Vanhasen vapaus

Pääministeri Matti Vanhanen on julkaissut oman käsityksensä vapaudesta:

Minun visiossani Euroopan kansallisvaltioiden rajoista tulee näkymättömiä. Juhliessamme vuotta 1809, jolloin kansallisvaltioiden väliset rajat pystytettiin, on tunnustettava, että suuntaus on nyt toinen. Kansallisvaltioiden rooli ei ole pystyttää muureja vaan purkaa niitä. Rajoilla ei pitäisi olla vaikutusta kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Minun näkemykseni on hieman toinen.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta elää omalla kotiseudullani ja oman kansani parissa rauhassa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta käyttää omaa äidinkieltäni – joka tilanteessa – omassa maassani.

Minulle vapaus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon yhteisissä asioissa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta kertoa mielipiteeni ilman pelkoa rangaistuksesta.

Minulle vapaus merkitsee edellisten sukupolvien veren ja työn kautta lunastamien saavutusten puolustusta.

Minulle vapaus merkitsee turvallista kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee hyvinvointivaltiota.

Minulle vapaus merkitsee rajoja ja niiden vartioimista.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta arvostella poliitikkkoja ja virkamiehiä.

Minulle vapaus merkitsee itsenäistä kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee valtion oikeutta rajoittaa maahantuloa.

Minulle vapaus merkitsee suomalaisuuden suojelua.

Minä en ole kovinkaan monesta asiasta Matin kanssa samaa mieltä.

Kysymys jonka haluan esittää Keskustalle kuuluu: Vastaako Matin näkemys myös Keksustan virallista näkemystä puolueena? Siinä on kysymys, jota on syytä miettiä.

Kuten kanssablogisti Octavius jo totesikin Matista:

Matti Vanhanen on ilmoittanut kategorisesti, että hän on Suomen pääministeri myös vuosina 2011-2015, eli seuraavan vaalikauden. Kuluvan viikon torstaina 15.1. vertasi hän itseään pitkäaikaiseen Suomen presidentti Kekkoseen.

Puuttumatta mitenkään siihen miten pääministerimme kykyrakenne ja lahjakkuus riittää seisomaan noiden sanojen takana, voi kiistatta todeta, että Matti näkee itsensä suurena valtiomiehenä.

Ottaen huomioon Matin näkemykset vapaudesta sekä hänen aikaisemmat lausuntonsa sananvapaudesta ja kansanvallasta, minua ihmetyttää aivan oikeasti sellainen juttu, että eikö navetantauspuolueella ole oikeasti ketään muuta ehdokasta pääministeriksi, kuin tämä lähinnä puolueen peräkammarin pojaksi luokiteltava – ja ilmeisesti vallastaan humaltunut – ns. naistenmies?

Vai onko Keskusta kenties aloittanut omatoimisesti itsetuhonsa ja alasajonsa puolueena?

YLE nimittäin kertoo, että keskustan kannatus näyttäisi pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Vielä joulukuussa Matti Vanhasen luotsaaman keskustan kannatus oli 20,7 prosenttia. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan keskustaa kannattaa tällä hetkellä 19,2 prosenttia suomalaisista.

Lähteet: HS, STT, YLE, Octavius

Advertisement

 

Matti Vanhanen haluaa rajoittaa sananvapautta

Matti Vanhanen on töräyttänyt käsityksensä kansanvallasta ja siihen kuuluvasta sananvapaudesta tänään pariinkin otteeseen koko kansan hämmästeltäväksi.

Uusi Suomi lainaa Vanhasen Hbl:lle antamaa haastattelua. Vanhanen toteaa näin:

Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä

Eli äänestäjät eivät saa ilmaista mielipiteitään?

Bravo Matti – tämä oli kaikkien aikojen pahin mahalaskusi demokratian ja politiikan monttuisilla, kivisillä ja juurien peittämillä poluilla.

Keskustan kannalta tämä tarkoittaa henkistä paluuta Kekkosen aikaan – mutta ilman tarvittavaa valtaa ja välineitä. Kun Matti, joka on päässyt vahingossa Anneli Jäätteenmäen sekoilujen ja rötösten jälkeisessä poliittisessa tyhjiössä pääministeriksi, ei malta enää pitää suutaan kiinni, on enemmän kuin oletettavaa, että Keskusta töräyttää kyytiin hyppäämänsä Minervan kelkan kanssa kohti puuta ja poliittista mahalaskua.

Toinenkin samaan asiaan löytyvä kommentti löytyi varsin helposti päivän propagandatulvasta.

Jussi Halla-ahoon kohdistuneen viha- ja parjauskampanjan Primus motorina esiin ponkaissut IS:n toimittaja Sanna Ukkola on julkaissut Mattiin liittyvän kirjoituksen lehdessään. Tuossa yhteydessä julkaistussa haastattelussa Matti Vanhanen toteaa näin:

Olen huolissani, koska monessa muussa maassa vastaava (maahanmuutto) keskustelu on ryöpsähtänyt ja lähtenyt liikkeelle lumipallon tavoin. Uskon kuitenkin, että Suomessa tämä keskustelu pystytään hillitsemään.

Vai niin?

Matti hillitsee keskustelua demokraattisessa maassa? 😮

No nyt voidaan siten unohtaa kaikki ulkokultainen kansanvallan suitsutus – kansalaisoikeudet, demokratia, ja sananvapaus. Eiköhän tämä näennäisyys sekä todellisuuden ja juhlapuheiden välinen räikeä ero ole aika selvää pässinlihaa.

(Ainakin niin kauan, kunnes Matti putoaa palliltaan…) 😉

Lähteet: US, IS

Jk. Matti on muuten kunnostautunut tällä saralla aikaisemminkin:

Baltic Star

Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.
Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.
Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin ”sitoutumattoman” äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.
Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.
En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden ”vapauttamiselle”.
Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.
Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.
Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita ”pakolaisia”.
Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.
Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.

Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessä 30.7.1985

(Kiitos nimimerkki Rontti4)

 

Slummi-Reetta

Hyysärin toimituskunnan kruununjalokivi, Reetta Räty, on vaihtanut missionsa pahkasikajournalismista slummijournalismiin.

Kuusamosta kotosin oleva – mutta nykyisin Helsingin Kallion kaupunginosassa asuva – touhutätimme on kirjoittanut työnantajansa lippulaivassa ja sen blogosfäärissä) tänään keskustelun avauksena maassamuuttoon kohdistuvan tekstin, joka on otsikoitu Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Jotta en syyllistyisi väkivaltaan Reetan hengentuotetta kohtaan, lainaan sen kokonaisuudessaan tänne:

Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Kollega ja koulukaveri Kuusamossa on hermostunut Helsingin Sanomien Kainuu-kirjoittelusta.

”Kainuu on helvetti helsinkiläisille”, kirjoittaa toimittaja Petri Karjalainen kolumnissaan Koillissanomissa.

Alueellistamisesta on tosiaan kirjoitettu Hesarissa usein juuri pääkaupunkiseudun työntekijöiden näkökulmasta: miltä se tuntuu, kun työpaikka pakkosiirretään satojen kilometrien päähän, kauas kodista, ystävistä ja puolison työpaikasta.

Mutta Karjalaisella on hyvä pointti kirjoituksessaan:

”Tekeekö muuttaminen kipeää vain helsinkiläiselle?”

Hän muistuttaa, että tarina pakolaiseksi joutumisesta omassa maassa kuulostaa tutulta Kuusamosta käsin.

Vain muuttokuorman suunta on toinen.

Maaseudun autioituminen – ja autioittaminen – merkitsee sitä, että tuhatmäärin ihmisiä (pakko)siirretään vuosittain pääkaupunkiseudulle asumaan.

Tilanne on ihan sama: miltä tuntuu muuttaa satojen kilometrien päähän, kauas kodista ja ystävistä?

Kuusamosta – joka ei ole mitään Kainuuta, vaan Koillismaata – käsin ei käsitä, miksi juuri pohjoiseen muuttaminen olisi niin kamalaa. Ettekö tajua: korvesta saa kohtuuhinnalla palatsin järven rannalta!

Vaan eikö ihmisen pitäisi saada asua missä huvittaa?

Alueellistamisessa on järkeä, pitkällä tähtäimellä. Sillä pyritään luomaan tilanne, jossa Suomen sisäiset muuttokuormat eivät aina suuntaisi pohjoisesta etelään.

Parkua tietenkin tulee.

Entä lopputulos?

Eivät helsinkiläiset lähde millään politiikalla maakuntiin. Täällä on elämää, ja vaihtoehtoja.

Maaseudun tilanne on toinen.

Jos vaihtoehtoja ei ole, ei ole kohta elämääkään.

Täytyy myöntää – asiallinen avaus päivänpolttavaan kysymykseen.

Mutta …

Onko keskustalaisten harjoittaman siltarumpupolitiikan myötäily ja siihen liittyvä valtion virastojen siirto väkisin (työntekijöiden tai heidän perheensä mielipiteestä pätkääkään välittämättä) kuitenkaan aito ja kestävä tapa luoda maaseudulle uutta elämää?

Eikö tuollainen politiikka ole kuitenkin vedenkantamista toiseen kaivoon ja erittäin ikävä takauma keskusjohtoisesta ja autoritäärisestä hallintopolitiikasta? Minusta tässä haisee ikävällä tavalla vanha ruotsalainen ja venäläinen itsehallitsijan tapa käskeä suomalaisia. Tai toisin päin tarkastellen – tunkiolle tuoksahtava vasemmistolainen minä-tiedän-mikä-sinulle-on-parhaaksi-ajattelutapa.

Kyse ei todellakaan siitä, onko Reetan (tai minun) mielestä ihmiselämän autuus elää luonnonläheisesti ja huokealla – kyse on siitä, että ihmisiä (joilla on juuret ja perhe) ei voi valtiovallan mahtikäskyllä asuttaa erämaahan vastoin näiden omaa tahtoa. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Eräs ihmisryhmä perheineen on siirtymisvelvollinen – ammattisotilaat. Mutta tuokin asia on tiedossa silloin kun uralle lähtee – tai avioituu sotilaan kanssa. Se on tietoinen valinta.

Mutta – noin muuten – ei hallitus voi siirrellä suomalaisia ihmisiä ja täysivaltaisia kansalaisia omassa maassaan rauhan aikana kuin karjaa.

Tällainen hallintopolitiikka ei – omasta mielestäni – ole tervettä. Ei sekään tietysti oikein ole, että ihmiset joutuvat siirtymään kasvukeskuksiin uransa vuoksi. Tämä kuitenkin tapahtuu – yleensä – nuorella iällä ja omasta tahdosta.

Minullakaan ei ole tähän asiaan viisasten kiveä. Olen joskus aikaisemminkin pähkäillyt tätä kysymystä.

Mutta eräs ehdotus minulla kuitenkin on. Kun suomalainen yhteiskunta muuttuu enemmän ja enemmän tietotekniikkaan tukeutuvaksi palveluyhteiskunnaksi, yhteiskunta voisi hyvinkin huokutella yrityksiä siirtänmään suuremman osan etätyöstä harvaan asutuille seuduille. Tämän kautta palvelut ja alueiden säilyminen asuttuina saataiaiin taattua – ympärivuotisesti, eikä pelkän hiihtosesongin aikana.

Miksi Reetta sitten otti sitten juuri tämän asian, juuri tänään esille?

Mieleeni juolahti muutama asia. Reetta on muuttanut Kuusamosta Helsinkiin. Helsinki ei kuitenkaan – Reetan kauhuksi – ollut niiiiiiiin monikulttuurinen kuin hän haluaisi.

Tähän samaan aikaan elämme sen totuuden kanssa, että Helsinkiin tulvii enemmän ja enemmän maahanmuuttajia. Pääasiassa niitä, joiden työllistyminen on vaikeaa. Tämän asian nosti tänään ensimmäisenä poliitikkona pöydälle Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.

Se miljoonan ruplan kysymys.

Haluaako Reetta kenties tyhjentää Helsingin stadilaisista (kostaakseen oman muuttonsa), maahanmuuttokriittisistä (sehän edustaa hänen kannaltaan ns. väärää ajattelua) vai ihan kaikista suomalaisista (saadakseen ihqulle monikulttuurisuudelleen lisää tilaa)?

Olkoon vastaus ihan mikä tahansa noista vaihtoehdoista – se on kuitenkin tulevaisuuden kannalta väärä. Tosin se, että Helsinki slummiutuu ja suomalaiset muuttavat maaseudulle, saattaa olla tulevaisuudessa aivan oikeakin – vapaaehtoinen – vaihtoehto.

Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Suomi tarvitsee myös asutuskeskuksia – asutun maaseudun lisäksi.

Suomi on hyvä maa suomalaisille. Haluan sen pysyvänkin sellaisena – ja asutettuna Hangosta Petsamoon... öh, Utsjoelle.