”Hän oli 31-vuotias Mohamed Lahouaiej-Bouhlel. Henkilöllisyys selvisi autossa olleista papereista.”

Eilen illalla ajettiin Nizzassa ihmisjoukkoon räjähtein ja asein lastatulla kuorma-autolla. Kuolonuhrien määrä on noussut 84:ään,ainakin 50 taistelee hengestään ja loukkaantuneita on yli 100. Joukossa kaiken ikäisiä ranskalaisia, jotka olivat kokoontuneet juhlimaan Ranskan kansallispäivää avoimelle bulevardille.

Tämän vastenmielisen teon tekijänä  oli tunisialainen muslimi (joka sai asua vapaasti Ranskassa valmistellen terroria ranskalaisia vastaan).

Näin olemme jälleen tilanteessa, jossa jälleen on 0 päivää viimeisestä muslimiterrori-iskusta. Ylläpito lähettää syvimmän osanottonsa uhrien omaisille ja uhreille.

Niinpä niin. Tämä ei juuri yllättänyt.

Ranska sai hoidettua jalkapallon EM-mestaruuskisat mallikkaasti, mutta heti sen jälkeen eurooppalaisen suvaitsevaiston erityisessä suojelussa olevat islamistit hyökkäsivät ns.pehmeään kohteeseen, tavallisten

Yllättävää on se, ettei YLE ja/tai muu valtamedia  syyttele iskusta uhreja tai (varsin normaalisti)  ns.äärioikeistoa ja rasismia (sekin tulee vielä, olkaa huoletta).
Vastuullisia tästä ovat todellisuudessa ne, jotka ovat islamilaisen terrorismin päästäneet Ranskaan ja Eurooppaan. Ns. suvaitsevaiset ja liberaalit päättäjät,  poliitikot ja poliittiset virkamiehet.
 
Kun ensimmäinen tällainen teko tapahtuu Suomessa syyllisiä tuskin heti päästään tuomitsemaan, koska he pitävät vallasta kiinni. Mutta he ovat tiedossa. Syyllisiä ovat kaikki ne päättäjät, jotka ovat päästäneet laittoman maahanmuuton seurauksena Suomeen kuulumattomia ihmisiä Suomeen.

Ei saa myöskään unohtaa sitä kovaäänisten jorieskolinien ja sakaritimosten ”suvaitsevaa” laumaa. Sitä todellisuudesta vieraantunutta ja kuolaavaa laumaa, joka levittää vihapuhetta suomalaisia vastaan ja pyrkii propagandallaan tekemään tilaa islamilaiselle ääriajattelulle ja terrorille (tuskin hämmästyttäisi sekään, että nämä puhuvat päät syyttäisivät nationalismia, koska hyökkäys sattui Ranskan kansallispäivänä).

 

Tämän sakin olisi syytä olla hieman huolissaan EU:n hajoamisen alettua. Sellainen päivä saattaa olla lähellä jolloin teot tutkitaan ja perseet tervataan.

0-days-since-last-muslim-terrorist-attack-congrats-european-union-meme-clapping-bravo

KK

Kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, Suomen poliittinen johto (sekä sen narussa perässään vetämät rivikansanedustajat) päättivät sitoa suomalaisen maanpuolustajan toisen käden selän taakse mahdollisen sotilaallisen hyökkäyksen kohdistuessa Suomeen. Ainoastaan perussuomalaiset äänestivät eduskunnassa näytellyssä demokratiafarssissa tätä maanpetokselta haiskahtavaa järjettömyyttä vastaan.

Liittymällä Ottawan miinakieltosopimukseen poliitikkomme eivät suinkaan parantaneet maailmanrauhaa, vaan heikensivät sitä madaltamalla hyökkäyskynnystä Suomeen. Täysin päinvastoin esimerkiksi Rauhanliiton toiminnanjohtajan Laura Lodeniuksen näkemystä:

Hylkäämistä esittäessään perussuomalaiset ovat väärässä miina-asiassa. On tärkeää, että Suomi osallistuu sopimuksiin, joilla luodaan yhteisiä pelisääntöjä siihen, mikä sodankäynnissä on oikeutettua ja mikä ei. Miinat eivät erottele sotilasta siviileistä. Ne ovat epäinhimillinen ase, jota sivistynyt valtio ei käytä. Miinakieltosopimuksen myötä miinojen tuotanto ja kansainvälinen kauppa on tyrehdytetty ja käytännössä niiden käyttö konflikteissa on minimissään. Miinauhrien määrä on laskenut raivauksen johdosta dramaattisesti eikä uusia miinoja enää kylvetä

Kun suurvaltavihollinen tietää tästä eteenpäin , että suomalaiset – tekemiään sopimuksia kunnioittavina – todellakin hävittävät jalkaväkimiinansa, vihollisen ei  enää tarvitse huolehtia siitä, kohtaako se ns. passiivista tulta.

Eikä tällainen sopimus todellakaan vähennä sotatilanteessa maaperäämme kylvettävien jalkaväkimiinojen määrää. Ne suurvallat, jotka ovat ainoa mahdollisen sotilaallinen uhka Suomelle, eivät ole liittyneet (eivätkä ole liittymässä) Ottawan sopimukseen.

Kun tällainen miehittäjä tunkeutuu maahamme,  se tulee aivan varmasti suojaamaan valloittamansa alueet miinoittamalla ne jalkaväkimiinoilla. Niistä miinoista ei tehdä karttoja ja ne eivät todellakaan valitse uhriaan.

Tässä nykyisessä tilanteessa voisi vastaavasti miettiä, tuleeko mahdollisen sodan aikana puolustusvoimien suojella niitä ihmisiä ja tahoja, jotka ovat olleet tällaisen typeryyden takana?

Puolustusvoimat on joutunut reagoimaan ankaran säästökuurin ja miinakieltosopimuksen seurauksiin. Reagointi on ollut nohevaa ja oikeansuuntaista. Tänään julkistetussa uutisessa puolustusvoimat tiedottaa alueellisen puolustuksen suurimmasta remontista vuosikymmeniin.

Puolustusvoimat muuttaa alueellisten joukkojen sodan ajan rakenteita. Nykymuotoiset jalkaväkiprikaatit puretaan. Tilalle tulee muutamia uusia alueellisia prikaateja ja taisteluosastoja.

Aluepuolustuksesta ei luovuta, mutta sen perusfilosofia vaihdetaan.

Nykyään puolustustaistelu perustuu tärkeiden maastonkohtien pitämiseen. Tulevaisuudessa joukot pyrkivät tuottamaan hyökkääjälle riittävät tappiot toimimalla nykyistä hajautetummin, aktiivisemmin ja joustavammin.

Tätä asiaa on eräs tämänkin blogin kirjoittajista kommentoinut ja ideoinut jo jokin aika sitten. Tuo kirjoitus löytyy täältä.

Olennaista on kuitenkin se, että tämä sotilaallisesti katsottuna järjetön päätös ja hiljattain eduskunnassa  tapahtunut perustuslain raiskaaminen herättävät ainakin kirjoittajassa kysymyksen siitä, että onko suomalainen parlamentarismi kulkenut polkunsa päähän korruptoituneena demokratian irvikuvana?

Olisiko aika korvata poliitikot ja Arkadianmäen ongelmajätelaitos suoralla kansanvallalla ja unohtaa tuo hyväksikäyttäjien joukko lakia valmistelevien virkamiesten ja kansan väliltä?


Site Meter

HP

Mikähän muuten  mahtaa olla se sotilaallinen koulutus,   jonka pohjalta Pekka Haavisto esiintyy sotilasasioiden asiantuntijana?

Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.

Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.

Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.

Se kuka on käynyt joskus  Kaunialan sotavammasairaalassa on  nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille.  Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille,  jotka lähetettiin kotimaisten  1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.

Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnätytyinä.

Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.

Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:

”Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.

Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.

Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.

Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää ”kärjistyvään kriisiin”.

Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…

Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000 miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”

Juuri tästä on kyse.

Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.

Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?

Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten ( veroja maksavien) ja  syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?

Onko näin, etytä vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?

Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?

Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:

”Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa  huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
”Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”

Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää., puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät  (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:

2 §
Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen

Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Mutta – huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä.  Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.

Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:

”Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”

Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen) , kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?

Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.

Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:

”Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”

Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.

Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.

Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä.  Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.

Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:

”Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”

Kysymys kuukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?

Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.

”Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. ”

Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka  ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).

Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.

Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä  ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.

Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.

Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla  –  molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista  tavallisille suomalaisille ihmisille.

Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollllisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.

Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.

Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.

Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.

Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.

Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen  kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta.

Site Meter

KK

Viimeisinä päivinä on käynyt erittäin selväksi sellainen totuus, että nykyiset päättäjämme eivät ole oppineet yhtään mitään omasta historiastamme. Se mikä asiasta tekee todella huolestuttavan, on tämän älyllisen dementoitumisen kohde.

Päättäjät (kokoomus etunenässä) ovat päättäneet ajaa Suomen puolustuskyvyn alas aina siihen malliin saakka, ettei maanpuolustukseen jää muuta vaihtoehtoja kuin Nato-jäsenyys. Nato-jäsenyys Suomen kohdalla tarkoittaa puolustusmenojen kasvua, turvattomuutta, 1300  kilometriä etulinjaa ja Suomen kokoista viivytystaistelualuetta, jolla puolustetaan Norjaa ja Ruotsia viimeiseen suomalaiseen saakka –  ja jopa jokamiehenoikeuksien rajoittamista.

Ja jotta tämä Suomen demilitarisointi ja asevoimien nöyryyttäminen saadaan vietyä kliimaksiin saakka, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Tasavallan presidentti Tarja Halonen masinoivat omien maanpuolustajiemme käsien selän taakse sitomisen – ja vetivät samalla koko puolustusvoimiltamme housut kinttuihin julkisesti.  Asiaa on käsitelty täällä aikaisemminkin.

Kun tähän ynnätään tavoite yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta – joka merkitsee myös vahvan maanpuolustustahdon tahallista romuttamista – ja nykyisen EU-jäsenyyden aikana tuhottu huoltovarmuutemme (joka on varmuusvarastoinnin hävittämisen ja  kotimaisen tuotannon lakkauttamisen lisäksi viety infrastruktuurinkin tasolle), katastrofi on käsissämme seuraavan kansainvälisen kriisin levitessä Suomeen .

Tällaista edesvastuuttomuutta on toki nähty aikaisemminkin omien päättäjiemme taholta. Sotien opetukset olivatkin sitten erinomaisen hyvin päättäjien muistissa aina Suomen EU-jäsenyyteen asti. Vuonna 1995 alkanut huoltovarmuuden, kansallisvaltion ja puolustuskyvyn romuttaminen on lähestymässä kohti surkeaa loppuaan nykyisen vallankäyttäjien puumerkkinä maamme historiaan.

Historia muistuttaa myös edellisten haihattelijoiden toimien seurauksista verisesti. Puolustuskyvyn laiminlyöminen johti Neuvostoliiton hyökkäykseen 1939, koska  se piti Suomea sotilaallisena tyhjiönä. Sotien jälkeinen vahva reserviin perustuva kenttäarmeija ja aluepuolustuksemme doktriini ovat pitäneet vieraat Suomen rajojen ulkopuolella tähän saakka.

Tulevaisuus saattaa olla sitten aivan toisenlainen.

Talvi- ja jatkosodan tappiot  olivat sotaväen kohdalla kaatuneina ja kadonneina talvisodassa 22 830 ja jatkosodassa 66 044 eli yhteensä 88 874 miestä. Siviiliuhrien kanssa näiden sotien uhrien määrä nousee melkein sataantuhanteen turhaan kuolleeseen suomalaiseen – unohtamatta myöskään suoranaisten sotarikosten uhreja.

Laittomasta aggressiosta  uhrille (eli Suomelle) aiheutuneet aluemenetykset olivat valtavat. Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen Sallan ja Karjalan lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.

Materiaaliset menetykset (sotakorvauksineen) olivat suunnattomat. Sodan tuhojen ja menetettyjen alueiden lisäksi Suomen piti maksaa hyökkääjälle ns. sotakorvauksia  300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty  (oma) omaisuus.

Tämän lisäksi maassa jouduttiin käyttämään oikeusjärjestyksemme vastaista takautuvaa lainsäädäntöä sotasyyllisyysfarssissa (jossa vihollisen avuliaana ajokoirana toimi Urho Kekkonen) ja maamme valui vuosikymmeniksi itäisen naapurin talutushihnaan kytketyksi rakiksi.

Näin kävi siksi, että vanha roomalainen viisaus oli unohdettu tyystin. Nimittäin Si vic Pacem, Para Bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kun lähdimme talvisotaan, sotaväellä ei ollut jakaa edes kaikille kiväärimiehille kivääriä –  asianmukaisista vaatteista ja muista varusteista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi 3.12.1939 12. divisioonan materiaalivahvuudesta puuttui lähes 1000 kivääriä – ja näin huonosti varustetun joukon piti kuitenkin lähteä vastahyökkäykseen vahvan panssariaseen tukemaa  suurvaltavihollista vastaan.

Tykistön tilanne oli kuitenkin kaikkein surkein. Koko kenttätykistömme käsitti vaivaiset 500 tykkiä – joista suurin osa oli autamattomasti vanhentuneita. Lisäksi (kuin pisteenä iin päällä) ampumatarvikkeita tykistölle oli ainoastaan 280000 laukauksen verran – tuon määrän venäläisen armeijakunnan tykistö ampui talvisodassa yhtenä päivänä.

Panssaritorjunnan jälkikäteen luotu gloria on osittain todellinen – mutta se kuuluu suomalaiselle taistelijalle, ei päättäjälle.  Molotovin coctailit ja kasapanokset olivat päättäväisen puolustajan tilapäistarpeita vastustajan monituhantista panssarivoimaa vastaan. Niillä vajaalla sadalla pst-tykillä ei todellakaan torjuttu vihollisen panssarivoimaa.

Kun pääministeri Cajander onnitteli talvisodan sytyttyä armeijaa siitä, ettei sen tarvinnut raahata mukanaan vanhanaikaisia aseita, saa tämä kommentti lähinnä ironisen irvokkaan sävyn nykyään sitä tarkasteltaessa.

Tähän samaan tilanteeseen päättäjämme ovat ajamassa Suomen puolustusta uudelleen. Venäjällä kuohuviinipullot napsahtelevat auki ja suunnitelmia yksinkertaistetaan.Poliittinen johtomme on kyvytön näkemään sen, että yksipuolinen aseistariisunta pienen valtion taholta –  tai jäsenyys sen suurvaltanaapuria vastaan suunnatussa sotilasliitossa – ovat omiaan laskemaan suurvaltanaapurin hyökkäyskynnystä.

Jos me vielä joskus joudumme itänaapurin kanssa sotaan, syylliset tähän kansalliseen katastrofiin löytyvät tämän päivän päättäjien joukosta.

*  *  *

Jk. Valtio on muuten osoittanut myös luotettavuutensa ja lojaaliuutensa työnantajana niitä työntekijöitään  kohtaan, jotka kutsumuksensa mukaan varjelevat tätä maata.

… varjelkoon Luoja entistä tiukemmin Suomea – johtajamme kun eivät siihen kykene.

Lähteet: YLE, US, Puolustusvoimat, Wikipedia

Site Meter

KK

Päivän uutisvirta toi tullessaan surullisen tiedon siitä,  kuinka nykyisten päättäjien edesvastuuttomuus on alittanut jälleen kerran uuden kynnyksen.

Neuvostovaltio Valtioneuvosto on hyväksynyt lakiesityksen jalkaväkimiinojen kieltämisestä.

Huomenna perjantaina Suomen lipun voi hyvällä syyllä vetää puolitankoon, sillä eduskunnalle annettavan esityksen voimaantulo merkitsee Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen, joka solmittiin Oslossa vuonna 1997.

Suomi ei ole halunnut kieltää jalkaväkimiinoja aikaisemmin, koska ne ovat olleet keskeisessä asemassa alueellisessa puolustusjärjestelmässä. Niistä luopumisen on nähty heikentävän olennaisesti maan puolustuskykyä. Nyt jokin on liikahtanut ja haihattelijat ovat saaneettahtonsa läpi tässä (äärimmäisen vakavassa) asiassa.

Suomen jalkaväkimiinavarastot on tarkoitus hävittää vuoden 2016 loppuun mennessä- vaikka Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat eivät tee näin.

Näin Suomen edesvastuuttomat päättäjät ovat tehneet tietoisen päätöksen sitoa Suomea puolustavan kenttäarmeijan kädet selän taakse (mahdollisessa sodassa) suurvaltavihollisen kanssa.

Ne syyt miksi tarvitsemme jalkaväkimiinoja ja miksi tuollainen kielto on kuitenkin kierrettävissä (kalliden omien ihmisuhrien kustannuksella) ovat aikaisemmin olleet käsittelyn alla täälläkin.

Voitte halutessanne  tutustua niihin täällä.

Päättäjät ovat unohtaneet kaikki viime sotien opetukset,  mutta tulevaisuudessa näiden päätösten takia turhaan vuodatettu suomalainen veri on silti heidän käsissään .

Lähde: STT/IL

Site Meter

KK

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

Site Meter

Suomalaista menettelyä on vaieta totuudesta ja olla auttamatta köyhää samaan oikeutta.

Jaakko Laurinpoika Teitti joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sihteerinä ja kirjoitti virassa ollessaan vuosien 1555–1557 välillä virallisen valitusluettelon aatelin väärinkäytöksistä.

Teitti oli oikeassa. Tuo valitusluettelo julkaistiin vasta vuonna 1894.

Lähde: Kansallisarkisto

Site Meter

Onko Suomen laki täydellinen?

HS:n toimituspäällikkö Reetta Räty on päästänyt näppäriltään kerrankin ihan asiallisen ajatuksen . Hän toteaa päivän Hyysärissä, että keskustelu on rasittavaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä, mistä keskustellaan.

Tämä on sellainen asia, josta olen täysin samaa mieltä Reetta-tyttösen kanssa – tosin ilmeisen eri syistä, kuin Räty. Mutta yhtä kaikki, keskustelu, jossa keskustelijat eivät ymmärrä tosiaan, on aika rasittavaa ja yleensä täysin hedelmätöntä.

Ikävä kyllä, tämä asia on lisääntynyt viime aikoina käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siitä on tullut valitettavasti maan tapa. Tällä pohjalla kenenkään tuollaiseen syyllistyvän on turha kitistä siitä, että tämä tiputetaan keskustelusta ja vastauksia ei tule.

Räty heittää omasta puolestaan keskusteluun parikin esimerkkiä. Ensimmäiseksi hän ottaa aiheekseen yhteiskunnalliseen (kansanvallan ulkopuoliseen) kansalaistottelemattomuuteen ja suoranaiseen rikollisuuteen toiminnassaan syyllistyvät ns.eläinoikeusjärjestöt ja heidän tukiverkostonsa vihreät.

Tuosta suunnasta lentelee taas ja jälleen kerran(kevät on ilmeisesti taas tulossa) kovenevia vaatimuksia siitä , että turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa.

Rätyäkin  kiukuttaa hallituksen ja ministerien vastaus siitä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa.

No niin on! Ja siksi nyt ehdotetaan, että lakia pitäisi muuttaa. Voisivatko tarhauksen kannattajat siis perustella, miksi eläinten häkkikasvatuksen pitää olla laillista? Saataisiin kiinnostava keskustelu ihmisten ja eläinten väleistä, ehkä jopa vastuusta ja tunteista.

Mutta ei. Laillinen elinkeino, laillinen ammatti, laillinen turkistarha, sanat soivat keskusteluohjelmissa, blogeissa, kyselytunnilla.

Ongelma tässä keskustelussa ei ole kuitenkaan laillinen elinkeino – ongelma on se, että reettarädyt ja kettutytöt pyrkivät määrittelemään oman maailmankuvansa mukaan oikean ja väärän – ja pakottaisivat muutkin varsin mielellään joko alistumaan tahtoonsa tai muuttamaan oman mielipiteensä kulloisestakin asiasta.

Ottamatta tässä muutenkaan kantaa siihen, että koskevatko ihmisoikeudet eläimiä, niin tietynlainen ulkopuolisuus, maailmankuvan pahanlainen vääristyminen ja puhdas omien tavoitteiden härkäpäiseen ajamiseen (laillisesti tai laittomasti) perustuva itsekkyys loistaa läpi.

Mitä vahvemmaksi ns.kansalaistottelemattomuuden ja suoranaisen rikollisen painostuksen annetaan kasvaa tässä maassa, sitä kauemmaksi luisumme kansanvaltaisesta ajattelusta ja yhteiskuntajärjestyksemme (rauhasta nyt puhumattakaan) rapisee pala palalta pienien kovaäänisten painostusryhmien vaatimusten jalkoihin.

Jokainen voi miettiä sitä, kuinka paljon eri ryhmien  keskinäistä ymmärrystä lisää se, että yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu huuto- ja uhkailukilpailuksi.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin eräistä asioista Reetan kanssa samaakin mieltä.Reetta menee erään todellisen yhteiskunnallisen ongelmamme  olemukseen.

Suomessa ei voi puhua vaalirahasta toistelematta, että rahankeräys ja tuen ottaminen on laillista. Niinhän se on. Vaalirahailmoitukseen on laillista kirjoittaa KMS, vaikka raha on tullut yritykseltä, jolla on jokin syy peittää lahjoituksensa.

Miksi rahan alkuperän peittäminen sallitaan?

Siitä ei puhuta, kun rikostutkintoja riittää, ja noin muuten: vaalirahoitus on laillista, niin laillista.

Miksi meillä on eduskunta, jonka työ on säätää lakeja, jos lait ovat jo nyt erehtymättömiä? Olemmeko saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa Suomen laki määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin? Ja miksi ihmeessä juuri kansanedustajat ovat kovimpia perustelemaan kantojaan lailla – he kuitenkin muuttavat lakeja työkseen!

Reetta vastasi itse esittämäänsä kysymykseen. Vanha sananlasku sanoo, ettei korppi korpin silmää noki – ei tässäkään tapauksessa.

Niin kauan kuin monipuoluejärjestelmäämme kuuluva parlamentarismi huseeraa kukkona tunkiolla ja poliittisen kaurapuurokompromissein huolehditaan siitä, että kaikki poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti asemastaan jakokoneiston jäseninä, niin pitkään on turha olettaa eduskunnan puuttuvan sisällään olevaan rakenteelliseen korruptioon.

Vaikka maailmalla Suomea on pidetty pitkään korruptiovapaana vyöhykkeenä, niin KMS:n, Punajuuren ja Nuorisosäätiön kautta julkisuuteen tulleet yhteiskunnallisesti epämiellyttävät asiat eivät olleet ns. yksittäistapauksia.

Ne olivat vain jäävuoren huippu siitä suomalaiseen politiikkaan vuosikymmenien saatossa hiipineestä korruptiosta ja julkisen aseman väärinkäyttämisestä. Ainoa tapa päästä siitä eroon on siirtyminen suoraan kansanvaltaan – ja valvontaan.

Räty kommentoi kirjoituksessaan myös luterilaista kansankirkkoamme. Aikaisemmin hän on keskittynyt kirkon ja siihen liittyvien traditioiden mollaamiseen, mutta nyt hän löytää jotain omasta mielestään positiivistakin kirkon toiminnasta.

Viime viikolla apulaisoikeusasiamies ilmoitti, että kirkolla ei ole laillista oikeutta antaa turvapaikkaa ihmiselle, jota ollaan karkottamassa.

Kirkosta vastattiin, että laki tai sen tulkinta voivat olla epäoikeudenmukaisia. Silloin pitää vaatia oikeutta.

Kerrankin: hyvä kirkko!

Tämäkin noudattaa samaa kaavaa. Ateistit katsovat oikeudekseen komennella sellaista instanssia, jonka jäseniä he eivät olet. Kun kirkko suorittaa omaa yhteisöllistä tehtäväänsä, se kelpaa näiden ihmisten sylkykupiksi tai se unohdetaan kokonaan. Vai olettekko lukeneet Reetan tai jonkun hänen tovereistaan kirjoittaneen koskaan esimerkiksi Kirkon kotimaanavusta?

Kirkon olisi tässä tilanteessa hyvä muistaa se koko olemuksensa ydin: antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalan on.

Unohtamatta siitä, että kirkko koostuu omista jäsenistään ja kirkon pitäisi olla yhteisönä heidän puolellaan –  eikä etenkään toimia jonkin marginaaliryhmän,  toisuskoisten tai ateistien käsikassarana.

Jos kirkko sellaiseksi muuttuu yleisemminkin, sekin vaipuu syvemmälle ja syvemälle siihen suohon, jossa se kieltäytyy ymmärtämästä.

Omia jäseniään.

Lähteet: HS, STT

Site Meter

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä

Lähde: AL

Site Meter

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:

http://chinaview.files.wordpress.com/2006/07/organ-harvesting-wang_bin.jpg

Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä valtiollisen  murhan jälkeen.

STT:n julkaisema ja Reutersin toimittama uutinen vahvistaa edelleen näkemystäni siitä, että Kiina olisi pitänyt laittaa kansainväliseen kauppasaartoon jo vuosia sitten. Olen ajoittain muistutellut asiasta, esimerkiksi voisi ottaa vaikka tämän Pekingin  olympialaisten alla julkaisemani kirjoituksen.

Maitsemani uutisen mukaan Kiinassa jopa 65 prosenttia luovutetuista elimistä tulee teloitetuilta vangeilta,. Näin on kertonut viimeinkin jopa virallinen China Daily -lehti tänään  keskiviikkona.

Kiinan hallitus on ilmoittanut olevansa tyytymätön tilanteeseen ja  käynnistävänsä uuden ohjelman, jolla myös tavallisia ihmisiä halutaan kannustaa elintenluovuttajiksi.

”Teloitetut vangit eivät missään nimessä ole sopivia elintenluovuttajiksi”,

Kiinan apulaisterveysministeri Huang Jiefu sanoi.

Uudella ohjelmalla etsitään ihmisiä, jotka ovat valmiita luovuttamaan elimiä kuolemansa jälkeen. Luovuttajien perheille kaavaillaan taloudellista tukea. Jopa 1,5 miljoonaa kkiinalaista  tarvitsee uutta elintä, mutta vuosittain vain noin 10 000 heistä pääsee elinsiirtoleikkaukseen. Kova kysyntä on myös luonut markkinat laittomalle elinkaupalle, jota nyt halutaan kitkeä.

Tämä nyt virallisenkin Kiinan tunnustama ongelma on vain jäävuoren huippu.  Eräs vielä ikävämpi piirre tähän toisinajattelijoiden ruumiiden häpäisyyn liittyvässä valtiollisessa  ihmisoikeusrikoksessa on se,  että suuri osa näistä elimistä päätyy Kiinan ulkopuolelle – kovaa rahaa vastaan.

Kiina teloittaa edelleen rikollisten lisäksi myös  toisinajattelijoita ja on maailman teloitustilastojen ehdoton ykkönen. Vuonna 2008 maassa teloitettii todennäköisesti lähemmäs 8000 henkilöä. Tuomioita jakava oikeuslaitos ei ole riippumaton, sillä Kiinan kommunistisen puolueen virkailijat painostavat ja jopa määräilevät tuomioistuimia. Syytetyt eivät saa riittävän nopeasti yhteyttä asianajajaan ja oikeudenkäynneissä syytettyjä ei ensisijaisesti oleteta syyttömiksi.

Kiinassa kuolemanrangaistuksen voi saada kaiken kaikkiaan 68 erilaisesta rikoksesta, muun muassa väljästi määritellystä ”valtion yhtenäisyyden uhkaamisesta” ja veropetoksesta. Kuolemanrangaistusta on näin käytetty myös tehokkaasti siis myös  poliittisten vastustajien ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Vakavista rikoksista epäiltyjen kidutus on yleistä. Kiinan lainsäädäntö ei kiellä käyttämästä kidutuksella hankittuja todisteita oikeudenkäynneissä, eikä syytetyillä ei usein ole mahdollisuutta saada asianmukaista puolustusasianajajaa ajoissa.

Ampuminen on yhä  yleisin teloitustapa Kiinassa. Kuolemaantuomittua ammutaan niskaan tai päähän takaapäin. Myrkkyruiskeella teloittaminen on yleistynyt ja sitä on Kiinassa esitelty ”humaanimpana teloituskeinona”.

Kiinan kansantasavalta järjestää myös julkisia teloituksia. Näihin koko kansan tapahtumiin on viety yleisöksi jopa koululaisia, sekä kuolemaantuomittujen julkiset kuljetukset asutuskeskusten läpi teloituspaikalle. Kiina on sitoutunut luopumaan näistä käytännöistä, mutta viranomaisten lupaukset ovat usein olleet katteettomia.

Amnesty Internationalin ja Human Right Watchin mukaan on  myös olemassa laajaa todistusaineistoa siitä, että teloitettujen elimiä käytetään elinsiirtoihin – eli toisinajattelijoiden ruumiit häpäistään kuoleman jälkeen vielä ryöstämällä ne.

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on  ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei ole paljonkaan saavutettu. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on eräs ihmiskunnan tulevaisuuden suurimmista kokonaisuuksista..

Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina:

1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä.

2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla.

3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan.

4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä.

5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.

Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit ovat suurin Kiinan demokratiaa viivästyttävä syy.

Suomi – ja suomalaiset – tukevat tätä ihmisoikeuksien törkeää polkemista suoraan ja epäsuorasti. Tärkeimpänä huonona esimerkkinä on tietysti Nokia, joka on jo pitkään siirtänyt tuotantoaan Kiinaan – välittämättä Kinnassa vallassa olevasta hallintojärjestelmästä ja maan ihmisoikeustilanteesta. Raha on pyhittänyt keinot.

Myös lukuisat muut suomalaiset yritykset ovat mukana tuossa toiminnassa. Sen lisäksi, että ne tukevat suoraan rikollista hallintoa, ne vähentävät myös suomalaisten teollisuustyöpaikkoja ja elinmahdollisuuksia – välittämättä myöskään päästöistä taiympäristöstäkään yhtään sen enempää.

Uusin ulottuvuus tässä kehityksessä on ollut kiinalaisten opiskelijoiden ryntäys Suomeen – ilmaisen korkeakouluopetuksen ja paremman elintason pariin. Tämä kehitys siirtää tietotaitoa ulos Suomesta ja tukee Kiinan nykyistä hallintoa. Ehkä härskein esimerkki tässtä on parin vuoden takaa. Tuolloin yksikään suomalainen nuori ei mahtunut opiskelemaan teoolista muotoilua Helsingissä – Kiinasta tulleet opiskelijat miehittivät koko linjan.

Eivätkä julkisyhteisötkään jää tässä touhussa yhtään yrityseleämästä jälkeen. Otetaan esimerkiksi vaikka Vantaan kaupunki.

Kiinalaisen Harbinin kaupungin tekemät  ihmisoikeusrikokset tulivat julkisuuteen  vuonna 2007. Harbinin kaupungin viranomaiset kiduttivat (ja jatkavat kiduttamistaan edelleen) Falun Gongin harjoittajia. Vantaa solmi kuitenkin yhteistyösopimuksen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.

Yksityinen kansalainen on hieman huonossa tilanteessa tämänkin asian suhteen – vaikka se vaikuttaa Kiinan ihmisoikeustilanteen lisäksi jo omaan jokapäiväiseen elämäämmekin.

Jatkuvasti kiihtyvä EU:n liittovaltiokehitys ja vallan siirtyminen yhä syvemmälle keskusjohtoiseen Brysseliin luovat yhden suuren ongelman – muut ovat kotikutoisia.

Olemme luottaneet parlamentarismin puhtauteen ja  antaneet liikaa valtaa omille päättäjillemme (jotka näyttävät huomattavasti oletettua korruptoituneemmilta nykyisen uutistulvan valvossa). Kuten jo tuossa aikaisemmin linkittämässä kirjoituksessani totesin, omat poliitikkomme pitäisi saada vastuuseen touhuistaan.

Se miten tuohon taas päästään on aika yksinkertaista. Jos jokainen yhteisistä asioista kiinnostunut ihminwen jättäisi antamatta äänensä nykyiselle nomenklaturalle ja äänestäisi suoraa kansanvaltaaajavaa ehdokasta, asiat saattaisivat jossain vaiheessa muuttua parempaan suuntaan.

Samaan aikaan olemme olleet liian kiinnostuneita nostamaan omaa elintasoamme, matkustelemaan eksoottisissa kohteissa ja ostamaan (Kiinassa osittain orjatyövoimalltuotettuja) uusia kulutushyödykkeitä mahdollisimman halpaan hintaan.

Kiinan kauppasaartoon asettaminen tuskin onnistuu, mutta kansalainen voi ostopäätöksillään vaikuttaa myös Kiinaan – sen harjoittamaan politiikkaan, hallintojärjestelmään sekä-  myös  ja etenkin sen –  talouskasvuun.

Kiina poliittisine hallintojärjestelmineen on uhka myös normivirtaselle – miksi siis sormivirtanen tukisi sitä?

Lähteet: STT, Reuters, Wiki,  Euroopan parlamentti, Human Right Watch, Amnesty International

Site Meter

Suomessa on vahva perinne hölmöläistarinoiden kertomisen suhteen.

Kerrotaanpa tässä uusin hölmöläisjuttu.

Olipa kerran maa nimeltä Hölmölä. Hölmölässä asui kansa nimeltään hölmöläiset.

Suurin osa hölmöläisistä eli liian hyvän elintason keskellä ja kävi liian usein Thaimaassa, että he olisivat kiinnostuneet niistä hölmöläisistä – poliitikoista – jotka halusivat vallan kahvaan ja hallita toisia hölmöläisiä parlamentaarisen demokratian keinoin. Näin nämä hölmöläiset joutuivat omaa hölmöyttään suuren ja mahtavan Euroopan Hölmölän alamaisuuteen.

Elo Hölmölässä oli nousukauden aikana kuitenkin auvoisaa ja varsin mukavaa – etenkin niille hölmöläisille joilla oli rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia egotrippejään ja satsata oman elämyshistoriansa kartuttamiseen (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan aikaan, kun Hölmölän normihölmöläiset viis veisasivat omasta tulevaisuudestaan tai yhteisistä asioista, nämä Hölmölän poliitikot saivat suuresta Euroopan Hölmölästä kuiskuttajia vieraikseen. Nämä Euroopan hölmöläiset saivat Hölmölän poliitikot vakuutettua siitä, että talouskasvu on rajatonta, työvoiman ja kapitaalien liikkuvuus on pelkästään hyvästä, ilmastomuutos on totta (ja sen torjumiseen tarvitaan ainoastaan Euroopan hölmöläisiltä kerättäviä veroravaroja) sekä – suurinpana isminä – monikulttuurisuus ja siihen liittyvä rajaton sosiaaliturismi kohti Hölmölää on vääjäämätöntä – ja myös ihmiskunnan hienoin keksintö (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän ilmapiiriin ja arkeen alkoi tulla merkkejä saapuvasta taantumasta ja tulevista vaikeuksista – jopa sellaisista, jotka koskisivat myös egotrippejään toteuttavia normihölmöläisiä. Valtionvarainministeri Jyrki Hölmölä (Hölmölän Hajaannus) vakuutti normihölmöläisille, että talouden kehitys näyttää Hölmölän osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta. Jyrki Hölmölän mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Samaan hengenvetoon valtionvarainministeri Jyrki vakuutti normihölmöläisille, että ja jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Hölmölään muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt alkoi jo kuulua nurinaa normihölmöläistenkin suista, Lomautukset lisääntyivät ja taloudellinen epävarmuus kasvoi kuin pimeys entisessä Hölmölän pirtissä.

Hölmölän poliitikoille tuli nyt hätä. Nyt jopa itse pääministeri Matti Hölmölän (Hölmölän Kes-kusta) oli pakko puuttua kesken naisseikkailujensa asioihin. Mutta eivät pääministeri Matinkaan vakuutukset rauhoittaneet sen enemmän keltaistta lehdistöä, muita poliitikkoja kuin normihölmöläisiäkään (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Nyt vaaditaan tiukempia otteita ja kansanvallan kaventamista, näin huusivat Hölmölän vihervasemmistolaiset ja kielivähemmistöpuolue kuorossa. Kansa tiukkaan kuriin, poliisille lisää oikeuksia ja sananvapaus pois!. Puhumattakaan asesita, ne pois hölmöiltä hallintoalamaisilta!

Mutta eivät hölmöläiset oikein uskoneet tuotakaan asiaa – kuten eivät myöskään sitä, että monikulttuuri on rikkaus. Hallituksella – ja sen muodostaneilla poliitikoilla oli ongelma;  kuinka saada nämä enemmän diktatuuriin kuuluvat tavoitteet toteutetuksi kansanvaltaisessa Hölmölässä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä)?

Kuin sattuman kaupasta tapahtui jotain, jolla oli käänteentekevä merkitys.

Hölmö-Jokelassa nimittäin poliisi oli antanut käsiaseluvan moniongelmaiselle pojalle (mutta hänkään ei ollut tärkeä). Näin silti, että lupa myönnettiin vastoin poliisin omia ohjeita. Pekka-Eric yhteiskuntaan suivaantuneena aloitti ammuskelun koulussa ja tappoi muutaman asioihin töysin syyttömän hölmöläisen (mutta hekään eivät olleet tärkeitä) jälkeen itsensä (pahat kielet tosin kertoivat, että poliisi antoi pahoin haavoittuneen Pekka-Ericin kuolla, mutta hänkään ei – juu – ollut tärkeä).

Nyt alkoi kauhistelu kaikkialla. Hölmölän mediasopulit toistelivat poliitikkojen mantraa, että aseet ovat pahasta ja että lailliset aseet tulee kieltää, koska laittomat aseet tulee kieltää. Jopa yltäkylläisyydessä elänyt (ja omia egotrippejään veronmaksajien kustannuksella harrastellut) kuningatar Tarja Hölmölä lähti arvojohtajana mukaan tähän leikkiin.

Poliitikot olivat huomanneet, että nyt heillä on käytössään keino, jolla yhteiskunnan kontrollointi ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen saadaan ajettua läpi. Tässä vaiheessa jopa Hälmölän oma maanmuuttoministeri Astrid Hölmölä (Hölmölän ns.kielivähemmistöpuolue) taputti yhteen karvaisia käsiään, kansa saadaan kuriin ja Hölmölä monikulttuuristettua (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Hölmölän poliitikot valitsivat asiaa hoitamaan sisäministeri Anne Hölmölän (Hölmölän Hajaannus). Hän kun oli myös vastuussa edeltäneestä kehityksestä, Hölmö-Jokelan poliisioperaation toteutuksesta ja ennen kaikkea hölmöläisen poliittisen tavan mukaan myös poliittisessa ministerivastuussa (mitä ikinä se tarkoittaakaan).

Saatiin aikaan työryhmä, joka toi kumileimasimena toimivalle Hölmölän kansanedustuslaitokselle Uuden Uljaan Aselain siunattavaksi – kumileimasimen tavoin.

Kas kummaa – sattui vielä toinen varsin hyvin näihin tapauksiin sopiva välikohtaus (juuri sopivasti Hölmölän ollessa jo valumassa taantumaan).

Nimittäin nyt kävi niin, että toinen moniongelmainen nuorukainen – nimeltään Matti Juhani Hölmölä – oli saanut pitää käsiaselupansa Juutuubissa julkaistujen uhkausvideoidensakin jälkeen.  Jälleen kerran Hölmölän poliisi teki virheen. Lupaa oltiin jo peruuttamassa, mutta jostain syystä lupaviranomainen antoi Matti Juhanin pitää aseensa (mutta hänkään ei ollut tärkeä).

Sen seurauksena Hölmö-Kauhajoella kuoli taas joukko syyttömiä ja ampujaakaan ei pystytty pelastamaan (mutta hekään eivät olleet tärkeitä).

Nyt tilanne muuttuikin sitten radikaalisti. Uusi Uljas Aselaki antoi poliisille oikeuden tarkastaa yksityisten hölmöläisten koteja ilman rikosepäilyä. Sisäministeri Anne Hölmölän valtiosihteeri Antti Hölmölä vertasi poliisille suunniteltua oikeutta tarkastuksiin esimerkiksi palotarkastuksiin tai moneen muuhun viranomaisvalvontaan.

Tämän lain perusteella poliisi saattoi kävellä vapaasti poliittisten toisinajattelijoiden koteihin suorittamaan kotitarkastuksia. Kun vankilat täyttyivät, toisinajattelijoita alettiin kerätä keskitysuudelleenkoulutusleireille. Näillä leireillä toisinajattelevia hölmöläisiä opetettiin Uuden Uljaan Monikulttuurisuuden Käyttäytymismalleihin.

(Osa näistä omaa parastaan ymmärtämättömistä hallintoalamaisista oli kerta kaikkiaan niin hölmöjä, että he eivät ymmärtäneet kumartaa uudelle järjestelmälle.

Näin ainakin kaksikymmentä Kullervo Hölmöläisenpojaksi epäiltyä yhteiskunnan vastaista hölmöläistä hirtettiin julkisesti  Iranista kopioidun mallin mukaan Senaatintorilla Pekkaniskan kraananvarteen – suorassa  Primetime-lähetyksessä.)

Hölmöläiset pelästyivät, luvattomien aseiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja ammatti- ja taparikolliset saivat uudenlaisen rauhan puuhastella laittomien aseiden kanssa elinkeinonsa parissa – poliisilla kun oli kiireitä laillisten aseenhaltijoiden ja toisinajattelijoiden kanssa.

Poliitikkojen helpotus oli hetkellinen. Kun operaatio oli saatu lainmuutolsen myötä vauhtiin, Hölmölän  demlistit ottivat poliisin avulla vallan ja myös Hölmölän Hajaannusta ja Hölmölän Kes-kusta´a edustavat poliitikot päätyivät leireille.

Ja Hölmölässä vallitsi tiukka kuri ja rauha. Poliisi oli munannut – ja saanut munauksensa takia (hölmöläiseen perinteiseen malliin) lisää pakkokeinoja ja oikeuden tukeutua kenen tahansa asuntoon.  Monikulttuurisuuteen kuuluvat väkivaltaisuudet ja järjestäynyt rikollisuus pitivät kansaa ottessaan silloin, kun Uuden Uljaan Hölmölän poliisivoimat eivät ehtineet rauhoittamaan normihölmöläisiä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).

Sen pituinen se.

Hyvää ötyä lapset – kauniita unia.

(Muistakaa, että tämä oli vain satu)

DISCLAIMER: Tämä tarina perustuu vain ja ainoastaan kirjoittajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja kaikki yhteydet todellisuudessa tapahtuneisiin tapahtumiin ja ihmisiin ovat vain lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Site Meter

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Site Meter

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

    HS

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

Site Meter

Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsimisessa,

SDP:n Puheenjohtaja Jutta Urpilainen STT:n julkaiseman uutisen mukaan 8.8.2009.

Ylikansallisesta kapitalismista ylikansalliseen sosialisimiin? Ja kärsijöinä ovat tavalliset kansalaiset, demokratia ja kansallisvaltiot.

Hienoa Jutta!

Lisää tällaisia tekstejä, niin kansalaiset näkevät paremmin sen, että ihmiskasvoisen sosialismin savuverho on ajettu alas. SDP ajaa ylikansallista sosialisointia ja ihmisten orjuuttamista kasvottoman EU-byrokratian ikeeseen. Tässä sosialidemokraattisessa puuhastelussa ei ole juurikaan eroa Neuvostoliitossa toteutun epähumaanin ja kansandemokraattisen politiikan kanssa.

Aikaisemmin SDP varasti ainostaan rahasi, nyt pyrkimyksenä on (aitoon ja perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) viedä myös vaikutusvaltasi, äänioikeutesi, sananvapautesi ja lopulta vapautesi.

    Kari Pekonen / IL

Pari vakavaa kysymystä kuuluukin – ei, ei, ei, kumpikaan niistä ei ole se, että tekeekö päävasemmistopuolueen puheenjohtaja itsestään pellen esiintymällä huorahtavassa asusteessa, vaan:

Lähde: IL

Site Meter

Matti Vanhanen palasi ( osittain itse aikaan saamaansa ja siunaamaansa vaalitukisotkuun perjantaina pitämässään toimittajatapaamisessa.

Hän perusteli tukiyhdistysten käyttöä m sillä, että siten ehdokkaiden ei tarvitse maksaa vaalituesta veroa.

Ehdokashan ei voi ottaa itselleen avustusta. Tai jos ottaa, niin siitä pitää maksaa veroa, se on silloin henkilökohtaista tuloa. Sen takia ehdokkaalla on oma tukiyhdistys, jossa hän ei ole itse mukana, se ei ole silloin henkilökohtaista tuloa.

Kiva – kansa räpistelee lamantappotalkoissa ja pääministeri neuvoo päättäjiä kiertämään yhteiskunnalle kuuluvia veroja  – korruptiona saamistaan lahjuksista.

Pieni kysely… ei, ei se, että mitä Matilla mahtaa olla päässä, vaan

Lähde: HS

Päivitys 090809 2021: Myös naapuribloggaaja Octavius kommentoi samaa asiaa.

Site Meter

Vastaanottokeskus merkitsee meille paljon. Se merkitsee työpaikkoja, yksityisen palvelukysynnän vahvistumista, valtionosuuksia mahdollisiin kustannuksiin.

Arja Alho (SDP, Siuntio) US blogissaan.

Tässä humaanin elvytyksen logiikassa on jotain samaa kuin Indianan osavaltion kongressin 1897 säätämässä laissa Yhdysvalloissa.

Siellä hyväksyttiin tuolloin laki, jonka mukaan piin arvo ei vastaisuudessa olisi 3,14. Yksinkertaisuuden vuoksi sen arvo muutettiin tasaluvuksi 4.

Nk. todellisuus pakotti varsin nopeasti Indianan ennakkoluulottomat ja avarakatseiset päättäjät kuitenkin palaamaan entiseen käytäntöön.

Yksikään tuolla piin arvolla rakennettu silta ei olisi kantanut kuormia ja tuolloin varsin tavallinen heilurikello olisi jätättänyt varttitunnin jokaista tuntia kohden.

Todellisuus tässä asiassa on jotain sellaista mitä toimittaja Perttu Kauppinen laskeskeli artikkelissaan Hyysärissä 24.3.2009:

Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.

9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.

Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot.

Minua ei ihmetytä se, miksi talous, yhteiskunta ja kansalaisoikeudet Suomessa ovat retuperällä. Ihme olisi jos asiat olisivat toisin nykyisen päättäjäjoukon jäljiltä.

Lähteet: HS, US


Site Meter

Viime viikonloppu toi mukanaan jälleen ikäviä uutisia – peilaten samalla yhteiskuntamme nykyistä tilaa.

Jokelalla on jatkonsa.

Karua kertomaa kehyskunnista

Poliisin mukaan Keravan lauantai-iltaisesta koulutytön surmasta epäilty nuorukainen saattoi etsi satunnaista uhria veriteolleen useamman tunnin ajan. Teon tunnustanut 18-vuotias mies on kertonut poliisille liikkuneensa polkupyörällä yhdestä kahteen hehtaarin kokoisella puistoalueella, surmapaikalla ja Keravan keskustassa jo kello 18:sta lähtien eli kolme tuntia ennen veritekoa.

Poliisin käsityksen mukaan epäilty oli aikonut surmata jonkun, mutta valitsi 14-vuotiaan koripalloa pelanneen tytön uhriksi sattumalta. Uhri ei tuntenut hyökkääjää.

Poliisin tiedottaminen ontui samalla tavalla kuin Jokelan tragedian aikoihin. Maanantaina poliisi ilmoitti, että epäilty on kertonut poliisikuulustelussa surmalle jonkinlaisen motiivin, jota voi pitää osittain yhteiskunnallisena. Poliisi ei suostunut maanantaina paljastamaan tätä motiivia ja ilmoitti samaan hengenvetoon, että se ei ollut radikaali tai mitenkään Pekka-Eric Auvisen Jokela-motiiviin rinnastettava.

Mikä oli motiivi?

Seuraavana päivänä poliisi kertoi surman motiiviksi teosta epäillyn henkilön halun päästä mielenterveyshoitoon.

Tämä voi olla näkemysero, mutta minun mielestäni tässä Savion tragediassa on kuitenkin sama asia takana – ainakin osittain – kuin Jokelan tragediassakin. Nimittäin mielenterveyshuollon tehottomuus – etenkin kasvavissa kehyskunnissa.

Jokelan asiaa on puitu paljon julkisuudessa ja eräs Auvisen surulliseen tarinaan liittyvä epäilys oli alusta alkaen juuri mielenterveyshuollossa tehdyt virheet. Virheitä oli kertynyt paljon ja seurauksena voisi väittää olleen suoranainen potilaan heiteillejättö. Tämän asian myös Pekka Ericin isä vahvisti taannoin.

Ja samaan aikaan – samassa maassa – ollaan valmiita jakamaan yhteiskuntamme ulkopuolelta valuville sosiaalituristeille ja onnenonkijoille yhteiskunnallisia tukia.

Unohdettu alkuperäisväestö

Kotimaista alkuperäisväestöä edustavien mielenterveyspotilaiden, nuorison, pitkäaikaissairaiden, köyhien, syrjäytyneiden ja asunnottomien pärjääminen ja elämä on jätetty sattuman varaan. Suomeksi sanoen – ja Suomessa edelleen ollen – heidät on hylätty oman onnensa nojaan.

Kaikella on syynsä

Tämä kehityskulku ei kuitenkaan ole vahinko – ei. KMS on vain jäävuoren huippu siitä mitä yhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu.

Koska teollisuusyhteiskuntamme ja osaamisemme on myyty – ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä välittämättä -halvalla kolmanteen maailmaan (Kiina, Intia), Suomi kulkee vääjäämättömästi kohti ns. palveluyhteiskuntaa. Kun näiden palvelujen tuottaminen on liian kallista alkuperäisväestöllä, sen korvaamiseksi (tai alistamiseksi uusien sääntöjen alle) tarvitaan uusi ulkomailta tuotu puoliorjaluokka.

Idealistiset multikultit ja vihervasemmistolaiset eivät ymmärrä tekevänsä itselleen – ja tavallisille normivirtasille – peruuttamattoman karhunpalveluksen – ja pelaavansa samaan aikaan kasvottoman globaalin kapitalismin pussiin. Tästä voikin jatkaa pohdinta suomalaisen monikulttuurivouhotuksen tehotätiin – Astrid Thorsiin.

Mikä on Astridin motiivi?

Astridilla on missio – Suomen muuttaminen monikulttuuriseksi ja pääkieleltään ruotsinkieliseksi yhteiskunnaksi. Ja hän on onnistunut tuossa touhussaan pelottavan hyvin kun miettii miten pienellä äänimäärällä hän pääsi eduskuntaan – ja sen jälkeen RKP:n kiintiöministeriksi.

Astridin viime eduskuntavaaleissa saama äänimäärä oli vaatimattomat 5 938 ääntä. Tätä vähemmistötotuutta vasten on vielä pelottavampaa ajatella mihin kaikkeen tarpeeksi määrätietoinen poliitikko pystyy – onhan tämä nähty ennenkin. Muistatteko vielä Urho Kekkosen?

Ei Astrid ole tyhmä – eikä dementoitunut, kuten eräällä toisella palstalla väitettiin. Huono suomen kielen osaaminen ei tee hänestä vielä dementikkoa eikä typerystä. Astrid ajaa varsin määrätietoisesti omaa agendaansa.

Ainoa todella suuri kysymysmerkki – ainakin minulle – joka on jäänyt epäselväksi, on kysymys siitä onko Astrid idealisti vai pääoman juoksutyttö. Hänen selvityksensä taloudellisista vastuista ja kytköksistä eivät vakuuta.

Kas kun – sen lisäksi, että Astrid edustaa varsin huonosti suomalaisten asioita, hän kusee myös vaalipiirinsä äänestäjien niskaan.

Näennäisesti helsinkiläinen (sipoolainen? sipoolaisen rahan juoksutyttö?) kansanedustaja Astrid Thors on todennut blogissaan myös näin:

Helsingin ongelmia ei ratkaista niin että epädemokraattisella ja laittomalla tavalla otetaan maita Sipoosta – ja pyritään pientalorakentamiseen. Onneksi enemmistö Helsinkiläisistä on samalla kannalla – mutteivät Helsingin valtapuolueet.

Eli tämän viikon miljoonan ruplan kysymys kuuluu näin : Kenen lauluja laulat Astrid? Olisiko Sinun syytä kertoa sidosryhmistäsi hieman nykyistä avoimemmin. Puheesi ja antamasi selvitys eivät vakuuta – päin vastoin, ne herättävät epäilyksiä…

Quo Vadis?

Ehkä hieman pitkähkön aasinsillan kautta – mutta kuitenkin- kysyn Sinulta tässä – ja tähän aiheeseen liittyen – Reetta Räty, että tällaisia tapauksiako ajoit takaa, kun kirjoitit näin?

On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.

Tunnen henkilökohtaisesti varsin syvää inhoa ja vastenmielisyyttä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka avoimesti haikailevat konflikteja ja väkivaltaa. Usein he – kuten tämä Pahkis-Reettakin – ovat suljetussa ja suojatussa ympäristössä kasvaneita, todellisuudentajultaan kehittymättömiä ja väkivallan syvintä olemusta ymmärtämättömiä haihattelijoita.

Kun tähän yhdistyy ymmärtämättömyys siitä miten ja kenelle yhteiskunta on rakennettu, miten se toimii ja kuka sen tuottamat palvelut maksaa, päästään hyvään alkuun matkalla helvettiin.

Mieleni tekevi… kysyä sitä mistä Reetta kuvittelee ne yhteiskunnallisiin palveluihin tarvittavat rahat otettavaksi tuollaisessa tulevaisuudessa? Kun huoltosuhde on romahtanut ja viimeisetkin veronmaksajat juoksevat karkuun monikulttuurisesta helvetistä?

Pankkiautomaatista kortilla?

Lähteet: STT, HS


Site Meter

Jokainen, joka on yhtään seurannut nykyistä kehitystä, ymmärtää varmaan sen, että eräät ihmiset pyrkivät muuttamaan nykyisen Suomen aivan toisenlaiseksi.

Kun katsoo nykyisen hallituksen äherrystä EU:n mallijäsenyyden, kähminnän ja henkilökohtaisten etujen ajamisen, NATO-jäsenyyden, maahanmuuton kasvattamisen ja yhteiskunnan monikulttuurisoinnin rintamilla, asian pitäisi olla varsin selvä. Kun tähän kehitykseen lisää vielä sen propagandan, jota monopoliasemassa olevat mediatalot – kärjessä Sanoma-WSOY ja Yleisradio – työntävät tuuteistaan ulos, kuva kirkastuu entisestään.

Suomi muutosten virrassa

Nykyhallitus – ja eräät muutkin ryhmät – pyrkivät lakkauttamaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion ja korvaamaan sen yleiseurooppalaisella – harvojen hallitsemalla – monikulttuurisella liitovaltiolla.

Rahapiirit pyrkivät siihen tuoton maksimoimisen, herra-aseman pönkittämisen, halvantyövoiman ja jatkuvan talouskasvun vuoksi, duunariporvarit (ja – demarit) minulle käsittämättömistä syistä ja vihervasemmisto saadakseen viimeinkin aikaan utopian nimeltään kaikkien maiden proletaarit yhtykää.

Kärsijänä ja maksajana olemme me – suomalaiset normivirtaset.

Tässä pelissä tavoitteena on se, että kapitalistit saavat lisää rahaa ja uuden puoliorjatyöluokan maahanmuuttajista, puoluekirjaporvarit ( ja -demarit) näennäistä arvovaltaa EU:ssa sekä näennäistä valeturvallisuutta NATO:ssa ja vihervasemmisto monikulttuurisen Suomen.

Hintana on huoltosuhteen kasvaminen sietämättömäksi, verotaakan kaatuminen yhä harvempien maksajien niskaan, todellinen rasismi, turvattomuus, väkivalta, vähemmistöjen vaatimuksesta perverssiksi muuttuva yhteiskunnallinen moraali, eri etnisten ryhmien keskinäinen taistelu ja kilpailu vähenevistä etuuksista, palvelujen romahtaminen, yhteiskuntarauhan tuhoutuminen ja lopuksi koko Suomen ja suomalaisten katoaminen maailmankartalta.

Ja sokerina pohjalla – tämä kehitys maksatetaan meillä; normivirtasilla.

Yhdestoista hetki

Nyt alkaa olemaan viimeinen hetki tehdä asioille jotain – ennen kuin on myöhäistä.

Uusin – tosin samaa kehityskulkua ja sen karua logiikkaa noudattava – kehityssuunta oli havaittavissa Helsingissä Tony Halmeen eduskuntaseikkailun jälkeen.

Halme herätti nukkuvat ja syrjäytyneet uurnille – ja petti heidät. Helsinkiläisittäin seurauksena oli se, että menee todella pitkään, ennen kuin nämä suomalaiset luottavat kenenkään poliitikkoon – jos luottavat enää koskaan.

Ja se oli vasta alkua – jatkoa seuraa.

Satakunnan Kansan teettämä kyselytutkimus kertoo, että vaalirahakohu on vähentänyt suomalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa . Eniten kohu on vaikuttanut matalasti koulutettuihin, joista joka neljäs kokee äänestysintonsa hiipuneen kohun myötä. Vastaavasti korkeakoulutettujen äänestysinto on piristynyt.

”Keskustapuolueesta lähtenyt kohu tuntuu lopulta kääntyvän oikeistopuolueiden eduksi, kun vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät lähde uurnille”,

sanoo valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen Satakunnan Kansalle.

Tuon tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista haluaa kaiken vaalirahan julkiseksi. Vähiten avoimuutta kaipaavat keskustan ja kokoomuksen kannattajat, eniten oppositiopuolueiden kannattajat.

Valta vaikuttaa

Vallanpitäjät – tällä hetkellä Keskusta ja Kokoomus – ovat tyytyväisiä status quohon ja haluavat salata nykyiseen kehitykseen johtaneita asioita. Toisaalla vihervasemmisto itkee tyytymättömyyttään ja vaatii – nyt oppositiossa ollessaan – avoimuutta.

Juuri siihen saakka, kun he saavat taas vallan kahvasta kiinni.

Vaalirahasotkua pyykätessä vasemmiston osuus asiaan on jäänyt hieman turhan paljon taustalle. Tämä avoimuutta nyt huutava oppositiolauma ei todellakaan ole niin puhdas ja pulmunen, kuin se haluaa esittää.

Pitkään tiedetty salaisuus on se, että ay-liike on tukenut mieleisiään (tai sellaisiksi katsomiaan) vasemmistoehdokkaita voimakkaasti myös rahallisesti. Tämän lisäksi vasemmistolla on ollut Kehittyvien Maakuntien Suomea vastaavia rahanjakokoneita.

Vasemmistoliitto – ihan esimerkkinä – on keskittänyt ammattiliitoilta tulevaa vaalirahoitusta varsin rajoitetulle ehdokasjoukolle. Rahavirrat on ohjattu erilaisten yhdistysten kautta, eivätkä ay-järjestöt ole näin ollen joutuneet esiintymään suoranaisina vaalirahoittajina.

Järjestelmä on toiminut vuodesta 1995 asti, ja sen kautta on jaettu suuria tukiaisia. Suurimpien tukisummien saajat ovat Outi Ojala, joka sai 38 000 euroa eurovaalikampanjaansa 2004, viime vuoden vaaleissa varaedustajaksi pudonnut Matti Kauppila 27 000 euron potilla ja puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen 22 000 eurolla.

Matti Huutola ja Mikko Immonen saivat kumpikin tukea 20 000 euron edestä, ja Claes Anderssonia tuettiin 15 000 eurolla.

Aiemmin rahaa jaettiin Punajuuri ry:n ja Rakentajien vasemmistoyhdistyksen kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalitukiyhdistyksenä toimi Ohjelmatyö ry.

Ilta-Sanomien mukaan Vasemmistoliiton johto päätti, kenelle tukirahaa annetaan.

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ottanut IS:n haastattelussa kantaa siihen , kuka asiasta päätti. Hän sanoi, että nykyisellä järjestelmällä ei voida jatkossa jakaa rahoja.

”Haluamme vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää”

Ainakin siihen saakka, kun olette jälleen vallankahvassa. Puhakan selittely kulminoituu oikeastaan seuraavaan lauseeseen:

”Ay-liikkeeltä tulleen rahan osalta on kyse moraalista ja eettisyydestä. Siinä ei ole ollut mitään laitonta.”

Ei tietenkään – eihän rahan saaminen poliitikkona ole laitonta. Tosin sen pitäisi olla sitä. Kun kaikella todennäköisyydellä tässäkin asiassa käy niin, että sitä ei saada laittomaksi, se pitää saada ainakin avoimeksi ja mahdollisimman läpinäkyväksi.

Tässä kuvioon astuu mukaan ns. kansalaismedia.

Kun virallinen media kulkee kiltisti vallanpitäjien talutushihnassa, ainoa vallan vahtikoira on nykyään juuri kansalaismedia. Jos olette huomanneet myös kaikki tekoradikaalit piiri – kuten prekariaatti ja anarkistit – on pystytty valjastamaan vallanpitäjien rattaiden aisoihin vetämään tätä kulkuetta kohti globaalia ja monikulttuurista, (näennäis)vapaata Uutta Uljasta Suomea.

Hei Anarkoantit ja -akuliinat! Teitä on kusetettu. Ja huolella.

Tämä on muuten se todellinen syy, miksi vallanpitäjien kannalta kiusallista ja virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavaa internetkeskustelua pyritään erilaisin tekosyin sensuroimaan.

Kyse on kuitenkin loppupelissä vallasta.


Kansa vaihtoon!

Tämä tavoite näyttäisi lyhyellä tähtäimellä olevan kaikkien kolmen ryhmän etujen mukaista. Se kuka pääsee tässä niskan päälle on tietysti se, jolla on valtaa. Vallalla on ollut taipumus aikojen alusta seurata joko väkivaltaa ja voimaa tai rahaa – tai joissain tapauksissa kumpaakin.

Kun vasemmisto siirtyy väkivallasta rahan käyttäjäksi, se ei ole enää vasemmistoa. Siinä asia mitä kannattaa miettiä myös duunaripiireissä.

Pienenä lisämausteena asiassa on ns. Närpiö-ilmiö. Närpiössä on onnistuttu korvaamaan hankalat suomenkieltä puhuvat finnejävlat nöyrillä maahanmuuttajilla. Näille opetetaan myös kansalliskieltämme – eli ruotsia. Näin saadaan (tosin keinotekoisesti, mutta kuitenkin) nostettua edes alueellisesti ruotsinkielisen väestön määrää. Projektia voidaan tulevaisuudessa laajentaa myös muualle perinteisille ruotsinkielisille alueille – kuten Sallaan tai Kuhmoon.

Pidemmällä tähtäyksellä suomalaisuus katoaa ja viimeinen – suomalainen – sammuttaa valot.

Lähteet: Satakunnan Kansa, STT, IS, HS


Site Meter

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää.

.

.

.

.

.

.

Lähde HS

… vieläkin pahemmin kuin tämä …

Poliittinen johtomme osoittaa taas kerran selkärangattomuutensa – ja sen, että näiden napatanttojen – ja tonttujen koko karriääri perustuu – ilmeisesti – vain ja ainoastaan henkilökohtaisten etujen saalistamiseen.

Vaikka Kiina tiedetään ja tunnetaan ihmisoikeuksia polkevaksi ja kommunistien hallitsemaksi sotilasdiktatuuriksi, omat päättäjämme ovat suorastaan jonossa tunkemassa mukaan Pekingin olympialaisiin. Nämä olympialaiset pidetään 8.–24. elokuuta.

Tämän veronmaksajien kustantaman Elämysmatkailijoiden kerhon kärjessä viipottaa – aikaisemmin äänekkäästi ihmisoikeuksia puolustanut – puolen kansan presidentti Tarja ”oma etu, tärkein etu” Halonen.

Halonen aikoo matkustaa Pekingin olympialaisiin kisojen toiseksi viikoksi. Hän ei osallistu olympialaisten avajaisiin, mutta päätös ei ole presidentin kanslian mukaan poliittinen.

Vai niin?

Tasavallan presidentti ei ole yksityishenkilö – hän on valtiollinen instituutio, eikä mikään hänen tekemänsä päätös ole epäpoliittinen. Tosin tällainen kiertely ja kaartelu paljastaa varsin avoimesti sen, että Halosen persoonaan mielikuvana liittyvä pehmeys, humaanisuus, demokraattisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat vain sitä kuuluisaa Potemkinin kulissia.

Todellisuudessa Halonen on täysiverinen valtapoliitikko. Kova, tunteeton ja tarvittaessa jopa julma.

Sen sorttinen poliitikko, joka saattaa siirtää väkisin turvamiehensä Helsingistä Pohjois-Suomeen – kuuntelematta tätä henkilöä tai hänen perhettään. Ja vain siksi, että poliitikko työnsi sormensa ihan itse auton karmin väliin. Syntipukki on löydyttävä ja häntä rangaistava – viatonta sijaiskärsijää poliitikon omasta virheestä.

Tähän samaan valtapoliitikon tyyppiin saattaisi myös liittyä se, että kun hänen seksuaalinen suhteensa samaa sulkupuolta edustavaan lehdistöpäällikköön loppuu, kyseinen lehdistöpäällikkö siirretään suuren valtiollisen yhtiön tiedotuspäälliköksi. Ilman loppututkintoa tai edes sopivaa koulutusta.

Kiva – ja kansa maksaa.

Minulle Halosen persoonasta muodostuneeseen kuvaan sopii varsin hyvin myös se, että hän hinkusi toiselle kaudelle presidentiksi – ilmeisesti vain ja ainoastaan – siksi, että hän halusi matkustella ensimmäisessä luokassa ympäri maailmaa ja pitää kuusi henkilökohtaista elämysvuotta – meidän piikkiimme.

Siihen samaan kategorian minä tämänkin olympiamatkan lasken. Elämyksiä Tarjalle.

Toinen – varsin kevyeksi punnittu päättäjämme – pääministeri Matti Vanhanen , on näillä näkymin – onneksi – ainoa suomalainen poliitikko, joka tiirailee kisojen avajaisia paikan päällä Kiinassa.

Vanhanen on tunnettu huonosta – ja jopa olemattomasta – tilanteen- ja asemansa edellyttämästä arvostelukyvystään. Kyllähän me kaikki muistamme Matin naisseikkailut?

Tässä kaverissa kulminoituu nykyisen Kepun todellisuus varsin surkuhupaisalla tavalla. Matti oli ennen Anneli Jäätteenmäen rysän päältä käryttänyttä vaalivalehtelua, vain ja ainoastaan b- luokan kepuli.

Kas kummaa, kun Jäätteenmäki joutui – itkun kera – eroamaan härskin valehtelunsa ja petollisen toimintansa johdosta, kepuleilla ei ollut työntää ketään muuta pääministerin paikalle kuin Matti – ei ketään, joka olisi ollut pätevä, kyvykäs tai sopiva.

Näin Keskustan peräkammarinpoika pääsi kultaiselle oksalle.

Matti päästi ihan itse naistenlehdet kotiinsa, toi naikkosensa esiin ja hölmöili näissäkin asioissa aivan omatoimisesti. Matti kilpailee historiamme turhimman pääministerin tittelistä varsin suvereenisti yksin.

Hassuinta tilanteessa oli se, että hän on Keskustalle todellakin niin korvaamaton, että jopa suoranainen valehtelu pääministerin asemassa siedetään – mukisematta.

Pari viikkoa sitten Matti jäi naisjutuissaan kiinni valehtelusta – kepulaiseen tyyliin – suoraan vieraan rysän päältä.

Vanhanen kiisti Mediapäivien haastattelutunnilla Helsingissä väitteen, että hän olisi valehdellut, miten tai missä tutustui nyt jo entiseen naisystäväänsä Susan Ruususeen. Vanhanen ei omasta mielestään aikoinaan edes itse kertonut tutustumispaikkaa. Haastattelija teki tulkinnan, joka muuttui valkoiseksi valheeksi.

Väite siitä, että olisin valehdellut, perustuu yhdessä lehdessä olleeseen haastatteluun, jossa annoin kävellessäni yhden lauseen mittaisen vastauksen. Vastausta antaessani kaksi vuotta sitten en omasta mielestäni edes ottanut kantaa siihen, miten olen tutustunut, mutta tulkinta esitettiin lehdessä hyvin vahvasti. Se lähti elämään siitä, ja siitä syntyi sitten valkoinen valhe puoli vuotta myöhemmin.

Hyvin sä Matti vedät…

Mielenkiintoiseksi – tämänkin lausunnon – tekee, jos tutustuu siihen mitä Matti oikeasti sanoi:

Nimittäin – vaikka Matin muisti onkin huono – niin juttu lähti käyntiin näin.

Vanhanen kertoi ensimmäiseksi Ilta-Sanomille, miten hän oli tavannut uuden naisystävänsä. Vanhanen antoi lyhyen haastattelun eduskunnassa perjantaina 17. maaliskuuta 2006.

Minun periaatteeni on edelleenkin se, etten puhu yksityiselämästäni julkisuudessa. Sen verran voin nyt kuitenkin sanoa, että tunnen hänet.

Tapasimme kaksi kuukautta sitten Kehätien varrella sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Siinä sitten juttelimme ja päätimme mennä kahville jatkamaan tarinointia.

Monet ihmiset näkivät meidät ja uskon juttujen lähteneen siitä liikkeelle.

Isävainaani käytti tällaisista valehtelijoista nimeä normipoliitikko. Se kuvaa ilmeisesti varsin hyvin näiden parasiittien moraalia ja syvintä olemusta.

Näistä Vanhasen pienimunaisuuteen liittyvistä sivuhavainnoista on – mielestäni – tärkeimpiä se neitimäisyys mitä hän on osoittanut koko Kuronen/Ruusunen tapauksen ajan.

Itkua, vikinää ja valitusta ison – kirjaimellisesti fyysisesti ison – mutta niin henkisesti pikkupojan tasolle jääneen ruikuttajan suusta.

Jokainen ymmärtää sen eron mikä on pääministerillä ja yksinhuoltaja-yrittäjällä oikeudessa. Rahalla saa ja hevosella pääsee…

Ja näin varmaan tullee valitettavasti käymään hovioikeudessakin.

Selityksiä sivulta seitsemän.

Halonen ja Vanhanen sopivat olympialaisiin osallistumisestaan jo kuukausia sitten, kertoi presidentin lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen perjantaina.

Jo marraskuussa, kun Nevalainen aloitti työssään, oli hänen mukaansa tiedossa, että Vanhanen on runsaat kaksi viikkoa kestävissä olympialaisissa ensimmäisen ja Halonen toisen viikon. Järjestely on Nevalaisen mukaan puhtaasti käytännöllinen ja aikatauluihin liittyvä.

Mitään sellaista keskustelua, jota on nyt ollut, ei asiasta ole käyty

Nevalainen sanoi viitaten vaatimuksiin boikotoida kisojen avajaisia Kiinan ihmisoikeusrikkomusten ja Tiibetin-politiikan vuoksi.

Vanhanen ilmoitti osallistuvansa avajaisiin viikko sitten. Päätöstä on yleisestikin arvosteltu ja pidetty hätiköitynä.

Niinpä niin… Elämysmatkailua muiden maksamana ja välittämästä minkäänlaisesta moraalista pätkääkään…

Miettikääpä ihmiset – ihan aikuisten oikeasti – millaisia päättäjiä olemme valinneet ja päästäneet päättämään asioistamme?

Pienimuotoinen omaneduntavoittelu toimii toki usein porkkanana yhteisten asioiden ja yleisen edun ajamisessa, mutta näiden ihmisten kohdalla ei voi todellakaan puhua mistään yhteisten asioiden ja yleisen edun ajamisesta.

Nämä nykypoliitikot tuhoavat suomalaisen kansallisvaltion, kulttuurin ja hyvinvointiyhteiskunnan – ja rahastavat meidät laskunmaksajat vielä ohi mennessään.

Halonen ja Vanhanen elämysmatkailevat diktatuurissa Suomen Olympiakomitean kutsumina vieraina. Olympiakomitean akkreditoimina kisavieraina olympialaisiin pääsee ylimmän valtiojohdon lisäksi myös urheilusta vastaava ministeri eli Stefan Wallin.

Wallin kertoi torstaina eduskunnassa, että hän matkustaa Pekingiin 15. elokuuta. Omasta puolestani taas Wallinin voisi siirtää pysyvästi – kehitysapuna – Kiinan kansantasavaltaan – sen verran yleishyödyllisenä poliitikkona häntä – sekä hänen edustamaansa puoluetta – pidän.

Ja jos Astrid Thors menisi samalla kerralla kierrätykseen – ai jai, märkä uneni olisi puoliksi toteutunut..

Ehkä joku oppisi jotain ja jostain…

Suomalaispoliitikoista olympialaisissa on myös kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok), joka on Kansainvälisen yleisurheiluliiton varapuheenjohtaja. Kanerva kertoi perjantaina matkustavansa kisoihin niin, että ehtii liiton hallituksen kokoukseen, joka pidetään ennen yleisurheilun alkamista. Tarkempi aikataulu ei vielä ole selvillä.

Kanervan kohdalla tässä onkin kyse aivan jostain muusta.

Kanerva edustaa urheilujärjestöä – ei itseään, eikä Suomen Tasavaltaa.

Vaikka Kanerva on läpikotaisin kovaksi keitetty valtapoliitikko, minulle on tullut – näin ihmisenä – hieman säälivä olo herran viimeaikaisia koettelemuksia kohtaan.

Rehellisyyden nimissä – Kanerva ei hoitanut ollenkaan huonosti pestiään ulkoministerinä. Päin vastoin – olin henkilökohtaisesti varsin positiivisesti yllättynyt siitä, miten vastuuntuntoisesti ja kypsällä tavalla hän hoiti tehtävänsä.

Etenkin kun tietää ja muistaa Iken historian.

Aivan kuten yleisesti tiedetään, Iken suhtautuminen naisiin – ja etenkin nuoriin sellaisiin. Iken ongelma oli valehtelu. Jos hän olisi kertonut suoraan suhteestaan Tukiaiseen ja muistuttanut asemastaan valtakunnan virallisena häntäheikkinä, niin tilanne olisi voinut olla toinen.

Toisaalta Iken tilanne todistaa aikaisemman väitteeni todeksi – Kepu on niin kusessa, että kaikki käy…

Ai niin, niitä kuvia…

Otetaan tähän pari suht´ siedettävää – ennen kuin päästään siihen, miksi Pekingin olympialaisia pitää boikotoida.

Paska flaksi – sanoisi joku:

Ja miksi?

No joo…

Palataanpa kuitenkin takaisin aiheeseen – vaikka sitten tuon jäniskevennyksen kautta.

Vakavasti ottaen, kaikki tahot – me, ne, ja he – jotka tukevat Pekingin olympialaisia tukevat myös tätä – ja nyt luvassa on niitä kuvia, jotka saattavat häiritä heikkohermoisempia.

Varoitus: jos luulet, ettet kestä, älä katso.

.

.

.

.

.

.

Näin Kiinan kansantasavalta käsittelee toisinajattelijoita ja vähemmistöjään:

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

Törkeintä on kuitenkin se, että näissa kuvissa esitetyt julmuudet kohdistuivat tiibetiläisiin – siis Kiinan laittomasti miehittämän vieraan valtion kansalaisiin.

Jokaisen Pekingin olympiakisoihin, Kiinan kansantasavaltaan, kiinalaisten kanssa kauppaa käyviin, länsimaista Kiinaan teollisuutta siirtäviin ja yleisesti Kiinan nykyiseen hallintojärjestelmään – joko välinpitämättömästi tai positiivisesti – suhtautuvien suomalaisten kannattaa vakavasti miettiä sitä, mitä silloin käy kun Kiina on omasta mielestään tarpeeksi voimakas ja aloittaa maailmanvalloituksen.

Kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:

http://chinaview.files.wordpress.com/2006/07/organ-harvesting-wang_bin.jpg

Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä murhan jälkeen…

Oma mielipiteeni on – Up Yours – The People´s Republic of China.

theolympicwatch.org

Lähteet: HS. IS, STT, http://www.freerepublic.com, http://chinaview.files.wordpress.com, kuvaton.com

Tämä aika alkaa muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän 1980-luvun loppua.

Luulisi edes päättäjien – virkamiehistä nyt puhumattakaan – oppineen jotain edellisestä suuresta lamasta. Edes sen perusasian, että se joka ei ymmärrä historiaansa, joutuu elämään sen aina uudestaan. Ja uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan…

Mutta ei…

Historia nimittäin toistaa itseään tässä ajassa ja hetkessä.

1980-luvun lopulla uskottiin jatkuvaan talouskasvuun – niin kuin nykyisinkin. Sen seurauksena unohdettiin ja sivuutettiin kaikki varoitukset talouden ylikuumenemisesta ja sitä seuraavasta taloustaantumasta. Sitä seuranneet ikävyydet pitäisivät olla ainakin päättäjien muistissa.

Mutta ei – kun ei, niin ei…

Tässä armaassa isänmaassamme on joukko haihattelijoita. Vallan uumeniin kivunneita ihmisiä. Näitä haihattelijoita jotka luulevat nykyisen talouskasvun jatkuvan ikuisuuksiin ja manaavat työvoimapulaa.

Näitä ihmisiä, jotka ovat hylänneet historian tarjoaman opetuksen.

Ihmisiä, jotka huutavat ulkomaalaista työvoimaa pelkkää paperia edustavalle talouskasvulleen.
Ihmisiä, jotka ovat unohtaneet ne 200000 omaa kansaansa edustavaa työtöntä.
Ihmisiä, jotka haluavat Suomeen vähään tyytyvän ja vierastyövoimasta koostuvan uuden yhteiskuntaluokan.
Ihmisiä, jotka ovat valmiita vetämään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vessasta alas.
Ihmisiä, jotka asettavat oman ahneutensa yhteiskunnan etujen edelle.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa Suomen monikulttuuriseksi.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa viisumikäytännön kautta Suomen sosiaaliturismin tavoitelluimmaksi kohdemaaksi.
Ihmisiä, jotka haluavat maksattaa näiden sosiaalituristien minimipalkan alle jäävät kulut meillä.
Ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan

Ja etenkin näitä ihmisiä:

Ihmisiä, jotka ovat valmiit henkilökohtaisen tai ns. poliittisen vastuun kohdalleen osuessa pudottamaan oman vastuunsa kuin vesilintu veden rasvaisesta selästään.

Teitä on varoitettu…

Site Meter