Sisäministeri Anne Holmlundin työryhmän ehdotukset kerjäämisen kieltämisestä vesittyivät hallituksen iltakoulussa keskiviikkona lähes täydellisesti. Jostain syystä kerjäämisen kiellon sijasta hallitus päätti täsmentää luvattoman leiriytymisen kieltoa järjestyslaissa.

Vaikka luvaton leiriytyminen on nykyisinkin kiellettyä ilman maanomistajan tai vuokralaisen lupaa,niin järjestyslain muutoksella pykäliä pyritään selkeyttämään.

Sattuiko tämä sopivasti tähän aikaan, kun Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä ja suomalaisten ikimuistoisia nautintaoikeuksia – ns. jokamiehenoikeuksia – kaventamassa ja mahdollisesti lopettamassa?

Vai olisiko taustalla vieläkin suurempi liiketoimi? Sellainen, jossa Suomesta tehdään hissukseen raaka-aineita maailmalle toimittava kolonialisoitu uuden ajan siirtomaa?

Niin tai näin, suosittelemme tutustumista  Metsähallituksen pohjavesien ryöstöprojektin lisäksi ainakin tähän yhtiöön ja sen puuhiin Pohjois-Suomessa.

Tämän yhtiön luulisi kiinnostavan myös vihreitä, koska sen toimet ovat  tuomassa pohjoiseen massiivisen rekkarallin, mutta kovin hiljaista on vihertehtaalla.

Northland Resources on päättänyt laivata rautarikasteen Kiinaan ja muihin Aasian maihin Norjan Narvikista. Yhtiö hylkäsi lähes varmana pidetyn Kemin Ajoksen sataman, jolloin malmi olisi kulkenut sähköistettävää malmirataa myöten Kolarista.

Tämä tarkoittaa käytännössä raskaalla rekkaliikenteellä Lapin herkässä luonnossa Narvikiin hoidettavaa syöttöliikennettä  – 7 dollaria tonnilta halvempaan satamaan.

Vaikka nyt jostain lukijasta saattaisi tuntua siltä, että nämä asiat liittyvät huonosti toisiinsa, niin elävässä elämässä ne saattavat kuitenkin liittyä varsin tukevasti toinen toisiinsa.

… palaamme asiaan…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Metsähallitus, MMM

Site Meter

Kuva: MTV3

Työministerin virassa puuhasteleva vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei ole saanut ministerinpestinsä aikana mitään työllisyyttä parantavaa aikaan – ei edes ehdotusten tai ideoiden tasolla. Päinvastoin.

Nykyisen taloudellisen  taantuman aikana median huomio ei ole keskittynyt pelkästään nykyiseen  työministeriin (eikä hänen edeltäjäänsä ja puolutoveriinsa) , vaan koko Vanhasen kyvyttömään hallitukseen – mikä on tavallaan sääli. Mutta onhan tässä aikaa odotella, ajat eivät kuitenkaan muutu paremmiksi kovinkaan nopeasti.

Tänään tuli ensimmäinen viite siitä, että Sinnemäenkin todellisuus paljastuu hiljalleen- kaikista silmänkääntötempuista huolimatta. Tällainen aika kun on (enemmän kuin) omiaan paljastamaan poliittisten puolueiden ja niissä toimivien toimijoiden todellisen olemuksen.

Sinnemäki on vaatinut tänään pienyrittäjien aseman kiristämistä entisestään – nykyisen taloudellisen kurimuksen syövereissä. Samalla hän on tehnyt selväksi sen, mitä hän ajattelee todellisia työpaikkoja luovasta pk-sektorista – työministerin ominaisuudessa.

Vihreät haluavat (Sinnemäen suulla kerrottuna) lopettaa veronkierron osinkotuloilla.  Sinnemäki esittää, että osinkojen nollaverokannasta luovutaan jo tämän kevään aikana.

Vihreiden mielestä on väärin, että jopa 90000 euron osingot voi nostaa jopa verovapaasti. Osinkotuloja pitäisi verottaa samoin kuin muutakin pääomatuloa, vihreät katsovat.

Vihreät laskevat, että osinkojen nollaverokannasta luopumisella saataisiin valtion kassaan 350 miljoonaa euroa.

Se asia,  mitä Sinnemäki jätti kertomatta on totuus. Totuus nimittäin on se, että tuollaisia 90 000 euron ylärajaan asti nollaverokannalla (joissa osinkoina jaetaan alle yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta) nostettavia osinkoja ei juurikaan oikeassa elämässä ja aikuisten todellisuudessa  jaeta.

Sinnemäen kaavailemat toimet koskevat kipeimmin laman kourissa kamppaileviin pienyrittäjiin, jotka juuri ja juuri pystyvät palkkaamiensa ihmisten palkkojen ja lakisääteisten maksujen lisäksi nostamaan nippanappa elämiseen riittävän toimeentulon itselleen (ja perheelleen) yrityksestään pieninä osinkotuloina.

Mikään pörssiin listautumaton yritys ei pysty maksamaan tuollaisia Sinnemäen kuvailemia suuria osinkoja. Tällainen veronkiristys kohdistuu ainoastaan   pienyrityksiin – niihin  joilla ei suuriin osinkoihin ole varaa.

Kyse on silmänkääntötempusta, johon liittyy mukaan aimo annos (peiteltyjä ja aika avoimiakin) poliittisia tavoitteita – kateudesta kumppuavaa sosialismia, suuryritysten tukemista, pienyritysten  pakolliseen listautumiseen (l. omaisuuden kontrolloimiseen ja helpompaan kansallistamiseen tähtäävää) painostusta sekä ehkä ihan aitoa yrittäjävihaa.

Pohjaltaan tämä Sinnemäen ehdotus on aivan sitä ehtaa itseään – perinnevasemmistolaista ihmisten olojenkurjistamista, tasapäistämistä, verojen kiristämistä (kulujen kuristamisen sijaan), yrittämisestä rankaisemista, puhdasta kateutta ja omaisuudensuojaa sen perusteiltaan muuttamaan pyrkivää sosialismia.

Vihreät on vasemmistopuolue ja Anni Sinnemäki (kommuunissa asuvana ja mielipiteiltään äärivasemmistolaisena)on lähinnä kommunisti.

On varsin ymmärrettävää, että helsinkiläinen kouluttamaton ja työtön anarkisti/kommunisti/vasemmistolainen nuori näkee Annin äänestämisen arvoisena vaihtoehtona. Tosin ei Anni aja heidänkään asioitaan.  Anni ajaa Annin asioita ja työministerinä hänen saavutuslistansa on entistä pahemmin pakkasen puolella (että se siitä ilmastonmuutoskuplasta).

Se että joku aikuinen ja yrittäjyyden valinnut pienyrittäjä äänestää vihreitä, se on kuitenkin aivan eri asia. Se on käytännöntasolla lähinnä käsittämätöntä istuinoksan oman takamuksensa alta poikkisahaamista.

Vihreät ovat perinteisen vasemmistolainen puolue ja perinteinen vasemmistolaisuus perustuu kateuteen, yksilöllisyyden halventamiseen, ihmisten pakottamiseen ja kontrolliin sekä omaisuudensuojan murtamiseen.

Annin sosialismissa kotisi  eikä omaisuutesi ole Sinun – ne kuuluvat kaikille muille paitsi Sinulle – mistään rajoista, kulttuurista, kielestä tai todellisesta omistusoikeudesta riippumatta.

Lähteet: VN, US, STT

Site Meter

kuva:MMM

Tässä blogissa partioliikkeen ja puoluepolitiikan välisestä suhteesta julkaistu kirjoitus kirvoitti runsaan keskustelun. Tuosta keskustelusta hyppäsi pöydälle myös Metsähallituksen asema kansallisomaisuutemme – suomalaisen luonnon –  hoitajana.

Useat keskusteluun osallistuneet viittasivat Metsähallituksen kaksoisrooliin liikelaitoksena ja kansallisomaisuuden hoitajana. He esittivät samassa yhteydessä myös huolensa kyseisen (valtion omistaman) julkishallinnon laitoksen haluamasta muutosprosessista.

Tuossa prosessissa metsähallituksen virkistyspalveluja hoitava Villi Pohjola yhtiöitettäisiin yritykseksi.

Tämä asia on jäänyt uutisvuossa hieman mediapimentoon, vaikka se on ollut pöydällä jo viime keväästä saakka.

Tänään tilanne on muutunut. Kauppalehti kertoo, että Metsähallituksesta tulee yhteiskunnallisia tehtäviä hoitava valtion erityisyhtiö vastaavasti kuin Yleisradio Oy ja Veikkaus Oy.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ovat (yllättäen, kaksi kepulaista ministeriä)  päätyneet yhteiseen näkemykseen, että valtion liikelaitoksen organisaatiomuutosta valmistellaan erityisyhtiömallin mukaisesti. Laajasta luontopuolen virastosta ollaan luopumassa.

Erityisyhtiöön kootaan sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen liiketoimintapuoli eli suurimpana metsätalous ja ympäristöministeriön alaiset luontopalvelut sekä luonnonsuojelu- ja ympäristösuojelutehtävät. Ainoastaan viranomaistehtävät siirtyvät muualle.

Metsähallituksen pääjohtajan Jyrki Kankaan jo viime keväänä esittämän kannan mukaan yhtiönä Villi Pohjola olisi samalla viivalla kilpailijoidensa, muiden matkailuyritysten kanssa.

Kankaan mukaan mahdollisella yhtiöittämisellä ei ole vaikutuksia esimerkiksi Villin Pohjolan tuotevalikoimaan. Valtion liikelaitoksen matkailuyksikön työntekijät siirtyisivät vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön palvelukseen. Samalla Metsähallituksen viime vuonna ostama rovaniemeläinen ohjelmapalveluyritys Eräsetti Oy sulautettaisiin Villi Pohjola Oy:öön.

Yhtiöittämispäätöksen tekee valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön esityksen pohjalta. Metsähallituksessa toivotaan, että päätös tehtäisiin vielä tänä vuonna, jotta yhtiö voisi aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Villi Pohjola vuokraa vuosittain noin 300 lomamökkiä ja tuo Suomeen, lähinnä Lappiin, kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia turisteja. Lisäksi se järjestää yritysmatkoja. Villin Pohjolan ja Eräsetin vuotuinen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin 50 henkilöä.

Kun Metsähallitus puhuu pääjohtajansa suulla, asiaan pitää suhtautua vakavasti. Metsähallitus haluaa itse tätä muutosta.

Kangas kertoo, että  EU:n komission vaatimus vauhditti myös Villin Pohjolan yhtiöittämistä. Tämä vaatimus perustuu siihen, että EU:n komissio pitää liiketoimintaa harjoittavia valtion liikelaitoksia kilpailulainsäädännön vastaisena. Komission mukaan niillä on konkurssisuoja ja ne saavat veroetua verrattuna vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Totta tämäkin, mutta näemme jälleen tässä sen asian, että kun asioista päätetään niistä ymmärtämättömien parissa ja kaukana sieltä mihin nämä päätökset vaikuttavat, saadaan aikaan tyypillinen EU-päätös- ei päätä, ei häntää.

Tämä hyväntahtoisuus jää nimittäin sen asian alle, että näin (vastoin alkuperäistä vaatimusta) Metsähallitus pystyy luomaan EU-komission  (ja Suomen kumileimasimena toimivan valtionhallinnon) siunauksella Villi Pohjola Oy:sta virkistyskäytössä olevia maa-ja vesialueita ja infrastruktuuria hallinnoivan (valtion omistaman ja tarvittaessa ulkomaille myytävissä olevan) monopoliyhtiön.

Tämä tilanne tullee aiheuttamaan sen, että Villi Pohjola voi kuristaa kuoliaiksi pienet paikalliset toimijat ja yrittäjät sekä liittää ne itseensä itse sanelemillaan ehdoilla – kuten Rovaniemellä toimineen Eräsetin.

Tai ajaa halutessaan paikalliset luontomatkailuyrittäjät konkurssiin. Jos tämä yhtiöittäminen tapahtuu, Villi Pohjolan johdolla on EU:n komission valtuutus ja suomalaisen veronmaksajan rahat takanaan tätäkin päämäärää varten.

Asiaa olisi syytä tarkastella myös hiljattaisen Destian antaman esimerkin kautta. Kun valtionyhtiössä on tällaista intoa muuttua yhtiöittää toimintaa, on veronmaksajan syytä miettiä sitä, onko jollain ketunhäntä kainalossa?

Kaikissa (etenkin yhteisissä) asioissa kannattaa esittää kysymys siitä kuka hyötyy? Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoa joka tästä hyötyy, on se sama valtioyhtiöihin ja niiden ympärille pesiytynyt saalistajien sakki.

Näiden esimerkkien valossa valtioyhtiöiden yhtiöittämine ja muuttamine liikelaitoksiksi oli vertaansa vailla oleva virhe koko historiassamme. Kahdella penkillä kun on huono istua – yhteisten etujen valvojan ja bisneksen tekijän.

Asiassa on muitakin kuin yrittäjinä elantonsa saavia suomalaisia koskevia uhkia. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että Metsähallitus ja sen käsikassara Villi Pohjola ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa pukeiksi suomalaisen kansallisomaisuuden kaalimailla.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on pelännyt, että luonnonsuojelu unohdetaan, kun metsät siirretään tulosta tavoittelevan yhtiön hallintaan.

Pahimmillaan on vilauteltu skenaariota, jossa kansallisomaisuutta eli esimerkiksi kansallispuistoja ja eräkämppiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Tämä skenaario on askeleen lähempänä toteutumista tuon aiemmin tekstissä siteeratun Kauppalehden tänään julkaiseman utisen mukaan.

Tämä on jälleen kerran todellinen malliesimerkki siitä, mitä on odotettavissa nyt ja tulevaisuudessa, kun EU siirtää lopunkin paikallisen päättämisen Brysseliin.

On mahdotonta vaatia, että suomalaiset yrittäjät pystyisivät ajamaan edes omia etujaan lobbaamalla Brysselissä, etenkin kun vastassa on monopoliaseman saanut Suomen valtion verorahoilla ja valtionvirallisella statuksella pyörittämä ns. yhtiö.

Yrittäminen on Suomessa kova laji – ilman valtiota kilpailijanakin. Kun valtio saa monopolin sekä myyntipalveluihin että verotukseen, ollaan aika kaukana kommision alkuperäisestä vaatimuksesta.

Tai ehkä juuri se on tarkoituskin?

Luoda jossain tulevaisuudessa kenties Suomesta eurooppalainen luontoreservaatti, jossa paikallisten asukkaiden oikeudet luontoon ja siellä oleskeluunkin ovat rajoitetut ja jota myydään parhaiten maksavalle?

Nyt minun on syytä lopettaa näiden kauhuskenaarioiden luominen, niiden toteutuminen kun saattaa olla ihan mahdollistakin.

Lähteet: STT, IL, MMM, Metsähallitus, YLE

Site Meter

Päivitys 08012010: Turjalainen on sivunnut samaa aihetta blogissaan.