Pakkoruotsikeskustelusta – vinkki RKP:lle

Kuten jokainen politiikkaa seuraava on havainnut, yhdessä suomalaisen politiikan ikuisuuskysymyksessä tapahtuu jotain. Se kansalaisaloite, jossa vaaditaan pakollisen ruotsin kielen opiskelun poistamista kouluista, on etenemässä eduskuntaan, sillä aloitteen laatijat ovat saaneet kerättyä kokoon yli 50 000 nimeä.
Myös RKP:n mandaatilla valtioneuvonton penkkiä, jakkupukunsa housuja, kansalaisten hermoja  ja veronmaksajien rahoja kuluttava oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hyväksyi erätappion ja totesi päivän Hyysärissä,

”Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Nyt 50 000 ihmistä on halunnut, että aloite viedään eduskunnan käsittelyyn ja näin myös tapahtuu.”

Nyt tapahtuu se, että kansalaisaloite etenee eduskuntaan. Se  ei kuitenkaan tarkoita  mitään muuta, kuin ns. poliittisen keskustelun alkamista Arkadianmäen Ongelmajätelaitoksessa.

Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää sen, että vaikka suomalaiseen järjestelmään tuotiin suoran kansanvallan elementtinä kansalaisaloite, se vesitettiin välittömästi vallanpitäjien toimesta. Siitä ei tehty eduskuntaa sitovaa,  joten se on tavallaan yhtä turha elementti, kuin suora  presidentinvaali sen jälkeen, kun presidentiltä vietiin valtaoikeudet pois.

Tässä näemme kaksi malliesimerkkiä siitä, ettei kukaan vallanpitäjä (paitsi Benito Mussolini) luovu vallastaan toisten tahdosta eikä etenkään ilman puolittaista pakkoa.

Myös Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Carl Haglund kommnetoi asiaa Erkkomedian Neloselle seuraavasti:.

”Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.”

Ikävin asia tässä on se, että samat tahot jotka ajaa tätä, niin niillä on myös muita tavoitteita koskien maamme kaksikielisyyttä.

Se ei koske vaan sitä että mitä opetamme lapsillemme. Pyrkimyksenä on pitkän päälle muuttaa nykytilannetta, jossa kaikilla suomalaisilla on kielestä riippumatta samat oikeudet ja mahdollisuudet. Toivoisin  tästä avointa keskustelua.”

Nyt haluan antaa pienen vinkin RKP:lle. Voi toki olla, että tämä tulee myöhässä, mutta kuitenkin.

RKP:n olisi syytä muistaa, että  se edustaa noin neljän ja puolen prosentin kokoista alkuperäisväestön osaa koko Suomen kansasta – tai sen pitäisi edustaa. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana edustanut kuitenkin lähinnä Ankkalammikon pääomapiirejä ja näiden intressejä – unohtaen suomenruotsalaisen kulttuurin ja kielen aseman täysin.

Hieman huvittavalla tavalla tämän suomenruotsalaisen pääoman edustajat ovat lähteneet mukaan vihervasemmistolaisten kulttuurimarxilaiseen Minervan kelkkaan.

Tässä päästäänkiin varsinaiseen aiheeseen.

Suosimalla kaikkia ulkomailta valuvista ongenonkijoista hiljalleen isänmaahamme syntyviä (ja tänne riippumaan jääviä) erilaisia vähemmistöjä, RKP on kaivanut jo jonkin aikaa maata suomenruotsalaisen kansanosan alta. Siis juuri se puolue, joka on ilmoittanut puolustavansa (ja jonka todellisuudessa pitäisikin puolustaa) suomenruotsalaisen kansanosan etuja.

Ankkalammikossa ei ole ymmäretty sitä, että jokaisen vähemmistön saamat erioikeudet perustuvat enemmistön myötämielisyyteen ja sen kykyyn kustantaa tällaisen etuoikeuden taloudelliset kustannukset. Ennustin jo vuosia sitten sitä, että kun venäjää äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus kasvaa suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus, olemme vääjäämättä tilanteessa, jossa ruotsin kielen asema kansalliskielenä lakkautetaan ja siitä tehdään venäjän kanssa vähemmistökieli.

Nykyinen taloudellinen lama kiihdyttää tätä kehitystä vielä nopeammaksi, koska kohta joudumme kansakuntana miettimään oikeasti sitä mihin meillä on varaa ja mihin ei.

(Asiaa sivuavana esimerkkinä – kansankoulunopettajan pätevyydellä sekä puolueen jäsenkirjan ja  sukupuolensa vuoksi valtionvarainministeriksi päässeen – Jutta Urpilaisen ilmoitus siitä, että ensi vuoden alusta yritysten edustukseen liittyvien kulujen verovähennysoikeuspoistetaan kokonaan.

Sen seurauksena tapahtumajärjestäjät, ravintolat, matkailu- ja majoitusyrittäjät sekä taksi- ja tilausliikenne ajetaan entistä pahempaan ahdinkoon taantuman edelleen syventyessä).

Niin se vinkki. Saadakseen suomalaisten enemmistön pakkoruotsin kannalle, RKP:lla on olemassa erittäin hyvä jokeri kädessään.

RKP voi aivan  hyvin tuoda keskusteluun sellaisen argumentin, että säilyttämällä pakkoruotsi ja kaksi kansalliskieltä, pidetään huoli siitä, ettei tulevaisuudessakaan Suomessa ole maahanmuuttajia poliiseina eikä minkään muunkaan valtiollisen väkivaltamonopolin osasen virkamiehinä.

Kahden kansalliskielen vuoksi näihin tehtäviin vaaditaan kummankin kielen osaaminen. Kahden (maailmanlaajuisesti varsin marginaalisen) kielen opiskelu ei onnistu suoritustason ammattiin hakeutuvalta maahanmuuttajalta kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Yhden ehkä oppii, mutta toinen (varsinkin kun kielet eivät ole mitään sukua toisilleen) on käytännössä mahdottomuus.

Nyt taitaa olla kuitenkin niin, ettei RKP halua tai pysty tätä vinkkiä hyödyntämään.

KK

.

Advertisement

 

Radio Jore Vaan: miksi suomalainen äärivasemmisto on todellinen ongelma?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; miksi suomalainen äärivasemmisto on todellinen yhteiskunnallinen ongelma?

Me vastaamme; siksi, että äärivasemmistolaiset ymmärtävät täydellisesti sen, että suomalainen kansalaisyhteiskunta  on pystytetty laillisuuden, sananvapauden, omaisuudensuojan, yksilön vapauden ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Radio Jore Vaan: Miksi pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pakko, vaan ymmärtämättömän etuoikeus?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pakko, vaan ymmärtämättömän etuoikeus?

Me vastaamme; siksi, että Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Miksi juureksille ja pähkinöille allergisen lapsen pitää syödä pakosta noista aineista tehtyä kasvisruokaa?

Me vastaamme; siksi, että tämä lapsi on heikko ja äärioikeistolainen. Jos se kuolee, se on vihreän ideologian mukaan ainoastaan hyväksi. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Onko kukaan lihalle (pääsääntöisesti) allerginen?

Me vastaamme; Hiljaa, äärioikeistolainen. Illalla Sinut ja vanhempasi haetaan uudelleenkoulutusleirille. Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Wasaran vihreä käsitys sosialismista ja vapaudesta

Heti ja välittömästi savun hälvettyä Pekka Haaviston (Suurta Kusetusta ja joukkohysteriaa muistuttavan)  vaalikampanjan ympäriltä,  vihreän politiikan todellisuus ryömii taas synkistä koloistaan esiin.

Suuri helsinkiläinen vihreä ajattelija Markus Wasara esittelee varsin erikoista ja todellisuudesta tukevasti irrallaan olevaa käsitystään sosialismista US-blogissaan. Hän valaisee myös käsitystään ihmisten oikeudesta päättää itse kotipaikastaan ja elää vapaasti muualla kuin ratavarsiin rakennettavissa betonislummeissa. Tuosta leperryksestä saa myös erinomaisen käsityksen vihreästä kansantalouden ymmärtämisestä.

Kahvit lensivät kirjoittajan tietokoneen näytölle, tämän  hirnahtaessa luettuaan Wasaran avauksen sosialismista. Wasara kirjoittaa sanasta sanaan seuraavasti;

On liian kallista kustantaa autoilijoiden vaatima infra sosialismin keinoin.

Ööh?  Sosialismin keinoin?

Tämän lauseen rakentaminen osoittaa varsin vapaata todellisuuskäsitystä. Yksityisautoilu on rankimmin verotettuja asioita alkoholin ja tupakan lisäksi tässä maassa. Yksityisautoilija maksaa suorina ja välillisinä veroina myös vihreiden vaatimat polkupyörätiet – ja niiden kunnossapidon ja hoidon.

Aivan vastaavanlaisesti minä voisin vaatia lopettamaan vihreiden tukemisen sosialismin keinoin – tarkoittaessani verorahojen käyttöä minun haluamiini kohteisiin ja vain erään (tietyn punavihreän) poliittisen ryhmän saamien julkisten tukien maksamisen lopettamista.

Kautta koko Wasaran kirjoituksen paistaa läpi usko oman asian oikeutukseen, todellisuuden vääristely ja toisten ihmisten oikeuksien ja mielipiteiden täydellinen halveksunta.

On liian kallista suunnitella yhdyskuntarakennetta sen mukaan, että ihmiset näköjään haluavat autoilla – tai julkista liikennettä sen mukaan, että tarvitaan joku hätävara köyhille.

Näin myös vähävaraisempia ohjataan autoiluun. Kallein liikenneratkaisu on se, jossa yhteiskunnalle hintavin vaihtoehto on myös houkuttelevin – ja kaikki maksavat.

Ongelmana on se, että juuri Wasaran edustaman poliittisen kuppikunnan suuntauksen toimien vuoksi joukkoliikenne on suurimmassa osassa maata tehotonta, liian kallista ja yksityisautoilun kanssa kilpailukelvotonta – ja mikä vihreästä näkökulmasta on haluttu vaientaa – ympäristöä suhteellisesti yksityisautoilua enemmän kuormittavaa.

Tuosta kuormituksesta ja vihreiden joukkoliikenne väitteiden paljastumisesta kuplaksi on kirjoitwettu aikaisemminkin. Kirjoitus tutkimuslinkkeineen löytyy täältä.

Wasaran kirjoitus on  varsin tervetullut. Se poistaa viimeisetkin maskeeraukset ja naamioinnit vihreiden edustaman yhteiskuntajärjestyksen edestä. Vihreät edustavat vasemmistolaisuutta siinä suhteessa, että he eivät kunnioita toisinajattelijoita, muiden oikeuksia eivätkä toisen omistamaa yksityisomaisuuttakaan.

Tätä Wasaran myllystään puristamaa  kompostijätettä  kannattaa makustella ymmärtääkseen olennaisen myös vihreästä käsityksestä markkinataloudesta ja sosialismista.

Loppukevennykseksi vielä Wasaran näkemys toimivasta markkinataloudesta:

Toimivaa markkinataloutta on se, että yhteiskunta järjestää kestävimmän tavan – ja sen päälle omia vapauksiaan haluavat maksavat niistä.

😀

HP

 

Sananen TV2:n Suuresta Pakkoruotsisekoilusta

Eilinen TV2:n järjestämä Suuri Pakkoruotsikeskustelu oli aivan odotetusti samanlainen rimanalitus kuin edellinen Suuri Homokeskustelukin.

Etenkin pakkoruotsin puolustajat edustivat lähinnä huutoa, päälle puhumista, käsittämätöntä älämölöä, huonoa käytöstä, vastapuolen kuuntelemattomuutta ja omien etujen vastaista toimintaa – sekä tietysti pakkoa.

Samaa kyvyttömyyttä dialogiin oli toki myös toisella puolella aitaa. Positiivisena valonpilkkuna tässä keskustelussa loisti Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.

Se mikä tästä hajottavasta ja tarpeettomasta sirkusesityksestä jäi päällimmäisenä mieleen, on entisestään vahvistunut tunne siitä, että pakkoruotsin tähän mennessä kiistattomat  saavutukset ovat helvetinmoinen vastarinta pakkoa vastaan ja sellainen jänä juttu, että juuri kukaan äidinkieleltään suomenkielinen ei opi tässä pakossa sellaista ruotsia jota voisi käyttää edes arkipäiväiseen asioimiseen.

Toissijaiset vaikutukset ovat järjetön kielenopetuksen resurssien haaskaus sekä suomalaista ruotsinkielisyyttä vastaan (vastoin tarkoitusperiä) kääntyvä enemmistön pakottaminen marginaalisen vähemmistökielen opiskeluun.

Suomenruotsalaisuus ja ruotsin kieli Suomessa ovat suurimmat häviäjät tässä touhussa.

Jk. Björn Månsson, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeri,  esitti muuten tuossa keskustelussa mielipiteensä ns. kansainvälisellä kielellä (joka ei jättänyt viestin sisältöä  mitenkään arvailun varaan):

 

Lainauksia: ”Huivin alta”, Seura 5/10

”Huivitetut suomalaisnaiset ovat minulle outo asia. Ihmettelen, miksi vapaat naiset vapaassa Suomessa pukeutuvat 1400-vuotta sitten säädetyn lain mukaan. Vai onko heillä liian vahva ulkomaalaistaustainen mies?”

Iranilaistaustainen nainen nimeltään Azaden Seura lehden kuluvan vuoden numerossa 5 (s.8-9).

 

Vielä vihreästä ruokaterrorista

Palaan vielä Helsingin kaupunginvaltuuston päätökseen, jossa vihreät saivat historiallisesti ensimmäisen kerran pakotettua ja huijattua muut puolueet poliittisen ideologiansa alle ja tämän välikappaleiksi. Kirjoitin tuosta aikaisemmin täällä.

Mielenkiintoisinta (ja pelottavinta) koko päätöksessä on se, että tämä kuppikunta katsoo oikeudekseen pakottaa muita ihmisiä poliittisen ideologiansa perusteella – ja puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin lasten ruokavalioon.

Huolimatta siitä, että pelkkä kasvisruokavalio on osoitettu kasvuikäisille ( ja muillekin) terveydelliseksi haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi, kansalaisten itsemääräämisoikeuteen puututaan (miettikää mikä huuto syntyisi pakollisesta sianlihapäivästä), laillisuusnäkökohdat on unohdettu (opetusviraston juristien varoituksista tuon taivaallista piittaamatta), niin silti vihreätsaivat masinoitua tällaisen päätöksen aikaan.

Tämä on huolestuttavaa juuri pakottamisen vuoksi. Kasvisruoka kuuluu osana täysipainoista ruokavaliota, mutta pelkkä kasvisruoka on terveydelle haitallista ja siihen  pakottaminen ei kuulu 2000-luvun kansalaisyhteiskuntaan.

Vihreiden ajamaa (ja muun vasemmiston peesaamaa) pakkomallia on toteutettu viimeksi onnistuneesti Neuvostoliitossa ja pakollinen kasvisruokapäivä kerran viikossa on puolestaan Saksaa aikoinaan hallinneen Adolf Hitlerin keksintöä.

Kun Vihreät ovat näin kovin kiinnostuneita pakottamaan muut ihmiset syömään ideologiansa mukaista (tieteellisesti humpuukiksi osoitettua) anekauppaan verrattavaa hyvänomantunnon ravintoa, herää kysymys miten he itse suhtautuvat esimerkiksi itse heille ilmaiseksi tarjottuun ruokaan?

Aarno ”Loka” Laitinen valottaa viime lauantaisessa Iltalehden kirjoituksessaan asiaa näin:

Kun vihreiden eduskuntaryhmä kutsutaan yritys- tai järjestövierailulle, isännille lähtee pitkä sähköposti, jossa sihteeri kertoo kansanedustajien ruokarajoitteet. Vain kaksi suostuu syömään kaikkea, lihaakin.

Vihreiden tyttöset eivät syö lihaa, osa heistä ei syö kalaa. Muutamalle silakka on myrkkyä, koska siinä on dioksiinia. Vilja ja juureksetkaan eivät ole heille itsestäänselvyys, sillä osa ei kelpuuta perunaa, valkoista riisiä tai maissia.

Jotkut ovat allergisia kurkulle, tomaatille, paprikalle, kaalille, sienille. Lista lyheni jonkun verran, kun Heidi Hautala ja Satu Hassi veivät ruokarajoitteensa Brysseliin, mutta tällaisenakin vihreiden ryhmä on hankala vieras isännille ja kokeille, kun 14 kansanedustajalle pitää valmistaa lähes yhtä monta erilaista ateriaa.

Ruokaniuhotus on vihreiden uskonto, johon muutkin halutaan pakottaa. Nyt Helsingin vihreät ovat aloittaneet kaupunginhallituksessa taistelun liharuokia vastaan ja vaativat kouluihin pakollisia vihannesruokapäiviä. Siis pakkoruotsin lisäksi pakkokasvikset.

Miten näistä viherhöperöistä tuleekin mieleen eräät siat?

Mitähän kyseinen eduskuntaryhmä pitäisi siitä, että se saisi juuri samaa ruokaa kuin kaikki muutkin? Eikö se olisi täysin linjassa tämän kasvisruokapakon kanssa?

Lähde: IL

 

Mitä kirjoitinkaan spermapankista…

Iltalehti – tai oikeastaan alunperin Aamulehti – uutisoi Suomea vaivaavasta huutavasta spermapulasta.

Pula sai alkunsa siitä, kun Suomen lainsäädäntö muuttui niin, ettei sperman luovuttaja enää voi tehdä lahjoitustaan nimettömänä ja myös lesboparit saivat oikeuden yhteiskunnallisesti tuettuun keinohedelmöitykseen. Lakimuutos on odotetusti vaikuttanut luovutukseen, sillä – oikeutetusti – monet potentiaaliset luovuttajat pelkäävät sitoumuksia, joita lapsen alulle saattaminen voisi tuoda.

Kyse on pähkinänkuoressa siitä, että uuden lain mukaan lapsella on oikeus tietää biologinen isänsä täytettyään 18 vuotta. Vaikka joukko kukkahattutätejä vähätteleekin tätä asiaa, en oikein usko kenenkään olevan otettu siitä, että vakisuhteessa kumppaninsa ja biologisten lastensa kanssa elävä isä törmää uuteen perheenjäseneen omalla kotiovellaan.

Toinen juttu sinänsä on se, että minun mielestäni sperman luovuttaminen naisparille – esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa opiskelijapoika tienaa lisää rahaa spermanluovutuksella – on lähinnä miehen ( l. tai nuoren pojan) seksuaalista hyväksikäyttöä. Ajatuksena tällainen on – mielestäni – aika lähellä opiskelijatytön rahapulassaan harjoittamaa prostituutiota.

Spermapula on siis odotetusti äitynyt jo niin pahaksi, että lapsettomuushoitoja antavat klinikat perustavat omia spermapankkeja ja houkuttelevat miehiä luovutustalkoisiin.

Tämä saattaa johtaa pahenevaan seksusalisen riistoon spermanluovutuksen muodossa – etenkin , jos nämä klinikat ryhtyvät markkinatalouden sääntöjen mukaan tarjoamaan enstistä suurempia korvauksia luovuttajille, samaan aikaan kun taloudellinen taantuma ja suurtyöttömyys rynnii Suomen porteista sisään.

Suurin kärsijä tässä tilanteessa on se kohtuullisen suuri joukko suomalaisia heteropariskuntia, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan lasta keskenään. Heitä käy hieman sääliksi. He ja luovuttajat ovat tämän biologian vastaisen jumalaleikin ensimäiset kärsijät.

Seuraavat kärsijät saattavat olla ne lapset, jotka syntyvät keinohedelmöityksen seurauksena väärään ympäristöön tai joille asiasta tehdään numero.

Kenenkään ei pitäisi leikkiä jumalaa – ei ainakaan lapsilla eikä lasten elämällä. Oikeus lapsiin ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeus sekään, toisin kuin lapsen oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen.

Ikävä sanoa, mutta nyt näyttää siltä, että olin oikeassa kirjoittaessani tästä aiheesta aikaisemmin.

Lähde: IL

 

Osittainen torjuntavoitto

Kuten kaikki ovat uutistulvasta huomanneet, maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin lakiesityksen eteneminen sellaisenaan hidastui eduskunnan hallintovaliokuntaan.

Vaikka näin kävi, mihinkään voitonjuhliin tai herpaantumiseen ei ole syytä. Nyt pitää edelleen pitää jalat lämpiminä ja pää kylmänä – tämä erä päättyi vain ja ainostaan osittaiseen torjuntavoittoon isänmaallisen kansanosan puolelta.

Vain osittainen torjuntavoitto

Lakiesityksen saamat tappiot osuivat eniten julkista keskustelua aiheuttaneeseen kohtaan oleskeluluvan myöntämisestä. Eduskunnan hallintovaliokunta päätti (ehdottaa eduskunnalle), että henkilölle, jota ei voi poistaa maasta niin sanotun teknisen esteen eli esimerkiksi liikenneyhteyksien puuttumisen vuoksi, ei tarjota jatkuvaa oleskelulupaa.

Ulkomaalaislaki on kuitenkin tulossa eduskunnan käsittelyyn mahdollisesti jopa jo ensi viikolla. Hallintovaliokunnassa ainoan eriävän mielipiteen esitti perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner, joka kaipasi täsmällisempiä perusteluja muutosesitykseen.

Thorsin esitys olisi tarjonnut maasta poistettavalle paitsi jatkuvan oleskeluluvan, myös mahdollisuuden perheen yhdistämiseen. Valiokunta pudotti kohdan kokonaan pois. Ulkomaalaislaki pysyy näin suunnilleen nykyisellä linjalla.

Mutta – kuten jo totesin – mihinkään hurraahuutoihin tai otteen herpaantumiseen ei ole varaa.

Ulkomaalaisen työskentely kuitenkin helpottuu

Hallintovaliokunnan puoskaroima lakiehdotus parantaa ulkomaalaisten mahdollisuuksia tehdä töitä Suomessa. Tähän asti tilapäisellä oleskeluluvalla maassa olevat eivät ole voineet ensimmäisen vuoden aikana tehdä lainkaan työtä. Pian se voi olla mahdollista . Aikaisemmin piti lopettaa työnteko kokonaan, jos sai tilapäisen oleskeluluvan.

Tämä on – toteutuessaan – ehkä ainoa todella järkeä sisältävä muutos. Ei ole mitenkään järkevää pitää maassa oleskelevaa ulkomaalaista joutilaana ja suomalaisen sosiaaliturvan varassa elävänä. Tosin tilapäinen (ns.b-lupa) on mielestäni lähinnä kansainvälistä ihmissalakuljetusta ja sosiaaliturismia ruokkiva typerä hallintomenettely.

Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että Thorsin laki pitää kokonaisuutena torpata ja palauttaa uudelleen valmisteltavaksi ministeriöön.

Saatteena: Tehkää seuraavalla kerralla hieman enemmän alkuperäisten suomalaisten etuja huomioiva ehdotus – tai erotkaa viroistanne ja tehtävistänne

Karkotusta pitäisi keventää

Maahanmuuttoviraston ylijohtajan Jorma Vuorion mielestä karkotusmenettelyä olisi pitänyt keventää samalla, kun oleskelulupasäädöksiä muokattiin. Tämä koskisi henkilöitä, joilla ei ole töitä Suomessa.

Olisi parempi, että sellaiset henkilöt, jotka eivät kuulu työväestön piiriin ja joilla ei ole ole suojelun tarvetta, palaisivat vapaaehtoisesti kotimaahan.

Nykyisellään maasta karkotusta ei voi panna heti täytäntöön, vaikka lain mukainen tekninen este poistuu. Karkotus viivästyy jopa vuosia, jos henkilö valittaa asiasta eri oikeusasteisiin.

Vuorion mielestä oppia voitaisiin ottaa naapurimaista. Ruotsi, Norja ja Tanska tukevat mittavilla rahasummilla vapaaehtoista maasta poistumista. Tanskalla on Pohjois-Irakissa jopa konsulttitoimisto, joka pyrkii hankkimaan työtä ja koulutusta lähtijöille.

Vaikka vastustan rahan maksamista tällaisessa tapauksessa – noin periaatteessa – tämäkin ratkaisumalli olisi ehkä jotenkin hyväksyttävissä joissain tapauksissa – tietysti samalla varmistaen sen, ettei tästä tule rahanjakoautomaattia ja ettei sama kaveri ole kahden kuukauden kuluttua

Suojeluun tuli täsmennyksiä

Ulkomaalaislain oleskelulupasäädösten lisäksi valiokunta teki täsmennyksiä humanitaarista suojelua koskevaan kohtaan. Maassa oleva vaikea ihmisoikeustilanne ei vielä riitä humanitaarisen suojelun perusteeksi, vaan alueella pitää olla myös huono turvallisuustilanne. Valiokunta poisti myös hallituksen (eli Thorsin) esityksestä ilmaisun tai vastaavien olosuhteiden vuoksi. Valiokunnan mukaan tämä laajentaisi suojelua nykyisestä laista.

Taistelu suomalaisen kansallisvaltion, sen kulttuurin, kielen ja kansan, itsemääräämisoikeuden, hyvinvointivaltion perusteiden ja edellisten polvien uhrauksien puolesta jatkuu.

Kahtia jakautunut kansa

Taistelu siis jatkuu. Pitää kuitenkin muistaa perspektiivi. Tämä ulkomaalaislaista käytävä taistelu on vain eräs näytös kansaamme raastavan ja jakavan dilemman osana.

Kamppailu jatkuu – mutta toistaiseksi verettömänä – sisällissotana suomalaisten kesken. Nyt on viimeistään korkea aika syytä tunnustaa tosisasiat.

Suomen kansa on jakaantunut uudestaan kahtia vuoden 1918 tapaan. Se on surullista ja pelottavaa. Surullisinta on se, että ne poliitikot, joiden pitäisi jo äänestäjiensä vuoksi seistä yhteisessä rintamassa Thorsin lakiehdotuksen kaltaista oman yhteiskunnan ja kansalaisvaltion tuhomistoimenpidettä, he ovat osoittautuneet selkärangattomiksi opportunistisiksi ja omaa henkilökohtaista etuaan ajaviksi vätyksiksi.

Tämä on muuten oikea hetki valvoa sitä, miten kansanedustajasi käyttäytyy. Jos hän äänestää tämän lai puolesta, hän on siirtänyt itsensä historiassa samaan joukkoon, kuin ne vuoden 1940 virolaiset vässykät, jotka äänestivät Viron osaksi suurta neuvostokansojen perhettä.

Käytännön toimenpiteenä voit ottaa häneen sähköpostitse yhteyttä (etunimi.sukunimi@eduskunta.fi). Voit muotoilla viesti esimerkiksi siten, että jos menet ja äänestät Thorsin lain puolesta, voit olla varma, että minä en äänestä Sinua tulevaisuudessa.

Tämä on niitä äänestyksiä, jossa kansanedustajat ovat saaneet vapaat kädet. Ole myös Sinä aktiivinen ja vaikuta – huomisen puolesta.

Lähteet: AL, HS

Jk. Jos et ole vielä käynyt allekirjoittamassa, tee se nyt:

ASTRID THORSIN IDEOIMA UUSI ULKOMAALAISLAKI HYLÄTTÄVÄ!

Siinä et ainakaan häviä tai menetä mitään.

 

Sano ”ei” – Astridille ja Astridin uudelle ulkomaalaislaille

Laillinen kansalaisaktivismi on kaikin tavoin kannatettavaa toimintaa. Sananvapauden käyttäminen, äänestäminen, mielenosoitukset ja adressien allekirjoittaminen ovat perinteisiä – ja ajoittain jopa tehokkaiksi osoittautuneita – keinoja vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Etenkin silloin kun poliittinen päättäjä toimii vastoin suomalaisten enemmistön tahtoa ja Suomen vahingoksi.

Maanmuuttoministeri Astrid Thors on osoittautunut suomalaisen kansallisvaltion kannalta katsottuna kaikkien aikojen tuhoisimmaksi ministeriksi. Edes sotien jälkeen vallankumousta – varsin tosissaan – poliisiministerinä puuhastellut kommunisti Yrjö Leino ei ole saanut niin paljon tuhoa aikaan kuin tanten Astrid.

Ehdotus uudeksi ulkomaalaislaiksi

Suomeen on tulossa koko Euroopan väljin ulkomaalaislaki, jos maahanmuuttoministeri Thorsin esitys hyväksytään eduskunnassa.

Jostain syystä eduskunnan hallintovaliokunnassa sekä oppositio- että hallituspuolueet haraavat ministeriä vastaan. Hallitus on ollut lain sisällöstä yksimielinen – välittämättä eduskunnan ja oomien eduskuntaryhmiensä mielipiteistä ja näkemyksistä. Etenkin kokoomuksessa on esiintynyt kritiikkiä.

Eduskunnan hallintovaliokunnan on tarkoitus antaa laista mietintö tämän viikon lopussa. Eduskunnnan käsiteltäväksi tämä käsittämätön ja kansallisvaltiollemme vahingollinen laki saattaa tulla vielä ennen joulua.

Lain käsittely on viivästynyt, koska erimielisyyksien takia valiokunnassa on käynyt tavallista enemmän asiantuntijoita kertomassa kannoistaan. Hänen mielestään ministeri Thorsin kuuleminen olisi nyt erittäin tärkeää.

Jopa hallintovaliokunnassa istuvan vasemmistoliiton kansanedustaja Unto Valpas on todennut:

Lainsäädäntö ei voi olla sellainen, että Suomen kautta tullaan EU:n sisälle. Pitää katsoa tarkasti, onko laissa porsaanreikiä.

Hallintovaliokunnan jäsenet ovat olleet kriittisiä etenkin karkottamista odottavan turvapaikanhakijan perheen yhdistämisestä.

Thorsin lakiehdotuksen mukaan rikoksen tehnyt voisi saada oleskeluluvan, jos niin sanottu tekninen este estää poistamisen maasta. Hän voisi uuden lain mukaan tuoda myös perheensä Suomeen, kunnes hänet karkotetaan.

Lakiesityksen perusteluissa tekninen este voisi olla esimerkiksi liikenneyhteyksien puuttuminen, matkustusasiakirjojen puuttuminen tai se, että vastaanottajavaltion viranomaiset suhtautuvat kielteisesti hänen tuloonsa. Myös karkotettavalle (l.perusteettomalle) turvapaikanhakijalle voitaisiin myöntää jatkuva oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella.

Valiokunnan jäsenet ovat huolissaan myös niin sanotuista ankkurilapsista, jotka tulevat maahan epämääräisillä papereilla, mikä jälkeen muu perhe seuraa perässä. Ilmiöön liittyy maailmalla järjestelmällistä liiketoimintaa – ihmiskauppaa.

Kansanedustaja Petri Pihlajaniemi (kok) katsoisi muihin Pohjoismaihin, joissa on kiristetty lainsäädäntöä viime aikoina.Hänen näkemyksensä mukaan Rkp ja virheet haluaisivat avata ”oven täysillä auki”.

Astrid ja vastuu

Thors on vannonut ministerinvalan. Hän on vannonut tuota valaa tehdessään toimivansa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.

Ministerivalan rikkomista ei ole erikseen lainsäädännössä sanktioitu, mutta hänen ministerinuraansa katsellessa mieleeni hiipii väkisinkin eräs varsin ikävä suomen kielen sana valapatto.

Ihmistä joka rikkoo tekemänsä valan kutsutaan valapatoksi. Valapattoutta on useimmissa kulttuureissa pidetty yhtenä alhaisimmista teoista mihin ihminen voi syyllistyä. Vala sitoo ihmisen omatuntoa siten, että valapaton omatuntoa pitää moraalisesti soimata ja hänen tulee tuntee itsensä likaiseksi ja alhaiseksi rikottuaan valansa – näin silti, vaikka vala olisi vannottu vastoin omaa tahtoa tai vastoin nykyisiä mielipiteitä.

Valaan liittyvään ajatteluun liittyy myös se, että ihmisen täytyy toimia jopa vastoin mielipiteitään, jos hänen valansa käskee toisin. Vala on mielipidettäkin vahvempi inhimillisen toiminnan määrittäjä.

Näin ollen – olen sitä mieltä – että, jos Thors haluaa vapauttaa maahanmuuton ja avata Suomen ovet lähes kaikille maahanpyrkiville tulijoille, hän on rikkonut Suomen tasavallalle – ja sen kansalle – antamansa valan, jossa hän siis vannoi toimivansa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.

(Tilanne muuttuu oleellisesti tietysti silloin, jos Thors tai hänen lähipiirinsä tai sidosryhmänsä hyötyvät tällaisesta laista – esimerkiksi taloudellisesti. Silloin kyseessä olisi ministerin tekemä virkarikos. Nämä käsitellään valtakunnanoikeudessa. Viimeinen, joka on tuomittu ns. koplaamisesta on keskustalainen rötösherra Kauko Juhantalo.)

Jos suomalainen kansallisvaltio – hyvinvointiyhteiskuntineen – muuttuu avoimeksi monikulttuuriseksi sosiaaliturismin kohteeksi, on ehkä turha enää etsiä tuohon muutokseen voimakkaimmin vaikuttaneita quislingeja tai kuusisia entisen kansamme joukosta…

Silloin on liian myöhäistä.

Kansalaisaktivismia

Vaikka olen joskus aikaisemmin suhtautunut hieman kriittisesti adressseihin, tämä näyttäisi kirjoittamisen, kansanedustajiin yhteydenpitämisen ja totuuden valottamisen lisäksi eräältä mahdolliselta toimintamallilta.

Jos vastustat Thorsin Suomi kuuluu kaikille-politiikkaa, käy allekirjoittamassa tämä adressi:

ASTRID THORSIN IDEOIMA UUSI ULKOMAALAISLAKI HYLÄTTÄVÄ!

Siinä et ainakaan häviä tai menetä mitään.

Lähteet: AL, HS, Eduskunta, KP, Wikipedia