Luonnonsuojelu on ehdottoman tärkeä asia ja ympäristönsuojelu on eräs aikamme suurista haasteista. Kumpikin näistä asioista on kuitenkin niin vakava, ettei niitä pidä jättää näitä keppihevosenaan käyttävän terrori-, kiristys- ja veronkiertojärjestön vastuulle. Myös kasvottoman kapitalismin ja suurien kansainvälisten yritysten vastustaminen on samanlainen asia.

Ihan hetki sitten julkisuuteen tulleen ja näihin liittyvän asian keskipisteessä on jälleen kyseenalaisella moraalilla ja rikollisilla toimintatavoilla toimiva Greenpeace. Tällä kerralla kohteena on myös luovuutta edistäviä leikkikaluja innovoiva ja tuottava tanskalainen Lego. Tuoreen kampanjan yhteydet Tanskan hallinnoimaan Grönlantiin ja (ainakin pohjoismaissa kriminalisoituun) lapsiin kohdistuvaan markkinointiin ovat vesiselvät.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa siitä, ettei Greenpeace  ole siis kansalaisjärjestö. Toimittaja Juhana Rossi kirjoitti Greenpeacen Neste Oiliin kohdistuneen painostuskampanjan aikana  näin:

Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö

Ympäristöjärjestö Greenpeace ja öljynjalostusyhtiö Neste Oil käyvät ankaraa tiedotussotaa.

Panokset ovat kovat, sillä Neste Oil kärsisi kirvelevän iskun, jos suomalaiset kuluttajat tai polttoaineiden jakeluyhtiöt kieltäytyisivät ostamasta palmuöljystä valmistettua dieseliä.

Neste Oil on voittoa tavoitteleva liikeyritys. Neste Oilissa viime kädessä asioista päättää Suomen valtio, joka omistaa yhtiöstä 50,1 prosenttia.

Greenpeacessa vallankäyttö on suljetumpaa Neste Oiliin verrattuna. Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö kuten esimerkiksi Suomen Punainen Risti.

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksav:n häiritsemättä.aa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tämä ”kampanja” päättyi kaikessa hiljaisuudessa. Toimituksen saamien tietojen mukaan kampanja päättyi siihen, että Neste Oil oli lopulta valmis maksamaan siltä vaaditut kiristysrahat.

Seuraavana leikistä luopui BP. Sekin maksoi ilmeisesti kiristäjien vaatiman summan rahaa ja saa nykyään jatkaa rauhassa öljynporausta ihan missä tahansa puolella maapalloa.

Greenpeacen suurin taistelutappio tapahtui viime vuonna Venäjällä. Sini Saarela ja Venäjän valtion tylyt toimet ympäristöterroria kohtaan lienevät sen verran tutut, ettei niistä tarvinne tässä mainita.

Niistä suurista öljy-yhtiöistä, jotka vielä harjoittavat öljynetsintää ja omaa poraustoimintaa, jäljelle on jäänyt lukematon joukko venäläisiä ja kiinalaisia yhtiöitä (joiden kimppuun GP ei uskalla tässä vaiheessa hyökätä) sekä länsimainen Shell.  Nämä kiinalaiset ja venäläiset  myllertävät ja sotkevat ympäristöä kenenkään siihen puuttumatta – varsin  perinteiseen kolonialistiseen tyyliin.  Shell on sensijaan  länsimaihin rekisteröity (ja ainakin) teoriassa länsimaiden lainsäädännöllä kontrolloitavissa.

Greenpeace on nyttemmin  aloittanut varsin näkyvästi infantiilin – ja näin myös lähinnä lapsiin vetoavan – kampanjan sekä Shelliä, että Legoa vastaan. Näin silti, että lapsiin suunnattu markkinointi on tuossa muodossa kiellettyä  länsimaissa.

Se (kuten muukaan lainsäädäntö) ei kiinnosta Greenpeacea. Jos jostain laista nyt ei ole suoranaisesti pelkää hyötyä tälle mafiaa muistuttavalle järjestölle.

Kampanjan keskiössä on tekijänoikeuksiakin törkeästi loukkaava plagiaatti Legon mainoksista. Jokainen löytää sen halutessaan internetistä, me emme halua moista roskaa levittää.

Tämä hyökkäys nostaa myös hyvin esiin vasemmiston moraalin (tai sen puutteen) – he (tai itse asiassa heidän muutaman jäsenen  politbyroonsa) päättävät meidän puolestamme mikä meille sopii ja mikä ei sovi – samoin kuin sen, että he päättävät sen mitä he saavat tehdä (meille muille se toki on kiellettyä).

Olennaista tässä kampanjassa on se, että se kohdistuu suoraan lapsiin ja sillä kerätään rikollisella tavalla (kiristämällä) rahaa Sini Saarelan kaltaisten (omasta parastaan ymmärtämättömien) ihmisten lähettämiseen terrorisoimaan suojelurahojen toiveessa seuraavaa kohdetta. Greenpeace edustaa pahinta mahdollista mielenmuokkausta ja aivopesua ja se hallitsee myös valtamediaa.

Kuka ottaa sitten vastuun, kun jotain todella vakavaa (esimerkiksi ydinvoimalassa, johon nämä tunkeutuvat) sattuu?

Rahoittajako? Se jolta kerätään kiristysrahoja (kuten Lego tässä tapauksessa vai se hölmö joka rahoittaa palkastaan tai eläkkeestään tätä rikollisjärjestöä  feissareiden kautta?

Lukekaa ihmiset tarkkaan, mitä Greenpeacen maapäällikkö Sini Harkki sanoi eilen;

 

Meille ei tullut yllätyksenä se, että aktivisimia kohtaan ollaan kriittisiä Suomessa. Meidän käyttämät kampanjointikeinot eivät ole kovinkaan tuttuja suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Lisää aivopesua ja propagandaa terrorin puolesta?

KK

 

Site Meter

JK. Olemme aikaisemminkin kirjoittaneet tästä järjestöksi naamioidusta mafiamaisesta liiketoiminnasta.  Näistä aikaisemmista tapauksista voit lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältätäältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Eilen tehtiin eräs virstanpylvään alitus suomalaisessa nettimaailmassa. Tähän samaa WordPress-palveluun ( jota mekin käytämme alustana) ilmestyi (mahdollisesti, todennäköisesti ja ilmeisesti)  ensimmäinen osa viime kesänä erään vasemmistopoliitikon suustaan lipsauttamasta laittomasta henkilörekisteristä (hän ei ilmeisesti sitten uskaltanut julkaista sitä omissa nimissään).

Julkisuuteen levitetyssä rekisterissä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ihmisen koko nimi, henkilötunnus, kotiosoite, yrityssidonnaisuudet ja niin edelleen – kaikki sellaisia tietoja joiden julkaiseminen ( jo pelkästään bona fide-aikein) on rangaistavaa lainsäädännössämme.

Poliisi tekee tietysti oman harkintansa mukaan omat johtopäätöksensä, mutta tässä tapauksessa on kuljettu sen viivan yli, minkä jälkeen poliisin olisi syytä puuttua kyseisen henkilörekisterin pitäjien ja julkaisijoiden toimiin.

Yksinkertaistaen, jos poliittinen johto hyväksyy kaikesa hiljaisuudessa tällaisen äärivasemmistolaisen toiminnan, eivätkä lakia valvovat viranomaiset, aika vauhdilla,  puutu tähän touhuun, silloin poliitikot ja viranomaiset sallivat poliittisen sisällissodan syttymisen tässä maassa.

Niin se vinkki. Kun kerran Antifaa ei ole Suomessa eikä selin Adidas-veryttelytakissa kuvaajaan päin seisovalla vasemmistolaisella (laittoman?) henkilörekisterin pitäjällä ole mitään tekemistä kyseisen (hänen ilmoituksensa mukaan olemattoman) anarkistijärjestön kanssa, kannattanee tutkia herran tietokoneen kovalevy (josta viimeksi Oulussa tunnistettiin, julkisuuteen päässeen tiedon mukaan, ihmisiä ihan ikiomasta henkilörekisteristä) ja kyseisen poliitikon suhde tähän sivustoon (joka julkaisi tässä kirjoituksessa mainitun laittoman henkilörekisterin internetosoitteen ensimmäisenä).

Copyright Kari Halkola via Hommaforum

Site Meter

KK

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

Site Meter

KK

On aika mielenkiintoista, että ainoa ydinvoimaloiden koskemattomuutta ja turvallisuutta uhkaava (epädemokraattisesti hallittu ja lakia säännöllisesti rikkova) organisaatio vaatii lupaa hallinto-oikeuden kautta saada ydinvoimaloiden turvallisuustiedot haltuunsa.

Tämä muistuttaa tilannetta, jossa pankkirosvo vaatii (oikeuden kautta) saada pankin hälytyskoodit haltuunsa tai Al Quaida vaatii Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisukoodeja.

Käyttäen laittomuuksiensa läpisaamiseen sen yhteiskunnan oikeuslaitosta, jota nämä vastustavat ja jonka yhteiskuntajärjestyksen ne haluavat romuttaa.

Lähde: HS

Site Meter

KK

”Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta”

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille, kirjoittaa Brett Young.

"Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta"

Suomalaista jääkiekkoa pitkään seuranneena kanadalaisena olin MM-kisojen loppuottelun tuloksesta niin tyytyväinen kuin ulkomaalainen Suomessa voi olla. Voitimme (jos voin sanoa ”me”) Ruotsin ja mestaruuden vakuuttavasti.

Kiekkohullussa maassa minua ei yllättänyt, että loppuottelun jälkeisenä maanantaina yksi aamun työpalavereistani peruutettiin. Pian kuulin toisenlaisia uutisia, eikä niidenkään olisi kaiketi pitänyt yllättää minua.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen kertoi avoimessa kirjeessä raitiovaunussa näkemästään kohtauksesta, jossa mies uhkaili kahta tummaihoista poikaa ja sanoi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille.

Jo aiemmin on kuultu yhä enemmän tarinoita, jotka kertovat ulkomaalaisvastaisten asenteiden kasvaneen. Asenteita vahvistaa ja lietsoo perussuomalaisten vaalivoitto.

Vuosia olen toistellut, että Suomen on aika lakata huolehtimasta, mitä muu maailma siitä ajattelee. Tällä maalla on niin paljon hyviä puolia, että on turha pyydellä anteeksi suomalaista säätä, ruokaa tai – enää – kipsaantumista tärkeissä Ruotsi-otteluissa.

Eduskuntavaaleissa sitten sain, mitä tilasin. Suomen vaalit ja maan Portugali-keskustelu päätyivät maailman lehtien etusivuille. Ulkomailla lähinnä eukonkantokilpailuistaan ja kouluampumistaan tunnettu maa sai yllättävän paljon kansainvälistä huomiota.

Suomessa asuvana ulkomaalaisena pidän vaalitulosta läimäyksenä vasten kasvoja.

Jotkut sanovat, että 80 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestänyt perussuomalaisia, ja että perussuomalaistakin vain pieni vähemmistö kannattaa äärimmäisiä, rasistisia näkemyksiä. Se, että avoimen vihamielisiä näkemyksiä islamista ja maahanmuutosta esittänyt Jussi Halla-aho sai vaaleissa lähes 15 000 ääntä, on kuitenkin selvä viesti Suomen pienelle maahanmuuttajayhteisölle.

Vaalien jälkeen olemme kuulleet kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselta šokeeraavia kommentteja ”neekereistä” ja islamista. Halla-aho on seisonut aiempien, islamin pedofiliaan yhdistäneiden sanojensa takana – ja johtaa nyt puhetta maahanmuuttoasioita valvovassa hallintovaliokunnassa.

Suomalaiset saattavat pitää perussuomalaisten kansanedustajien puheita silkkana uhona. Jotkut katsovat perussuomalaisten ryhmää nenänvartta pitkin ja pitävät heitä punaniskanousukkaina, joiden on nyt ensimmäistä kertaa pantava puku päälle. Moni saattoi huokaista helpotuksesta, kun Timo Soini päätti puolueineen jäädä oppositioon.

Se on väärä johtopäätös. Kun perussuomalaisilla ei ole hallitusvaltaa ja -vastuuta, puolueesta voi seuraavissa vaaleissa tulla maan suurin. Jo nyt perussuomalaiset on maan kolmanneksi suurin puolue. Sen suhtautuminen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin on parhaimmillaankin kielteinen, pahimmillaan myrkyllinen.

Perussuomalaisten kommentteja luetaan puolueen painoarvon kasvun vuoksi todella tarkasti sekä Suomessa että ulkomailla. Perussuomalaiset menettävät kaiken ”suojan”, jota he ovat nauttineet puhuessaan suomea suomalaiselle yleisölle. Nyt heidän sanansa leviävät käännöksinä ympäri maailmaa.

Jotkut perussuomalaisten kansanedustajista eivät ymmärrä tai eivät välitä, mitä muut heidän näkemyksistään ajattelevat. He esiintyvät pelkästään kotimaiselle yleisölle.

Perussuomalaisten kansanedustajien kommentit kulkevat nyt politiikan valtavirrassa. Ellei rasistisia lausuntoja heti tuomita, ne saavat poliittista painoarvoa. Jokainen uusi rasistinen heitto tahraa koko Suomen.

Ikävä kyllä, kokoomus ja Sdp ovat olleet perussuomalaisten puheista toistaiseksi hiljaa. Portugali-kysymyksen vaatimasta huomiosta huolimatta on yllättävää, etteivät Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen tai kukaan muu eturivin poliitikko ole tuominnut julkisesti Hakkaraisen tai Halla-ahon puheita. Tällaiset lausunnot eivät voi pysyä puolueen sisäisinä asioina, joihin saa puuttua vain puheenjohtaja Timo Soini, jos se häntä huvittaa.

Kiekkojuhlien jälkeen Suomi on maailmanmestari ainakin vuoden. Leijonat ovat todistaneet, että menestystä saa pelaamalla joukkueena, ei sooloillen – eikä ainakaan kahinoimalla oman joukkueen sisällä.

Kapteeni Mikko Koivun persoona osoitti vahvan johtajuuden voiman. Tällaista johtajuutta eduskunnassakin nyt tarvitaan.

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille. Puolueet tuomitsisivat tiukasti yhdessä kansanedustajien mahdolliset rasistiset kommentit, eikä asiaa jätettäisi kansanedustajan oman puolueen johdon hoitoon. Oman puolueen pitäisi myös rangaista rasistisiin puheisiin syyllistynyttä.

Tämä lähettäisi selvän viestin: kunnioitamme moniarvoisuutta ja toivotamme maahanmuuttajat tervetulleiksi. Jos jokin puolue jättäytyisi hankkeen ulkopuolelle, sekin olisi selvä viesti.

On liikaa vaadittu, että kaikki nämä ongelmat on saatu ratkaistuiksi keväällä 2012, kun jääkiekon maailmanmestaruuskisat pidetään Suomessa. Mutta jos poliitikot ovat tarpeeksi rohkeita, voimme jo siihen mennessä ratkaista ongelmista leijonanosan.

Tämän huonosti käyttäytyvän ja suomalaista demokratiaa halveksuvan vieraan kommentin on kirjoittanut Brett Young on Suomessa asuva kanadalainen (ilman Suomen kansalaisuutta) Hän  on uutistoimisto Reutersin entinen päätoimittaja Suomessa. Nykyisin hän työskentelee teknologiasektorilla.

(Lihavointi toimituksen)

Lähde: HS

Site Meter

Olemme kaikki varmaan huomanneet, että päivän uutisoinnissa on kiinnitetty huomiota Suomesta löytyneeseen uudehkoon rikollisjärjestöön.

Kuten STT asian muotoili, Suomen alamaailmassa on meneillään myllerrys. Rikollisuuteen (etenkin järjestäytyneeseen sellaiseen) liittyy aito halveksinta lainsäädäntöä kohtaan ja hyvin usein viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta tai kiristys.

Piittaamattomuus lainsäädännöstä ja yhteisesti sovituista säännöistä on aiheuttanut jo tällaista (pahempaa odotellessa) ja viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta/kiristys on aiheuttanut tällaista .

(”v*tut niistä muutamasta tuhannesta helsinkiläisestä, , jotka kärsivät samasta ongelmasta”. Kaupunginjohtaja J.Pajunen ja Punavihreä kabinettiorkesteri).

Lähteet: STT, IS, US

Site Meter

Maailmassa tapahtuu ajoittain (ainakin kauempaa tarkasteltuna) täysin suhteettomiin mittasuhteisiin yltäviä  massaliikehtimisiä. Tällainen on myös TV2:n surkeasta homokeskustelusta alkanut  laumasieluisten sopulien joukkovaellus ”Eroa kirkosta”-sivustolle.

Huvittavinta tässä on se nopeus, joilla yli kymmenentuhannen suomalaisen perässä vedettävän  ja helppouskoisen beesaajan maailmankatsomus on muuttunut yhden surkean tv-ohjelman johdosta yhdessä yössä. Se mikä tässä arvostelukyvyttömien joukkosielujen touhussa ihmetyttää eniten on se, että miksi tällainen massaliikehdintä ei alkanut jo viime talvena?

Piispainkokous käsitteli nimittäin tätä asiaa jo helmikuussa.  Piispat linjasivat tuolloin varsin selkeästi, että homoliitoille ei esitetä siunaustoimitusta, vaan mahdollista rukoushetkeä. Rukoushetken voi suorittaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja hän voi käyttää siihen harkintansa mukaan olemassa olevaa rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.

Piispankokous ei myöskään halunnut pakottaa pappeja rukoustilaisuuksien pitämiseen. Kirkon työntekijät saavat oman harkintansa mukaan päättää, pitävätkö homopareille rukoustilaisuuksia vai ei. Homoliittojen siunaukset eivät siis kuulu tämän korkean kirkollisen linjauksen mukaan kirkollisiin toimituksiin.

Tähän kirkolla on täysi oikeus.

Syy siihen miksi tämä asia on kuitenkin noussut pöydälle ja saanut kohtuuttoman määrän julkisuutta (ja aikaan kohtuullisen suuren ns. hyödyllisten idioottien lauman), on parin tunnetun homoseksuaalin  – ja etenkin heidän hangaroundereinaan pyörivien homoemojen –  kiukku. Sellainen tunnettu huonosti kasvatetun pikkukakaran kiukku, siitä ettei saa tahtoaan läpi.

Kyseessä on vanhanaikainen ulkopuolelta ohjailtu painostusoperaatio evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.

Äänekkäimpiä tässä (myrskyssä vesilasissa) ovat olleet sellaiset hahmot, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Loogisesti ajateltuna on jotenkin absurdia esittää ulkopuolisena jonkin klubin jäsenille ja johdolle sellaisia vaatimuksia, jotka ovat kyseisen klubin sääntöjen ja etiikan vastaisia.

Mutta tämähän ei ole aikaisemminkaan ollut tälle joukolle – joka siis esiintyy nyt ja tässä tapauksessa homoemoina – mikään ongelma. Nämä ns. näennäissuvaitsevaisethan ovat jo pitkän ajan kuluessa ilmoittaneet julkisuudessa kovalla äänellä, että logiikkamme ja järkemme on kadonnut, löytäjä saa pitää.

Pohjanoteerauksen tässä homoemoilussa on toistaiseksi tehnyt Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari Tervo.

Hän kirjoitti US-blogissaan näin:

Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen.

Tervolla on (jälleen kerran) puurot ja vellit tukevasti sekaisin ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa Tervon kanoottia soutaneista inkkareista on jäänyt ihan pysyvästi Ounasjokeen.

Toisin kuin Tervo kuvittelee, kirkkohäät ja lapsen saaminen eivät ole edelleenkään mitään subjektiivisia ihmisoikeuksia.

Kirkko ei ole mikään juhlatila – eikä etenkään sellainen, jonka pitäisi olla kaikkien sellaistenkin käytettävissä, jotka eivät hyväksy kirkon opetusta, moraalia ja oppeja. Ei kirkkosali ole mikään ateistin prinsessanäytelmän esityslava.

Lapsen oikeudet on unohdettu tässä keskustelussa myös täysin. Lapsi ei ole mikään nukke, jolla biologisesti epänormaalin parin pitäisi saada huipentaa kotileikkinsä. Tässä blogissa on otettu kantaa aikaisemminkin tähän heterokulttuuria epätoivoisesti (ja ajoittain hirvein tuloksin) matkivaan ja homoemojen yllyttämään omituiseen touhuun.

Nykyisen itsekeskeisyyden ja narsismin aikana tämä on vain eräs historiaan jäävä (tarpeeton) merkkipiste. Kun tätä asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa, jokaisen nykyhetkeä elävän kannattaa miettiä tulevaisuuden tarkastelun lähtökohtaa.

Homoseksualismia on ollut ja tulee aina olemaan. Se on biologisesti epänormaalia, mutta se esiintyy tasaisella (marginaalisella) prosentilla ihmispopulaatiossa.

Ongelma nykyisessä keskustelussa ei olekaan itse homoseksualismi eivätkä homoseksuaalit. Ongelma ovat ne näennäissuvaitsevaiset (tässä tapauksessa homoemon kaavuissa kulkevat) hyväksikäyttäjät, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen mitä tahansa vähemmistöä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Maamme suurimmat ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan enemmistön ja vähemmistöjen väliseen suhteeseen, vaan johonkin aivan muuhun asiaan .

Siihen, että nämä suvaitsevaisuutta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia kailottavat jaritervot ja muut näennäissuvaitsevaiset  ymmärtävät kyllä aivan täydellisesti sen, että yhteiskuntamme on pystytetty enemmistödemokratian ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: YLE, US, HS, IL, IS, STT

Site Meter

Onko Suomen laki täydellinen?

HS:n toimituspäällikkö Reetta Räty on päästänyt näppäriltään kerrankin ihan asiallisen ajatuksen . Hän toteaa päivän Hyysärissä, että keskustelu on rasittavaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä, mistä keskustellaan.

Tämä on sellainen asia, josta olen täysin samaa mieltä Reetta-tyttösen kanssa – tosin ilmeisen eri syistä, kuin Räty. Mutta yhtä kaikki, keskustelu, jossa keskustelijat eivät ymmärrä tosiaan, on aika rasittavaa ja yleensä täysin hedelmätöntä.

Ikävä kyllä, tämä asia on lisääntynyt viime aikoina käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siitä on tullut valitettavasti maan tapa. Tällä pohjalla kenenkään tuollaiseen syyllistyvän on turha kitistä siitä, että tämä tiputetaan keskustelusta ja vastauksia ei tule.

Räty heittää omasta puolestaan keskusteluun parikin esimerkkiä. Ensimmäiseksi hän ottaa aiheekseen yhteiskunnalliseen (kansanvallan ulkopuoliseen) kansalaistottelemattomuuteen ja suoranaiseen rikollisuuteen toiminnassaan syyllistyvät ns.eläinoikeusjärjestöt ja heidän tukiverkostonsa vihreät.

Tuosta suunnasta lentelee taas ja jälleen kerran(kevät on ilmeisesti taas tulossa) kovenevia vaatimuksia siitä , että turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa.

Rätyäkin  kiukuttaa hallituksen ja ministerien vastaus siitä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa.

No niin on! Ja siksi nyt ehdotetaan, että lakia pitäisi muuttaa. Voisivatko tarhauksen kannattajat siis perustella, miksi eläinten häkkikasvatuksen pitää olla laillista? Saataisiin kiinnostava keskustelu ihmisten ja eläinten väleistä, ehkä jopa vastuusta ja tunteista.

Mutta ei. Laillinen elinkeino, laillinen ammatti, laillinen turkistarha, sanat soivat keskusteluohjelmissa, blogeissa, kyselytunnilla.

Ongelma tässä keskustelussa ei ole kuitenkaan laillinen elinkeino – ongelma on se, että reettarädyt ja kettutytöt pyrkivät määrittelemään oman maailmankuvansa mukaan oikean ja väärän – ja pakottaisivat muutkin varsin mielellään joko alistumaan tahtoonsa tai muuttamaan oman mielipiteensä kulloisestakin asiasta.

Ottamatta tässä muutenkaan kantaa siihen, että koskevatko ihmisoikeudet eläimiä, niin tietynlainen ulkopuolisuus, maailmankuvan pahanlainen vääristyminen ja puhdas omien tavoitteiden härkäpäiseen ajamiseen (laillisesti tai laittomasti) perustuva itsekkyys loistaa läpi.

Mitä vahvemmaksi ns.kansalaistottelemattomuuden ja suoranaisen rikollisen painostuksen annetaan kasvaa tässä maassa, sitä kauemmaksi luisumme kansanvaltaisesta ajattelusta ja yhteiskuntajärjestyksemme (rauhasta nyt puhumattakaan) rapisee pala palalta pienien kovaäänisten painostusryhmien vaatimusten jalkoihin.

Jokainen voi miettiä sitä, kuinka paljon eri ryhmien  keskinäistä ymmärrystä lisää se, että yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu huuto- ja uhkailukilpailuksi.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin eräistä asioista Reetan kanssa samaakin mieltä.Reetta menee erään todellisen yhteiskunnallisen ongelmamme  olemukseen.

Suomessa ei voi puhua vaalirahasta toistelematta, että rahankeräys ja tuen ottaminen on laillista. Niinhän se on. Vaalirahailmoitukseen on laillista kirjoittaa KMS, vaikka raha on tullut yritykseltä, jolla on jokin syy peittää lahjoituksensa.

Miksi rahan alkuperän peittäminen sallitaan?

Siitä ei puhuta, kun rikostutkintoja riittää, ja noin muuten: vaalirahoitus on laillista, niin laillista.

Miksi meillä on eduskunta, jonka työ on säätää lakeja, jos lait ovat jo nyt erehtymättömiä? Olemmeko saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa Suomen laki määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin? Ja miksi ihmeessä juuri kansanedustajat ovat kovimpia perustelemaan kantojaan lailla – he kuitenkin muuttavat lakeja työkseen!

Reetta vastasi itse esittämäänsä kysymykseen. Vanha sananlasku sanoo, ettei korppi korpin silmää noki – ei tässäkään tapauksessa.

Niin kauan kuin monipuoluejärjestelmäämme kuuluva parlamentarismi huseeraa kukkona tunkiolla ja poliittisen kaurapuurokompromissein huolehditaan siitä, että kaikki poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti asemastaan jakokoneiston jäseninä, niin pitkään on turha olettaa eduskunnan puuttuvan sisällään olevaan rakenteelliseen korruptioon.

Vaikka maailmalla Suomea on pidetty pitkään korruptiovapaana vyöhykkeenä, niin KMS:n, Punajuuren ja Nuorisosäätiön kautta julkisuuteen tulleet yhteiskunnallisesti epämiellyttävät asiat eivät olleet ns. yksittäistapauksia.

Ne olivat vain jäävuoren huippu siitä suomalaiseen politiikkaan vuosikymmenien saatossa hiipineestä korruptiosta ja julkisen aseman väärinkäyttämisestä. Ainoa tapa päästä siitä eroon on siirtyminen suoraan kansanvaltaan – ja valvontaan.

Räty kommentoi kirjoituksessaan myös luterilaista kansankirkkoamme. Aikaisemmin hän on keskittynyt kirkon ja siihen liittyvien traditioiden mollaamiseen, mutta nyt hän löytää jotain omasta mielestään positiivistakin kirkon toiminnasta.

Viime viikolla apulaisoikeusasiamies ilmoitti, että kirkolla ei ole laillista oikeutta antaa turvapaikkaa ihmiselle, jota ollaan karkottamassa.

Kirkosta vastattiin, että laki tai sen tulkinta voivat olla epäoikeudenmukaisia. Silloin pitää vaatia oikeutta.

Kerrankin: hyvä kirkko!

Tämäkin noudattaa samaa kaavaa. Ateistit katsovat oikeudekseen komennella sellaista instanssia, jonka jäseniä he eivät olet. Kun kirkko suorittaa omaa yhteisöllistä tehtäväänsä, se kelpaa näiden ihmisten sylkykupiksi tai se unohdetaan kokonaan. Vai olettekko lukeneet Reetan tai jonkun hänen tovereistaan kirjoittaneen koskaan esimerkiksi Kirkon kotimaanavusta?

Kirkon olisi tässä tilanteessa hyvä muistaa se koko olemuksensa ydin: antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalan on.

Unohtamatta siitä, että kirkko koostuu omista jäsenistään ja kirkon pitäisi olla yhteisönä heidän puolellaan –  eikä etenkään toimia jonkin marginaaliryhmän,  toisuskoisten tai ateistien käsikassarana.

Jos kirkko sellaiseksi muuttuu yleisemminkin, sekin vaipuu syvemmälle ja syvemälle siihen suohon, jossa se kieltäytyy ymmärtämästä.

Omia jäseniään.

Lähteet: HS, STT

Site Meter

Hyvä tarkoitus kääntyy (valitettavasti ja säännöllisesti) Jarkko Tontin käsittelyssä jokaisen hänen käsittelemänsä aiheen kummallisesti vääristyneeksi irvikuvaksi. Kun lukee (lähes mitä tahansa)  Tontin kirjoittamaa tekstiä, niin  olo on kuin vaeltaisi  Liisana Ihmemaassa tai kuin olisi joutunut vahingossa sisään Tim Burtonin ohjaamaan elokuvaan.

Kuten tässäkin Tontin kirjoittamassa kansalaisyhteiskuntaa haikailevassa tekstissä. Tontti näkee (aivan oikein) Suomen liian autoritaarisena ja meritokraattisena yhteiskuntana. Allekirjoitan tuon – mutta hieman toisin perustein kuin Tontti ja lisää siihen mukaan oligarkia. Ennen sitä on hyvä tarkastella kirjoittaja Tonttia ja sitä, miten kansanvaltainen hänen oma historiansa on.

Tontti itse on kouluttanut  oikeustieteen tohtoriksi
, yhteiskunnan maksaessa hänen opintona. Tämän jälkeen hän on jättänyt tämän ammatinsa ja ryhtynyt ”vapaaksi kirjailijaksi”. Kovin kauas sivuladulle kulkematta voisi kai sanoa, että Tontin kohdalla yhteiskunnan tarjoama opetus on mennyt suoraan Kankkulan kaivoon.

Voisi varmaankin sanoa myös, että Tontti on vienyt joltain sellaiselta ihmiseltä opiskelupaikan joka olisi aidosti ja kutsumuksesta halunnut olla juristi.

Jarkko Tontti järjesti itsensä varusmiespalveluksensa aikana RUK:un ja jätti sen kesken. Tuhlaten jälleen yhteiskunnan varoja ja vieden joltainaidosti motivoituneelta ja sodanaikaisiin tehtäviin pystyvältä reservinupseerilta paikan tuossa koulussa.

Jarkko Tontti on toiminut myös oman toimensa ohella kirjailijoiden sananvapausjärjestön – PEN:in – varapuheenjohtajan. Jussi Halla-ahon (vähintään kuuluisan) farssioikeudenkäynnin aikana tämä(kansalaisyhteiskuntaa halajava) suuri humanistimme ja sananvapauden airueemme oli valmis poistamaan sananvapauden omista mielipiteistään poikkeavien mielipiteiden kohdalta.

Unohtamatta sitä, että kun Tontti puhuu kansalaisyhteiskunnasta, niin se työ mitä hän on tehnyt Tuija Braxin avustajana, on kaikkien mittaustapojen mukaan kaukana kansalaisyhteiskunnan todellisuudesta.

Voisikohan tuollaisesta toiminnasta käyttää sanaa aito poliittinen elitismi? Vai pitäisikö tässä lainata Tontin omaa määritelmää;

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on jättänyt taakseen kirkon, yliopiston ja virkamieselämän.

Ja viulut maksoi suomalainen kansalaisyhteiskunta veronmaksajineen…

Kun Tontti tarkkaillee kirjoituksessaan Helsingin senaatintoria, hän  sivuuttaa historialliset muistomerkit  ja keskittyy omasta mielestään perinteiseen ja traditionaaliseen. Näin kuva siitä millaista kansalaisyhteiskuntaa Tontti haluaa, kirkastuu entisestään.

Kävin äskettäin jäähyväiskahvilla Senaatintorin laidan Café Engelissä. Perinteinen kahvila sulkee ovensa remontin takia…

… Café Engelin vaatimaton rooli torin kokonaisuudessa kuvaa sitä hyvin. Kun modernia kansalaisyhteiskuntaa 1700-luvulla Euroopassa synnytettiin, kahvilat olivat keskeisessä roolissa. Niissä kokoonnuttiin, väiteltiin ja luettiin. Syntyi moderni julkisuus, kansalaiskeskustelun foorumi, kuten filosofi Jürgen Habermas on esittänyt.

Haluamatta viilailla hirveästi (tässä ja nyt) pilkkuja, niin pitää muistaa, että juuri Cafe Engel on näistä Tontin luettelemista Senaatintorin nähtävyyksistä nuorin. Se on perustettu  erinomaisen rikkaan suomenruotsalaisen  perijän (ja Tontin puoluekaverin ) toimesta 1980-luvulla.

Sitä ennen tuossa korttelissa toimi esimerkiksi Stockmannin tavaratalo – ja Helsingin poliisi.

Lyhyt (ja viherpoliittisesti tarkoituksenmukainen) on siis se metodi, miten Tontti määrittelee kulttuurin, tradition, historian ja perinteisen.

Tontti on siis huolestunut siitä, että Suomessa kansalaisyhteiskunta on aina ollut alikehittynyt. Minustakin se on huolestuttavaa, mutta minä hakisin hieman eri suunnasta syitä alikehittymiseen kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnestyn tai Greenpeacen jäsenmäärät ovat väkimäärän nähden vähäisiä. Vastaavasti poliisiin ja armeijaan luotetaan vertailumaita enemmän, presidentistä puhumattakaan. Edelleen puhutaan kansasta, ei kansalaisista.

Tässä tulikin sitten enemmän kuin riittävästi tietoa siitä, mikä on tämä Tontin haikailema kansalaisyhteiskunta.

Kun Tontti haikailee Amnestyn jäsenmäärän kasvua, hänen pitäisi muistaa se, että suomalainen normivirtanen on kansainvälisestikin hyvin koulutettu ja hän on osaa lukea nykyisin varsin mediakriittisesti – jotain hyötyä oli näköjään suomettuneisuudenkin ajasta.

Amnesty on lisäksi onnistunut viemään pohjan julkiselta uskottavuudeltaan Suomessa ihan itse. Se mitä Tontti näkee kyseisen järjestön Suomen osaston toiminnassa kansalaisyhteiskunnallisena, on todellisuudessa vahvasti poliittisesti leimautunutta ja elitististä.

Puhumattakaan sitten tästä Tontin toisesta keppihevosesta. Jos joku väittää, että Greenpeace kuuluu toimintatavoiltaan tai hallinnoltaan kansalaisyhteiskuntaan, hänen olisi syytä tarkastaa pikaisesti kalenterinsa ja karttansa.

Greenpeacen toiminta muistuttaa tavoiltaan suuresti eräitä Länsi-Euroopassa 1970-luvulla  toimineita painostus- ja terrorijärjestöjä ja sen demokratiaa halveksiva  hallinto on kuin suoraan eilisen Neuvostoliitosta.

Kertauksen vuoksi,  totuus on edelleen se, että Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö .

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tällainen on siis se kansalaisyhteiskunta, jota Jarkko Tontti haluaa. Minun täytyy todeta, että minä elän aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Jo nyt valtiovalta on nivelletty osaksi Euroopan unionia. Nationalistiset fantasiat ovat kohdanneet todellisuuden. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset ovat globaaleja ja niihin voidaan vastata vain globaalilla politiikalla.

Eli Tontin kansalaisyhteiskunnassa kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevii nasioihin on siirtetty muutaman harvan päättäjän käsiin – Euroopan Unionin ytimeen. Minusta tällainen ei ole kansalaisyhteiskunta – se on painajaismainen irvikuva aidosta kansalaisyhteiskunnasta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani toimisi suora (alhaalta ylöspäin ohjattu)  aito ja alueellisesti pilkottu suora kansanvalta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani  tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset  alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Minun kansalaisyhteiskunnassani jokaisella olisi oikeus tehdä lakialoite saatuaan sovitun määrän kannatusääniä ja jokaisella olisi oikeus äänestää hyväksymisen tai hylkäämisen puolesta jokaisen lain kohdalla.

Minun kansalaisyhteiskunnassani ei olisi poliittista joutosakkia ja kansanedustajilta vaadittaisiin aitoa osaamista ja ammatitaitoa.

Mutta tämähän nyt on ilmeisesti tähän mennessä tullut aivan selväksi – se mitä Tontti haluaa ja edustaa, on pois normaalilta normivirtaselta ja on omiaan edistämään harvainvaltaa.

Mutta tämänkin me jo tiesimme.

Lähde: Vihreä Lanka

Site Meter

Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace.  Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja  täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.

Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.

Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.

Totta,  GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista  organisaatiota.  Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa  – mutta mikä tässä sitten häiritsee?

Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan  20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään  yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.

Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa  elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.

GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista.  GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan)  budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.

Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n  vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008  ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.

Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat  – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.

Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?

GP:n omin sanoin:

Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.

Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.

Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.

Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.

Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna)  ovat olleet olleet sitä mieltä,  että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen  mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.

Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut)  Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo  vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.

Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta)  Lapin paliskuntien yhdessä  Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä . Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten)  mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö.  Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .

Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta).  Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja,  jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien –  ihmisten oikeudet?).

SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen)  europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen –  ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen –  ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa  elämiseen kuuluvien  elinehtojen  suhteen.

Greenpeace väittää edelleen  kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi).  Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan)  johdetuista kyseenalaisista  toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.

Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa  todellisuudessa  – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja  komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.

Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen  Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan  kuljettama  puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.

Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa  auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon  kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.

Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten  varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.

Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin  kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan,  Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan,  Sari Kuvajan,  mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.

Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena ”ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva)  Matti Ikonen haki,  löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt  Ikonen oli joutunut –  olosuhteiden pakosta –  pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme  oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona ”muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”

Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan.  Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.

Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).

Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.

Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita  esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.

Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima

Site Meter

Tiedotustilaisuuden järjestäjät korostivat kutsuneensa vieraat Suomeen, koska Suomi ja suomalaiset poliitikot ovat vastuussa Viron kansalaispolitiikan kehityksestä.

Petri Krohn Putin Jugendin tiedotustilaisuudessa Helsingissä.


Site Meter

Hieraisin hetken silmiäni nähdessäni tämän otsikon ympäristökiristysjärjestö Greenpeacen häiriköintiin liittyvän uutisen yhteydessä – Helsingin Sanomissa.

Nyt on toimitukselle päässyt käymään fiba – tai tuulet ovat joiltain osilta muuttumassa toiseen suuntaan puhaltaviksi.

Toimittaja Juhana Rossi kirjoittaa näin:

Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö

Ympäristöjärjestö Greenpeace ja öljynjalostusyhtiö Neste Oil käyvät ankaraa tiedotussotaa.

Panokset ovat kovat, sillä Neste Oil kärsisi kirvelevän iskun, jos suomalaiset kuluttajat tai polttoaineiden jakeluyhtiöt kieltäytyisivät ostamasta palmuöljystä valmistettua dieseliä.

Neste Oil on voittoa tavoitteleva liikeyritys. Neste Oilissa viime kädessä asioista päättää Suomen valtio, joka omistaa yhtiöstä 50,1 prosenttia.

Greenpeacessa vallankäyttö on suljetumpaa Neste Oiliin verrattuna. Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö kuten esimerkiksi Suomen Punainen Risti.

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tämä kaikki oli aikaisemminkin tiedossa. Se, että HS julkaisi tämän jutun on varsinainen uutinen uutisen sisällä.

Miten suu nyt pistetään Green Piece of Shit?

Lähde: HS