”Jos tämä kerrottaisiin, kuinka moni haluaisi tulla Suomeen?”

Eräs Alexis Kouroksen kirjoittamana mielenkiintoiseksi osoittautunut kirjoitus on julkaistu Hyysärin  Sunnuntaidebatti-sarjassa tänään 4.10.2009.

Kirjoittaja on tunnettu lähinnä siitä, että hänen vaimonsa on Ihmisoikeusliitossa työskentelevä äänekäs kukkahattutäti Kristiina Kouros.

Toissijaisesti Alexis Kouros tunnetaan joissain piireissä siitä, että hän on iranilaissyntyinen lääkäri, kirjailija ja elokuvantekijä. Nykyään hän on perustamiensa (ja ajoittain aika paksua suomalaisvihaa suoltavien) monikulttuuripropagandaa julistavien  englanninkielisten SixDegrees ja Helsinki Times -lehtien kustantaja ja päätoimittaja. Kouros on asunut Suomessa vuodesta 1990. Hän ei ole pakolaistaustainen maahanmuuttaja.

Mielestäni Kouros on osunut havainnoissaan ainakin osittain  oikeaan. Näiden havaintojen suurin arvo tosin on se, että niiden esittäjä on hyvin selvästi muuttanut kurssiaan eräiden maahanmuuttoon liittyvien perusasioiden suhteen.

Kouros toteaa näin:

Tein vuosina 2001–2005 yhteensä viisi dokumenttielokuvaa Suomeen otetuista kiintiöpakolaisista. Olin mukana, kun suomalainen viranomaisdelegaatio kävi vuonna 2001 Iranissa. Työministeriön, suojelupoliisin ja Ulkomaalaisviraston edustajat olivat valitsemassa 200 Iraniin asettunutta afgaanipakolaista uudelleensijoitettavaksi Suomeen.

Seurasin valintahaastatteluun päässeiden afgaanien elämää Iranissa, valintaprosessin kiemuroita, suomalaiseen yhteiskuntaan valmentavaa kurssia ja lopulta pakolaisten elämää Suomessa. Kokemani ja näkemäni perusteella minulle syntyi käsitys, ettei kiintiöpakolaisten ottamisessa ole paljonkaan järkeä.

Kiintiöpakolaisiksi eivät yleensä pääse eniten avun tarpeessa olevat, koska valintajärjestelmä suosii pakolaisten koulutetuinta ja sopeutuvaisinta osaa. Päästäkseen kohdemaiden edustajien haastatteluun pakolaisten on ensin vakuutettava paikalliset YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n edustajat siitä, että he täyttävät uudelleensijoittamiselle asetetut kriteerit. Pakolaisten tulee itse ottaa selvää tästä mahdollisuudesta ja hakemusten täyttämisestä.

UNHCR ei aktiivisesti etsi eniten apua tarvitsevia. Teheranissa haastattelemani uudelleensijoitusosaston italialainen johtaja ei halunnut paljastaa uudelleensijoittumishaastatteluun valituksi tulemisen kriteerejä, sillä muuten he ”saisivat valtavasti oikein täytettyjä hakemuksia”.

Prosessi on siten arvoitus, jonka ratkaisijalle myönnetään palkinnoksi matka tuntemattomaan paratiisiin. Listalle päätyminen on sattumanvaraista, eivätkä heikoimmassa asemassa olevat välttämättä pääse edes ehdokkaaksi.

Kun ajatellaan Suomea pakolaisuuden (mahdollisena) kohdemaana, kaikille pitäisi olla  varsin selvää, että ihmisten maahantuonti – Kouroksen kuvaamalla Lottovoitto-menetelmällä – maapallon toiselta puolelta ja aivan toisenlaisen kulttuurin ja ympäristön piiristä on huonointa mahdollista pakolaispolitiikkaa.

Pakolaisuuden pitäisi perustua henkilökohtaiseen tilanteeseen ja sen pitäisi olla aina kestoltaan väliaikaista. Timo Vihavainen on pukenut tämän erinomaiseen muotoon hetki sitten:

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Pakolaisuusasema on laajennettunakin  luonteeltaan eräänlainen suojaväistö. Sillä pyritään suojaamaan yksilöä (ja hänen perhettään) joltain uhkalta (sota, poliittinen vaino, luonnonkatastrofi jne.).  Suojaväistön tulee UNHCR: (itsensä näköjään hylkäämien) perusperiaatteiden mukaisesti suuntautua mahdollisimman lähelle pakolaisen kotiseutua ja olla kestoltaan väliaikaista.

Kiintiöpakolaisuus on aivan samanlainen kiintiöön perustuva asia kuin kaikki muukin kiintiöinti (sukupuolikiintiöistä alkaen). Kiintiöinti on itse asiassa tietynlaista erottelua jonkin ominaisuuden perusteella ja se on omiaan heikentämään kyvykkäimmän tai suurimmassa tarpeessa olevan asemaa – kyvyttömyyden ja tarpeettomuuden hyväksi.

Viime vuosien aikana on näyttänyt siltä, että kiintiöpakolaisuudesta on tullut samanlainen sosiaalisen väestönsiirron mekanismi kuin USA:ssa myönnettävä Green Card on ollut jo hieman pidempään.

Kouros toteaa, varsin maanläheisesti:

Jokaiseen kiintiöpakolaiseen kulutettu raha voisi pelastaa satoja taakse jätettyjä pakolaisia kurjuudesta.

Tässä on varsin suuri viisaus – kiteytettynä yhteen lauseeseen.

Pakolaispolitiikan pitäisi perustua ihmisten hädänalaisen tilanteen helpottamiseen ja heidän auttamiseensa – ei sosiaalisilla tai humanitaarislla syillä perusteltuun kansainvaellukseen.

Eikä myöskään  humanitaaristen resurssien (koulutettujen ja kielitaitoisten ihmisten) kahmimiseen kehitysmaista kehittyneiden maiden halpatyövoimaksi.

Kun valintoja tehdään, hakijan eduksi lasketaan sopeutuminen toisessa maassa. Sitä pidetään merkkinä siitä, että pakolainen pärjäisi myös uudelleensijoitusmaassa. Näin kiintiöpakolaisiksi päätyvät useimmiten hyvin koulutetut tai itsensä työllistävät henkilöt. Juuri he, joita tarvittaisiin pakolaisten kotimaissa.

Tämä on sellainen asia, jota on itsekin pyrkinyt pitämään esillä . Minusta on ollut jotenkin käsittämätöntä, että tietyt vihervasemmistoa edustavat naiset – kuten Heidi Hautala, Tuija Brax, Satu Hassi ja Anne Sinnemäki – ovat tieten tahtoen ajaneet tällaista politiikkaa – ja sen myötä maailman väestönräjähdyksen pahentumista ja kehitysmaiden olojen kurjistumista.

(Ehkä tässäkin on kyse lopultakin vain vihreyteen ja humaanisuuteen kätketystä vallasta ja sen himosta?)

Kouros on pukenut sanoiksi myös erään erittäin tärkeän asiaan liittyvän (totuuteen pohjautuvan) havaintonsa:

Valitut pakolaiset kutsutaan muutaman päivän kestävään kulttuuriorientaatioon, jossa kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta, ilmastosta, kielestä ja käytännön asioista. Pakolaisille jaettavan ja heidän äidinkielellään painetun esitteen otsikkona on ytimekkäästi ”Tervetuloa Suomeen”.

Tietoiskussa ei kuitenkaan kerrota selkeästi, että merkittävä osa suomalaisista ei toivota heitä tervetulleiksi. Jos tämä kerrottaisiin, kuinka moni haluaisi tulla Suomeen?

Asian ytimeen – tämä pitäisi ehdottomasti kertoa myös niille ihmisille, joille annetaan valheellinen ja ruusuinen kuva Suomi-nimiseen paratiisiin pääsemisestä muutaman päivän kestävän kulttuuriorientaation jälkeen.

Tässä kusetetaan sekä alkuperäisväestöä että toivorikkaita maahansaapujia. Kun maahanmuuttajien määrä kasvaa kriittisen pisteen yli, olemme samassa tilanteessa kuin monet muut eurooppalaiset valtiot – keskellä etnistä ja uskonnollista sisällissotaa.

Kenen etuja tällainen kansojen ja kulttuureiden sekottaminen keskenään sitten ajaa, onkin se päivän tuhannen taalan kysymys.

Macchiavelliläisittäin nykyistä Eurooppaa tarkastelevan skeptikon näkökulmasta tämä ajaa (macchiavelliläisittäin toimivien) oligarkkien (l. muutaman vallanpitäjän) todellisia etuja.

Jo muinaiset roomalaiset nimittäin tiesivät sen, että Divide et Impera toimii parhaimmin useiden erilaisten kansojen hallinta- ja alistuspyrkimyksien työkaluna.

Lähde: HS

Advertisement

 

”Suomesta saa discorahaa”

Eilisessä Hyysärissä oli kyseisen lehden normaalista tyylistä hieman poikkeava kirjoitus (kiitos nimimerkki Hyysärille 😉 (sic!) sen linkittämisestä tänne).

Tuossa uutisessa käsiteltiin varsin avoimesti kohti Suomea suuntautuvaa ja entisestään kiihtyvää pakolais- ja turvapaikanhakijaliikennettä – unohtamatta myöskään todellista sosiaaliturismia.

Komisario Henry Reponen, Imatran Etelä-Karjalan poliisin ulkomaalaistutkinnasta, sanoi näin:

Tuntuu, että suomalaisen sosiaaliturvan taso on tiedossa paremmin kuin meikäläisillä virkamiehillä. Hyvin monet kertovat suoraan, että ovat tulleet Suomeen rahan perässä. He ovat hyvin avoimia etenkin silloin, kun on jo tiedossa, että tulee lähtö Suomesta.

Reponen jatkaa:

Jotkut pojat kertovat, että Suomesta saa diskorahaa. Toiset sanovat, että täältä saa rahaa lähetettäväksi kotimaahan. Monethan elävät minimiruualla, ja silloin toimeentulotuesta riittää lähettäväksi.

Kiva – onhan se ihan hauska tietää mihin ne verorahat, jotka on tarkoitettu hädänalaisten suomalaisten hengissäpitämiseen kuluvat – ainakin osittain:

… kun samaan aikaan tavalliset suomalaiset joutuvat tyytymään leipäjonoihin pysyäkseen hengissä…

… kun samaan aikaan yli 80-vuotias sotaveteraani asuu näin.

Lähteet: HS, Homma/KariQVA

 

Miksi Yle valehtelee ja somaliyhteisö vaikenee?

Viime viikonlopun kohutuimpia uutisia oli suomalaisen kuvausryhmän matka Somalian merirosvojen vieraaksi.

John Hakalax ja Jussi Arhinmäki ovat saaneet (jotenkin ja jostain syystä) mahdollisuuden kuvata Somalian merirosvoja ja haastatella. Osa suomalaisten kuvaamasta materiaalista esitettiin yhdysvaltalaisen ABC-kanavan 20/20 -ajankohtaisohjelmassa perjantaina.

Arhinmäki kertoi itse matkustaneensa tapaamaan merirosvoja suomalais-somalialaisen ystävänsä avulla ja aseistautuneiden turvamiesten ympäröimänä.

Se mikä oikeasti tässä kaikessa on uutinen, löytyi tuolta – ei löydy enää, koska se näköjään ei sopinut joihinkin tarkoitusperiin.

Uutinen uutisen sisällä on nimittäin se, että videossa PKM-konekiväärin kanssa esiintyvä naamioitunut merirosvo näyttää osaavan varsin hyvin suomea. Vajaan kolme minuuttia kestävässä alkuperäisessä videossa oli ABC:kin näyttämää viimeistelemätöntä kuvamateriaalia.

Kuvaajana toiminut Arhinmäki sanoo erittäin selvästi videolla naamioidulle ja raskaasti aseistetulle merirosvolle ja takaisin samalla lailla, se näytti hyvältä.

Naamioitunut somalialainen merirosvo reagoi välittömästi suomenkieliseen ohjeeseen ilman viivettä

Miksi tuo video on poistettu ? Ehkä siksi, että YLE:lle ja joillekin muille tahoille tuli hätä ja tavaton kiire selittää tapahtunutta tapahtumattomaksi.

YLE:n mukaan suomenkielisessä lauseessa kuvaajaa puhuu tulkille, joka puolestaan välitti ohjeet merirosvolle.

Ikävä kyllä, näin ei kuitenkaan ollut, eli YLE valhtelee suoraan suomalaisille katsojille.

Selitys sivulta seitsemän kuuluu tällä kertaa näin:

Televisio- ja elokuvadokumenttien lainalaisuuksiin kuuluu, että kuvauksia järjestellään ja kuvattaville annetaan myös ohjeita. Esimerkiksi oikean merirosvon vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään ei enää olisi dokumentoinnin sääntöjen mukaista.

Hmmmm…. vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään? Uskokoon kuka haluaa…

Miksi Suomessa oleskeleva somaliyhteisö sitten vaikenee? Eikö heidänkin etujensa mukaista olisi tulla avoimesti ulos ja kertoa onko joku (tai jotkut) näistä merirosvoista asunut Suomessa , saanut täältä turvapaikan ja mahdollisesti jopa Suomen passin ja kansalaisuuden?

Eikö somalienkin olisi syytä puhdistaa ilma epäilyistä ja kertoa, jos joku yksittäinen henkilö vierailee Somaliassa ja harjoittaa siellä Suomessa tiukasti huhuna kulkevaa somalialaista lottoa – päivällä kalastellaan ja yöllä merirosvoillaan.

Toisaalta olisi myös mukava kuulla se, mitä kansanedustaja Paavo Arhinmäki on mieltä pikkuveljensä puuhasteluista ja onko hän jotenkin sotkeutunut tähän asiaan?

Eräänä sivukuriositeettina koko episodissa oli myös se, että Arhinmäki kertoo ABC:n haastattelussa kohtaamistaan pelottavista hetkistä, kun hänen suomalais-somalialaiselta ystävältään kyseltiin mahdollisuutta siepata Arhinmäki.

Olin luultavasti ainoa valkoinen mies satojen kilometrien matkalla. Köyhässä maassa merkitsin yhtä kuin raha.

Monitasoisuudestaan huolimatta tuon kommentin takana on henkisesti keskenkasvuidsen ja muista piittaamattoman nulikan maailmankatsomuksesta paljon kertova ajatus – mitä väliä sillä kaappauksella oikeastaan on jos henki säilyy, kyllä suomalaiset veronmaksajat maksavat lunnaat ja hoitavat tuhlaajapojan kotiin.

Tällaiset edesvastuuttomat ja omaan napaansa tuijottavat ns. dokumentaristit ruokkivat Somalian hätää, levottomuutta ja siihen liittyvää rikollisuutta – pahimmillaan jonkun toisen rahoilla.

Minun mielestäni tämä asia kaikkine siihen liityvine epäselvyyksineen on sellainen, jota soisi KRP:kin tutkivan.

Merirosvous on nimittäin rikoksista hirvittävimpiä ja kuvottavimpia ja se tulisi kitkeä juurineen koko maailmasta – tavalla tai toisella

Lähteet: YLE, HS, ABC

Jk. Jos joku arvoisa lukija löytää jostain tuon poistetun videon, sen saa lisätä tämän kirjoituksen kommenttiosioon varsin mieluusti.

Päivitys 260409 2307: Myös Tundra Tabloids kirjoittaa asiasta.

Päivitys 280409 1547: Asiaa kommentoivat myös Gates of Vienna ja Vlad Tepes.