Jokainen joka on tämän blogin avaamisen jälkeisinä vuosina tutustunut muutaman viime vuoden sosiaalisessa mediassa tapahtuneeseen  blogihypetykseen (ja sitä kautta syntyneeseen äärivasemmistolaiseen nettipunakaartiin), on varmaankin törmännyt egoistista itseuhoa puhkuvaan Sakari ”Uuninpankkopoika” Timoseen.

Timonen löysi SoMen yrittäessään (ilmeisesti) vapautua niistä kahleista, joita yhteiskunta alkoi tämän semiakateemisen veijarin pitkäaikaistyöttömyyden lopettamiseksi tälle esittämään.

Entisen Siilinjärven kunnansihteerin egoon ei sopinut (ilmeisesti) se, että yhteiskunta ei antanutkaan enää vastikkeettomasti rahaa sätkänkäärintään ja pörpöttelyyn. Yhteiskunta vaati Sakaria töihin

Tämähän ei (ilmeisesti) sopinut juukalaisen demariherran suunnitelmiin. Jostain hän löysi Kullervoblogin toimituksen asiallisesti julkaiseman kritiikin työttömien orjuuttamiseen – ja kopioi sen ihan omana ajatuksenaan.

Eihän siinä sinänsä mitään väärää ole. Meidän ajatuksiamme sopii jakaa. Kunhan muistaa mainita lähteen. Timonen sitä ei kuitenkaan tehnyt.

Pikku hiljaa äitinsä luona asuvan kuusikymppisen entisen kunnallisvirkamiehen pöyhkeys kasvoi ja peräkammarijuristimme alkoi esiintyä lakia tulkitsevana ja omia tuomioitaan jakavana punaisena kansantuomioistuimena.

Ja sama linja on jatkunut tähänkin päivään saakka.

Uljas nettipunakaartia ja sen äärivasemmistolaista laitaa edustava tuulella ratsastajamme on viime aikoina varsin usein harrastanut laintulkintaa ihan omista (äärivasemmistolaisista) näkökulmistaan katsellen.

Näin siltikin, että juridiset käsitteet ”yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen” ja ”poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen” tulivat hänen tietoisuuteensa (ilmeisesti) lähinnä poliittisen vastapuolen kommenteista.

Timosen tyyliin kuuluu ihmisten henkilökohtaisten postien kuvakaappaaminen ja niiden jakaminen omassa blogissa äärivasemmistolaisten kommenttien kera.

Tällainen ei kuulu Kullervoblogin toimituksen perusmenettelytapoihin, mutta kun nyt pitää vastata samalla mitalla, niin annetaanpa mennä.

Timonen väitti eilen, että ... minkään puolueen jäsenet eivät ole rikoslain tarkoittama kansanryhmä, jota vastaan kiihottaminen on kriminalisoitu.

(Ohessa kuvakaappaus a´la Sakari Timonen)

Saku Timoner ei tunnusta vakaumuksen kautta tapahtuvaa kansanrymää vastaan kiihhottamista 080816.jpg

Tämä väite on puhdasta roskaa. Valetta, fiktiota ja äärivasemmistolaista propagandaa. Par Excellence.

Perussuomalaiset ovat kansanryhmä. Ja Timosen esittämät väitteet saattavat täyttää näin ollen ”kansanryhmää vastaan kiihottamisen” tunnusmerkistön.

Miksi?

Siksi, että perussuomalaiset ovat lain suojaamia vakaumuksensa perusteella.  Tuossa lakitekstissä ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulsi jopa kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehen ymmärtävän.

Tuossa lain pykälässä (Rikoslaki, 11 Luku, 10 §) sanotaan hyvin selvästi, että  ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” 

Näin on.  Poliittinen vakaumus on vakaumus, ja sitä vastaan kiihottaminen on rikos. Tuossa lakitekstissä  ei nimittäin puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta vakaumuksesta. Siihen on kirjoitettu hyvin selkeästi vakaumus. Sen luulisi jopa Tampereen Punikkiyliopiston tai Hauhon Metsämieskoulun kuntajuridiikan kirjekurssin suorittaneen takametsien miehenkin  ymmärtävän

Oli Juukan äärivasemmistolainen Kansantuomioistuin sitten taas mitä mieltä tahansa.

Jk. Perussuomalaisille lensi juuri pallo, ottakaa koppi.
Jk 1. Ylläpito ei myöskään väitä, että Timosen lyhyen kunnallisvirkamiehen uran olisi kaatanut alkoholi ja/tai jyrkkä luonne.

HP

Kun seuraa juuri nyt  tässä ajassa vellovaa poliittista keskustelua ja katsoo näitä kahta kuvaa, jollekin ulkopuoliselle saattaisi syntyä varsin groteski ja surrealistinen kuva nykyisestä Suomesta.

 

HP

Site Meter

Asepalveluksesta vapautettu Jyrki Kataisen kilju- ja pussikaljahallituksen puolustusministeri Carl Haglund  on antanut julkisen itku-potku-raivarin liittyen  perussuomalaisten puheenjohtajan  Timo Soinin kansainväliseen tv-esiintymiseen  brittiläisellä BBC:llä esitetyn HARDtalk-ohjelmassa.

Haglundin mielestä ohjelmassa Soini osoitti ilmiselvästi, ettei hän puoluejohtajana ota puolueessaan ilmeneviä rasistisia piirteitä vakavast

Haastattelussa Soini ei häpäise vain omaa puoluettaan vaan vahingoittaa myös koko Suomen mainetta puheillaan yhdessä maailman kunnioitettavimmista medioista. Virne naamalla hän vähättelee hyvin vakavaa ongelmaa

itkee tämän rasistisen kielipuolueen  puheenjohtaja  lähettämässään tiedotteessa ja jatkaa:

Puoluejohtajakollegana pidän valitettavana että Soini välttelee vastuutaan. Henkilökohtaisesti koen puoluejohtajien olevan vastuussa siitä mitä puolueen keskeiset jäsenet tekevät ja sanovat.

Niinkö? Ihan oikeasti?

Haglundin omasta puolueesta on kuulunut tasaiseen tahtiin suomenkileistä valtaväestöä halventavia – jopa aidosti kieleen, perimään ja kulttuuriin liittyviä rasistisia kommentteja. Tältäkin pohjalta voi huoletta väittää, että ilman RKP:n olemassaoloa, ruotsia äidinkielenään (tai toisena kielenään) puhuvan väestöosan tilanne Suomessa olisi huomattavasti parempi. RKP luo avointa kieliriitaa ja halveksuu kansanvaltaa.

Löytyykö Kullervoblogin toimitukselta sitten todisteita väitteidensä perustaksi?

Toki.

Ensimmäisen väitteen tueksi ei tarvitse kuin hakea internetistä kirjoitetuista asioista hakusanoilla ”Axel Olof Freudenthal”. Toinenkin väite on todistettavissa.

Viime eduskuntavaalien tuloksen selvittyä, RKP ei ollut siihen tyytyväinen – päin vastoin tyhmät finnet äänestivät väärin, perussuomalaisia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi RKP:n likaisten temppujen oaston puolelta ja saatiin aikaan hyvin erikoislaatuinen tilanne (näennäisesti) kansanvaltaisessa maassa.

Suomen ulkoministeriö järjesti (virallisesti) tiedotustilaisuuden, jossa analysoitiin Suomen eduskuntavaaleja kansainväliselle yleisölle ja medialle. Todellisuudessa tilaisuuden järjesti RKP ja pääpropagandistina tuossa tapahtumassa toimi  professori Jan Sundberg  – virallisesti Helsingin yliopiston poliittisen tutkimuksen osastolta.
Sundberg laski suustaan seuraavanlaisia väitteitä:

Vaalituloksella ei ole mitään merkitystä.  Suomessa ollaan skitsofreeneja siten, että EU:sta ei lähdetä eikä velkatakauksista livetä, vaikka kansalaiset ilmaisivat edellämainittuihin seikkoihin tahtonsa vaaleissa.

Olkaa huoletta, teitä tietenkin kiinnostaa, aikooko se Suomi, jossa perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoiton,  maksaa Portugalin ja muiden köyhtyneiden EU:n jäsenvaltioiden velat vai ei. Vastaus on, kyllä Suomi maksaa. Me vain olemme, katsokaas, hiukan skitsofreeneja.

Hälyä tässä tulee enemmän kyllä. Suomen linjan ei tarvitse pelätä muuttuvan silti missään lupauksissa. Suomi lunastaa aina lupauksensa.

Suomi seurailee yleensä, mitä EU:n isot valtiot tekevät, ja tekee perästä, mitä osoitetaan.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei merkitse missään tapauksessa Suomen eroa EU:sta. Perussuomalaiset ovat sanoneet olevansa EU-kriittisiä, mutta eivät aja suomen eroamista  EU:sta. Onhan heidän pj:nsä Soini palvellut EU-parlamentin jäsenenäkin näihin saakka. 

Soinin ja hänen joukkonsa, heh heh, täytyy kyllä olla todellisia akrobaatteja , kun selittävät asian äänestäjilleen. Poliittista akrobatiaa siihen tarvitaan, että he äänestävät sovitusti kokoomuksen esitysten ja sopimusten mukaisesti myönteisesti velkatakuista  ja silti säilyttävät kasvonsa äänestäjäkunnan edessä.

Mutta olkaa siis huoletta. Tämä on Suomi, heh heh hee…

Perussuomalaisille  annetaan ehkä hallituksessa (jonne he hillittömästi hinkuvat, Suomessa yleensäkin on kova halu hallitukseen), lupa äänestää velkatakuupakettia vastaan, joka silti varmasti toteutuu sovitulla tavalla!

Näin asiat on tapana ratkaista Suomessa. heh, heh. Meteliä, äänekkyyttä tulee kyllä parlamenttiin lisää, mutta ääntä tehdään perussuomalaisia äänestäneitä varten.

Keskustan, pääministeripuolueen vaalitappio? Oli pikkuisen vaalien rahoituksessa edellisen pääministerin kanssa epäselvyyttä.

Videon lopussa Japanin suurlähettiläs kysyy, mikä olisi pahin mahdollinen hallituskokoonpano, ”Voisivatko SDP ja Persut liittyä keskenään hallituksen sisällä?”. Prof.S. nauraa jälleen: – Eivät voisi. Seliseliseli. Eivät mitenkään.

Näin Sinua kustaan silmään, suomalainen äänestäjä.

*  *  *
Niin, palataanpa siihen toiseen otsikoituun aiheeseen, joka on siis tämä tapaus Calle Haglund.

Hänen toimimisensa sekä RKP:n puoluejohtajana että puolustusministerinä kertoo omaa korutonta tarinaansa RKP:n kyvykkyydestä ja niistä poliittisista kyvyistä, jotka kyseisessä koplassa vaikuttavat. Calle on kaukana siitä sarjasta, joss esimerkiksi Astrid Thors ja Stefan Wallin painivat. Kummanikin poliittinen ura on ajautunut sivuraiteelle,  joten RKP:ssa on jouduttu kaivamaan laarinophjaa.

Timo Soini kommentoi Haglundia tänään varin tuoreeltaan ja aika suoraviivaisesti. Hän totesi näin:

Rkp saa olla mitä mieltä haluaa ja jätän Haglundin kommentit omaan arvoonsa. Haglund on kateellinen. Ministerillä on sananvapaus ja hän voi itse mennä BBC:lle haastateltavaksi, jos hän saa kutsun ja on siinä sarjassa

Touche!
Lähteet: UM, STT, IL, Riikka Söyring

Site Meter

HP

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

Site Meter

KK

Tämän tekstin kirjoittajan  takaraivossa on jyskyttänyt jo hetken ajan sellainen kysymys, että mitä yhteistä on poliitikoilla Juha Mäki-Ketelä, Ossi Mäntylahti ja Teuvo Hakkarainen?

Näennäisesti ei mitään, mutta pinnan alta saattaa (mahdollisesti ja ehkä)  löytyä jotain aivan muuta kuin mitä se pinta antaa ymmärtää. Vähän siten kuin vesimeloninkin kohdalla – pinta on vihreä, mutta sisus tulipunainen.

Palataan asiaan…

Site Meter

JK

Oikeassa olemisen ja omien ennusteiden toteutumisen pitäisi kaiketi olla positiivinen asia. Jostain syystä tääällä toteutuneet skenaariot ovat olleet lähinnä negatiivisia tapahtumaketjun kohokohtia tai huipenuksia.

Vanhoja tekstejä tonkiessani huomasin, että olen ennustanut aika tarkasti vähemmistövaltuutetun virkaan liittyvän kehityksen  jo nykyistä edeltävän viranhaltijan nimitysprosessin aikana:

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa lakia lukeneen anarkian- ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Väärässä olin ainoastaan siinä, että seuraavalla kierroksella tuohon virkaan (epäpätevänä) nimitetyksi tuli oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet.

Ehkä tulemme vielä näkemään senkin ajan, kun avoimessa yliopistossa pari oikeutieteen luentoa kuunnellut (ja sen jälkeen itseään oikeustieteen opiskelijaksi nimittävä) entinen raitiovaunun kuljettaja  ja nykyinen (YLE:ssä julkisin varoin yksipuolista vihapropagandaa suoltava)  anarkisti toimii vähemmistövaltuutettuna?

Ja ehkä näemme senkin, kuinka nuorten vasemmistonaisten käsitys siitä, että joitain lakeja saa rikkoa vasemmistolaisen ideologian oikeutettamana tulee yleiseksi ohjenuoraksi koko yhteiskunnassamme – Kapteeni Anarkian heitellessä syrjiviksi katsomiensa yritysten ja yksityisten ihmisten ovista sisään polttopulloja ja hajottaessa toisten omaisuutta – vähemmistövaltuutetun virkaa toimittaessaan.

Eva Biaudetin nimittämisen epäpätevänä virkaansa runnoi muuten (vastoin hallituksen enemmistön mielipidettä) sisäministeriön kansliapäälikkö Ritva Viljanen – joka puolestaan runnottiin virkaansa huonompana vaihtoehtona ja vastoin hallituksen yksimielistä ehdotusta demokraattorimme presidenttimme Tarja Halosen toimesta – vastoin kaikkia demokratian periaatteita.

Viljasen maailmankatsomuksesta poikeaavaa ideologiaa tunnustavan ihmisen näkökulmasta katsoen, Viljanen on useaan kertaan venytellyt valtansa ja niihin liittyvien oikeuksiensa rajoja.

Tilanne on johtanut nyt siihen, että Viljasen viime viikkoinen avautuminen joutui hieman tarkemman tarkastelun alle. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nimittäin haluaa selvittää sen ,  voiko  enää kansliapäällikkö Viljanen ihan oikeasti toimia nykyisessä puuhassaan.

Tämä asia on sellainen, että se tuntuu kiinnostavan Putkosen lisäksi meitä muitakin.

Site Meter

KO

Huomenna 13.9.2011 tuodaan nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi edellisten valtiopäivien kiirellä läpi runnoma ja täydessä hiljaisuudessa (ilman kansalaiskeskustelua) valmisteltu perustuslainmuutos.

Edellinen eduskunta hyväksyi (tämän lähinnä valtiopetokseksi luokiteltavan) lainmuutoksen  yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Perustuslakimuutos tulee  siis nykyisen eduskunnan käsittelyyn 13.9. Asiasta käydään yleinen keskustelu ja päätettäväksi se tulee muutama päivä (jo nyt turhalta näyttävän) keskustelun jälkeen.
Nykyinen eduskunta ei voi tehdä tekstiin enää muutoksia, vaan ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä sen. Hyväksymiseen tarvitaan  kahden kolmasosan enemmistö.Käytännössä 67 kansanedustajaa pystyy estämään perustuslakimuutoksen voimaan tulon.

Valtiopetokseen lähinnä rinnastettavat muutokset on kirjattu ensimmäiseen eli Valtiosääntöpykälään  sekä  95 §:än.

Ensimmäinen pykälä kuulu nykyisessä muodossaan  näin:

”Suomi on täysivaltainen tasavalta”

Tähän muotoon on tulossa lisäys

”Suomi on Euroopan Unionin jäsen”.

95  §:än on tulossa vieläkin suurempi ja kansanvaltaa murentava muutos:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Tästä itsenäisyyden kannalta elämän ja kuoleman kysymyksestä  on keskusteltu ja muistuteltu tässäkin blogissa aikaisemmin. Kirjoitukset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jokainen teistä joka äänesti kokoomusta, demareita, vasemmistoliittoa, vihreitä, RKP:ta ja keskustaa on välillisesti mukana tässä valtiopetoksessa.  Sellainen ihminen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaalien jälkeenkin näyttää siltä, että poliittinen kähmintä ja kansan mielipiteen halveksiminen on ja  pysyy korruptoituneen parlamentarismin räikeimpänä piirteenä. Tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, jolloin väite siitä, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle on groteskia pilkkaa äänestäjiä (ja heidän ymmärrystään) kohtaan.

(Tämä osoittaa myös todeksi sen, että suora kansanvalta on aitoa demokratiaa – suorassa kansanvallassa tällaista ei pääse tapahtumaan…)

Valta näyttäisi todellisuudessa Suomessa kuuluvan ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – sekä sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Se mitä voit vielä tehdä, on ottaa yhteyttä kansanedustajaasi ja ilmoittaa, että hänen työsuhteensa seuraavien vaalien jälkeen on purettu – jos tämä äänestää perustuslainmuutoksen puolesta.

Päätös on Sinun – vielä pienen hetken ajan.

Site Meter

KK

Perussuomalaisten Kotkassa asuva ja vaikuttava kunnallisvaltuutettu Freddy Van Wonterghem on vedetty  ns. valtamedian  kaksinaismoralistiseen skeidatuulettimeen samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Hänellä on ollut muitakin liberaalin estabiliteetin kannalta kiusallisia kannanottoja (kuten eutanasian ja bordellien laillistamisehdotukset).

Pari vuotta sitten hän joutui ryöpyn kohteeksi  asiallisesti ja pohditusti) aloittamansa eutanasiakeskustelun kanssa. Tuota eutanasiakeskustelua kommentoitiin myös tässä blogissa tuoreeltaan.

Eikä yhtään sen suvaitsevaisempi ollut näennäissuvaitsevaiston vastaanotto myöskään Van Wonterghemin aloittamassa bordelli- ja prostituutiokeskustelussa (joka muuten jatkuu täällä ainakin tätä kirjoitettaessa).

Van Wonterghem heitti selkeän ironisen kommentin länsimaisen kaksinaismoraalin suhteesta sharia-lainsäädännössä tapahtuviin kivityksiin, ryydittäen sitä tukevalla klimpillä ns. syväekologista ajattelua. Samoja asioita (ilman minkäänlaista ironiaa) on esittänyt jo vuosikymmenien ajan esimerkiksi Pentti Linkola – ilman syytteitä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Tämä tahallinen (tai sitten aidosta typeryydestä johtuva) moraalinen paheksunta on eräs episodi siinä surkeiden sattunmusten sarjassa, jossa pyritään kaventamaan sananvapautta (ja vallanpitäjien kritisoimista)

Huvittavinta tässä koko episodissa on se, että Freddy Van Wonterghem on maahanmuuttaja (ei tosin ihan sellainen, jota liberaalit haluavat).  Hän on aito tee-se-itse-tulevaisuutesi mies, joka on onnistunut menestymään yrittäjänä Suomessa. Lisäksi pitää muistaa, että hän on opiskellut Suomen ns. luonnonmenetelmällä ja näin ollen se on ajoittain hieman epätäydellistä.

Tällainen toisinajattelijaan kohdistuva  ajojahti , jossa valtiosyyttäjä ei käynnistä edes tutkintaa itse, vaan yllyttää kansan syviä rivejä (l.mob) tekemään ilmoituksen(maahanmuuttajasta) poliisille, kuvaa hyvin sitä kaksinaismoralismia – jota Freddy Van Wonterghem arvosteli alkuperäisessä kommentissaan.

Toisaalta kun tähän saakka on tultu, olisi ehkä syytä ottaa tutkinnan alle sekin, miten voi olla mahdollista, että valtiosyyttäjä näyttää käyttävän virkaansa oman poliittisen agendansa ajamiseen ja toisinajattelijoiden rankaisemiseen ja hiljentämiseen.

Freddy Van Wonterghem on  siis maahanmuuttaja.  Siis sellainen, jonka  sosiaalinen status ja  mielipiteet eivät kelpaa valtamedialle, eivätkä etenkään kaikkia maahanmuuttajia samaan infantiiliin kärsijöiden osaan lokeroiville näennäissuvaitsevaisille. Myös Freddyn ihonväri, ammatti ja uskonto ovat aivan vääriä tämän ryhmän mielestä.

Todellisuudessa Freddy on osa sitä ansiokasta joukkoa, joka kertoo sen tärkeän totuuden – nimittäin se, ettei keisarilla ole lainkaan vaatteita.

Tämä on muuten esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa kertoa huuhaajargonin ulkopuolisen todellisuuden omalla nimellään. Tässä itqpotqraivarissa alkaa olla paljon Linkolaan tai Halla-ahoon kohdistuvan  ammattipaheksunnan ja oman hyvyyden esilletuomisen tunnusmerkistön täyttävää toimintaa.

* * *

Joskus harvoin laitavasemmalata ja liberaaliksi itsensä määrittelevien tahojen tahoilta tulee ihan asiallisiakin kommentteja. Sananvapaudesta on  muuan  Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija Roope Mokka muotoillut näin:

John Stuart Millin mukaan sananvapaudessa on kyse siitä, että kauheista asioista voidaan tehdä myös pilaa. Inhottavat asiat pitää voida ottaa julkisuuteen, jotta ne voidaan ampua alas.

Lähteet: Yle, IL, IS, HS, SK

Site Meter

Eduskunta on tänään hyväksynyt Suomen  EU-kuvernöörin Jyrki Kataisen ajaman Portugalin velkapiikin avaamisen ennakko-odotusten mukaisesti. Se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on kysymys siitä kuka kusettikaan kansaa?

Ennen vaaleja kansanedustajat ilmoittivat kannastaan näin:

Kyllä: 56                 Ei: 135

Puolueet

Kyllä: 0    Ei: 6
Kyllä: 11    Ei: 23
Kyllä: 23    Ei: 20
Kyllä: 0       Ei: 36
Kyllä: 7       Ei: 2
Kyllä: 9       Ei: 30
Kyllä: 0       Ei: 14
Kyllä: 6       Ei: 4

Edustajat puolesta

Kiviranta Esko
Komi Katri
Korhonen Timo V.
Lehtomäki Paula
Lintilä Mika
Maijala Eeva Maria
Pekkarinen Mauri
Pirttilahti Arto
Rossi Markku
Tiilikainen Kimmo
Vehviläinen Anu
Grahn-Laasonen Sanni
Heinonen Timo
Jaskari Harri
Jokinen Kalle
Katainen Jyrki
Kataja Sampsa
Kopra Jukka
Kurvinen Esko
Mäkelä Outi
Mäkinen Tapani
Mäntymaa Markku
Pelkonen Jaana
Risikko Paula
Sankelo Janne
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Stubb Alexander
Suutari Eero
Tolvanen Kari
Vahasalo Raija
Vapaavuori Jan
Virolainen Anne-Mari
Wallinheimo Sinuhe
Blomqvist Thomas
Gestrin Christina
Nauclér Elisabeth
Nylund Mats
Thors Astrid
Wallin Stefan
Wideroos Ulla-Maj
Kantola Ilkka
Kari Mika
Kumpula-Natri Miapetra
Lipponen Päivi
Mäkisalo-Ropponen Merja
Paasio Heli
Taimela Katja
Tainio Hanna
Tuppurainen Tytti
Brax Tuija
Niinistö Ville
Sinnemäki Anni
Soininvaara Osmo
Toivola Jani
Tynkkynen Oras

Edustajat vastaan

Ahvenjärvi Sauli
Jääskeläinen Jouko
Palm Sari
Rauhala Leena
Räsänen Päivi
Östman Peter
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Hautala Lasse
Kaikkonen Antti
Kalmari Anne
Katainen Elsi
Kerola Inkeri
Kiviniemi Mari
Kääriäinen Seppo
Leppä Jari
Lohi Markus
Paloniemi Aila
Puumala Tuomo
Rantakangas Antti
Rehula Juha
Reijonen Eero
Rundgren Simo
Saarikko Annika
Savola Mikko
Sipilä Juha
Torniainen Ari
Tölli Tapani
Vehkaperä Mirja
Autto Heikki
Eestilä Markku
Harkimo Leena
Hemmilä Pertti
Häkämies Jyri
Kanerva Ilkka
Kauma Pia
Kiuru Pauli
Lauslahti Sanna
Lehti Eero
Matikainen-Kallström Marjo
Männistö Lasse
Orpo Petteri
Ravi Pekka
Salolainen Pertti
Satonen Arto
Toivakka Lenita
Vikman Sofia
Virkkunen Henna
Zyskowicz Ben
Eerola Juho
Elomaa Ritva
Hakkarainen Teuvo
Halla-aho Jussi
Heikkilä Lauri
Hirvisaari James
Hongisto Reijo
Immonen Olli
Jalonen Ari
Joutsenlahti Anssi
Juvonen Arja
Jääskeläinen Pietari
Kivelä Kimmo
Kokko Osmo
Koskela Laila
Lindström Jari
Lohela Maria
Louhelainen Anne
Mattila Pirkko
Mäkipää Lea
Mäntylä Hanna
Mölsä Martti
Niikko Mika
Niinistö Jussi
Packalén Tom
Ruohonen-Lerner Pirkko
Saarakkala Vesa-Matti
Soini Timo
Soukola Ismo
Tolppanen Maria
Tossavainen Reijo
Turunen Kaj
Tuupainen Kauko
Virtanen Pertti
Vähämäki Ville
Väätäinen Juha
Henriksson Anna-Maja
Nylander Mikaela
Backman Jouni
Eloranta Eeva-Johanna
Feldt-Ranta Maarit
Filatov Tarja
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Hiltunen Rakel
Huovinen Susanna
Ihalainen Lauri
Jungner Mikael
Karhu Saara
Kiljunen Anneli
Kiuru Krista
Koskinen Johannes
Kuusisto Merja
Kymäläinen Suna
Lindtman Antti
Myller Riitta
Ojala-Niemelä Johanna
Paatero Sirpa
Peltonen Tuula
Piirainen Raimo
Rajamäki Kari
Saarinen Matti
Salonen Kristiina
Skinnari Jouko
Urpilainen Jutta
Viitamies Pauliina
Viitanen Pia
Väätäinen Tuula
Arhinmäki Paavo
Kalliorinne Risto
Kontula Anna
Korhonen Martti
Kyllönen Merja
Lapintie Annika
Modig Silvia
Mustajärvi Markus
Myllykoski Jari
Pekonen Aino-Kaisa
Tiainen Eila
Uotila Kari
Virtanen Erkki
Yrttiaho Jyrki
Alanko-Kahiluoto Outi
Haapanen Satu
Haavisto Pekka
Karimäki Johanna

*   *   *


Näin lupasivat siis kansanedustajat kansalle ennen vaaleja.  Tänään he kuitenkin äänestivät  näin:

Jaa: 137
Ei: 49
Tyhjiä: 7
Poissa: 6
Yhteensä: 199
Äänestys kansanedustajittain
Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa Mustajärvi Markus /vas Ei
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa Myller Riitta /sd Jaa
Alatalo Mikko /kesk Jaa Myllykoski Jari /vas Ei
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa Mäkelä Outi /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Ei Mäkinen Tapani /kok Jaa
Autto Heikki /kok Jaa Mäkipää Lea /ps Ei
Backman Jouni /sd Jaa Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa Männistö Lasse /kok Jaa
Brax Tuija /vihr Jaa Mäntylä Hanna /ps Ei
Eerola Juho /ps Ei Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eestilä Markku /kok Jaa Mölsä Martti /ps Ei
Elomaa Ritva /ps Ei Nauclér Elisabeth /r Jaa
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa Niikko Mika /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Niinistö Jussi /ps Ei
Filatov Tarja /sd Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Nylander Mikaela /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa Nylund Mats /r Jaa
Gustafsson Jukka /sd Jaa Oinonen Pentti /ps Ei
Guzenina-Richardson Maria /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa Paasio Heli /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Paatero Sirpa /sd Jaa
Hakkarainen Teuvo /ps Ei Packalén Tom /ps Ei
Halla-aho Jussi /ps Ei Palm Sari /kd Poissa
Harkimo Leena /kok Jaa Paloniemi Aila /kesk Jaa
Hautala Lasse /kesk Tyhjää Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei Pekonen Aino-Kaisa /vas Ei
Heinonen Timo /kok Jaa Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinäluoma Eero /sd Jaa Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pirttilahti Arto /kesk Tyhjää
Hiltunen Rakel /sd Poissa Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa Rantakangas Antti /kesk Tyhjää
Hongisto Reijo /ps Ei Rauhala Leena /kd Poissa
Huovinen Susanna /sd Jaa Ravi Pekka /kok Jaa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa Reijonen Eero /kesk Jaa
Immonen Olli /ps Ei Risikko Paula /kok Jaa
Jalonen Ari /ps Ei Rossi Markku /kesk Jaa
Jaskari Harri /kok Jaa Rundgren Simo /kesk Jaa
Jokinen Kalle /kok Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Jaa Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei Saarikko Annika /kesk Jaa
Juvonen Arja /ps Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Jaa Sankelo Janne /kok Jaa
Kalli Timo /kesk Jaa Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Ei Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Poissa Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Savola Mikko /kesk Jaa
Kantola Ilkka /sd Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa Skinnari Jouko /sd Jaa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa Soininvaara Osmo /vihr Jaa
Katainen Jyrki /kok Jaa Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa Thors Astrid /r Jaa
Kiuru Krista /sd Jaa Tiainen Eila /vas Ei
Kiuru Pauli /kok Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Tyhjää Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Jaa Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei Tolvanen Kari /kok Jaa
Komi Katri /kesk Jaa Torniainen Ari /kesk Jaa
Kontula Anna /vas Ei Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Ei Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Jaa Turunen Kaj /ps Tyhjää
Koskela Laila /ps Ei Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Jaa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa Uotila Kari /vas Ei
Kuusisto Merja /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Kyllönen Merja /vas Ei Vahasalo Raija /kok Jaa
Kymäläinen Suna /sd Jaa Wallin Stefan /r Jaa
Kärnä Jukka /sd Jaa Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Ei Vehkaperä Mirja /kesk Jaa
Lauslahti Sanna /kok Jaa Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Jaa Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Jaa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Tyhjää Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa Virtanen Erkki /vas Ei
Lohela Maria /ps Ei Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Jaa Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Tyhjää Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Jaa Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Poissa Yrttiaho Jyrki /vas Ei
Mattila Pirkko /ps Ei Östman Peter /kd Jaa
Modig Silvia /vas Ei

* * *

Kusettajien määrä ei kuitenkaan tässä uudessa(kaan) eduskunnassa ole vakio. Se tulee vielä lisääntymään – ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kohdalla.  Tulevat hallituspuolueet ovat sitoutumassa siihen, että Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita.

Onneksi olkoon suomalaiset. Parlamentarismi on osoittanut jälleen kerran voimansa – kähminnän ja antidemokratian pesänä.

Parlamentarismi on käytännössä kansanvallan irvikuva.

Lähteet: Eduskunta, Kansan Muisti

Site Meter

”Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta”

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille, kirjoittaa Brett Young.

"Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta"

Suomalaista jääkiekkoa pitkään seuranneena kanadalaisena olin MM-kisojen loppuottelun tuloksesta niin tyytyväinen kuin ulkomaalainen Suomessa voi olla. Voitimme (jos voin sanoa ”me”) Ruotsin ja mestaruuden vakuuttavasti.

Kiekkohullussa maassa minua ei yllättänyt, että loppuottelun jälkeisenä maanantaina yksi aamun työpalavereistani peruutettiin. Pian kuulin toisenlaisia uutisia, eikä niidenkään olisi kaiketi pitänyt yllättää minua.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen kertoi avoimessa kirjeessä raitiovaunussa näkemästään kohtauksesta, jossa mies uhkaili kahta tummaihoista poikaa ja sanoi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille.

Jo aiemmin on kuultu yhä enemmän tarinoita, jotka kertovat ulkomaalaisvastaisten asenteiden kasvaneen. Asenteita vahvistaa ja lietsoo perussuomalaisten vaalivoitto.

Vuosia olen toistellut, että Suomen on aika lakata huolehtimasta, mitä muu maailma siitä ajattelee. Tällä maalla on niin paljon hyviä puolia, että on turha pyydellä anteeksi suomalaista säätä, ruokaa tai – enää – kipsaantumista tärkeissä Ruotsi-otteluissa.

Eduskuntavaaleissa sitten sain, mitä tilasin. Suomen vaalit ja maan Portugali-keskustelu päätyivät maailman lehtien etusivuille. Ulkomailla lähinnä eukonkantokilpailuistaan ja kouluampumistaan tunnettu maa sai yllättävän paljon kansainvälistä huomiota.

Suomessa asuvana ulkomaalaisena pidän vaalitulosta läimäyksenä vasten kasvoja.

Jotkut sanovat, että 80 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestänyt perussuomalaisia, ja että perussuomalaistakin vain pieni vähemmistö kannattaa äärimmäisiä, rasistisia näkemyksiä. Se, että avoimen vihamielisiä näkemyksiä islamista ja maahanmuutosta esittänyt Jussi Halla-aho sai vaaleissa lähes 15 000 ääntä, on kuitenkin selvä viesti Suomen pienelle maahanmuuttajayhteisölle.

Vaalien jälkeen olemme kuulleet kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselta šokeeraavia kommentteja ”neekereistä” ja islamista. Halla-aho on seisonut aiempien, islamin pedofiliaan yhdistäneiden sanojensa takana – ja johtaa nyt puhetta maahanmuuttoasioita valvovassa hallintovaliokunnassa.

Suomalaiset saattavat pitää perussuomalaisten kansanedustajien puheita silkkana uhona. Jotkut katsovat perussuomalaisten ryhmää nenänvartta pitkin ja pitävät heitä punaniskanousukkaina, joiden on nyt ensimmäistä kertaa pantava puku päälle. Moni saattoi huokaista helpotuksesta, kun Timo Soini päätti puolueineen jäädä oppositioon.

Se on väärä johtopäätös. Kun perussuomalaisilla ei ole hallitusvaltaa ja -vastuuta, puolueesta voi seuraavissa vaaleissa tulla maan suurin. Jo nyt perussuomalaiset on maan kolmanneksi suurin puolue. Sen suhtautuminen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin on parhaimmillaankin kielteinen, pahimmillaan myrkyllinen.

Perussuomalaisten kommentteja luetaan puolueen painoarvon kasvun vuoksi todella tarkasti sekä Suomessa että ulkomailla. Perussuomalaiset menettävät kaiken ”suojan”, jota he ovat nauttineet puhuessaan suomea suomalaiselle yleisölle. Nyt heidän sanansa leviävät käännöksinä ympäri maailmaa.

Jotkut perussuomalaisten kansanedustajista eivät ymmärrä tai eivät välitä, mitä muut heidän näkemyksistään ajattelevat. He esiintyvät pelkästään kotimaiselle yleisölle.

Perussuomalaisten kansanedustajien kommentit kulkevat nyt politiikan valtavirrassa. Ellei rasistisia lausuntoja heti tuomita, ne saavat poliittista painoarvoa. Jokainen uusi rasistinen heitto tahraa koko Suomen.

Ikävä kyllä, kokoomus ja Sdp ovat olleet perussuomalaisten puheista toistaiseksi hiljaa. Portugali-kysymyksen vaatimasta huomiosta huolimatta on yllättävää, etteivät Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen tai kukaan muu eturivin poliitikko ole tuominnut julkisesti Hakkaraisen tai Halla-ahon puheita. Tällaiset lausunnot eivät voi pysyä puolueen sisäisinä asioina, joihin saa puuttua vain puheenjohtaja Timo Soini, jos se häntä huvittaa.

Kiekkojuhlien jälkeen Suomi on maailmanmestari ainakin vuoden. Leijonat ovat todistaneet, että menestystä saa pelaamalla joukkueena, ei sooloillen – eikä ainakaan kahinoimalla oman joukkueen sisällä.

Kapteeni Mikko Koivun persoona osoitti vahvan johtajuuden voiman. Tällaista johtajuutta eduskunnassakin nyt tarvitaan.

Eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille. Puolueet tuomitsisivat tiukasti yhdessä kansanedustajien mahdolliset rasistiset kommentit, eikä asiaa jätettäisi kansanedustajan oman puolueen johdon hoitoon. Oman puolueen pitäisi myös rangaista rasistisiin puheisiin syyllistynyttä.

Tämä lähettäisi selvän viestin: kunnioitamme moniarvoisuutta ja toivotamme maahanmuuttajat tervetulleiksi. Jos jokin puolue jättäytyisi hankkeen ulkopuolelle, sekin olisi selvä viesti.

On liikaa vaadittu, että kaikki nämä ongelmat on saatu ratkaistuiksi keväällä 2012, kun jääkiekon maailmanmestaruuskisat pidetään Suomessa. Mutta jos poliitikot ovat tarpeeksi rohkeita, voimme jo siihen mennessä ratkaista ongelmista leijonanosan.

Tämän huonosti käyttäytyvän ja suomalaista demokratiaa halveksuvan vieraan kommentin on kirjoittanut Brett Young on Suomessa asuva kanadalainen (ilman Suomen kansalaisuutta) Hän  on uutistoimisto Reutersin entinen päätoimittaja Suomessa. Nykyisin hän työskentelee teknologiasektorilla.

(Lihavointi toimituksen)

Lähde: HS

Site Meter

Viimeisten eduskuntavaalien jälkifarssi jatkuu tänään alkaneina hallitusneuvotteluina. Neuvotteluja vetää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen – joka ensi töikseen pudotti vaalien suurimman voittajan, perussuomalaiset, pois hallitusneuvotteluista.

Kataisen käsitys kansanvallasta sen kunnioittamisesta on tullut varsin selväksi tähän mennessä. Suurin kysymys kuuluukin; miksi Jyrki Katainen haluaa laajapohjaisen hallituksen?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Katainen haluaa viedä loppuun vallansiirtämisen Suomen kansalta muutamalle EU:ta hallitsevalle oligarkille – hinnalla millä hyvänsä. Tähän hän tarvitsee eduskunnassa mahdollisimman laajan enemmistön.

Ettekö usko? Katsokaapa mitä tarinassa on tapahtunut aikaisemmin. Aikaisemmat episodit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Site Meter

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

Site Meter

Perussuomalaisen vaaliohjelma kertoo, että heillä on paljon yhteistä oikeistolaisten populistipuolueiden kanssa muualla Euroopassa.

He uskovat, että matalaa syntyvyyttä ei korjata maahanmuutolla, koska maahanmuutto vie ongelmiin eivätkä ulkomaalaiset sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sen sijaan nuorten naisten pitäisi opiskella vähemmän ja käyttää enemmän aikaa puhtaiden suomalaisten lasten synnyttämiseen. Tämä on kuin hento kaiku natsi-ideologiasta.

BBC   Jan Sundberg (RKP) kommentoi Suomen EU-vaalitulosta Aamulehden mukaan 17.4.2011.

Site Meter

… kriittisyys ei tarkoita suvaitsemattomuutta. On myös väärin kuvitella, että kaikki mielipiteet ja mölähdykset ovat yhtä arvokkaita.

Professori Kari Enqvist HS:n järjestämässä elitistien keskustelukerhossa 25.3.2011.

Tästä ajatusmaailmasta on helppo edetä seuraavaan vaiheeseen. Nimittäin siihen, että jos kaikkien ihmisten mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita, myöskään kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita.

Uskomattominta on oikeastaan se, että kun perussuomalaisvihamielistä ja monikulttuurista agendaa ajava HS kysyi näiltä ns. älymystön edustajilta, onko sivistyneistö suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan, niin vastaus tulee näinkin suoraan.

Tosin sordiinon pitäminen kansanmurhaa ja eriarvoisuutta ajavien mielipiteiden päällä olisi ehkä ollut fikumpi veto professori Enqvistiltä.

Mene ja tiedä – joko Enqvist pitää suomalaisia aidosti tyhminä ja itseään alempiarvoisina tai sitten hän on niin tyhmä, ettei ymmärrä mitä suustaan päästelee.

Kiitos kuitenkin Enqvist – tämä valaisi ja paljon.

Lähde: HS

Site Meter

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin… Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi.

Kuvataiteilija Jani Leinonen HS:ssa 4.3.2011

Ilman yhteistä identiteettiä yhteiskunnasta tulee epävakaa…  pahimmillaan väkivaltainen, lievimmillään huvittava, kuten Belgiassa.

… Maahanmuuton suuri kysymys on, miten saadaan luotua nopeasti yhteisyyden tunne suurelle joukolle ihmisiä, joilla ei ole vielä yhteisiä suuria kokemuksia.

Yliasiamies Antti Arjava samassa  hassunhauskassa propagandajutussa.

Site Meter

Perussuomalaisten julkistettua  viime viikolla vaaliohjelmansa,  sekä vihervasemmiston että Kehittyvien maakuntien kokokepuleiden synkimmistä koloista alkoi kuulua älämölöä.

Toistaiseksi eniten mölinää on aiheuttanut perussuomalaisten kulttuuripoliittinen linjaus. Vaikka kiihkeää miesvihaa ja  änkyräfeminismiä edustava Anne ”Vulva” Moilanen oli viikonlopun keltalehdessä sitä mieltä, että kaikki taide on yhtä arvokasta,  niin Kullervoblogin toimitus uskaltaa  (muniin ampumisenkin uhalla) olla asiasta eri mieltä – kaikki ns. taide ei todellakaan ole yhtä arvokasta, vaan osa siitä on lähinnä irvokasta.

Täältä päin tarkasteltuna on kuitenkin aika vaikeaa nähdä mitään syytä tukea yhteiskunnallisesti (mitenkään) esimerkiksi Teemu Mäen taiteen nimissä suorittamaa eläinrääkkäystä ja suoranaista  perseilyä.

Taitelija Mäki tuli nimittäin ns.suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 tekemällään  videoteoksella Sex and Death.  Mäen itsensä mukaan, kyseinen videoinstallaatio on  väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi.  30 minuuttia kestävässä tekeleen kliimaksi on kuusi sekuntia kestävä kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän masturboi ja ejakuloi viattoman luontokappaleen  ruumiin päälle.Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989. Syynä oli  teoksen ”raaistavuus ja epäsiveellisyys”.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 1991 Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, että kissa ei kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, että sitä ei saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.

Mutta eihän tämä tähän (tietenkään)monikulttuurisessa ja suvaisevaisessa Suomessa tuolloinkaan jäänyt. Julkisesta esityskiellosta ja hovioikeuden päätöksestä huolimatta Valtion taidemuseo osti kokoelmiinsa vuonna 1994 20 000 markan hintaan Mäen videoteoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää osia Sex and Death -teoksesta, mukaan lukien kissantappokohtauksen.

Asia palasi uudestaan julkiseen keskusteluun  vuonna 2004, Tuolloin heräsi keskustelu siitä,  että oliko asiallista ja sopivaa  hankkia (julkisin varoin) tällaista kuvottavaa roskaa Kiasman kokoelmiin. Päätös kohtasi laajaa  kritiikkiä kansalaisilta, Kiasman sponsoriyrityksiltä ja (jopa) kulttuuriministeri Tanja Karpelalta.

Lopulta teos siirrettiin Kiasman kokoelmista toisen Valtion taidemuseon yksikön, Kuvataiteen keskusarkiston, kokoelmiin.

Tällaista toimintaa ymmärtävät ja tukevat ihmiset herättävät kysymyksen siitä, että onko heidän moraalinsa, maailmankuvansa ja mielenterveytensä normaalilla tasolla?

Jotenkin jää sellainen kuva, että sanoillakin on heille aivan toisenlainen merkitys kuin normivirtaselle tai Nyky-Suomen sanakirjalle.

Ehkä se ymmärrys kulkee niissä raameissa ja juuri siten, miten Mäki kommentoi itse kaikki mahdolliset horisontit ylittänyttä ( ja alittanutta) performanssiaan:

”Se nyt vain oli tapa ilmaista itsetarkoituksellista väkivaltaa ilman nöyryytystä tai alistamista!”

Onkohan täällä päässä jokin suvaitsevaisuuteen liittyvä puute tai vika, sillä me emme pysty ymmärtämään – emme Mäkeä, emmekä Mäen ymmärtäjiä.

Lähteet: Wikipedia, Hikipedia, IL, STT

Site Meter

”arroganssin puute” tuota voi sanoa perussuomalaisten vaaliohjelmasta.

Ana María Gutiérrez Sorainen 27.1.2010 kello 19.13   osui sitten  kerrankin naulan kantaan US Puheenvuorossaan.

Site Meter

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

Site Meter

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

Site Meter


Eduskunta on hyväksynyt 11.2.2011 pidetyssä täysistunnossa EU-jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin. Ohessa äänestystulos kansanedustajittain esitettynä.

Ahde Matti /sd Jaa Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa
Ahonen Esko /kesk Jaa Mieto Juha /kesk Jaa
Akaan-Penttilä Eero /kok Jaa Mustajärvi Markus /vas Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Poissa Mäkelä Outi /kok Jaa
Alatalo Mikko /kesk Jaa Mäkinen Tapani /kok Jaa
Andersson Janina /vihr Jaa Nauclér Elisabeth /r Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Poissa Nepponen Olli /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Asell Marko /sd Jaa Nordman Håkan /r Jaa
Asko-Seljavaara Sirpa /kok Jaa Nurmi Tuija /kok Jaa
Autio Risto /kesk Poissa Nylander Mikaela /r Poissa
Blomqvist Thomas /r Jaa Nylund Mats /r Jaa
Brax Tuija /vihr Jaa Oinonen Lauri /kesk Jaa
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Oinonen Pentti /ps Ei
Filatov Tarja /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Forsius Merikukka /kok Jaa Ojansuu Kirsi /vihr Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Ollila Heikki A. /kok Jaa
Gustafsson Jukka /sd Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd Poissa Paajanen Reijo /kok Poissa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Paasio Heli /sd Poissa
Hakola Juha /kok Poissa Paatero Sirpa /sd Jaa
Harkimo Leena /kok Jaa Pakkanen Markku /kesk Jaa
Hautala Lasse /kesk Poissa Palm Sari /kd Ei
Heikkinen Hannakaisa /kesk Poissa Paloniemi Aila /kesk Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa Pekkarinen Mauri /kesk Jaa
Heinäluoma Eero /sd Jaa Peltonen Tuula /sd Poissa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Pentti Klaus /kesk Jaa
Hemming Hanna-Leena /kok Jaa Perkiö Sanna /kok Poissa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pihlajaniemi Petri /kok Jaa
Hiltunen Rakel /sd Jaa Piirainen Raimo /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Poissa Puhjo Veijo /vas Jaa
Hoskonen Hannu /kesk Jaa Pulliainen Erkki /vihr Jaa
Huovinen Susanna /sd Poissa Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hurskainen Sinikka /sd Jaa Rajala Lyly /kok Jaa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rajamäki Kari /sd Jaa
Hänninen Tuomo /kesk Jaa Rantakangas Antti /kesk Jaa
Jaskari Harri /kok Jaa Rauhala Leena /kd Ei
Jokinen Kalle /kok Jaa Ravi Pekka /kok Poissa
Juurikkala Timo /vihr Jaa Rehula Juha /kesk Jaa
Järvinen Heli /vihr Jaa Reijonen Eero /kesk Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Risikko Paula /kok Poissa
Kaikkonen Antti /kesk Jaa Rossi Markku /kesk Jaa
Kalli Timo /kesk Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Kallio Reijo /sd Jaa Räsänen Päivi /kd Ei
Kalliomäki Antti /sd Jaa Rönni Tero /sd Jaa
Kallis Bjarne /kd Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Kalmari Anne /kesk Jaa Salo Mauri /kesk Jaa
Kaltiokumpu Oiva /kesk Jaa Salo Petri /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Kangas Matti /vas Ei Salovaara Pertti /kesk Poissa
Kankaanniemi Toimi /kd Ei Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kantola Ilkka /sd Jaa Sasi Kimmo /kok Poissa
Karhu Saara /sd Jaa Satonen Arto /kok Jaa
Karhuvaara Arja /kok Poissa Seurujärvi Janne /kesk Poissa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Sihto Paula /kesk Jaa
Karjula Kyösti /kesk Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karpela Tanja /kesk Jaa Sirnö Minna /vas Jaa
Karvo Ulla /kok Poissa Skinnari Jouko /sd Jaa
Kasvi Jyrki /vihr Jaa Sumuvuori Johanna /vihr Jaa
Katainen Elsi /kesk Poissa Särkiniemi Seppo /kesk Jaa
Katainen Jyrki /kok Jaa Söderman Jacob /sd Jaa
Kataja Sampsa /kok Jaa Taimela Katja /sd Jaa
Kaunisto Timo /kesk Jaa Taiveaho Satu /sd Jaa
Kauppila Matti /vas Jaa Tallqvist Tarja /kd Ei
Kerola Inkeri /kesk Jaa Tennilä Esko-Juhani /vas Ei
Kiljunen Anneli /sd Poissa Thors Astrid /r Jaa
Kiljunen Kimmo /sd Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kiuru Krista /sd Poissa Tiura Marja /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa Tiusanen Pentti /vas Jaa
Kiviranta Esko /kesk Jaa Toivakka Lenita /kok Jaa
Komi Katri /kesk Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Poissa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Jaa Tölli Tapani /kesk Poissa
Korkeaoja Juha /kesk Jaa Ukkola Tuulikki /kok Jaa
Koski Valto /sd Poissa Uotila Kari /vas Jaa
Koskinen Johannes /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Koskinen Marjaana /sd Poissa Uusipaavalniemi Markku /ps Ei
Kuisma Risto /sd Jaa Vahasalo Raija /kok Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Wallin Stefan /r Poissa
Kuoppa Mikko /vas Ei Valpas Unto /vas Ei
Kuusisto Merja /sd Jaa Vapaavuori Jan /kok Jaa
Kyllönen Merja /vas Ei Vehkaperä Mirja /kesk Jaa
Kähkönen Lauri /sd Jaa Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Kärkkäinen Kari /kd Ei Wideroos Ulla-Maj /r Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Laakso Jaakko /vas Ei Viitanen Pia /sd Jaa
Lahtela Esa /sd Jaa Viljanen Ilkka /kok Jaa
Laitinen Reijo /sd Jaa Vilkuna Pekka /kesk Ei
Lapintie Annika /vas Jaa Virén Lasse /kok Jaa
Larikka Jari /kok Jaa Virkkunen Henna /kok Jaa
Laukkanen Markku /kesk Jaa Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lauslahti Sanna /kok Jaa Virtanen Erkki /vas Poissa
Laxell Jouko /kok Jaa Virtanen Pertti /ps Ei
Lehti Eero /kok Jaa Vistbacka Raimo /ps Ei
Lehtomäki Paula /kesk Jaa Vuolanne Antti /sd Poissa
Leppä Jari /kesk Poissa Väyrynen Paavo /kesk Jaa
Lindén Suvi /kok Jaa Väätäinen Tuula /sd Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa Yrttiaho Jyrki /vas Ei
Lipponen Päivi /sd Jaa Zyskowicz Ben /kok Jaa
Manninen Hannes /kesk Jaa

Mitä tästä äänetystuloksesta voi tulkita?  Ainakin sen, että nämä Jaa-äänen antaneet kansanedustajat ovat valmiita siirtämään Suomen kansalle kuuluvan päätösvallan EU:lle, eikä heitä kiinnosta kansan mielipide tässä asiassa. Toisaalta tästä voi päätellä sen, että suurissa puolueissa kansanedustaja on muutaman oligarkin käyttämä tahdoton kumileimasin – säälittävä kansanedustajan palkkaa nostava sätkynukke.

Toimitus näkee asian niin, että kansallismielisesti tai edes isänmaallisesti ajatteleva suomalainen ei voi hyvällä omallatunnolla äänestää ketään näistä isänmaan kauppiaista – eikä myöskään heidän edustamiaan puolueita.

Hävettää jakaa kansallisuus tällaisen joukkion kanssa…

Lähde: Eduskunta

Site Meter

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)

Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?

1. Onko perustuslain  muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?

Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.

Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.

Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.

Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty  myös kansalaisaloitteen mahdollisuus.  Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään  mitään muuta.

Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.

Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja  johdonmukainen laintulkinta.

Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten  tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa)  perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.

Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on,  jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten)  etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä,  kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.

Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…


Lähde

Site Meter

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §
Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

Site Meter

Pidän todella tärkeänä Suomenkin kannalta sitä, että Euroopan kilpailukykyä parannetaan. Länsimaisten arvojen kannattajien on yhdistettävä voimansa, jos haluamme säilyttää arvojemme mukaisen yhteiskunnan.

Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen Hommafoorumilla 4.12. puolustaessaan pimein lyhdyin tehtyä kansallisen päätösvallan siirtämistä Suomen kansalta markkinavoimille ja EU:lle.

Kokoomukselle kilpailukyky merkitsee ilmeisesti enemmän kuin isänmaa. Näihin arvoihin sisältyy ilmeisesti halvan työvoiman maahan rahtaaminen ja monikulttuurisuuden ajaminen itsenäisyyden myymisen lisäksi.

Mikä on tällaisen kilpailukyvyn ja näiden arvojen merkitys tavalliselle suomalaiselle? Maahanmuuton lisääntyminen, työolojen huonontuminen, turvattomuuden lisääntyminen ja vapauden menettäminen.

Päinvastoin kuin Siekkinen selittää, tämä avaa portin täysin hallitsemattomalle maahanmuutolle ja sen kautta islamisaatiolle. Tattis vaan, Stadin kokkarikakarat.

Kun maahan saadaan tarpeeksi halpaa ulkomaalaista työvoimaa, voidaan myös kantaväestön työoloja ja -ehtoja heikentää – tai jopa romuttaa kokonaan.

Seuraavana kokoomuksen  listalla ovat terveys- ja hyvinvointipalvelut – ja lisää kohteitahan löytyy.

Minusta on outoa, että kokoomusnuorten agendassa puhutaan ainoastaan humanitaarisesta maahanmuutosta. Se on sosiaalituristeineen kasvava ongelma, mutta se on myös vastaus ahneen katteenkasvattajan pyyntöihin saada (yhteiskunnan vielä osittain tai jopa kokonaan maksamaa) nöyrää työvoimaa.

Tuosta huolimatta puolalaiset ja virolaiset vitosen miehet ja IT-alalle tunkeva Bombay-menien  joukko on tällä hetkellä akuutein suomalaista työympäristöä uhkaava ongelma. Puhumattakaan korkeakouluja miehittävästä EU:n ulkopuolelta tulevasta teollisuusvakoilijoiden joukosta.

Veteraanit kääntyvät sairasvuoteissaan ja haudoissaan, kun kokoomus myy edellisten sukupolvien arvot, uhraukset ja työn kilpailukyvyn nimissä vähiten tarjoavalle. Itsenäisyys menee saman kylpyveden mukana.

Hävettääkö edes? Ei näköjään.

Jk. Muistakaa, että isänmaallinen ihminen ei äänestä nykyistä kokoomusta.

Site Meter

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi (perustuslain) muutosta

Näin kommentoi toiminnassaan  lähinnä korruptioon  keskittyneen Keskusta rp:n puoluesihteeri Timo Laaninen Iltalehden uutisoinnin mukaan.

Normaalin demokratiakäsityksen omaavan suomalaisen on puolestaan mahdotonta nähdä, että nykyinen hallitus pakottaa seuraavan hallituksen (äänestystuloksesta riippumatta) jatkamaan sen käynnistämää valtiopetoksen valmistelua ja Suomen itsenäisyyden antamista ilmaiseksi EU nimiselle liittovaltiolle

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti perjantaina kynnyskysymykseksi puolueensa hallitukseen menolle EU-jäsenyyden kirjaamisen Suomen perustuslakiin – ja tämä etukäteen rehellisesti äänestäjille annettu ilmoitus aiheutti ns. kolmessa suuressa puolueessa paniikin.

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin on osa nykyisen (ja maamme kaikkien aikojen tuhoisimman)  hallituksen antamaa perustuslain muutosesitystä – ja aivan uusi vaihe näiden puolueiden valmistelemassa maanpetoksessa.

Laaninen nikottelee, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä Soinin suomeksi ennen vaaleja äänestäjille  antamaa lupausta. Hän haluaisi kuulla, mitä Soini tarkoittaa kynnyskysymyksellä.

Haluaako Soini varata vain oikeuden ryhmälleen äänestää vastaan, kuten vihreät ydinvoiman suhteen vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa? Jos hän tarkoittaa kynnyskysymyksellä kieltäytymistä hallituksesta, joka hyväksyisi perustuslain muutoksen, Soini ilmoittautui käytännössä oppositioon.

Laaninen muistuttaa (hyvä niin, tulevaisuudessa on helpompi löytää syylliset) siitä, että keskusta on hallituksessa ollut antamassa esitystä perustuslain muutoksesta.

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi muutosta, Laaninen sanoo.

Tämä on siis keskustan käsitys demokratiasta Suomessa – keskustan  rehellisyyskäsityksestä ja moraalista on varmaan viime aikoina syntynyt (muille kuin keskustalaisille)  myös varsin selvä kuva.

Tämä keskustaksi itseään kutsuva kopla on ollut syvällä mukana myös siinä kähminnässä, jossa Suomen itsenäisyys ja suomalaisten tulevaisuus on ollut maksuvälineenä poiliittisen elittin henkilökohtaisten etujen haalimisessa.

Mutta ei keskusta ole tässä hämäräbisneksessä suinkaan yksin mukana. Myös kokoomus ja demarit ovat sitoutuneet uuden perustuslain hyväksymiseen

Olimme mukana sopimassa asiasta hallituksessa. Sen päätöksen takana olemme edelleen

Näin kertoo kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen Iltalehdelle. Myöskään Tujusta ei kiinnosta vaalien tulos eikä kansan mielipide – hän on tuudittautunut siihen, että olipa tulos mikä tahansa, päätös on tehty eikä sitä voida muuttaa.

Kansanvaltaisessa Suomen tasavallassa.

Nyt muistutuksena jokaiselle sellaiselle äänioikeutetulle, joka vielä on jäänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kokoomuskuvaan (kansallinen ja isänmaallinen porvaripuolue? …  joo oli joskus)  kiinni, niin tutustukaapa oikeasti siihen, mitä nykyinen kokoomus edustaa:

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että auringonlaskun puolueeksi vajonnut ja oppositiota suurimpana ryhmänä edustava SDP on mukana tässä hankkeessa.

Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä metodia, jolla ns. maan tapaa on ylläpidetty Suomessa – ja kansalle kuuluva valta on luisunut käytännössä kolmen suurimman puolueen (joista yksi on ollut aina sopimuksen mukaan vuorollaan oppositiossa) muutaman päättävän oligarkin haltuun.

Se mikä on puolestaan  yllättävää, on avoimuus mikä yllättäen kuuluu puoluesihteerien kommenteissa. Joko vaalit ovat todella lähellä (ja tulos hirvittää) tai sitten tässä on tapahtunut kömmähdys median hallinnan kanssa. Veikkaan ensimmäistä, koska nyt näyttää siltä, että historian siivet havisevat ja tässä maassa saadaan ensimmäistä kertaa (kovin, kovin pitkään) aikaan ravistuttavia muutoksia eduskunnan voimarakenteisiin.

Ja vaikka tässä kävisi nyt niin, että perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle ja kepuleiden torniolaisen edustajan Hannes Mannisen hätärykäisy kolmen suuren hallituksesta päätyisi lopulta kolmen suuren housuihin, niin sekin olisi voitto.

Jos perussuomalaiset saavat otaksutun äänimäärän (ja sen mukaisen määrän paikkoja), tuolla joukolla pystytään torppaamaan (perustuslain säätämisjärjestyksessä) tämä hanke seuraavien vaalien yli. Ja siihen mennessä kolmen suuren hätä on kasvanut todennäköisesti niin suureksi, että pieni lapsikin voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Tämä touhuilu on taas erinomainen osoitus siitä, että Suomessa tulisi siirtyä mahdollisimman pikaisesti sitoviin kansanäänestyksiin ja suoraan kansanvaltaan – ja siinä oikeassa perustuslain muuttamisäänestyksessä muuttaa lakia siten, että maahan muodostettaisiin perustuslakituomioistuin.

Perustuslain muutos on nyt eduskunnan käsittelyssä. Lopullisesti sen hyväksymisestä päättää uusi eduskunta. Sinulla ja minulla on vielä mahdollisuus pistää stoppi tälle valtiopetoksen valmistelulle – äänestämällä oikein vaaleissa.

Sellainen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaikka tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, on syytä muistaa sekin, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle.

Ei ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – eikä etenkään sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Päätös on Sinun.

Lähteet: AL, IL, YLE

Site Meter

Päivitys 310111 0933: Myös Riikka Söyring käsittelee samaa aihetta.

Kaleva järjesti asiallisen Suuren maahanmuuttokeskustelun eilen. Olin paikalla ja asiantuntijapanelistit sekä puolueiden edustajat tuntuivat ymmärtävän maahanmuuton tärkeyden.

Vaivaamaan jäi perussuomalaisten esiintyminen. Valitettavasti persujen valtuutettu Olli Immonen latisti keskustelun tunnelmaa maahanmuuttovastaisilla mielipiteillään.  Hän ei jostain syystä ymmärrä että Suomella rikkaana maana on velvollisuutensa myös muiden maiden kansalaisten hyvinvoinnista. Maailma on avoin eikä rajoja voi sulkea.

Jos Immonen noilla halla-aholaisilla teemoilla nousee kevään eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi, ovat maailmankirjat todella sekaisin!

Nimimerkki Tuutikki Kalevan internetkeskustelussa 23.11.2010

Site Meter

Juuri noin. Ainoa varma asia on, että tuhopolttoon syyllistyneet ovat perussuomalaisten kannattajia.

Vihreiden Valtakunnallinen Ajattelija Pekka Raukko paavonmuija Päivi Lipposen todellisuudenvastaisessa mutuilukirjoituksessa US-puheenvuoroissa.

(Todellisuudessa palon sytyttämisestä poliisi epäilee todennäköisin syin vangittua   ravintolan irakilaistaustaista omistajaa lähipiireineen)

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Olen tunnetusti enemmänkin kuin EU-kriittinen.

Kun nyt kuitenkin istumme tässä tulevaisuuden hajoavassa purressa – tai vaihtoehtoisesti Uutta Uljasta Eurooppalaista Kolonalismia edustavassa maailmanvallassa – meidän on silti syytä pyrkiä vaikuttamaan meitä koskeviin asioihin täydellä vakavuudella – hallituksemme kun siihen ei pysty edes pienimmältä mahdolliselta osaltaan.

Huomenna on EU-vaalien äänestyspäivä. Äänestän itse ja vetoan lukijoihini, että hekin äänestäisivät. Jos kansalainen ei edes pyri vaikuttamaan asioihin, hänen on turha valittaa.

Oma kandidaattini on Perussuomalaisten listoilta sitoputumattomana EU-paurlamenttiin pyrkivä Sampo Terho. Hänen numeronsa on 199.

Toivon mahdollisimman monen muunkin piirtävän nuo numerot äänestyslippuun – punaisen viivan, epäkansallisuuden, monikulttuurin, kirkkoveneen ja Aku Ankan vastapainoksi.


Site Meter

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.


Site Meter

    Lähde: Rutja via Homma

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma ”jorma” Kalske ilmoitti odotetusti eilen tehneensä syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahoa vastaan.

Syytteen julkitulo oli ajoitettu tarkoituksellisesti tasan päivä ennen sitä hetkeä, kun perussuomalaiset päättivät Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta ja tämän syyte on (sanan varsinaisessa merkityksessä) kaivamalla kaivettu.

Tavoitekin saavutettiin – Halla-aho ei mahtunut EU-ehdokaslistalle Perusuomalaisten piirissä.

Timo Soinin mukaan Halla-ahon ehdokkuudesta on ollut puolueessa ristiriitaa. Soini sanoo, että Halla-ahon liepeillä on ollut voimia, joilla on puolueen hajotuspyrkimyksiä.

Hyysärin valitseman sanamuodon mukaan, Soini kokee halla-aholaisten yrittäneen painostaa puoluetta.

(Tosin Soini toteaa myös, että painostuksena hän kokee myös Rkp-vetoisen hankkeen rasisminvastaisen julistuksen allekirjoittamisvaatimuksesta. Hän ei aio sitä kirjoittaa.)

Kalskeen allekirjoittama syytekirjelmä perustuu Jussi Halla-ahon varsin kuuluisaan sarkasmiryöpytykseen  ”Muutama täky lIllmanin Mikalle” ja siitä kahteen kontekstista irti revittyyn lauseeseen (sinänsä aika säälittävää, ettei tuon tasoisessa virastossa pystytä peittelemään paremmin asian todellisia syitä ja syytteen motiivia…) .

Jokainen normaalilla järjellä asioista jotakin ymmärtävä ihminen tajuaa sen, että kyseessä on sarkastinen  (ja varsin ajankohtainen ) pakina sananvapauden puutteesta nykyisessä Suomessa. Kuten Jussi Halla-aho itse on todennut, hän pyrki osoittamaan (ja näköjään onnistuikin tavoitteessaan)  että

…  kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

Ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat ilmeisesti hieman jälkijättöisiä ja tyhmiä – tai he ovat ymmärtäneet asian tahallaan väärin. Oli niin tai näin, tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjän virastossa hallittavasta ammattitaidosta. Päin vastoin minusta kyseessä on varsin amatöörimäinen poliittisen ajojahdin peittelyyn pyrkivä yritys.

Entistä omituisemmaksi asian tekee se, että Kalske perustaa määräyksensä sananvapauden rajoittamista koskevan osan ainoastaaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöön – ei lainsäädäntöön.

5.1 Sananvapauden rajoittaminen

Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden
ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Mielenkiintoista koko jutussa on se, että tämä kappale kääntyy aika ristiriitaiseksi, kun siitä otetaan (Kalskeen tapaan) eräs lause irti yhteydestään, nimittäin sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Kun Kalske perustelee päätöstään valiokuntamietinnöllä (eli varsinaisen lainsäädännön ulkopuolisella, sen valmisteluun liittyvällä parlamentaarisella höpinällä) hän päättääkin seuraavaksi määritellä ihan itse, mikä poliittinen mielipide on sallittu ja mikä ei – siis minkälaiset mielipiteet kuuluvat (vieläpä kontekstista väkivalloin irtiolevina ja vääristeltyinä) poliittisen sananvapauden piiriin.

(Puhumattakaan siitä, että EIT on jo pitkään todennut the tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.)

Suomessa (ja yleisemmin perinteisissä ja vakiintuneissa demokratioissa) on yleensä katsottu, että perusoikeuksien ydinalueelle kohdistuvat rajoitukset ovat kiellettyjä. Sananvapausoikeuden kohdalla tätä ydinaluetta ovat esimerkiksi poliittinen sananvapaus ja lehdistönvapaus. Halla-ahon tekstit ovat kritiikkiä joka kohdistuu vallanpitäjiin. Näin ollen Jussin kirjoitukset nauttivat korostettua sananvapauden suojaa.

Tätä vasten Kalskeen paperi on rikollisen huonosti laadittu, epäselvä, kyseenalainen ja ilman todellisia perusteluja poliittiseksi aseeksi kyhätty töherrys.

Tämä jos mikä on aika erikoista toimintaa apulaisvaltakunnansyyttäjältä virantoimituksessa – tosin erikoista on myös se, että Kalske on antanut ymmärtää edustavansa yksityishenkilönä Halla-ahon poliittisia vastustajia (ja silti hän ei ole nähnyt mitään tarvetta jäävätä itseään ns. julkisena vihamiehenä Halla-ahon tapauksessa).

Herää kysymys, onko jorma tehtäviensä tasalla vai onko hän kenties rikkonut taitamattomuuttaan tai kenties jopa tahallaan virkavelvollisuuttaan – ja toiminut mahdollisesti poliittisen eliitin ajaman toisinajattelijajahdin käsikassarana?

Tässä syyttämispäätöksessä on myös unohdettu EIT:n viimeaikaiset päätökset ja Europarlamentin tuore kanta tätäkin sivuavaan internetsensuurin kiristämiseen liittyvään asiaan.

Hienoa päättäjät ja vihervasemmistolaiset virkamiehet. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet Suomessa ovat YK:n tuoreen luokituksen mukaan samaa tasoa kuin Mongoliassa.

Pieni pyyntö – älkää edes vitsinä viitsikö puhua kansalaisyhteiskunnasta…

Päivän kysymykset kuuluvatkin tänään seuraavasti:


Lähteet: HS, Scripta, Rutja, Homma

Koko ajan omituisemmaksi käyvä Tuija Braxin (virheet) hoitelema oikeusministeriön luotsaaminen on saanut tänään uuden virstanpylvään.

Tuskin viimeiset kunnallisvaalit olivat ohi, kun Brax jo puuhasteli – PerusSuomalaisten vaalivoiton pelästyttämänä – sensuurin ja väärin äänestettyjen kunnanvaltuutettujen kontrolloinnin parissa. Sittemmin hän joutui selittelemään agendaansa tämän kansanvaltaa halveksivan ehdotuksen vuoksi:

Oikeusministeriö alkaa kouluttaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajia mahdollisten vihaa lietsovien puheiden varalta. Yhtenä syynä koulutustarpeeseen on perussuomalaisten rynnistys valtuustoihin.

Ja tuskin savu tuosta episodista on hälventynyt, kun Braxin luotsaaman oikeusministeriön väkisin läpi runttaama sähköinen äänestys. Tämän sähköisen äänestyksen kokeilu ajettiin läpi lukuisista asiantuntijoiden kielteisistä kommenteista huolimatta. Seurauksena oli se, että kaikkien äänestäneiden äänet eivät kirjautuneet. Sähköisesti annettuja ääniä katosi Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa kaikkiaan 232 kappaletta.

Päivän Uusi Suomi kertoo, että oikeusministeriö myöntää virheensä kunnallisvaaleissa kokeillun sähköisen äänestyksen suhteen.

Ministeriö paljastaa, että jo testausvaiheessa huomattiin, että äänestäjälle saattaa jäädä virheellinen käsitys äänestyksen onnistumisesta, mikäli äänestyskortin poistaa laitteesta liian aikaisin. Asialle ei kuitenkaan tehty mitään.

Ministeriön sisäisen tarkastuksen päällikkö Riitta Laitinen selitti tiedotustilaisuudessa, että syynä ongeman unohtamiseen oli testaustulosten tavanomaista epämuodollisempi käsittelytapa.

Tässä alkaa syntymään sellainen kuva, että koko oikeusministeriötä johdetaan nykyisin – ei niinkään lakeihin ja asetuksiin perustuen – enemmänkin tavanomaista epämuodollisemmalla käsittelytavalla.

Kun virheet peräänkuuluttavat eurooppalaisia arvoja, avoimuutta, poliittista vastuuta ja eurooppalaista parlamentarismia, niin Braxille on avautunut historiallinen paikka kantaa poliittinen vastuu – ja erota.

Se – jos mikä – edustaisi parlamentarismin ja uskottavuuden kannalta toivottua – ja normaalista suomalaisesta poliittisesta käytännöstä edukseen poikkeavaa – tavanomaista epämuodollisempaa käsittelytapaa.

Lähteet: YLE, US

Viimeaikainen kotimaan uutisointi on keskittynyt julistamaan kansallismielisten ihmisten rasismia ja ulkomaalaisvastaisuutta.

Se on tavallaan ymmärrettävä pelkoreaktio, joka on saanut paniikkia muistuttavia piirteitä kansan äänestettyä (vastoin ns.virallista maahanmuuttototuutta) maahanmuuttokriittisiä, PerusSuomalaisia – ja etenkin Jussi Halla-ahoa.

Pelkopropagandaa – uuskolonialismin nimeen.

Totuus on kuitenkin se, että maahanmuuttokriitikot tai ns.kämypiirit (eli kansallismieliset) eivät ole suunnanneet voimiaan maahanmuuttajia vastaan. Kamppailu kansallisvaltion puolesta ja siihen liittyvä syyttävä sormi on suunnattu aivan toiseen kohteeseen – kotimaiseen vihervasemmistoon.

Nämä nykyajan siirtomaaisännät (l.vihervasemmistolaiset) haluaisivat muuttaa kansallisvaltio Suomen monikultuuriseksi kilpailuvaltioksi. Tähän tavoitteeseen tarvitaan kuitenkin maahanmuuttajia – tai kuten nyttemiin agendana näyttäisi olevan, kotimaisten vähemmistöjen nimittämistä moninaisiksi vähemmistöiksi.

Vähemmistötutkija Merja Pentikäisen sanoin:

Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ei oikeastaan käsitellä sitä kulttuurista muutosta, jota moninaisuuden lisääntyminen välttämättä merkitsee.

Suomeksi – maahanmuutto on vain yksi niistä keppihevosista, joilla pyritään ajamaan maatamme kohti dekadenssia ja järjestäytyneen yhteiskunnan – sekä sen tuoman hyvinvoinnin – tuhoa. (Asiasta ei tietenkään kysytä mitään kansalta. Tämä moninaisuus on lyöty lukkoon kabineteissa ja se ajetaan läpi vaikka väkisin.)

Maahanmuuton käyttämisenä keppihevosena ja metodina näyttäisi olevan – etenkin taloudellisen taantuman kolkuttaessa maamme ovia – paluu pakolaisiin, perheenyhdistämisiin ja muihin sellaisiin ihmisiin, joita vihervasemmisto voi käyttää kätevästi agendansa ajamiseen.

Nämä kun saapuvat Suomeen jäädäkseen yhteiskunnan hyvinvointikoneiston armoille.

Massa, massa

Vihervasemmistolaiset siirtomaaisännät ovat jääneet muussakin kuin joukkoliikenteessä 1800-luvulle. He ovat luoneet maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta aivan oman todellisuutensa.

Tuo todellisuus ei kuitenkaan ole mitenkään uusi ilmiö.

Se on puhdas toisinto siitä ajatusmaailmasta, jota eurooppalaiset siirtomaaisännät (ja -emännät) levittivät valloittamiinsa maihin ja sovelsivat näiden maiden ihmisiin.

Kuten oppi-isänsä, nykyisetkin siirtomaaisännät pitävät alistamiaan kansoja (maahanmuuttajia) pieninä tahdottomina lapsina. He olettavat, että jokainen länsimaahaan haalittu (valloitettu) kehitysmaan asukas katsoo heihin silmät pyöreinä – kuin uuteen jumalaan. He olettavat näiden ihmisten ajattelevan – tai oppivan ajattelemaan – kuin he. He olettavat näiden jakavan isäntiensä – ja emäntiensä – vihervasemmistolaiset arvot ja arvostavan kuin paratiisia sitä paikkaa johon heidät on johdatettu.

Todellisuus on kuitenkin toinen

Todellisuudessa maahanmuuttajat ovat kuitenkin yksilöitä. Kaikkia heistä ei kiinnosta se, mitä heitä hyysäävät tahot ajattelevat ja arvostavat. Todellisuudessa myös pakolaisten – ja ns. pakolaisten – keskuudessa elää ihmisiä, jotka ovat oppineet kovien kokemusten kautta selviytymään varsin egosentrisesti. He ovat jättäneet oman kulttuurinsa ja kansansa ja haluavat parantaa – totta kai – oman elämänsä laatua.

Tämä yritteliäs joukko on kaukana siitä vihervasemmistolaisuudesta. Siitä, jota heidän siirtomaaisäntänsä kuvittelevat.

He perustavat yrityksiä ja kilpailevat yritysmaailman keinoin – keinoja paljonkaan kaihtamatta – paikastaan auringossa. Ei heitä kiinnosta globaali solidaarisuus yhtään sen enempää kuin suomalainen monikulttuurisuuskaan. He haluavat hyvinvointia, mammonaa ja jossain vaiheessa myös valtaa.

He ovat pärjääjiä – toisin kuin nämä uuden ajan siirtomaaisännät antavat ymmärtää. Eivätkä he todellakaan tarvitse hyvinvointiyhteiskuntaa tai demokratiaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Jos siitä toisaalta on heille hyötyä – miksi he eivät hyötyisi siitä, mitä ilmaiseksi nenän eteen työnnetään?

He – jos ketkä – ovat niitä työperäisiä maahanmuuttajia. Niitä, joiden jälkeläiset eivät erotu valtaväestöstä muutaman sukupolven jälkeen mitenkään.

Se toinen, toinen totuus

Toisaalta pitää muistaa, että kyse on yksilöistä. Joukossa on myös vaatimattomammalla kunnianhimolla ja vaatimattomimmilla kyvyillä varustettuja ihmisiä. Niitä, joille pohjoismainen hyvinvointivaltio on lupaus paremmasta, ilman omaa kovinkaan suurta ponnistelua. Näitä on myös omassa alkuperäisväestömme joukossa.

He ovat helppoa karjaa nykyajan siirtomaaisännille. He jäävät roikkumaan hyvinvointivaltion suhteellisen vaatimattomiin verkkoihin – ja syrjäytyvät näihin verkkoihin, kuten alkuperäisväestöä edustavat verkkojen omatkin asukkaatkin.

Heillä ei ole juurikaan tulevaisuutta uudessa maassa.

Heidän tulevaisuutensa on itse asiassa vielä synkempi kuin alkuperäisten luusereiden. Alkuperäisväestön syrjäytyneillä on sentään joitain juuria maahansa ja heillä on sentään joitain tukiverkkoja turvanaan. Vieraasta kulttuurista tulevan ja syrjäytyvän väestön ainoa turva on käpertyä tuttuun ja turvalliseen – eristäytyä omaan yhteisöönsä, valtakultuurin keskelle. Ainoa asia, joka yhdistää heidät tuolloin yhteiskuntaan on yhteiskunnan säännöllisesti jakamat tuet.

Nykyinen maahanmuuttosoppa

Nykyinen maahanmuutopolitiikkamme on valheellista.

Kaikki siihen kohdistuva kritiikki on pyritty – vihervasemmiston ja jopa julkisen vallan taholta – joko tukahduttamaan (rasistisena ja ulkomaalaisvastaisena) tai vaientamaan kuoliaaksi. Sen keskeiset ainesosat – kuten myös julkinen terveydenhuolto, koulutuspolitiikka, vanhukset, sairaat, mielneterveyshäiriöiset, syrjäytyneet tai köyhyyden hoitaminen – on kasattu vääristyneestä sosialidemokratiasta.

Se koostuu – kuten kouluruokakin – mahdollisimman halvoista aineksista, mahdollisimman välinpitämättömästi ja hutiloiden kokoonkeitetystä sopasta. Sellaisesta, jonka jokainen pystyy juuri ja juuri hampaitaan kiristellen nielemään ja joka täyttää hengissäpysymisen kaikkein alhaisimmat kriteerit.

Sitä pidetään julkisuudessa hyvänä – jopa loistavana – ja jokainen, joka uskaltaa kertoa, että keisarilla ei ole kuitenkaan vaatteita, päätyy omalla nimellään kritisoidessaan pahantahtoista julkisuutta suorastaan kerjäävän tosinajattelijan (l.kyseenalaistajan) ei-toivottuun asemaan.

Maahanmuuttopolitiikkamme tulevat hedelmät

Tulevaisuus näyttää tässä tapauksessa myöskin Euroopassa jo nähdyltä.

Se osa maahanmuuttajista joka ei pysty integroitumaan tulee asettumaan alkuperäisluusereiden kilpailijaksi. Tästä syntyy kiistaa ja kilpailua yhteiskunnan tarjoamista tukinuodoista. Kun ne vähenevät, syntyy eri kulttuurien välistä kitkaa. Sen seurauksena on räjähtävä rasismi, rikollisuus ja väkivalta.

Tämä on nähty nimittäin ennenkin.

Vimeistään toisen tai kolmannen polven syrjäytyneet maahanmuutttajat ymmärtävät sen, että heillä ei ole tulevaisuutta uudessa kotimaassaan. Kuten aikaisemmin totesin, heidän ainoa – ja varsin ymmärrettävä – mahdollisuutensa on vetäytyä yhteiskunnan ulkopuolella seisovaan oman alakulttuurin linnakeeseen.

Tämä on se tulevaisuus, jolla suorastaan kutsutaan Suomeenkin järjestäytynyttä rikollisuutta ja ääriliikkeitä – kuten mafiaa, ympäristöterroristeja tai ääri-islamin sanansaattajia.

Lainaan uudestaan erästä Christopher Caldwellin lausumaa:

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Olisiko meidän jo aika painaa jarrua, pysähtyä ja miettiä missä helvetissä me oikeastaan olemme – tai ainakin miettiä sitä, minne me oikeastaan olemme matkalla?

Jk. Kiitos tämän kirjoituksen synnystä voidaan laskea niille keskusteluille, joita olen asiasta käynyt rakkaan vaimoni kanssa.

Kaikki – ainakin vanhemman polven suomalaiset – muistanevat vanhan leikin ”Kuka pelkää mustaa miestä”?

Nykyisen YYA:n ja rauhanomaisen rinnakkaiselon – l. monikulttuurivouhotuksen – aikana kyseinen leikki on osoittautunut poliittisesti epäkorrektiksi – l. rasistiseksi.

Tästä leikistä on jo nähty useampi nykymenoon paremmin soveltuva versio – ehkä mieleenkiintoisimpana innovaationa eräässä alakoulussa kokeiltu ”Kuka pelkää lumimiestä?” versio. Rasismihan on vain ja ainoastaan VHM:n (Valkoisen HeteroMiehen) muihin kohdistamaa rasismia.

Poikki- ja käänteisrasismia ei ole olemassakaan. Näin meille sanoo Astrid Pitkätossu. Ja häneenhän me luotamme kuin pässi suuriin sarviin. Tai ainakin hänen asiantuntemukseensa satuolentojen suhteen.

Palataan kuitenkin takaisin tähän hauskaan perinteiseen leikkiin.

Pravda ja sen vihervasemmistolaisen nuorisotoimituksen kärkimies, Jaakko Hautamäki, on päättänyt lähteä taisteluun rasistis-fasistis-nationalistista Perussuomalaiset rp:tta vastaan samalla teemalla.

Leikin nimi on siis ”Kuka pelkää Perusmiestä?”.

Jaakko Hautamäki kirjoittaa päivän Hyysärissä perussuomalaisista varsin tarkoitushakuisen artikkelin otsikolla Räyhääjien joukkoliike.

Liitän poikkeuksellisesti koko artikkelin tänne koko kansan ihmeteltäväksi. Sen kirjoitustyyli on sellainen , että se on ansainnut sen.

Raflaavasti ingressi kertoo koko kansalle totuutena, että nopeasti kasvaneissa perussuomalaisten joukoissa on alkanut raju ja katkera taistelu. Helsingin lähiöissä kytee kapina, mutta maalla on vielä rauhallista.

Jep, jep… Komea aloitus tyyliin PS is eeeevil.

Ja lähde? Ilmeisesti perinteinen gallupkysely by HS. Eli suomeksi; haastatellaan kahtakymmentä ihmistä Juttutuvasta, Hyysärin toimituksesta, Anni Sinnemäkeä, Rosa Meriläistä ja Tapio Laaksoa.

Mutta katsotaanpa mitä Jaska on saanut näppäriltään ulostettua:

Puheenjohtaja Timo Soini istuu bensiinikauppiaiden eläkekassalta vuokratussa perussuomalaisten piskuisessa puoluetoimistossa Mannerheimintiellä. Pöydällä on keksejä, toffeekarkkeja ja laihaa kahvia muovimukeissa.

Soini ei tosiaan vaikuta mediatoimistojen tuunaamalta ja stailaamalta pukumieheltä. Vatsa roikkuu vyön päällä, kun hän röhnöttää tuolissaan.

Johtaja on puolueensa näköinen. Puolueensa, jota johtaja kuvaa perusviritykseltään moraalisesti konservatiiviseksi ja sosiaalisesti radikaaliksi.

Jännitys tiivistyy…

Saadaanko Soinista rakennettua tämän artikkelin aikana todella paha rasistinen juntti?

Kuvavalinta viittaa tähän aika vahvasti:
Lähde:HS

Onko tämän artikkelin kannalta todella oleellista, että PS:n toimiston vuokraisäntä on Bensiinikauppiaiden eläkekassa?
Viittaako tämä siihen, että persut ovat valmistautuneet taistoon Molotovin cocktailien voimalla?

Vai halutaanko tällä poistaa huomio tästä valtapuolueiden kannalta varsin kiusallisesta asiasta.

No, niin. Annetaanpa Jaskan kehitellä tarinaansa:

Perussuomalaisilla menee lujempaa kuin koskaan. Uutta väkeä puskee sisään nukkuvista, vasemmalta, oikealta ja keskeltä. Kannatus on vakiintumassa mittauksissa viiden prosentin tasolle.

Presidentinvaaleissa 2006 yli 100 000 ääntä kerännyt Soini on nostanut puolueensa marginaalista Rkp:n ja kristillisdemokraattien rinnalle ja ohi. Itse hän sai kevään eduskuntavaaleissa lähes 20 000 ääntä.

No mitä pahaa siinä on? Kansan äänen – ja tällä en tarkoita hyyskäpaperiksikaan kelpaamatonta vasurijulkaisua – kuuluminen on tosin suomalaisen poliittisen oligarkian kannalta katsoen varsin huolestuttavaa. Siinä voi mennä oma duunipaikka.

Tämän aasinsillan kautta Jaska pääseekin varsinaiseen aiheeseensa:

Mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Helsingissä on alkanut hajaannus ja sisäinen kapina.

Helsingin piirin nokkamiehiä on loikannut tai harkitsee loikkaamista kokoomukseen, kun heidän oikeistolainen linjansa ei tyydytä. Muualtakin kuuluu hajanaista napinaa. Se on puolueen kannalta huolestuttavaa, koska liike on jo kahteen kertaan hajonnut tuhansiksi päreiksi, jos mukaan lasketaan vanha Smp.

Jaska tuntuu kuitenkin olevan huolissaan lähinnä äärioikeistolaisuuden noususta ja haluaa kitkeä sen kuin ydinvoiman Suomesta. Mielenkiintoista informaatiota – kerta kaikkiaan. Mutta kyllähän HS ja Jaska asiat perussuomalaisia itseään paremmin tietävät ja tuntevat.

HS on luotettava media – kuten on aikaisemminkin todettu. Muun muassa täällä.

Jaska tarinoi lisää:

Helsingissä on syntynyt avoin riita lähiöiden, kuten Kontulan, perusvennamolaisten ja muualla kaupungissa hyörivien kravatteja käyttävien oikeistolaisten maistereiden välille. Riita on ankara ja julma.

Kiistan keskellä seisoo puoluejohtaja Soini. Hänen mukanaan puolue kaatuu tai nousee. Ilman häntä puolue olisi todennäköisesti jo hävinnyt marginaaliin.

Perussuomalaisten kiista koskee peruslinjaa. Helsingin piirin ykkösnimiin kuuluneet Jukka I. Mattila ja Ari Kähärä loikkasivat tällä viikolla kokoomukseen linjariitojen vuoksi. Näin sanoo piirin puheenjohtaja Arto Välikangas.

Puheenjohtaja Välikangas väittää, että Soini pyysi kolme vuotta sitten häntä ja muutamia muita luotsaamaan piiriä kohti Norjassa toimivan Carl I. Hagenin Edistyspuolueen linjauksia. Hagenin puolue on äärioikeistolainen ja rasistinen populistipuolue.

Tuleehan se sieltä – vaikka ei tökkisikään – äärioikeistolainen ja rasistinen. Epäilen Välikankaan käyttäneen tällaisia määrityksiä. Taitavat nämäkin määreet olla peräisin Jaskan ihan ikiomasta propagandatuutista.

Miltä tämä muuten vaikuttaa: äärivasemmistolainen ja lainsäädännön vastainen?

Välikankaan mukaan Helsingin piirin linjaksi valittiin tietoisesti vahva oikeistolaisuus, jonka kulmakivinä olivat luja maanpuolustus ja vaatimus maahanmuuttajien elämisestä valtaväestön ehdoilla. Linjaan kuului tiukka sosiaalipolitiikka. Syrjäytyneistä luvattiin huolehtia, mutta sosiaalipummeja ei hyväksytty. Vennamolainen pienen ihmisen asia ei tähän linjaan enää oikein mahtunut.

Nyt Soinin ohjeistama oikeistolinja on joutunut Välikankaan mukaan vaikeuksiin.

Hmmm… Nyt löytyi tämän artikkelin Ydin:

Perussuomalaiset ovat rasistisia, äärioikeistolaisia, eivät välitä todellisuudessa köyhästä kansasta ja riitelevät vielä keskenään, älkää ihmiset äänestäkö persuja – sanoo Jaska ja HS.

Tarkoitushakuista? Kyllä – ja kovin läpinäkyvää…

Kiistapukareista kauppatieteiden maisteri ja reservin kapteeni Jukka I. Mattila lyö luurin korvaan eikä sano erostaan sanaakaan. Bussikuski Ari Kähärä sanoo lähteneensä, koska tyhjän saa pyytämättäkin. Hän pettyi myös Soiniin.

”Johtoikoni rakentaa vain omaa uraansa”, Kähärä sanoo.

Kähärä kertoo tulleensa Helsingin piiriin Soinin pyynnöstä rakentamaan uutta politiikkaa, jossa olisi muutakin kuin vennamolaisuutta.

Niin? Mitä sitten?

Kaikissa puolueissa on linjaerimielisyyksiä. Ja pienen puolueen rasitteena on perinteisesti ollut joukko laskelmoivia itsekeskeisen politiikan tekijöitä. Sellaisia, jotka hyppäävät tarvittaessa tarpeeksi suureen puolueeseen saadakseen omat henkilökohtaiset tavoitteensa täytetyiksi.

Suo siellä – vetelä täällä…

Puoluejohtaja Soini ei tunnu välittävän Helsingin hajaannuksesta.

”Perseen pitää kestää merivettä. Aina on pieni klikki, joka itkee jotakin, mutta en vaivaa niillä päätäni”, Soini sanoo puoluetoimiston pöydän ääressä.

Hänen mukaansa ruikuttajagalleria on erinomaisen aktiivinen.

Tästä olen henkilökohtaisesti tasan samaa mieltä Soinin kanssa.

Soinin mukaan kaikki on mennyt kuitenkin ongelmitta tähän asti.

”Mutta nyt on tullut törmäyksiä. Helsingin piiri on oikeammalla kuin Kontulan porukka. Toiset ovat kravatti kaulassa enemmän kuin muut. Mutta ei vennamolaisuutta pidä tappaa. Minäkin olen henkeen ja vereen vennamolainen.”

Helsingissä puolueaktiiveissa esiintyy katkeruutta ja politiikan henkilökohtaisesti ottavien ihmisten pahaa mieltä. ”Nämä terapoivat itseään politiikassa. Tämä ei ole mikään itseterapianharjoituspuolue.”

Miten tämä ja Soinin tausta linkittyykään väitteeseen, että hän on edistämässä ainoastaan omaa poliittista uraansa. Ei Soini pysty rakentamaan uraansa minkään suuren universaalipuolueen riveissä. Hänellä kun ei ole mitään realistista mahdollisuutta loikata – omaneduntavoittelun takia – mihinkään suurpuolueeseen.

Kuten eräillä toisilla taas on…

Muutamaa viikkoa aiemmin lokakuun alussa Soini jalkautui Helsingin piirikokoukseen Konalaan. Kontulan parinkymmenen hengen delegaatio oli päättänyt yrittää vallankaappausta varapuheenjohtajansa Petri Haapasen johdolla.

Kokous ajautui jo alkumetreillä avoimeen riitelyyn menettelytavoista. Alkajaisiksi suurin osa Kontulan delegaatiosta heitettiin pihalle ja sisään päästettiin vain piirin henkilöjäsenet. Perussuomalaisten Helsingin piirissä jäseniä voivat olla vain henkilöt, eivät osastot. Tähän Kontulan osasto haluaa muutoksen kuten puoluekin.

Niin? Normaalia demokratiaan kuuluvaa itsesuojelua.

Kerronpa asiaan liittyvän – politiikan ulkopuolisen – esimerkin.

Helsingin Partiopoikapiiri suojeli aikoinaan itseään päinvastaisella keinolla; antamalla äänioikeuden sekä yhdistyksille (lippukunta) että osalle henkilöjäsenistä (PJ-valtakirjan saaneet partiojohtajat). Sama käytäntö on ymmärtääkseni edelleen käytössä nykyisessä PäPa:ssa (Pääkaupunkiseudun partiolaiset r.y.)

Tavoite ja tulos sama – aika ja keinot tavoitteiden mukaiset.

Ilmapiiri kokouksessa oli synkkä ja vihamielinen. Äänin 12–10 kokous päätti poistaa paikalta myös Helsingin Sanomien toimittajan. Soini ehti kysyä, että pitääkö tuostakin läsnäolosta äänestää.

Jaha. Jaskaa hatuttaa kun hänet heitettiin pihalle.

Mitä tekemistä Sinulla – Jaska – olisi muuten ollut tuossa kokouksessa? Sisäpiiritietojen kerääminen tämän artikkelin kaltaisen – tai vielä pahemman – disinformatiivisen roskan levittämiseksi?

Jännitys tihenee:

Kokouksen yhteydessä Kontulan Petri Haapanen sysäsi käteen paperin.

”Helsingin piirin politiikkana on ollut, että vennamolaisuus kitketään pois toiminnasta. Mielestäni tässä voidaan miettiä, syyllistyykö piiri syrjintään”, hän kirjoitti.

Tässä voidaan miettiä ainoastaan tämän artikkelin selvää pahansuopaa tarkoitushakuisuutta. Jäi rysän päältä kiinni Jaskaseni.

Helsingin piirin kahtiajako osoittaa, etteivät perussuomalaiset ole enää yhtä kuin Smp. Alle puolella aktiiveista kautta maan on enää Smp-tausta.

Mikäs uutinen tämä nyt sitten oli?

Riitelystä huolimatta Helsingin piirikokous osoitti sen, että puheenjohtaja Soini tulee juttuun molempien ryhmien kanssa.

No oliko tämä sitten joku uutinen?

Riidan syyt ovatkin vaikeammin havaittavissa. Riidelläänkö vain vallasta? Kun koko puolueen linja on epämääräinen ja tuntematon, on vaikea hahmottaa Helsinginkään linjariitoja.

No, siinäpä Jaskalle miettimistä – toivottavaksi kylliksi ja kerrakseen.

Vallastahan tässä on kyse. Kuten aina poliittisiin linjariitoihin liittyvissä kysymyksissä.

Muutamaa päivää myöhemmin Kontulan ostarin baarissa on koolla synkkä joukko perussuomalaisia. ”Olemme Itä-Helsingin ääni. Kyllä kansa tietää”, Petri Haapanen sanoo lippalakki päässään.

Ööh?

Eikö se ollutkaan Tony Halme? Se hörhö, joka teki suuremman luokan karhunpalveluksen koko demokraattiselle systeemillemme.

Halme, joka sai syrjäytyneet ääniuurnille – ja petti heidät. Kestää jonkin aikaa ennen kuin he luottavat seuraavan kerran johonkin ehdokkaaseen. Ja tällä välillä maahan saattaa syntyä tiiviitä vähemmistöjä. Sellaisia, jotka saavat äänensä kuuluviin yli alkuperäisväestön eräiden osien.

Kuten Itä-Helsingin syrjäytyneiden.

Kontulalaisten vallankaappausyritys päättyi siihen, että kaksi heidän edustajaansa putosi piirin hallituksesta. Suunnitelmissa oli koko johdon vaihtaminen.

Kun lähtee kaappaukseen, kannattaa varautua myös tappioon.

Kontulan osasto kasvaa kuin pullataikina. Osastossa on jo noin 70 jäsentä. Koko Helsingin piirissä on vain 40 henkilöjäsentä, kun osastojäsenyyttä ei vielä hyväksytä.

Kontulan porukka pitää piiriä jonkinlaisena oikeistoklikkinä. He luettelevat paljon puoluetta hajottavia nimiä, jotka ovat toinen toistaan tuntemattomampia.

Kysymys kuuluukin – kuka edustaa puoluetta; Soini ja puolueen johto vai Kontulan klikki? Ikävintä näissä asioisaa on se vanha totuus, että kämy-piirit onnistuvat ajoittain turmelemaan työnsä hedelmät keskinäisen riitelyn myllyssä.

Valitettavasti.

Mutta se ei kuitenkaan poista sitä totuutta, että tämä Jaskan artikkeli on edelleen kovin läpinäkyvä ja tarkoitushakuinen. Operaatio ilman maskirovkaa.

Syyttelyn pohjattomuudesta saa hyvän kuvan perussuomalaisten keskustelupalstoilta netissä. Siellä Soinikin päivitti tietonsa kentän tunnoista ennen tuloaan piirikokoukseen.

Pitäisikö Soinin huolestua? Ei ainakaan oman asemansa suhteen. Kontulalaiset ylistävät johtajaansa.

Niin? Ja miten tämä sitten suhtautuu edellisiin kappaleisiin?

Seuraavaksi päästään sitten nuorisoseuraan it is eeeeevil!:

He kertovat, että Teemu Lahtinen on nähty Helsingin piirin hallituksen kokouspaikalla. Vielä pitäisi tietää, kuka on Lahtinen. No hän on Suomen Sisun puheenjohtaja ja puolueen entinen eduskuntavaaliehdokas.

Verkosta löytyvä Suomen Sisun ohjelma on aika suoraa tekstiä:

”Ihmiskunnan luonnollisen monimuotoisuuden hävittäminen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava. Kansoja ei saa tarkoituksellisesti sekoittaa keskenään eikä tuhota historiallisesti kehittyneitä kulttuureita korvaamalla ne globaalilla alakulttuurien kirjolla”, kuuluu osa Sisun periaateohjelmasta.

Kauheaaaaaa!!!!!

Tässä Jaskankin edustamassa vihervasemmistossa minua on pitkään ihmetyttänyt se, että koko heidän maailmankuvansa on täusi paradoksi. Ekologisella puolella huudetaan diversiteetin ja maapallon ekologisen kantokyvyn puolesta kurkku suorana.

Samaan aikaan ollaan kuitenkin valmiita ruokkimaan maapallon väestöräjähdystä ja huudetaan globaalin maailman nimiin. Ja tapetaan siinä sivussa pieneiä kulttuureita ja kieliä – diversitettiä.

Tämä touhu ei-päätä-ei-häntää-pohjalta, on ainakin minulle täysin käsittämätöntä.

Kontulalaisille Lahtisen meno on hieman liian kovaa, vaikka eivät hekään mitään monikulttuurisuuden saarnamiehiä ole.

Sanoo kuka? Jaskako?

Jaskalla on huoli siitä, miten Timo Soini pärjää laumansa kanssa?

Palataanpa puoluetoimistoon.

Timo Soini tietää, että joukoissa on monenmoista sakkia. Soini tietää myös, mistä heitä tulee. Ja se tieto lisää hänen tuskaansa. Puolue natisee liitoksissaan, kun muiden päähän potkimat haluavat tulla perussuomalaisiin tekemään omaa politiikkaansa.

Soinin mukaan tulijoita on enemmän vasemmalta kuin keskeltä ja oikealta.

”Jäsenkirjademareita ja vassareita äänestäneitä. Tulee vanhan linjan miesdemareita tai, kuten minulla on tapana sanoa, karvaperseduunareita. He kokevat, etteivät voi olla puolueessa, jota johtaa Pia Viitanen.”
Kokoomuslaiset, Soinin kielellä ”sileäkätiset”, vetävät nyt niin oikeistolaista politiikkaa, että sieltä ei ole tulijoita.

Niinkö?

Eiköhän tässä kaikessa ole kuitenkin yksi suuri yhdistävä tekijä – se minkä muut puolueet ovat unohtaneet henkilökohtaisen edun saalistuksensa keskellä:

Ehdokkaat ovat välillä olleet aika erikoisia ja usein puolueeseen kuulumattomia. Kuten vaikka muinaiskirkkoslaavin asiantuntija, tohtori Jussi Halla-Aho, joka sai eduskuntavaaleissa yli 2 000 ääntä.

Se miksi monet äänestivät Jussi Halla-ahoa (opettele Jaska kirjoittamaan…) liittyy tuohon yhteen yhdistävään tekijään.

Kyse ei ole erikoisuudesta eikä muinaiskirkkoslaavista.

Kyse on kansallisuusaatteesta – nationalismista.

Se on se yhdistävä tekijä. Halusitpa Jaska vääntää omaa totuuttasi miten tahansa. Ja tässäkin jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle. Jaska yrittää viedä sanavalintansa kautta JHa:n uskottavuuden…

Jussi on hyvä kirjoittaja ja älykäs ihminen. Sellainen joka osaa esittää asiansa selkeästi ja ytimekkäästi. Ja osaa kirjoittaa myös yleensä ihmisten nimet oikein… toisin kuin eräät Pravdan toimittajat…

Ja nyt jyrähtää Jaskan hernepyssy:

Timo Soini, onko Halla-Aho avoimesti ulkomaalaisvihamielinen?

“En käytä sitä termiä. Hän kritisoi monikulttuurista agendaa.”

Niin?

Ja mitä väliä sillä on? Ulkomaalaiskielteisyys ei ole – toistaiseksi – rikos Suomessa.

Jaska, hoi! Oletko sinä vasemmistolainen ja monikulttuurimyönteinen?

Paranee taas:

Entäs ehdokkaana ollut Sisu-mies Teemu Lahtinen?

“Hän joutui sitoutumaan puolueen linjaan eikä päinvastoin.”

Lahtinen oli ehdolla, mutta ei puheenjohtajan asettamana. Olisiko hän kelvannut myös puheenjohtajan ehdokkaaksi?

“Todennäköisesti kyllä.”

Kaikki kelpaa. Toistaiseksi.

Voi kiesus… 😀

Sisumies ja Elliläboy – suvaitsevaiston supermiehen Puumiksen ja hänen side-kickinsä Ill-Manin pahimmat viholliset.

Jaskalla on ilmeisesti tarve leimata kaikki omasta mielipiteestään poikkeavat mielipiteet vääriksi ja niiden esittäjät läpeensä pahoiksi ihmisiksi.

Tätä kutsutaan sotilaskielellä vihollisen demonisoimiseksi. Sitä on käytetty iät ajat siihen, että kun vihollisen inhimillisyys riisutaan, häntä voidaan kohdella vaikka kuinka julmasti.

Tästä on paljon esimerkkejä – ihan eurooppalaisesta lähihistoriastakin – vilkaisepa vaikka tuonne entisen Jugoslavian suuntaan Jaska…

Njaah…

Ja sama laulu jatkuu:

Perussuomalaisten touhu tuntuu olevan yhtä nokittelua.

“Kun joku sanoo jotakin, se pitää kuitata sanomalla vielä kovempaa. Muuten sinä et ole kova jätkä. Minuakin on arvotettu aikanaan liian pehmeäksi. Nyt kun olen kova, minua haukutaan diktaattoriksi”, Soini sanoo.

Verbaalisen irrottelun osaavat muutkin kuin Soini. Yksi nokittajista on Soinin keväällä erottama puoluesihteeri Hannu Purho. Hän on Kymen piirin puheenjohtaja.

“Minulla oli liikaa ajatuksia. Soini haluaa päättää itse kaikesta. Vain yhdellä ihmisellä puolueessa saa olla aivot ja kasvot. Veikko Vennamo nosti vierelleen myös muita kasvoja”, Purho sanoo.

Purho uskoo vennamolaisten laittavan pian rukkaset naulaan. Hän sanoo puolueen olleen aina yhteinen koti turhautuneille.

Niin? Oliko tämä jokin suuri uutinen – taas?

Perussuomalainen poliittinen kulttuuri on äänekästä ja se kuuluu siihen poliittiseen kuvaan.

Soini ehkä haluaisi puolueensa olevan joskus myös jonkin asian puolella eikä aina vain yhtenä turhautuneena sakkina kaikkea vastaan.

Purho uskoo Soinin siirtyvän seuraavissa vaaleissa europarlamenttiin. Ex-puoluesihteeri sanoo Soinin myös ilmoittaneen, että hän valitsee itselleen seuraajan.

Salatut elämät – lisää juonipaljastuksia…

Ne tulevat täältä:

Sopiva perintöprinssi kasvaa korkoa Soinin työhuoneessa eduskunnassa.

Vesa-Matti Saarakkala, 23, on perussuomalaisten entinen varapuheenjohtaja – ja Soinin nykyinen eduskunta-avustaja.

Saarakkala on ulkoisesti Soinin vastakohta: terveen oloinen kirkassilmäinen opiskelija. Puku päällä häntä voisi luulla sileäkätisten ministerien avustajaksi.

Soini on sanonut, että Saarakkala on “kovin poliittinen lahjakkuus minun jälkeeni tässä liikkeessä”.

Kurikkalaisen Saarakkalan mukaan puheenjohtajan on heidän liikkeessään oltava lempeä viimeiseen asti, mutta rajojen saavuttamisen jälkeen pöytään on heilahdettava nyrkki.

Saarakkala kieltää olevansa Soinin koirakoulussa. Hänkin on huomannut uusien jäsenten tulvan.

Joukkoihin on Saarakkalan mukaan tulossa “markkinataloutta kannattavia monikulttuurikriitikkoja”, mutta vähemmän “hyvinvointivaltiota puolustavia monikulttuurikriitikkoja”. Miten tuon nyt tulkitsisi.

Tulkitse miten haluat. Olennaista ei ole markkinatalous tai hyvinvointivaltio, Olennaista on se, että suurin osa suomalaisista on edustamaasi poliittista korrektiutta ja sen agendaa vastaan…

Olisiko joukkoihin tulossa siis sileäkätisiä kokoomuskannattajia?

“Ei me ruveta minikokoomukseksi. Me saadaan joka tapauksessa äänet oikealta. Käytämme niiden valtaa, mutta ne eivät käytä meidän valtaa”, Saarakkala sanoo.

Miksi pitäisikään?

Kokoomus on unohtanut isänmaan, yrittäjän ja virkamiehen.
Demarit ovat unohtaneet isänmaan ja duunarin.
Vasemmistoliitto on unohtanut historian ja hylännyt isänmaan.
Vihreät ovat unohtanut järjen (löytäjä saa pitää) eivätkä ymmärrä isänmaasta tuon taivaallista. Kepu ei todellakaan ole unohtanut pelin politiikkaa.…

Onko se sitten ihme, että ihmiset hakevat isänmaahan sitoutunutta vaihtoehtoa?

Jatketaanpa uusilla sisäpiiripaljastuksilla…

Hän pitää puoluetta haavoittuvana osin Soinin takia.

“Timon pitäisi pitää enemmän huolta itsestään.”

Niin? Akilleen kantapää vastustajille?

Saarakkala sanoo, että puolueessa etiketti on tärkeä asia. Hän ei esimerkiksi uskalla kätellä tuntemattomia ihmisiä kokouksissa. Herkässä puolueessa se voidaan tulkita ylimielisyydeksi ja pröystäilyksi.

“Rami (Raimo Vistbacka) kättelee, mutta sillä on asema.”

Mitä vikaa käytöstavoissa on. Onko Jaska ns. vapaan kasvatuksen tulos?

Saarakkala on pehmoisen näköinen, mutta puheet ovat kovat. Hän iloitsee islamilaisen puolueen synnystä.

“Islamilaiseen puolueeseen voi nyt iskeä oikein kunnolla. Nyt he eivät pääse kiemurtelemaan vanhojen puolueiden kautta.”

Totta. Mitä pahaa tässäkin nyt – taas – muka on?

Helsinkiläisten mollaamisesta onkin hyvä hilpaista sopivan aasinsillan kautta maaseudulle etsimään junttimaista vennamolaisuutta:

Helsingin vaikeudet Saarakkala laittaa poliittisen kokemattomuuden piikkiin. Hän kehottaa tutustumaan tilanteeseen maaseudulla.

“Muualla maassa ollaan yhtä perhettä.”

Ainakin Parkanossa.

Riitaisan Helsingin jälkeen edessä on vihdoin perussuomalainen maalaismaisema.

Pirkanmaan Parkanossa eläkkeelle jääneen leipomoalan yrittäjäpariskunnan Helena ja Reijo Ojennuksen olohuoneessa keskellä kahvipöytää on isännän leipoma kakku. Pöydällä on kauniit kukkakuvioiset posliinikupit.

Ojennuksilla on vennamolaisesta liikkeestä 40 vuoden kokemus. Isäntä on ollut valtuustossa 27 vuotta ja johtaa puolueen Pirkanmaan piiriä.

Tämä on perussuomalaisten parasta kannatusaluetta. Naapurikunnassa Kihniössä melkein joka toinen äänesti eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. Parkanossakin kannatus lähenteli kahtakymmentä prosenttia.

Parkanolaiset äänestivät eduskuntaan Kihniön ehdokasta, entistä Smp:n kansanedustajaa Lea Mäkipäätä, mutta saivat sitoutumattoman Pertti “Veltto” Virtasen Tampereelta. Ojennukset eivät näytä pettyneiltä. Heille on pääasia, että puolue pärjää.

Just joo…

Eikä tässä vielä kaikki, sillä:

Emäntä tuli uskoon parikymppisenä Vennamoa kuunnellessaan.

“Ajattelin, että se olisi linnassa, jos ei puhuisi totta.”

“Uskoon”… mainio sananvalinta “toimittajalta” taas. Koska Jaska on hurahtanut monikulttuurisuus- ja vasuriuskoon? Voisikohan Jaskasta käyttää termiä vasemmistohihhuli?

Reijo Ojennus on huomannut, että nousun hetkellä mukaan on tulossa “onnenonkijoita”.

“Niitä näkyy jo. Helsingin päässä on ongelmia. Hyvinkin koulutettu väki hakee oikeistolaista linjaa. Mukaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole pärjänneet missään puolueessa, mutta täällä niitä ei näy.”

Niin? Tautofoniaa, Jaskaseni.

Miten puoluejohtaja Soini sen itse muotoilikaan: raja menee siinä, että rasistit, kommunistit ja fasistit pysyvät poissa.

“Ne pysyvät poissa. Tarpeen tullen häkki heilahtaa. Silmäkään ei värähdä”, Soini sanoo.

Valta on ja pysyy Soinilla, vaikka nurinaakin kuuluu.

Onko tässä nyt Jaskan mielestä jotain väärää tai pahaa?

Smp:n ja sen perillisten hajaannus on aina alkanut eduskuntaryhmästä. Toistaiseksi ryhmä tottelee Soinia, vaikka se on yhtä sekalainen kuin koko puolue.

Toistaiseksi hajaannus ei ole koskaan alkanut suoraan kentältä. Nyt Soini vaatii kentältä kunnioitusta.

“Kun sain puolueen, kannatus oli prosentin. Nyt se on viisi prosenttia. En minä kovin helkkarin huonona ihmisenä voi itseäni pitää.”

Tänä viikonloppuna Soini ilmoitti Etelä-Pohjanmaan piirikokouksessa “notta jatkaa” ainakin vuoden 2011 vaaleihin.

EU-parlamenttiin hän ei pyri, vaikka sellaista huhutaankin.

“Täytyy katkaista huhu. Räkä poikki ja äkkiä. En huku Brysselin hajuvesiin. Teen puolueesta kentän kanssa keskisuuren puolueen. Olen vasta pääsemässä hikeen.”

Ja blaa, blaa, blaa… Mitä jäi tästä – lähinnä – sosiaalipornoksi luokiteltavissa olevasta “lehtijutusta”.

Ainakin se, että kuka pelkää Perusmiestä?

Täältä katsoen vaikuttaa vahvasti siltä, että ainakin Helsingin Sanomat.

Lähde: HS

JK. Mutta kuka sitten pelkää PerusPekkaa? No, Panu ainakin… PerusPekka muuten ei ole Perussuomalaisten henkilöjäsen. PerusPekka on liikkuva äänestäjä…