Sanokaa minulle – hyvät kansalaisyhteiskunnan jäsenet – että tämä ei ole totta Suomessa vuonna 2010. Kertokaa minulle, että näen vain painajaista, josta herään aamulla takaisin tasa-arvoiseen ja kansalaistensa oikeuksia kunnioittavaan kansanvaltaiseen Suomeen.

Samasta asiasta raportoi laajemmin tuo Kerosen Jiri.

Ja onhan tuota kommentoitu muuallakin: Riikka Söyring 1, 2, Veli-Pekka Kortelainen 1, Lars Österman 1 ja myös tämänkin vaatimattoman blogin vaatimaton toimitus 1, 2.

Muistettakoon tässä vielä mitä perustuslakimme julkisen vallan käytöstä kertoo:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

(Kullervoblogi palaa asiaan paremmalla ajalla)

Site Meter

Jk. Tämä on muuten aihe, johon toivoisi ciclistojen ja jonipelkosten ottavan kantaa (Cosmo älköön vaivautuko, halusi totalitarismiin on jo tiedossa.)

Palaan vielä Helsingin kaupunginvaltuuston päätökseen, jossa vihreät saivat historiallisesti ensimmäisen kerran pakotettua ja huijattua muut puolueet poliittisen ideologiansa alle ja tämän välikappaleiksi. Kirjoitin tuosta aikaisemmin täällä.

Mielenkiintoisinta (ja pelottavinta) koko päätöksessä on se, että tämä kuppikunta katsoo oikeudekseen pakottaa muita ihmisiä poliittisen ideologiansa perusteella – ja puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin lasten ruokavalioon.

Huolimatta siitä, että pelkkä kasvisruokavalio on osoitettu kasvuikäisille ( ja muillekin) terveydelliseksi haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi, kansalaisten itsemääräämisoikeuteen puututaan (miettikää mikä huuto syntyisi pakollisesta sianlihapäivästä), laillisuusnäkökohdat on unohdettu (opetusviraston juristien varoituksista tuon taivaallista piittaamatta), niin silti vihreätsaivat masinoitua tällaisen päätöksen aikaan.

Tämä on huolestuttavaa juuri pakottamisen vuoksi. Kasvisruoka kuuluu osana täysipainoista ruokavaliota, mutta pelkkä kasvisruoka on terveydelle haitallista ja siihen  pakottaminen ei kuulu 2000-luvun kansalaisyhteiskuntaan.

Vihreiden ajamaa (ja muun vasemmiston peesaamaa) pakkomallia on toteutettu viimeksi onnistuneesti Neuvostoliitossa ja pakollinen kasvisruokapäivä kerran viikossa on puolestaan Saksaa aikoinaan hallinneen Adolf Hitlerin keksintöä.

Kun Vihreät ovat näin kovin kiinnostuneita pakottamaan muut ihmiset syömään ideologiansa mukaista (tieteellisesti humpuukiksi osoitettua) anekauppaan verrattavaa hyvänomantunnon ravintoa, herää kysymys miten he itse suhtautuvat esimerkiksi itse heille ilmaiseksi tarjottuun ruokaan?

Aarno ”Loka” Laitinen valottaa viime lauantaisessa Iltalehden kirjoituksessaan asiaa näin:

Kun vihreiden eduskuntaryhmä kutsutaan yritys- tai järjestövierailulle, isännille lähtee pitkä sähköposti, jossa sihteeri kertoo kansanedustajien ruokarajoitteet. Vain kaksi suostuu syömään kaikkea, lihaakin.

Vihreiden tyttöset eivät syö lihaa, osa heistä ei syö kalaa. Muutamalle silakka on myrkkyä, koska siinä on dioksiinia. Vilja ja juureksetkaan eivät ole heille itsestäänselvyys, sillä osa ei kelpuuta perunaa, valkoista riisiä tai maissia.

Jotkut ovat allergisia kurkulle, tomaatille, paprikalle, kaalille, sienille. Lista lyheni jonkun verran, kun Heidi Hautala ja Satu Hassi veivät ruokarajoitteensa Brysseliin, mutta tällaisenakin vihreiden ryhmä on hankala vieras isännille ja kokeille, kun 14 kansanedustajalle pitää valmistaa lähes yhtä monta erilaista ateriaa.

Ruokaniuhotus on vihreiden uskonto, johon muutkin halutaan pakottaa. Nyt Helsingin vihreät ovat aloittaneet kaupunginhallituksessa taistelun liharuokia vastaan ja vaativat kouluihin pakollisia vihannesruokapäiviä. Siis pakkoruotsin lisäksi pakkokasvikset.

Miten näistä viherhöperöistä tuleekin mieleen eräät siat?

Mitähän kyseinen eduskuntaryhmä pitäisi siitä, että se saisi juuri samaa ruokaa kuin kaikki muutkin? Eikö se olisi täysin linjassa tämän kasvisruokapakon kanssa?

Lähde: IL

Site Meter

Aloitan kaksiosaisen kirjoitussarjan teemalla, kuinka nykyinen hallintomme vaarantaa suomalaisen yhteiskuntarauhan. Tässä ensimäisessä osassa keskitytään muutamiin yleisluontoisiin havaintoihin ja toisessa osassa esitetään esimerkkejä siitä, miten rappeutunut ja kansanvallasta vieraantunut nykyinen hallintomme on.

Nykyinen hallintomme on itsepäisyydessään ja ylimielisyydessään suurin uhka suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Sen yleisestä mielipiteestä ja kansanvallasta lähes piittaamaton politiikka saattaa aiheuttaa keskinäiseen sopimukseen perustuvan kansalaisyhteiskuntamme muuttumisen eri ryhmien välisiksi kilpailu- ja taistelutantereiksi – hyvinkin nopeasti näkyvissä olevissa lähitulevaisuudessa.

Tässä nykyhallinnon puuhastelussa näkyy kaksi kaikesta muusta toilailusta erikseen selvästi erottuvaa piirrettä.

Ensimmäinen on nöyristely EU:n suuntaan – asiassa kuin asiassa. Muut EU:n jäsenvaltiot toteuttavat kansallisen edun ja harkinnan kautta unionin määräämiä direktiivejä – tai jättävät noudattamatta niitä. Meidän hallintomme puolestaan pyrkii mallioppilaan tavoin viemään (vaikka väkivallan ja toisinajattelijoiden vankilaan sulkemisen uhalla) kaikkein päättömimmätkin euroeliitin läpijyräämät ideat ja pakot läpi Suomessa.

Suomalaisella kansanvallalla ja kansan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä silloin, kun poliitikkomme etsivät vihreämpää oksaa ja osa korkeista virkamiehistämme käyttää tilannetta härskisti hyväkseen ajaessaan Suomessa vallankumouksen kaltaista muutosta.

Tämä juontaa virkamiehistön kohdalla juurensa sellaiseen paradoksiin, että vaikka kommunismi ja Neuvostoliitto luhistuivat, niin ne piirit (lähinnä Demla ry:n ympärille linnoittautuneet vallankumoukselliset) onnistuivat jostain syystä soluttautumaan läpi koko korkeimman valtionhallinnon ja pääsivät näistä asemista jatkamaan yhteiskuntamme murentamis- ja vallankaappauspyrkimyksiään.

Sosialismi, proletariaatti ja kansojen välinen veljeys tosin korvattiin uddella propagandatermillä – monikulttuurisuudella.

Monikulttuurisuuden taakse piiloteltu nöyristely (kaikkien jalkansa Suomeen pistävien) ulkomaalaisten ja vähemmistöjen edessä on toinen näistä erityisesti näkyvissä olevista ikävistä erityispiirteistä.

Nykyinen hallinto on unohtanut täysin sen, kenen palveluksessa ja renkinä sen pitäisi olla – nimittäin suomalaisten kansaa edustavan enemmistön. Nyt tilanne on kuitenkin kulkenut siihen suuntaan, että suomalaiseen yhteiskuntaan on syntynyt kaksoisstandardi. Tässä apatheidpolitiikassa syrjittyjä ovat enemmistön edustajat  ja etuoikeutettuja kaikkien vähemmistöjen edustajat.

Tätä syrjintää  jopa) kutsutaan nimellä positiivinen syrjintä. Positiivista tai ei, kaikki syrjintä on syrjintää ja kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku lahjakkuuden ja kyvykkyden kasvoihin.

Koko hallintoamme koskeva ikävä ongelma kulminoituu siihen, että lähestulkoon kaikki mitä nykyinen hallinto esittää, ehdottaa ja toteuttaa, on vastoin kansan enemmistön näkemyksiä ja varsin usein ns. yleistä oikeustajua loukkaavaa.

Kun siihen yhdistetään kansanvallan halveksunta, ollaankin siinä pisteessä, jossa sisäministeri Anne Holmlund päästää yhtään edes häpeämättä suustaan tällaisia lausuntoja:

”Järjestöjen kuuleminen on suoritettu aivan normaalin käytännön mukaisesti. Toinen kysymys tietysti on se, että silloin, jos ne poikkeavat täysin hallituksen yksimielisestä pääministeri Matti Vanhasen johdolla tehdystä iltakoululinjauksesta, niitä voidaan ottaa huomioon erittäin rajallisesti.”

Se miten hyvää hallintotapaa, lainvalmistelua tai suhdetta kansanedustuslaitokseen ja kansalaisiin Holmlund kannanottoineen edustaa, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Perustuslain 14 § toteaa muuten asiasta näin:

”Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.”

Jos hallinto ei kunnioita kansaa, ennemmin tai myöhemmin tulee myös se tilanne jossa kansa ei kunnioita enää hallintoa.

Ja silloin tulee – kaikkien historiallistenkin esimerkkien valossa katsoen – suuria ongelmia.

Kun lainsäädäntö on huonosti valmisteltua ja kansan oikeustajun vastaista, se on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä. Ja kun se lairikkomiskynnys alentuu jossain, sillä on tapana alentua muuallakin – se mikä ei ole oikeus, ei voi olla myöskään laki.

Kun virkamiehet keskittyvät pilkkuvirheiden etsimiseen ja vastaansanojien hiljentämiseen, ollaan kaukana kansanvallasta ja kansanvaltaisesta kansalaisyhteiskunnasta. Olemme lähestyneet vuoden 1995 jälkeen askel askeleelta byrokraattien pyörittämää tyranniaa.

Teitä on varoitettu – päättäjät ja virkamiehet.

(Sarja jatkuu osalla numero 2)

Site Meter

Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti –  jälleen kerran –  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Kuva

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Site Meter

Olipa kerran – kaukana täältä – Hölmöläisten maa.

Aikoinaan hölmöläisten maa oli ilkeän tsaarin vallan alla. Tuli kuitenkin aika, kun Hölmölän naapurissa Nitsevoomaassa puuhattiin vallankumousta samaa tsaaria vastaan Vladi-sedän johdolla ja h yödyllisten idioottien voimin.

Myös hölmöläiset käynnistivät oman pienen vallankumouksensa vanhan karjun – Sianpään – ohjeiden mukaan. Vallankumous muuttui jossain vaiheessa vapaussodaksi ja hölmöläiset saivat svabodansa.

Vallankumousta Vapaussotaa johtaneet siat alkoivat hallita Hölmölää ”demokratiaksi” kutsumansa ideologian pohjalta.

Hölmölä joutui aikojen kuluessa moniin ikäviin eri tapahtumiin, joiden seurauksena siitä tulee lopulta osa Euroopan Hölmölää.

Vallankumouksen Liittovaltiokehityksen johtohahmot, karjut Paavo ja Matti , joutuivat lopulta vallanjakoon lliittyvien asioiden keskellä riitoihin ja Matin voitettua valtataistelun Paavo karkotettiin Hölmölästä.

Sikojen vallan alla muiden hölmöläisten olot kovenivat entisestään.  Teollisuus Hevonen myytiin pilkkahintaan Intiaan ja Kiinaan liimatehtaalle. Samaan aikaan Hölmölän rajat avattiin kansainväliselle sosiaaliturismille ja hölmöläisten hyvinvointivaltio katoaa pala palalta.

Poliitikot siat varasivat itselleen yhä lisää etuoikeuksia, kunnes demokratian alkuperäisistä ihanteista oli jäljellä enää fraasi: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Mattia kuitenkin jotkin asiat ärsyttivät edelleen ja hän alkoi järjestämään lavastettuja oikeudenkäyntejä. Aluksi ainoastaan entisiä tyttöystäviään vastaan, mutta (rohkeuden kasvaessa) myöhemmin myös virallisesta demokratiasta poikkeavia harhautuneita yksilöitä vastaan.

Matti teloitutti hölmöläisiä (virkakoneiston inkivisiitorien Mikan, Johannan, Jorman ja Mikon avustaessa ilolla) toisten pelottelemiseksi, myönsi itselleen suurellisia arvonimiä ja kumosi viimeisetkin demokratian periaatteet – vääjäämättömästi yksi kerrallaan.

Lopulta siat alkoivat ratsastaa hevosilla nagaikat kädessä hölmöläisä ruoskien ja rangaisten  – kuten kasakat tsaarin aikaan. Hölmöläisiä kohdeltiin täysin samoin kuin tsaarin valtakaudella. Lopulta päädyttiin siihen, että hölmöläiset katselivat aitojen takana, kuinka siat kohottavat maljoja tsaristien muiden EU-oligarkkien kanssa, eivätkä ne enää erota sikoja tsaristeista EU-oligarkeista.

* * *

Onneksi tämä on vain satu – eihän tällaista voi tapahtua todellisuudessa. Eikä ainakaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihmemaassa nimeltään Suomi.

Eihän?

    Lähde:Kuvaton.com


Hyvää ötyä, hölmöläiset lapsukaiset – tasa-arvoministeri Stefan Wallinin seuraavaa kommenttia odotellessa…

(Vastuuvapauslauseke: Tämä tarina on osittain pöllitty George Orwellilta. Kaikki muut yhteneväisyydet mihinkään ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta)


Site Meter

”Minun tuntumani on, että rasistinen kirjoittelu on lisääntynyt selkeästi. Se on ilman muuta huolestuttavaa, koska se on helposti kasvupohja vakavammalle rikollisuudelle.”

Sisäministeri Anne Holmlund (epäkansallinen sekoomus) Hyysärissä 23.7.2009

Holmlundin kommentti on kuin suoraan Neuvostoliitosta.

Vai miten mielestänne mielipiteen ilmaiseminen voi olla kansalaisyhteiskunnassa pohja vakavammalle rikollisuudelle? Seuraavaksi ohjelmassa taitaa olla toisinajattelijoiden pakkohoito psykiatrisissa laitoksissa…

Tämä Holmlundin kommentointi – etenkään poliisiministerin asemassa –  ei sovi oikein kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan kuvaan.

Site Meter

Suomeen tarvitaan uutta työvoimaa joka suostuu tekemään palvelualojen huonommin palkattuja töitä, ja tekee sen vieläpä hyvin.

Jeja Pekka Roos US-blogissaan.

Tätä on siis tässä vaatimassa työväen etuja ajava kommunisti.

Tällä kerralla Roos ilmoittaa varsin selvästi sen, että vihervasemmisto tarvitsee maahanmuuttajia ns.paskaduuneihin – sen vuoksi, että niiden palkkaus voidaan pitää niin alhaisella tasolle, että alkuperäisväestön on mahdoton saada niistä toimeentuloaan.

Tähän ajatukseen liittyy myös hyvin äkkiä idea siitä, että sosiaalisia subventioita voidaan ja niitä pitää kohdistaa juuri tälle maahanraahattavalle uuden ajan paarialuokalle. Siinä sivussa Roos viis veisaa niistä omista työttömiksi jäävistä paperityöläisistämme tai muistakaan uuden uljaan globaalin rakennemuutoksen jalkoihin jääneistä ihmisistä – puhumattakaan perinteisistä kotimaisista syrjäytyneistä

Tässä on nähtävissä naamion takaa paljastunut kuva vasemmistoliiton todellisista kasvoista – uuden ajan kolonialisaatiosta, kasvottomasta, kartelleihin ja monopoleihin perustuvasta, täysin kansallisuudettomasta kapitalismista, kansainvaelluksista ja maailman muuttamista helposti hallittavaksi monikulttuuriseksi – divide et impera – periaatteella toimivaksi – monikulttuuriseksi rahasammoksi.

De facto – Jeja Pekka tunnustautuu tässä avautumisessaan kansainvälisen kapitalismin juoksupojaksi. Sen seurauksena Lego voi julkistaa ensi joulun uuden suurhitin lelujen saralla. Kas, tässä sitä Suomeen tarvitttavaa uutta työvoimaa, joka suostuu tekemään palvelualojen huonommin palkattuja töitä ja tekee sen vieläpä hyvin.

Jos tavallinen duunari äänestää näitä monikulttuurin, globalisaation, suvaitsevaisuuden ja EU:n nimissä huutavia opportunisteja, hän huomaa hetken kuluttua olevansa perheineen häädettynä katuojaan – jos perhe edes on enää kasassa.

Katuojaan – ilman työtä, toimeentuloa ja kotia.

Jejapekat eivät välitä Suomesta eivätkä suomalaisista.

    HS


Site Meter

Tämä asia on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.

Kun Mikko Ellilä (puhumattakaan nimimerkki Tomashotista, joka lähinnä lainasi uutisia blogiinsa) joutui uussuomalaisen sensuurikoneiston hampaisiin, kyse ei suinkaan ollut Ellilän kirjoituksen sisällöstä tai viittauksista Vanhanen-Lynn-tutkimuksiin.

Kyse oli siitä, että nämä nykyajan inkvisiittorit hakivat case Ellilässä ennakkotapausta sille, että poliittisesti korrekti puheenvuoro, tieteellinen dokumentti, tutkimus tai puhdas mielipide voitaisiin julistaa rikokseksi sillä perusteella, että (poliittinen) laintulkitsija päättelee itse omassa mielessään (vastapuolta edustavan) lausujan tai lainaajan motiivin – ja käyttää näin virka-asemaansa poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen ja poliittisten vastustajiensa hiljäntämiseen/rankaisemiseen.

Haluatteko esimerkin?

Jos – sattumalta – joku vihervasemmistolaisuudesta ajatusmaailmaltaan poikkeava mielipidekirjoittaja julkaisisi tämän tekstin ja uskaltaisi analysoida tai kommentoida sitä – muuten kuin tunteenomaisesti ja poliittisesti korrektisti hymistellen, voivotellen ja ymmärtäen – tutkinta tuosta kirjoituksesta – ja etenkin sen merkityksestä -käynnistyisi Valtakunnaninkvisaattorin toimistossa välittömästi.

Vai epäilettekö?

Vihervasemmisto – nimiä tässä mainitsematta – on tietyiltä vallankumouksellisimmilta ja suvaitsemattomimmilta osiltaan osoittanut jo elkeensä. Heidän käsityksensä Niccolo Macchiavellistä perustuu vain WC-käyntien aikana tapahtuneeseen Valittujen Palojen lyhennelmän selailuun – todellinen taituruus ja sisäistäminen puuttuu ja touhu on varsin läpinäkyvää.

Tämä – jos mikä – on kuitenkin demokratiassa läpimennessään varsin pelottava näkymä sananvapauden ja kansalaisoikeuksien tulevaisuuden kannalta.

Ainoa valonpilkahdus tämänkin ajatusketjun nykyisen pakkopluralismin realiteeteista kumpuavassa synkkyydessä on IDA:n mietelause kuluneelta päivältä:

Suomalaiset poikkeavat maailman muista kansoista siinä, että Suomessa kansa on älymystöään älykkäämpää.

Siihen minäkin luotan.

Piraattiliiton sivut ovat julkaisseet huolestuttavan – mutta varsin odotetun uutisen. Euroopan Unioni pyrkii todellisuudessa – kaikista korulauseista ja juhlapuheista huolimatta – erittäin päämäärätietoisesti ihmisoikeuksien murentamiseen ja kaventamiseen. Suoralla tulilinjalla on ihmisoikeuksista vallanpitäjien kannalta vaarallisin – mutta myös kaikkien muiden ihmisoikeuksien peruskivi – sananvapaus.

EU-parlamentti harkitsee uusia säädöksiä, joilla eurooppalaiset bloginpitäjät rekisteröitäisiin virallisesti. Rekisterin ylläpitoon perustettaisiin erillinen valtakunnallinen media-asiamies. Näistä yhden asian asiamiehestä ja ombudsmanneista saadut kokemukset ovat olleet tähän mennessä aika ikäviä sananvapaudelle ja kansanvaltaiselle yhteiskunnallemme – ja tämä uusi viranomainen näyttäisi olevan suoraa jatkumoa näille puuhasteluille.

EU parlamentti haluaa faktisesti laajentaa sensuuria. Tämä tarkoittaa suomeksi helpompaa bloggaajien saattamista (näennäis)oikeudelliseen vastuuseen kirjoituksistaan sekä viranomaisten mahdollisuuksia säädellä blogien sisältöä. Tämän perusihmisoikeuksia rikkovan aloitteen takana on EU-parlamentin kulttuurikomitea, jonka asiaa koskevan alustavan raportin muotoilusta on vastannut – hieman yllättäen – virolainen sosialisteja edustava europarlamentaarikko Marianne Mikko.

http://www.europarl.europa.eu

Hieman yllättäen siksi, että virolaisen – jos kenen – luulisi vastustavan pakkovaltaa ja sensuuria. Mikon tapauksessa näyttäisi kuitenkin Homo Sovieticus muuttuneen teoriasta todellisuudeksi – tyypillisen auktoriteettiuskoisen vasemmistolaiseen tapaan.

Mikko puhuu blogeista ja käyttäjien tuottamasta sisällöstä uutena haasteena. Kuten Piraattiliitto asiallisesti huomauttaa:

EU-parlamentti on kiinnostavasti kohdannut tämän vapaamman ja epävirallisemman tiedonvälityksen muodostaman ’haasteen’ juuri, kun se on skandaalimaisesti äänestänyt omia taloudellisia väärinkäytöksiään koskevan tutkimusraportin salaiseksi. Bloggaajia koskeva raportti – jonka kulttuurikomitea hyväksyi kesäkuun 3. päivänä – näkee ”merkittävänä vaarana” sen, että voitontavoittelu voi vaarantaa lehdistön mahdollisuuden toimia demokratian vahtikoirana. Tästä johtuen komitea haluaisi ”selventää blogien ja käyttäjien tuottaman sisällön statuksen, saattaen ne samanlaisen laillisen vastuun kohteeksi kuin kaiken muunkin julkaisutoiminnan.”

Tämä parlamentin näkemys – kuten valheet ja puolitotuudet yleensäkin – on varsin mielenkiintoinen.

Kun tähän mennessä eurooppalaiset vallanpitäjät ovat olleet erittäin kiinnostuneita kartellien ja monopolien purkamisesta, niin tällä lausunnolla pyritään – vastoin täysin kaikkeen muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan otettua kantaa – luomaan tiedonvälitykseen hallittavissa oleva mediamonopoli – tai – kartelli.

Kansalaistiedonvälitys on paikannut esimerkiksi täällä kotimaassa sitä aukkoa, joka on syntynyt kun maassa ei ole kuin yksi – varsin epäluotettava ja asenteellinen – päivälehti. Tuon monopolimedian nimeä lienee turha mainita tässä…

Parlamentti on huolestunut erityisesti niistä bloggaajista, joilla on pahantahtoisia aikeita tai salainen agenda. Mikon mukaan

…blogosfääri on tähän mennessä ollut hyvien aikeiden ja suhteellisen rehellisen viestinnän tyyssija. Mutta kun blogit yleistyvät, myös periaatteiltaan vähemmän ylevät ihmiset haluavat käyttää niitä.

Tästä lauseesta paljastuu karu totuus. Omat illmanistimme eivät ole poikkeus nykyisessä oligarkkien hallitsemassa EU:ssa. Ihmisten luokittelu mielipiteidensä vuoksi hyviin ja pahoihin, on – ikävä kyllä – yleiseurooppalainen suuntaus.

Kun kansalaisyhteiskunnassa joku tai jokin kuppikunta nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja ottaa omankädenoikeudekseen määritellä oikea ja väärä mielipide, ollaan matkalla kohti totalitarismia. Kansalaisyhteiskunnassa ja kansanvallassa ei voi olla vääriä mielipiteitä – toimet ja teot ovat sitten asia erikseen. Tämä kehitys – salailun ja välimerellisen hallintokulttuurin lisäksi – on syynä siihen, että EU:sta on muodostunut todellinen ja nykyinen ihmisoikeusongelma.

Uskomattominta näiden oligarkkien ajattelussa on se, etteivät he ymmärtäneet Irlannin Lissabonin sopimuksesta järjestämän kansanäänestyksen ei-tuloksen todellista merkitystä. Heidän mielestään kansa oli väärässä ja äänestystulos oli väärä. Veteraanitoimittaja – ja tosieurooppalainen ajattelija – Erkki Toivonen on kommentoinut tuota äänestyksen jälkeistä tilannetta varsin osuvasti.

Kun MEP Mikolta kysyttiin, näkeekö hän bloggaajat uhkana, hän vakuutti, ettei EU-parlamentti koe heitä uhkana. Samaan hengenvetoon hän totesi, että

nämä bloggaajat ovat asemassa, jossa he voivat saastuttaa kyberavaruutta laajamittaisesti. Kyberavaruudesta löytyy jo entuudestaan aivan liian paljon roskapostia, disinformaatiota ja pahantahtoisia aikeita.

Mielipide ei voi olla rikos kansalaisyhteiskunnassa. Vallananastaminen ja sananvapauden rajoittaminen taas ovat.

Vaihtakaa muuten huviksenne sana bloggaajat sanaan EU-poliitikot ja sana kyberavaruus sanaan kansalaisyhteiskunta – näin pääsette jo varsin lähelle totuutta….

Mikko uskoo suuren yleisön suhtautuvan edelleen hyvin luottavaisesti blogeihin, joita pidetään yleisesti vilpittöminä.

”Ja näin asian täytyy olla jatkossakin”, Mikko painottaa. ”Siksi me tarvitsemme blogeja varten virallisen laatumerkinnän ja tiedon siitä, kuka blogia todella kirjoittaa ja miksi.”

Mihin tätä tietoa tarvitaan? Aina kun joku on valvomassa, rekisteröimässä ja rajoittamassa ilman todellista syytä, on syytä suhtautua tällaiseen tahoon epäillen. Yhteiskunnan toimimisen vuoksi tarvitaan regulointijärjestelmiä ja yhteisiin sopimuksiin sitoutumista, mutta sen toimimisen vuoksi ei tarvita ylimääräistä kontrollia, itsevaltiaita vallanpitäjiä eikä järjettömiä lakeja.

Kuten olen joskus aikaisemminkin todennut, jokainen laki ja asetus, joka on vastoin yleistä oikeudentajua on ainoastaan omiaan alentamaan yleistä lainkunnioitusta ja lainrikkomiskynnystä. EU direktiivitehtaineen ja ylikansallisine päsmäröinteineen tuntuu olevan juuri tällaiseen toimintaan erikoistunut demokratiaa kynnysmattonaan käyttävä vähemmistödiktatuuri.

Etnisyyteen perustuva kansallisvaltio on ainoa yhteiskuntajärjestelmä, jonka voi edes teoriassa kuvitella toimivan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti jäseniään kohtaan.

Se, kuka tai ketkä minkäkin blogin takana on tai ovat on tulevaisuudessa tarkoitus varmistaa media-asiamiehelle tapahtuvalla rekisteröinnillä. Kunkin bloggaajan tarkoitusperien selvittämistä varten komitea puolestaan kaavailee vapaaehtoista merkintäjärjestelmää, jonka avulla bloggaajat kertoisivat ammatillisista ja taloudellisista taustoistaan ja intresseistään sekä paljastaisivat bloggaamisensa motiivit helposti luokiteltavalla tavalla.

Ja jälleen kerran; mihin kansalaisyhteiskunta tarvitsee tällaista tietoa? Vain diktatuuri luokittelee ja rekisteröi alamaisiaan tällaisten asioiden perusteella.Pahasti näyttää siltä, että EU:ssa kansanvalta on vain sumutusta ja kuorta.

MEP Mikolla itsellään on muuten – vähemmän yllättäen – journalistitausta.

Hän on toiminut mm. virolaisen Diplomaatia-lehden päätoimittajana. Tältä pohjalta ei ole vaikeaa kuvitella tämän hankkeen todellisia tavoitteita ja päämäärää.

Kansalaismediat ovat vieneet valtamedian uskottavuuden ja lukijat. Tämä on uskottavuutensa ja valtansa menettäneen valtamedian kostoisku kaikkia sellaisia vastaan, jotka ovat uskaltaneet paljastaa sen, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Mikä on sitten tämän projektin pääkohde? Kenet ja minkä EU-parlamentti haluaa saada ylivaltiolliseen kontrolliin ja helpommin sensuroitaviksi?

Suora siteeraus Piraattiliiton uutisesta:

Yksi hyvä kandidaatti ovat EU-kriittiset blogit ja blogit – kuten Piraattiliitto – jotka ovat uutisoineet EU-parlamentin omista taloudellisista väärinkäytöksistä. Toinen hyvä kandidaatti ovat islamiin ja monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvat blogit. Mahtaisiko esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa ehdokkaana olleen Jussi Halla-Ahon Scripta saada laatuhyväksyntää Suomen media-asiamieheltä uudessa uljaassa EU:ssa? Eikä unohtaa tietenkään sovi p2p- ja piraattiblogeja. Mahtaisiko halu saada perinteisen mediateollisuuden monopolit puretuksi ja tekijänoikeusjärjestelmä uudistetuksi täyttää parlamentin kulttuurikomitean mielessä olevat ”pahantahtoisuuden” kriteerit?

Minulla ei ole tuohon kovinkaan paljon lisäämistä.

Nähtäväksi jää kuitenkin se, kuinka paljon amerikkalaiset ovat valmiita rikkomaan omaa sananvapauskoodistoaan EU:n vaatimuksesta? Veikkaan, että jenkit eivät ole valmiita tekemään sitä tässä tapauksessa ollenkaan.

Totuus lienee se, että suurin osa näistä blogeista, joita tällä lainsäädännöllä halutaan hiljentää, pitää fyysisenä palvelimenaan USA:ssa sijaitsevaa palveluntarjoajaa. 😉

Jotain hyvää sentään löytyy tuosta kansojen ja kulttuurien sulatusuunistakin – siis sananvapaus. 🙂

Miten tästä uutisesta sattuukaan tulemaan mieleen pari aikaisempaa esimerkkiä ihmisten rekisteröinneistä? Saksassa juutalaiset joutuivat rekisteröitymään ja kantamaan keltaista tähteä vaatteissaan – tunnetuin seurauksin. Neuvostoliitossa ihmiset rekisteröitiin etnisen alkuperän mukaan, heidän liikkumistaan rajoitettiin sisäisen passin ja miliisin voimin – ja näitä kokonaisia kansoja siirrettiin kauas Siperiaan kotiseuduiltaan. Tämän luulisi Mikonkin tietävän.

Rekisteröinti helpottaa kontrollia ja kontrolli helpottaa pakkotoimenpiteitä.

Tähän asiaan liittyvä peruskysymys kuuluukin seuraavasti; miksi demokraattisena esiintyvä Euroopan Unioni haluaa totalitarismin työkalut itselleen ja mihin se tarvitsee niitä?

Kuten olen aikaisemminkin todennut, George Orwellin painajaismainen maailma elää ja voi hyvin tämän ajan Euroopassa.

Lähde


Site Meter

Totesin jo tämän blogin aloittaessani, että suurin syy tänne kirjoittamiseeni on eräiden suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen – median tuella – aloittama ristiretki ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan. Henkilökohtaisesti olen pitänyt sananvapautta jo lapsuudestani yhtenä tärkeimpänä näiden edellä mainittujen asioiden ilmenemismerkkinä.

Eräiden mielipiteen ilmaisusta – vastoin Suomen perustuslakia, allekirjoittamiamme kansainvälisiä sopimuksia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa – annettujen sakkotuomioiden jälkeen, valtakunnaninkvisiittorimme Mika Illman on saanut ensimmäisen kerran alistettua käräjäoikeuden antamaan ehdottoman vankeustuomion.

Kyse ei toki ole – kuitenkaan – ihan mistä tahansa – kyse on tällä kerralla Seppo Lehdosta.

Pravda uutisoi tapauksesta seuraavasti:

Tampereen käräjäoikeus on tuominnut tamperelaisen Seppo Olavi Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista.

Lehto syyllistyi kaikkiaan yhteentoista törkeään kunnianloukkaukseen, joiden kohteena olivat useat virkamiehet.

Käräjäoikeus arvioi tekoja ”poikkeuksellisen vakaviksi”.

Lehto kirjoitti tekstejään internetin blogspot.com-sivustolle. Niissä esitettiin halventavia väitteitä asianomistajien seksuaalisesta käyttäytymisestä, väitteitä näiden syyllistymisistä rikoksiin ja muita loukkaavia ilmauksia. Osa sivustoista on kirjoitettu, niin kuin asianomistaja olisi itse ne kirjoittanut. Osassa oli myös kehotuksia käyttää väkivaltaa näitä kohtaan. Lehto halvensi myös islamin uskoa ja esitti rasistisia aineistoa.

Oikeus katsoi, että teoilla aiheutettiin suurta kärsimystä.

Lehdon apuri tuomittiin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. He joutuvat maksamaan myös useita kymmeniä tuhansia vahingonkorvauksia.

Seppo Lehto on kerännyt kyseenalaista kuuluisuutta nettikirjoittelunsa vuoksi. Minä väitän tässä ja nyt, että joko täysin tahallaan tai täysin syyntakeettomasti.

Jos – miten ihmeellistä internetin maailmassa – joku on törmännyt Lehdon tuotoksiin, hän – luettuaan kaksi ensimmäistä riviä – voi olla aivan varma siitä, että kyseinen blogi ei liity mitenkään näihin ihmisiin (puhumattakaan heidän todellisista persoonallisuuksistaan) keiden ns. nimiin Sepi nuo blogit on kirjoittanut.

Jos Lehto on kirjoittanut nämä tekstit täydessä ymmärryksessä, kyse on ns. camp-huumorista eli taiteesta. Ikävää tapauksessa on se, että tälläkin kerralla mikään ei (kaikista korupuheista huolimatta) ole muuttunut suloisessa Suomenmaassa 1960-luvun lopun ahdistavan YYA-ajan jälkeen.

Tuolloin tuomittiin taideteostensa vuoksi sekä Harro Koskinen että Hannu Salama jumalanpilkasta.

Jos Lehto tuomittiin sen vuoksi, että hän ei käy ihan täysillä, ollaan vieläkin ikävämmässä tilanteessa
Jos nykyaikana henkisesti tasapainottomia yksilöitä tuomitaan vankilaan Suomessa pelkästään siksi, että he ovat omilla lausunnoillaan osoittaneet olevansa henkisesti tasapainottomia, voidaan puhua varsinaisesta ihmis- ja kansalaisoikeuksien alennustilasta.

Ja kaikkein ikävintä on tietysti se, että jos… Jos Lehto on tuomittu Suomen tasavallassa oman mielipiteensä ilmaisun vuoksi. Ihmisillä pitää olla oikeus mielipiteisiinsä – olivatpa ne sitten millaisia tahansa.

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Aivan miten tahansa – jos tämä on pelin henki, ilmoittaudun tässä ja nyt toisinajattelijaksi.

Mielenkiintoista koko prosessissa on myös se, että valtiosyyttäjä Mika Illman ei lähtenyt nostamaan syytettä Perussuomalaiset rp:n listoilla olleen Teemu Lahtisen puolesta. Lahtinen oli tuolloin täysin ns. yksityishenkilö – omaten laajemman julkisuudensuojan, kuin nyt korvausta oikeudessa saaneet henkilöt.

(Sivukommenttina Lahtisen tai Lehdon – puhumattakaan Lahtisen edustaman Suomen Sisun kohdalla – täytyy myös todeta, että en ole todellakaan mitenkään hyvissä väleissä heidän kanssaan – puhumattakaan siitä – että olisin edes lähellekään kaikista asioista samaa mieltä näiden nuorisoseuralaisten kanssa.)

Huomatkaa myös se, että uutisoinnissa käytetään termiä useat virkamiehet. Ihan vinkkinä – kansalaisen ja virkamiehen suhteesta – tutkikaapa voimassaolevaa lainsäädäntöä, Hyvät Ihmiset…

Minä en ole – eikä kukaan muukaan kansalainen Suomessa – näiden virkamiesten tahdon, mielihalujen tai päähänpistojen alamainen. Ja lupauksena – katsotaan tämä asia vaikka sitten oikeudessa. Ns. yleisönpalvelijat.

Perkele!

Lähteet: Wikipedia, HS, YLE, STT


Site Meter