Ennakkoarvausten mukaisesti Suomi on nyt todistetusti oikeudellisen kaksoisstandardin maa. Yhdenvertaisuusperiaate on hylätty Jussi Halla-ahon oikeudenkäsittelyssä, jossa Helsingin hovioikeus on pysyttänyt Halla-ahon saaman sakkotuomion uskonrauhan rikkomisesta ennallaan.

Samaan aikaan eräs kovaääninen voltinheittoa harjoittava (ja herneitä nenäänsä vetelevähomoemo heittelee julkisessa TV-ohjelmassa Raamattua pitkin lattioita, eikä tässä tapauksessa edes esitutkintakynnys uskonrauhan rikkomisesta ylity.

Suomi on uskomaton maa.

Lähteet: Homma, US, IS

Site Meter

Hyysärin penaali Riku Jokinen on päästänyt näppäriltään viime aikojen eksoottisimman kommentin.

Maahanmuuttajilla kodit ovat siistejä ja lapset puhtaita. Suomalaisten kodit ovat siivottomassa kunnossa, syöty on ties milloin, kodit ovat täynnä viinapulloja.

Mitä sanookaan lainsäädäntö?

Rikoslaki 11 luku (11.4.2008/212)
Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

10 § (11.4.2008/212)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
11 § (11.4.2008/212)

Jos tämä Jokisen valtakunnallisessa ykkösmediassa julkaisema lausunto tai tiedonanto ei täytä kansanryhmää vastaan kohdistetun panettelun tai solvaamisen tunnusmerkistöä, niin silloin sitä ei täytä enää mikään.

Tutkinta käyntiin, Mika tai Johanna – hopi, hopi…

Lähteet: HS, Finlex



Site Meter

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman toimi syyttäjänä Seppo Lehdon tapauksessa. Kommentoin asiaa eilen tuoreeltaan ja unohdin erään erittäin tärkeän asian.

Kun Seppo Lehto oli syytettynä ja tuomittiin ns.herjaavien blogien pitämiseen liittyvistä rikoksista, kannattaa huomata, että Lehdon blogien joukossa oli myös Illmanin nimellä ja persoonalla ilkamoiva blogi. Nyt tarkkana kaikki nisset, nasset, mosset ja muutkin hipit: minä en puolusta Seppo Lehtoa enkä hänen kirjoituksiaan. Tämä – kuten eilinenkin kirjoitukseni – on kohdistettu sellaista lainvalvojain toimintaa vastaan, joka ei ole sopusoinnussa hengeltään ja metodeiltaan edes yleisen oikeudentajun, saati sitten voimassaolevan lainsäädäntömme kanssa.

Tämä edellä mainittu blogi tekee Mika Illmanista tässä asiassa asianomistajan. Mitä laki sanookaan syyttäjän toimimisesta omassa asiassaan syyttäjänä. 12 §:

Annettu Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997
Laki yleisistä syyttäjistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Syyttäjän asema ja tehtävät

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.

Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa.

Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään.

2 § Yleiset syyttäjät

Yleisiä syyttäjiä ovat:

1) valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä;
2) valtionsyyttäjä; sekä
3) kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjä.

3 § Valtakunnansyyttäjä

Ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Valtakunnansyyttäjä voi antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita.

4 § Valtakunnansyyttäjän tehtävät

Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on:

1) syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta;
2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen;
3) rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen; sekä
4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa.

5 § Valtakunnansyyttäjänvirasto

Yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena on valtakunnansyyttäjän johtama valtakunnansyyttäjänvirasto.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa on yksiköitä, joista säädetään tarkemmin asetuksella.
Valtakunnansyyttäjänvirasto kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

6 § Apulaisvaltakunnansyyttäjä

Valtakunnansyyttäjän sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat.

7 § Valtionsyyttäjät

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on valtionsyyttäjiä, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa.

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjän tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä tai määrätä.

Valtionsyyttäjien muista tehtävistä säädetään erikseen. Tehtävien jakamisesta valtionsyyttäjien kesken päättää valtakunnansyyttäjä.

8 § Paikallissyyttäjät

Kihlakunnansyyttäjistä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjästä sekä apulaissyyttäjistä (paikallissyyttäjät) säädetään erikseen.

9 § Erityissyyttäjät

Syyttäjästä sotilasoikeudenkäyntiasiassa ja muista erityissyyttäjistä säädetään erikseen.

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta päättää valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

10 § Toimivaltasuhteet

Valtakunnansyyttäjä on kaikkien yleisten syyttäjien esimies.

Valtakunnansyyttäjä voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan.

11 § Tiedonsaantioikeus

Valtakunnansyyttäjällä on oikeus tehtävänsä hoitamista varten saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia tietoja ja selvityksiä sekä alaisiltaan syyttäjiltä että esitutkintaa suorittavilta viranomaisilta.

12 § Esteellisyys

Syyttäjä on esteellinen, jos:

1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
5) hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) muu kuin 1―5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjän lähisukulaisella tarkoitetaan hallintomenettelylain (598/82) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä.

Syyttäjä saa esteellisenäkin ryhtyä toimeen, joka ei siedä viivytystä. Syyttäjän on ilmoitettava esteellisyydestään sille, joka määrää hänelle sijaisen.

13 § Kelpoisuusvaatimukset

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on hyvin perehtynyt syyttäjän- tai tuomarintoimeen ja hallintotehtäviin.

Valtionsyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on tehtävän hoitamiseen tarvittava taito.

14 § Nimittäminen

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä.

Valtionsyyttäjän nimittää valtioneuvosto valtakunnansyyttäjän esityksestä. Valtakunnansyyttäjänviraston muiden virkamiesten nimittämisestä säädetään asetuksella.

15 § Virkasyytteen oikeuspaikka

Valtakunnansyyttäjää ja apulaisvaltakunnansyyttäjää syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä on joko oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

Valtionsyyttäjää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa.

16 § Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Työskentelyn järjestämisestä valtakunnansyyttäjänvirastossa määrätään viraston työjärjestyksessä, jonka valtakunnansyyttäjä eri henkilöstöryhmiä kuultuaan vahvistaa.

17 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

Tällä lailla kumotaan:
1) Korkeimmasta oikeudesta 22 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain 9 ja 12 §; ja
2) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta samana päivänä annetun lain 10 §.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Oikeuskanslerinvirastossa ja lääninhallituksissa syyttäjälaitosta koskevia tehtäviä hoitavat henkilöt voidaan tämän lain voimaan tullessa siirtää virkaa haettavaksi julistamatta valtakunnansyyttäjänvirastoon vastaaviin tehtäviin. Siirtojen toteuttamisesta päättää oikeusministeriö.
HE 131/1996
LaVM 20/1996
EV 237/1996

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Kari Häkämies

Syyttäjä on esteellinen, jos: 1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen

Tämä herättää kysymyksiä. Sellaisia, jotka aion joka tapauksessa esittää – mielipidevankeuden uhkankin alla:

Onko näin, että kyseinen valtionsyyttäjä on pitää itseään jo täysin lain yläpuolella olevana? Jo se, että hän käytti aikaisemmissa lainsäädännön tulkinnoissaan omaa – kyseenalaista – väitöskirjaansa, oli ulkona vakiintuneesta oikeuskäsityksestämme. Nyt hän on vastoin – lain suoraa kieltoa – toiminut syyttäjänä omassa asiassaan.

Olisiko oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen aika käynnistää asiassa tutkinta?

Vai joko mustat varikset ovat jo matkalla?

Lähteet: Finlex ja kiitokset Lotta Rotille


Site Meter

Tätä kysyi eilen toimittaja Minttu Mikkonen kolumnissaan joka julkaistiin Pravdassa.

(Kyllä, kyllä – Helsingin Sanomat on minulle edelleenkin Pravda tai – ah, niin rakas ja ihan itse lanseeraamani – Hyysäri. Kunnes toisin toteen näytetään…)

Ennen tänään julkistettua – oman vaatimattoman ymmärrykseni mukaan hätävarjelutilanteesta langetettua – yhdeksän vuoden ehdotonta vankeustuomiota kirjoittamassaan artikkelissaan, Mikkonen toteaa seuraavaa:

Oikeustaju kankaalla

Isäpuoli käyttää vuosikausia seksuaalisesti hyväkseen puolisonsa alaikäistä tytärtä. Käräjäoikeus tuomitsee hänet viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Nuori nainen ryntää Smash Asem -mielenosoituksessa kohti poliisirintamaa ja heittää kaksi pulloa poliiseja kohti. Käräjäoikeus tuomitsee hänet viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Ensimmäisestä tapauksesta olisi omasta mielestäni pitänyt antaa rangaistusasteikon kovin tuomio. Kuten myös seuraavassa tapauksessa kyseessä olleesta mellakoinnista.

Rangaistusasteikkoa voisi toki näissä asioissa – omasta mielestäni – koventaakin.

Miksi?

Kummassakin tapauksessa oli kyse rikoksesta tai sen välittömästä uhkasta toisen kansalaisen henkilökohtaista koskemattomuutta vastaan.

Oikeusteitse annetun rangaistuksen tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevänä pelotteena. Aiheuttamalla kärsimystä sille yhteiskunnan jäsenelle. Sille, joka rikkoi yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Piste.

Pitääkö tätä sitten soveltaa nakkivarkaisiin ja kansalaisaktivisteihin?

Oman oikeuskäsitykseni mukaan nakkivarkaita tulee katsoa hädänalaisuuden mukaan ja näitä ns. kansalaisaktivisteja yleisen edun mukaan. Tiettyyn rajaan saakka.

Ymmärsitte varmaan?

Annetaanpa Mintun jatkaa:

Onko näiden kolmen päivän välein annettujen tuomioiden rinnastaminen epäreilua populismia? Totta kai. Mutta maallikon oikeustaju ei aina riitä ymmärtämään Suomi-nimistä oikeusvaltiota.

Rikoslain mukaan sekä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus on neljä vuotta ehdotonta vankeutta. Erona on, että jälkimmäisestä ei voi selvitä sakkotuomiolla.

Totta. Mistä tämä sitten kertoo?

Se kertoo siitä, että yhteiskuntamme ei anna tarvittavaa arvoa ihmisen koskemattomuudelle. Ei siitä, että yhteiskunnallinen kapinointi olisi liian korkealle sanktioin rankattua.

Nämä asiat eivät ole suoraan rinnastettavissa toisiinsa.

Kyse on siitä, että yhteiskuntamme on murroksen keskellä hukannut tärkeimmän arvonsa – suomalaisen yhteisöllisyyden. Kun väkivaltarikollisia ja muiden ihmisten alistajia tuomitaan samoin ehdoin kuin niitä vesseleitä, jotka haluavat romuttaa viimeisenkin pohjan yhteisöllisyydeltä ja muista välittämiseltä, ollaan kovin heikoilla jäillä.

Valtaapitävät – jotka puhuvat korulauseissa kauniisti humanismista ja ihmisoikeuksista – ovat valmiita murskaamaan jokaisen sellaisen joka aiheuttaa välittömän uhkan heidän valta-asemalleen. Eivät he ole kiinnostuneita inhimillisistä tragedioista. Eivät ainakaan sellaisista, jotka ovat muutamaa – heidän kannaltaan – toisarvoista ihmistä koskevia.

Samalla tavalla he ovat valmiita hyväksymään toisinajattelijoita – niin kauan kun nämä toisinajattelijat eivät uhkaa heidän todellista asemaansa vallan kahvassa. Kun uhka todetaan, siihen käytetään yhteiskunnan väkivaltakoneistoa tarpeettomallakin tavalla.

Juhlapuheet ovat juhlapuheita – Suomi ei ole kansanvaltainen eikä demokraattinen valtio. Täällä valtaa pitää olosuhteisiimme nähden suhteellisen suuri joukko oligarkkeja. Sellaisia jotka jakavat vallan keskenään kaurapuurokompromissein.

Valta huumaa.

Ja se kenelle valta oikeasti kuuluu – eli Suomen kansa – on tyytyväinen saadessaan hieman leipää ja sirkushuveja.

Ammattipopulisti Päivi Räsänen (kd) ehättikin jo viikonloppuna vaatimaan kovempia rangaistuksia hyväksikäytöstä. Kovempi linja on laitaoikeiston vakiovastaus yksittäistapauksiin. Yleistä vaaliteemaa siitä ei ole tullut, mutta jotkut oikeusoppineet ovat viime vuosina huolestuneet kriminaalipolitiikan kovenemisesta.

Laitaoikeisto? Mielenkiintoinen termi.

Kun minutkin on leimattu tähän laitaoikeistoon, katson oikeudekseni sanoa jotain.

Ei, en usko rangaistusten parantavaan voimaan. Uskon siihen, että väärintekijän pitää korvata aiheuttamansa vahinko. Uskon myös siihen, että yhteiskunta joka tappaa keskuudessaan olevia tappajia ei ole yhtään sen parempi kuin tappamansa tappajatkaan.

Ei kuolemantuomio paranna ketään eikä saa ketään henkiin. Kahdesta väärästä ei tule oikeaa tekemälläkään.

Uskon myös siihen, että joukossamme on laajeneva joukko sosio- ja psykopaatteja. Näiden ihmisten kohdalla todellinen elinikäinen vankeusrangaistus on täysin kohdallaan. Ei näitä elukoita saa päästää tekemään lisää pahaa muiden kanssakansalaisten joukkoon.

Ei.

Maailmalla ei liene tunnettuja esimerkkejä siitä, että rangaistusten koventaminen ja vankiluvun kasvattaminen olisivat vähentäneet rikollisuutta, päin vastoin.

Kyse ei ole siis edelleenkään rangaistuksista. Kyse on oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta – ja miten sellainen toteutetaan.

Me emme tiedä, mitä isäpuolen ja lapsen välillä tapahtui. Mutta meillä on kuvamateriaalia ja silminnäkijähavaintoja siitä, mitä Smash Asemissa tapahtui, joten tapausta on helppo vatvoa vaikka loputtomiin.

Kyse on siis siitä minkä me koemme yhteiskunnallisesti häpeälliseksi tai kiinnostavaksi. Sosiaaliporno ei ole myöskään omiaan kasvattamaan todellisuuteen perustuvaa oikeustajua.

Vanha sananlasku paskapyykki pestään kotona toimii huonosti kun pesuveden mukana menee viemäriin ihmisen ihmisyys.

Se toimii taas varsin hyvin kun kaikista joutavalle jotain asioista ei tehdä koko kansan yhteisiä henkisiä masturbaatiotilaisuuksia.

Seurasin Kiasman aukion poliisisaartoa jonkin aikaa aitiopaikalta Sanomatalon parvekkeelta. Silloin tilanne näytti känniääliöiden törmäilyltä poliisimuuriin, jonka sisäpuolella oli myös iso joukko sivullisia ja kollegojani.

Pulloja heittelevät känni- ja muut ääliöt ansaitsevatkin rangaistuksen. Mutta että useita kuukausia vankeutta?

Myötäjuoksijoille tukkapöllyä ja varsinaiset henkiset pedofiilit – eli nämä toisten hyvää uskoa ja ideologiaa aseinaan käyttävät – ns. anarkistijohtajat häkkiin.

Kyse on lopultakin kuitenkin samanlaisesta viattomien ihmisten hyväksikäytöstä.

Eikä missään nimessä sitä henkistä tukkapöllyä insestin ja pedofilian uhreille. Vaikka kuinka kansa haluaisi sen osaksi päivittäistä leipää ja sirkushuveja-ohjelmaansa.

Hävetkää sosiaalipedofiilit.

Lähde: HS