Luistelukentällä käyty vanhemman ja lapsen välinen sananvaihto jätti minut mietteliääksi pitkäksi aikaa. Miehen kielenkäyttö oli niin törkeää, etten ensin uskonut korviani. 2000-luvun Suomessa, aikana, jolloin leikki ”kuka pelkää mustaa miestä” on korvattu ”kuka pelkää krokotiilillä” (tosin edelleen uhka tulee eteläisistä maista eikä suomalaisista mäntymetsistä), tällaista puhetta ei enää arvaisi kuulevansa
ainakaan lasten leikkipaikoilla.

Näin ollen jäin pohtimaan sekä isän käytöstä että omaa reagointiani siihen. Mietin, mitä minun olisi pitänyt tehdä kuullessani tällaista kieltä. Olisinko voinut keskeyttää perheen yhteisen liikuntahetken ja kehottaa miestä siistimään suunsa? Miksi en tuossa tilanteessa sanonut mitään vaan tyydyin vain tuijottamaan puhujaa?

Tiina Sotkasiira pohtii näin  Meille saa tulla -kampanjan torstaina 16.12.2010 julkaistun ja saman kampanjan nimeä kantavassa pamflettikokoelmassa. Hän päätyykin nopeasti oman moraalisen ylemmyytensä valossa seuraavaan johtopäätökseen:

Ajatus siitä, että perheet viisaudessaan neuvottelevat moraalisista valinnoista ja kasvattavat lapsensa parhaan ymmärryksensä mukaan, on liian idyllinen ollakseen totta… aikuisena minulla on vastuu,
ei vain omasta, vaan myös muiden lapsista.

Hmmm… eli moraalinen ylemmyys oikeuttaa puuttumaan toisten lasten kasvatukseen ja esimerkiksi häpäisemään isän lapsen kuullen  – mikä katsotaan lainsäädännössä raskauttavaksi, mutta mitä välii hei, moraalin oikeutus kato, niinqu noi kettutytöt ja vapaa liikkuvuus-aktiivitki, väärii lakei saa rikkoo, hei…

Kovin tuttuahan tämä toisten kasvattamiseen ja perheen sisäisiin asioihin puuttuminen on menneisyydestä. Sitä harrastettiin muun muassa Neuvostoliitossa ja DDR:ssä.

Ja yritettiinhän sitä täällä kotimaassakin:

Ai, niin. Lukija haluaa varmaan tietää, mitä olikaan se niiiiiin törkeä kielenkäyttö, joka oikeuttaa vaikka mihin (vaikka omatoimiseen lapsen huostaanottoon, l.kaappaukseen?) ?   Niin, tuo törkeä – vaarallinen suurrikollinen – isä oli sanonut lapselleen näin,

Pyllistä. Ajattele, että takanasi on neekeri.

Ajatelkaapa sitä.

Site Meter

Eräs tuntemani ihminen osui viime kesänä ikävän tilanteen todistajaksi ja sen keskeyttäjäksi.

Palatessaan kotiin aika myöhäiseen ajankohtaan, tuttuni kuuli tytön hätäistä huutoa ja näki kuinka maahanmuuttajataustainen mies yritti riisua nuorta tyttöä ja löi häntä nyrkillä kasvoihin. Tuttuni juoksi mukaan tilanteeseen, jolloin päällekarkaaja pakeni paikalta.

Tuttuni soitti hätäkeskukseen juostessaan tekijän perässä ja ohjasi poliisin ottamaan kiinni tämän. Kiinniotto tilateessa selvisi, että teosta epäilty mies oli täysi-ikäinen, kotoisin eräästä Itä-Afrikan sarvessa sijaitsevasta maasta, oleskelevan Suomessa pakolaisstatuksella ja ilman Suomen kansalaisuutta. Myöhemmin selvisi myös, että teosta epäillyn miehen syntymäpäivä oli (jotenkin sattumalta) 1.1..

Prosessi eteni esitutkinnan kautta syyteharkintaan ja yhdistettynä juttuna lopulta käräjäoikeuteen saakka. Käräjäoikeudessa tuttuni todisti ja tekijä sai teostaan (yhdistettynä muihin vastaaviin tekoihin) vankeustuomion.

Oikeudenkäynissä oli paikalla myös tekijän isäksi eisttäytynyt mies, joka yritti vakuutella tekijän puuttellista syyntakeisuutta – oikeuden uskomatta tätä kuitenkaan ja asianajankin ollessa aivan päinvastaista mieltä tekijän syyntakeellisuudesta.

Jokin aika siten tuttuni törmäsi tekijän isään puistossa. Kohtaaminen ei ollut sattumanvarainen, koska tuttuni sanoi isän seurailleen tätä jo aikaisemmin ja odottaneen häntä häntä sellaisessa paikassa, jossa oli saatavissa irtokiviä. Kohtaaminen alkoi sillä, että rikollisen isäksi esitäytynyt seuraaja ja ahdistelija huusi tutulleni mii-fak-juu ja kaivoi kiviä puistosta käsiinsä.

Seuraavaksi tutulleni tuli kiire – äijä ryhtyi nimittämään kivittämään häntä.

Asiasta on tehty ilmoitus ja jatko lienee varsin selvä – koska paikalla oli tälläkin kertaa ihmisiä, jotka ovat valmiita todistamaan näkemänsä, kaikesta monikulttuuripropagandasta ja sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä huolimatta.

Kysymys kuuluukin – mitä helvettiä me teemme tällaisilla maahanmuuttajilla?

Voin nimittäin aivan huoletta väittää todeksi sellaisen asian, että kumpikin ikävä tapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta, jos näitä ihmisiä ei olisi päästetty Suomeen.


Site Meter

(Romaniasta saapuneita) kerjäläisiä on kohdeltava samalla tavalla kuin suomalaisia asunnottomia ja tarjottava heille hätämajoitus ja sosiaaliturvaa ilman käännyttämisen uhkaa.

Tapio Laakso blogissaan.