Kun valtionbudjetti tuli taas ulos, se aiheutti meteliä monessa suunnassa. Ehdottomasti noloimmat ja eniten myötähäpeää tulleet kommentit tulivat SDP:n taholta.

Pitää muistaa, että vaikka nykyisessä porvarihallituksessa puuhastelevat puolueet eivät ole mitenkään syyttömiä (etenkään kepukuppila ja kokkelibaari) nykyiseen Suomea ja suomalaisia kurittavaan  taloudelliseen katastrofiin, niin vasemmisto (SDP etunenässä) on vetänyt meidät Paavo Lipposen venkuroinneista alkaen tähän EU:n aiheuttamaan kusiseen tilanteeseen .

Unohtamatta tässä mitenkään koko Suomen historian ammattitaidottomimman valtionvarainministerin, Jutta Urpilaisen, saavutuksia suomalaisten kansallisomaisuuden jakamisessa kansainväliselle kapitalismille (yhteisen omaisuuden lahjoittaminen ulkomaille ja Kreikka-takaukset). Unohtamatta, että hän sai samaan aikaan täysin käsittämättömillä  verotuspäätöksillään aikaan koko palvelusektorin tukehtumisen (yritysten edustuskulujen veronvähennysoikeuden poistaminen).

SDP osoitti tänään sen, että koko puolue olisi aikoinaan pitänyt kuopata niihin hiekkakuoppiin, mihin osa sen jäsenistä päätyi vuonna 1918. Nämä sen ajan anarkistit ja maanpetturit päätyivät sinne siksi, että SDP on ainoa (edelleen eduskunnassa oleva) puolue, joka on lähtenyt avoimeen aseelliseen vallankaappaukseen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Historia kertoo sen, miten tuossa punakapinassa kävi. Ikävää on se, että monet uskoivat punaisten humpuukimaakareiden juttuihin ja lähtivät ase kädessä tekemään punaista vallankumousta. Ikävin kohtalo oli niillä torppareilla, jotka uhrasivat henkensä ja tulevaisuutensa omien teloittajiensa puolesta.

Jokainen historiaa lukenut tietää, ettei SDP eikä Punakaarti aikonut missään vaiheessa antaa näille harhaanjohdetuille heidän omia talojaan ja maitaan. Punikit olisivat sosialisoineet koko maataloussektorin ja pakottaneet nämä hyödylliset idiootit kolhooseihin.  Siis puhtaaseen  maaorjuuteen, josta pahat valkoiset (”porvarit” ja ”lahtarit”) heidät pelastivat lakkauttamalla koko torpparilaitoksen.

SDP:n työllisyyskommentit ovat samaa kukkahattutätien  verorahoilla tapahtuvaa huuhaata, kuin ne ovat aina aikaisemminkin olleet. Niiden ainoa kosketus yritysmaailmaan tai työttömyyteen on se, että nämä puuhastelijat onnistuvat olemaan sekä oikeiden töiden että työttömyyden ulkopuolella leikkiessään hiekkalaatikolla muiden ihmisten verorahoilla ja työttömien elämällä & tulevaisuudella.

Hilpeimmät ehdotukset näissä sössötyksissä koskevat demarien (vakavalla) naamalla ehdottamaa työnhakijan ja työntekijän ”Tinder-tapaamista” ja sitä, että huuhaa-taitelijoille pitää maksaa (verovaroista) palkkaa, koska he tekevät jollain määrittelemättömällä tavalla tärkeää yhteiskunnallista työtä.

Samaan aikaan kyseinen vasemmistopuolue (kuten koko muukin vasemmisto) huutaa kurkku suorana, että kaikkien maailman kehitysmaista tulevien pitää saada Suomesta vapaa turvapaikka ja ilmainen terveydenhuolto & ylläpito.

Kun tältä pohjalta ratkotaan työttömyyttä, alkaa tuntua siltä,että koko Sosialidemokraattinen puolue on naulannut itsensä ristille oikeaa kättä lukuunottamatta.

Se kun ei enää onnistu, kun ei ole kuin yksi käsi vapaana.

Myös SDP:n kommentit veroprogression lisäämisestä, yritysverotuksen kiristämisestä ja perintöverotuksen (=sosialisointia) kiristämisestä kannattaa huomioida (etenkin jos kuvittelisi näitä pinkkejä elefantteja äänestävänsä).

Kaikki nämä toimenpiteet osuvat loppujen lopuksi keskiluokkaan ja PK-yrittäjiin, koska SDP on muiden puolueiden joukossa mahdollistanut kapitaalien ja kapitalistien paon Suomen ulkopuolelle.

Perintöverotus on moneen kertaan verottamista eli sosialisointia ja tässä yhteydessä SDP:n ehdottamat toimenpiteet aiheuttavat PK-yritysten ja maatalouden konkursseja sen lisäksi, että tavallinen keskituloinen ei pysty enää mitenkään tulevaisuudessa lunastamaan perintöasuntoaan tai kesämökkiään perintöverotuksen vuoksi.

Tässä on erityisen  jännää huomata, että SDP (kuten vasemmisto yleensäkin) huutaa kyllä verotuksen kiristämisen puolesta, mutta unohtaa ja peittelee oman veronkiertobisneksensä täysin.

Vasemmisto pyörittää VVO:n ja SATO:n kaltaista valtakunnallista vuokra-asuntotoimintaa,  rakennuttaen infrastruktuurinsa yhteiskunnan rahoilla, nylkemällä vuokralaisiaan (ja KELAa asumistuen kautta) ja kierrättämällä tässä toiminnassa valtavia rahoja ilman minkäänlaista verojen maksamista

Vasemmistolla on näitä hokkus-pokkustemppuja (joista mikään ei ole koskaan yhteiskunnan hyväksi toiminut), röyhkeyttä, valtaa ja ylimielisyyttä – mitään oikeita ratkaisuja sillä ei ole ja toverit ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen sulle-mulle-korruptioon.
Jo asioihin haluttaisiin todellisuudessa puuttua, niin keinottelu ja varsinaiseen kansainväliseen kapitalismiin puuttuminen kansallistamalla kansallisomaisuus takaisin, eroamalla vapaan liikkuvuuden EU:sta ja potkaisemalla laittomasti ”turvapaikanhakijoina” maahan saapunut joutoväki hyysääjiensä kanssa pihalle Suomesta.

Mutta tätä ei tulla näkemään ennen sitä, kun kansa on aidosti saanut tarpeekseen ja kulkee hamppuköysien ja soihtujen kanssa Suomen pimeää iltaa valaisemassa

SDP näyttää koostuvan sulle-mulle korruptiota tekevistä hyväsiskoista sekä miespuolisista pallittomista uuninpankkotytöistä.

Sellaisista jotka (muka) ovat huolissaan työttömistä, mutta lisäävät toimillaan työttömyyttä ja pahentavat työttömien asemaa.

Suomi ei tarvitse poliitikkoja eikä edustuksellista demokratiaa yhtään enempää kuin kukaan suomalainen tarvitsee tuberkuloosia.

Kysymys kuuluukin, ”milloin riittää, suomalainen”?

jos riittää

KK

Tänään 22.1.2012 järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen äänestys. Muodoltaan presidentinvaalit edustavat suoraa kansanvaltaa, ilman edustuksellista taktikointia ja suhmurointia. Näin ollen kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä ja poliittisesti aktiivisten ihmisten olettaisi äänestävän  yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisesta valtiomme päämiehestä asiasta uurnilla.

Väärin.

Kun edustuksellisesta järjestelmästä  kansalta varastavat elatuksensa  saavat poliitikot pääsivät pitkän parlamentaarisen saaliinjaon ja kaurapuurokompromissien keittelyn jälkeen sopuun presidentinvaalien muuttamisesta suoraksi kansanvaaliksi, vastaveto oli jo odottamassa.

Kun sopu (näennäisesti suoraa kansanvaltaa edustavan) uudenlaisen presidentinvaalijärjestelmän luomisesta saatiin aikaan, niin seurauksena oli presidentin valtaoikeuksien purkaminen ja tämän instituution muuttaminen Suomea edustavaksi marionetiksi.

Kenenkään itsenäiseen ajatteluun kykenevän ei pidä edes odottaa, että valtaan ja sen makuun päässyt edustuksellinen poliitikko luopui vallastaan vapaaehtoisesti. Eikä sitä pidä uskoa edes maaliskuun alussa voimaan tulevan kansalaisaloitelainkaan kohdalla.

Politiikot ovat varmistaneet sen, että oli kansa mitä mieltä tahansa, niin eduskunnan hallituspuolueiden ryhmyrit pystyvät kävelemään ryhmäkurin merkeissä saappaineen kansan tahdon yli.

Edustuksellinen demokratia on kansanvallan irvikuva. Sillä on yhtä vähän tekemistä demokratian kanssa kuin kansandemokratialla.

Kun tämän ymmärtää, voi toki äänestää tässäkin farssissa.  Kun presidentti on vain edustuksellinen hahmo, niin jokaisen meistä pitää miettiä lähinnä sitä kuka ehdokkaista edustaa Suomea  itse kunkin arvoja parhaimmalla tavalla – ja etenkin sitä, kuka tekee sen huonoimmin.

Haluatko presidentiksi sellaisen ehdokkaan, joka tuskin pääsee puolisonsa kanssa edes valtiovierailulle useimpiin länsimaisen systeemin ulkopuolisiin  maihin ja aiheuttaa todennäköisesti maailmalla yleisen  Tom of Finland-reaktion –  joka kohdistuu myös (ja ensisijaisesti) tavalliseen suomalaiseen heteroonkin?

Tai haluatko presidentiksi monissa veivauksissa  keitetyn jalasmökkeilijän? Sellaisen, joka myi myös ylihintaan oman puutarhansa omenoita omalle puoluetoimistolleen ja pimitti aikoinaan Urho Kekkosen sairauden – johtaen itse itsensä nimittäneenä salaisena sijaishallitsijana Suomea?

Vai haluatko mahdollisesti presidentiksi jonkun niistä ehdokkaista, jotka haluavat lakkauttaa lopullisesti Suomen itsenäisyyden, nopeuttaa liittovaltiokehitystä ja viedä Suomen Natoon?

Olisiko mahdollisesti (ilmeisen) dementian alkuoireita sairastava, entuudestaan omahyväisyydestään tunnettu, itsekeskeinen ja neuvottelukyvytön ärisijä mainio valtiollinen edustaja Suomelle?

Miten puolestaan Sinulle sopii sellainen presidentti, joka valittiin nykyiseen poliittiseen suojatyövirkaansa ohi täysin muodollisesti(kin) epäpätevänä – ohi useiden pätevien hakijoiden?

Tai helluntaiherätystä edustava entinen huippu-urheilija?

Tai entinen kuokkavieras/anarkisti/jalkapallohuligaani ja nykyinen veronmaksajien rahoilla futisturismia harjoittava hipsteri?

Niinpä niin. Tämä on tällä kerralla yhteiskunnallisen marketin valikoima ja tästä sortimentista pitää sitten jokaisen meistä valita itselleen sopivin tuote.

Joskus elämässä tulee kuitenkin tilanteita,  joissa täytyy valita monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten  huonoin – ja niin näyttää olevan myös presidentinvaalien 2012 kohdallakin.

Site Meter

KK

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

Site Meter

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

Site Meter


Vuoden mokutus 2009 äänestys on päättynyt. Suurkiitokset kaikille osallistujille.

Kilpailuun osallistui normaalia Poll Daddy-vaihtoehtoäänestystä vähemmän vastaajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska äänestyksessä jokainen joutui kirjoittamaan nimellään tai nimimerkillään ja perustelemaan miksi äänesti kyseistä mokutusta.

Vastauksia tuli hieman toistastaa ja kävijöitä sivulla oli viikon kestäneen äänestyksen aikana hieman yli seitsemäntuhatta. Koska kysely oli kiinnitetty Kullervoblogin etusivulle, kyselyn näki myös jokainen joka tuli tämän blogin etusivulle – tämä määrä  on yli kymmenkertainen.

Palataanpa takaisin varsinaiseen asiaan. On aika julkistaa Vuoden mokutus 2009.

* * *

Vuoden mokutukseksi – Te hyvät lukijat –  olette valinneet seuraavan:

Sallittaneen tässä ensin vähän
filosofisempi huomio. Mitä tarkoittaa käsite
laiton maahanmuutto? Linnut lentävät rajojen
ylitse, laittomasti vai laillisesti? Mistä syntyy käsite
laittomuus, jos ihminen etsii paikkaa maapallollamme,
missä toteuttaa itseänsä, missä elää?

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (SDP), eduskunnan ulkomaalaislakia koskevassa keskustelussa.

Seuraaviksi – kakkos- ja kolmossijoille – äänestyksessä tulivat nämä mokutukset. Sijalle kaksi nousi tiukan kamppailun jälkeen viikon mokutus 10/09:

Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.

Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein YLE:n A-zoomissa 27.2.2009

Vain yhden äänen erolla kakkoseen tuli viikon mokutus 49/09 kolmanneksi:

Minulle itsenäisyys ja suomalaisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä jälkimmäisessä ole juuri mitään juhlittavaa. Suomalaisuus kun on lähinnä sitä, että sattuu syntymään kultalusikka suussa. Sitä tuskin kannattaa kovin verisesti puolustaa.

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola itsenäisyyspäivänä 6.12.2009.

Tässä äänestyksessä hajaääniä keräsivät myös Khodr Chehab, Astrid Thors, Ritva Viljanen, Tarja Halonen, Anne Holmlund, Ville Komsi, Anni Sinnemäki, Päivi Lipponen, Paavo Lipponen, Dan Koivulaakso ja Jaakko Hämeen-Anttila – sekä monet muut.

Onneksi olkoon voittajalle myös Kullervoblogin puolesta!

Site Meter

Kuva: poliisi

Edes lomaileva suomalainen ei ole voinut välttyä vuodenvaihteen ikäviltä uutisilta.  Suomessa oleskellut kosovolainen albaani Ibrahim Shkupolli tappoi Espoossa viisi suomalaista, jonka jälkeen hän riisti hengen itseltään.

Surmatyöt hän aloitti kiduttaen viiltelemällä entisen naisystävänä hengiltä tämän asunnossa Leppävaarassa. Hän jatkoi verityötään tappamalla luvattomalla 9 mm:n pistoolilla naisen neljä työtoveria Prisman myymälässä, Sellon kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen hän ajoi kotiinsa Suvelaan, jossa hän pakeni maallista tuomiota itsemurhan kautta.

Kullervoblogin toimitus välittää syvimmän osanottonsa kaikille niille, joita tämä tragedia on koskenut. Samaan hengenvetoon täytyy myö todeta, että tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaikeimpia asioita Jokelan ja Kauhajoen lisäksi koko blogin historian aikana.

Lopputulos pitkän harkinnan jälkeen oli kuitenkin se, että vaikka tapauksesta on kirjoitettu paljon, jotain on jäänyt vielä kommentoimatta.

Asiasta on uutisoitu laajasti, joten lienee turha toistaa muualla kerrottuja faktoja muuten kuin lyhyesti lainaten.

Tässä kirjoituksessa ei kaivata Lahtista ja konekivääriä, vaan syyllisiä Sellon tapahtumiin.

Ibrahim Shkupolli on  pääsyyllinen näihin tapahtumiin – täysin ja henkilökohtaisesti, tietenkin.  Hän tappoi yhden ihmisen erityistä julmuutta osoittaen ja tämän tekonsa jälkeen hän murhasi kylmäverisesti neljä muuta ihmistä.

Shkupollilla oli hyvin viranomaisten tuntema aikaisempi rikostausta.

Hänet oli tuomittu 1990-luvulla Mikkelin käräjäoikeudessa  ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä. Tämän lisäksi Shkupolli oli samaisella 1990-luvulla useita kertoja tekemisessä poliisin kanssa.

Tuomiot jatkuivat 2000-luvulle tultaessa.

* Espoo 2003, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta
* Espoo 2004, käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelystä
* Vantaa 2006, käräjäoikeuden tuomio asuntoyhtiön oven lukon murtamisesta
* Helsinki 2007, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä
* 2008 Poliisin antama lähestymiskielto
* Huhtikuu 2009 Laajennettu lähestymiskielto Selloon ja Prismaan.
* Syksy 2009 Lähestymiskiellon rikkominen useita kertoja.

Kuollessaan Shkupollia epäiltiin myös uudemmista rikoksista
* Espoossa syyteharkinnassa kaksi eri petosta
* Espoossa syyteharkinnassa laiton uhkaus
* Espoossa syyteharkinnassa laitoman maahantulon järjestäminen.

Viimeisestä käytetään myös nimeä ihmiskauppa.

Näistäkään tapahtumista huolimatta Shkupollia ei saatu karkoitettua Suomesta – tosin hänelle ei myöskään annettu Suomen kansalaisuutta. Se tästä vielä oikeudenmukaisuuden irvikuvasta olisikin puuttunut

Maahanmuuttoviraston mukaan poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Shkupollia karkotettavaksi. Viraston mukaan tämä olisi tosin ollut turhaa, koska oleskeluluvalla Suomessa asunutta miestä ei olisi voitu hänen tekemiensä aiempien pikkurikosten perusteella karkottaa. Maastakarkotus onnistuu maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan vasta törkeiden rikosten perusteella.

Suomen lainsäädännön ja voimassaolevan tuomioistuinkäytännön mukaan karkottamisen edellytykset tuskin olisivat täyttyneet

Kyseisen viraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kertoo ja jatkaa:

Karkottamiseen joutuu törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joilla on ehdottomia vankeusrangaistuksia

Taskinen kertoo, että mikäli ulkomaalainen henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin Suomessa, tekee poliisi karkottamisesityksen maahanmuuttovirastolle. Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto arvioi karkotetaanko henkilö vai ei.

Poliisi puolestaan sanoo, että se ei halua tehdä (resurssipulaansa vedoten) turhaa työtä. Poliisin mukaan kyseinen maahanmuuttovirasto hylkää 90 % poliisin tekemistä karkotusesityksistä.

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 150 000 ulkomaalaista ja maasta karkoitetaan alle sata ulkomaalaista vuodessa.

Mitä laki siten sanoo? Millainen on sitten se kuuluisa törkeä rikos, jonka jälkeen maahanmuuttoviraston mielestä rikollinen maassaoleskelija voidaan karkottaa Suomesta?

Ulkomaalaislaki (jota tässäkin tapauksessa olisi pitänyt käyttää virantoimituksen pohjana ja perusteena) kertoo asiasta näin:

149 §
Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;

2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;

3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.

Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Eli – ulkomaalainen,  jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, voidaan karkottaa Suomesta.

Kun katsoo Shkupollin rikossaldoa, niin ensimmäinen johtopäätös on se, että hän oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.

Täten karkottamisen edellytykset olisivat täyttyneet – vastoin Taskisen kantaa – varsin selvästi hänen kohdallaan.

Kannattaa huomata myös sellainen seikka, että ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa Shkupollin kohdalla sitä, että Kosovon itsenäistyessä vuonna 2008, viranhaltijoilla olisi viimeistään ollut (virkavelvollisuuden lisäksi) mahdollisuus lähettää Shkupolli takaisin Kosovoon.

Tätä kaikkea vasten tarkasteltaessa on aika selvää, että maahanmuuttovirasto (ja etenkin sen ajama edesvastuuton maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka) on yksi tärkeimmistä osasyyllisistä näihin tapahtumiin.

Eikä oikeusministeri Tuija Braxin johtama tuomioistuinlaitoskaan ole täysin syytön.

Vaikka oikeudessa tulee epäselvissä asioissa tulkita vastaajan edun mukaisesti, niin Shkupollin kohdalla ei voida puhua mistään epäselvästä tapauksesta.

Ovatko oikeuslaitos ja maahanmuuttovirasto syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen vai on kyseessä työtapaturma, lienee makuasia. Tässä (ja ilmeisesti monessa muussakin tapauksessa) lakia on mitä todennäköisimmin tulkittu väärin – tuhoisin seurauksin.

Shkupollin tapauksessa hänen pitkäaikainen oleskelunsa ja henkilökohtaiset siteet Suomeen olisivat maahanmuuttoviraston mielestä painaneet kupissa.

Tärkeimpänä siteenä maahanmuuttovirasto on pitänyt Shkupollin murhaamaa tyttöystävää. Toisena siteenä kyseinen virasto on pitänyt Shkupolin Kosovosta Suomeen tuomaa alistettua vaimoa ja perhettä.

(Löytääkö kukaan tästä minkäänlaista logiikkaa?)

Eräs Kainuun Sanomien haastattelema kajaanilaisnainen muistaa Shkupollin röyhkeänä. Koska mies osasi ruotsia, hänen ajatuksensa eivät jääneet epäselviksi.

Hänen vaimonsa oli alistettu, ja hän oli usein täysin rahaton. Autoin häntä ja lapsia, joilla ei ollut ruokaa.

Shkupollin vaimo odotti Kajaanissa kolmatta lastaan.Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Mies jätti Kajaanissa suomen kielen kurssin kesken ja ilmoitti lähtevänsä Kosovon vapautusarmeijaan.

Nämäkö sitten ovat kiinteitä siteitä Suomeen. Sellaisia siteitä, joiden vuoksi Shkupollia ei olisi voitu karkottaa Suomesta?

Seuraavaksi epäiltyjen listalla tuleekin sitten eräs toinen viranomainen. Tämän viranomaisen ylipäällikkö syyllistyi rikokseen aikaisemman uransa aikana ja silti hänet potkittiin yhteiskunnan lainvalvonta- ja väkivaltakoneiston johtoon.

Kun katsoo seuraavaa videota ja tietää, että (sinänsä asiallista) moraalisaarnaa nuorisolle pitävä poliisiylijohtaja on itsekin tuomittu liikenteen vaarantamisesta, niin tulee sellainen tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – etenkin tämän Sellon tragediaan liittyvän  uutisen yhteydessä:

Suurin ongelma poliisia koskevassa asiassa on (suomalaisen hallintoalamaisen kannalta katsoen) se, että toki kansalainen voi valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta poliisi on luonut itsestään varsin varsin itsenäisen ja vallastaan pöhöttyneen mastodontin. Tämä taas on eräänä osasyynä viime aikojen ikäviin ampuma-aseisiin liittyviin ikäviin uutisiin.

Poliisi juoksee nyt (itsensä jälleen kerran täysin munattuaan) poliitikkojen helmoihin ja hakee apua sieltä. Normaalissa kansanvaltaisessa yhteisössä ei tulisi kuuloonkaan, että poliisi kaataa omat virheensä erittäin suuren lainkuuliaisen kansanosan niskaan.

Eli suomeksi – poliisin tekemät käsittämättömät lupa- ja operaatiovirheet yritetään hukuttaa laillisten aseenomistajien syyksi – ja samaan aikaan poliisi ihmettelee sitä, että sen  toimet tuottivatkin täysin halutusta poikkeavan lopputuloksen.

Jotenkin enemmän tai vähemmän skitsofreenista ajattelua edustaa poliisin (ja sisäministeriön) näkemys siitä, että laittomat aseet vähentyisivät kieltämällä laillinen aseenomistus. Ja se,että tämä tapaus liittyisi jotenkin lailliseen aseenomistukseen ja laillseen aseharrastukseen.

Todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa kävisi niin, ettän huomattava määrä aseita katoaisi – ja muuttuisi samalla laittomiksi. On typerää kuvitella aseiden kuitenkaan todellisuudessa katoavan Suomen kaltaisesta maasta hallitsijan mahtikäskyllä – se ei ole onnistunut aikaisemminkaan eikä se onnistu nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Samoin poliisin huolena oleva salametsästys saattaisi laajentua nykyisestä huomattavasti. Kun ase on laiton, niin voiko silloin metsästää enää laillisesti?

Kun luodaan yleistä oikeustajua vastaan olevaa lainsäädäntöä, pudotetaan myös lainrikkomiskynnystä.

(Toisaalta kun tietää, että yksityisaseiden holhoukseensaattaminen tai sosialisointi on eräs vasemmistön keppihevosista, niin ihmetyttää suuresti etteikö porvarienemmistöinen eduskunta saa näitä pula-ajan sosialisteja kuriin? Kaikki omaisuus on kuitenkin varmimmin hoidossa ja tallessa yksityisomistuksessa.)

Palataanpa kuitenkin takaisin  poliisiin – ja sen paniikkireaktioon. Poliisin komentoketju kaikissa viimeisten vuosikymmenten aikana sattuneissa kriiseissä (alkaen Mikkelin panttivankidraamasta 1986)on kerta kerran jälkeen osoittautunut heikoksi, olemattomaksi ja jopa täysin vastuuttomaksi.

Jokelan ja Kauhajoen verilöylyissä käsiaseen hallusapitoon oikeuttavan luvan (vastoin ohjeita tai varoituksia) myöntäneet poliisit eivät ole mitenkään (ainakaan moraalisesti) syyttömiä noihin tapahtumiin. Myös selkeät sekoilut toiminnassa, vastuuhenkilöiden puuttuminen ja rinnakkaisten järjestelmien (jotka hidastivat toimintaa, lamautuivat tai tekivät ristiriitaisia päätöksiä) keskinäinen toiminta eivät olleet varsinainen kukkanen poliisiorganisaation ja sen luotettavuuden hattuun.

Sellon verilöylyssä poliisi ei pystynyt eristämään aluetta, suorittamaan evakuointia, tiedottamaan asiallisesti, estämään kahta jälkimmäistä murhaa (Shkupolli pääsi ilman esteitä uudestaan Prismaan poistuttuaan sieltä jo kerran) eikä estämään tekijän liikkumista Suvelaan ja tämän itsemurhaa.

Jos miettii tämän vastuunpakoilun lisäksi myös poliisihallinnon tapaa syödä budjettiin kirjatut määrärahat jo vuoden kolmannella kvartaalilla loppuun – ja kerjätä sen jälkeen lisärahaa eduskunnalta – tuota tapaa liike-elämässä käyttäen johto saattaisi olla alle aikayksikön epäiltynä petoksesta.

Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että poliisin toimia tutkisi aidosti poliisin  ulkopuolinen (poliisivaltuuksin varustettu) erillinen viranomainen – sellainen jolla olisi munaa myös viedä poliisi käräjille saakka tarvittaessa.

Yksi ratkaisu olisi myös se, että tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset (poliisikin on siviili) alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Mutta epäiltyjen listalta löytyy vielä virkamiehiäkin suuremmista munauksista epäiltyjä tahoja. Virkamiehet noudattavat (tai heidän piäisi noudatta) lakeja ja asetuksia – tosin nykyään tulee vahva tunne siitä, että poliittinen ohjauskaan ei ole täysin olematonta.

Syyttävä sormi osoittaa myös poliitikkoja – yksin ja kokonaisena oligarkkisena ryhmänä. Poliitikot esittävät aloitteita lainsäädäntöön ja säätävät lakeja. Osa heistä johtaa ministereinä lakien toteuttamista – jokaisen meistä näkemin tuloksin.

Kun tämä monikulttuurihulluus aikanaan laantuu ja krapula iskee, siinä vaiheessa olisi syytä perustaa Suomeen totuuskomissio. Syyttömiä eivät ole nykyinen hallitus ja eduskunta eivätkä niiden edeltäjätkään.

Astrid Thors, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Anne Holmlund, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre, Liisa Hyssälä, Jan-Erik Enestam – ja monet muut. Suomen kansalla olisi oikeus kuulla puolueettoman tutkinnan jälkeen, ovatko poliitikkomme (ja poliittiset vrkamiehet)  hoitaneet yhteisiä asioitamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Unohtamatta demokratian ylikävellyttä Tarja Halosta ja hänen nimittämäänsä Ritva Viljasta.

Jokaisen itsenäiseen ajatteluun pystyvän kansalaisen nähtävissä on se, että maamme on matkalla kohti (monikulttuurista) helvettiä, jos poliittinen kulttuuri ei muutu pikaisesti eikä saalistajien konsensukseen perustuvalle jakopolitikalle ja poliittiselle sekoilulle  saada loppua aikaiseksi.

Aika suuret kertoimet voi kukin asettaa sille, että vaikka kaikki lailliset aseet maassa takavarikoitaisiin, tulemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkemään tämän (laittomalla aseella) tehdyn verityön jatkumoita ja uusintoja.

Tämä nykyinen poliittinen johtomme ei pysty takaamaan yhteiskuntarauhaa eikä kansalaisten turvallisuutta. Kohta se ei pysty takaamaan enää edes hyvinvointivaltion rippeitäkään – eikä maksamaan koko ajan kasvavaa valtionvelkaa.

Lähteet: Valtioneuvosto, Eduskunta, HS, TS, KS, KSML, SS, IL, IS, MTV3, YLE, HBL, Finlex, Edilex, YouTube, poliisi

Site Meter

Presidentti Tarja Halosen mielestä rauhanturvaajien kotiuttamisesta Afganistanista päättäneet tahot sivuuttivat omin päin valtiojohdon päätökset.

Yle Uutisten tiistaina haastattelema Halonen ei maininnut nimiä, mutta arvostelun kärki kohdistui pääesikuntaan ja puolustusministeriöön.

Olennaista kuitenkin lienee se, että joku otti vastuun ja toimi Halosen reissatessa pitkin maailmaa veronmaksajien piikkiin. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin – olemme korviamme myöten kusessa, jos Suomi joutuu mukaan yhtään Afganistania lähempänä olevaan kriisiin tällaisen ylipäällikön komennossa.

Se mitä todellisuudessa tapahtui – Halosen kiukuttelusta huolimatta – selviää täältä.

Lähde: YLE

Site Meter

Kirjoitin eilen demareiden hysteriaksi muuttuneesta Afganistanin rauhanturvajoukkoja koskevasta julkisuuspelleilystä. Farssi jatkuu ja loppua ei taida olla näkyvissä tälle ilmaiselle kansanhuville.

SDP:n puheenjohtaja Jutta ”Urpå” Urpilainen vaatii hallitukselta selvitystä Afganistanin vaaleja turvaamaan lähetetyn rauhanturvajoukon kotiutuksesta.

Urpilainen haluaa eduskunnan arvioivan sitä, onko puolustusministeri Jyri Häkämies ylittänyt toimivaltuutensa, kun on jättänyt kertomatta maan johdolle joukkojen kotiuttamisaikataulusta.

Tiedättekö mistä oikeasti on kyse? Kyse on kuuluisasta sä-et-vaan-osaa-ilmiöstä. Nämä tiedot, joita Urpilainen väittää Häkämiehen pimittäneen ovat olleet (kuten jo eilen totesin) eduskunnan (eli myös kansanedustaja Urpilaisen tiedossa) jo pitkän aikaa. Herää kysymys onko Urpilainen laiska, tyhmä vai valehteleeko hän tietoisesti?

Näin eduskunta sai todellisuudessa tietää asiasta (vastoin demareiden väitteitä):

9. tammikuuta 2009

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (utva) keskustelee presidentin kanssa Suomen saamasta pyynnöstä avustaa Afganistanissa järjestettäviä presidentinvaaleja.

6. maaliskuuta

Eduskunta hyväksyy vaalioperaatiota käsittelevän selonteon. Toiminta-ajaksi määritellään yhteensä noin 4–5 kuukautta. Väliaikaisten tukijoukkojen vahvuus ja käytön aikataulu täsmentyvät kevään 2009 aikana.

13. maaliskuuta

Presidentti päättää, että Suomi osallistuu presidentinvaalien turvaamiseen. Lähetettävän joukon kooksi rajataan ”noin sata” ja toiminta-ajaksi ”neljästä viiteen kuukautta”. Lähtökohta on, että mahdollinen vaalien toinen kierros pidetään kuukausi ensimmäisen kierroksen jälkeen eli syyskuussa. Joukolle varataan tämän lisäksi ylimääräinen kuukausi vaaliaikatauluun liittyvien epävarmuustekijöiden ja mahdollisten vaaleja seuraavien levottomuuksien takia.

16. kesäkuuta

Ulkoministeriö lähettää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle (UAV) eduskunnan vaatiman lisäselvityksen Afganistanin vaalioperaatiosta. Siinä todetaan, että lähetettävän joukon operatiivinen toimintavalmius päättyy 25. lokakuuta ja että Suomen lähettämän osaston tehtävä on väliaikainen eikä osaston läsnäoloa jatketa.

3. syyskuuta

Ulkoministeriö lähettää eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle selvityksen, jossa joukon toiminta-aika määritellään niin, että vaalitukijoukko kotiutetaan loka–marraskuun aikana riippuen presidentinvaalien mahdollisen toisen kierroksen aikataulusta.

22. lokakuuta

Puolustusministeri Jyri Häkämies ja kenraalimajuri Arto Räty käyvät ulkoasianvaliokunnassa selvittämässä operaation vaihetta. Pääesikunnan muistiossa kerrotaan, että Suomi ei voi toimia alueella vain kansalliseen päätökseen nojaten, ja että Suomen joukkojen kotiutumisaikataulu on ollut Ruotsilla tiedossa. Suomalaisten käytössä olevat tilat majoitus- ja toimitilat tulevat ruotsalaisten käyttöön.

Urpilaisen puheet on punnittu –  ja kevyeksi todettu. Demareiden puheenjohtaja on tehnyt itsensä entistäkin  naurettavammaksi ja epäuskottavammaksi.

Samoin kuin Tarja Halosen naurettavat selitykset. STT:n mukaan presidentti Tarja Halosen mielestä suomalaisen Afganistan-joukon kotiutuksesta syntyneessä sekaannuksessa on kyse muustakin kuin tiedonkatkoksesta.

Jep, saako tässä heittää villin veikkauksen  – presidentin täydellisestä inkompetenssista?

Lähteet: HS,US, STT

Jk. On muuten aika vastenmielistä seurata myös sitä kuinka Päivi Lipponen lobbaa täysin estoitta miehensä Paavo Lipposen työnantajan laskuun. Tähän korruptioon on ilmeisesti viimeinkin tulossa muutos.

Site Meter

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (bemarit) kehui nykyisen pääministerin Matti Vanhasen (kepulit) hallituksen kaasuputkilinjaa.

MTV3:lle antamassaan haastattelussa Lipponen sanoi, että on hyvä, että hallitus pitää kaasuputkea vain ympäristökysymyksenä. Lipponen piti turvallisuuskysymysten kytkemistä putkiasiaan turhan pyörityksenä.

Lipposen kertoi myös, että  Suomesta pitää tulla energiaomavarainen, joten tänne tarvitaan lisää ydinvoimaa. Tästä syystä rakentamislupa tulisi myöntää kaikille kolmelle rakentamislupaa hakeneelle yritykselle.

Lipposen ensimmäinen kommenttiiin liittyy jotenkin (ehkä?)  se, että Lipponen toimii   venäläisen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin neuvonantajajana.

Hänen toinen kommenttinsa saattaa liittyä jotenkin (ehkä?) siihen, että samainen Lipponen toimii myös ydinvoimaa rakentamaan haluavan energiayhtiö  Pohjolan Voiman konsulttina.

Ahkera mies tämä Lipponen.

Jo ne muutamat asiat kuten; hän ehti useamman hallituksen piällysmiehenä ajamaan Suomen tarpeettoman syvälle EU:n integraatiokehitykseen, lähes lakkauttamaan kansallisvaltion, viemään nuoremman miehen vaimon, järjestämään entisen  vaimonsa kurimukseen ja muodostamaan Suomesta todella eriarvoisen yhteiskunnan, olivat jo niin suuria työnteon  saavutuksia, että jo pelkästään niillä pitäisi päästä historian kirjoihin.

Täytyy todella  ihmetellä sitä tarmoa, millä emerituspääministerimme on (vielä eläkeläisenäkin)  valmis antamaan auliisti Suomen turvallisuuden ja ympäristön venäläisille ja samaan aikaan hän on toisen energiahankeen konsulttina ajamassa 1970-luvulla kovasti kritisoimaansa ydinvoimaa.

Vai olisiko kuitenkin kyse siitä vanhasta totuudesta, että kenen lauluja laulat, sen leipää syöt?

Lähde: MTV3

Site Meter

Muistatte varmaan sellaisen asian, että muutaman viimeisen vuoden ajan meille (omaa parastamme ymmärtämättömille) suomalaisille on rummutettu työvoimapulan tulevan ja kurjistavan meidän elämämme – ilman ulkomailta saapuvia moniosaajia, jotka tulevat ja pelastavat hyvinvointimme.

Niinkö?

Halvan työvoiman vaatijat

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi meille aivan hetki sitten oman visionsa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Jyrki sanoi,jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Niinkö?

Eikä tästä ole kovinkaan kauan siitä, kun esimerkiksi EK olisi sitä mieltä, että yritysten työvoimapula pahenee. EK:n asiantuntija Satu Ågren pelkäsi tuolloin sitä, että on ennakoitavissa, että osaavan työvoiman hankinta vaikeutuu entisestään lähivuosina.

Niinkö?

Myös Matti Vanhanen on kantanut kortensa tähän kekoon. Viimeisten – kansanvallalle varsin vieraiden kommenttiensa lisäksi Matti on aikaisemminkin loistanut tällä saralla:

Vanhanen nimittäin harmitteli taannoin sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan työperäinen maahanmuutto. Hänen mielestään nyt nähtävillä olevan ikärakenteen muutoksen takia tulemme siihen tilanteeseen, jossa monet teollistuneet maat ovat olleet jo aiemmin. Oma väki ei välttämättä riitä kaikkiin niihin tehtäviin, joita yhteiskunnassa olisi tarjolla.

Niinkö?

Eikä toimeton ole ollut demarikaan. Paavo Lipponen on osallistunut visiointiin. Hän on kertonut meille, että työvoiman maahanmuutto on maamme hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja palvelujen kehittämisen kannalta tärkeätä tulevaisuudellemme.

Niinkö?

Virheelliset johtopäätökset

Vihreän liiton taannoinen puoluesihteeri Ari Heikkinen uskoi puolestaan (ja taitaa uskoa edelleen) , että Suomella on lähitulevaisuudessa todella suuri pula työvoimasta. Hänen mielestään suomalaisten on yksinkertaisesti nöyrryttävä:

Suomen etu olisi, jos se pystyisi muuttumaan monikulttuuriseksi kansakunnaksi hyvin nopealla aikataululla

Niinkö?

Heidi Hautala puolestaan väljentäisi vauhdilla Suomen ulkomaalaispolitiikkaa, koska hänen mielestään me tarvitsemme tulijoita väestön ikääntymisen takia.

Hän on myös esittänyt työpaikoille maahanmuuttajakiintiöitä ja nipun muita uusia, osin radikaalejakin ehdotuksia työntekijöiden saamiseksi Suomeen ulkomailta.

Kiintiöt olisivat tapa tehdä maahanmuuttajat näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa

Niinkö?

Sama puolue on ehdottanut muutakin.

Vihreät haluavat perustaa Afrikkaan EU:n työvoiman rekrytointipisteitä. Muita keinoja Suomen nykyisen tilanteen korjaamiseen ovat virheiden mukaan määräaikainen siirtolaisuus ja EU:ssa asuvan kuuden miljoonan paperittoman siirtolaisen laillistaminen. Näillä keinoilla unioniin joka tapauksessa tulevat siirtolaiset eivät Anni Sinnemäen mukaan joutuisi turvautumaan laittomaan työnvälitykseen.

Niinkö?

RKP:n jousenlaulu

Hiljalleen puoluekartalta menneisyyteen katoava RKP yrittää pitää kynsin hampain kiinni vallastaan ja sen joutsenlaulu on suunnattu enemmistössä olevaa suomenkielistä väestöä vastaan.

Astrid Thors voidaan jättää tässä yhteydessä käsittelemättä – niin paljon hän on ollut mielipiteineen julkisuudessa, että hänestä on varmaan muodostunut suomalaiselle kansanmiehelle varsin kirkas ja totuudenmuotoinen kuva.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Stefan Wallin on osoittanut sinnikkyyttään monella eri tavalla. Kun kansa kyllästyi Thorsin ja RKP:n ajamaan edesvastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan, niin Wallin ei ollut moksiskaan:

Adressit tai nettikeskustelut eivät minun ajatteluuni vaikuta mitenkään. Näitä virtuaalisia kansantuomioistuimia on lukuisia ja niitä voi nimimerkkien takaa manipuloida. Keskustelijat näyttävä olevan myös samoja, jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

Niinkö?

Työvoimapula todellisuudessa

No minkälainen on se kuuluisa työvoimapula todellisuudessa?

Sehän kuuluu olevan sellainen, että viimeisen kuukauden aikana on noin 100 000 suomalaista joutunut YT-toimien kohteeksi. Sen uusin episodi on tänään ja eilen uutisoitu rakennustyömaita koskeva työvoimapulauutinen. Tuon uutisen mukaan, työvoimapula on jo niin huutava, että Uudenmaan rakennuksilta jää työttömäksi tuhat ihmistä viikossa – jopa 15 000 rakentajaa voi olla maaliskuun lopussa kortistossa.

Niinkö?

Hyysärin haastattelema Eretuotannon toimitusjohtaja Jari Rantamäki pelkää, että vähistä urakoista alkaa kova kamppailu virolaisten ja venäläisten firmojen kanssa (kiitos EU:n). Sekin saattaa iskeä suomalaisia kortistoon ja viedä yrityksiä konkurssiin.

Niinkö?

Ulkomailta viime vuosina tulleista yli 10 000 rakennusmiehestä moni on jo joutunut lähtemään, koska työmaat ovat loppuneet.

Ja samaan aikaan

Samaan aikaan maahanmuuttajia opastetaan työnhakuun Kampissa. Maahanmuuttajille avataan tänään maanantaina Polku-neuvontapalvelu Helsingin Kampissa. Polku tukee pääkaupunkiseudun maahanmuuttajia pääsemään alueen työelämään.

Niinkö?

Polku neuvoo Suomessa työskentelyssä, elämisessä ja asumisessa. Palvelua voivat käyttää Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien palvelukseen tai Seure-henkilöstöpalveluihin tulevat työntekijät ja heidän perheensä.

Niinkö?

Jatkan toisessa kirjoituksessa tätä samaa aihetta vielä lisäksi varsinaisen perinteisen vasemmiston osalta.

Jokaisen kannattaa kuitenkin tässä miettiä sitä, millaisia visionäärejä olemme valinneet edustajiksemme ja minkälaiset ihmiset päättävät Suomen asioista ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Tekin voisitte kysyä heiltä niinkö?

Lähteet: linkitetty tekstin yhteydessä sekä STT ja HS

Päivitys 03022009 1509: Octavius vastailee omalla tavallaan osaan esittämistäni kysymyksistä.


Site Meter

Pravdasta löytyi vaihteeksi mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoituksessa valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen tekee muutamia johtopäätöksiä siitä, kenelle – kansalle kuuluva – valta on Suomessa siirtynyt. Martikaisen mukaan puolueiden puheenjohtajille on yhtäkkiä keskittynyt hirveästi valtaa.

Valtaa on siirtynyt puolueille, ja puolueessa ylivoimaisessa asemassa on puoluejohtaja. Puolueet tuskin ovat kansanvaltaisesti hallittuja elimiä.

Vaikka juhlapuheissa ja julkisuudessa puhutaan ja paasataan parlamentarismin vahvistumisesta, uuden perustuslain myötä onkin käynyt toisin.

Vaikuttaa siltä kuin eduskunta olisi vastuullinen hallitukselle, eikä päinvastoin.

Hallituksen asema suhteessa eduskuntaan on vahvistunut, ja kun hallituksen jäsenistä – pääministeristä ja ministereistä – päättävät puolueet tai puolueiden puheenjohtajat, hämmästyttävä vallan siirtymä puolueiden voitoksi on tapahtunut.

Martikaisen mukaan samasta epätoivotusta ilmiöstä oli kyse myös silloin, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erotettiin.

Oikeastaan (kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri) Jyrki Katainen erotti Kanervan, vaikka Kanerva oli hallituksen jäsen.

Martikainen sanoo, että vastaavanlainen muutos on nähty Britanniassa, jossa parlamentin rooli suhteessa hallitukseen on heikentynyt.

Henkilökohtaisesti näen tämän – epätoivotun – kehityksen isänä Paavo Lipposen. Lipposen härski ja ylimielinen tapa hallita Suomea ja suomalaisia sai erinomaisen uuden poliittisen kulttuurin perintöprinssin Matti Vanhasesta.

Vanhasen aikana politiikka on viihteellistynyt ja valta on keskittynyt kansanvallan vastaisesti ja varsin ikävällä tavalla muutamiin – kuten Martikainenkin toteaa – puolueita johtaviin käsiin. Vanhanen on osoittautunut vallanhimoiseksi ja pikkusieluiseksi valtapoliitikoksi – pohjaltaan ja tavoiltaan varsin samanlaiseksi kuin edeltäjänsä Lipponenkin. Eikä valtapoliitikoista Kataisenkaan omena kauas tästä puusta putoa – puhumattakaan uusstalinistisesta hörhölaumasta, Virheet De Dorkasta tai … no, antaa olla… Tajusitte varmaan mitä tarkoitan?

Pahemmaksi näyttäisi päivä päivältä menevän.

Päivänpolitiikan ulkopuolella – ns. harmaaksi amanuenssiksi suomalaisten kiusaksi jääneen – vaikuttavan Paavo Lipposen viimeaikaiset vaatimukset ns. pitkistä listoista ovat avokas kansanvallan korvalle ja pippurikaasusuihke suomalaisen äänestäjän kasvoille. Tällaisessa järjestelmässä puolue (eli viime kädessä puolueen puheenjohtaja ) päättää kenet se asettaa Sinun äänelläsi eduskuntaan. Äänestäjä ei valitse tässä järjestelmässä – vastoin suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta kansanvallan perinnettä – edustajaa vaan puolueen.

Puolue tietää Sinua paremmin.

Tämä Lipposelle – ja muillekin vallananastajille – sopiva järjestelmä on käytössä esimerkiksi kansanvallan irvikuvaksi muuttuneessa pakkososialidemokratiavaltiossa nimeltään Ruotsi. Ja Lipposen nykyinen – eräs asemaansa reittä pitkin kiivennyt vallananastaja – vaimo pelottelee kansalaisia olemattomilla kummituksilla ja pyrkii rajoittamaan (perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) omasta mielipiteestään eroavien mielipiteiden ilmaisun.

Toisaalla Vanhasen käytös Susanna Kurosen oikeustapauksessa osoittaa Matin olevan sekä herkkähipiäinen että henkisesti pienimunainen. Se osoittaa myös sydämetöntä suhtautumista vastapuoleen ja häikäilemätöntä valta-aseman hyväksikäyttöä. Sekä – jälleen kerran – vallassa olevan henkilön pyrkimystä rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.

Kun pääministerin asemassa oleva ihminen hyökkää lakimiesarmeijan kanssa yksinhuoltaja-yksityisyrittäjää vastaan, se on – sanalla sanoen – kuvottavaa. Etenkin kun sama Matti on avannut aikaisemmin kotinsa ja suhteensa juorulehdille.

Ja samaan aikaan kansan suoraan valitsema arvojohtaja on kiinnostunut lähinnä virka-asemansa käyttämisestä henkilökohtaiseen elämysmatkailuun ja kansan enemmistön halveksimisesta. Pyrkien myös rajoittamaan sanan- ja mielipiteen vapautta.

Olemme varmaan kaikki huomanneet tähän asiaan liittyvän viimeisen ns. jäit-kiinni-housut-kintuissa-ilmiön. Tämä vaalirahoitussotku on varsin mielenkiintoista myös tätä aihetta vasten tarkasteltuna.

Jos – ja kun – poliitikko toimii jonkun tai jonkin tahon marionettina samaan aikaan, kun hän kahmii enemmän ja enemmän valtaa itselleen, ollaan matkalla kauas kansanvallasta. Hyvä tuore esimerkki on liikemies Toivo Sukarin pyrkimys murtaa edustuksellista tietä pitkin valmisteltu ja päätetty yleiskaava – omien liiketoimintaan liittyvien henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Palaan asiaan…

Näinä aikoina demokratian vahtikoira – media – juoksee pääsääntöisesti näiden vallanpitäjien touhuissa täysin kritiikittömästi. Helsingin Sanomat ja sen nykyinen toimituspolitiikka on – yleisesti, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – varsin hyvä merkki kansanvallan ja sananvapauden alemmuustilasta Suomessa vuonna 2008.

Vuonna 1991 maailma ja tulevaisuus näyttivät suomalaisestakin näkökulmalta – lamasta huolimatta – lupaavilta ja valoisilta. Neuvostoliiton romahtaminen loi uskoa tulevaan.

Se oli kuitenkin harhakuva.

YYA-sopimuksen jälkeinen aika muutti poliittisen – ja koko kansakunnankin – moraalin. Yhteisöllisyyden, yhteisen rakentamisen ja muista välittämisen tilalle nousivat egosentrisyys, ahneus ja kaiken maailman huuhaa-liikkeet.

Nykyisistä prekariaatti- ja anarkistipuuhailuista mieleeni nousee vääjäämättä mielikuva Länsi-Saksassa 1970-luvulla toimineista ääriliikkeistä ja kommuuneista. Näitä tuettiin hiljaisesti – mutta vahvasti – taloudellisin keinoin DDR:n toimesta. Kuinkahan moni näistäkin hippaheikeistä ja sen ajan anarkisteista lopultakin ymmärsi mitä heille olisi tapahtunut ns.sosialismissa? Kansandemokratiat eivät sulattaneet dekadenssia.

Olin muuten toisaalta aikanaan tavattoman hämmästynyt miten uuden vaurauden ja ahneuden aikana päättäjät pystyivät ajamaan kansalaisoikeuksiamme rajusti kaventaneet poliisi- ja pakkokeinolakien muutokset. Ja kuten huomaamme – sama linja jatkuu. Uusi valmiuslaki ja sen valmistelu jatkaa samaa hiljaisen hyväksynnän perinnettä.

Thaimaan lomat, uusi auto, uudet keittiökoneet ja tanssit tähtien kanssa ovat korvanneet osan kansalaisoikeuksista hiljalleen. Halpa on ollut hinta vallan siirtämiselle muutamiin käsiin ja sen pönkittäminen kansanvallan pelisääntöjen vastaisesti.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne ja miettikää tarkkaan tätä; mitä Te haluatte tulevaisuudeltanne. Kohta tahtonne voi olla kokonaan jonkun muun taskussa.

Lähde: HS