Ruotsin, Norjan ja Hollannin kanssa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita tuomioita sananvapauden loukkaamisesta.

Selvityksen on määrä valmistua ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Selvitysmieheksi on valittu oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka. Tiilikan tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet -kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin.

Se, että kummallakin näistä juristeista on vasemmistolainen tausta ja että ainakin opetusministerimme on ilmeisesti (kommenttiensa, historiansa ja tyylinsä perusteella) selkeästi kasvatettu Pirkkalan monisteen kautta. Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä, siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Monistetta pidettiin siksi luonteeltaan neuvostomyönteisenä, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu.  Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta.

Ei tämä ei yllätä – kyseessä kun on Suomen historian suurin (toistaiseksi) veretön vallansiirto.

Se mikä (ainakin minua) hämmästyttää, on kysymys siitä, miksi Tuija Brax valitsi selvityksen tekijäksi yhden ihmisen – ja vielä sellaisen, joka on ilmoittanut tuossa alussa mainitussa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Vai miten muuten tämä pitäisi ymmärtää:

…valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

Pyyntö Braxille – olkaa ystävällinen – rouva ministeri – ja pitäkää nämä geneettisesti kännissä puukottavat ihmiset kaukana sananvapaudestamme – niiden puukkojensa kanssa.

Minäkin olen suomalainen. Kännissä puukottaminen ei ole geneettinen ominaisuuteni ja sellaisen väittäminen loukkaa minua.

Verisesti.

Lähteet:YLE, Agricola, Wikipedia

 

Arveluttavaa oikeudenkäyttöä – lomamatkoja Ruandaan?

Oikeusjärjestelmämme tarkoituksenmukaisuus ja sen puolueettomuus on syytä ottaa hieman lähempään tarkasteluun.

Samoihin aikoihin kun valtakunnansyyttäjänvirasto käy taistelua sananvapautta vastaan Jussi Halla-ahon tapauksen tiimoilla, samainen virasto ja Porvoon käräjäoikeus ovat järjestäneet työntekijöilleen (sekä joukolle poliiseja) ilmeisen (ja turhan) lomamatkan Ruandaan.

Kun asiaa tarkastelee siltä kannalta, että rikos on tapahtunut Suomen ulkopuolella ja sekä vastaaja että mahdolliset kantajat ja uhrit ovat ulkomaalaisia, en oikein näe tälle oikeusfarssille muita syitä kuin lomamatkojen järjestämisen veronmaksajien rahoilla Afrikkaan.

Tämä farssi on tullut jo nyt kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle – ja kulukattoa ei ole vieläkään näkyvissä.

Jos ajatellaan sitä, että Keskusrikospoliisi ryhtyi vuonna 2007 tutkimaan tätä Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä, jota epäillään joukkotuhonnasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.  Tutkimuksia tehtiin useamman poliisin voimin Afrikassa – ja pitkään. Kun varsinainen pääkäsittely  asiassa käynnistyi  Porvoon käräjäoikeudessa 1.9.200, tuli oikeudelle (ja valtakunnansyyttäjän virastolle) kiire päästä osingoille ja siirtää oikeudenkäynti (sekä etenkin itsensä) Ruandaan.

Se,  kuinka paljon tämä touhu on maksanut tähän mennessä, olisi erittäin mielenkiintoinen tieto. Luulen, että aika moni muukin normivirtanen on kiinnostunut siitä, kuinka paljon verovaroja tähän Afrikkaan suuntautuneeseen matkailuun on todellisuudessa käytetty – täysin turhaan.

Tätä asiaa ei olisi pitänyt alkuunkaan  käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa, eikä suomalaisen poliisin resursseja olisi pitänyt hukata tämän tapauksen tutkimuksiin alunalkenkaan.

Suomessa tämä asia tuli vireille sen johdosta, että joukkotuhonnasta epäilty vastaaja on oleskellut Suomessa. Rikosepäilyjen tultua poliisin tietoon Suomella oli (kansainvälisten sopimusten pohjalta)  velvollisuus joko itse tutkia tapausta tai luovuttaa epäilty sellaiseen valtioon, joka haluaa tutkia tapausta.

Ruandan hallitus pyysi Suomea luovuttamaan epäillyn Ruandaan, mutta oikeusministeriö (eli käytännössä demlisti Tuija Brax) päätti tammikuussa 2009 ettei häntä aiota luovuttaa. Perusteena oli se, ettei epäillylle  olisi voitu taata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa.

Ruanda on erittäin tiukan kansainvälisen seulan alla (johtuen juurikin siitä, että siellä on tapahtunut joukkotuhonta). Niin tiukassa, että  tuskin kyseisen vastaajan päätä olisi kuitenkaan irroitettu nykytilanteessa corpuksesta machetella.

Enkä jaksa oikein muutenkaan usko siihen, etteikö vastaaja olisi saanut omaan kulttuurinsa kuuluvaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (tästä asiasta paikallisetkin ovat valittaneet).

Ruandan kannalta suomalaisen oikeusjärjestelmän vienti on lähinnä uuskolonialismia.

Käytännössä koko touhusta  – samoin kuin oikeusjärjestelmämme politisoimisesta – on vastuussa joukko demlistejä. Demlistit ovat ns. oikeuspoliittisen yhdistyksen, Demla ry:n, jäseniä. Tämä Demla – entiseltä nimeltään Demokraattiset lakimiehet ry – on äärivasemmiston 1950-luvulla perustama äärivasemmistolainen ja näin  laillista yhteiskuntajärjestellmäämme murtamaan pyrkivä yhteenliittymä – varsinainen Hyvä Sisko-kerho.

Nämä demlistit ovat päässeet soluttautumaan kuin syöpä sisälle suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja edustavat ihan viime aikaisen uutisoinninkin pohjalta tarkasteltuna inhottavaa, kansanvallanvastaista ja Suomen itsenäisyyttä romuttamaan pyrkivää uusstalinismia.

Tuija Braxin osuminen oikeusministeriksi oli tuskin mikään sattuma, mutta se on vain jäävuoren huippu. Sellaiset nimet kuten Mika Illman, Jorma Kalske ja Mikko Puumalainen ovat tehneet pitkään määrätietoista työtä yhteiskunnallisen muutoksen eteen.

Jos jotain asialle haluttaisiin tehdä ihan todellisuudessa, se merkitsisi aika monen korkean oikeusviranomaisen erottamista jääviyden, todellisen oikeudenkäynnin tai siten vaikka totuuskomission kautta.

Kun molempien vetoomustuomioistuimien virkaa meillä tekevien oikeudenvaltontaviranomaisten – niin Oikeuskanslerinviraston kuin Eduskunnan oikeusasiamiehenkin – johtopaikat on miehitetty näillä demlisteillä, on typerää ja naiivia odottaa oikeudenmukaista kohtelua, etenkin  jos edustaa vastakkaista mielipidettä kuin vallaan kahvassa olevat demlistit.

Vielä kipeämpi paikka kansalaisoikeuksien kannalta on demlistien väkivaltakoneistona ja sananvapauden hiljentäjänä toimiva Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tuo laitos näyttää olevan niin pahasti mädättynyt jo luomisestaan alkaen, että sille pitäisi tehdä sama asia kuin mitä Valtiolliselle poliisille (Valpo) tehtiin vuonna 1948 – se pitää lakkauttaa ja korvata kokonaan uudella laitoksella ja aivan uusilla kasvoilla.

Ennen sitä suomalaisen oikeusjärjestelmän uskottavuus on banaanitasavallan tasoa.

Jk.  Saa nähdä kauan kestää siihen, kun normivirtasen ärsyyntymiskynnys ylittää mukavuudenhalun. Tätä menoa se tulee tapahtumaan jossain vaiheessa – toivotaan kuitenkin kaikkien asianosaisten  kannalta, että se tapahtuu vielä silloin kun meillä on kansalaisyhteiskunta ja yhteiskuntarauha.

Siihen saakka saamme kaiketi katsella mediasta sitä, kun demlistit lomailevat ulkomailla – jakamassa siinä sivussa suomalaista oikeutta veronmaksajien piikkiin.