Heti ja välittömästi savun hälvettyä Pekka Haaviston (Suurta Kusetusta ja joukkohysteriaa muistuttavan)  vaalikampanjan ympäriltä,  vihreän politiikan todellisuus ryömii taas synkistä koloistaan esiin.

Suuri helsinkiläinen vihreä ajattelija Markus Wasara esittelee varsin erikoista ja todellisuudesta tukevasti irrallaan olevaa käsitystään sosialismista US-blogissaan. Hän valaisee myös käsitystään ihmisten oikeudesta päättää itse kotipaikastaan ja elää vapaasti muualla kuin ratavarsiin rakennettavissa betonislummeissa. Tuosta leperryksestä saa myös erinomaisen käsityksen vihreästä kansantalouden ymmärtämisestä.

Kahvit lensivät kirjoittajan tietokoneen näytölle, tämän  hirnahtaessa luettuaan Wasaran avauksen sosialismista. Wasara kirjoittaa sanasta sanaan seuraavasti;

On liian kallista kustantaa autoilijoiden vaatima infra sosialismin keinoin.

Ööh?  Sosialismin keinoin?

Tämän lauseen rakentaminen osoittaa varsin vapaata todellisuuskäsitystä. Yksityisautoilu on rankimmin verotettuja asioita alkoholin ja tupakan lisäksi tässä maassa. Yksityisautoilija maksaa suorina ja välillisinä veroina myös vihreiden vaatimat polkupyörätiet – ja niiden kunnossapidon ja hoidon.

Aivan vastaavanlaisesti minä voisin vaatia lopettamaan vihreiden tukemisen sosialismin keinoin – tarkoittaessani verorahojen käyttöä minun haluamiini kohteisiin ja vain erään (tietyn punavihreän) poliittisen ryhmän saamien julkisten tukien maksamisen lopettamista.

Kautta koko Wasaran kirjoituksen paistaa läpi usko oman asian oikeutukseen, todellisuuden vääristely ja toisten ihmisten oikeuksien ja mielipiteiden täydellinen halveksunta.

On liian kallista suunnitella yhdyskuntarakennetta sen mukaan, että ihmiset näköjään haluavat autoilla – tai julkista liikennettä sen mukaan, että tarvitaan joku hätävara köyhille.

Näin myös vähävaraisempia ohjataan autoiluun. Kallein liikenneratkaisu on se, jossa yhteiskunnalle hintavin vaihtoehto on myös houkuttelevin – ja kaikki maksavat.

Ongelmana on se, että juuri Wasaran edustaman poliittisen kuppikunnan suuntauksen toimien vuoksi joukkoliikenne on suurimmassa osassa maata tehotonta, liian kallista ja yksityisautoilun kanssa kilpailukelvotonta – ja mikä vihreästä näkökulmasta on haluttu vaientaa – ympäristöä suhteellisesti yksityisautoilua enemmän kuormittavaa.

Tuosta kuormituksesta ja vihreiden joukkoliikenne väitteiden paljastumisesta kuplaksi on kirjoitwettu aikaisemminkin. Kirjoitus tutkimuslinkkeineen löytyy täältä.

Wasaran kirjoitus on  varsin tervetullut. Se poistaa viimeisetkin maskeeraukset ja naamioinnit vihreiden edustaman yhteiskuntajärjestyksen edestä. Vihreät edustavat vasemmistolaisuutta siinä suhteessa, että he eivät kunnioita toisinajattelijoita, muiden oikeuksia eivätkä toisen omistamaa yksityisomaisuuttakaan.

Tätä Wasaran myllystään puristamaa  kompostijätettä  kannattaa makustella ymmärtääkseen olennaisen myös vihreästä käsityksestä markkinataloudesta ja sosialismista.

Loppukevennykseksi vielä Wasaran näkemys toimivasta markkinataloudesta:

Toimivaa markkinataloutta on se, että yhteiskunta järjestää kestävimmän tavan – ja sen päälle omia vapauksiaan haluavat maksavat niistä.

😀

Site Meter

HP

Advertisement

Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä
sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Site Meter

Nykyaikaan liittyvä todellisuus alkaa jo peitota älyttömimmätkin fiktiot tässä rakkaassa isänmaassamme.Se alkaa itseasiassa ylittämään jo jopa jo pahimman suomalaisen elokuvan rillumarei-kauden surkuhupaisimmat saavutukset.

Ja se jos mikä on jo todellinen saavutus.

Odotan jo kieli pitkällä tätä nykyaikaista Pekka ja Pätkä-leffojen nykyaikaistettujen versioiden esiinmarssia.Koska en halua olla mitenkään olla uuden ja uljaan kehityksen esteenä, haluan kantaa oman korteni kekoon ja esitellä oman ehdotukseni siitä, miten suomalaisen elokuvan unohdettu aarteisto saataisiin muutettua poliittisseti korrektiksi ja samalla saataisiin sadun keinoin muutettua suomalaisten enemmistö läpisuvaitsevaisiksi.

Elokuvan ohjaajana voisi toimia vaikka anonyymillä nimimerkillä esiintyvä Ali Quu ja tuottajana (samoin vaikka  peitehenkilöllisyydellä esiintyvä)  YLE:n tavat oppinut suomalaisvihaaja Wali Hoo. Kuvaajana voisi toimia esimerkiksi Käkkis Arhinmäki, jolla on asiaan liittyvää kokemuspohjaa ilmeisen riittävästi.

Nyt tarkkana kaikki muutkin uuden polven wannabe-tarantinot ja -coppolat,  tässä teille loistava business-idea  – etenkin kun vanhat rahoituslähteet ovat kuivuneet. Jos tälle projektille ei heru fyrkkaa YLE:stä, kulttuuriarkistosta ja elokuva-arkistosta – niin sitten ei kyllä heru millekään muulekaan produktiolle.

… ja onhan tietysti aina olemassa RAY ja UM…

Tämän uuden elokuvan nimeksi voitaisiin laittaa integroitumisen (sekä vanhan yksikulttuurin muuttamisen monikulttuuriseksi) merkeissä esimerkiksi Pekka ja Pätkä  merirosvojahdissa.

Pekan rooliin sopisi aivan itseoikeutetusti Afrikkaan verovaroin suuntautuneen turismin kuningaskuluttaja Pekka Haavisto ja hänen aisaparikseen Pätkäksi voitaisiin (turhaa castingia tekemättä) ottaa esimerkiksi Osmo Soininvaara. Odella nimittäin  taitaa olla juuri nyt ylimääräistä aikaa, kun hänen ajamansa Päijät-Hämeen slummiuttamissuunnitelma…  hmmmm… sanoisimmeko vaikka, että ajoi karille.

Tai kuten asiaa kuvaili:

Soininvaara epäonnistui minun mielestäni täysin. Tuommoinen ylimielinen stadin kundi tulee maalaisia opettamaan. Se tuli viestinä kaikilta, että selvittäjä pyörii samat kalvot kainalossa ympäri kuntia. Ja sitten kun selvitysmies tuli ulos valmiin pakettinsa kanssa, niin ne oli taas ne samat kalvot.

Osmo saisi tässä elokuvahassuttelussa kerrankin toteuttaa itseään ja jauhaa jargoniaan ”… asiahan ei kuulu mitenkäään minulle, mutta …”

Naispääosaankapteeni Akuliinaksi – sopisi (kuin poliisin nyrkki anarkistin  nenään) työministerinä touhottava Anni Sinnemäki. Annikin saisi kerrankin oikeita töitä, eikä hänen tarvitsisi enää huolehtia työttömyyden lisäämisestä, nuorille ja syrjäytyneillä käytävän ihmiskaupan  laajentamisesta  ja suomalaisen elinkeinoelämän kurjistamisesta.

Jos Haavisto on projektissa mukana, pakollinen homokiintiölin on täytetty, mutta jos hän ei jostain syystä ehdi tai halua osallistua tähän projektiin, tuon kiintiön täyttäminen voitaisiin huoletta uskoa aidon Akuliinan harteille.

Tämän uutta, uljasta ja kaunista uussuomalaista  monikulttuuria edustavan elokuvan synopsis menee suurin piirtein näin:

Kun kaukaa viisas ja täydellinen hallituksemme on komentanut  huonosti Somalian merialueille sopivan   Kaleerilaiva Puuhamaan seikkailuretkelle kapteeni Akuliinan komennossa alkaa käsittämätön hössötys, kaahaus ja sekoilu – kunnon b-farssin tyyliin. Puolustusvoimat palkkaa Kaleerilaiva Puuhamaalle sopivan joukon (noin 50) Suomessa asuvaa somalia  ”yhteyshenkilöiksi ja tulkeiksi”.

Näille annetaan väliaikainen erikoisupseerin vakanssi ja komea uniformu. Hassujen kommeltusten ja kahden upotetun valaanpyyntialauksen jälkeen, kapteeni Akuliinan komentama alus pääsee kuin pääseekin Somalian rannikolle. Kun suomalaiset ottavat ensimmäisen kerran kiinni somalimerirosvoja, todetaankin  yllättäen, että nämä vesselithän kuuluvatkin perheidenyhdistämisohjelman piiriin.

Jokaisessa  kunnon  merirosvotarinassa on aarre – niin myös tässä.  Elokuvan loppukohtauksessa Puuhamaa purjehtii auringonlaskuun kultamunien kanssa.

Lähteet: UM, KU, City, HS

Site Meter