Tilastokeskus on julkaissut arvion Suomen väestökehityksestä. Olen jo aikaisemmin kertonut kantani  tähän – esimerkiksi  YLEn tänään julkaisemaan uutiseen – vai sanoisimmeko Tilastokeskuksen haitariorkesterin esittämään Huoltosuhdehumppaan ? Näin ollen, en näe  siinä edelleenkään mitään sellaista mikä edes teoriassa veisi omilta väitteiltäni pohjaa.

Päin vastoin tällaiset (automaattisesti toteutuvina) esitetyt väitteet esimerkiksi siitä, että Suomessa on vuonna 2042 jo yli kuusi miljoonaa asukasta, lisäävät esittämäni (ja aika monen muunkin tahon esittämän) arvion painoarvoa.

Siis sen, että kasvava maahanmuutto on kasvava uhka ja se on sitä periaatteessa kahdella eri tavalla.

Humanitaarinen – tai sosiaalinen – maahanmuutto on luonteeltaan sellaista, että se on omiaan vääristämään jo nykyisinkin hieman kallellaan olevaa yhteiskunnallista huoltosuhdettamme.

Jokainen humanitaarisen maahanmuuton kautta Suomeen tuleva henkilö (riippumatta siitä saako hän jäädä maahan vai ei) vie resursseja suomalaiselta vähäosaiselta.  Kun yhteiskunnan varat ovat rajalliset, niitä joudutaan jakamaan näiden rajojen puitteissa.

Tämä taas merkitsee sitä, että jokainen uusi nälkäinen suu vie jotain pois niiltä maahan syntyneiltä ja kasvaneilta köyhiltä, sairailta, vanhoilta, epäonnistuneilta, syrjäytyneiltä tai muuten vaan vähäosaisilta – etenkin nykyisen taloudellisen taantuman aikana, mutta tällä kehityksellä myös tulevaisuuden noususuhdanteessa.

Kun joku tulee taas jossain vaiheessa heittelemään lähimmäisenrakkaudella, on syytä muistaa muutama perusasia ja kysymys lähimmäisistä välittämisestä kannattaa suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin.

1. Jokainen yhteiskunta on rakennettu sen omia jäseniä varten.
2. Koko maailmasta huolehtiminen on sekä sinisilmäistä itsepetosta, että niin kovin turhaa työtä.
3. Hyväksikäyttöä ei pidä suvaita.
4. Nykymuotoinen kehitysapu(kin) on väärää ja saa aikaan vain tuhoa.
5. Ihmisluonteeseen kuuluu – kuten minkä tahansa eläimen luonteeseen – tutusta ja turvallisesta välittäminen ja vieraan hylkiminen.

Kansakunnan henkisen tason mittaa se, miten se pitää huolta omista  heikoista ja vähäosaisisaan – siis ennen kaikkea kunkin kansakunnan omista jäsenistä.

Otetaanko esimerkki tästä aiheesta? Helsingin kaupunki on ilmoittanut eilen, että se siivoaa tilastoja siirtämällä toistatuhatta pitkäaikaissairasta terveiden kirjoihin ja sosiaaliviraston hoiviin. Vaikka tässä näyttäisi ensisilmäyksellä siltä, että apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosella (Monikansallinen Hajaannus) olisi perin messiaaninen kosketus sairaisiin, kyse taitaa olla jostain muusta – vai kuvitteleeko kukaan aikuinen tosissaan, että sairaat parantuvat apulaiskaupunginjohtajan hallinnollisella päätöksellä ja hoidot poistamalla?

Miksi tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Yleisen taantuman ja säästökuurin lisäksi pitää muistaa, että Helsinkiin on avattu juuri muutama uusi vastaanottokeskus – joiden kustannuksista vastaa Helsingin Kaupunki – ja että humanitaarisella perusteella (islaminuskoisista maista saapuneet) maahanmuuttajat valuvat ja slummiutuvat pääkaupunkiseudulle (vieden selvien toimeentuloeurojen lisäksi myös mahdollisuuden asuntoon monilta tuhansilta syntyperäisiltä syrjäytyneiltä).

Tämä koskettaa muuten muitakin kuin vähäosaisia ja köyhiä. Se koskettaa  jokaista keskituloista helsinkiläistä lapsiperhettäkin.

Monissa maahanmuuttajavaltaisissa kaupunginosissa on lasten koulunkäyntiin liittyen olemassa suora ja selvä riskitekijä – lapsi saattaa joutua luokalle, jossa on tositakymmentä kielitaidotonta maahanmuuttajalasta, jotka vievät kaikki resusrssit opetuksesta. Ikävimmillään luokalla on pari-kolme iältään muutaman vuoden vanhempaa maahanmuuttajapoikaa – jotka ovat kiinnostuneet opiimisen sijasta lähinnä pienempien oppilaiden terrorisoinnista.

Lisäksi haluaisin tavata sen ihmisen, joka Lastenklinikan jonoissa aikaansa sairaan lapsensa kanssa viettäneenä,  väittää nauttineensa eräiden kulttuureiden tarjoamasta päivystyssirkuksesta.

Koko suku kun on mukana silloinkin,  kun pikkualilla ei esimerkiksi suoli toimi. Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, että tilassa on oikeasti sairaita lapisa. Nämä eräät ryhmät ovat tottuneet vaatimaan, huutamaan  ja kuormitamaan muutenkin ylikierroksilla käyvää systeemiä kohtuuttomilla vaatimuksillaan tai asioilla, jotka voitaisiin hoitaa virastoaikanakin.

Kun siihen härdelliin  otetaan mukaan koko suku – toisen lapsen kädestä hedelmän varastavan pikku hellandudeliksen, huutavien setien ja enojen plus sokerina pohjalla kärttyisän (ja kielitaidottoman) isoäidin suomalaista sairaalakulttuuriakin rikastava joukko, niin en yhtään ihmettele, että ihmiset eivät halua viedä sairasta lastaan terveyskeskuspäivystykseen, vaan odottavat iltakymmeneen, että pääsevät suoraan poliklinikalle.

Se toinen maahanmuuttajien ryhmä, ns. työperäiset. Kuten jo totesin, nämäkään eivät ole suomalaisten kannalta alkuunkaan harmittomia.

Eräät ns.hapankaalivyöhykkeeltä peräisin olevat maahanmuuttajat (ja varsinaiset siirtotyöläiset) ovat vallaneet esimerkiksi rakennusalan suoritustason työpaikat. Tekemällä työnteettäjälle halvemmalla (toisen EU-maan verotuksen kautta) aliurakointia, nämä ovat vallaneet lamassa kuihtuvan suomalaisen rakennusalan työpaikat – ja työntäneet samalla monen suomalaisen duunarin työttymyyskassan jäseneksi.

Tässä ryhmässä on nähty paljon myös suoranaista talousrikollisuutta ja  harmaata taloutta, sellaista johon puuttumiseen tai sen ehkäisemiseen suomalaisilla ei ole hirveästi työkaluja – on syytä muistaa esimerkiksi (koko ajan myöhässä oleva) Olkiluodon ydinvoimalatyömaa ja sieltä paljastunut harmaa talous.

Uusin ilmiö mikä tässä ns. työperäisten maahanmuuttajien ryhmässä on havaittavissa, ei oikeastaan yllätä ainakaan minua. Viime aikoina tämä ryhmä on pyrkinyt tuomaan suomalaisen sosiaaliturvan piiriin myös maamme ulkopuolella koko elämänsä asuneet (ja pätkääkään työtä suomalaisen yhteiskunnan eteen tekemättömät) sukulaisvanhuksensa.

(Tuleeko joku väittämään, että tällainen ilmiö ei vie resursseja Hilman ja Hilkan hoidosta?)

En jaksa uskoa myöskään siihen, että suomalainen diplomi-insinööri näkee positiivisena ja mukavana sellaisen kehityksen, joka alkaa hänen monikansallisessa (alkujaan suomalaisessa) yrityksessä tapahtuvasta henkilökehityksestä. Ensin hän saa Euroopan ulkopuolelta saapuva esimiehen – ja huomaa osastonsa henkilöstön muuttuvan varsin nopeassa tahdissa uuden pomon kanssa samaa etnisyyttä edustavaksi (samaan aikaan omia potkuja odotellessaan).

Jos nyt joku väittää, että maahanmuuttajataustaiset yrittäjät rikastavat suomalaista kaupunkikuvaa, ovat yleishyödyllisiä eivätkä kilpaile suomalaisten kanssa, niin ensimmäinen väite voi pitää paikkaansa (kuka nyt sitten haluaa niitä rinnakkaisseurauksia tämän rikastumisen sivuvaikutuksina?),  mutta kaksi muuta ovat puhdasta puutaheinää.

Yleishyödyllisyys on sama tasoa kuin maahanmuuttajataustaisen tulkin kohdalla  – molemmat palvelevat maahanmuuttajia ja vievät alkuperäisväestöltä resursseja.

Kun maahanmuuttaja pystyy useamman kerran (kerta kerran jälkeen) saamaan starttirahan ja käyttämään sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, hän vääristää kilpailua, polkee hintoja ja lopulta ajaa alkuperäisväestöä edustavan yritäjän joko selvitystilaan tai muuten pakkoon lopettaa liiketoiminta.

Tältä pohjalta, toivoisin itse kunkin miettivän sitä, kuinka hyödyllistä tämä kasvava  maahanmuutto meille sitten todellisuudessa  on ja onko se uhka meille ja kulttuurillemme?

Lähteet: Tilastokeskus, HS, YLE, STT, US, IL

Site Meter

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) kokosi viime kesänä työryhmän pohtimaan keinoja asunnottomuuteen aiheuttamaan ongelmaan. Ryhmään pyydettiin neljä viisasta miestä pohtimaan, miten asunnottomuus hävitettäisiin kokonaan Suomesta. Kommentoin tätä asiaa tuolloin tuoreeltaan. Ne löytyvät täältä.

Työryhmä päätyi siihen – aika oletettavaan – päätelmään, että sivistysvaltiossa ketään ei saa jättää kadulle. Jokaisella pitää olla oikeus saada nimensä oveen. Vasta sitten häntä autetaan vaikkapa pääsemään irti viinasta.

Nyt ahkerien virkamiesten ryhmä on ahertanut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen johdolla kokoon pitkän listan asuntohankkeita. Seuraavaksi on tarmokkaiden ja sinnikkäiden vuoro toteuttaa ne.

Päivä uutisvuo on tuonut sitten asiaan liittyvän positiivisen uutisen.

Helsinki järjestää asunnottomille 1 500 asuntoa lähivuosina. Helsingin kaupunki peruskorjaa noin 700 asuntoa pitkäaikaisasunnottomille tänä ja ensi vuonna. Esimerkiksi Koskelan ja Marian sairaala-alueilla kunnostetaan kaksi taloa, joihin tulee yhteensä 150 tukiasuntoa.

Kaupunki ponnistelee, että Hietaniemenkadun palvelukeskus saataisiin avattua vielä tänä vuonna. Monista ongelmista kärsivät asunnottomat saavat sieltä ensimmäisen avun ja tilapäisen huoneen. Taloon mahtuu runsaat sata ihmistä.

Kalasataman uuteen kaupunginosaan on suunniteltu 250 uutta palveluasuntoa. Kalasatamaan varataan viisi tonttia. Uudet asuintalot valmistuvat vuonna 2011.

Pääkaupunki aikoo puolittaa asunnottomuuden kolmessa vuodessa yhdessä eri järjestöjen kanssa. Kumppanukset masinoivat peräti 1 500 tukiasuntoa pitkäaikaisasunnottomille.

Myös Espoon ja Vantaan kaupungit osallistuvat Vapaavuoren käynnistämään projektiin. Kummallakin on valmiit suunnitelmat 250 asunnon rakentamisesta. Valtio lupaa maksaa puolet rakennus- ja korjauskustannuksista. Lisäksi samalla on tulossa valtion rahaa myös asukkaiden tarvitsemien palveluiden kattamiseen.

Asunto ensin -periaate otetaan nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Asunnottomalle tarjotaan asunto, vasta sitten annetaan neuvontaa ja etsitään hoitoapua. Vasta asunto luo edellytykset esimerkiksi alkoholismin hoidolle.

Näin Vapaavuori kuvaa uutta tapaa ratkaista ongelmia. Helsingin haasteena ovat vanhat asuntolat.

Nyt on tarkoitus siirtää ne vähitellen historiaan. Yhteisasuminen ei ole enää tätä päivää.

sanoo puolestaan Kokkonen.

Asuntoloita pitävien järjestöjen kanssa Helsinki on jo sopinut niiden muuttamisesta tuetun asumisen yksiköiksi. Raha-automaattiyhdistys on sitoutunut rahoittamaan asuntoloiden peruskorjaamista. Myös ryhmäkotien ja niiden palveluiden kehittämiseksi aiotaan etsiä uusia ideoita. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) järjestää yhdessä Helsingin kanssa kilpailun Hesperian sairaala-alueelle tulevasta rakennuksesta.

Jotta ihmisiä ei jäisi tulevaisuudessa enää kadulle, Kokkonen lupaa järjestää ennaltaehkäisevää neuvontaa erityisesti nuorille. Helsingissä on jatkuvasti noin 600 nuorta, jotka uhkaavat pudota syrjäytymisen loukkuun.

Heillä on usein kaupungin vuokra-asunto, josta jää vuokria maksamatta. Sitten tulee häätö, ja kierre alkaa. Tilanteeseen yritetään puuttua tarpeeksi ajoissa

Myöskään vankien ei anneta Kokkosen mukaan vapautua kadulle, jos he sattuvat vapautumaan vankilasta ”vääränä päivänä”.

Vapautuneille on myös tarkoitus tarjota asuntoja.

Tämä Nimi ovessa -ohjelma projekti vaikuttaa – täältä tarkasteltuna – vakavalta aikomukselta puuttua tähän varsin suureen ja ikävään ongelmaan.

Varsin usein nämä asunnottomat ovat syrjäytyneitä miehiä. Syrjäytymisketjun alkamiseen ei tarvita kuin avioero, asunnottomuus ja asuntolanm kautta ryyppyremmiin ajautuminen. Tämän jälkeen on helppo päästä eroon työpaikastaan ja aloittaa perseellään liukuminen alamäkeen.

Jos Sinulla ei ole asuntoa, et saa työpaikkaa ja jos Sinulla ei ole työpaikkaa, et voi maksaa asuntoa.

Suomi asettaa pohjoisen sijaintinsa ja ilmastonsa vuoski erikoistarpeita asumiselle maailmanlaajuisestikin tarkastellen. 60 celsiusasteen vuotuisilla lämpötilaeroilla ei voi kuvitellakaan, että kenenkään pitäisi asua tilapäisrakennelmissa – vailla vakituista asuntoa.

Lisäksi asunnottomuus on synkkä häpeä maamme kaltaiselle hyvinvointivaltiolle – etenkin sen kohdistuessa yhteiskuntamme alkuperäisasukkaisiin.

Uskallan muuten arvostella tässä edelleen Astrid Thorsin ja hänen hengenheimolaistensa maahanmuuttopolitiikkaa – sensuurin kiristymisestä, sananvapauden rajoittamisen lisääntymisestä ja suoranaisista oikeusmurhista huolimatta.

Minusta on käsittämätöntä, että samaan aikaan kun omien kansalaisten asiat jäävät hunnigolle – ja ihmiset pahimmillaan talvipakkaseen – puuhataan täysin edesvastuutonta maahanmuuton lisäämistä. Nämä maahanmuuttajat saavat valmiin kalustetun asunnon sekä räätälöidyn sosiaali- ja työttömyysturvan – vain saapumalla maahan. Omat syrjäytyneet on unohdettu ja uutta paarialuokkaa hankitaan innolla tekemään puoli-ilmaiseksi paskaduuneja – tietysti yhteiskunnan subventoimana.

Samaan aikaan omaa työttömyystilastoa siivotaan järjettömällä ja turhalla pakkokouluttamisella turhiin asioihin ja siirtämällä ihmisiä minimieläkkeen piiriin. Tämä minimieläke n.500 euroa kuukaudessa. Työvoimastamme on tuoreimman julkistetun tilaston mukaan virallisesti työttömänä 6,1 % eli 161 000 henkilöä. Työvoima on tuon tilaston mukaan kokonaisuudessa 2 633 000 henkilöä. Työvoimaan kuulumattoman väestön määrä on 1 357 000 henkilöä.

Edellä mainittujen kaunistamistoimien lisäksi ihmisiä lähetetään tukityöllistämiskeinoin pakkotyöhön ja myös näin subventoidaan yksityistä liiketoimintaa – ja jonkun voittojen keräämistä -verovaroin.

Mielenterveyspotilaat heitetään avohoitoon – eli suoraan kadulle eikä vanhuksista huolehdita todellisuudessa. Vanhainkodeista ja vanhustentaloista on tullut tarpeettoman väestönosan välivarastointipaikkoja ennen exitusta ja sen jälkeistä verorahojen käyttäjän terminointia. Vanhainkodin Hilman täytynee jossain vaiheessa opiskella serbokroatiaa, ukrainaa tai puolaa saadakseen hoitoa ja palveluita itsellen – jonon mukaisessa järjestyksessä tietysti.

Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy lastensuojelun kriisissä ja Jokelan kaltaisissa tapahtumissa. Ei mene hyvin – ei.

Ja kuten jo totesin, samaan aikaan joukko ahneita egoisteja ja haihattelijoita on haalimassa lisää suita ruokittavaksi suomalaisen veronmaksajan kukkarolle. Jos kyse olisi edes ammatti- ja kielitaitoisten maahanmuuttajien haalimisesta voisin ymmärtää asiaa jotenkin. Kyse on kuitenkin pakolaispolitiikan muuttamisesta aktiiviseksi halpatyövoiman maahanhaalimispolitiikaksi ja rajojen avaaminen – yleisesti ottaen – eri maanosista ja kulttuureista saapuville kieli- ja ammattitaidottomille onnen onkijoille ja sosiaalituristeille.

Pahin pelko tässä projektissa on se, että Astrid ja muu vihervasemmisto ohjaakin nämä hyvään tarkoitukseen rakennettavat asunnot maahanmuuttajille.

Pelkoni taitaa olla aiheellinen tässä nykyisessä hölmöläisten ja ahneiden politiikkojen valtakunnassa. Maassa, jota kutsuttiin ennen Suomen tasavallaksi.

Lähde:HS